Ylevimmän laulun rakastettu nainen
”Sinä olet täysin kaunis, minun tyttötoverini, eikä sinussa ole mitään vaillinaisuutta.” – Kork. v. 4:7, Um.
1. Mikä rakkaus voi ylittää miehen rakkauden naiseen, ja miten paljon Kristus rakasti sitä ryhmää, minkä hän muodosti ympärilleen?
RAKKAUS miesten ja naisten muodostamaan järjestöön voi ylittää rakkauden naiseen. Ja taas järjestön rakkaus mieheen eli johtajaansa voi vuorostaan olla niin voimakas, ettei mikään tässä maailmassa voi voittaa sitä. Huomattavin mies, joka koskaan on ollut maan päällä, se johtaja, jota yli 800 000 000 uskovaista ympäri maailmaa väittää seuraavansa, oli Jeesus Kristus, joka syntyi Beetlehemissä Keski-idässä yli 1 900 vuotta sitten ja joka kärsi marttyyrikuoleman vuonna 33 kristillistä ajanlaskua. Rakastuiko hän milloinkaan naiseen ja ottiko hän tätä koskaan vaimokseen? Ei, hän kuoli naimattomana ja lapsettomana kolmenkymmenen kolmen ja puolen vuoden ikäisenä. Mutta hän muodosti ympärillään olleista miehistä ja naisista järjestön, ja hän rakasti heitä hellästi tuon järjestön jäseninä. Hän antoi elämänsä noiden miesten ja naisten puolesta sekä niiden miesten ja naisten edestä, joista vielä tulee tämän järjestön jäseniä.
2. Millä lausunnoilla Jeesus tunnusti hänet, joka antoi hänelle seuraajain järjestön?
2 Joosef, Nasaretin puuseppä, joka toimi Jeesuksen maallisena isänä, ei antanut hänelle tätä seuraajien järjestöä. Hänen taivaallinen Isänsä antoi hänelle tämän järjestön. Jeesus itse tunnusti tämän tosiasian. Hän sanoi: ”Ei kukaan voi tulla minun tyköni, ellei Isä, joka on minut lähettänyt, häntä vedä.” (Joh. 6:44) ”Se, mitä minun Isäni on antanut minulle, on jotain suurempaa kuin kaikki muu, eikä kukaan voi siepata heitä Isän kädestä.” (Joh. 10:29, Um) Jeesus sanoi rukouksessa taivaalliselle Isälleen: ”Minä olen tehnyt sinun nimesi ilmeiseksi niille ihmisille, jotka sinä annoit minulle maailmasta. He olivat sinun, ja sinä annoit heidät minulle.” (Joh. 17:6, Um) Taivaallinen Isä antoi heidät Pojalleen Jeesukselle sellaiseen suhteeseen, mikä avioon luvatulla tytöllä on tulevaan mieheensä.
3. Millaista kuvakieltä käyttäen Johannes Kastaja ja Paavali puhuivat tästä seuraajien järjestöstä?
3 Tästä miesten ja naisten muodostamasta järjestöstä puhuttiin siitä syystä hänen morsiamenaan, järjestönaisena, joka piti naittaa eli erottamattomasti yhdistää hänen kanssaan tulevaisuudessa hänen taivaallisen Isänsä kodissa. Hänen serkkunsa Johannes, pappi Sakariaan poika, puhui asioista tällä tavalla sanoen: ”Jolla on morsian, se on ylkä. Mutta kun yljän ystävä seisoo ja kuuntelee häntä, niin hänellä on paljon iloa yljän äänen tähden. Tämä on totisesti täyttynyt minun ilonani.” (Joh. 3:29, Um) Kristitty apostoli Paavali, joka voitti monta seuraajaa Jeesukselle Kristukselle, käytti samanlaista kieltä kuin Johannes ja puhui kuin Yljän ystävä näille seuraajille sanoen: ”Minä kiivailen teistä jumalisella kiivaudella, sillä minä lupasin henkilökohtaisesti teidät avioon yhdelle miehelle voidakseni esittää teidät siveänä neitsyenä Kristukselle.” (2. Kor. 11:2, Um) Apostoli Paavali kehotti heitä olemaan uskollisia heidän rakkaudessaan ja antaumuksessaan Yljälle, Kristukselle.
4. a) Missä määrin Kristus on todistanut rakkautensa järjestöä kohtaan? b) Miten pitkälle täytyy järjestön todistaa rakkautensa Kristusta kohtaan ja toisin kuin mikä järjestö?
4 Jeesus Kristus on todistanut omalla kuolemallaan rakkautensa sitä järjestöä eli seurakuntaa kohtaan, minkä hänen taivaallinen Isänsä antaa hänelle vaimoksi. Paavali sanoo: ”Myös Kristus on seurakunnan pää, koska hän on tämän ruumiin pelastaja. . . . Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi itsensä sen edestä, jotta hän pyhittäisi sen puhdistaen sen vesipesussa sanan avulla, jotta hän voisi esittää seurakunnan itselleen sen loistossa, vailla tahraa tai ryppyä tai mitään sellaista, mutta että se olisi pyhä ja nuhteeton.” (Ef. 5:23, 25–27, Um) Mutta seurakunnan rakkaus Kristukseen, Ylkään, täytyy tutkia, kunnes viimeinen näistä seurakunnan 144 000:sta jäsenestä on kestänyt kaikki koetukset. On monia uskontojärjestöjä, jotka sanovat olevansa kristittyjä ja tunnustavat rakastavansa Kristusta. Yksistään Yhdysvalloissa on luetteloitu 265 tällaista uskonlahkoa, ja Etelä-Afrikassa on niitä yli tuhat. Mutta ne osoittavat teoillaan, että ne rakastavat tätä maailmaa enemmän kuin Jeesusta Kristusta ja sitä valtakuntaa, jonka Kuninkaaksi hänen taivaallinen Isänsä, Jehova Jumala, on hänet voidellut ja asettanut valtaistuimelle. Nämä uskonlahkot kosiskelevat tämän moraalittoman maailman suosiota. Opetuslapsi Jaakob kysyy kaikilta kristityiltä, joiden rakkaus on näin jakautunut: ”Avionrikkojat, ettekö te tiedä, että ystävyys maailman kanssa on vihollisuutta Jumalan kanssa? Kuka tahansa haluaa siis olla maailman ystävä, hän tekee itsestään Jumalan vihollisen.” – Jaak. 4:4, Um.
5. Kuinka monta seurakuntaa on todellisuudessa kihlattu Kristukselle, ja miten ne, jotka ovat jäljellä tuosta kihlatusta joukosta, todistavat rakkaudellisen antaumuksensa?
5 Mutta on vain yksi seurakunta, joka on todellisuudessa naitettu tai kihlattu avioon Jeesukselle Kristukselle kuninkaallisen loistavissa taivaissa, ja Jeesus sanoi sille: ”Jos maailma vihaa teitä, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen kuin se vihasi teitä. Jos te olisitte osa maailmasta, niin maailma pitäisi siitä, mikä on sen omaa. Mutta koska te ette ole osa maailmasta, vaan minä olen valinnut teidät maailmasta, niin maailma vihaa teitä tämän johdosta.” (Joh. 15:18, 19, Um) 144 000:n todellisella seurakunnalla ei ole rakkautta tätä turmeltunutta häviävää maailmaa kohtaan. Se omistaa Jehova Jumalalle, taivaalliselle Isälle, yksinomaisen antaumuksensa ja hänen Pojalleen Jeesukselle Kristukselle täyden rakkauden, mikä kuuluu sen taivaalliselle Yljälle. Taivaallinen Isä on siittänyt pyhällä hengellään kuluneina 1 900 vuotena todellisesti antautuneita uskovia ja on tällä tavalla kihlannut heidät rakkaalle Pojalleen. Nykyään, jolloin kaikki todistukset osoittavat, että hän on asettanut Poikansa, Yljän, taivaallisen valtakunnan valtaistuimelle v. 1914, on maan päällä pelkästään jäännös morsianseurakunnasta. Niin kauan kuin tämä vanha maailma, joka on nyt rauhattomassa ”lopun ajassa”, pysyy, on heidän vielä osoitettava antaumuksensa täysi määrä taivaalliselle Yljälleen Kristukselle. He tekevät niin sen polttavan, sammumattoman rakkauden tähden, mikä heillä on häntä kohtaan. Korkeana Veisuna [Salomon lauluna, Um] tunnettu kaunis Raamatun kirja varmistaa tämän.
SALOMON LAULU
6. Onko Salomon laulu osa henkeytetystä Raamatusta, ja mikä todistus meillä on tästä seikasta?
6 Juutalainen seurakunta hyväksyi Jeesuksen maan päällä olon päivinä Salomon laulun osana henkeytetyistä kirjoituksista, ja se sisällytettiin heidän pyhien heprealaisten käsikirjoitustensa luetteloon. Varhaiskristillinen seurakunta hyväksyi sen samaten Pyhien Kirjoitusten aitona osana. Se on oikein ymmärrettynä hyödyllinen kirja tutkittavaksemme. Apostoli Paavali laski mukaan Salomon Laulun sanoessaan: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opetukseksi, nuhteluksi, asiain saattamiseksi kohdalleen, kuritukseksi vanhurskaudessa, jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustettu jokaiseen hyvään työhön.” (2. Tim. 3:16, 17, Um) Juutalainen rabbiini Akiba, joka eli kristillisen ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla, sanoi ilmaistessaan arvostuksensa tämän kirjan suhteen: ”Koko maailma ei ollut sen päivän arvoinen, jona tämä ylevä Laulu annettiin Israelille, sillä kaikki Kirjoitukset ovat pyhiä, mutta tämä ylevä Laulu on kaikkein pyhin.” – Mishnan kuudes jaos, otsikko ”Yadaim”, osasto 3, § 5.
7. Mikä ns. Salomon laulu on, milloin se kirjoitettiin, ja mikä sen aihe on?
7 Laulun kirjoittaja, Jerusalemin kuningas Salomo, sanoo kuitenkin runonsa alkujakeessa: ”Ylevin laulu, joka on Salomon”. Se on heprealaisen tekstin mukaan sana sanalta käännettynä ”laulujen laulu”, so. kaunein, erinomaisin laulu. Se ei ole laulukokoelma, vaan yksi laulu, vaikka se onkin tavallisesti jaettu kahdeksaan lukuun. Kuningas Salomo kirjoitti sen rakennettuaan ihmeellisen temppelin Jehova Jumalalle Jerusalemiin ja mentyään naimisiin. Laulu on siis noin vuodelta 1010 ennen kristillistä ajanlaskua. Sen läpi kulkee yksi aihe, Suunemin eli Suulemin kylästä olevan maalaistytön rakkaus paimenpoikaan. Kuningas Salomo rakastui tuohon samaan tyttöön, mutta tämän rakkaus hänen rakkaaseensa, paimeneen, pysyi uskollisena, ja kuningas joutui häviölle. Sitä voitiin sen tähden oikeutetusti sanoa Salomon pettyneen rakkauden lauluksi.
8. Millaisen merkityksen muinaiset heprealaiset antoivat tälle Laululle, mutta mitä historia osoittaa tämän oikeudenmukaisuudesta?
8 Muinaiset heprealaiset liittivät tähän kirjaan kuvaannollisen merkityksen. He ymmärsivät tytön kuvaavan juutalaista kirkkoa profeetta Mooseksen päivistä eteenpäin. Tuon kirkon kiintymyksen kohde oli Jehova Jumala, jota kuvattiin senmukaisesti hänen paimenrakastajallaan. Mutta juutalaisen kirkon tutkiminen kuluneitten 1 900 vuoden ajalta paljastaa sen surullisen tosiasian, että se on osoittautunut uskottomaksi rakkaudessaan Jehovalle, Jumalalleen, se on kauan sitten lakannut olemasta Jehova Jumalan puolesta todistava kirkko. Juutalaisten oma historia, joka on merkitty muistiin Heprealaisiin Kirjoituksiin, todistaa heidän hylänneen ne profeetat, jotka hän lähetti nimessään, ja Kristilliset Kreikkalaiset Kirjoitukset osoittavat, että he saavuttivat huippunsa Jumalan puhemiesten hylkäämisessä, kun he kielsivät Jeesuksen Kristuksen, joka tuli ja saarnasi heille Jehovan nimessä, ja toimittivat hänet lopulta kauhistuttavaan kuolemaan kidutuspaalussa. Tämä ei osoittanut uskollista ja horjumatonta rakkautta Jehovaan, laumansa suureen Paimeneen.
9. Minkä kirjoitetun varoituksen Paavali kiinnittää huomioomme, ja keiden yhteydessä tämä laulu saa siis täyttymyksensä?
9 Kirjoittaessaan kristilliselle seurakunnalle ensimmäisellä vuosisadalla apostoli Paavali kertoo lukuisia tapauksia, joissa israelilaiset lankesivat pois Jehova Jumalan rakkaudesta, ja selittää sitten: ”Mutta nämä tapahtuivat heille esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi.” Varoitukseksi kenelle? ”Meille, joille asiainjärjestelmien täydellistetyt loput ovat saapuneet.” (1. Kor. 10:11, Um) Salomon laulun täytyy siis saada täyttymyksensä sen kristillisen seurakunnan yhteydessä, minkä jäsen apostoli Paavali oli sillä vuosisadalla, jolloin juutalainen asiainjärjestelmä ei enää saanut suosiota Jumalan silmissä ja jolloin se päättyi, kun Jehova Jumala siirsi laupeutensa kristilliselle seurakunnalle, jonka hän kihlasi Ylkä-Pojalleen Jeesukselle Kristukselle.
10. Ketä Laulun rakastettu tyttö kuvaa ja ketä hänen paimenrakastajansa, ja kenen esimerkkiä täytyy jäännöksen nyt noudattaa?
10 Tämän Laulun rakastetun tytön täytyy siis olla 144 000:n kihlatun jäsenen muodostama tosi kristillinen seurakunta, ja hänen paimenrakastajansa täytyy olla Herra Jeesus Kristus, joka on nyt kirkastettuna taivaassa palavan rakkautensa takia taivaallista Isäänsä kohtaan. Kaikkivaltias Jumala herätti hänet kuolleista kolmantena päivänä hänen kidutuspaalussa tappamisensa jälkeen jälleen henki-Poikana, mutta nyt kuolemattomana, korotettuna korkealle sen ihmislihan yläpuolelle, mikä hänellä oli kerran ollut. Jehova Jumala antoi hänen kohota neljänkymmenen päivän kuluttua taivaisiin, missä hänellä on valtaistuimensa. Hän pani hänet istumaan oikealle puolelleen odottamaan muun muassa hänen taivaassa pidettäviä häitään morsianseurakuntansa kanssa taivaallisen Isänsä määräämänä aikana. Hänen morsianseurakuntansa jäsenet ovat olleet kihlattuja hänelle uskossa hänen taivaaseen nousemisestaan lähtien. Apostoli Pietari kirjoittaa heille: ”Vaikka te ette koskaan nähneet häntä, niin te rakastatte häntä. Vaikka te ette katsele häntä nykyään, niin te uskotte kuitenkin häneen ja riemuitsette suuresti sanomattomassa ja kirkastuneessa ilossa, kun te saavutatte uskonne täydellistetyn lopun, sielujenne pelastuksen.” (1. Piet. 1:8, 9, Um) Tämä sama soveltuu hänen seurakuntansa pieneen jäännökseenkin nykyään, jonka täytyy todistaa rakkautensa näkymättömään Kristukseen, samoin kuin tuo suulemilainen tyttö osoitti rakkautensa.
11. Mitä Salomo havaitsi kokemuksensa perusteella miehestä naisen vastakohtana, ja kenen esimerkkiä seurakunnan täytyy noudattaa rakkautensa uskollisuuteen nähden?
11 Kuningas Salomo kirjoitti kansansa kokoojana Saarnaajan kirjassa, mitä hän oli kokemuksen kautta oppinut, sanoen: ”’Katso, tämän minä olen löytänyt’, sanoi kokooja, ’seikan [otettuna] toisen jälkeen, löytääkseni yhteenvedon, mitä sieluni on jatkuvasti etsinyt, mutta minä en ole löytänyt. Minä olen löytänyt yhden miehen tuhannesta, mutta naista kaikkien näiden joukosta minä en ole löytänyt.’” (Saarn. 7:27, 28, Um) Mutta jos kuningas Salomo kuvailee omaa epäonnistunutta rakkausyritystään suulemilaista tyttöä kohtaan, niin hän löysi hänessä omaksi pettymyksekseen naisen, joka pysyi nuhteettomana rakkaudessaan miestä kohtaan, joka ei ollut ulkonaisesti niin tenhoava kuin kuningas Salomo. Jos kuningas Salomo olisi elänyt kristillisen ajanlaskun ensimmäisellä vuosisadalla, niin hänen olisi ollut tunnustettava, että hän löysi Jeesuksessa Kristuksessa ”yhden miehen tuhannesta”, niin, silmiinpistävästi ainoan miehen kaikista koskaan maan päällä olleista miehistä. Jeesukselle Kristukselle kihlatun seurakunnan täytyy noudattaa hänen esimerkkiään. Sen täytyy todistaa häneen kohdistuvan rakkautensa uskollisella ominaisuudella olevansa silmiinpistävä nuhteeton nainen, harvinaisuus naisten joukossa, kristikunnan kaikkien uskontojärjestelmien joukossa ainoa morsianjärjestö, joka pysyy uskollisena ja säilyttää siveytensä tässä maailmassa voidakseen tulla tuomituksi arvolliseksi pääsemään taivaallisiin häihin Kristuksen kanssa.
HENKILÖT JA SALAJUONI
12. Ketkä ovat mainitut henkilöt tai ne, joilla on puheosia Laulussa?
12 Salomo esittäytyy Laulussa ja näyttelee Jerusalemin kuninkaan osaa, tuon kaupungin, mitä sanotaan myöskin Siioniksi sen linnoituksen nimen mukaisesti. Laulun päähenkilö on Suunemista eli Suulemista kotoisin oleva maalaistyttö, jota kuningas Salomo sanoo suulemilaiseksi. (Kork. v. 6:13) Suulemin – jota nimitetään nykyään Soolemiksi – kylä oli Isaskarin sukukunnan alueen lounaisrajalla, n. 24 kilometriä lounaiseen Galilean merestä tai n. 88 kilometriä pohjoiseen Jerusalemista. Abisag-niminen kaunis tyttö löydettiin Suunemista ja otettiin Salomon isän, kuningas Daavidin, palatsiin toimimaan hänen hoitajattarenaan hänen vanhalla iällään. (1. Kun. 1:1–4; 2:17–22) Eräs huomattava nainen, vanhan miehen lapseton vaimo, varasi Suunemissa asunnon pienessä yläkerran huoneessaan profeetta Elisalle, milloin tämä kulki sitä kautta. (2. Kun. 4:8–10) Tämän suulemilaisen tytön äiti asui Suunemissa. Hänet mainitaan Laulussa, mutta ei suulemilaista isää. Tytöllä on joukko veljiä, jotka osallistuvat näytelmälliseen lauluun. Toinen huomattava henkilö on rakastettu paimen. Muut, joilla on puheosa Laulussa, ovat Salomon hovin naisia, joita sanotaan ”Jerusalemin tyttäriksi”, sekä myöskin kaupungin naisasukkaita, joita sanotaan ”Siionin tyttäriksi”. (Kork. v. 1:5; 2:7; 3:5, 10, 11) Tämän Laulun henkilöt tunnetaan siitä, mitä he sanovat tai mitä heille sanotaan.
13. Missä paimen tapasi suulemilaisen tytön ja millaisin vaikutuksin?
13 Miten suulemilainen tyttö tapasi paimenen? Hän muistuttelee sitä mieleensä sanoen: ”Minä herätin sinut omenapuun alla. Siellä oli sinun äitisi synnytystuskissa sinun tähtesi. Siellä hän, joka synnytti sinua, koki synnytystuskat.” (Kork. v. 8:5, Um) Se oli puu, joka muistutti paimenelle hänen omasta alhaisesta syntymästään ulkona kedolla, poissa kodin avuista ja mukavuuksista. Mutta hänen äitinsä oli voimakas ja kasvatti hänet siksi kauniiksi nuorukaiseksi, mikä hän oli. Kohdatessaan suulemilaistytön syntymäpaikassaan paimennuorukainen havaitsi, mikä hänessä oli rakastettavaa, ja tämä huomasi, miksi paimen oli kauttaaltaan niin ihana.
14. Miten suulemilaisen veljet suhtautuivat tyttöön, ja miksi he vihastuivat kerran häneen?
14 Mutta suulemilaisen veljet olivat hyvin kiivaita sisarensa puolesta niin kuin apostoli Paavali kristillisen seurakunnan puolesta. He olivat halukkaita varjelemaan sisarensa neitsyyttä, koska he eivät olleet kovin varmoja hänen lujuudestaan. He yrittivät suojella häntä kiusaukselta. He ajattelivat kerran, että heillä oli syytä olla vihaisia hänelle. Tämä tapahtui ilmeisesti silloin, kun paimen kiiruhti hänen rinnalleen ja ehdotti, että he menisivät kuljeskelemaan ja nauttimaan varhaisen kevään ihanuudesta. Lainaamme tytön sanat kuningas Salomon hovin naisille: ”Minun rakkaani ääni! Katso, tämä tulee kiiveten vuorilla, hypellen kukkuloilla. Minun rakkaani muistuttaa gasellia tai uroskaurista. Katso, tämä seisoo meidän seinämme takana kurkistellen ikkunoista, katsellen ristikoista. Minun rakkaani on vastannut ja sanonut minulle: ’Nouse, tyttötoverini, kaunoiseni, ja tule pois. Sillä katso, sadekausi on tosiaan mennyt, rankkasadekin on ohitse, se on mennyt tiehensä. Kukkasetkin ovat ilmestyneet maahan, on saapunut viiniköynnöksen leikkuuaika, ja turturikyyhkysen äänikin on kuultu maassamme. Mitä viikunapuuhun tulee, niin se on saanut kypsän värin varhaisviikunoihinsa, ja viiniköynnökset ovat kukassa, ne ovat antaneet tuoksun[sa]. Nouse, tule, tyttötoverini, kaunokaiseni, ja tule pois. Kyyhkyseni kallion kätköissä, jyrkän tien piilopaikoissa, näytä minulle muotosi, anna minun kuulla äänesi, sillä sinun äänesi on miellyttävä, ja sinun muotosi on ihana.’” – Kork. v. 2:8–14, Um.
15. Mitä hänen veljensä tekivät estääkseen hänen yksityiset retkensä paimenen kanssa?
15 Suulemilaisen veljet vihastuvat hänen halutessaan vastata paimenen kutsuun. Estääkseen häntä ja paimenta menemästä ulos retkeilemään yhdessä yksin ja joutumasta kiusaukseen he näkevät nyt välttämättömän tarpeelliseksi asettaa vartijoita viinitarhoihinsa niiden pienten kettujen varalle, jotka aiheuttavat vahinkoa viiniköynnöksille kaivamalla kuoppia niiden alle. Veljet huudahtavat sen tähden: ”Siepatkaa kiinni meille ketut, nuo pienet ketut, jotka tuhoavat viinitarhoja, koska meidän viinitarhamme ovat kukassa.” – Kork. v. 2:15, Um.
16. Mikä vaikutus hänen viinitarhan vartioimisvuorollaan oli häneen, niin kuin hän sanoi ”Jerusalemin tyttärille”?
16 Käyttäen hyväkseen vuodenajan tarvetta veljet vaativat sisartaan pysymään viinitarhoissa vartioiden noita tuhoisia pieniä kettuja. Sisar itse kertoo sen ”Jerusalemin tyttärille”, jotka ovat kuningas Salomon hovissa: ”Minun oman äitini pojat vihastuivat minuun, he määräsivät minut viinitarhojen vartijaksi, [vaikka] minä en vartioinut viinitarhaani, sitä, mikä oli minun.” (Kork. v. 1:6, Um) Tämä selittää, miksi hän kadotti ihonsa vaaleuden: ”Musta tyttö minä olen, mutta ihana, te Jerusalemin tyttäret, kuin Keedarin [mustakarvaiset] teltat, [kuitenkin] kuin Salomon [kauniit] telttaverhot. Älkää katsoko minua siksi, että minä olen tummaihoinen, koska aurinko on paahtanut minua.” (Kork. v. 1:5, 6, Um) Viinitarhan vartijan velvollisuus asetti hänet alttiiksi auringon säteille.
17. Mihin toiseen vaaraan suulemilainen kuitenkin joutui kuningas Salomon leirin yhteydessä?
17 Mutta tämä hänen veljiensä varovaisuustoimenpide, kun he pidättivät tytön poissa hänen paimenrakastajaltaan keväällä, saattoi hänet siihen, että hänen havaittiin olevan toisessa vaarassa. Itse kuningas Salomo tuli Suunemin eli Suulemin lähistöön ja pystytti telttansa kauniine verhoineen lähelle tytön kotia ja viinitarhoja. Suulemilainen havaitsi eräänä päivänä olevansa lähellä kuningas Salomon leiriä. Hän ei ollut mennyt sinne näyttelemään viehkeyttään eikä esittämään kauneuttaan kuningas Salomolle eikä Israelin kuudellekymmenelle mahtavalle miehelle, jotka olivat kaikki harjaantuneita sotureita ja aseistettuja kupeellaan olevin miekoin, enempää kuin vaununajajillekaan. (Kork. v. 3:7) Hän ei ollut unohtanut huikentelevaisuudessa paimenrakastajaansa ja että hänen viehkeytensä kuului ainoastaan tälle, vaan niin kuin hän itse myöhemmin selitti kuningas Salomolle: ”Minä olin mennyt pähkinäpuutarhaan katsomaan, oliko viiniköynnös orastanut, olivatko granaattiomenapuut kukkineet. Minä en tiennyt [muuta, kuin että] minun oma sieluni oli pannut minut auliin kansani vaunuihin.” (Kork. v. 6:11, 12, Um) Hän oli tullut palvelustehtävään mennessään vahingossa Israeliin kuninkaan leiripaikalle.
18. Miten suulemilainen joutui Salomon leiriin, ja mitä se vaikutti häneen?
18 Silloin joko kuningas Salomo itse näki hänet tai hänen leirinsä palvelijat, jotka näkivät hänet, suosittelivat häntä Salomolle. Salomo otti hänet sitten pois hänen äidiltään ja veljiltään ja heidän viinitarhoistaan ja toi hänet komeaan leiriinsä. Siellä, kuninkaallisen leirin sokaisevan arvokkuuden ja loiston keskellä, minkä olisi voinut odottaa valtaavan vaatimattoman maalaistytön pelonsekaisella kunnioituksella, loistoisa kuningas Salomo ilmaisi ihailunsa hänelle ja ehdotti, että hän palaisi hänen kanssaan Jerusalemiin ja tulisi yhdeksi hänen vaimoistaan. Kaikkialla ympärillä oleva kuninkaallinen rikkaus ei tee vaikutustaan tyttöön, joka vaistoaa olevansa vieras ja asiaankuulumaton sen keskellä eikä tunne lainkaan viehätystä kuningasta kohtaan. Kaivaten ainoata rakkauttaan hän lausuu aivan kuin puhellen tälle siellä:
19. Mitä hän sanoi puhuessaan poissaolevalle paimenrakastajalleen?
19 ”Suudelkoon hän minua suunsa suudelmin, sillä sinun hellyydenosoitukseksi ovat paremmat kuin viini. Sinun öljysi ovat hyviä tuoksuksi. Sinun nimesi on kuin öljy, mikä on vuodatettu. Siitä syystä ovatkin neitoset rakastaneet sinua. Vedä minut mukaasi, juoskaamme. Kuningas on tuonut minut sisähuoneisiinsa. Olkaamme iloisia ja riemuitkaamme sinusta. Mainitkaamme sinun hellyydenosoituksiasi enemmän kuin viiniä. Ansaitusti he ovat rakastaneet sinua. Sano minulle, sinä, jota minun sieluni on rakastanut, missä sinä paimennat, missä sinä annat lauman paneutua maata keskipäivällä. Miksikähän minusta pitäisi tulla kuin suremaan verhoutunut nainen sinun toverijoukkojesi keskellä?” – Kork. v. 1:2–4, 7, Um.
20. Miten ”Jerusalemin tyttäret” vastaavat hänelle, ja miten hän suhtautuu kuningas Salomon lähentelyihin?
20 Hovinaiset, ”Jerusalemin tyttäret”, vastaavat tähän kysymykseen: ”Jollet sinä tiedä itse, sinä kaunein naisten joukossa, niin mene itse ulos lauman jalanjäljissä ja laidunna vuohien vohlia paimenten tabernaakkeleitten vieressä.” He tiesivät, että hänen olisi pitänyt lähteä Salomon leiristä ja mennä sinne, missä hänen rakastajansa ruokki lampaitaan. Mutta Salomo ei ollut halukas antamaan hänen mennä. Hän alkoi ilmaista ihailuaan tytölle ja lupailla, miten hän koristelisi hänet kaupunkipalatsissa. Hän sanoi hänelle: ”Minä olen verrannut sinua faraon vaunuissa olevaan tammaani, tyttötoverini. Sinun poskesi ovat soreat palmikoitten keskellä, sinun kaulasi helminauhoineen. Me teemme sinulle kultakierukat hopeanastoineen.” Mutta suulemilainen vastustaa Salomon lähentelyä ja antaa hänen tietää, että hän voi tuntea rakkautta ainoastaan erästä toista kohtaan. Hän sanoo: ”Niin kauan kuin kuningas on pyöreän pöytänsä ääressä, on minun oma nardukseni levittänyt tuoksuaan. Minun rakkaani on minulle kuin mirhamipussi, hän viettää yön minun rintojeni välissä. Kuin hennaterttu on minun rakkaani minulle Een-Gedin viinitarhojen joukossa.” (Kork. v. 1:8–14, Um) Suulemilainen ikävöi saada paimenrakastajansa syleilyynsä.
AINEELLISET HOUKUTUKSET
21. Mitä jäännöksen täytyy tehdä nyt kiintymystensä suhteen ottaen huomioon sen, mitä tapahtui v. 1914?
21 Mitä me voimme nähdä kaikessa tässä sellaista, mikä muistuttaa Kristuksen morsianseurakunnan uskollista jäännöstä nykyään? Jehova Jumala pani Poikansa Jeesuksen Kristuksen valtaistuimelle taivaassa v. 1914, mutta hän ei ole ottanut vielä jäännöstä luokseen. Nämä kihlatut ovat siis poissa hänen luotaan. He ovat maailmassa, mutta he eivät uskalla tehdä itsestään tämän maailman osaa mennen takaisin maailmaan, mistä heidät vedettiin Kristuksen luo. Heidän täytyy pysyä kuin siveinä neitsyinä, joita tämä maailma ei saastuta. Tällä maailmalla on paljon ulkonaista viehätysvoimaa, mikä vastaa kuningas Salomon ulkonaista loistoa kuninkaana. Se yrittää voittaa tällä kihlatun jäännöksen kiintymyksen pois Kristuksesta. Mutta jäännös tottelee käskyä, ettei tule rakastaa sitä, mitä tässä maailmassa on ja mikä on ”lihan halu ja silmien halu ja elämäntavan komeileva näyttäminen”. (1. Joh. 2:15, 16, Um) Paavalin päivinä houkutteli eräitä kristittyjä ajatus hallita nyt kuninkaina niin kuin Salomo, odottamatta että hallitseva Kuningas Jeesus Kristus korottaisi heidät istumaan valtaistuimellaan heidän maallisen vaelluksensa loputtua. ”Ettekö te jo olekin rikkaita? Ettekö olekin alkaneet hallita kuninkaina ilman meitä?” kysyy Paavali. – 1. Kor. 4:8, Um.
22. Miten jäännös osoittaa nyt antavansa etusijan Paimenelle pikemmin kuin kuninkuudelle?
22 Mutta jäännös tietää nyt, ettei meitä ole kutsuttu hallitsemaan täällä maan päällä tämän nykyisen jumalattoman maailman aikana. Meidät on kutsuttu seuraamaan Jehovan Oikean Paimenen, Mestarin Jeesuksen Kristuksen, askeleissa, hänen, joka löysi kadonneet lampaat ja ruokki heitä ja suojeli heitä, jopa antoi maallisen elämänsäkin heidän edestään. Jäännös ei myönny tämän maailman materialismiin eikä tämän maailman poliittisen hallinnon ulkonaiseen loistoon. Jäännökseen kuuluvat eivät seuraa tämän maailman kuninkaita, vaan Jehovan Oikeaa Paimenta, noudattaen hänen esimerkkiään suorittaessaan paimennustyötä, niin kuin hän teki maan päällä, ja kooten sekä ruokkien hänen lampaitaan, koska he rakastavat häntä pitäen ne yhdessä rauhassa ja yksimielisyydessä ja suojellen niitä niiltä tämän maailman itsekkäiltä, susimaisilta ihmisiltä, jotka sortaisivat lampaita ja käyttäisivät heitä hyödykseen. (Joh. 21:15–17) Jäännöksen jäsenet kiinnittävät mielensä ylhäällä eikä maan päällä oleviin asioihin ja etsivät siten jatkuvasti ylhäällä olevia etsimällä ensiksi Jumalan valtakuntaa ja sitä vanhurskautta, mikä tulee häneltä Kristuksen kautta. Heidän kokosydäminen rakkautensa taivaalliseen Ylkäänsä saa heidät torjumaan viettelevät lähentelyt, joita tämä maailma esittelee heille materialismillaan.
23. Miten jäännös on kuin suulemilainen tyttö paimenen rakkauden ilmaisuihin nähden, ja mitä hän osoittaa tuntevansa Salomon leiriä kohtaan?
23 Jäännös on suulemilaisen kaltainen Paimenensa, Jeesuksen Kristuksen, rakkaudenilmaisujen etsimisessä. Ne ovat tämän maailman vihan vastapainona. Jäännös on ylen iloinen saadessaan todisteita siitä, että hän on sen kanssa, vaikkakin näkymättömänä, samoin kuin suulemilaisen paimenrakastaja raivasi tiensä Salomon leiriin ja pääsi kosketuksiin tytön kanssa ja valoi rakkautensa häntä kohtaan seuraaviin sanoihin: ”Katso, sinä olet kaunis, minun tyttötoverini. Katso, sinä olet kaunis. Sinun silmäsi ovat kyyhkysen [silmät].” Suulemilainen haluaa mieluummin rakkaansa läheisyyttä, ykseyttä rakkaansa kanssa kedoilla ja metsissä, setri- ja sypressipuitten alla. Kuningas Salomon loistava leiri ei viehättänyt häntä lainkaan. Osoittaen, että tuollaisessa ulkonaisessa aineellisen loiston kuninkaallisessa leirissä oleminen ei mairitellut häntä eikä vaikuttanut häneen, hän sanoo paimenelle: ”Katso, sinä olet kaunis, rakkaani, ja myöskin miellyttävä. Meidän vuoteemmekin on lehvistä. Meidän suurenmoisen talomme hirret ovat setrejä, meidän ortemme sypressejä.” – Kork. v. 1:15, 16, Um.
24. a) Millaisena suulemilainen pitää itseään, mutta millaisena hänen rakastajansa pitää häntä? b) Millaisena tyttö pitää paimenta, ja mihin hän sen tähden velvoittaa ”Jerusalemin tyttäret”?
24 Me tapaamme suulemilaisessa nöyrän naisen, joka ei pyri mihinkään suuruuteen maan päällä. Hän sanoo: ”Minä olen pelkkä rantatasanteen safrani, laaksojen lilja.” Vain pelkkä kedon lilja, mikä kasvaa viljelemättä! Hänen paimenrakastajansa pitää häntä vertaansa vailla olevana sanoen: ”Kuin lilja okaisten rikkaruohojen joukossa, niin on minun tyttötoverini tytärten keskellä.” Suulemilainen osoittaa, kuinka hän arvostaa paimenta yli kaikkien muitten verraten häntä hedelmälliseen, varjoisaan, ilmavaan puuhun metsän yleisten puulajien joukossa: ”Kuin omenapuu metsän puitten joukossa, niin on minun rakkaani poikien keskellä. Hänen varjoaan minä olen kiihkeästi halunnut, ja sinne minä olen istuutunut, ja hänen hedelmänsä on ollut makea minun suulaelleni. Hän toi minut viinitaloon, ja hänen lippunaan minun ylläni oli rakkaus. Virkistäkää minua, te ihmiset, rusinakakuilla, ylläpitäkää minua omenilla, sillä minä olen sairas rakkaudesta. Hänen vasen kätensä on minun pääni alla, ja hänen oikea kätensä syleilee minua.” Kuinka hän olisi voinut huikentelevaisesti vaihtaa rakkautensa toiseen, kun hän tunsi tuollaista rakkautta rakkaaseen paimeneensa? Hän velvoittikin sen tähden tiukasti kuningas Salomon hovinaisia: ”Minä olen vannottanut teitä, Jerusalemin tyttäret, naarasgasellien tai kedon naarashirvien kautta, että ette yrittäisi herättää ettekä sytyttää rakkautta [minussa], ennen kuin se tuntee halua.” (Kork. v. 2:1–7, Um) Hän velvoittaa siis juhlallisesti kaiken kauniin ja viehkeän kautta hovin naisia olemaan yrittämättä herättää hänessä rakkautta kuningas Salomoon saadakseen hänet osoittautumaan uskottomaksi ensirakkaudelleen, rakkaudelleen paimentaan kohtaan.
25. Mistä jäännöksellä on hieno esimerkki suulemilaisen rakkauden järkähtämättömyydessä, ja miten se menettelee materialististen ihmisten houkutteluyritysten suhteen?
25 Jäännöksellä on hänen paimenta kohtaan tuntemansa rakkauden järkähtämättömyydessä hieno esimerkki siitä, kuinka muuttumaton, vaihtumaton sen rakkauden Kristukseen, Jehova Jumalan Oikeaan Paimeneen, pitäisi olla. Minkään täällä maailmassa tai maan päällä ei pitäisi kyetä vähentämään eikä kääntämään pois sen rakkautta Kristuksesta. Kaikkien materialististen ihmisten taivutteluyritysten pitäisi epäonnistua rakkauden eli itsekkään halun herättämisessä mihinkään, mikä on Oikean Paimenen ja hänen rakkaitten lampaittensa ulkopuolella. Meidät pitäisi tavata huomauttamasta henkilöille, jotka käyttävät maailmallista taivuttelua, että meidän kiintymyksemme on kohdistettu Kristukseen, Oikeaan Paimeneen, Ylkään, ja että me tahdomme seurata häntä emmekä tämän materialismin ja ulkonaisen loiston maailmaa.
26. Miten jäännöksen täytyy olla uskollinen viinitarhan vartija suulemilaisen tavalla, ja millainen maine sillä täytyy olla ulkopuolisten keskuudessa niin kuin hänelläkin oli?
26 Suulemilainen oli luotettava työntekijä, joka vartioi perheen viinitarhoja. Hänen nykyisen vastineensa, kihlatun jäännöksen, tehtäväksi on samaten annettu pysyä Viinipuussa, Kristuksessa Jeesuksessa, ja palvella oksina paljon hedelmän kantamiseksi suuren Viljelijän, Jehova Jumalan, kunniaksi. Tämä koituu jäännöksen turvallisuudeksi. (Joh. 15:1–8) Suulemilainen oli hyvässä maineessa perheen ulkopuolella olevien keskuudessa. Hovissa olevat ”Jerusalemin tyttäret” sanoivat häntä ”kauneimmaksi naisten joukossa”. Kuningas Salomokin sanoi, että hän on kaunis ”kuin Mieluisa Kaupunki, viehättävä kuin Jerusalem, pelottavaa kunnioitusta herättävä kuin lippujen ympärille kokoontuneet joukot”. Kaupungin naiset, kuningattaret ja jalkavaimot huomauttivat, että hän oli ”kuin sarastus, kaunis kuin täysikuu, puhdas kuin hehkuva aurinko”. (Kork. v. 1:8; 6:1, 4, 9, 10, Um) Yhtä hyvin täytyy kihlatulla jäännöksellä ”olla suotuisa todistus ulkopuolella olevilta ihmisiltä”. Sen täytyy vaeltaa ”säädyllisesti ulkopuolella oleviin ihmisiin nähden” ja olla siten antamatta aihetta vian löytämiseen totuudesta ja päinvastoin suositella sitä elämällään. – 1. Tim. 3:7; 1. Tess. 4:12, Um.
27. Miksi kihlatun jäännöksen täytyy vaeltaa jatkuvasti uskossa ja sen tovereitten suuren joukon sen mukana, vaikka Ylkä onkin alkanut hallita?
27 Ylkä-Kuninkaan hallitus on näkymätön taivaallinen hallitus. Se on hänen taivaallisen Isänsä oikealla puolella. Se on paljon henkienkeleitten ja kaikkien muiden hallintoportaitten yläpuolella, ja ”enkelit ja vallat ja voimat tehtiin alamaisiksi hänelle”. (1. Piet. 3:22, Um) Meidän täytyy vaeltaa sen tähden jatkuvasti uskossa, vaikka todistukset siitä, että hän on hallinnut taivaallisessa Siionissa vuodesta 1914 lähtien, tekevät meille hyvin selväksi sen, että hän on valtaistuimella ja käyttää vallan valtikkaa. (Ps. 110:1, 2) Me tervehdimme häntä iloiten hallitsevana Kuninkaana, ja kihlatun jäännöksen tovereitten suuri joukko ikään kuin heiluttaa palmun oksia tunnustaen hänet tottelevaisena julkisesti. Mutta kihlatun jäännöksen ja sen Ylkä-Paimenen välissä on vielä kuin suuri vuori erottamassa heitä hänestä, koska jäännös on yhä lihassa eikä sitä ole vielä herätetty kuolleista kirkkaassa henkiruumiissa. – 1. Kor. 15:42–44; 2. Kor. 5:1–8.
28. Miltä jäännöksestä tuntuu suulemilaisen tavalla, kun hän ilmaisi kaipuunsa paimenrakastajaansa kohtaan?
28 Tästä syystä täytyy kihlatun jäännöksen ikävöidä yhä, että Ylkä tulisi ja ottaisi sen luokseen taivaallisessa ylösnousemuksessa lopettaen siten sen eron hänestä. Se tuntee samalla tavalla kuin suulemilainen, joka sanoi: ”Minun rakkaani on minun, ja minä olen hänen. Hän paimentaa liljojen keskellä. Kunnes päivä koittaa ja varjot ovat paenneet, käänny ympäri, rakkaani, ole kuin gaselli tai uroskauris erotusvuorilla.” (Kork. v. 2:16, Um) Apostoli Johannes ilmaisee tämän kaipauksen aivan Raamatun lopussa: ”Amen, tule, Herra Jeesus!” – Ilm. 22:20.
29. Mistä me saatamme löytää hänet näinä hänen toisen läsnäolonsa päivinä, ja missä me voimme löytää yhteyden häneen?
29 Me voimme etsiä Kristusta näinä hänen toisen läsnäolonsa päivinä mistä haluamme, mutta me emme löydä häntä mistään maan päältä. Hän on läsnä taivaallisella valtaistuimellaan ja ulottaa ’voimansa valtikan’ tänne maahan tehden voimansa tunnetuksi maan päällä vihollistensa keskuudessa. Me voimme kuitenkin löytää yhteyden häneen menemällä tapaamaan hänen seuraajiaan heidän kokouksiinsa, sillä hän sanoi: ”Missä kaksi tai kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä.” (Matt. 18:20) Tämä saattaa vaatia usein meitä menemään ulos iltaisin ollaksemme hänen seuraajiensa kokouksissa ja myöskin käydäksemme ”muiden lampaitten” luona, joita hän nyt kokoaa, jatkaaksemme Raamatun tutkistelua heidän kanssaan, jotta he tulisivat ravituiksi Oikean Paimenen nimessä. – Joh. 10:16.
30. Miten suulemilainen kuvailee sen, että jäännös pääsee nauttimaan erikoisesta yhteydestä Paimenensa kanssa seurakunnan kautta?
30 Kihlattu jäännös iloitsee tällä tavalla erikoisesta yhteydestä Paimen-Kuninkaaseensa seurakunnan kautta, hengellisen äitinsä, taivaallisen Siionin, ”ylhäällä olevan Jerusalemin”, muodostamassa järjestössä. Kuningas Salomon leirissä pidetty suulemilainen kuvailee sen täten: ”Minä olen etsinyt vuoteellani öillä sitä, jota minun sieluni on rakastanut. Minä etsin häntä, mutta minä en löytänyt häntä. Antakaa minun nousta ja kierrellä kaupunkia. Sallikaa minun etsiä kaduilla ja julkisilla aukioilla sitä, jota minun sieluni on rakastanut. Minä etsin häntä, mutta minä en löytänyt häntä. Vartijat, jotka kiertelivät kaupungissa, löysivät minut: ’Oletteko te, miehet, nähneet sitä, jota minun sieluni on rakastanut?’ Tuskin olin jatkanut matkaani heidän luotaan, ennen kuin löysin sen, jota sieluni on rakastanut. Minä tartuin häneen enkä tahtonut hellittää hänestä, ennen kuin olin tuonut hänet äitini taloon ja hänen sisähuoneeseensa, joka oli kantanut minua. Minä olen vannottanut teitä, Jerusalemin tyttäret, naarasgasellien tai kedon naarashirvien kautta, että ette yrittäisi herättää ettekä sytyttää rakkautta [minussa], ennen kuin se tuntee halua.” (Kork. v. 3:1–5, Um) Kaikki meidän ponnistuksia vaativa seurustelumme Kristuksen kanssa hengellisessä mielessä vahvistaa meitä päätöksessämme olla antamatta minkään muun rakkauden maan päällä ottaa häneen kohdistuvan kokosieluisen rakkautemme sijaa.
KOETUS JERUSALEMIN KAUPUNGISSA
31. Missä suulemilainen pannaan loppukoetukselle, ja miten kulku tuohon paikkaan on kuvattu?
31 Suulemilaisen rakkaus tavallista paimenta kohtaan oli niin voimakas, että hän kesti koetuksen, joka tuli hänelle kuningas Salomon leirissä lähellä Suunemin kylää. Miten kuninkaan kiehtovat tarjoukset vaikuttaisivat häneen keskellä kuninkaallista palatsia itse pääkaupungissa Jerusalemissa? Kun kuninkaan leiri muutti takaisin Jerusalemiin, noin kahdeksankymmentä kilometriä etelään, niin kuningas Salomo otatti suulemilaisen mukaansa. Kaupungin naisväki, ”Siionin tyttäret”, näkee kulkueen lähestyvän kaupunkia. Eräs sanoo: ”Mikä tuo on, mikä tulee autiomaasta kuin savupatsaat ja on tehty hyvänhajuiseksi mirhamilla ja suitsukkeella, jopa kaikenlaisilla kauppiaan hajujauheilla?” Toinen vastaa: ”Katso, se on hänen leposohvansa, se, mikä kuuluu Salomolle. Kuusikymmentä väkevää miestä on yltympäri sitä, Israelin väkevistä miehistä, joilla kaikilla on miekka ja jotka ovat opetettuja sodankäyntiin, kullakin miekkansa kupeellaan öisten kauhujen tähden.” Toinen taas huudahtaa: ”Se on se kantotuoli, minkä kuningas Salomo on tehnyt itselleen Libanonin puista. Hän on tehnyt sen pylväät hopeasta, sen kannattimet kullasta. Sen istuin on punertavan purppuraiseksi värjätystä villasta, sen sisustus on Jerusalemin tyttärien rakkaudellisesti valmistama.” Eräs kaupungin nainen huutaa: ”Menkää ulos ja katsokaa, Siionin tyttäret, kuningas Salomoa niine seppeleineen, minkä hänen äitinsä punoi hänelle hänen hääpäivänään ja hänen sydämensä ilopäivänä.” (Kork. v. 3:6–11, Um) Suulemilaisen edessä on loppukoetus!
32. Miten jäännös on valmistettu torjumaan tämän maailman koettelevat tarjoukset, ja miten tämä on nyt osoitettu suulemilaisen tapauksessa?
32 Tänä ”lopun aikana” kasvaa koetus tämän maailman materialismin takia. Jotta me voisimme vastustaa pramean vanhan maailman koettelevia tarjouksia, niin meidän Paimenemme valmistaa ja vahvistaa meitä vakuuttamalla jatkuvaa rakkauttaan meitä kohtaan ja ilmaisemalla ihastuksensa meidän oikealaatuisten kristillisten töittemme johdosta. Juuri näin teki tuo paimenrakastajakin seuraamalla Salomon kulkuetta Jerusalemiin ja hakeutumalla siellä kosketukseen suulemilaisen kanssa, joka oli nyt hunnutettuna, sanoakseen hänelle: ”Katso, sinä olet kaunis, tyttötoverini. Katso, sinä olet kaunis. Sinun silmäsi ovat kyyhkysten [silmät] huntusi takana. Sinun tukkasi on kuin vuohilauma, joka on hypellyt alas Gileadin vuoristoseudulta. Sinun hampaasi ovat kuin lauma juuri kerittyjä [uuhia], jotka ovat nousseet pesusta, jotka kaikki kantavat kaksosia eikä yksikään niiden joukosta ole menettänyt karitsoitaan. Sinun huulesi ovat aivan kuin helakanpunainen nauha, ja sinun puheesi on miellyttävää. Kuin granaattiomenan viipale ovat sinun ohimosi sinun huntusi takana. Sinun kaulasi on kuin Daavidin torni, joka on rakennettu kivikerroksittain ja johon on ripustettu tuhat kilpeä, kaikki väkevien miesten pyöreitä kilpiä. Sinun kaksi rintaasi ovat kuin kaksi metsäkaurista, naarasgasellin kaksoset, mitkä käyvät laitumella liljojen keskellä.” Suulemilainen sanoo paimenelleen, että hän haluaa päästä vapaaksi ja jättää kaupungin: ”Kunnes päivä nousee ja varjot ovat paenneet, minä menen tietäni mirhamivuorelle ja suitsukekukkulalle.” – Kork. v. 4:1–6, Um.
33. Miten Paimen voi sanoa jäännökselle, että sen jäsenten huulet ovat kuin helakanpunainen nauha ja heidän puheensa on miellyttävää, ja minkä kaltaista kaikki tällainen esitys on hänestä?
33 Voiko Oikea Paimen sanoa kihlatulle jäännökselleen nykyisen materialismin maailmallisten kiusausten keskellä: ”Sinun huulesi ovat aivan kuin helakanpunainen nauha, ja sinun puheesi on miellyttävää”? Kyllä, koska jäännös antaa suullaan julkista julistusta Jehovan nimestä, mikä menettely johtaa pelastumiseen ja liittoon Yljän kanssa. (Room. 10:8–10) Jäännökseen kuuluvien huulet ovat kauniit Jehovan ylistyksestä, jonka kirkkaus on noussut heidän ylleen ja heijastuu heistä tähän synkkään maailmaan. He ovat Jehovan todistajia. (Jes. 43:10, 12, As) Heidän puheensa on mitä mieluisinta heidän Oikealle Paimenelleen, koska he puhuvat täyttäen hänen heille antamansa oman profeetallisen käskyn: ”Tämä valtakunnan hyvä uutinen tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa todistustarkoituksessa kaikille kansoille, ja sitten tulee täydellistetty loppu.” (Matt. 24:14, Um) Tämä on hellyyden ilmaisu, kuin ihastuttava tuoksu, kuin hunajan suloisuus taivaalliselle Yljälle. Suulemilainen sanoo paimenen sanoin: ”Sinä olet kauttaaltaan kaunis, tyttötoverini, eikä sinussa ole mitään virhettä. . . . Miten ihanat ovatkaan sinun hellyydenilmaisusi, sisareni, morsiameni! Kuinka paljon paremmat ovatkaan sinun hellyydenilmaisusi kuin viini, ja sinun öljyjesi tuoksu kuin kaikenlaiset hajusteet! Sinun huulesi tihkuvat jatkuvasti kennohunajaa, morsian [morsiameni]. Hunajaa ja maitoa on sinun kielesi alla, ja sinun vaatteittesi tuoksu on kuin Libanonin tuoksu.” – Kork. v. 4:3, 7–11, Um.
34. Mitä jäännös kehottaa Paimentaan tekemään todistaessaan täten Valtakunnasta, ja mitä rohkaisua antaen ystävälliset ihmiset noudattavat Jerusalemin naisten esimerkkiä?
34 Jäännös kutsuu Jumalan rakkaan Pojan valtakunnasta antamallaan rakkaudellisella, rohkealla todistamisella rakasta Paimen-Ylkäänsä tulemaan syömään Valtakunnan hedelmiä, joita se tarjoaa. Hän tulee ja nauttii näistä hänelle osoitetun julkisen hellyyden ilmaisuista sanoen: ”Minä olen syönyt mesileipäni hunajani kera, minä olen juonut viinini maitoni yhteydessä.” Monet ystävälliset ihmiset, jotka ymmärtävät jäännöksen julkiset antaumuksen ilmaisut taivaalliselle Yljälleen, rohkaisevat Jerusalemin naisten tavalla jäännöstä eteenpäin sen rakkaudellisessa työssä, Paimenen ”muiden lampaitten” kokoamisessa, jotta jäännös ja Ylkä voisivat nauttia jatkuvasti toistensa rakkaudesta. He sanovat: ”Syökää, toverit! Juokaa ja juopukaa hellyyden ilmaisuista!” – Kork. v. 4:16; 5:1, Um.
35. Miten jäännös sai koettelevia kokemuksia – niin kuin suulemilainen pahassa unessaan – kun se oli hidas ilmaisemaan vastakaikua?
35 Kerran, kun Ylkä tuli Isänsä valtakuntaan vuonna 1914, jäännös ei noudattanut kyllin nopeasti Yljän kutsua tulla hänen seuraansa kokoamaan hänen lampaitaan synkän ajan aiheuttamien vaikeuksien takia. Se tapahtui ensimmäisen maailmansodan huippukohdassa, erityisesti v. 1918. Tuo kokemus on nyt kuin se paha uni, minkä suulemilainen kertoi hovinaisille Salomon palatsissa: ”Minä olen unessa, mutta minun sydämeni valvoo. Minun rakkaani kolkutuksen ääni kuuluu.” Hän kuulee unessa rakkaansa anovan oven ulkopuolella: ”Avaa minulle, sisareni, tyttötoverini, kyyhkyseni, täydelliseni! Sillä minun pääni on täynnä kastetta, hiuskiharani yön pisaroita.” Tyttö vastaa, että hän on vuoteessa: ”Minä olen pannut pois vaippani. Miten minä voin panna sen takaisin ylleni? Minä olen pessyt jalkani. Miten minä voin tahrata ne?” Kun hän lopulta nousi avatakseen oven paimenelle, niin tämä oli kadonnut yöhön. Silloin, käyttääksemme tytön sanoja, ”minä etsin häntä, mutta en löytänyt häntä. Minä huusin häntä, mutta hän ei vastannut minulle. Vartijat, jotka olivat kiertämässä kaupunkia, löysivät minut. He löivät minua, haavoittivat minua. Muurien vartijat kohottivat [häpeämättömästi] minun avaran vaippani yltäni.” Jäännös tuli samalla tavalla kuin suulemilainen sydämeltään sairaaksi, kun sen toive tulla liitetyksi taivaan valtakuntaan ei toteutunutkaan, vaan se sai sen sijaan vainoa kristikunnan vartijoitten taholta. – Kork. v. 5:2, 3, 6, 7, Um.
36. Miten jäännös on antanut julkisen todistuksen siitä, että se on sairas rakkaudesta taivaallista Ylkäänsä kohtaan, ja minkä kysymyksen tämä herättää hyvää tahtovissa ihmisissä?
36 Tuosta kokemuksen yöpainajaisesta lähtien on jäännös – samalla tavalla kuin suulemilainen unessaan – antanut häpeämättä julkisen todisteen, että se on sairas rakkaudesta taivaalliseen Ylkäänsä. Menemällä ulos totellen Paimenensa käskyä saarnata Valtakunnan hyvää uutista koko asutulle maalle todistukseksi se on julistanut varsinkin kristikunnalle, että se rakastaa Paimen-Ylkää: ”Minä olen vannottanut teitä, Jerusalemin tyttäret, että jos te tapaatte minun rakkaani, niin teidän on sanottava hänelle, että minä olen sairas rakkaudesta.” Jäännökseen kuuluvat haluavat koota hänen lampaansa, jotta nuo kootut lampaat olisivat kuin kirjoitettuja ”suosituskirjeitä”, jotka todistavat heidän kuolemattomasta rakkaudestaan häneen. (2. Kor. 3:1–3, Um) Hyvää tahtovat ihmiset ihmettelevät ja kysyvät, miksi jäännös tahtoi heidän etsivän Kristusta ja ilmaisevan itsessään jäännöksen rakkaudellisen todistamistyön tulokset: ”Miten sinun rakkaasi on enemmän kuin kukaan toinen rakas, niin että sinä olet pannut meidät tällaisen valan alaisiksi?” – Kork. v. 5:8, 9, Um.
37. Miksi jäännös ei pelkää tunnustaa Kristusta ihmisten edessä, ja minkä syyn se esittää sille, että se rakastaa häntä?
37 Jäännöstä varoitetaan, ettei se häpeäisi tunnustaa Kristusta ihmisten edessä. Koska sen jäsenet rakastavat häntä, niin ei ole pelkoakaan siitä, että he häpeäisivät. He kuvailevat hänet niille lammasmaisille ihmisille, jotka haluavat etsiä Kristusta, Paimeneksi ja Jumalan voidelluksi Kuninkaaksi, joka on hallinnut taivaassa vuodesta 1914 lähtien. He esittävät syyn, miksi he rakastavat häntä, kuvaillen hänet mitä puoleensavetävimmällä tavalla suulemilaisen sanoilla:
38. Miten suulemilainen kuvaili rakastajansa ”Jerusalemin tyttärille”?
38 ”Minun rakkaani on häikäisevä ja verevä, silmiinpistävin kymmenestätuhannesta. Hänen päänsä on kultaa, puhdistettua kultaa. Hänen hiuskiharansa ovat taateliterttuja. Hänen musta [tukkansa] on kuin kaarne. Hänen silmänsä ovat kuin vesikanavien varrella olevat kyyhkyset, jotka kylpevät maidossa istuen partaitten sisäpuolella. Hänen poskensa ovat kuin puutarhan maustelava, hyvänhajuiset yrttitornit. Hänen huulensa ovat liljoja, jotka tihkuvat sulaa mirhamia. Hänen kätensä ovat kultalieriöt, täynnä krysoliittia. Hänen vatsanpohjansa on norsunluulevy, joka on safiirien peittämä. Hänen säärensä ovat marmoripylväät, mitkä on upotettu puhtaasta kullasta tehtyihin jalustakuoppiin. Hän on näöltään kuin Libanon, valikko kuin setrit. Hänen suulakensa on sula makeus, ja kaikki hänessä on kauttaaltaan haluttavaa. Tämä on minun rakkaani, ja tämä on minun poikatoverini, Jerusalemin tyttäret. . . . Minä olen minun rakkaani, ja minun rakkaani on minun. Hän kaitsee liljojen keskellä.” – Kork. v. 5:10–16; 6:2, 3, Um.
39. a) Miten tällaisen julkisen julistuksen antaminen Kristuksesta hyödyttää jäännöstä? b) Mikä loppukoetus kohtaa nyt suulemilaista Jerusalemissa, ja mitä hän kysyy?
39 Kun jäännös julistaa näin julkisesti Jeesusta Kristusta, joka kokoaa nyt yhteen ”muita lampaitaan”, niin se pitää hänet ja oman kihlauksensa hänelle mielessään. Se vahvistaa jäännökseen kuuluvia torjumaan maallisen loiston viettelykset ja maailman rikkauksien suomat nautinnot. Tällainen Paimeneen ja hänen kokoamistyöhönsä kohdistuva rakkauden koe on tullut jäännökselle tänä materialistisena päivänä, samoin kuin se kohtasi suulemilaistakin, jota kuningas Salomo pidätti Jerusalemissa. Salomo oli siihen aikaan jo naimisissa kuningattarien ja jalkavaimojen kanssa. Hänen rakkautensa suulemilaiseen ei olisi ollut hänen ensimmäinen rakkautensa eikä jakamaton rakkaus. Hän halusi tämän jälleen erääksi sivuvaimokseen, eikä aviollisen kiintymyksen ainoaksi naiseksi. Salomo ei voinut tarjota hänelle, mitä hänen paimenrakastajansa tarjosi hänelle. Kun hän on kertonut hovinaisille kuuluvansa ainoastaan paimenrakastajalleen ja havainneensa vain hänet ”kauttaaltaan haluttavaksi”, niin kuningas Salomo lähestyy häntä ja ilmaisee ihailevansa häntä havaiten hänet poikkeuksellisen ihanaksi, ihanammaksi kuin kuusikymmentä kuningatarta ja kahdeksankymmentä jalkavaimoa. Hän sijoittaisi hänet ensimmäiseksi kiintymyksensä kohteeksi. Tuollaiset maailmankuulun kuningas Salomon lausunnot olisivat voineet kääntää monen tavallisen tytön pään, mutta ei suulemilaisen. Tämä sanoo hänelle, ettei hän ollut yrittänyt etsiä hänen seuraansa, ja kääntyy pois. ”Tule takaisin, tule takaisin, suulemilainen! Tule takaisin, tule takaisin, jotta saisimme katsella sinua!” huudahtaa Salomo. Suulemilainen kysyy silloin, mitä hän ja hänen väkensä näkevät Suunemista kotoisin olevassa maalaistytössä, jollainen hän on. – Kork. v. 6:4–13, Um.
40. Miten Salomo vastaa hänen kysymykseensä, ja minkä esimerkin suulemilainen antaa jäännökselle tällaisen houkutuksen vastustamisesta?
40 Käyttäen hyväkseen tätä viatonta kysymystä kuningas Salomo sanoo, miten ihanalta tyttö näyttää hänestä jalkapohjista päälakeen saakka: ”Kuinka kaunis sinä oletkaan ja kuinka miellyttävä sinä oletkaan, rakastettu tyttö, erinomaisten ilojen joukossa!” Salomo haluaa tytön omakseen iloitakseen hänestä. (Kork. v. 7:1–9, Um) Tytöllä olisi tilaisuus nauttia ylellisyydestä pääkaupungissa omaten kunniaa ja loistoa ja aseman itsensä kuninkaan puolisona! Kuinka hyvin tämä kuvaakaan materialismin viehätystä nykyään! Millaisen esimerkin antaa sitten suulemilainen kihlatulle jäännökselle tämän houkutuksen vastustamisesta?
RIEMUVOITTO ”JAHIN LIEKIN” AVULLA
41. Mitä suulemilainen tekee Salomon kosiskelujen suhteen, ja mitä Salomo tekee sitten?
41 Suulemilainen torjuu elämänsä ylevimpänä hetkenä maan korkeimman arvohenkilön kosiskelut. ”Minä olen rakkaani, ja hänen kaipuunsa kohdistuu minuun”, hän vastaa rohkeasti. Kääntyen edessään olevasta loistoisasta kuninkaasta hän puhkeaa kutsumaan paimenrakastajaansa tulemaan ja viemään hänet pois. Oi että tämä olisi kuin hänen oma veljensä, joka oli imenyt hänen äitinsä rintoja! Suudellen häntä pelkäämättä julkista pilkkaa hän veisi hänet äitinsä taloon, äidin, jonka tapana oli opettaa hänelle nuhteettomuuden ja uskollisuuden periaatteita. Hän on tehnyt ratkaisunsa, ja hän pyytää, että hovinaiset eivät liittyisi kuningas Salomoon yrittämään herättää eli sytyttämään rakkautta Salomoon, kun se ei tunne halua ilmetä itsestään. (Kork. v. 7:10–8:4, Um) Mahtava kuningas Salomo on joutunut häviölle. On toivotonta yrittää voittaa tyttöä enää puolelleen. Hän antaa tytön mennä kotiin.
42. Kun tytön veljet näkivät hänen lähestyvän Suunemia, niin mikä kysymys välähti heidän mielessään, kysymys, minkä he olivat kerran tehneet hänen suhteensa, ja miten he samalla päättivät menetellä hänen kanssaan?
42 Hänen Suunemissa olevat veljensä näkevät hänen lähestyvän, mutta ei yksin. He kysyvät: ”Kuka on tämä nainen, joka tulee autiomaasta nojaten rakkaaseensa?” He eivät olleet huomanneet, että heidän äskeinen pikkusisarensa oli niin nuhteeton ja järkähtämätön rakkaudessaan. Eräs veli oli varhaisempina vuosina sanonut hänelle: ”Meillä on pikkusisko, jolla ei ole rintoja. Mitä meidän on tehtävä sisarellemme sinä päivänä, jolloin hänen puolestaan puhutaan [avioliitosta]?” Toinen veli vastasi tähän kysymykseen: ”Jos hän olisi muuri, niin me rakentaisimme hänen päälleen rintavarustuksen hopeasta, mutta jos hän olisi ovi, niin me telkeäisimme hänet setrilankulla.” (Kork. v. 8:5, 8, 9, Um) Hänen kokemuksensa kuningas Salomon kanssa oli tutkiva koe sen varmistamiseksi, oliko hän häälyvä rakkaudessa ja hyveessä kuin ovi, joka kääntyilee saranoillaan ja joka on teljettävä kiinni tukevalla setrilankulla, jotta se ei heilahtaisi auki jollekulle, joka ei ole tervetullut, vaan on vahingollinen.
43. Mitä tyttö voi nyt sanoa itsestään ihailematta itseään, velvoittaen siten veljensä ryhtymään tarkoituksenmukaiseen toimintaan?
43 Saamalla voiton kaikista loistoisan kuninkaan houkutteluista, seisomalla kuin seinä kaikkia tämän maailman keinotekoisten materialististen asioitten viehätyksiä vastaan hän on osoittanut kehittyneisyytensä, että hän on täysin kypsä nainen, jolla on rinnat ja joka on luja niissä hyveellisissä periaatteissa, jotka hänen äitinsä on opettanut hänelle. Hän voi sanoa oikeutetusti ilman itseihailua: ”Minä olen muuri, ja minun rintani ovat kuin tornit [muurilla]. Minä olen tullut tässä tapauksessa hänen silmissään sen kaltaiseksi, joka löytää rauhan.” (Kork. v. 8:10, Um) Rakentakoot siis nyt veljet hänen päälleen rintavarustuksen hopeasta hänen nuhteettomuutensa tunnustamiseksi. Suostukoot he hänen avioliittoonsa hänen paimenrakastajansa kanssa.
44. a) Mihin tapahtumaan saakka jäännöksen täytyy kestää Kristukseen kohdistuvan rakkauden koe? b) Miten jäännöksen jäsenet pystyvät voittamaan koetuksessa suulemilaisen lausuntojen mukaan?
44 Kristus-Paimenen kihlatun jäännöksen täytyy kestää häneen omaamansa järkkymättömän rakkauden koetus aina siihen asti, kunnes Harmagedonin taistelu hävittää tämän vanhan maailman materialismin. Miten jäännökseen kuuluvat saavat voiton tässä tutkivassa koetuksessa? Siten, että heillä on samanlainen rakkaus häneen kuin suulemilaisella oli rakkaaseen paimeneensa. Olkoon kuningas Salomolla tuhat viinitarhaansa! Sellaiset aineelliset omaisuudet eivät viettele tyttöä. Hän tyytyy omaan viinitarhaansa. (Kork. v. 8:11, 12) Miksi? Koska hän rakastaa yhtä, joka on hänelle tosiaan rakas, eikä sellaista rakkautta voida ostaa aineellisilla arvoilla. ”Pane minut”, hän sanoo, ”sinetiksi sydämellesi, sinetiksi käsivarrellesi, koska rakkaus on yhtä väkevä kuin kuolema, yksinomaisen antaumuksen vaatimus on yhtä järkkymätön kuin sheol. Sen loimut ovat tulen loimuja, Jahin liekki. Paljot vedetkään eivät pysty sammuttamaan rakkautta, eivätkä virratkaan voi huuhtoa sitä pois. Jos mies [vaikkapa kuningas Salomo] antaisi kaikki talonsa arvoesineet rakkaudesta, niin ihmiset halveksisivat niitä ehdottomasti.” – Kork. v. 8:6, 7, Um.
45. Mitä paimenrakastaja haluaa nyt kuulla, ja minkä toiveen tyttö ilmaisee häneen nähden?
45 Tällainen voittamaton rakkaus takasi hänelle paimenen rakkauden häntä kohtaan. Paimen haluaa kuulla hänen äänensä, mikä puhuu uskollisesta sydämestä: ”Oi sinä, joka asut puutarhoissa, osatoverit kiinnittävät huomiota sinun ääneesi. Anna minun kuulla se.” Tyttö ilmaisee tämän kehotuksen kuullessaan toiveensa, että paimen tulisi hyppien yli vuorten, jotka erottavat heidät, ja muuttaisi ne yhteenliittymisen ihanien korkeuksien tuoksuviksi vuoriksi: ”Juokse pois, rakkaani, ja tee itsesi gasellin tai uroskauriin kaltaiseksi suitsukevuorilla.” – Kork. v. 8:13, 14, Um.
46. Millä suulemilainen kruunattiin siksi, että hän pysyi uskollisena rakastajalleen, ja millä jäännös kruunataan samalla tavalla, ja ketkä saavat osallistua kruunauskokemukseen?
46 Tämän kuningas Salomon ylevän laulun suulemilainen nainen on ilon kruunaama. Kihlattu jäännös on myös ilon kruunaama torjuessaan maailman materialismin ja pysyessään uskollisena Paimen-Yljälle. Kaikki ”muut lampaat” osallistuvat uskollisen jäännöksen iloon kuin ”neitsyet hänen seurueessaan hänen tovereinaan”. Kiitos olkoon Jehova Jumalalle tästä henkeytetystä Laulusta, mikä kannustaa meitä kaikkia nuhteettomuuteen rakkaudessamme hänen Oikeaa Paimentaan, Jeesusta Kristusta, kohtaan!