Miten Jumala on toiminnallaan osoittanut välittävänsä
JEHOVA JUMALA ei ole jättänyt ihmiskuntaa hapuilemaan sokeasti helpotusta ilman varmaa toivoa sen löytämisestä. Tuhansia vuosia sitten hän alkoi paljastaa tarkoitustaan ja kirjoituttaa tuota paljastusta Sanaansa, joka on hänen sanomansa koko ihmiskunnalle.
Meillä on tuo sanoma nykyään Raamatussa, Jumalan henkeytetyssä sanassa. Siitä me voimme oppia, millainen persoona Jehova Jumala on, mitkä hänen ominaisuutensa ovat, miten hän menettelee ihmisten kanssa ja minkä mittapuitten mukaan hän toimii. Sen ennustuksista voimme saada tietää, mitä hän on päättänyt tehdä ja miten me voimme menetellä, jotta tulevaisuudessa saisimme suojeluksen ja kokisimme hyvää.
Raamatun sivuilta havaitsemme runsaasti todisteita siitä, että Jumala välittää ja on kiinnostunut koko ihmiskunnasta. Me havaitsemme, että hän kunnioittaa jokaisen yksilön arvokkuutta; että hän ei halua kenenkään palvelevan tai palvovan häntä pakosta vaan toivoo häntä palveltavan halukkaasti rakastavasta sydämestä. (5. Moos. 30:15, 16) Jumalan sana osoittaa, että hänen edessään kaikkiin kansallisuuksiin, rotuihin ja yhteiskunnallisiin luokkiin kuuluvat ihmiset ovat samanlaisia. Kuka tahansa, joka haluaa, voi palvella häntä ja saada suurenmoisia siunauksia itselleen ja perheelleen. – Apt. 10:34, 35.
Tarkastelehan Raamatusta, miten Jehova Jumala mm. osoitti syvää kiinnostusta koko ihmiskuntaa kohtaan ja miten hän siunasi niitä, jotka uskoivat ja luottivat häneen.
Menettelyt Aabrahamin kanssa osoittavat että Jumala ei ole rotukiihkoilija
Aabraham, joka oli sekä juutalaisen että arabi-rodun isä, uskoi Jehova Jumalan sanaan ja palveli häntä halukkaasti. Tämän tähden Jumala siunasi Aabrahamia ja hänen perhettään. Jumala arvosti Aabrahamin uskoa niin paljon, että hän päätti käyttää Aabrahamin suvun yhdestä haarasta polveutuvaa kansaa erikoisella tavalla, Hänen ja Hänen palvontansa edustajana maan päällä. Hän antoi lakinsa tälle kansalle, joka polveutui Aabrahamin pojanpojasta Jaakobista eli Israelista. Hän vakiinnutti sen lujasti maahan, jonka nimi oli Kanaan. (5. Moos. 4:7, 8) Tämän kansan välityksellä Jumala lisäksi piti nimensä maan kansojen nähtävillä, ja tämän kansan keskuudesta hän tuotti Messiaansa, sen, joka oli voideltu toimimaan ihmiskunnan Lunastajana. – Gal. 3:24; 4:4.
Oliko tämä pelkästään tietyn kansan suosimista? Miksi Jumala, kaikkien Luoja, rajoittaisi hyvyytensä yhteen kansaan? Hän ei suinkaan noudattanut itsekästä suosikkijärjestelmää, vaan hän todellisuudessa laski alustavan perustuksen ’kaikkien maan sukukuntien siunaamiseksi’. (1. Moos. 12:3; 22:18) Toimiessaan tämän yhden kansan yhteydessä ja hallitessaan sitä hän paljasti itsestään monia persoonallisuuden piirteitä sekä Jumalana että Kuninkaana, esimerkiksi laupeutensa ja armonsa samoin kuin lujat hallitsemisperiaatteensa. Hän laski perustuksen Messiaan myöhemmälle tulemiselle. Messiaan polveutuminen ja hänen elämänsä profeetalliset pääpiirteet kirjoitettiin muistiin ja säilytettiin ihmisten auttamiseksi uskomaan, että Jumala oli todella lähettänyt hänet. Niin, noina vuosisatoina, joiden kuluessa Jumala toimi tuon kansan yhteydessä, kirjoitettiin Raamattua, joka esittää tosiasioihin perustuvan historian samoin kuin ennustuksia ja profeetallisia kuvia ja ’tulevan hyvän varjoja’, mikä kaikki on meidän hyödyksemme. – 1. Kor. 10:11; Hepr. 10:1.
Jumala ilmaisee välittävänsä epätäydellisestä kansasta
Kun Jumala valitsi tuon Aabrahamista polveutuneen kansan, se oli orjuutettu vähemmistöryhmä. Profeetta Mooseksen välityksellä hän sanoi sille: ”Ei Herra sen tähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat, vaan sen tähden, että Herra rakasti teitä ja tahtoi pitää valan, jonka hän oli vannonut teidän isillenne; niin Herra vei teidät pois väkevällä kädellä ja vapahti sinut orjuuden pesästä.” (5. Moos. 7:7, 8) Tällä tavalla Jumala saattoi osoittaa, että hän ei ainoastaan arvosta ja palkitse uskollista palvelusta ja antaumusta, jota esimerkiksi Aabraham, Iisak ja Jaakob osoittivat, vaan että hän myös pitää sanansa. – 5. Moos. 7:9.
Tuolla kansalla oli kaikki syyt uskoa Jumalan huolenpitoon. Se joutui monia kertoja ylivoimaisen vihollisen murhanhimoisen hyökkäyksen kohteeksi. Niin kauan kuin se luotti Jehovaan, Jehova pelasti sen. (Tuom., 7. luku; 2. Aikak. 14:9–15) Silloinkin kun tuo kansa kääntyi pois Jumalasta ja teki vakavan synnin, Jumala ilmaisi kärsivällisyyttä ja armoa sitä kohtaan. Toisinaan hän kuritti sitä ankarasti; mutta kun se kääntyi takaisin hänen puoleensa, hän antoi anteeksi ja siunasi sitä suoden sille vaurautta, terveyttä ja rauhaa. (Jer. 7:13, 14; 30:18, 21, 22) Tuhatviisisataa vuotta kattava kertomus hänen menettelyistään tuon kansan kanssa paljastaa hämmästyttävää pitkämielisyyttä ja kärsivällisyyttä ihmisten epätäydellisyyksiä, lankeemuksia ja silkkaa uppiniskaisuutta kohtaan.
Viimein Israel kapinoi lopullisesti Jehova Jumalaa vastaan hylätessään hänen Poikansa ja luovuttaessaan tämän roomalaiselle maaherralle teloitettavaksi. Kaikesta tästä huolimatta Jumala lähetti jatkuvasti palvelijoitaan sen keskuuteen ja julistutti pelkästään sille hyvää uutista vielä kolmen ja puolen vuoden ajan. Vasta sitten hän päätti siihen kohdistuneen erityishuolenpitonsa ja alkoi lähettää sanansaattajiaan maan kaikkiin pakanakansoihin. (Apt., 10. luku) Tarkoitus, jonka tähden hän oli käyttänyt Israelia erityisvälineenään, oli täytetty, ja kansan erityissuhde häneen lakkasi; kuitenkin tuon kansan yksilöt saattoivat yhä saada hänen suosionsa ja siunauksensa tulemalla kuuliaisiksi hänen Sanalleen ja ilmaisemalla uskoa hänen varauksiaan kohtaan. – Room. 10:12; Gal. 3:28.
Näillä menettelyillään Jumala osoitti, että hän todellakin välittää ja itse asiassa rakastaa suuresti niitä, jotka palvelevat häntä. Hän antoi näytteen siitä, mitä hän tekee, jos ihmiset vilpittömästi kuuntelevat häntä. Laki, jonka hän antoi tuolle kansalle, oli niin erinomainen, että vaikka kansa noudattikin sitä hyvin vaillinaisesti, se pysyi itsenäisenä noin 900 vuoden ajan.
Jumala välittää kaikista kansoista
Koko tuona aikana Jumala ei unohtanut muita kansoja. Puhuessaan useille epäjumalia palvoville pakanoille Lystran kaupungissa Aasiassa apostoli Paavali kehotti heitä ’kääntymään noista turhista jumalista elävän Jumalan puoleen, joka on tehnyt taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on’. Sitten hän sanoi: ”Menneitten sukupolvien aikoina [Jumala] on sallinut kaikkien pakanain vaeltaa omia teitänsä; ja kuitenkaan hän ei ole ollut antamatta todistusta itsestään, sillä hän on tehnyt teille hyvää, antaen teille taivaasta sateita ja hedelmällisiä aikoja ja raviten teidän sydämenne ruualla ja ilolla.” (Apt. 14:15–17) Jumala on antanut tuota ”todistusta” meidän aikaamme asti.
Jumalan huolenpito kaikista ihmisluomuksista käy hätkähdyttävällä tavalla ilmi hänen menettelyistään Sodoman ja Gomorran kaupunkien suhteen. Nämä olivat vajonneet äärimmäiseen turmelukseen. Jumala sanoi: ”Valitushuuto Sodoman ja Gomorran tähden on suuri, ja heidän syntinsä ovat ylen raskaat.” (1. Moos. 18:20) Naapurikansat olivat ilmeisesti järkyttyneitä ja murheissaan turmeltuneen käytöksen tähden ja huusivat Jumalan puoleen. Hän kunnioitti niiden tyrmistynyttä asennetta ja niiden oikeutta vapautua vaarasta, jonka sodomalaisten turmelus aiheutti niille. Sen tähden hän päätti tuhota nuo kaksi kaupunkia ja niiden liittolaiskaupungit. Mutta jos sieltä olisi voitu löytää kymmenen vanhurskasta ihmistä, hän olisi säästänyt kaupungit noiden kymmenen tähden. – 1. Moos. 18:22–33.
Jumalan menettely Sodoman ja Gomorran tapauksessa osoittaa, että hän ei iloitse kenenkään kuolemasta vaan haluaa kaikkien elävän, jos heidän elämänsä vain on kunniallista heidän lähimmäisiään kohtaan ja he tottelevat vanhurskaita periaatteita. (Hes. 33:11; Miika 6:8) Lisäksi Jumalan ansaitsematon hyvyys ja huolenpito on niin suuri, että hän tuo Sodoman ihmiset takaisin ylösnousemuksessa ja antaa heille tilaisuuden oppia ja kääntyä elämän tielle, kuten hänen Poikansa sanoi. – Luuk. 10:11, 12; Matt. 11:24.
Jumalan huolenpito ihmisen kiertotähtikodista maasta
Jumala ilmaisi todella huolehtivansa luomastaan maasta, kuten hänen Israelin kansalle antamansa lait osoittavat. Ne hyödyttivät erittäin suuresti maata ja siinä asuvia ihmisiä ja eläimiä. Hän käski esimerkiksi, että joka seitsemännen vuoden tuli olla lepovuosi. Kaikki, myös kotieläimet, olivat vapaita maanviljelystyöstä. Nykyään jokainen maanviljelijä tietää, että kun hän jättää maansa kesannolle joksikin aikaa, sen hedelmällisyys palautuu. – 3. Moos. 25:2–7.
Tämän lisäksi joka 50. vuosi ei ollut ainoastaan sellainen sapattivuosi vaan se oli myös ”riemuvuosi”, jolloin kaikki velat pyyhittiin pois. Kaikki ne kansalaiset, jotka olivat taloudellisten vastoinkäymisten tähden myyneet maansa, saivat palata omalle perintömaalleen velattomina. Myös orjuuteen joutuneet israelilaiset vapautettiin. Miten kauas ulottuvaa ja huomaavaista huolenpitoa! Niin kauan kuin kansa piti kiinni näistä laeista, se ei voinut koskaan joutua sellaiseen taloudelliseen kriisiin, joka on nykyään kohdannut monia kansoja. – 3. Moos. 25:8–19.
Ennakkovälähdyksiä koko maan tulevasta hallituksesta
Henkeytetty apostoli kirjoittaa Room. 15:4:ssä: ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” Tuo toivo keskittyy tulevaan vanhurskaaseen hallitukseen, jonka Jumala on tarkoittanut ennallistamaan ihmiskunnan ja maan täyteen sopusointuun hänen kanssaan. Kuten sama apostoli osoittaa, lait, jotka Jumala antoi hallitessaan muinaista Israelia, olivat ”tulevan hyvän varjo”, ennakkovälähdyksiä sen taivaallisen hallituksen tarjoamista eduista, jonka välityksellä Jumala toteuttaa maan asukkaitten hyväksi ohjelman, joka koituu kaikkien sydämestään vanhurskautta rakastavien pysyväksi siunaukseksi. (Hepr. 10:1) Niinpä luemme Raamatusta Ef. 1:9, 10:stä: ”Hän, päätöksensä mukaan, jonka hän oli nähnyt hyväksi itsessään tehdä – siitä armotaloudesta [hallinnosta, Um], minkä hän aikojen täyttyessä aikoi toteuttaa, – oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaikki, mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä.”
Niin, vapauttaakseen ihmiskunnan synnin, epätäydellisyyden ja kuoleman perinnöstä, jonka esi-isämme Aadam jätti meille, ja tyydyttääkseen omat ylemmät oikeudenmukaisuuden mittapuunsa Jumala salli oman Poikansa antaa elämänsä meidän lunastamiseksemme orjuutetusta tilastamme. (Room. 3:23–26) Room. 5:7, 8 sanoo: ”Tuskinpa kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan edestä; hyvän edestä joku mahdollisesti uskaltaa kuolla. Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme.”
Nyt jo lähes kuudentuhannen vuoden ajan ihmiskunta on raatanut ja ponnistellut. Mutta Raamattu osoittaa, että suurenmoinen sapatinlepo maalle ja sen asukkaille on nyt tullut lähelle. Raamattu sanoo, että Jehovalle ’tuhat vuotta on niin kuin yksi päivä’. (2. Piet. 3:8) Hänen Sanansa ennustaa myös tuhatvuotisen lepopäivän, levon kärsimyksestä, sodasta, rikollisuudesta, nälänhädästä ja epäoikeudenmukaisuudesta hänen Poikansa hallitessa Valtakunnassa. Se on oleva tuhatvuotinen riemuvuosi, jolloin jopa synnin, epätäydellisyyden, sairauden ja kuoleman orjuus murretaan ja Valtakunnan halukkaat alamaiset pääsevät pois orjuudesta ja astuvat kauan odotettuun ”Jumalan lasten loistoisaan vapauteen”. – Room. 8:19–21, Um; Hepr. 4:9, 11; Ilm. 20:6.
Silloin, kuten on ennustettu, ”Herra Sebaot laittaa kaikille kansoille . . . pidot rasvasta, pidot voimaviinistä, ydinrasvasta, puhtaasta voimaviinistä”. (Jes. 25:6) Silloin toteutuu kaikkialla maapallolla, että ”ei missään . . . tehdä pahaa eikä vahinkoa, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren”. – Jes. 11:9.
Ehkä voimakkain esimerkki Jumalan huolenpidosta nähdään niissä, jotka nykyään panevat täyden luottamuksensa hänen sellaista vanhurskasta hallitusta koskeviin lupauksiinsa. He ovat näkyvä todiste siitä, mitä hänen Sanansa voi aikaansaada ihmisissä ja miten hänen antamansa toivo voi muuttaa heidän elämänsä.
Miljoonat ihmiset ovat nykyään julistautuneet Jehova Jumalan valtakunnan puolelle ja pitävät sitä ihmiskunnan ainoana todellisena toivona. Heitä on yli 200 maassa ja merensaaressa. He edustavat valtavan monia kansallisuuksia, kieliä, rotuja ja yhteiskuntaluokkia. Kuitenkin he ovat ykseydessä; heitä eivät jaa politiikka, lahkolaisuus, kaupallinen kilpailu, yhteiskunnallinen syrjintä tai rotuennakkoluulo. He nauttivat aidosta rauhasta, eikä heidän keskuudessaan ole kiistoja, vaan he seurustelevat toistensa kanssa tosi veljeydessä. He kohtaavat samat päivittäiset pulmat kuin muutkin ihmiset ja he ovat perineet saman epätäydellisyyden; mutta he havaitsevat, että Raamatun viisaitten periaatteitten soveltaminen auttaa heitä ratkaisemaan pulmansa ja saamaan todellista iloa elämästä. Heidät tunnetaan Jehovan kristittyinä todistajina, koska he todistavat uskostaan Jehova Jumalaan ja hänen tarkoituksistaan ja huolenpidostaan ihmiskunnan suhteen. – Jes. 43:10, 11.
On totta, että he ovat kärsineet vainoa diktaattoreitten ja voimakkaitten uskonnollisten järjestöjen käsissä monissa maissa. Mutta he tietävät, mistä se johtuu, ja pitävät etuna sitä, että voivat osoittaa murtumattoman kuuliaisuutensa Jumalan sanan oikeille mittapuille ja horjumattoman uskollisuutensa hänen suvereenisuuttaan kohtaan. Heillä on samanlainen luottamus kuin henkeytetyllä opetuslapsella Jaakobilla, joka kirjoitti: ”Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat!” – Jaak. 1:12.
Rakkaus lähimmäistä kohtaan on saanut heidät vankeuden ja pahemmankin uhalla kertomaan jatkuvasti toisille toivosta, jonka he ovat saaneet Jumalan valtakunnan hyvän uutisen välityksellä. He tietävät, että Jumala välittää ihmiskunnasta, että ”hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”, ja he pyrkivät ilmaisemaan samaa huolenpitoa. – 2. Piet. 3:9.
Todisteet siitä, että Jumala välittää ihmiskunnasta, ovat sen tähden epäämättömät; ne näkyvät kaikkialla ympärillämme. Ne ilmenevät runsaassa määrin maassa ja sen anneissa kiinnostavan ja antoisan elämän ylläpitämiseksi samoin kuin omassa elimistössämme ja sen hämmästyttävissä ominaisuuksissa.
Mutta ennen kaikkea ne ilmenevät Jumalan sanassa – selityksessä, jonka se antaa ihmiskunnan kärsimysten syystä, siitä, miten se paljastaa Jumalan menettelyt luomustensa suhteen ja hänen muuttumattoman tarkoituksensa kaiken sen vahingon korjaamiseksi, jonka henki- ja ihmiskapinoitsijat ovat aiheuttaneet hänen suvereenisuudelleen, ja muutoksista, jotka se voi tuottaa jo tänä aikana ihmisten elämässä, ja toivosta, jonka se antaa kuolleitten ylösnousemuksesta.
Jumala todella välittää. Niinpä kysymys kuuluu: Välitämmekö me? Ehkä sanomme välittävämme, mutta mikä todella osoittaa, välitämmekö me?
[Taulukko s. 18]
(Ks. painettu julkaisu)
Nyt, ihmisen oltua olemassa noin 6000 vuotta, Raamatun ennustusten mukaan on lähellä tuhatvuotinen riemuvuosi, joka tuo levon kärsimyksistä ja sorrosta
1000 2000 3000 4000 5000 6000 7000
IHMISEN NOOAN AJAN JEESUKSEN 1914 KRISTUKSEN
LUOMINEN VEDENPAISUMUS KUOLEMA TUHATVUOTIS-
VUONNA 33 HALLITUS?
[Kuva s. 16]
Menettelyissään Aabrahamin kanssa Jumala ei ollut puolueellinen vaan ilmaisi välittävänsä ihmiskunnasta; hän lupasi siunata kaikkien kansojen ihmiset Aabrahamin ”siemenen” välityksellä
[Kuva s. 17]
Käyttämällä yhtä kansaa, muinaista Israelia, Jumala saattoi antaa näytteen yhtenäisen ohjauksensa ja vanhurskaitten hallitsemisperiaatteittensa seurauksista