”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa”

”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran.” – 2. Kor. 5:18.

 1. Miksi uskon omaavilla ihmisillä on luottamus Jehovaan nykyisistä olosuhteista huolimatta?

JEHOVA Jumala sanoo: ”Minä, Jehova, en muutu.” Tämän tosiasian tunteminen antaa suuren lohdun hyvätahtoisille ihmisille kautta maailman nykyään, kun he tarkastelevat Jumalan ihmeellisiä päätöksiä, mitkä esikuvattiin jo niin kauan sitten ihmiskunnan historiassa kuin Eedenin puutarhassa. Aadam oli siellä suositussa asemassa Luojansa edessä, ja hänen edessään oli onnellisen elämän mahdollisuudet. Ihmismaailma on nykyään totisesti kaukana tuosta Jumalan suosiossa omaamastaan alkuperäisestä asemasta, ja useimmat ihmiset pitävät pelkkänä haaveena sitä, että ihmiskunnan eteen asetettaisiin enää koskaan ne rauhaisan ja iloisen elämän mahdollisuudet, mitkä Aadamilla oli. Eikä suurin osa ihmiskunnasta ole tullut uudelleen lähelle Jumalaa vuosisatojen kuluessa. Maailman olosuhteet osoittavat, että kansat palvovat häntä pelkästään huulillaan eivätkä sydämellään. Ihmiset eivät yleensä heijasta Jumalan eikä lähimmäisensä rakkautta. Rikollisuus ja pahat työt lisääntyvät sen sijaan jatkuvasti, eikä sodan uhka vähene lainkaan.

 2. Mitä tarvitaan kipeästi nykyään, ja mikä asenne on välttämätön?

² Sentähden kaikuvat Paavalin korinttolaisille kirjoittamat sanat nyt vielä selvemmin ja vaativampina kuin niiden kirjoittamisen aikaan: ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” On kuitenkin hämmästyttävää, että monet ihmiset eivät näe mitään tarvetta tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa. Heistä tuntuu, että he ovat jo pelastettuja eivätkä voi tehdä mitään väärää hänen silmissään. Mutta he syrjäyttävät sen varoituksen, minkä Jeesus antoi niille, jotka ottivat hurskaasti tämän asenteen antaen samalla maailman tietää, miten ”hyviä” he olivat. Hän puhui fariseuksesta, joka meni temppeliin rukoilemaan ja sanoi: ”Jumala, minä kiitän sinua, etten minä ole niinkuin muut ihmiset, kiristäjät, epävanhurskaat, avionrikkojat, enkä myöskään niinkuin tämä veronkantaja.” (Um) Jeesus ei lausunut suopeita sanoja tästä fariseuksesta, vaan nöyrästä veronkantajasta. Tämä ei ollut edes halukas nostamaan silmiään taivasta kohti, vaan rukoili hartaasti Jumalaa sanoen: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen.” Veronkantaja osoitti Jumalan edessä omaksumallaan nöyrällä asenteella olevansa tietoinen hengellisistä tarpeistaan, ja hän rukoili, että hän voisi tulla sovitetuksi Jumalan kanssa. Hän ei vaatinut mitään Jumalalta, vaan pyysi vain armoa ja apua. Eikä hän mennyt temppeliin tuon fariseuksen omahyväisessä, itsetyytyväisessä mielentilassa, jollaista monet ihmiset nykyään ilmaisevat. He sanovat: ”Minulla on oma kirkkoni, ja minä elän hyvää elämää.” He ovat varmoja siitä, että Jumala pitää heistä huolen ja tasoittaa tien heidän pelastumisekseen – mikä on juuri tuon fariseuksen katsantokanta. Hän julisti, että hän ei ollut useimpien ihmisten kaltainen: hän eli hyvää elämää ja maksoi kymmenyksensä säännöllisesti kirkolle. Mutta häneltä puuttui nöyryyttä ja vaatimattomuutta, ja nämä ovat välttämättömiä ominaisuuksia kaikille ihmisille, jotka pitävät kalliina niitä Raamatun lupauksia, että he voivat tulla jonakin päivänä sovitetuiksi Jumalan kanssa ja hänen siunaamikseen. – Luuk. 18:9–14.

 3. Mikä väärä katsantokanta eräillä on Jumalaan nähden? Mitä heiltä puuttuu?

³ Jotkut, jotka eivät ymmärrä tarvitsevansa sovitusta, ottavat tämän ylimielisen asenteen: ”Jos Jumala on olemassa, niin hänen tulisi tehdä jotakin maailman olosuhteitten korjaamiseksi.” Jos he eivät näe Jumalan voiman ilmenevän siinä, että heille itselleen ja heidän perheilleen tulee paremmat olosuhteet, niin he eivät halua tehdä mitään Jumalan puolesta. Heiltä puuttuu usko, eivätkä he ponnistele löytääkseen elämään johtavan tien. Vaikka he saattavat viettää vuosikausia oppiakseen, miten voi hankkia elatuksensa, niin he eivät pidä tärkeänä sen oppaan tutkimista, minkä Jumala on antanut meille elämän saavuttamiseksi. He sanovat näin ollen välinpitämättömyydessään: ”Syökäämme, juokaamme ja iloitkaamme, sillä me saatamme kuolla huomenna.” Heistä tuntuu, että Jumalan pitäisi osoittaa heille, että hän aikoo tehdä jotakin heidän hyväkseen, eivätkä he tarvitse häntä siihen mennessä.

 4. Mitkä seuraukset Aadamin tottelemattomuudesta oli?

⁴ Ottaen huomioon tällaisen laajallelevinneen uskon puutteen ja välinpitämättömyydenkin Jumalan suhteen sinä saatat syystä kysyä: Tuleeko ihmiskunta koskaan sovitetuksi Jumalan kanssa? Tuleeko Luojan ja luotujen välisen yhteyden siunauksesta milloinkaan todellisuutta? Millä keinoilla? Tulevatko kaikki ihmiset sovitetuiksi Jumalan kanssa? Kirjoitukset vahvistavat ehdottomasti, että Jehova Jumala on varannut keinon, minkä avulla ihmiskunta ennallistetaan Jumalan suosioon. On totta, että ihmiset ovat olleet Jumalan hylkäyksen ja kuolemantuomion alaisia Eedenissä tapahtuneen Aadamin tottelemattomuuden ja kapinan ajasta lähtien. Paavali selitti tämän roomalaisille sanoen: ”Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Aadamin tottelemattomuus rikkoi ihmisten ja Jumalan välisen sopusointuisen yhteyden. Aadamin ei sallittu enää jäädä ihanaan paratiisikotiinsa. Hänen edessään ei ollut enää täydellisen iankaikkisen elämän mahdollisuutta, eikä hän voinut antaa sitä lapsilleenkaan. Hänet oli päinvastoin nyt tuomittu raatamaan ankarassa työssä viikko viikon jälkeen hankkiakseen välttämättömän toimeentulon itselleen ja kasvavalle perheelleen.

 5. Kuvaile ihmisten vuosisatoja noudattama menettely.

⁵ Koska Aadam antoi epätäydellisyytensä ja kuolemantuomionsa kaikille lapsilleen, niin tulevaisuus näytti synkältä siihen nähden, että ihmistä milloinkaan ennallistettaisiin Jumalan suosioon. Psalminkirjoittaja Daavid kirjoitti vuosisatoja kapinan jälkeen: ”Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei niin ainoatakaan.” (Ps 14:2, As) Ihminen ei totisesti ollut sellaisessa asemassa, että hän olisi voinut ennallistaa itsensä suosioon ja elämään; sen yrittäminen olisi ollut itsensä nostamista kengännauhoistaan. Sen sijaan on ihmisen valitsema tie ollut surun ja kuoleman tie ja maan hävittämistä ja turmelemista kautta historian vuosisatojen, ihmisen tehdessä sitä, mikä on ollut oikein hänen omissa silmissään. Sen sijaan että ihmiset olisivat eläneet Jumalan siunauksen alaisina ja nauttineet alkuperäisen paratiisikodin rajojen laajentamispalveluksesta, he ovat vaeltaneet onnettomuuden ja kurjuuden tietä. Miten voitaisiin elämän siunaukset Jumalan suosiossa ja paratiisitilassa ennallistaa? Miten tällainen sovitus Jumalan kanssa voisi toteutua?

SOVITUSTOIMENPIDE ENNALTA TUNNETTU

 6. Miten voimme olla varmoja siitä, että Jehova siunaa vielä palvelijoitaan?

⁶ Sovitusjärjestely on ollut Jumalalle tunnettu alusta lähtien, ja se on kerrottu Raamatun sivuilla uskon omaavien ihmisten lohduksi ja toivoksi. Jehova vakuuttaa meille Jesajan 45:21, 22:sessa, että hänen päätöksensä eivät petä koskaan: ”Kuka on tämän julistanut muinaisuudesta, aikoja sitten ilmoittanut? Enkö minä, [Jehova]. Paitsi minua ei ole yhtään jumalaa; ei ole vanhurskasta [Jumalaa ja Pelastajaa] muuta kuin minä. Kääntykää minun tyköni ja antakaa pelastaa itsenne, te maan ääret kaikki, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole.” Jehova on tarjonnut ihmiskunnan historian alusta lähtien vakuutusta, että ne, jotka palvelevat häntä, eivät tee sitä hukkaan. Hänen päätöksensä toteutuvat, ja maa ennallistetaan hänen palvelijoittensa onnelliseksi kodiksi. – Jes. 45:18.

 7. Mihin Jesajan 45:9–13 vertaa ihmisiä, ja miten tämä raamatunkohta koskee sovitusta?

⁷ Jehova osoitti profeettansa Jesajan kautta, miten turhanpäiväisiä ovat kaikki ihmisten ponnistukset sen työn tekemiseksi, minkä Jumala on määrännyt itselleen. Ihmiskuntaa verrataan taitavan käsityöläisen, savenvalajan, käsissä olevaan saveen, ja Jehova osoittaa, että savi ei voi taistella sen muovailijaa vastaan eikä millään tavalla muuttaa sitä muodostelevan mallia eikä järjestelyjä. ”’Voi sitä, joka taistelee Tekijäänsä vastaan – saviastia Valajaa vastaan! Kysyykö savi valajaltaan: ”Mitä sinä teet?” tai sanooko ihmisen työ hänelle: ”Sinulla ei ole käsiä”?’ . . . Näin sanoo HERRA [Jehova], Israelin Pyhä, joka muodosti sen: ’Tahdotteko te kysyä minulta minun lapsistani tai antaa määräyksiä minun käsieni työn suhteen? Minä tein maan ja loin ihmisen sen päälle, minun käteni levittivät taivaat, ja kaikki niiden sotajoukot minä järjestin, minä olen herättänyt yhden vanhurskaudessa, ja kaikki hänen tiensä minä tasoitan; hän rakentaa minun kaupunkini ja vapauttaa minun maanpakolaiseni, mutta ei maksusta eikä palkasta’, sanoo sotajoukkojen HERRA.” (Jes. 45:9–13, Ak) Jehova viittasi tässä eteenpäin siihen, jonka hän oli määräävä vanhurskaudessa sovittamaan ne, joilla on sydämessään rakkaus Jumalaan. Tässä painotetaan jälleen selvästi sitä seikkaa, että ihmiskunnan sovitus ja Jumalan suosion siunaukset elämän yhteydessä voidaan saada vain Jumalan järjestelyn kautta.

 8. Mistä ajasta lähtien Jehova on antanut lunastustoivon?

⁸ Jehova viittasi alusta lähtien Jeesuksen ihmiselämänsä uhrina antamiseen käännekohtana, mikä oli ennallistava suotuisan yhteyden Jumalan ja ihmisten välille. ”Hän oli edeltätiedetty ennen maan perustamista, mutta hänet tehtiin ilmeiseksi aikojen lopussa teidän tähtenne, jotka olette hänen kauttaan Jumalaan uskovia, häneen, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, jotta teidän uskonne ja toivonne olisi Jumalassa.” (1. Piet. 1:20, 21, Um) Jehova puki Aadamin ja Eevan eläinten nahoilla heidän oltuaan tottelemattomia Eedenin puutarhassa. Raamatun kertomus sanoo senjälkeen, että Jumala hyväksyi Aabelin eläinurhin, koska sellainen uhri esikuvasi sopivasti sitä Jehovan järjestelyä, että ilman verenvuodatusta ei voi olla syntien anteeksiantoa. – Hepr. 9:22.

 9. Mistä pääsiäisuhri oli esikuva?

⁹ Pääsiäislammaskin, minkä jokainen israelilaishuonekunta uhrasi juuri ennen heidän pakenemistaan Egyptistä, esikuvasi ja ennaltanäytti sen uhrin, minkä Jeesus oli uhraava. Karitsan verta vihmottiin muinaisessa Egyptissä pääsiäisjärjestelyjen mukaan joka kodin oven kamanaan ja pieliin, ja ne, jotka ilmaisivat uskoa Jehovan ohjeisiin, saivat hänen siunauksensa heidän esikoistensa elämän säilymisen yhteydessä. Pääsiäislampaan uhraaminen heitti sillä tavalla valoa siihen Jumalan järjestelyyn, mikä oli toteutuva satoja vuosia myöhemmin, tasoittaen tietä sovitukseen ja iankaikkiseen elämään. (2. Moos. 12:21) Paavali kirjoitti tästä syystä: ”Sillä onhan meidän pääsiäislampaamme, Kristus, teurastettu.” (1. Kor. 5:7; 1. Piet. 1:19) Johannes Kastajakin todisti tästä, kun Jeesus ilmaantui hänen eteensä autiomaahan. Kun Jeesus lähestyi, niin Johannes sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” – Joh. 1:29.

10. Mikä hinta vaadittiin syntien sovittamiseksi? Miten tämä hankittiin?

¹⁰ Lakiliitto, minkä Jehova teki Israelin kansan kanssa, tarjosi myöskin ennakkonäytteen sovituksesta, mikä oli toteutuva Kristuksen uhrin kautta. Laki määräsi, kuten 5. Mooseksen kirjan 19:21 kertoo, että elämä piti antaa elämästä. Tämä oli selvä esitys Jehovan vanhurskaasta vaatimuksesta. Niinkuin Aadam oli tottelemattomuudellaan menettänyt kaikki oikeudet iankaikkiseen, täydelliseen ihmiselämään, niin vain Kristus Jeesus hänen vertaisenaan ihmisenä Jumalan edessä voi saattaa oikeusvaa’an tasapainoon Jumalan silmissä. Syntisen ihmisen kyvyttömyys täyttämään Jumalan vaatimuksia on osoitettu selvästi Psalmissa 49:7–9 (Ak): ”Mutta kukaan ihminen ei voi lainkaan lunastaa itseään eikä antaa itsestään maksua Jumalalle, koska hänen henkilöllisyytensä lunnaat ovat aina ja iankaikkisesti liian kalliit, jotta hän eläisi jatkuvasti näkemättä Kuilua.” Koska se elämä, minkä Jeesus sai Jehovan ihmispoikana, oli täydellinen, niin hän voi seisoa Aadamin rinnalla hänen vertaisenaan eli ”viimeisenä Aadamina”. Vain hänen täydellisen ihmiselämänsä uhraaminen voi ainaiseksi korvata sen menetyksen, minkä Aadam oli aiheuttanut ihmiskunnalle.

11. Miksi ei oikeutta elämään ennallistettu Mooseksen lain kautta?

¹¹ Vaikka Mooseksen kautta annettu laki oli itsessään hyvä, koska se oli Jehovan varaama, niin se ei voinut koskaan ennallistaa ihmiselle oikeutta iankaikkiseen elämään, sillä niin kauan kuin ihmiset olivat syntisiä ja epätäydellisiä, he pysyivät kyvyttöminä pitämään tuota lakia vanhurskaudessa. Tästä syystä vaadittiin Jeesuksen aulista uhria niinkuin meille sanotaan Apostolien tekojen 13:38, 39:nnessä (Um): ”Olkoon sentähden teille tiettyä, veljet, että Tämän kautta julistetaan teille syntien anteeksiantamista ja että kaikesta, mistä teitä ei voitu julistaa syyttömiksi Mooseksen lain kautta, jokainen, joka uskoo, julistetaan syyttömäksi Tämän kautta.”

12. Mikä lain tarkoitus oli?

¹² Jumalan Israelille antaman lain määräysten mukaan uhrattiin säännöllisesti härkiä ja oinaita, mutta näiden eläinten veren jatkuva vuodattaminen ei voinut ottaa koskaan pois syntiä. (Hepr. 10:4) Galatalaiskirjeen 3:19–25 (Um) Paavali tekee kysymyksen: ”Mitä varten sitten oli laki?” Vastaus kuuluu: ”Se lisättiin rikkomusten tekemiseksi ilmeisiksi, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli tehty, . . . Onko Laki sentähden Jumalan lupauksia vastaan? Ei koskaan! Sillä jos olisi annettu sellainen laki, mikä olisi kyennyt antamaan elämän, niin vanhurskaus olisi todellisuudessa tullut lain kautta. Mutta Raamattu jätti kaiken yhdessä synnin haltuun, jotta Jeesukseen Kristukseen kohdistuvasta uskosta johtuva lupaus annettaisiin niille, jotka uskovat. . . . Laista on näin ollen tullut Kristuksen luo johtava kasvattaja, jotta meidät julistettaisiin vanhurskaiksi uskosta. Mutta nyt, kun tämä usko on tullut, niin me emme ole enää kasvattajan alaisia.” Jehova selittää kenties vieläkin selvemmin meille Roomalaiskirjeen 10:4:nnessä (Um): ”Sillä Kristus on Lain täydellistetty loppu, jotta jokaisella, joka uskoo, olisi vanhurskaus.” Lain kaikki eri käskyt kiinnittivät kerran toisensa jälkeen israelilaisten huomion siihen, että he olivat kyvyttömiä pitämään täysin Jumalan vaatimuksia ja siten saavuttamaan elämää. Mutta niille, jotka olivat sydämeltään ja mieleltään vilpittömiä ja nöyriä, laki opetti erään läksyn: lunastajan tarpeen heidän sovittamisekseen Jumalan kanssa.

13. Miten Jeesuksen kuolema esikuvattiin?

¹³ Voidaan mainita vielä yksi profeetallinen kuvaus osoittamaan, että Jehova tiesi muinaisajoista lähtien, mihin toimenpiteisiin hän oli ryhtyvä sovituksen aikaansaamiseksi, jotta ihmiskunta saisi elämän. Tämä osoitettiin kauniisti 1. Mooseksen kirjan 22. luvussa, kun Jumala ohjasi Aabrahamin uhraamaan syvästi rakastamansa pojan Iisakin. Aabrahamin tavaton usko Jehovaan ja hänen päätöksiinsä auttoi häntä jatkamaan toimenpiteitä aivan Iisakin elämän uhraamispisteeseen asti. Iisak taas puolestaan auttoi iäkästä isäänsä valmisteluissa ja osoitti alistuvan alttiutensa Jumalansa Jehovan ja isänsä Aabrahamin johtoon. Seurauksena oli, että Jehova soi siunauksensa Aabrahamille luvaten, että kaikki maan kansat siunataan Iisakin sukuhaaran kautta. Aabraham oli Jumalaan omaamansa suuren uskon takia suositussa asemassa, ja hänet kuvataan Jehovan ”ystävänä ikuisesti”. (2. Aikak. 20:7, KJ) Aabraham esitti tässä kuvauksessa hyvin Jehovaa, joka uhrasi ainoasyntyisen Poikansa Jeesuksen, ja Iisak kuvasi Jeesusta hänen halukkaassa alistuvaisuudessaan Isänsä tahtoon.

14. a) Selitä Johanneksen 3:16. b) Miten Jeesus noudatti Isänsä tahtoa?

¹⁴ Sovitusjärjestely on Jehovan rakkaudellinen lahja ihmiskunnalle. Niinkuin Raamattu sanoo: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” (Joh. 3:16) Me tiedämme, että Jehova ei rakasta lainkaan tätä epävanhurskasta ja pahaa vanhaa maailmaa, mutta hänen rakkautensa on yltäkylläinen uutta vanhurskasta maailmaa kohtaan, minkä hän perustaa Kristus-Kuninkaan alaisuuteen. Jehova varasi tämän syvästi rakastamansa Pojan uhrin tämän maailman hyväksi ja kaikkiin sukupolviin kuuluvien hyvätahtoisten ihmisten puolesta. Koska Jeesus tiesi Jumalan tahdon olevan, että hän kuolisi hankkiakseen lunnaat, niin hän rukoili taivaallista Isäänsä vähää ennen kuin hänet petettiin: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja; älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun.” (Luuk. 22:42) Paavali muistuttaa meitä Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä tässä suhteessa sanoen: ”Sillä meidän vielä ollessamme heikot kuoli Kristus oikeaan aikaan jumalattomien edestä. Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala [suosittelee omaa rakkauttaan] meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.” (Room. 5:6–8) Jeesus esitti kuolemansa ja sitä seuranneen taivaaseen nousemisensa jälkeen uhrinsa ansion Isänsä edessä ja poisti siten synnin uhraamalla itsensä. – Hepr. 9:23–28.

15. Mikä se yksi keino on, jolla me voimme tulla sovitetuiksi Jumalan kanssa?

¹⁵ On välttämätöntä omaksua uskossa tämä toimenpide ihmisen sovittamiseksi päästäkseen nyt Jumalan suosioon ja säilyttääkseen lujana Jehovalta tulevan jatkuvan siunauksen mahdollisuuden. Meidän pitäisi tehdä tämä suuresti iloiten ja haluten palvella Jehovaa kykyjemme täysimpään määrään asti. Niinkuin Paavali lausui tämän: ”Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut; emmekä ainoastaan sovitetut, vaan vieläpä on Jumala meidän kerskauksemme meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta, jonka kautta me nyt olemme sovituksen saaneet.” (Room. 5:10, 11) Uskon miehet voivat saada Kristuksen kautta paikan siinä suositussa asemassa, mistä Aadam kerran iloitsi Eedenin puutarhassa. Ei ole tosiaankaan annettu taivaan alla mitään muuta nimeä, minkä kautta ihmiset voisivat pelastua. Jeesus itse todisti: ”Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.” – Joh. 14:6.

KAIKKIA IHMISIÄ EI SOVITETA

16. Kuka saa pelastuksen?

¹⁶ Jehova on ansaitsemattoman hyvyytensä kautta tarjonnut kaikille ihmisille kaikkialla tilaisuuden tulla sovitetuiksi. Koska hänen toimenpiteensä on kaikkiin rotuihin, kieliin tai kaikille elämän aloille kuuluvia ihmisiä varten, niin merkitseekö se sitä, että jokainen saa sen hyödyn? Kirjoitukset osoittavat, että ihmiseltä odotetaan jotakin, jotta hän saisi Jumalan suosion. (Matt. 21:28–30) Jumala ei tee pelastusta eli sovitusta pakolliseksi eikä itsestään johtuvaksi. ”Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’” (1. Piet. 4:18) Pietari ei odottanut edes jokaisen kristityn pysyvän uskollisena ja saavan pelastusta, ilmeisesti evankeliuminpalveluksessa saamansa kokemuksen ja Jumalan Sanasta hankkimansa tiedon perusteella.

17. Miten Juudan kansa suhtautui Jeesuksen palvelustehtävään?

¹⁷ Eräs sattuva tapaus on Juudan kansa. Jeesus oli rajoittanut muutamat maallisen palveluksensa vuodet juutalaisille saarnaamiseen sen Jehovan heille tekemän lupauksen mukaan, että jos he olisivat uskollisia ja tottelevaisia hänen ohjaukselleen, niin he olisivat pyhä kansa, kansa hänen nimensä takia. Mutta tosiasiat osoittavat, että he eivät ottaneet kansana vastaan edessään olevaa ihmeellistä tilaisuutta. He eivät palvelleet jatkuvasti tottelevaisina Jehovan käskyjä kohtaan ja kieltäytyivät ottamasta Messiasta vastaan, kun hän ilmaantui. Ei ole ihme, että Jeesus tuomitsi heidät heidän uskonpuutteensa ja Jumalan palveluksen vastustamisen takia. ”Jerusalem, Jerusalem, sinä, joka tapat profeetat ja kivität ne, jotka ovat sinun tykösi lähetetyt, kuinka usein minä olenkaan tahtonut koota sinun lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle! Mutta te ette ole tahtoneet. Katso, ’teidän huoneenne on jäävä hyljätyksi’.” – Matt. 23:37, 38.

18. Minkä tilaisuuden juutalaisten uskon puute avasi kansoihin kuuluville ihmisille?

¹⁸ Kun apostoli Paavali kirjoitti myöhemmin roomalaisille, niin hän osoitti, että Juudan kansa oli menettänyt tilaisuutensa. Sillä ei ollut enää sitä yksinomaista mahdollisuutta, että valtakunnan papit, Jehovan valitut, valikoitaisiin sen riveistä hallitsemaan Kristuksen kanssa taivasten valtakunnassa. Valtakunnan sanomaa alettiin päinvastoin saarnata v. 36 (jKr.) kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille. Paavali selitti, että Israelin kansan heittäminen pois suosioasemastaan avasi maailmalle tien sovitukseen. Ja jotta Rooman kristityt eivät lankeaisi samaan ansaan, mihin juutalaiset olivat joutuneet ennen heitä, niin hän kirjoitti sitten: ”Epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää. Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan. Katso siis Jumalan hyvyyttä ja ankaruutta: Jumalan ankaruutta langenneita kohtaan, mutta hänen hyvyyttänsä sinua kohtaan, jos hänen hyvyydessänsä pysyt; muutoin sinutkin hakataan pois. Mutta nuo toisetkin, jos eivät jää epäuskoonsa, tulevat oksastettaviksi, sillä Jumala on voimallinen oksastamaan ne jälleen.” (Room. 11:20–23) Kävi niin, että juuri se kansa, joka yhteen aikaan kohteli ylenkatseellisesti Jeesusta sanoen: ”Me olemme Aabrahamin jälkeläisiä”, huomasikin olevansa heitetty pois siksi, että se ei osoittanut Aabrahamin uskoa.

19. Tulevatko kaikki ihmiset lopulta sovitetuiksi Jumalan kanssa? Selitä.

¹⁹ Jeesus tähdentää jälleen Luukkaan 16. luvussa sitä seikkaa, että kaikkia ihmisiä ei soviteta Jumalan kanssa, ei edes kaikkia niitäkään, jotka väittävät olevansa hänelle antautuneita palvelijoita. Hän varoitti rahaa rakastavia fariseuksia, jotka ivasivat häntä: ”Te olette niitä, jotka julistatte itsenne vanhurskaiksi ihmisten edessä, mutta Jumala tuntee teidän sydämenne; koska se, mikä on ylevää ihmisten keskuudessa, on inhoittavaa Jumalan silmissä.” (Um) Hän jatkoi kertoen kuvauksen rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. Rikas mies kuoli aikanaan, ja hänet haudattiin, ja kun hän oli tuskissaan, niin hän näki Aabrahamin kaukana Lasaruksen levätessä hänen suosiossaan. Mutta ainoa vastaus, minkä rikas mies sai Aabrahamilta armonanomukseensa, oli: ”Meidän välillemme ja teidän [on] vahvistettu suuri juopa, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä ne, jotka siellä ovat, pääsisi yli meidän luoksemme.” Me emme voi suinkaan sanoa, että kaikki rikkaat ovat tuomittuja Jumalan silmissä, sillä se ei ole tämän vertauksen merkitys. Mutta Jeesus osoitti että rahaa rakastavat fariseukset, jotka julistautuivat vanhurskaiksi ihmisten edessä eivät voineet pettää Jumalaa. Vaikka he olivatkin rikkaita omistaessaan hänen Sanansa ja tilaisuudet kunnioittaa häntä, niin he eivät tahtoneet edes antaa hengellistä ravintoa, ruokaa aikanaan, niille jotka pyysivät joitakin muruja siitä niinkuin Lasarus oli tehnyt. Jeesus lausui siitä syystä totuudellisen syytöksen aikansa uskottomalle papistolle, niinkuin on kerrottu Matteuksen 23. luvussa.

20. Minkä varoituksen Jumala antoi rikkaan miehen luokalle Hesekielin ja Jeremian kautta?

²⁰ Jehova henkeytti Hesekielin kirjoittamaan samalla tavalla: ”Ihmislapsi, ennusta Israelin paimenia vastaan, ennusta ja sano heille – paimenille: Näin sanoo Herra [Jehova]: Voi Israelin paimenia, jotka ovat itseänsä [ruokkineet]! Eikö paimenten ole [ruokittava] lampaita?” (Hes. 34:2) Sellaisten lopullinen onneton loppu, jotka tuntevat Jumalan Sanan ja huolenpidon ja vain lihottavat itseään niillä luullen Kirjoitusten olevan hyödyllinen keino henkilökohtaisen voiton saamiseksi, on kerrottu Jeremian 25:34–36: ”Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia. Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman valtiailta. Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä [Jehova] hävittää heidän [laitumensa].”

21. Miksi jotkut eivät pääse Jeesuksen mainitseman juovan ylitse?

²¹ Samoin kuin Aabraham kuvasi Jehova Jumalaa ollessaan uhraamaisillaan profeetallisesti Iisakin, niin siinäkin kuvauksessa, minkä Jeesus antoi rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta, Aabraham kuvaa jälleen Jehovaa. Suuren juovan osoitettiin olevan niiden välillä, jotka palvelevat Jumalaa ulkokultaisesti henkilökohtaisten etujen vuoksi, ja niiden, jotka saavat Lasaruksen tavoin Jumalan suosion, koska he etsivät vilpittömästi totuutta ja rukoilevat vakavasti armoa. Kuten Jeesus osoitti selvästi, ei niitä soviteta koskaan Jumalan kanssa, jotka täyttävät tahallaan jatkuvasti rikkaan miehen luokan kuvausta laiminlyöden maailman nöyrien ihmisten lohduttamisen ja hengellisen ruokkimisen.

JEHOVAN SUOSION SAAMINEN

22. Miksi pelkkä tunnustus ei tuota Jumalan suosiota? Mitä vaaditaan?

²² Eikä jokaviikkoinen tunnustus takaa oikeaa asemaa Jumalan edessä tavalliselle ihmiselle, miten vilpitön hän sitten lieneekin. Huulilla annetun tunnustuksen sijasta vaaditaan muuttunutta, myönteistä toimintaa, ja sen täytyy perustua tietoon. (1. Piet. 1:14, 15) On mahdotonta saada Jumalan suosiota noudattamalla ailahtelevaa menettelytapaa, juoksennellen viikolla ympäriinsä ja omaksuen sitten yhtenä päivänä äkisti hurskaan muodon ja hartaan palvonnan. Jehova katsoo sydämeen ja tuntee ihmisen mielen, ja siksi ei pelkkä vanhurskauden vakuuttelu riitä siunauksen saamiseen Jumalalta. Ihminen, jolla on pysyvä rakkaus vanhurskauteen, noudattaa sitä. Hän odottaa opastusta Jumalalta ja hänen Sanastaan eikä ajattele koskaan, että yksinkertainen tunnustus toiselle epätäydelliselle ja syntiselle ihmiselle voi korjata toistettuja ja tahallisia väärintekoja. Jos ajatellaan, että syntien ja rikkomusten kertominen toiselle puhdistaa jollakin ihmeellisellä tavalla menneisyyden Jumalan edessä, niin se osoittaa asiatonta ja taikauskoista kunnioitusta tuota henkilöä kohtaan. Tällainen ei ole suinkaan Kirjoitusten eikä sen Jumalan järjestelyn mukaista, että Jeesus palvelee meidän välittäjänämme. Apostoli Paavali vastusti ponnekkaasti aikansa ihmisiä, jotka halusivat kunnioittaa häntä jumalana. Kun Lystran ihmiset yrittivät suorittaa palvontatekoja Paavalille ja Barnabaalle, niin nämä huusivat sanoen: ”Miehet, miksi te näin teette? Mekin olemme ihmisiä, yhtä vajavaisia kuin te, ja julistamme teille evankeliumia, että te kääntyisitte noista turhista [asioista] elävän Jumalan puoleen.” – Apt. 14:15.

23. a) Miten Paavali katseli Jehovalle suorittamaansa palvelusta? b) Jättääkö Jumala tahallisen synnin tekemisen huomioonottamatta?

²³ Vaikka Paavali olikin alituisesti toimelias Jehovan palveluksessa, niin hän ei omaksunut milloinkaan sellaista asennetta, että hän olisi tehnyt kylliksi, jotta hän voisi rentoutua ja hidastuttaa vauhtia tai vetäytyä syrjään. Hän ei puoltanut pelkkää tunnustamista keinona, minkä avulla tultaisiin sovitetuiksi Jumalan kanssa. Hän kuvaili päinvastoin itsensä ponnistelemassa ja kurottautumassa eteenpäin kohti päämäärää, minkä Jumala asettaa Kristuksessa Jeesuksessa. (Fil. 3:13, 14) Hän huomasi epätäydellisyytensä ja vajavaisuutensa ja tiesi, että hänellä oli ainoastaan Jehovan armosta ihmeellinen etu tuntea totuus ja antaa todistusta Jumalan päätöksistä. Hän sanoi: ”Sillä minä en ole tietoinen mistään itseäni vastaan olevasta. Mutta minä en ole kuitenkaan tämän tähden syytön, vaan minun tutkijani on Jehova.” (1. Kor. 4:4, Um) Vaikka me voimmekin toisinaan rohkaista ja vahvistaa veljiämme kuuntelemalla heidän ongelmiaan ja antamalla heille raamatullisia neuvoja, niin meidän ei pidä kuitenkaan koskaan ajatella, että tunnustus muuttaa heidän asemaansa Jumalan edessä. Se menettelytapa, mitä joku noudattaa, merkitsee jotakin, eivät pelkät sanat. Hän ei saa olla enää vanhan maailman sääntöjen opastama, vaan hänen täytyy muuttaa mielensä Jumalan totuuden Sanan mukaan. Tämä on osoitettu selvästi Heprealaiskirjeen 10:26–29: ”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme [täsmälliseen] totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja joka [on loukannut ansaitsemattoman hyvyyden henkeä ylenkatseellisesti]?”

24. Mikä valinta on jokaisen ihmisen edessä?

²⁴ Jotkut ajattelevat epätoivoisesti vajonneensa niin alas, ettei heillä ole mitään toivoa. Asianlaita ei ole välttämättä siten. Jokaisella ihmisellä on sen sijaan valinnanvaraa. Riippuu hänestä, haluaako hän kuulla kutsua ja lakata muodostumasta vanhan maailman järjestelmän mukaan ja tulla sovitetuksi Jumalan kanssa vai ei. Jehova kirjoittaa sellaisille: ”Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskottelette, niin miekka syö teidät. Sillä [Jehovan] suu on puhunut.” – Jes. 1:18–20.

25, 26. Mitkä esimerkit osoittavat, että jokaisella on tilaisuus nauttia Jumalan suosiota?

²⁵ Jeesus itse selitti, että publikaanit ja portot menevät Valtakuntaan ennenkuin kapinalliset ja omavanhurskaat ylipapit ja kansan vanhimmat. Tämä ei merkitse sitä, että tällaiset publikaanit ja portot olisivat jatkaneet huonoa menettelyään, vaan niinkuin Jeesus sanoi, he uskoivat ja osoittivat uskoa. Tämän heidän uskonsa tähden pyyhittiin heidän entinen elämistapansa Karitsan verellä puhtaaksi. Jeesus osoitti edelleen, ettei kukaan ole liian mitätön tai alhainen saamaan Jumalan rakkaudellisesti varaamaa lunastusta ja sovitusta. Hän kysyi paimenkuvausta käyttäen: ”Mitä arvelette? Jos jollakin ihmisellä on sata lammasta ja yksi niistä eksyy, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää vuorille ja mene etsimään eksynyttä? Ja jos hän sen löytää, totisesti minä sanon teille: hän iloitsee enemmän siitä kuin niistä yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä, jotka eivät olleet eksyneet: Niin ei myöskään teidän taivaallinen Isänne tahto ole, että yksikään näistä pienistä joutuisi kadotukseen.” – Matt. 18:12–14.

²⁶ Sama osoitetaan niissä iloisissa tervetuliaisissa, mitkä valmistettiin tuhlaajapojalle Luukkaan 15. luvun vertauksessa. Poika matkusti kaukaiseen maahan, missä hän vietti aikansa irstailevassa elämässä, kunnes nälkävaivat ajoivat hänet paimentamaan sikoja. Hän tuli lopulta järkiinsä ja palasi isänsä kotiin, missä hänet vastaanotettiin miellyttävästi. Isä ilmoitti: ”Tämä minun poikani oli kuollut ja virkosi eloon, hän oli kadonnut ja on jälleen löytynyt.” Vaikka joku onkin valinnut tien, mikä on johtanut hänet kauas taivaallisen Isänsä, Jehova Jumalan, kotoa, ja vaikka hän on viettänyt aikansa ja elämänsä eläen tyhmästi, niin jos hän tulee järkiinsä ja huomaa vikansa, saattaa olla, että Jehovan armo ja anteeksiantamus suodaan hänelle. Meille sanotaan: ”Hän on pitkämielinen teitä kohtaan, sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen.” (2. Piet. 3:9) Vaikka Jehovan suuri sovitus- ja siunaustoimenpide onkin kaikenlaisia ihmisiä varten kaikilta elämän aloilta ja kaikista asemista, niin sen saavat kuitenkin vain ne, jotka antautuvat Jumalalle koko sydämestään, mielestään, sielustaan ja voimastaan. – 1. Tim. 2:3, 4.

27. Miksi meidän täytyy tutkia miellyttääksemme Jumalaa?

²⁷ Tutkiminen on välttämätöntä Jumalan suosion saamiseksi ja sovitetuksi tulemiseksi hänen kanssaan. (Joh. 17:3) Jokaisen ihmisen on kasvettava jatkuvasti Jumalan Sanan tuntemuksessa. Kukaan ei voi sanoa tuntevansa sitä kokonaan, koska ymmärryksen valo loistaa yhä enemmän täyteen päivään asti. Vaikeuttaako sinua koulutuksen puute, mikä tekee sinulle vaikeaksi ymmärtää Kirjoitusten syviä asioita? Älä ole masentunut, vaan muista Jaakobin neuvo: ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan.” (Jaak. 1:5) Samoin kuin Jehova on ryhtynyt kaikkiin toimenpiteisiin sovituksen aikaansaamiseksi kanssaan Kristuksen kautta, niin Jehova on myöskin antanut meille noudatettavan opastuksen Sanassaan, ja hän auttaa meitä sen toteuttamisessa. Jotta voisimme miellyttää Jumalaa suorittamassamme palveluksessa, niin meidän on pystyttävä käsittämään perusteellisesti Kirjoitusten syvyys ja juurruttava ja lujituttava totuuden vahvalla perustalla. Sillä ei ole mitään merkitystä sinulle, mitä joku toinen ihminen saattaa tietää Raamatusta, vaan sinun oma henkilökohtainen totuuden ymmärtämisesi on sinulle aina uskon perusteena.

28. Riittääkö usko Jumalaan kristityille?

²⁸ Jos sinun sydämentilasi Jumalan edessä on oikea, niin tällainen täsmällinen Raamatun tuntemus, mikä on vapaa taikauskoisista perimätiedoista ja uskontunnustuksista, tuo vahvan uskon. Mutta tieto yksin ei riitä Jumalan miellyttämiseksi; usko ei itsessään ole riittävä; innokkaat työt eivät ole kylliksi. Mutta tiedon, uskon ja palveluksen yhdistelmä saa Jehovan hyväksymyksen. Hankkimamme täsmällinen tieto antaa vahvan perusteen uskollemme, ja se horjumaton vakaumus, mistä me iloitsemme uskon kautta, panee meidät toimimaan, osoittamaan uskomme töillämme.

29. Miten Jeesus osoitti, että Jumala vaatii enemmän kuin hyvää elämää?

²⁹ Jeesus on kaikissa näissä suhteissa opas, jota meidän tulee seurata kohti sovitusta. Hän antautui kokosydämisesti Isänsä palvelukseen, ”jättäen teille esikuvan, että te noudattaisitte hänen jälkiänsä [tarkasti]”. Hän ei tyytynyt yksistään elämään hyvää elämää puuseppänä, vaan tuli toimeliaaksi evankeliuminpalveluksessa hyvänä paimenena kooten yhteen laumaan kaikki Israelin kansaan kuuluvat, joilla oli taipumusta vanhurskauteen. Hän omisti elämänsä etupäässä tuon kansan kadonneitten lampaitten etsimiseen ja järjesti sitten opetuslapsensa jatkamaan työtä kuolemansa jälkeen. Hän määräsi, että tätä Valtakunnan hyvää uutista tulee julistaa tämän asiainjärjestelmän loppuun asti, sillä hän tiesi Jumalan päätöksen olevan koota aikanaan uskollisia miehiä ja naisia kaikista kansoista ja tasoittaa tietä tätä varten. – Ef. 2:15–18.

JULKINEN JULISTAMINEN KAIKILLE IHMISILLE

30. Mikä Jeesuksen palvelusajan tapaus osoitti tien olevan kaikkiin kansoihin kuuluville ihmisille auki totuuden kuulemiselle?

³⁰ Tietäen Jumalan avaavan tien sovitukseen toisiin kansoihin kuuluville ihmisille hän puhui vapaasti eräässä tilaisuudessa samarialaiselle vaimolle Sykarin kaupungin lähellä olevalla kaivolla. Hän sanoi siellä tuolle vaimolle: ”Tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo. Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” (Joh. 4:23, 24) Jumalan palvontaa ei pitänyt rajoittaa enää yhteen kansaan eikä keskittää yhteen paikkaan, ei Jerusalemiin eikä mihinkään muuhunkaan ”pyhään kaupunkiin”. Tie piti sen sijaan avata kaikenlaisille ihmisille, missä heitä lieneekin, jotta he voisivat seurata Jumalan hengen ohjausta ja tulla totuuden vesien virvoittamiksi. Jeesus omistautui ihmiselämänsä kolmena ja puolena viimeisenä vuotena sovituksen viralle palvellen Isänsä, Jehovan, puhemiehenä ja lähettiläänä. Jeesuksen ihmisille antama sanoma toi iankaikkisen elämän toivon, sillä Jeesus tunsi hyvin Jumalan päätöksen ihmisen luomisesta Eedenissä tähän aikaan asti. Hän ilmoitti tuolle samarialaiselle vaimolle: ”Joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” – Joh. 4:14.

31. Miten monet eivät suoritakaan todellista palvelusta Jehovalle?

³¹ Kun olet saanut itsellesi näitä elämääantavia totuuden vesiä, niin oletko sinä sellainen, joka kutsut toisia jakamaan ne kanssasi? Nykyään on miljoonia ihmisiä, jotka sanovat olevansa kristittyjä, mutta jotka eivät todellisuudessa seuraa Kristusta omistamalla elämäänsä evankeliumin palvelukseen. Miljoonilla on perustiedot Raamatusta, ja he sanovat uskovansa Jeesukseen ja juovansa elämän vettä. He kiittävät Jumalaa siitä, että he eivät ole niinkuin toiset ihmiset, viitaten ylenkatseellisesti kansoihin, joita he sanovat pakanoiksi; mutta he eivät seuraa tosi lampaitten tavalla paimenen johdatusta. Ne, jotka ovat totisia Jehovan sovituksen puolesta todistajia, ovat onnellisia voidessaan palvella Jumalaa ja lähimmäisiään. He sanovat, niinkuin Heprealaiskirjeen 13:15:nnessä on kerrottu: ”Uhratkaamme siis hänen kauttansa Jumalalle joka aika kiitosuhria, se on: niiden huulten hedelmää, jotka hänen nimeänsä ylistävät [julkisesti].”

32. Mikä suuri palvelus on meille uskottu?

³² Apostoli Paavali oli välikappale hyvän uutisen viemisessä ensi kerran kansoihin kuuluville ihmisille, ja hän puhui huolellisesti siitä suuresta työstä, minkä Jumala on suonut niille, jotka ymmärtävät nykyään hänen päätöksensä. Hän sanoi: ”Mutta kaikki on Jumalasta, joka on sovittanut meidät itsensä kanssa Kristuksen kautta ja antanut meille sovituksen viran. Sillä Jumala [sovitti Kristuksen kautta] maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan.” (2. Kor. 5:18, 19) Usein pannaan suuri paino sielujen pelastamiselle Kristukselle. Mutta meidän ei tarvitse kuitenkaan tulla sovitetuiksi Kristuksen, vaan päinvastoin Jehovan, taivaallisen Isämme, kanssa hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen, kautta. Kristus itse toimii sovituksen Välittäjänä ja ensimmäisenä palvelijana, ja kun me jatkamme tätä työtä, minkä hän määräsi, niin me olemme itse asiassa Kristuksen tovereita ihmisten sovittamisessa Jumalan kanssa.

33. Miten Paavali osoittautui uskolliseksi evankeliuminpalvelijaksi?

³³ Mitä sinä olet tehnyt henkilökohtaisesti tällä sovitussanomalla? Osallistutko sinä tähän evankeliuminpalvelukseen? Minkään ei tulisi heikentää sinun uskoasi eikä pidättää sinua ponnistelemasta eteenpäin Jumalan palveluksessa. Sinä muistanet Paavalin pitäneen sitä niin tärkeänä, että vaikka hän oli vangittuna, roskaväen ahdistamana, lyötynä tai vaaroissa omien maanmiestensä puolelta saarnaamiensa totuuksien tähden, niin hän julisti sittenkin: ”Kuitenkaan en minä pidä sieluani minkään arvoisena, jos minä vain voisin päättää juoksuni ja sen evankeliuminpalveluksen, minkä sain Herralta Jeesukselta: antaa perusteellisen todistuksen Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden hyvästä uutisesta. Olen näyttänyt teille kaikessa, että teidän täytyy näin työskennellen auttaa niitä, jotka ovat heikkoja, ja muistaa Herran Jeesuksen sanat, kun hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin ottaa.’” (Apt. 20:24, 35, Um) Vaikka Paavali oli pantu kahleisiin, niin hän ei antanut sen pysähdyttää sovituspalvelustaan, vaan hän rukoili, että hänellä olisi kyky puhua täysin vapaasti tehdäkseen tunnetuksi sen hyvän uutisen, minkä lähettiläänä hän palveli. – Ef. 6:19, 20.

PÄTEVYYS SOVITUKSEN VIRKAAN

34. Kuka on pätevä tähän palvelukseen? Miten?

³⁴ Jotkut panevat vastaan sanoen, että he eivät voi osallistua tähän palvelustyöhön, koska he eivät ole päteviä tekemään sitä. Mutta Jehova ei ole koskaan valinnut maailman itseviisaita ja älyniekkoja, vaan hän käyttää pikemminkin niitä, jotka ovat alhaisia ja nöyriä, suorittamaan palvelustaan. Jotta nuori evankeliuminpalvelija Timoteus olisi ollut pätevä edessään olevaan työhön, niin Paavali kehoitti häntä: ”Harrasta jatkuvasti julkista lukemista, kehoittamista, opettamista. . . . Harkitse näitä asioita, syvenny niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille ihmisille. Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä sinä pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” (1. Tim. 4:13–16, Um) Me voimme tehdä nyt samoin.

35. Miten Jehova tekee todistajansa päteviksi sovituspalvelukseen?

³⁵ Jos me antaudumme hankkimaan Jumalan Sanan ymmärrystä ja sitten puhumaan rohkeasti ja vapaasti sitä toisille, niin me voimme vastata tähän kysymykseen: ”Ja kuka on riittävän pätevä tähän?” samalla tavalla kuin Paavali: ”Me olemme, sillä me emme ole Jumalan sanan kaupustelijoita niinkuin monet ovat, vaan me puhumme kuin vilpittömyydestä, niin, kuin Jumalan lähettäminä, Jumalan tarkkailun alaisuudessa, Kristuksen yhteydessä.” (2. Kor. 2:16, 17, Um) Me voimme sanoa näin, koska Jehova itse on meidän opettajamme Sanansa kautta. Hän lähettää henkensä opastamiseksemme ja vahvistamiseksemme, ja hän opettaa ja valmistaa nyt järjestönsä kautta palvelijoitaan heidän palvelukseensa. Ne, jotka osallistuvat sovituksen virkaan, selittävät pätevyytensä tulevan Jumalalta: ”Ei niin, että me itsestämme olisimme riittävän päteviä luullaksemme minkään lähtevän itsestämme, vaan meidän riittävä pätevyytemme tulee Jumalalta, joka on tosiaan tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita.” – 2. Kor. 3:5, 6, Um.

36. Mikä meidän Jumalan palvelemisemme vaikutin on? Miten me voimme tehdä siten?

³⁶ Osoitammeko me kypsällä palveluksella olevamme riittävän päteviä siihen työhön, mikä meidän tehtävänämme on? Voimmeko me sanoa, että Kristuksen tuntemus on havaittavissa meidän kauttamme meidän toimeliaan palveluksemme tähden? Annammeko me totuudenvalomme loistaa heijastaen peilin tavoin Jehovan kirkkautta ja käyttäen suurta puhevapautta? Jos me olemme vilpittömiä sanoessamme, että me arvostamme sitä suurta rakkautta, mitä Jehova on osoittanut varaamalla tien sovitukseen, niin silloin meidän tulee olla halukkaita osoittamaan rakkautemme osallistumalla hänen johtamaansa työhön. Me saamme kiittää elämän toivostamme hänen Kristuksen kautta suorittamaansa toimenpidettä. Kun me tiedämme tämän, niin meidän pitäisi olla innokkaita ojentamaan totuuden elävää vettä toisille, niinkuin Jeesus antoi sitä samarialaiselle vaimolle. Me voimme puhua ihmisille käydessämme ovelta ovelle; me saatamme käyttää muutamia minuutteja totuuden puhumiseen naapureillemme; me voimme ottaa aikaa tunnin johtaaksemme Raamatun tutkistelua jollekulle hyvätahtoiselle ihmiselle. Tämä kaikki on sopusoinnussa Jeesuksen ohjeen kanssa, että tämä hyvä uutinen vastaperustetusta Valtakunnasta tulee saarnattavaksi koko asutussa maassa. Tällä tavalla voivat kaikenlaiset ihmiset, kuulukootpa he mihin kansallisuuteen tai väriin hyvänsä, tulla ja löytää kuljettavakseen tien, mikä johtaa suosittuun asemaan Jumalan edessä.

37. Esitä syy, miksi sanoma on nyt välttämätön?

³⁷ Tämä sanoma sisältää välttämättömyyden, koska Jumala on asettanut rajoituksen sovituksen viralle. ”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus. Sillä hän on säätänyt päivän, jona hän on tuomitseva maanpiirin vanhurskaudessa sen miehen kautta, jonka hän siihen on määrännyt; ja hän on antanut kaikille siitä vakuuden, herättämällä hänet kuolleista.” – Apt. 17:30, 31.

38. Mitä kristityt odottavat? Miten he suhtautuvat siihen?

³⁸ Meidän palveluksemme nykyään ei viittaa niiden ihmisten turhanpäiväisiin unelmiin, jotka toivovat paikkaavansa maailman poliittisella tai uskonnollisella kiinnipitävällä nauhalla, eivätkä tällaiset suunnitelmat ole sopusoinnussa Jeesuksen opettaman sanoman kanssa. Hän sanoi opetuslapsille, että heidän tuli rukoilla Jumalan Valtakunnan perustamista, jonka valtakunnan alaisuudessa hänen taivaallisen Isänsä tahto oli tapahtuva maan päällä niinkuin taivaassakin. Hän sanoi edelleen, ettei hänen valtakuntansa ole tästä vanhan maailman asiainjärjestelmästä, vaan että täytyi tulla muutoksen vanhurskaaseen teokraattiseen hallintoon. (Joh. 18:36) Tämä tapahtuu Harmagedonin taistelussa, jolloin Kristus toimii Isänsä, Jehovan, tuomion toimeenpanijana niitä vastaan, jotka erottautuvat Jumalasta ja vastustavat sovituksen virkaa. Me tiedämme, että niiden tuhoaminen, joilla ei ole uskoa Jumalaan, ei torku, sillä Jehova ei ole hidas lupauksensa suhteen. Älkäämme sentähden sulkeko silmiämme näiden aikain merkeiltä, joissa me nyt elämme, älkäämmekä vetäkö takaisin käsiämme siitä työstä, mikä on annettu tehtäväksemme. Älä ota niiden asennetta, jotka sanovat: ”Jos Jumala on olemassa, niin miksi hän ei tee jotakin?” Ole varma siitä, että hän on tehnyt jotakin! Hän on varannut Poikansa uskon omaavien ihmisten lunastamiseksi ja täydentää pian päätöstensä toteuttamisen maahan nähden pyyhkäisemällä pois vanhan asiainjärjestelmän Harmagedonissa tehdäkseen tietä uusille taivaille ja uudelle maalle, joissa asuu vanhurskaus.

39. a) Miten sovitussiunaukset ovat nyt ilmeiset? b) Miten ne saatetaan täydellisiksi?

³⁹ Ihmisellä on sitten jälleen edessään samoin kuin Eedenissä toivo saada iankaikkinen elämä onnessa maan päällä. Jotkut elävät ahdistuksen ajan läpi niinkuin Nooa perheineen eli vedenpaisumuksen läpi, ja jatkavat olemassaoloaan Kristus-Kuninkaan täydellisen hallituksen alaisuudessa. Kun Jumalan toimenpiteet ihmisten siunaamiseksi pääsevät täyteen voimaansa, niin sairaus ja lopulta kuolemakaan ei vallitse ihmisten ruumiissa, vaan häviää. Ihmiset on Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa täydelleen ennallistettu siihen vanhurskaaseen ja suosittuun asemaan Jumalan silmissä, mikä on ollut menetetty siitä lähtien, kun Aadam poikkesi oikealta tieltä Eedenissä. Tänä aikana on niille, jotka Jumala on valinnut taivaalliseen ”pieneen laumaan”, annettu vakuutus, että heille on laskettu vanhurskaus ja että heidät on sovitettu Jumalan kanssa hänen Poikansa kuoleman kautta. (Room. 5:10, 11; 2. Kor. 5:18–21) Mutta kaikille, jotka odottavat elämää puhdistetun maan päällä, tulee sovitus Jumalan kanssa täydellisyydessään Kristuksen tuhatvuotishallituksen lopussa. He nauttivat siihen aikaan täydellisesti sovitusjärjestelyn tietoisuutta ja sitä mielenrauhaa, minkä se tuo nyt uskon kautta Jumalan kansalle. Eedenissä vallinnut paratiisillinen ihanuus ulotetaan tuon vanhurskaan hallituksen aikana ympäröimään koko maapalloa, kun sadattuhannet Harmagedonissa varjeltuvat työskentelevät yhdessä kaunistaakseen maallista kotiaan ja kun Jumalan päätökset toteutetaan ihmisen palvellessa hänen ohjauksessaan.

40. Mikä on nyt viisas menettelytapa kaikista esteistä huolimatta?

⁴⁰ Kun otamme huomioon nämä tosiseikat, niin vaikka meillä saattaakin olla nykyisin ahdistusta ja vainoa, koska me pysymme lujasti totuuden sanassa, meidän ei tule koskaan uupua eikä väsyä hyvän tekemisessä. Meille on sanottu, että itku voi kestää yön, mutta ilo tulee aamulla, ja se pitää varmasti paikkansa niihin nähden, joilla on etu astua Kristuksen pysyvän hallituksen alaisuudessa olevaan uuteen maailmaan. Tämä on ihmiskunnan historian pimeä kausi Saatanan valvonnassa, mutta jo nyt pimeys häipyy tehden tietä vanhurskaan uuden maailman sarastukselle. Haluatko sinä saada edun nähdä nämä ihmiskunnan historian suunnattomat muutokset ja iloita niistä? Jos sinulla on tämä toivo, niin osallistu siihen maailmanlaajuiseen sovituspalvelukseen, mitä Jehovan todistajat suorittavat nykyään. On kuin Jumala kehoittaisi heidän kauttaan sanoen: ”Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” – 2. Kor. 5:20.

41. Mikä odote on nyt niiden edessä, jotka rakastavat ja palvelevat Jehovaa?

⁴¹ Kun sinä teet siten, niin sinulla on tosi onni, mikä tulee ainoastaan Jumalan kanssa omatusta rauhasta. Sinä näet sen ajan tulevan, jolloin Jumala tekee kaikille Kristuksen valtakunnan alaisille niinkuin hän nyt tekee uudessa liitossa oleville kristityille: kirjoittaa lakinsa kaikkien ihmisten sydämeen. Silloin ei enää jokaisen tarvitse opettaa lähimmäistään ja veljeään sanoen: ’Tunne Jehova, koska he kaikki tuntevat hänet pienimmästä suurimpaan asti. Jehova antaa anteeksi heidän pahat tekonsa eikä muista enää heidän syntejään.’ (Jer. 31:33; Hes. 11:19, 20) Kuvittele eläväsi yhdessä lähimmäistesi kanssa ja työskenteleväsi yhdessä tuollaisissa onnellisissa olosuhteissa! Siellä on sinun edessäsi tuhat vuotta, mitkä omistetaan ihmiskunnan sovittamiselle Jumalan kanssa, ja sen jälkeen on iankaikkisuus Jehovan palvelemista. Jehovan rakkaudelliset toimenpiteet ihmiskunnan hyväksi heijastuvat myöskin hänen koko luomakuntaan kohdistuvasta siunauksestaan. Osallistu siis nyt sovituksen virkaan iloitaksesi sitten elämästä.