sille? Ihmiset, jotka harjoittavat uskolla parantavaa kristillistä tiedettä ja juutalaista tiedettä, ja ne, jotka puoltavat suoranaista jumalallista parantamista rukouksen ja kätten päällepanemisen avulla, kuinka paljon nämä kaikki ovat aikaansaaneet kristikunnan auttamiseksi? Eivät edes tavallisen vilustumisen poistamista, puhumattakaan suuremmista kuolemanaiheuttajista: sydänsairauksista, syövästä, niveltulehduksesta, tuberkuloosista, keuhkotulehduksesta, munuais- ja maksasairauksista, vatsahaavoista jne.

16. Missä tilassa se on muuten, ja mitä parannusta se tarvitsee enemmän?

¹⁶ Mutta katso tämän lisäksi kristikunnan pahempaa tilaa yhteiskunnallisesti, poliittisesti, taloudellisesti, oikeudellisesti, siveellisesti ja uskonnollisesti. Sen tilan on Jesaja kuvaillut hyvin kertoessaan sen muinaisesta vastineesta, Israelista: ”Voi syntistä sukua, raskaasti rikkonutta kansaa, pahantekijäin siementä, kelvottomia lapsia! He ovat hyljänneet Herran, pitäneet Israelin Pyhää pilkkanansa, he ovat kääntyneet pois. Mihin pitäisi teitä vielä lyödä, kun yhä jatkatte luopumustanne? Koko pää on kipeä, koko sydän sairas. Kantapäästä kiireeseen asti ei ole tervettä paikkaa, ainoastaan haavoja, mustelmia ja vereksiä lyömiä, joita ei ole puserrettu, ei sidottu eikä öljyllä pehmitetty.” Mitä kristikunta tarvitsee siis enemmän, väestönsä ruumiillisen elimistön parantamista, vai sen hengellistä tervehdyttämistäkö?

17. Miksi tämä on tärkeämpi parannus? Mitä Jesaja osoitti siitä?

¹⁷ Ruumiillisen parannuksen tarve on tunnetusti kipeä. Mutta tämä ruumiillinen parannus ei säästäisi kumminkaan sitä Harmagedonin uhkaavan sodan murheilta ja hävitykseltä. Hengellinen parantaminen on pakoittavampi, tärkeämpi, tosiaan elinehdoille välttämätön parannus, sillä ainoastaan ne, jotka etsivät hengellistä toipumista ja saavuttavat sen, varjeltuvat ”Jumalan Kaikkivaltiaan suuren päivän sodan” autioitukselta ja hävitykseltä ja pääsevät terveelliseen uuteen maailmaan. Profeetta Jesaja asetti hengellisen sairaudenhoidon ensi sijalle osoittaen, mitä tietä kristikunnan tulisi kulkea, ja kuvaillen varmat seuraukset: ”Niin tulkaa, [pohtikaamme] keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi. Jos suostutte ja olette kuuliaiset, niin te saatte syödä maan hyvyyttä; mutta jos vastustatte ja niskoittelette, niin miekka syö teidät. Sillä Herran suu on puhunut.” – Jes. 1:4–6, 18–20.

18. Millaisiksi ne lääkärit osoittautuvat, joilta kristikunta kysyy neuvoa?

¹⁸ Mutta kristikunta on kuin muinaisen Jerusalemin kuningas Aasa vakavan sairautensa aikana. Hänestä on kirjoitettu: ”Mutta taudissaankaan hän ei etsinyt [Jehovaa], vaan lääkäreitä.” (2. Aikak. 16:12) Kristikunta kääntää nyt selkänsä sille todelliselle parannuskeinolle, minkä Jehova määrää Sanassaan, ja kutsuu uskonnolliset lääkärinsä kuolinvuoteensa ääreen. Nämä osoittautuvat pakanallisine filosofioineen, ihmisten perimätietoineen, tyhjine uskonnollisine tapoineen, menoineen ja pyhine vuosineen sekä maailmallisine mielineen sellaisiksi, joiksi Job sanoi vääriä ystäviään: ”valheitten sepittäjiksi” ja ”arvottomiksi lääkäreiksi”. – Job 13:4, KJ.

19. Miten nämä pappislääkärit ovat osoittaneet vetävänsä vertoja Jeremian ja Hesekielin kuvailemille papeille, profeetoille ja paimenille?

¹⁹ Me voimme tehdä Jeremian kanssa sopivasti tämän kysymyksen: ”Eikö Gileadissa ole palsamia, eikö siellä ole parantajaa? Vai miksi eivät tyttären, minun kansani, haavat kasva umpeen?” (Jer. 8:22) Pappislääkärit ovat puoskareita mitä tulee kansan, maallikkojen, hengelliseen hyvinvointiin. Kun papistolla on jo kaksi maailmansotaa tilillään kolmannen uhatessa kristikuntaa ja – mikä pahinta – kun Harmagedon on väistämättömästi pelottamassa sitä, niin se vetää vertoja Jeremian kuvailemille uskonnollisille johtajille, jotka eivät torjuneet Jerusalemin hävitystä: ”Sillä kaikki, niin pienet kuin suuretkin, pyytävät väärää voittoa, kaikki, niin profeetat kuin papitkin, harjoittavat petosta. He parantavat minun kansani vamman kepeästi, sanoen: ’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.” (Jer. 6:13, 14) Profeetta Hesekiel (34:4) todistaa, että he ovat laiminlyöneet Jumalan lampaitten iankaikkiset hengelliset edut: ”Ette ole vahvistaneet heikkoja, ette ole parantaneet sairaita, sitoneet haavoittuneita, tuoneet takaisin eksyneitä, etsineet kadonneita, vaan te olette vallinneet niitä tylysti ja väkivaltaisesti.” Jumalan Sana esittääkin sen tähden heille voi!-huutoja, ja heidän tuskansa yllättää heidät täydellisenä Harmagedonissa ja koituu heidän tuhokseen.

Pastori sanoo kirkon epäonnistuvan velvollisuuksissaan

● Kun kysyttiin, täyttävätkö uskonnolliset ryhmät nykyään yhteiskunnan tarpeet, niin muuan uskonnon pastori, Owen Geer, sanoi eräälle Los Angelesissa, Kaliforniassa, olevalle keskustelujoukolle toukok. 29. p:nä 1950: ”Eivät, uskonnolliset ryhmät voisivat olla monta kertaa vaikuttavampia meidän aikanamme, kuin mitä ne ovat.” R. K. Staley, Hollywoodin presbyteerisen kirkon huomattava maallikkojäsen, kannatti pastori Geeriä sanoen: ”Ihmiset ovat pyytäneet leipää, mutta kirkko on antanut heille kiven. Luominen ei ole mikään sattuma, joten ihminenkään ei ole sattumanvarainen kehityksen tulos. Kirkon olisi pitänyt avata ymmärtämisen ovi, jotta ihminen voisi tuntea yhteytensä Luojaan.” Geer täydensi myöhemmin omia huomautuksiaan sanoessaan: ”Kysymys ei ole niin suuresti siitä, mitä kirkko on tehnyt, kuin siitä, mitä kirkko olisi voinut tehdä, jos se olisi täyttänyt tehtävänsä. Kirkko olisi voinut olla monta kertaa vaikuttavampi, kuin se on ollut. Se voisi yhdistää kaikki voimansa hävittääkseen sodan, jos se tahtoisi. Miksi me emme tee sitä? Miksi sallimme lahkolaisuutta ja rotueroavaisuuksia?”