Kokoojan sanat turhista ja arvokkaista töistä
”Pelkää [tosi] Jumalaa ja pidä hänen käskynsä. Sillä tämä on ihmisen koko [velvollisuus].” – Saarn. 12:13, Um.
1. Mikä kahdenlainen kokoaminen on ollut käynnissä ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, ja kuka on kumpaakin lajia suorittanut?
KAIKKIEN kansojen poliittiset hallitsijat ja armeijat ovat kokeneet ensimmäisen maailmansodan loppumisesta lähtien kokoonvetämistä, yhteenkokoamista, siihen ”paikkaan, mitä sanotaan heprean kielellä Harmagedoniksi”. (Ilm. 16:14, 16, Ak; Hes. 38:7, 13) On myöskin ollut käynnissä rauhaa rakastavien miesten ja naisten maailmanlaajuinen kokoaminen yhteen todelliseen turvapaikkaan. Nämä muodostavat jo seurakunnan, mikä ulottuu ympäri koko maailman, ja kuitenkin kootaan joka päivä paljon muita yhteen heidän luokseen. He ovat nähneet tänä ensimmäisen maailmansodan jälkeisenä ahdistuksen aikana yhä enemmän todistuksia siitä, että tällä maailmalla eli asiainjärjestelmällä ei ole tulevaisuutta, vaan että se loppuu Harmagedonin yleisessä taistelussa. He ymmärtävät, miten turhia ja arvottomia ihmisten työt tämän vanhan maailman tukemiseksi ovat. He eivät halua kuluttaa enää elämäänsä väärin pelkkään tuulen tavoitteluun. He haluavat kuluttaa elämänsä tästä lähtien arvokkaissa töissä, mitkä antavat iloa ja tyydytystä nyt ja aikaansaavat sellaista hyvää, mitä Harmagedon ei pyyhkäise pois, vaan mikä jatkuu säteilevään uuteen maailmaan. Kaikki arvokkaitten töitten tekijät kootaan yhteen erilaisen voiman alaisuudessa kuin se, mikä vaikuttaa tähän maailmaan. Hallitsijat ja heidän sotajoukkonsa kootaan Harmagedoniin Saatana Perkeleen valvonnassa olevien paholaisten vaikutuksesta. Ne miehet ja naiset, jotka tekevät vanhurskaan, rauhaisan uuden maailman arvoisia töitä, kokoaa yhteen viisas, Jumalaa pelkäävä kokooja, joka neuvoo ja opastaa heidät arvokkaisiin töihin.
2. Miten kokooja ilmaisee itsensä, ja miksi ei voida sanoa mitään sitä vastaan, että hän käyttää naissukuista arvonimeä itsestään?
2 Kuka tämä kokooja on? On mahdollista tietää, kuka hän on. Hänet esikuvattiin kauan sitten muinaisaikain viisaimmalla hallitsijalla, kuningas Salomolla, joka hallitsi neljäkymmentä vuotta Jerusalemin kaupungissa. Kuningas Salomo kirjoitti tuhat vuotta ennen kristillistä ajanlaskua inhimillisen viisauden ylittävän kirjan, mitä sanotaan yleensä Saarnaajaksi. Hän puhuu aivan tämän kirjan alussa itsestään tässä kokoojan eli kerääjän ominaisuudessa sanoen: ”Kokoojan, Jerusalemissa olevan kuninkaan, Daavidin pojan, sanat. ’Suurinta turhuutta!’ kokooja on sanonut, ’suurinta turhuutta! Kaikki on turhuutta!’ Minä, kokooja, satuin olemaan Israelin kuningas Jerusalemissa.” (Saarn. 1:1, 2, 12, Um) Asia on niin, että tämän kirjan nimi on sillä kielellä, millä kuningas Salomo kirjoitti sen, Kohelet, mikä merkitsee ”kokoojaa”. Sana Kohelet on tosin heprean kielessä naissukua, mutta niin on heprealainen ”viisautta” merkitsevä sanakin, ja kuitenkin käytettiin kuningas Salomoa viisauden vertauskuvana Jumalan hänelle antaman viisauden takia, ikään kuin hän olisi ollut henkilöitynyt viisaus. Lisäksi on Se, jota kuningas Salomo esikuvasi viisautensa päivinä, silmiinpistävästi taivaallisen viisauden olennoituma. – Sananl. 8:12, 22–31.
3. Miten kuningas Salomo oli kokooja, ja mihin hän kokosi?
3 Mutta miten kuningas Salomo oli kokooja, ja mihin hän kokosi? Hän oli kansan, kansansa, alamaisten, sekä toisten hyvää tahtovien ihmisten kokooja. Hän kokosi nämä kaikki palvomaan rauhan ja onnen Jumalaa, Jehovaa. Salomo työskenteli seitsemän ja puoli vuotta upean temppelin rakentamiseksi Jehovan nimelle Jerusalemiin ja lopetti sen hallituksensa yhdentenätoista vuonna. Kuningas kutsui yhteen eli kokosi kaikki ihmiset, jotka olivat erityisesti kiinnostuneita, tämän temppelin vihkiäisiin. Kertomus sanoo tästä: ”Salomo ryhtyi siihen aikaan kutsumaan yhteen Israelin vanhempia miehiä, kaikkia sukukuntien päämiehiä, isien päälliköitä Israelin lapsista kuningas Salomon luo Jerusalemiin, tuodakseen Jehovan liiton arkun Daavidin kaupungista, se on Siionista. Sitten papit toivat Jehovan liiton arkun paikalleen talon sisimpään huoneeseen, kaikkeinpyhimpään, kerubien siipien alle.” (1. Kun. 8:1, 6, Um; 2. Aikak. 5:2, 7) Näin Salomon toimeenpanema alamaistensa kokoaminen Jehovan vasta valmistetun temppelin luo pani alulle heidän jumalanpalvontansa siinä paikassa, mihin hän oli liittänyt nimensä.
4. Miksi hän antoi itselleen nimen Kohelet kirjoittaessaan kirjansa, ja mihin hänen kirjansa tutkiminen auttaa meitä nykyään?
4 Salomo toimi kansansa kokoojana sen suurimmaksi hyvinvoinniksi johdattaakseen sitä sen Jumalan palvonnassa, jonka kanssa se oli tehnyt kansana liiton eli juhlallisen sitoumuksen rakastaa, palvoa ja palvella häntä. Kun hän kirjoitti myöhemmin Saarnaajan kirjan, niin hän puhui itsestään Koheletina eli ”kokoojana”. Hän ei nimittänyt tässä itseään siten ainoastaan siksi, että hän oli ensiksi koonnut kansansa ja sen hyvää tahtovat toverit uuden temppelin vihkiäisiin, vaan siksi, että hän koetti vasta kirjoittamansa kirjan kautta koota kansan pois tämän maailman turhista, hedelmättömistä töistä töihin, mitkä ovat sen Jumalan arvoisia, jolle he olivat kansana antautuneet. Hänen Koheletiksi nimitetyn kirjansa tarkoitus oli estää Jumalan kansa ajelehtimasta pois tai saada se palaamaan kaikesta tämän maailman materialistisiin pyyteisiin ajautumisesta. Tämä tosiasia käy ilmi kirjan viimeisestä luvusta, missä hän sanoo: ”’Suurin turhuus!’ sanoi kokooja, ’kaikki on turhuutta!’ Ja sen lisäksi, että kokooja oli tullut viisaaksi, hän myöskin opetti kansalle tietoa jatkuvasti, ja hän harkitsi ja suoritti perusteellista tutkimista voidakseen panna monta sananlaskua järjestykseen. Kokooja koetti löytää ilahduttavat sanat ja totuuden oikeitten sanojen kirjoitustaidon.” (Saarn. 12:8–10, Um) Niin hyvin valikoiduin sanoin ja niin oikein totuuden ilmaisuin kirjoitetun Koheletin kirjan ja sen sananlaskujen tutkiminen auttaa meitä nyt lähemmä Jehova Jumalaa ja arvostamaan enemmän hänen arvokasta palvelustaan.
5. Mitä muuta tärkeätä meillä on paitsi Koheletin kirja, ja miksi on niin tärkeätä, että me kuuntelemme nyt?
5 Mutta meillä ei ole nykyään ainoastaan Kohelet-kirjaa, minkä kreikkalaiset kääntäjät nimittivät erheellisesti Saarnaajaksi, vaan meillä on kuningas Salomoa suurempi Kokooja. Hän on Herra Jeesus Kristus, jota kuningas Salomo esikuvasi. Ihmisille oli erittäin tärkeätä kuunnella Jeesusta Kristusta, kun hän oli maan päällä, sillä, niin kuin hän sanoi, ”etelän kuningatar herätetään tuomiolle tämän sukupolven kanssa, ja hän tuomitsee sen, koska hän tuli maan ääristä kuulemaan Salomon viisautta, mutta katso, tässä on jotain enemmän kuin Salomo”. (Matt. 12:42, Um) Nyt on meille vielä tärkeämpää kuunnella Jeesusta Kristusta, kun hän on taivaassa ja hallitsee taivaallisen Isänsä, Jehova Jumalan, oikealla puolella. Me olemme sitä ihmissukupolvea, joka elää tämän vanhan maailman ”lopun aikana”. Hänen alkaneen hallituksensa näkyvät todistukset ovat lisääntyneet yhä enemmän joka päivä vuodesta 1914 lähtien. Me emme ole ainoastaan niiden pyhien seurakunnan tuomioajassa, joiden Pää Kuningas Kristus Jeesus on, vaan myöskin niiden tämän maailman kansojen tuomioajassa, jotka kootaan Harmagedonin taistelutantereelle.
6. Miten voimme tietää, oliko Saban kuningatar parempi kuin me nykyään, ja keitä hän erityisesti esikuvasi?
6 Etelästä tulleen Saban kuningattaren vilpitön esimerkki tuomitsee meidät nyt, jos me emme arvosta taivaassa olevaa Suurempaa Salomoa ja tule hänen luokseen oppimaan hänen viisaudestaan ja hänen jumalisista töistään. Hän, joka ei ollut juutalainen, oli parempi kuin useimmat juutalaiset Jeesuksen päivänä, koska hän arvosti Salomoa. Onko hän parempi kuin me nykyään? Hän on, jos me emme arvosta Häntä, joka on nyt läsnä ja paljon suurempi kuin kuningas Salomo. Kokooja Jeesus Kristus kokoaa nyt yhteen suuren joukon hyvää tahtovia ihmisiä, joita Saban kuningatar esikuvasi, jotta hän olisi näiden ”muiden lampaitten” kuninkaallinen Paimen. Hän on tehnyt tätä siitä lähtien, kun hän on koonnut ”pienen lauman” 144 000:n lampaan seurakunnan, maan päällä jäljellä olevat jäsenet, joiden taivaallinen Pää hän itse on. Hän on koonnut kaikki nämä hänen lammasmaiset seuraajansa tänä päivänä Jumalan valtakunnan puolelle ja Jumalan palvonnan hengelliseen temppeliin. Tästä on kirjoitettu: ”Kootakseen yhdeksi hajallaan olevat Jumalan lapset.” – Joh. 11:52; Ilm. 7:1–17; Joh. 10:16.
”KAIKKI ON TURHUUTTA”
7. Mitä kuningas Salomo sisällytti ja mitä ei huudahdukseen: ”Kaikki on turhuutta!”
7 Apostoli Paavali kirjoittaa Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen alaiselle seurakunnalle: ”Tulkaa . . . rakkaat veljeni, lujiksi, järkkymättömiksi, sellaisiksi, joilla on aina runsaasti tehtävää Herran työssä, tietäen, että teidän työnne ei ole turha Herran yhteydessä.” (1. Kor. 15:58, Um) Mutta kuningas Salomo huudahtaa aivan Saarnaajan kirjan alussa: ”Suurinta turhuutta! Kaikki on turhuutta!” (Saarn. 1:2, Um) Jos nyt kuningas Salomo on profeetallinen esikuva Kuninkaasta Jeesuksesta Kristuksesta, niin miksi hän huudahtaa näin? Kuningas Salomo ei viitannut tässä lainkaan Jehova Jumalan ja hänen voidellun Kuninkaansa palvelemistyöhön. Hän ei sisällyttänyt tätä tähän yleistävään lausuntoon ”kaikki”. Hän tarkoitti ”kaikella” kaikkea sitä, minkä hän otti tarkasteltavaksi, kaikkea, mihin hän viittaa suoraan kirjassaan esimerkillä toisensa jälkeen. Se kuuluu tähän maailmaan eikä Jumalan valtakuntaan, taivasten valtakuntaan, joka hallitsee ikuisesti Jumalan uudessa vanhurskaassa maailmassa. Salomolla oli Jumalan voideltuna kuninkaana, joka istui ”Jehovan valtaistuimella” ja joka oli erityisesti rukoillut Jumalalta viisautta tuomita Jehovan kansaa, mitä suotuisin asema tutkiakseen ihmisten käyttäytymistä ja toimintaa ja koetellakseen heitä itseään varten. Hän itse kertoo meille:
8. Mitä hän kertoo meille asioihin ryhtymisestään ja siitä johtopäätöksestä, mihin hän tuli?
8 ”Minä, kokooja, satuin olemaan Israelin kuningas Jerusalemissa. Ja minä kiinnitin sydämeni viisauden etsimiseen ja tutkimiseen kaiken suhteen, mitä on tehty taivaitten alla – sen onnettoman tehtävän, minkä Jumala on antanut ihmiskunnan lapsille ja missä askarrella. Minä näin kaikki työt, mitkä oli tehty auringon alla, ja katso, kaikki oli turhuutta ja tuulen tavoittelua, enkä minä pidättänyt silmiltäni mitään, mitä ne pyysivät. Minä en ehkäissyt sydämeltäni minkäänlaista iloa, sillä minun sydämeni oli iloinen kaiken aherrukseni takia, ja tämä tuli minun osakseni kaikesta uurastuksestani. Ja minä, juuri minä, käännyin kaikkien niiden töitteni puoleen, mitkä käteni olivat tehneet, ja sen uurastuksen puoleen, minkä suorittamiseksi olin ahertanut, ja katso, kaikki oli turhuutta ja tuulen tavoittelua, eikä ollut mitään hyödyllistä auringon alla. Ihmiselle ei ole mitään parempaa, [kuin] että hän syö ja tosiaan juo ja saattaa sielunsa näkemään hyvää aherruksensa vuoksi. Tämänkin minä olen nähnyt, juuri minä, että se on [tosi] Jumalan [Jehovan, Syyrialainen käännös; Targum] kädestä. Sillä kuka syö ja juo paremmin kuin minä?” – Saarn. 1:12–14; 2:10, 11, 24, 25, Um.
9. Miksi Salomolla ei ollut mielessään temppeli ja harras Jumalan palvonta, kun hän puhui näin?
9 Kun kuningas Salomo sanoo henkilökohtaisen erilaisten asioitten kokeilunsa osoittaneen, että ”kaikki on turhuutta ja tuulen tavoittelua”, niin hän ei sisällyttänyt tähän Jehovan temppelin rakentamistaan Moorian vuorelle Jerusalemiin. Tämä oli suurin työ, mitä hän milloinkaan suoritti. Hän ei mainitse sitä kertoessaan laajemmista töistä, joihin hän ryhtyi, rakentamistaan taloista, istuttamistaan viinitarhoista, tekemistään puutarhoista ja puistoista, kastelutarkoituksiin valmistamistaan lammikoista, hankkimiensa mies- ja naispalvelijoitten suunnattomasta joukosta, sillä kaikki nämä olivat, niin kuin hän sanoi, ”itseäni varten” eikä Jehova Jumalaa ja hänen palvontaansa varten. Nämä olivat sellaisia asioita, joihin kuningas Salomo näki toisten ihmisten ryhtyvän ja joista hän näki heidän koettavan nauttia, mutta kukaan muu ei rakentanut hänen aikanaan temppeliä Jehova Jumalan nimelle niin kuin hän teki. Hän ei jäljitellyt eikä kokeillut temppeliä rakentaessaan sitä, mitä toiset tekivät. Tämä, hänen suurin rakennustyönsä, ei ollut ”suurinta turhuutta”, sillä Jumala oli ennustanut Salomon rakentavan temppelin, ja se suoritettiin Jumalan avulla ja opastuksella. Se soveltui myöskin Jehovan tarkoitukseen niin kauan kuin hän halusi käyttää tätä aineellista temppeliä suurenmoisemman hengellisen temppelinsä esikuvana. (2. Sam. 7:12, 13; 1. Kun. 8:15–21) Kun Salomo puhui turhuudesta ja tuulen tavoittelusta, niin hänellä ei siis ollut mielessään temppeli ja harras Jumalan palvonta, eikä niiden pitäisi olla meidänkään mielessämme.
10. Mitä Salomo sanoo Saarnaajassa Jumalan meille antamaksi lahjaksi?
10 Luoja Jehova Jumala haluaa ihmisluomustensa olevan onnellisia ja nauttivan elämästä maan päällä. Tämä on hänen meille antamansa lahja, jos me haluamme ottaa sen vastaan. Pane merkille, miten kuningas Salomo kiinnittää huomion tähän Jumalan lahjaan: ”Olen tullut tietämään, että heille ei ole mitään parempaa kuin iloita ja tehdä hyvää elämänsä aikana ja myöskin että jokainen syö ja tosiaan juo ja näkee hyvää kaikesta aherruksestaan. Se on Jumalan lahja.” Myös: ”Katso, paras, mitä minä itse olen nähnyt, mikä on kaunista, on, että ihminen syö ja juo ja näkee hyvää kaikesta uurastuksestaan, missä hän ahertaa auringon alla elämänsä päivät, mitkä [tosi] Jumala on antanut hänelle, sillä se on hänen osansa. [Tosi] Jumala on myöskin valtuuttanut jokaisen ihmisen, jolle hän on antanut rikkautta ja aineellista omaisuutta, syömään siitä ja ottamaan osansa iloitakseen aherruksessaan. Tämä on Jumalan lahja. Sillä hän ei muista usein elämänsä päiviä, koska [tosi] Jumala valtaa [hänet] hänen sydämensä iloitsemisella.” Jälleen: ”Minä itse suosittelin iloitsemista, koska ihmiskunnalla ei ole mitään parempaa auringon alla kuin syödä ja juoda ja iloita ja että se seuraisi sitä sen aherruksessa sen elinpäivinä, mitkä [tosi] Jumala on antanut sille auringon alla.” – Saarn. 3:12, 13; 5:18–20; 8:15.
11. Miten me voimme iloita nyt tästä ”Jumalan lahjasta”, ja onko tämä ristiriidassa sen kanssa, että Jumala on antanut ihmisille ”onnettoman tehtävän”?
11 Me voimme iloita tästä ”Jumalan lahjasta” nyt hallitsevan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen, Kokoojan, tottelevaisina alamaisina toimimalla sen taivaallisen viisauden mukaisesti, mitä hän antaa nöyrille ja oppivaisille. Miksi Salomo sanoo sitten, että hän koetti tutkistella ja saada viisautta ”sen onnettoman tehtävän [suhteen], minkä Jumala on antanut ihmiskunnan lapsille ja missä askarrella”? Eikö tässä ole ristiriitaisuutta? Ei! Miten Jumala on sitten antanut ”onnettoman tehtävän” ja kenelle?
12. Minkä Salomo sanoo muodostaneen perusteen ”onnettomalle tehtävälle”, ja miten Jumala on antanut sen ihmisille?
12 Salomo itse selittää sen sanoen: ”Katso, vain tämän minä olen löytänyt, että [tosi] Jumala teki ihmiskunnan suoraksi, mutta he itse ovat etsineet monia suunnitelmia.” (Saarn. 7:29, Um) Jehova Jumala teki noin 6 000 vuotta sitten Eedenin puutarhassa ihmisen Aadamin suoramieliseksi, täydelliseksi, täydellisen Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi. Hän antoi myöskin Aadamille vaimon. He etsivät alkuperäisen Käärmeen, Saatana Perkeleen, kiusauksen alaisuudessa muita suunnitelmia tehdäkseen itsestään niin ”viisaita kuin Jumala” tarvitsematta kuolla. Silloinkin kun Jehova Jumala hävitti vanhan maailman Nooan päivän vedenpaisumuksella, hän varjeli elossa suoramielisen perheen, Nooan ja hänen vaimonsa ja heidän kolme nainutta poikaansa, jotta ihmiskunta olisi saanut uuden alun vanhurskaudessa ja jumalisuudessa. Mutta ihmiskunta etsi jälleen ajan kuluessa monia suunnitelmia vastoin Jumalan tahtoa ja käskyjä. Tästä syystä, pelkästään toimeenpanemalla tuomionsa syntiselle, harhailevalle ihmiskunnalle, Jumala on tuonut sellaista, mikä on osoittautunut onnettomaksi sen itsekkäässä elämässä. Hän ilmoitti Aadamille, että synnin rangaistuksena olisi kuolema, ja kun Aadam teki syntiä, niin kuolemantuomio kohtasi myöskin hänen kupeissaan olleita syntymättömiä jälkeläisiä. (1. Moos. 2:16, 17; Room. 5:12) He alkoivat kuolla niin kuin pelkät eläimet.
13. Miten Salomo osoittaa ihmisten olevan eläinten kaltaisia tässä suhteessa?
13 Salomo sanoi: ”Minä, juuri minä, olen sanonut sydämessäni ihmiskunnan lasten suhteen, että [tosi] Jumala aikoo valita heidät, jotta he näkisivät, että he ovat itsessään eläimiä, sillä on olemassa mahdollisuus ihmiskunnan lapsiin nähden ja mahdollisuus eläimiin nähden, ja niillä on sama mahdollisuus. Niin kuin toinen kuolee, niin toinenkin kuolee, ja niillä kaikilla on vain yksi henki, niin että ei ole olemassa ihmisen ylemmyyttä eläimeen katsoen, sillä kaikki on turhuutta. Kaikki menevät yhteen paikkaan. Ne ovat kaikki tulleet olemassaoloon tomusta, ja ne kaikki palaavat tomuun. Kuka on, joka tietää ihmiskunnan lasten hengen, kohoaako se ylöspäin, ja eläinten hengen, laskeutuuko se alaspäin maahan?” – Saarn. 3:18, 21, Um.
ONNETTOMUUDET
14. Miksi ihmiset eivät ole voineet nauttia jatkuvasti henkilökohtaisten töittensä tuottamaa hyötyä, ja jos me kuitenkin kuolemme, niin mihin meidän pitäisi nyt koettaa osoittautua arvollisiksi?
14 Kuolema on onnettomuus, mutta Aadam olisi voinut säästää itsensä ja meidät, jälkeläisensä, siltä pelkäämällä Jumalaa ja pitämällä hänen käskynsä. Kuolema on vihollinen (1. Kor. 15:26), mutta Aadam olisi voinut estää meidät joutumasta tuon vihollisen kynsiin pysymällä Jumalan ystävänä totellen rakkaudellisesti häntä. Yksikään mies tai nainen ei ole kuoleman takia voinut nauttia henkilökohtaisten töittensä ja ponnistustensa hyötyä jatkuvasti, ilman keskeytystä. Koko ihmiskunta kuolisi pois pysyvästi aivan kuin eläimet, jollei Jumala olisi rakkaudellisesti varannut Kokoojan, Jeesuksen Kristuksen, kautta keinoa kuolemanrangaistuksen poisottamiseksi ja kaikkien niiden herättämiseksi, jotka ovat kuolleina muistohaudoissa. (1. Kor. 15:17–24) Ne, jotka haluavat syntiä rakastaen olla tahallaan tottelemattomia Jehova Jumalalle, tuhoutuvat iäksi kuin järjettömät eläimet. He haluavat eläinten tavoin syödä ja juoda ja elää eläimellisten halujensa mukaan kokonaan materialismissa ajattelematta tai ottamatta huomioon Jumalaa. Koska he tahtovat mieluummin elää niin kuin eläimet, niin tuhoutukootkin kuin eläimet. Miksi meidän pitäisi haluta olla eläinten kaltaisia ja elää vain itsekkäästi kuin eläimet ja kuolla niiden mukana? Jos me kuitenkin kuolemme, niin miksi emme yrittäisi osoittautua arvollisiksi pääsemään ylösnousemukseen kuolleista Jumalan uudessa maailmassa ja siten tulla arvioiduiksi paremmiksi kuin pelkät eläimet?
15. Miten pojan perinnölle saattaa tapahtua onnettomuus, ja miten me voimme menetellä viisaammin perinnön antamisessa?
15 On tarpeetonta sanoa, että kuoleman tunkeutuminen ihmiskunnan sekaan on johtanut moniin onnettomiin ja irvokkaisiin asioihin niiden kohdalla, jotka eivät tunne tai eivät tahdo tuntea Jehova Jumalaa. Mieleltään materialistinen isä saattaa tehdä ankarasti työtä kootakseen pojalleen perinnön, sanokaamme rahaa pankkiin tai jonkinlaista omaisuutta. Tulee pankkiromahdus tai jokin muu onnettomuus, ja isä menettää kaiken, eikä hänellä ole mitään annettavaa pojalleen. Eikö maailmallismielinen ihminen pitäisi sitä onnettomuutena? Salomo sanoo: ”On olemassa raskas onnettomuus, minkä olen nähnyt auringon alla: rikkauksia säilytetään niiden mahtavalle omistajalle hänen onnettomuudekseen. Ja nuo rikkaudet ovat hävinneet onnettoman työn tähden, ja hänestä on tullut pojan isä, kun hänen kädessään ei ole yhtään mitään.” (Saarn. 5:13, 14, Um) Kuinka häipyviä ja epävarmoja maalliset rikkaudet ovatkaan, ja miten äkisti ne voidaan menettää, tai ne saattavat olla myöskin hengellisesti vahingollisia omistajalleen tai sille lapselle, jolle hän jättää nuo rikkaudet! On siis paljon parempi ja viisaampaa koettaa antaa lapsillemme hengellisiä rikkauksia, mitkä ovat pysyviä, hyvä nimi, oikea esimerkki jumalisuudesta vanhempina, hyvä kurinpidollinen kasvatus mieheksi ja naiseksi, kotiopetus Jumalan totuudessa ja teokraattinen valmennus siinä, miten tätä totuutta on tarjottava toisille Jumalan palvelijana. Materialistinen onnettomuus ei voi riistää meiltä näitä hengellisiä arvoja, ja vaikka me kuolisimmekin, niin me emme jätä jälkeemme lapsia, joilla ei olisi todellisia rikkauksia perintönään.
16. Miten Salomo kuvailee toisen onnettomuuden, mikä kohtaa varmasti aineellisesti rikkaita, ja miksi ei näin ollen tule tehdä itsestään rikkauksien orjaa?
16 Aineellisesti rikkaitten tulee muistaa toinen onnettomuus, mikä kohtaa heitä varmasti. Salomo kuvaili sen täten: ”Niin kuin joku on tullut äitinsä kohdusta, niin hän menee alastomana jälleen pois, niin kuin hän tulikin, eikä hän voi viedä uurastuksestaan pois mitään, mitä hän voisi ottaa mukanaan kädessään. Ja tämäkin on raskas onnettomuus: juuri niin kuin joku on tullut, niin hän menee poiskin, ja mitä hyötyä on sille, joka ahertaa tuulen hyväksi? Hän syö myöskin kaikki päivänsä itse pimeydessä saaden paljon harmia ja sairautta omalta puoleltaan ja mielipahaa [syytä siihen].” (Saarn. 5:15–17, Um) Miksi pitäisi sitten kenenkään tehdä itsestään itsekkäitten rikkauksien, mammonan, orjaa ja saada kaikki pimeys Jumalan päätöksen suhteen, kaikki harmi, kaikki pettymykset; kaikki kiusaukset ja ansat sekä kaikki sen aiheuttamat lävistävät tuskat? Me emme voi olla Jumalan orjia ja samalla rikkauden eli mammonan orjia. (Matt. 6:24) Joku voi tulla itsekkäästi upporikkaaksi, monimiljonääriksi, ja ihmiset saattavat panna hänen kuoltuaan hänen hautaansa kaikenlaisia taloustavaroita ja arvokkaita kalleuksia ja vaatteita sekä taivaanlaivan, jopa niiden orjien ruumiit, jotka he tappoivat haudattavaksi hänen kanssaan, mutta hän ei voi kuitenkaan ottaa mitään mukaansa nautittavakseen. Hän ei tuonut mitään tähän maailmaan, eikä hän voi viedä mitään poiskaan. Hän on kuollut kuin järjetön eläin, eikä hän ole laskenut perustusta tulevassa maailmassa saatavalle tosi elämälle ja vapaudelle. Mikä onnettomuus sellaiselle ihmiselle, joka ei ole ollut Jumalan orja! ”Sillä mitä hyötyä siitä on ihmiselle, jos hän voittaa koko maailman, mutta menettää sielunsa? Tai mitä ihminen antaa korvaukseksi sielustaan?” Tämä Jeesuksen Kristuksen kysymys antaa itse vastauksen. – Matt. 16:26, Um.
17. Minkä itsensä tyydyttämistä koskevan onnettomuuden Salomo myöskin mainitsee, ja miten tämä valaistiin Nebukadnessarin esimerkillä?
17 Salomo jatkaa onnettomuuksien luetteloa: ”On olemassa onnettomuus, minkä minä olen nähnyt auringon alla, ja se on taajaan toistuva ihmiskunnan keskuudessa: mies, jolle [tosi] Jumala antaa rikkautta ja aineellista omaisuutta ja kunniaa ja joka ei ole sielunsa puolesta minkään tarpeessa, mitä hän itse näyttää kaipaavan, eikä [tosi] Jumala tee häntä kuitenkaan kykeneväksi syömään siitä, vaikka pelkkä muukalainen saattaa syödä sen. Tämä on turhuutta, ja se on ankara kärsimys.” (Saarn. 6:1, 2, Um) Jos saa omakseen jotain eikä voi nauttia siitä, niin se on sydäntäsärkevää, jos ajattelee vain itseään. Jos on maukasta ruokaa eikä siitä voi nauttia jonkin maha- tai suolistohäiriön tähden, niin se on kuin kohtalonivaa. Jehova Jumala salli Nebukadnessarin tulla maailman hallitsijaksi Babyloniassa, mutta hänen kuninkaallisen palatsinsa runsaat ruoat ja juomat eivät sopineet kuitenkaan hänelle, kun Jumala nöyryytti häntä hänen ylpeytensä, kerskuntansa ja itsekorotuksensa vuoksi ja hän tuli hulluksi ja luuli muuttuneensa elukaksi. Hän söi mieluummin ruohoa kuin härkä. Mikä onnettomuus, ankara kärsimys tämä olikaan Nebukadnessarille seitsemän vuotta! – Dan. 4:25–34.
18. Ketä paremmaksi Salomo sanoo kuolleena syntynyttä lasta, ja mistä tämä kaikki johtuu?
18 Pitkä elämä ilman henkilökohtaista nautintoa siitä, mitä joutuu omistamaan, jonka elämän varrella jopa toivotaan hautaan, jättää tyydyttämättömäksi, pettyneeksi, kun on paljon toivottavaa. ”Jos miehestä tulisi isä sata kertaa ja hän eläisi monta vuotta, vaikka hänen vuosiensa päivät tulisivat lukuisiksi, mutta hänen oma sielunsa ei ole kuitenkaan tyydytetty hyvällä eikä haudastakaan ole tullut hänen omaansa, niin minun täytyy sanoa, että keskensyntynyt on paremmassa asemassa kuin hän. Sillä tämä [keskensyntynyt] on tullut turhaan, ja hän menee pimeyteen, ja hänen oma nimensä peittyy pimeyteen. Hän ei ole nähnyt eikä tuntenut edes aurinkoakaan. Tällä on lepo pikemminkin kuin tuolla edellisellä [jolla on pitkä elämä]. Vaikkapa otaksuisimme, että hän olisi elänyt tuhat vuotta kahdesti eikä olisi kuitenkaan nähnyt sitä, mikä on hyvää, niin eikö jokainen ole menossa yhteen paikkaan?” (Saarn. 6:3–6, Um) Jos ei ole muuta toivoa kuin tämän elämän toivo, niin on parempi olla kuolleenasyntynyt pääsemättä alkuunkaan tässä materialismin maailmassa, kuin varjeltua pitkän elämän läpi saamatta siitä todellista tyydytystä, vaan vain kärsien mielipahaa ja harmia. Kaikki tämä johtuu siitä, että ei käytä hyväksi muuta kuin tämän maan aineellista hyötyä tai tämän maailman itsekkäitä pyrkimyksiä.
19. Minkä hallitusta koskevan onnettomuuden Salomo kuvailee, ja miksi tämä koituu Harmagedonissa onnettomuudeksi sellaisten hallitusten kannattajille?
19 Eräs onnettomuus, minkä Salomo kuvailee, on se, kun joku mies tai hallitusmuoto saa vallan maassa. Se ottaa sitten vastuun määräysten antamisesta kansalle ja sen pidättämisestä erossa Jumalasta ja johtaa sitä harhatielle. Kansa, joka alistuu moiseen väärään johtoon ja tottelee sitä eikä Jumalaa, ottaa kannettavakseen vastuun tuon hallituksen erehdyksistä ja sen taistelusta Jumalaa vastaan. Se tulee hallitsijansa kanssa vastuulliseksi hallituksen tyhmyydestä. Salomo sanoo: ”On olemassa jotain onnetonta, mitä olen nähnyt auringon alla, kuten silloin, kun tapahtuu erehdys vallassaolevan takia. Tyhmyys on pantu moniin korkeisiin asemiin, mutta rikkaat itse oleskelevat vain alhaisessa tilassa. Olen nähnyt hevosten selässä olevien palvelijoitten panevan ruhtinaat kävelemään maassa niin kuin palvelijat.” (Saarn. 10:5–7, Um) Maailman kansat ovat tänä ”lopun aikana” tuomiolla Jumalan perustetun valtakunnan edessä. Siksi on hänen Sanansa ja todistajiensa kautta antamansa neuvo poliittisille hallitsijoille ja tuomareille ollut toimia viisaasti, pelätä Jehovaa ja suudella hänen Poikaansa tottelevaisesti. Mutta kansojen hallitsijat ja johtajat menettelevät jatkuvasti typerästi Jehova Jumalaa kohtaan, ja Jehovan Poika Jeesus Kristus murskaa heidän hallituksensa kappaleiksi Harmagedonissa. Se ei merkitse maailmantuhoa ainoastaan hallituksille ja niiden hallitsijoille, vaan myöskin niille ihmisille, jotka ovat kannattaneet hallitustensa pahoja erehdyksiä taistellen Jehova Jumalaa ja hänen Kristuksen hallitsemaa valtakuntaansa vastaan. – Ps. 2:1–12.
20. Koska kuolema on kaikkien yhteinen loppu, niin millainen on ihmisten sydämentila, ja miten he asettuvat avuttomaan ja lohduttomaan tilaan?
20 Koska ihmisillä ei ole kuolleitten ylösnousemisen toivoa, vaan he ajattelevat, että kuolema lopettaa kaiken kaikilta, niin he edistävät erästä onnettomuutta auringon alla: ”Tämä on onnetonta kaikessa, mitä on tehty auringon alla, että koska kaikilla on olemassa sama mahdollisuus, niin ihmislasten sydän on myös täynnä pahaa, ja heidän sydämessään on mielettömyys heidän elinaikansa, ja sen jälkeen – kuolleitten luokse.” (Saarn. 9:3, Um) Lännen demokraattiset hallitukset katsovat Unkaria ja sanovat sitä, mitä sille on tapahtunut vuoden 1956 jälkeen, kauheaksi onnettomuudeksi. Mutta muissakin osissa maailmaa on sortoa. Kansat ovat itsessään avuttomia. Jos ne eivät kuitenkaan käänny Jehova Jumalan ja hänen valtakuntansa puoleen, niin mikä muu avun lähde niillä on? Muinainen kokooja huomautti tästä onnettomasta tilanteesta sanoen: ”Minä itse palasin nähdäkseni kaikki ne sortotoimenpiteet, joita suoritetaan auringon alla, ja katso, sorrettujen kyyneleitä, mutta heillä ei ollut lohduttajaa, ja heidän sortajiensa puolella oli valta, niin että heillä ei ollut lohduttajaa. Ja minä onnittelin kuolleita, jotka olivat jo kuolleet, pikemmin kuin eläviä, jotka vielä elivät. Parempi kuin kumpikaan heistä [on] siis se, joka ei ole vielä tullut olemassaoloon, joka ei ole nähnyt sitä onnetonta työtä, mitä tehdään auringon alla.” – Saarn. 4:1–3, Um.
21. Miten Salomo saattoi hyvin huomauttaa sellaisten ihmisten hallitusten alaisista olosuhteista, jotka eivät palvoneet Jehovaa?
21 Kuningas Salomo ei kuvaillut tässä sitä, mitä tapahtui hänen valtapiirissään, Jumalan esikuvallisessa valtakunnassa maan päällä. Niin kauan kuin hän hallitsi viisaana kuninkaana, ei ollut hallituksen sortoa: he ”söivät ja joivat ja iloitsivat” asuen ”turvassa, jokainen oman viinipuunsa alla ja oman viikunapuunsa alla Daanista Beersebaan”. (1. Kun. 4:20–25, Um) Muinaisen kokoojan valtakunta erottui selvästi niiden ihmisten sortavista hallituksista, jotka eivät palvoneet Jehovaa. Salomo voi siis hyvin huomauttaa niiden alaisuudessa vallitsevasta onnettomasta tilasta.
22. Minkä tiedon takia tuollaisten sortavien hallitusten alaisuudessa olevat Jehovan todistajat eivät surkuttele itseään, ja miten he ilmaisevat sääliä niitä kohtaan, jotka ovat säälittäviä?
22 Mutta Jehovan todistajat, jotka elävät nyt tuollaisten epäuskoisten, materialististen ihmisten muodostamien sortavien hallitusten alaisuudessa, eivät surkuttele itseään. Heillä on lohduttaja. He tietävät Jehovan auttavan heitä päivittäin. He ymmärtävät, että heidän nuhteettomuutensa Jehovan edessä, jonka todistajia he ovat, on nyt koetuksella tuollaisissa painostavissa olosuhteissa. He tietävät, mitä muinainen kokooja sanoi: ”Jos sinä näet vähävaraisen sortoa ja väkivaltaisen ottavan pois oikeutta ja vanhurskautta jossain oikeuspiirissä, niin älä hämmästy asiasta, sillä korkeaa korkeampi pitää silmällä, ja on niitä, jotka ovat paljon heidän yläpuolellaan.” (Saarn. 5:8, Um) Me tiedämme, että korkeimman presidiumin tai korkeimman oikeuden – tai millä nimellä ihmiset nimittänevätkin korkeinta maan päällä – yläpuolella ovat rajattomasti korkeammat Jehova Jumala, Kaikkein Korkein, ja hänen Kuninkaansa Jeesus Kristus, joka hallitsee hänen oikealla puolellaan. He ovat Jumalalliset Tuomarit, joita mikään rautaesirippu tai bambuesirippu ei voi estää tarkkailemasta ja näkemästä, ja heidän tuomionsa toimeenpannaan kaikkia sortajia kohtaan Harmagedonissa. Sorretut Jehovan todistajat odottavat luottavaisen kärsivällisinä näiden kaikkeuden korkeimman oikeusistuimen Tuomareitten toimenpidettä. Jumalan Sanan ja hengen ylläpitäminä ja Jumalan rakkauden täyttäessä heidän sydämensä he säälivät niitä ihmispoloisia, jotka huomaavat olevansa toivottomasti ja avuttomasti tuollaisissa onnettomissa olosuhteissa. He saarnaavat rohkeasti niille, joilla on kuulevat korvat, Jumalan valtakunnan hyvää uutista ihmiskunnan ainoana toivona ja ainoana apuna.
VIHATTU ELINTAPA
23. Minkä tulevaisuutta koskevan epävarmuuden takia Salomo ilmaisi vihaavansa elämää sen onnettomuuksien johdosta?
23 Mielessään kaikki ihmisten onnettomuudet Jumalan valtakunnan ulkopuolella ja tietämättä edes, millainen seuraaja hänellä, viisaimmalla silloisella maan päällä olevalla miehellä, tulisi olemaan hänen valtaistuimellaan, kuningas Salomo sanoi: ”Minä vihasin elämää, koska auringon alla tehty työ oli onnetonta minun näkökannaltani katsoen, sillä kaikki oli turhuutta ja tuulen tavoittelua. Ja minä, juuri minä vihasin kaikkea uurastustani, missä minä ahersin [kokeillen] auringon alla ja minkä olin jättävä taakseni sille miehelle, joka oli tuleva minun jälkeeni. Ja kuka tietää, osoittautuuko hän viisaaksi vai tyhmäksi? Kuitenkin hän ottaa haltuunsa kaiken minun uurastukseni, missä minä ahersin ja missä minä osoitin viisautta auringon alla. Tämäkin on turhuutta. Ja minä itse käännyin ympäri saattamaan sydäntäni epätoivoon kaiken sen uurastuksen johdosta, missä minä olin ahertanut auringon alla. Sillä on olemassa mies, jonka uurastus on tapahtunut viisaudessa ja tiedossa ja perehtyneisyydessä, mutta tämän osa annetaan miehelle, joka ei ole ahertanut sellaisessa. Tämäkin on turhuutta ja suuri onnettomuus.” – Saarn. 2:17–21, Um.
24. Miten hindut katselevat elämää, ja jos elämässä olisi ainoastaan sellaisia onnettomuuksia, joita Salomo kuvaili, niin millainen asenne meidän olisi syytä ottaa elämään katsoen?
24 Hindut selittävät vihaavansa elämää, koska he ajattelevat uskonnollisesti, että elämä aineellisen, luonnollisen maailman keskellä ei merkitse mitään muuta kuin jatkuvaa kärsimistä. He koettavat sen tähden tulla poistetuiksi olemassaolosta sulautumalla ikuiseen olemattomuuteen, nirvanaan, juuri silloin kun he luulevat olevansa parhaimmillaan ja omaavansa suurimman ansion. Jos elämä tässä vanhassa maailmassa ei sisältäisi mitään muuta kuin tuollaisia onnettomuuksia, joita Salomo kuvaili, niin hänellä oli syytä vihata sellaista maallista, aineellista elämää. Elämällä ei olisi mitään tarkoitusta. Elämisestä ei olisi hyötyä millekään, millä on ikuista arvoa. Ihmisen olemassaolo maan päällä monenlaisine toistuvine vähäisempine onnettomuuksineen päättyisi suureen onnettomuuteen: kuolemiseen niin kuin jokainen muukin ja kuin eläimet, haudan ollessa se yhteinen paikka, mihin ruumis menee. Ja mitä hauta, yhteinen hauta, sheol, tarjoaa kuolleille? Kuulehan:
25. Minkä Salomo sanoo elävien ja kuolleitten väliseksi eroksi, ja mitä sheol tarjoaa kuolleille?
25 ”Elävä koira on paremmassa asemassa kuin kuollut jalopeura. Sillä elävät ovat tietoisia siitä, että he kuolevat, mutta mitä kuolleisiin tulee, niin he eivät ole tietoisia lainkaan mistään, eikä heillä ole enää palkkaakaan, koska heidän muistonsa on unohdettu. Myöskin heidän rakkautensa ja vihansa ja kateutensa ovat jo hävinneet, eikä heillä ole enää mitään osaa määräämättömään aikaan asti missään, mitä on tapahtuva auringon alla. Tee kaikki, mitä kätesi löytää tehdäkseen, tee koko voimallasi, sillä sheolissa, paikassa, mihin sinä olet menossa, ei ole työtä eikä hankkeita eikä tietoa eikä viisautta.” – Saarn. 9:4–6, 10, Um.