”Kirves” ja Hakkaaja

”Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan?” – Jes. 10:15.

1, 2. a) Millainen yksilöiden tai kansojen käyttäminen ei ole tavatonta historiassa? b) Mitä esimerkkejä meillä on tällaisesta ihmisten käyttämisestä välikappaleina?

ON VARSIN tavallista, että joku käyttää toista henkilöä välikappaleenaan saadakseen jotakin tehdyksi. Ihmiskunnan historiassa ei ole lainkaan tuntematonta, että kokonaista kansaa käyttää välikappaleenaan joku vallassa oleva, jota pidetään välikappaleena käytetyn kansan hallitsijaa kyvykkäämpänä.

² Tällainen on esimerkiksi Jerusalemin kuninkaan Daavidin tapaus. Hän käytti sotamarsalkkaansa kenraali Jooabia välikappaleena uskollisen heettiläisen upseerin Uurian saattamiseksi varmaan kuolemaan taistelussa. Uuria kuoli näin ollen tietämättä sitä, että kuningas Daavid oli tehnyt väkivaltaa hänen vaimolleen Batseballe. (2. Sam. 11:1–12:9; 1. Kun. 15:5) Sitten on myös englantilaissyntyisen paavi Hadrianus IV:n tapaus. Hän teki vuonna 1155 kuningas Henrik II:n alaisesta Englannista välikappaleensa aloittaakseen koko Irlannin alistamisen valtaansa, jotta Irlannin uskonnolliset johtohenkilöt olisi saatettu Rooman paavinvallan alaisuuteen.a

3, 4. a) Mitä kansaa käytettiin vanhalla ajalla pelkkänä välineenä? b) Mihin Jesajan ennustukseen on sisällytetty Hänen nimensä, joka käytti Assyrian kansaa välikappaleena?

³ Vanhalla ajalla oli vuosisatoja ennen Irlannin kirkon alistamista tapaus, jossa mahtavaa, hampaisiin asti sotilaallistettua kansaa käytettiin vielä suuremman vallan välikappaleena. Tämä muinainen kansa oli Assyria siihen aikaan, jolloin se oli maailmanvalta, Raamatun historian toinen maailmanvalta. Mikä oli kuitenkin se suurempi valta, joka kykeni käyttämään Assyrian maailmanvaltaa pelkästään välikappaleena? Tämä suurempi valta tehtiin tunnistettavaksi ihmisille jonkin aikaa ennen kuin assyrialaiset hyökkäsivät kuningas Sanheribin alaisuudessa Juudan valtakuntaan vuonna 732 eaa. Se, mikä tämä Assyrian valtakuntaa voimakkaampi valta oli, sisällytettiin seuraaviin sanoihin.

⁴ ”Korskeileeko kirves hakkaajaansa vastaan, tai suurenteleeko saha heiluttajaansa vastaan? Ikäänkuin vitsa heiluttaisi kohottajaansa ja sauva saisi koholle sen, joka ei ole puuta! Sentähden Herra, Herra Sebaot [tosi Herra, sotajoukkojen Jehova, UM], lähettää hänen lihavuuteensa näivetystaudin, ja hänen kunniansa alle syttyy tuli niinkuin tulipalo. Israelin valkeus on tuleva tuleksi ja hänen Pyhänsä liekiksi, joka polttaa ja kuluttaa hänen ohdakkeensa ja orjantappuransa yhtenä päivänä ja hänen metsänsä ja puutarhansa ihanuuden, hamaan luihin ja ytimiin, ja hän tulee riutuvan sairaan kaltaiseksi. On helppo lukea ne puut, jotka jäävät hänen metsästänsä jäljelle; poikanen voi ne kirjoittaa muistiin.” – Jes. 10:15–19.

5, 6. Mitä Jesaja sanoo myöhemmin Jehovan kyvystä käyttää Assyriaa pelkästään välikappaleena?

⁵ Nuo sanat merkitsi muistiin henkeytetty profeetta, Aamoksen poika Jesaja, joka päätti ihmeellisen ennustuskirjansa kirjoittamisen noin vuonna 732 eaa., jona vuonna Assyria hyökkäsi Juudan maahan. Siksi Jesaja selittää, että välikappaletta käyttävä Suuri Voima on ”tosi Herra, sotajoukkojen Jehova”, niin, ”Israelin valkeus . . . ja hänen Pyhänsä”. Pystyykö tämä Pyhä käyttämään kokonaista kansaa pelkkänä välikappaleena? Saadaksemme henkeytetyn vastauksen tähän kysymykseen kuunnelkaamme, mitä profeetta Jesaja sanoo myöhemmin ”tosi Herrasta, sotajoukkojen Jehovasta”:

⁶ ”Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa’alla kukkulat? . . . Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa’assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän.” – Jes. 40:12–15.

KUVAANNOLLINEN KIRVES

 7. Millaisia kansat ovat näin ollen Jehovaan verrattuina, ja mihin Hän vertaa itseään Jesajan 10:15:ssä?

⁷ Kaikki kansat, Assyriakin, ovat ”tosi Herraan, sotajoukkojen Jehovaan” verrattuina kuin pienoinen vesipisara, joka sangosta tipahtaa, tai kuin ohut pölykerros (UM) vaakakupeissa. Hän voi näin ollen mitä helpoimmin käyttää mitä tahansa haluamaansa kansaa välikappaleenaan jumalallisen tarkoituksensa toteuttamiseksi. Niinpä hän vertaakin Jesajan 10:15:ssä itseään kirveellä hakkaajaan, sahaajaan, vitsan tai sauvan käyttäjään. Hän selittää, että hän ”ei ole puuta”. Ei, hän ei ole kirveen varsi eikä vitsa eikä sauva. Hän on elävä Jumala, näiden kuvaannollisten välineitten kaikkivaltias Käsittelijä. Mikä se kuvaannollinen kirves sitten on, jolla hän suorittaa hakkuutyön?

 8. Mikä tarkalleen sanottuna on ”Assur”, josta puhutaan Jesajan 10:5, 6:ssa?

⁸ Jehova itse ilmaisee aikaisemmin samassa Jesajan profeetallisen kirjan 10. luvussa, mikä tämä kuvaannollinen kirves on. Niinpä luemmekin Jesajan 10:5, 6:sta seuraavat Jehovan sanat: ”Voi Assuria, joka on minun vihani vitsa ja jolla on kädessään minun suuttumukseni sauva! Minä lähetän hänet jumalattoman kansakunnan kimppuun, käsken hänet vihastukseni kansaa vastaan saalista saamaan ja ryöstöä ryöstämään ja tallaamaan sitä kuin katujen lokaa.” Ahaa, se kuvaannollinen välikappale, jota Jehova käyttää ilmoittamansa tarkoituksen toteuttamisessa, on ”Assur”. Vaikka ”Assurista” käytetään pronominia ”hän”, niin tämä nimi ei tarkoita ketään yksityistä assyrialaista eikä Assyrian valtakunnan kuningastakaan. Se tarkoittaa Assyrian, Raamatun ennustuksen toisen maailmanvallan, koko kansaa. Kukaan yksityinen assyrialainen, kuningas itsekään, ei pystyisi yksinään suorittamaan sitä työtä, minkä Jehova on määrännyt ”Assurille”. Tämän osoittaa se tosiasia, että sanottuaan Assuria ’minun vihani vitsaksi’ Jehova puhuu ’heidän kädessään olevasta tuomionsa sauvasta’. (Jes. 10:5, UM; ks. myös jae 24.) Tästä käy ilmi, että tarkoitetaan assyrialaisyhteisöä, nimittäin Assyrian koko kansaa ja varsinkin sen sotavoimia.

 9. Millä tavalla Jesajan 10:5, 6:n ennustuksen täyttymys vaikuttaa meihin nykyään, ja miten apostoli Paavali ilmaisee tämän?

⁹ Mutta mitä kiinnostavaa tuossa muinaisessa ennustuksessa ”Assurista” on meille nykyään? Hyvinkin paljon. Se ei ole ennustus, joka kuuluisi vain tuohon kauan sitten olleeseen menneisyyteen. Se on elävä ennustus, jonka täyttymys meidän aikanamme vaikuttaa meihin kaikkiin. Sillä täytyy olla meidän omassa sukupolvessamme suurimittainen, lopullinen, täydellinen täyttymyksensä! Tämän ennustuksen sovellutus ei toteutunut kokonaisuudessaan sen täyttyessä 8. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua. Lainasihan kristitty apostoli Paavali samasta Jesajan 10. luvusta jaetta 22 ja sovelsi sen omaan aikaansa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Jesajan ennustuksen mukaisesti pelkkä jäännös juutalaisista omaksui kristillisyyden, mistä syystä apostoli Paavali jatkoikin: ”Sitä paitsi Jesaja huudahtaa Israelista: ’Vaikka Israelin lasten luku saattaa olla kuin meren hiekka, niin vain jäännös pelastuu. Sillä Jehova tulee tekemään maan päällä tilin, päättäen sen ja lyhentäen sen.’” – Room. 9:27, 28. Ks. myös Room. 15:4.

10. Mistä tiedetään varmasti, mikä se ”luopiokansa” ja ”vihastukseni kansa” on, josta Jehova puhuu Jesajan 10:6:ssa?

¹⁰ Mikä se muinainen kansa oli, jota vastaan sotajoukkojen Jehova käytti Assyriaa ”vitsana” ja ”kirveenä”? Syy, miksi tällainen kysymys koskee meitä kaikkia nykyään, on, että tuo muinainen kansa esikuvasi nykyistä kristikuntaa! Jehova sanoi tuota muinaista kansaa ”jumalattomaksi kansakunnaksi” eli ”luopiokansaksi” (UM) ja ”vihastukseni kansaksi”. (Jes. 10:6) Jehova tarkoitti noilla sanoilla sitä kansaa ja kansakuntaa, joka muodosti Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan, jonka pääkaupunki oli Samaria. Se oli murtautunut irti Daavidin valtakunnasta, jonka pääkaupunki oli Jerusalem. Eroaminen oli tapahtunut Daavidin pojan kuningas Salomon kuoleman jälkeen. Todistaen Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan uskonnollisen luopumuksen ”Assur” itse puhuu ylenkatseellisesti pääkaupungista Samariasta ja ”sen epäjumalista”. (Jes. 10:11) Koska tuo Israelin valtakunta luopui vuonna 997 eaa. palvomasta Jehovaa Jumalana, niin miten tuon kansan luopuneitten kuninkaitten käytäntöön ottamat jumalat olisivat voineet olla mitään muuta kuin ”epäjumalia”? Kun Israel oli itsepintaisesti hylännyt yli 250 vuotta Jehovan Jumalana, niin Hänellä oli täysi oikeus puhua siitä ’vihastuksensa kansana’, jota vastaan hän käytti ’vihansa vitsaa’. – 1. Kun. 12:25–13:6; 16:8–33; Jes. 10:5, 6.

11. Mikä nykyinen uskontojärjestö vastaa Israelin kymmenen sukukunnan luopiovaltakuntaa, ja miksi me emme halua tulla löydetyiksi nyt siitä järjestöstä?

¹¹ Kuinka hyvin nykyinen kristikunta vastaakaan Israelin kymmenen sukukunnan luopiokansaa! Kristikunnan luopumus tosi kristillisyydestä oli enemmän kuin vain se, mitä muinaisen Israelin kapina Jehovaa vastaan Jumalana esikuvasi. Jeesus Kristus ja hänen apostolinsakin ennustivat sen selvästi. (Matt. 13:24–43; Apt. 20:29–31; 2. Tess. 2:1–12; 2. Tim. 4:3, 4) Kaikki Raamattuun uskovat voivat sen tähden luottavaisesti odottaa, että sotajoukkojen Jehova käyttää aikanaan kuvaannollista vihansa ”vitsaa”, kuvaannollista ”kirvestä” tätä nykyistä ’vihastuksensa kansaa vastaan’. Me emme suinkaan halua tulla löydetyiksi tällaisen kansan joukosta! Meidän on näin ollen hyvä ottaa selvää, mitä tällä ”vitsalla” ja ”kirveellä” nykyään kuvataan.

12. a) Miten Jehova käytti ”Assuria” ”kirveenä” muinaisen Israelin suhteen? b) Millainen Assyrian suhde oli siihen aikaan Jehovan järjestöön?

¹² Jehova käytti profeetta Jesajan päivinä Assyrian maailmanvaltaa kuin ”vitsaa” antaessaan loppuiskun Israelin kymmenen sukukunnan luopiovaltakunnalle. Tuo kohtalokas vuosi oli 740 eaa. Jehova käytti sitten Assyrian maailmanvaltaa ’kirveenään’ epäjumalia palvovan Israelin kansan maahan hakkaamisessa. Hän teki tämän antamalla Assyrian sotajoukkojen saattaa huippuunsa pääkaupungin Samarian kolmivuotisen piirityksensä valtaamalla sen ja tekemällä siitä kuin lokaisen tallatun paikan. (2. Kun. 17:7–23; 18:9–12) Pankaamme tässä huolellisesti merkille se erikoinen seikka, että vaikka Jehova käyttikin Assyrian maailmanvaltaa välineenään niiden hävittämiseksi, jotka luopuivat Hänen palvonnastaan, niin Assyria ei ollut osa Jehovan järjestöä. Se oli Saatana Panettelijan näkyvän järjestön osa. Assyrian maata kutsuttiin ”Nimrodin maaksi”. Tämä oli se Nimrod, joka perusti Niniven kaupungin, josta tuli Assyrian pääkaupunki. Perustaja tuli tunnetuksi ’Nimrodina, mahtavana metsästäjänä Jehovaa vastaan’. (Miika 5:5; 1. Moos. 10:8–12, UM) Tässä on jälleen seikka, joka meidän on syytä panna merkille: Vaikka Jehova käytti Assyriaa ’vitsanaan’ ja ’kirveenään’, niin siitä maailmanvallasta ei tullut sen tähden osa Jehovan näkyvää järjestöä. Se ei ryhtynyt palvomaan Häntä!

”KIRVES” YRITTÄÄ KORSKEILLA HAKKAAJAA VASTAAN

13. Millainen oli ”Assurin” asenne sen suhteen, että Jehova käyttäisi sitä välikappaleenaan?

¹³ Muinainen Assyria ei ajatellut milloinkaan palvella Jehovaa, eikä sillä ollut lainkaan halua jatkaa Hänen tarkoituksensa hyväksi palvelemista hänen kunniaansaattamisekseen ja kirkkaudekseen. Siksi Hän sanoi edelleen ”Assurista”: ”Mutta hän ei ajattele niin, se ei ole hänen sydämensä aivoitus, vaan hänen sydämensä halu on hävittää ja tuhota kansoja paljon.” – Jes. 10:7.

14. a) Vaikka ”Assuria” käytettiinkin vain välikappaleena, niin miten se itse ’ajatteli’? b) Mikä on sen sydämen haluna tämän ajattelun mukaisesti ja miksi?

¹⁴ ”Assur” ajatteli mennä suuntaan, johon sen ei ollut tarkoitus mennä. Jehova tarkoitti siihen aikaan ”Assurin” olevan vain välikappale Jumalan kädessä ja palvelevan Jumalan tarkoitusta kurin antamiseksi tottelemattomalle kansalle. Mutta ”Assur” ajatteli päinvastoin olla jotakin muuta, jotakin, mikä oli sen oman kunnianhimon mukainen. Niin, se aivoittelee, mutta johtuuko se siitä, että sen sydän panee sen rakkaudellisesti palvelemaan välikappaleena sen Jumalan kädessä, jota vastaan mahtava metsästäjä Nimrod oli asettunut? Ei, sen sydän ei ole sitä maata; sen sydän ei ole sellainen. Se ei saa sitä aikomaan ja suunnittelemaan Jehovan vanhurskaan tarkoituksen mukaisesti. Sen haluna on tuhota ja hävittää kansoja pelkästään tuhoamisen vuoksi, sellaisen metsästäjän innolla, joka mielii tappaa eläimiä umpimähkään. Se toivoo siten miellyttävänsä omia vääriä jumaliaan eikä Jehovaa. Sen pyrkimyksenä on puhtaasti maailman valloitus. Se ei halua olla se, miksi Jehova valitsee sen ja valtuuttaa sen, ts. kuritusväline. Se, miten ”Assur” menetteli edelleen, todisti näin olevan.

15. Kenelle ”Assur” antaa kunnian valloituksestaan, ja miten sen Jesajan 10:8–11:ssä kerrotut sanat ilmaisevat tämän?

¹⁵ Koska ”Assur” ei tunnusta Kaikkivaltiasta Jumalaa, joka käyttää sitä pelkästään välikappaleena, niin se ei anna lainkaan kunniaa Jehovalle, vaan ottaa kaiken kunnian itselleen. Meidän on helppo havaita tämä ”Assurin” asenne, kun se lähestyy Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan kukistamista ja sen pääkaupungin Samarian valloittamista. Tuo israelilaisvaltakunta oli yksi niistä kansoista, jotka ”Assur” oli päättänyt tuhota ja hävittää: ”Sillä hän sanoo: ’Eivätkö minun päämieheni ole kaikki kuninkaita? Eikö käynyt Kalnon niinkuin Karkemiin, eikö Hamatin niinkuin Arpadin ja Samarian niinkuin Damaskon? Niinkuin minun käteni on saavuttanut epäjumalien valtakunnat, joiden jumalankuvat olivat paremmat [lukuisammat, UM] kuin Jerusalemin ja Samarian – niin enkö minä tekisi Jerusalemille ja sen epäjumalankuville, samoin kuin minä tein Samarialle ja sen epäjumalille [arvottomille jumalille, UM]?’” – Jes. 10:8–11.

16. Ketä vastaan nuo ”Assurin” jumalaapilkkaavat sanat olivat kohdistetut, ja mistä uskonnollisista voimista huolimatta siitä oli tullut ”kuningasten kuningas”?

¹⁶ Miten Jumalaa pilkkaavia nämä sanat ovatkaan, sillä ne on tähdätty ylenkatseellisesti ainoaa elävää tosi Jumalaa Jehovaa vastaan! ”Assurin” mielestä ne kaupungit, joita sen kädet kurottautuvat valloittamaan, osoittautuvat sellaisiksi kuin ne kaupungit, jotka se on jo valloittanut. Alueita, jotka se oli valloittanut, olivat paikalliskuninkaat hallinneet. Se oli nyt tehnyt heistä vasalliruhtinaita. Näin ollen sen ruhtinaat eli päämiehet olivat todellisuudessa ”kuninkaita”, mistä syystä se saattoi kerskua olevansa ”kuningasten kuningas”. ”Assur” oli pannut merkille, että niillä kaupungeilla, joiden kuninkaat se oli kukistanut, oli useita ”jumalia” monien ihmistekoisten jumalankuvien ohella, tosiaan paljon useampia kuin Samarialla ja Jerusalemilla. Kuitenkin ”Assur” oli valloittanut nuo pakanakaupungit niiden ei-israelilaisten kaupunkien kaikista sellaisista lukuisista jumalista ja keinotekoisista jumalankuvista huolimatta. Eikö tämä osoittanut sen olevan voimakkaampi kuin kaikki nuo jumalat? ”Assur” vastasi itselleen olevansa.

17. Miksi siis ”Assur” järkeili, että Samaria ja Jerusalem olisivat helposti valloitettavissa?

¹⁷ Nuo ”jumalat” olivat yhtä arvottomia kuin olemattomat ovat! Pääkaupungit Samaria ja Jerusalem piti näin ollen olla yhtä helposti valloitettavissa, koska näillä kaupungeilla oli vähemmän jumalia ja veistettyjä kuvia kuin noilla ei-israelilaisilla kaupungeilla, jotka olivat alistuvasti kumartuneet ”Assurin” valtaan. Näin järkeili ”Assurin” kuningasten kuningas.

18. Mistä tärkeistä seikoista johtui se, että ”Assur” kykeni valloittamaan Samarian?

¹⁸ Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnasta oli siihen aikaan tullut luopiokansa, uskonnollinen luopio! Se oli siirtynyt kultaisten vasikoiden ja jopa pakanallisten baalien palvontaan. Samarian Jumalana ei ollut Jehova. Sillä oli sen sijaan arvottomia jumalia ja ihmistekoisia epäjumalankuvia. Ei ole näin ollen ihme, että ”Assur” kruunasi kolme vuotta kestäneen Samarian piirityksensä sen valloittamisella vuonna 740 eaa. Olihan ”Assurin” ylimielisyys äityvä tämän urotyön johdosta vielä enemmän ja samoin sen röyhkeys Jehovan palvontaa kohtaan Jerusalemissa. Assyrialainen valloittaja otti itselleen kunnian Samariasta saamastaan sotilaallisesta voitosta ja sen ryöstämisestä ja sen tekemisestä tallatuksi ”kuin katujen loka”. Hän ylpeili vastustamattomalta vaikuttavasta sotakoneistostaan. Miten ymmärtämätön hän olikaan sen suhteen, että häntä käytettiin tuomion toimeenpanovälineenä sen Jumalan kädessä, josta Israel oli luopunut!

19. Mikä kysymys nyt siis herää?

¹⁹ Nyt herää erittäin kiinnostava kysymys. Se on tämä: koska Samaria ja Israelin kymmenen sukukunnan valtakunta esikuvasi kristikuntaa, niin tulemmeko me tänä aikana näkemään luopio-Israelin kokemuksen toisinnon nykyisen kristikunnan yhteydessä?

TILINTEKO IMPERIALISTIN KANSSA LUVASSA

20, 21. Miksi Jehova oli oleva Jesajan 10:12–14:n mukaan kiinnostunut siitä, mitä ”Assur” sanoo?

²⁰ Mitä ajattelemme? Kun kaupungista, johon Jehovan nimi on liitetty, puhutaan uhkaavalla tavalla, niin eikö Hänen itsensä pitäisi olla kiinnostunut asiasta? Luonnollisesti! Siksi Jehova keskeyttääkin profeettansa Jesajan välityksellä assyrialaisen maailmanvallanrakentajan itseään ylistävän yksinpuhelun ja sanoo:

²¹ ”Mutta kun Herra on päättänyt kaiken työnsä Siionin vuorella ja Jerusalemissa, niin minä kostan Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan. Sillä hän sanoo: ’Oman käteni voimalla minä sen tein ja viisaudellani, sillä minä olen ymmärtäväinen. Minä siirsin kansojen rajat ja ryöstin heidän aarteensa ja puskin kumoon kuin härkä valtaistuimella-istujat. Minun käteni tavoitti kansojen rikkaudet niinkuin linnun pesän; ja niinkuin hyljätyt munat kootaan, niin minä olen koonnut kaikki maat, eikä ketään ollut, joka olisi siipeä räpyttänyt tai nokkaa avannut ja piipittänyt.’” – Jes. 10:12–14.

22. Millainen sotasaalis ”Assurin” olisi täytynyt saada, jotta sen valloitus olisi ollut maailmanlaajuinen?

²² Tällaisesta ”Assurin” suusta tulevasta puheesta käy selväksi, ettei Assyrian maailmanvalta tyytyisi Samarian valtaamiseen. Se halusi ’koota kaikki maat’. Jerusalem ja Juudan maa olisivat kauniita munia sen koottavaksi. Imperialistinen Assyria ajatteli omaavansa voimaa ja viisautta sekä ymmärrystä jopa maailmanlaajuisiin valloituksiin.

23, 24. a) Millä tavalla se, että ”Assur” kokoaisi koko maan, olisi samanlaista kuin kokoaisi munia hylätystä pesästä, niin kuin se ajatteli? b) Miksi Jehova ajatteli, että hänellä oli sanottavaa tästä?

²³ Todennäköisesti se olisi helppoa ”Assurille”, kuin munien poimiminen pesästä, jonka emolintu on pelosta hylännyt. Ei tapahtuisi siipien räpytystä munia tavoittelevan hyökkäävän käden takaisin lyömiseksi. Ei nokan avaamista vastalauseeksi. Ei edes valituksen piipitystä Assyrian sotakoneiston ryöstäessä ja saalistaessa ja viedessä ihmisiä pakkosiirtolaisuuteen. Ja niin ”Assur” tekisi mitä haluaisi valloitetuille alueille muuttaessaan tai pyyhkäistessään pois rajaviivoja tai karkottaessaan ihmisiä synnyinmaastaan, niin kuin ”Assur” vei pakkosiirtolaisuuteen eloon jääneet israelilaiset Jumalan antamasta Israelin maasta Assyriaan ja kansoitti tyhjennetyn maan muilla kansallisuusryhmillä.

²⁴ Jehova tiesi, että ”Assurin” erityisesti himoitsema saalis oli Jerusalem ja Juudan maa. Se oli Jehovan palvonnan viimeinen jäljellä oleva linnake maan päällä. Hänellä olisi syystä jotain sanottavaa siitä. Hänen velvollisuutensa oli toimia siinä tapauksessa!

25. Miksi Jehovalla oli siihen aikaan työ tehtävänä Siioninvuorella ja Jerusalemissa?

²⁵ Tuona kriittisenä aikana 8. vuosisadalla eaa. oli Jehovalla, joka oli ”Israelin valkeus . . . ja hänen Pyhänsä”, työ suoritettavana Siionin vuorella ja Jerusalemissa, joka sijaitsi Siionin vuorella. (Jes. 10:17) Juudan maa, jossa Jerusalem oli, oli saastunut pakanallisesta epäjumalanpalveluksesta luopiokuninkaan Aahaan hallituskauden aikana. Mutta hänen poikansa Hiskian hallituskauden alussa Jehovan henki pani Jerusalemin uuden kuninkaan puhdistamaan maan väärien, arvottomien jumalien palvonnasta ja saattamaan ennalleen Jehovan puhtaan palvonnan Siioninvuorella ja Jerusalemissa, missä Jehovan temppeli oli. Hiskia alkoi hallita viisi vuotta ennen kuin ”Assur” kukisti Samarian. Hän hallitsi vanhurskaudessa 29 vuotta aina vuoteen 716 eaa. asti.

26. Minkä tekemiselle Jehova havaitsi nyt tilaisuuden kypsyneen, ja kuka nimenomainen Assyrian kuningas oli kysymyksessä?

²⁶ Kuningas Hiskia irtautui siitä poliittisesta liitosta, jonka hänen isänsä, kuningas Aahas, oli tehnyt Assyrian kanssa. Tämä johti selkkaukseen ”Assurin” ja Jehovan, Hiskian Jumalan, välillä. Jehova havaitsi näissä oloissa tilanteen kypsäksi rangaista Jumalaa uhmaavaa Assyrian kuningasta ja siten kostaa ”Assurin kuninkaalle hänen sydämensä ylpeyden hedelmän ja hänen kopeitten silmiensä korskan”. (Jes. 10:12) Tämä nimenomainen kuningas oli Sanherib, Sargon II:n poika. Hänen nimensä merkitsee: ”Sin on moninkertaistanut veljet” tai: ”Sin korvatkoon (kadotetut) veljet”, sanan ”Sin” ollessa Assyrian kuujumalan nimi.

27. Miten Jehova voi käyttää Assyriaa kuvaannollisena ’kirveenään’ siitä huolimatta, että hän ei puuttunut sen sisäiseen järjestöön?

²⁷ Sanheribilla on vastineensa meidän aikanamme. Se, miten Jehova käsittelee nykyistä vastakuvallista ”kirvestä”, jolla hän suorittaa hakkaamista, tarjoaa meille nyt kiinnostavan aiheen tarkasteltavaksi. Kun ryhdymme tutkimaan tätä, niin pitäkäämme mielessämme, että Jehova salli muinaisella Assyrian valtakunnalla olla oman järjestönsä. Hän ei puuttunut sen omiin sisäisiin järjestelyihin. Hän voi silti käyttää Assyrian maailmanvaltaa ”kirveenään”. Miten? Ohjaamalla sen iskuja, kohdistamalla kuvaannollisen ”kirveen” iskut määräpaikkoihin. Jehova hakkautti tällä tavalla maahan sen, minkä hän halusi hakattavan.b

[Alaviitteet]

[Kuva s. 157]

(Ks. painettu julkaisu)

[Kuva: assyrialaisia kirjaimia]

Sin ahhi iriba

(Kuu) (veljet) (hän lisäsi)

”Kuu on moninkertaistanut veljet”

Sanheribin nimi ja sen merkitys nuolenpääkirjoituksella esitettynä