’Rakkaus väkevä kuin kuolema’’
”Rakkaus on väkevä kuin kuolema, . . . sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki.” – Kork. v. 8:6.
1, 2. Miten ensimmäinen avioliitto solmittiin, ja miksi aviomies ja vaimo kuuluivat toisilleen?
OLI heidän onnellinen hääpäivänsä. Ja se vietettiin paratiisissa. Mikä olisi voinut olla riemullisempaa? Jehova oli vaivuttanut ensimmäisen miehen, Aadamin, syvään uneen. Sitten Jumala oli ottanut miehen kylkiluista yhden, sulkenut haavan ja käyttänyt kylkiluuta perustana ensimmäisen naisen muodostamisessa.
2 Kun tämä täydellinen, kaunis auttaja ja täydennys tuotiin Aadamin luo, hän oli ihastuksissaan – mutta ei sanaton. Hän oli niin liikuttunut, että hän puhkesi runoilemaan ja sanoi: ”Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani; hän kutsuttakoon miehettäreksi, sillä hän on miehestä otettu.” (1. Moos. 2:20–23) Meille ei kerrota, millaiselta naisesta tuntui tuona hääpäivänä, vaikkakin myöhemmin sanottiin syntisestä ja epätäydellisestä vaimosta: ”Mieheesi on sinun halusi oleva.” (1. Moos. 3:16) Varmaankin siksi ensimmäinen nainen Eeva täydellisenä oli mieltynyt puolisoonsa. Koska hänet oli otettu miehen omasta ruumiista, he kuuluivat toisilleen, kuten Jumala sanoi: ”Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi.” – 1. Moos. 2:24; Matt. 19:4, 5.
3. Miksi avioliitto ei ollut pelkkä tunteeton muodollinen järjestely?
3 Luojan Eedenin puutarhassa asettama avioliitto tarkoitettiin pysyväksi yhdyssiteeksi. Se soi mahdollisuuden toveruuteen ja keskinäiseen avun antamiseen, ja sen päätarkoitus – tuottaa lisää jäseniä ihmisperheeseen ja kasvattaa heitä – oli ilahduttava odote. (1. Moos. 1:27, 28; Matt. 19:6–9) Mutta avioliiton ei pitänyt olla pelkästään jokin tunteeton muodollinen järjestely. Ihmisiin luotiin kyky ilmaista rakkautta – avioliiton ollessa kysymyksessä syvää kiintymystä vastakkaista sukupuolta olevaan, mikä antaa tunneperäisen kannustimen avioliitolle sekä lämpimän mieltymyksen tunteen, joka sitoo perheen yhteen.
4. Mitä kysymyksiä voitaisiin tehdä rakkaudesta ja avioliitosta, kun otetaan huomioon nykyajan avio-ongelmat?
4 Avioliitto paratiisissa saattaa tuntua varsin ihanteelliselta nykyään. Epätäydellisessä ihmisyhteiskunnassa kuitenkin monet perheet hajoavat. Varsin usein luonnollinen kiintymys näyttää vähenevän ja aviositeet katkeavat. Siksi joku saattaa kysyä: Onko syvä, kestävä rakkaus todella mahdollista avioliitossa olevien välillä? Vai onko naiivia ajatella, että keskinäinen rakkaus ja kunnioitus voivat kestää?
”RAKKAUS ON VÄKEVÄ KUIN KUOLEMA”
5. Mikä on lyhyesti kerrottuna Korkean veisun sisällys, ja mitä tämä Raamatun kirja paljastaa miehen ja naisen välisestä rakkaudesta?
5 Miehen ja naisen välillä vallitseva tosi rakkaus voi olla erittäin väkevä, luja, peräänantamaton. Kuinka hyvin tämä osoitettiinkaan eräässä Pyhän Raamatun runollisessa kirjassa, jonka Israelin viisas kuningas Salomo sepitti noin 3 000 vuotta sitten! Korkean veisun nimisenä se kertoo horjumattomasta rakkaudesta, joka vallitsi erään paimenen ja Suunemin (Suulemin) kylästä kotoisin olevan maalaistytön välillä. Tämä ”Korkea veisu” eli ”Laulujen laulu” paljastaa myös, ettei kuningas kaikella loistollaan ja rikkaudellaan kyennyt saamaan osakseen kauniin suulemilaisneidon rakkautta. – Kork. v. 1:1–14; 8:4.
6. Miksi Korkea veisu on rohkaisu Jeesuksen Kristuksen ”morsiamen” eli hengestä siinneen seurakunnan jäsenille?
6 ”Laulujen laulu” esittää valaisevan esimerkin kestävän rakkauden kauneudesta. Tällainen horjumaton rakkaus ilmenee Jeesuksen Kristuksen suhteessa ’morsiameensa’ eli hengestä siinneeseen seurakuntaan. (Ef. 5:25–32; Ilm. 21:2, 9) Siten Korkea veisu voi sopivasti kannustaa niitä, jotka tunnustavat kuuluvansa tähän ”morsiameen”, pysymään uskollisina taivaalliselle Sulhaselleen. (2. Kor. 11:2) Silti tämä henkeytetty kirja puhuu selvää kieltä myös siitä puhtaasta kiintymyksestä, joka voi vallita jumalisen miehen ja naisen välillä.
7. Mitä seikkoja naimattomien Jehovalle omistautuneitten henkilöitten pitäisi ottaa huomioon aviopuolisoa etsiessään?
7 Valaisemme asiaa: Korkea veisu osoittaa selvästi, ettei ole mahdollista ilmaista romanttista rakkautta ketä tahansa kohtaan. Suulemilainen ei esimerkiksi tuntenut mitään viehtymystä kuningas Salomoa kohtaan, ja hän sanoi: ”Minä vannotan teitä, te Jerusalemin tyttäret, gasellien tai kedon peurojen kautta: älkää herätelkö, älkää häiritkö rakkautta, ennenkuin se itse haluaa.” (Kork. v. 2:7; 3:5) Kuinka viisasta siksi onkaan naimattoman odottaa kärsivällisesti sellaisen yksilön ilmaantumista, jota hän voi todella rakastaa! Ja kun on kysymys Jehovalle omistautuneista, tämän tulevan aviopuolison pitäisi olla mies tai nainen, joka on myös antautunut Jumalalle ja on uskollinen hänelle. (5. Moos. 7:3, 4; Esra 9:1–15; 1. Kor. 7:39) Silloin Jehovan palvonta on kaikkein tärkeintä kummallekin puolisolle. He kykenevät kohtaamaan elämän yhdessä aviollisessa ja hengellisessä ykseydessä, jota ilman elämässä olisi murhetta tuottava tyhjiö.
8. Miten suulemilainen oli osoittanut olevansa kuin muuri eikä kuin ovi?
8 Mutta ennen avioitumista toisen uskovan kanssa Jumalan hyväksymystä haluavan täytyy säilyttää siveellinen puhtaus. Suulemilaisneitosen veljet olivat huolissaan hänen siveydestään, vaikka hän oli vielä varsin nuori. Aikaisempina vuosina yksi tytön veljistä oli sanonut hänestä: ”Meillä on pieni sisko, jolla ei vielä ole rintoja. Mitä teemme siskollemme sinä päivänä, jona häntä kysytään [avioon]?” Yksi veljistä vastasi: ”Jos hän on muuri, rakennamme sille hopeasta harjan; jos hän on ovi, sen setrilaudalla suljemme.” Kuningas Salomo oli yrittänyt saada osakseen suulemilaisen kiintymyksen, mutta tämä ei ollut osoittautunut epävakaaksi rakkaudessaan ja siveydessään niin kuin heiluva ovi, joka olisi tarvinnut teljetä laudalla, ettei se olisi päässyt heilahtamaan auki jollekulle ei-toivotulle tai vahingolliselle henkilölle. Hän ei ollut myöntynyt kuninkaan houkutuksiin, vaan oli ollut kuin muuri kaikkia aineellisia viehätyksiä vastaan, hän oli todistanut olevansa moraalisesti täysimittainen, ja hänet voitiin nyt tunnustaa kypsäksi siveellisiä periaatteita noudattavaksi naiseksi. (Kork. v. 8:8–10) Hyvä esimerkki naimattomille jumalisille naisille nykyään!
9. Miten suulemilaista rakastava paimen suhtautui neitoon?
9 Nöyrä suulemilainen oli vaatimaton, mutta paimenen silmissä, joka rakasti häntä, hän oli aivan erikoinen. ”Minä olen [pelkkä, UM] Saaronin kukkanen, olen laaksojen lilja”, tyttö sanoi. Mutta ei paimenen mielestä, joka vastasi: ”Niinkuin lilja orjantappurain keskellä, niin on minun armaani neitosten keskellä.” (Kork. v. 2:1, 2) Tämä ei ollut pelkkää ihastusta. Tyttö palveli Jehovaa, hän oli taitava ja miellyttävä ja hänessä oli paljon sellaista, mikä suositteli häntä. Eikö tällainen ole osoitus siitä, että naimattomat kristityt neitoset oppivat kantamaan naisten vastuita samalla kun he pyrkivät myös lisäämään hengellisyyttään?
10. Millaisen arvion suulemilainen esitti paimenesta?
10 Mutta huomaa, millaisessa arvossa suulemilainen piti paimenta. ”Niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä”, hän sanoi, ”niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä.” (Kork. v. 2:3) Hän ei ollut ainoastaan yksi monista metsän puista. Hänen paimenensa oli omistautunut Jehovalle, hänellä oli haluttavia ominaisuuksia ja kykyjä ja hänen on varmasti täytynyt olla hengellismielinen nuori mies. (Vrt. 1. Kor. 2:6–16.) Niin, kauniin suulemilaisen mielestä hän oli ”niinkuin omenapuu metsäpuitten keskellä”. Eikö naimattoman kristityn miehen pitäisi menetellä siten, että hänen rakastettunsa voisi jonakin päivänä ajatella hänestä samalla tavalla?
11. Miten aito rakkaus on verrattavissa kuolemaan ja tuonelaan suulemilaisen sanojen mukaan?
11 Ei ole epäilystäkään siitä, että suulemilainen ja nuori mies tunsivat kokosydämistä rakkautta toisiaan kohtaan. Tyttö ilmaisi asian totisesti hyvin, kun hän sanoi rakastamalleen paimenelle: ”Pane minut sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi. Sillä rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran [Jehovan] liekki. Eivät suuret vedet voi rakkautta sammuttaa, eivät virrat sitä tulvaansa upottaa. Jos joku [kuten Salomo] tarjoaisi kaikki talonsa tavarat rakkauden hinnaksi, häntä vain halveksuttaisiin.” (Kork. v. 8:6, 7) Kuinka totta tämä onkaan! Rakkautta ei voida ostaa millään aineellisella, vaan aito rakkaus on väkevä kuin kuolema, joka vankkumattomasti vaatii tuomitun ihmiskunnan elämän. Ja yksinomaisen antaumuksen vaatimuksessaan sellainen rakkaus on peräänantamaton kuin tuonela eli hauta vaatiessaan ruumiinsa. Mutta entä ”Herran liekki”? Eräs raamatunoppinut sanoi kerran, että ”ihmissydämessä syttyvät rakkauden liekit saavat alkunsa Jehovasta”, rakkauden Jumalasta, joka on pannut tämän loistavan ominaisuuden ihmisiin. (1. Joh. 4:8) Tosi rakkaus on todella pettämätöntä, uskollista ja kestävää. (Vrt. 1. Kor. 13:8.) Kuinka viisasta onkaan avioliittoa ajattelevien odottaa ja työskennellä sellaisen rakkauden hyväksi, joka ”on väkevä kuin kuolema”!
KUINKA RAKKAUS KASVAA
12. Mitkä elämään liittyvät kokemukset ja seikat voivat saada aviomiehen ja hänen vaimonsa välisen rakkauden kasvamaan?
12 Rakkaus voi kuitenkin kasvaa, kun aviomiehen ja vaimon elämä kietoutuu yhä enemmän toisiinsa. Kypsässä 40 vuoden iässä Iisak ei ollut mikään hullaantunut nuorukainen, kun hän otti vaimokseen Rebekan, joka ei ollut vain tyttö, vaan ”nuori nainen” (UM). Ja kerrotaan, että ”Iisak rakastui häneen”. (1. Moos. 24:57–67, UM) Vuosien mittaan jumaliset aviopuolisot harrastavat yhdessä hengellisiä asioita. He kohtaavat yhdessä elämän koettelemuksia ja ongelmia. Heidän yhteiset ponnistelunsa luovat rakkaita muistoja, jotka lähentävät heitä toisiinsa. Yksinkertaisistakin tilanteista – ehkäpä miellyttävistä keskusteluhetkistä, kun he vaeltavat yhdessä metsissä ja niityillä – tulee muistettavia. Kaunis suulemilainenkin kaipasi maaseudulla vaeltelemista paimenensa kanssa! (Kork. v. 2:8–14) Ja avioiduttuaan he varmaan kuljeskelivat siellä usein.
13. Miksi aviomiehellä on syytä rakastaa ”kelpo vaimoa”?
13 Mutta rakkaus tietysti kasvaa muistakin järkevistä syistä. ”Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu”, ja hänen miehellään on varmasti syytä rakastaa häntä. (Sananl. 12:4) Kuningas Lemuelin (mahdollisesti Salomon) sanojen mukaan ”kelpo vaimo” on arvokkaampi kuin värikkäistä koralleista valmistetut suuresti arvostetut korut. Hän on luotettava ja palkitsee miehensä ”hyvällä, ei pahalla, kaikkina elinpäivinänsä”. (Sananl. 31:1, 10–12) Halukkain käsin hän tekee lämpimiä vaatteita perheelleen. (Sananl. 31:13, 19, 21–24) Aivan yhtä tunnollisesti hän huolehtii siitä, että huonekunnalla on terveellistä ravintoa. (Jakeet 14, 15) Suuri osa taloudenhoidosta voidaan turvallisesti uskoa hänelle, sillä hän on uuttera ja todella kyvykäs. (Jakeet 16–18, 27) Sellainen nainen puhuu ystävällisesti, hän on antelias ja tekee hyvää sellaisillekin, jotka eivät kuulu hänen huonekuntaansa. (Jakeet 20, 26) Jos siis Jumalaa pelkäävän vaimon ruumiillinen viehättävyys jonkin verran väheneekin vuosien mittaan, niin hänen sisäinen kauneutensa kasvaa ja hän tulee entistä rakkaammaksi läheisilleen. ”Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!” mainitsee Lemuel. – Sananl. 31:30; 1. Piet. 3:3, 4.
14. Mitkä jumalisen aviomiehen ominaisuudet saavat kristityn vaimon kunnioittamaan häntä syvästi?
14 Toisaalta jumalinen aviomies kantaa täysin johtoasemaan liittyvät vastuunsa, mutta ei tyrannina. (1. Moos. 3:16; Mal. 2:14–16; 1. Kor. 11:3) Hän rakastaa jatkuvasti vaimoaan ja osoittaa sen eri tavoin. Hän ei esimerkiksi tule katkeran vihaiseksi hänelle. (Kol. 3:19) Hän työskentelee ahkerasti täyttääkseen vaimonsa ja muitten läheisten ja rakkaitten aineelliset ja hengelliset tarpeet. (1. Tim. 5:8) Jumalinen aviomies tosiaan huolehtii samalla rakkaudellisella tavalla vaimostaan kuin Jeesus Kristus huolehtii seurakunnastaan. (Ef. 5:25–32) Kuka kristitty vaimo ei syvästi kunnioittaisi sellaista aviomiestä?
15. Millaisesta suhteesta aviomies ja vaimo nauttivat, kun he täyttävät Raamatun avioliitolle asettamat vaatimukset?
15 Edellä mainittujen vaatimusten täyttäminen edellyttää alituista ponnistelua, Raamatun kirjoitusten soveltamista ja rukouksen vahvistamaa luottamusta Jehovaan. Mutta avioliitossa täten aikaansaatu rakkaus varmasti kasvaa. Aviomiehen ei tarvitse vaatia kunnioitusta. Hän saa sitä luonnostaan hengellismieliseltä vaimoltaan, jota hän kohtelee hyvin. Eikä vaimon tarvitse valittaa: ’Sinä et rakasta minua!’ Kuka kristitty aviomies voisi olla rakastamatta jumalista kelpo vaimoa? (Tarkastele Tuomarien kirjan 14:15–17:n ja Ruutin 3:11:n vastakohtaisuutta.) Sellaisessa huonekunnassa, jossa kumpikin puoliso täyttää Raamatussa esitetyn sopivan osansa, ei ole vaikea noudattaa apostolin neuvoa: ”Rakastakoon . . . kukin teistä [aviomiehistä] henkilökohtaisesti vaimoaan niin kuin itseään; vaimolla taas tulee olla syvä kunnioitus miestään kohtaan.” – Ef. 5:33.
”ILOITSE NUORUUTESI VAIMOSTA”
16. Miten Sananlaskujen 5. luku kannustaa uskollisuuteen aviopuolisoa kohtaan?
16 Avioliitto tarkoitettiin tuottamaan iloa ihmisille. Jotta sitä voitaisiin kokea ja rakkaus avioliitossa säilyisi, täytyy olla uskollinen puolisolleen. Raamattu puhuu kuvakielellä ”lähteestä”, kun se tarkoittaa sukupuolisen tyydytyksen lähdettä, jota ei tule etsiä avioliiton ulkopuolelta. Aviomiehen ja vaimon väliseen rakkauteen sisältyy tietysti aivan oikein aviollinen yhdyselämä, mutta kaikki avioliiton ulkopuolella olevat täytyy sulkea pois tästä läheisestä suhteesta. Aviomiehelle sanotaan siksi sopivasti: ”Juo vettä omasta säiliöstäsi, . . . Vuotaisivatko sinun lähteesi kadulle . . .! Olkoot ne sinun omasi yksin, älkööt vierasten sinun ohessasi. Olkoon sinun lähteesi siunattu, ja iloitse nuoruutesi vaimosta. Armas peura, suloinen vuorikauris [viittaa mahdollisesti viehättävyyteen] . . . hurmautuos alati hänen rakkaudestaan.” – Sananl. 5:15–23; 7:6–23.
17. Mikä vaikutus avioliiton yhdistämiin on sillä, että he ottavat hellästi huomioon toisensa?
17 Avioliittoon yhdistetyt ovat Raamatun mukaan velvollisia antamaan toisilleen sen, mikä heille avioliitossa kuuluu. Tämä on yksi keino ilmaista syvää rakkautta, ja kun se on luonnollinen seuraus sydämestä lähtevästä kiintymyksestä avioliitossa, niin sitä voitaisiin verrata kauniiseen maalaukseen. Kuinka tärkeää siksi onkaan, että jumaliset aviopuolisot välttävät näkymän turmelemista siten, että karttavat tapoja, jotka saastuttaisivat aviovuoteen! (Hepr. 13:4) Hellä toinen toisensa huomioonotto tällaisissa intiimeissä asioissa on omiaan estämään tuskallista avioliiton hajoamista ja on myös suoja moraalittomuuteen lankeamista vastaan. – 1. Kor. 7:1–5.
18. Mistä jumalisen aviomiehen pitäisi olla tietoinen, kun hän pyrkii täyttämään vaimonsa tunneperäiset ja muut tarpeet?
18 Jumalinen aviomies pyrkii siis huomaavaisesti täyttämään vaimonsa tunneperäiset ja muut tarpeet, mutta tavalla joka sopii henkilölle, jolla on Jumalan henkeä ja joka ilmaisee sen hedelmää itsehillintää. (Gal. 5:22, 23) Ottamalla huomioon vaimonsa ruumiilliset ja biologiset rajoitukset, niin kuin Jehova otti ne huomioon Israelille annetussa Laissa, kristitty aviomies toimii ”tiedon mukaan” ja osoittaa hänelle ”kunniaa niin kuin heikommalle astialle, naispuoliselle”. – 3. Moos. 18:19; 20:18; 1. Piet. 3:7.
19. a) Millaisessa kotiympäristössä on siunauksellista kasvattaa lapsia? b) Millaista kuria lapset tarvitsevat?
19 Ajan mittaan avioliitosta voi syntyä lapsia, jotka ovat ”Herran lahja”. (Ps. 127:3) On siunauksellista, kun heidät kasvatetaan kotiympäristössä, jolle on ominaista voimakas vanhempien välinen rakkaus ja hengellisten asioiden suuri arvostaminen. Nuoret tosin tarvitsevat neuvontaa ja oikaisua, ”mutta joka häntä [lastaan] rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa”. (Sananl. 13:24) On hyvin hyödyllistä, että vanhemmat antavat Raamattuun perustuvaa kuria rakkaudessa.
JÄLJITTELE SUULEMILAISTA YKSINOMAISESSA ANTAUMUKSESSA
20. Mikä rakkaus ja antaumus ylittää miehen ja vaimon välisen rakkauden?
20 Suulemilaisen rakkaus paimentaan kohtaan oli ”väkevä kuin kuolema”, ja avioliiton yhdistämien jumalisten ihmisten välinen rakkaus voi nykyään olla yhtä syvää. Mutta neitonen sanoi myös: ”Yksinomaisen antaumuksen vaatimus on yhtä peräänantamaton kuin Šeol on.” (Kork. v. 8:6, UM) Jeesuksen rakkaus hänen voideltujen seuraajiensa joukkoa kohtaan ylittää miehen ja naisen välillä vallitsevan rakkauden, ja tämän seurakunnan antaumus Kristukselle on yhtä peräänantamaton kuin Šeol. Kuitenkaan Jeesus ei rakkaudellisesti kuollut vain niiden puolesta, joista tulee hänen taivaallinen ’morsiamensa’, vaan myös ’muiden lampaittensa’ puolesta, joita nykyään edustaa ”suuri joukko” ja joita on siunattu maan päällä saatavan ikuisen elämän odotteella. – Joh. 10:16; Ilm. 7:9.
21. a) Mistä suulemilainen antoi huomionarvoisen esimerkin? b) Mitä hyötyä saamme sen miettimisestä, mitä Jeesus on tehnyt puolestamme?
21 Suulemilainen antoi kaikille näille Jehovan palvelijoille erittäin huomionarvoisen esimerkin yksinomaisesta antaumuksesta. Kun mietimme sitä, mitä Jeesus on tehnyt hyväksemme lunastusuhrinsa välityksellä, ja ajattelemme hänen rakkaudenilmauksiaan ja lupauksiaan, rakkautemme häntä kohtaan kasvaa. Tämä puolestaan suojelee meitä itsekkäiltä, materialistisilta, epähengellisiltä pyrkimyksiltä. Se vahvistaa myös sidettämme Jehovaan, Jumalaan, joka teki mahdolliseksi sen, että ihmisillä voi olla ’rakkaus väkevä kuin kuolema’.
[Kuva s. 18]
Luoja tarkoitti avioliiton kestäväksi liitoksi
[Kuva s. 20]
Tosi rakkaus miehen ja naisen välillä voi olla erittäin voimakas
[Kuva s. 21]
”Ja Iisak rakastui häneen”