Tiede todistaa Raamatun paikkansapitävyyden
OVATKO tieteelliset havainnot ristiriidassa Raamatun kanssa? Vastaukseksi on ensiksi sanottava, ettei Raamattu ole tieteellinen teos. Mutta kun se koskettelee tieteellisiä aiheita, se kumoaa todistamattomat ihmisten spekuloinnit ja teoriat. Kaikkeuden lakien havainnointi on kerran toisensa jälkeen vahvistanut Pyhän Raamatun paikkansapitävyyden ja Raamatun psalminkirjoittajan totuudellisuuden, kun hän sanoi Jumalasta: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus.” (Ps. 119:160) Tarkastelkaamme tähtitiedettä, lääketiedettä, kasvitiedettä, anatomiaa ja fysiologiaa nähdäksemme, ovatko nämä tieteenhaarat todella vahvistaneet Raamatun paikkansapitävyyden.
TÄHTITIEDE
On hyvin tunnettua, että 1. Mooseksen kirjan alkuluvut ovat olleet pilkan ja varsinkin loukkaavien hyökkäysten kohteena. Monet kristikunnan pappismiehet väittävät, että 1. Mooseksen kirja on vain kokoelma runoja ja legendoja, mutta täysin vastoin sitä 400-luvulla elänyt katolinen ”kirkkoisä” ja oppinut Augustinus totesi, että 1. Mooseksen kirjan ”kertomus ei ole sellaista kirjallisuudenlajia, jossa asiat esitetään kuvaannollisesti, . . . vaan alusta loppuun asti se kertoo tosiasioista, jotka ovat todella tapahtuneet, kuten Kuningasten kirjassa ja muissa historiallisissa kirjoissa”. (De Genesi ad litteram, VIII, 1, 2) 1. Mooseksen kirjan ensimmäisen luvun tutkiminen paljastaa, että Raamattu oli paljon senaikaisia käsityksiä edellä.
Kauan ennen Aristotelesta (384–322 eaa.), joka uskoi että tähdet oli isketty taivaalle kuin naulat, 1. Mooseksen kirja (1:6–8) käytti sanaa, joka on käännetty ”taivaanvahvuudeksi” (Kirkkoraamattu) tai ”firmamentiksi” eli taivaankanneksi (Douay-käännös). Sana ”firmamentti” tulee latinalaisesta sanasta firmare, joka merkitsee kiinteyden antamista, lujaksi tai tukevaksi tekemistä. Hieronymus käytti tätä ilmausta latinalaisessa Vulgatassa kääntäessään heprealaisen sanan raqia, joka aivan päinvastoin tarkoittaa ’laajaa pintaa’, ’laajuutta’. T. Moreux’n, ranskalaisen Bourgesin observatorion entisen johtajan, mukaan ”tämä laajuus, joka meille muodostaa taivaan, on ilmoitettu heprealaisessa tekstissä sanalla, jonka [kreikankielinen] Septuaginta siihen aikaan vallalla olleiden kosmologisten ajatusten vaikutuksesta käänsi sanalla stereoma, firmamentti, kiinteä katos. Mooses ei ilmaise mitään sellaista ajatusta. Heprealainen sana raqia välittää vain ajatuksen laajuudesta.” Raamattu on siksi kuvaillut aivan oikein yläpuolellamme olevan ilmakehän.
1. Mooseksen kirja puhuu valoista, jotka paistavat maan päälle ’erottaakseen valon pimeästä’. (1. Moos. 1:14–18) Nämä sanat kirjoitti Mooses 1500-luvulla ennen ajanlaskumme alkua. Pane merkille yksi niistä mielikuvituksellisista käsityksistä, joita tästä asiasta siihen aikaan oli olemassa. Paul Couderc, Pariisin observatoriossa toimiva tähtitieteilijä, kirjoittaa: ”Aina 400-luvulle asti ennen ajanlaskumme alkua ihmisillä oli erheellisiä käsityksiä päivää ja yötä koskevista peruskysymyksistä. Heidän mielestään valo oli kirkasta usvaa, kun taas pimeys oli mustaa usvaa, joka illalla nousi maasta.” Mikä vastakohta Raamatussa esitetylle suppealle mutta tieteellisesti paikkansapitävälle lausunnolle siitä, mikä aiheuttaa päivän ja yön planeetallamme!
Niillä, jotka elivät Raamatun kirjoittamisen aikaan, oli omituisia käsityksiä maapallon muodosta ja perustuksesta. Vanhan ajan Egyptin kosmologian mukaan ”maailmankaikkeus on suorakulmainen laatikko, joka oli asetettu pohjois-eteläsuuntaan niin kuin Egyptikin. Maa sijaitsee pohjalla, ja sillä on hieman kovera pinta, jonka keskuksessa on Egypti. . . . Neljässä pääilmansuunnassa hyvin korkeat huiput pitävät taivasta ylhäällä. Taivas on metallinen kansi, tasainen tai ulospäin kaartuva ja siinä on reikiä. Siitä riippuu tähtiä niin kuin lamppuja johtojen päissä.”
Oliko tällaiset lapselliset teoriat hylätty satoja vuosia myöhemmin? Kaukana siitä. Kreikkalaisen tähtitieteilijän ja filosofin Anaksimandroksen (500-luvulla eaa.) mielipide oli seuraava: ”Maa on lieriömäinen, kolme kertaa niin leveä kuin se on syvä, ja vain yläosa on asuttu. Mutta tämä Maa on irrallisena avaruudessa, ja taivas on täysi pallo, jonka keskellä lieriömme, Maa, sijaitsee ilman tukea yhtä kaukana taivaan kaikista kohdista.” Sata vuotta myöhemmin Anaksagoras uskoi sekä maan että kuun olevan litteä.
Raamattu oli paljon edellä siihen aikaan opetettuja tieteellisiä käsityksiä. 1400-luvulla ennen ajanlaskumme alkua se kuvaili Luojan ’ripustaneen maan tyhjyyden päälle’, ja 700-luvulla eaa. se puhui ”maanpiiristä”. (Job 26:7; Jes. 40:22) Eikö maa juuri sellaiselta näyttänyt televisioruudussasi, kun astronautit kuvasivat sitä kuusta?
LÄÄKETIEDE JA KASVITIEDE
Raamattu mainitsee eri maissa kasvaneita kasveja ja puita. Esimerkiksi se viittaa aivan oikein useista ikivihreistä puista saatavan palsamin parantaviin ominaisuuksiin. Ranskankielisessä ”Raamatun tietosanakirjassa” C. E. Martin selittää: ”Puusta tippuu luonnostaan pieniä määriä hartsia [pihkaa], mutta jotta sitä saataisiin enemmän, puun runkoon tehdään pituussuunnassa viiltoja, joista pihkaa vuotaa runsaasti. . . . Sen ajateltiin lievittävän kipua ja parantavan haavoja; Jeremia mainitsee Gileadin palsamin, joka tunnettiin haavojen parantamisesta, kuvaannollisessa merkityksessä (8:22; 46:11; 51:8); sitä käytetään myös sananpartena nykykielessä.” Monet roomalaiset ja kreikkalaiset historioitsijat, esimerkiksi Plinius ja Sisiliasta kotoisin oleva Diodoros, mainitsivat tämän palsamin.
Raamatun kertomuksen mukaan heprealainen profeetta Joona matkusti 800-luvulla ennen ajanlaskumme alkua Niniveen, Assyrian muinaiseen pääkaupunkiin. Hänen lähetystyöstään oli seurauksena, että ”Niiniven miehet uskoivat Jumalaan”. (Joona 3:5) Myöhemmin hän asettui kaupungin itäpuolelle ja sai vilvoitusta auringonpaahteelta risiinikasvin alla, joka kasvoi yhdessä yössä varjostamaan Joonan päätä. (Joona 4:6, 10, 11) Onko totta, että risiinikasvi (Cucurbita lagenaria) kasvaa niin nopeasti? F. Vigouroux’n johdolla julkaistu ranskalainen Raamatun sanakirja sanoo seuraavaa: ”On tunnettua, että risiinikasvi kasvaa hyvin nopeasti kuumissa maissa ja että sitä käytetään talojen ja katosten seinien verhoamiseen, missä se kiipeää kuin villiviini suoden suojaa kuumuutta vastaan suurilla lehdillään. . . . Joonaa koskevaan kertomukseen perustuvissa katakombeissa esiintyvissä vertauskuvallisissa maalauksissa esitetään aina tämä kasvi.” Oli siis hyvin sopivaa, että Jehova pani normaalistikin nopeasti kasvavan risiinikasvin kasvamaan ihmeen välityksellä yhdessä yössä suojaamaan Joonaa kuumalta auringonpaahteelta.
Kuvaillessaan Jumalan suvereenisuutta vastustavien kansanryhmien kohtaloa Raamattu sanoo, että ne ovat ”niin kuin kieppuva ohdake [hepreaksi galgal) myrskytuulessa”. (Jes. 17:13, UM) Encyclopaedia Judaica sanoo: ”Raamatussa mainitulla galgalilla on ainutlaatuinen tapa levittää siemeniään. Loppukesällä se irtoaa maasta ja sen purjeita muistuttavat piikkiset lehdet lentävät tuulessa ja levittävät siemenet.” Nogah Hareuveni, ”Ecologie dans la Bible” (Ekologia Raamatussa) -nimisen kirjasen tekijä, mainitsee galgal-ohdakkeen ja kirjoittaa: ”Tämänniminen kasvi aloittaa nopean kasvunsa maaliskuussa. . . . Muutamassa viikossa tästä viattoman näköisestä galgalista tulee piikkinen hirviö, kun sen lehtiä ja kukkia peittävät terävät piikit. Kesällä kasvi alkaa kuivua, mutta se näyttää olevan niin lujasti juurtunut ja on niin uhkaavan näköinen, että tuntuu mahdottomalta päästä siitä eroon. Kun galgal on täysin kehittynyt, tapahtuu jotakin omituista maan alla varren ja juurien välissä: solujen jakautuminen, eikä tarvita muuta kuin kevyt kesäinen tuulenhenkäys koko kasvin pois lennättämiseen.” Ja aivan yhtä helposti kuin tuuli voi pyyhkäistä pois tämän pelottavan näköisen ohdakkeen, pyyhkäistään pois nekin, jotka vastustavat Jumalan suvereenisuutta. Raamatussa esitetty vertailu ”ohdakkeeseen” on aivan oikea.
ANATOMIA JA FYSIOLOGIA
Jos Raamattu on peräisin ihmisen Luojalta, niin meidän pitäisi kyetä löytämään sen sivuilta vakuuttava todistus siitä, ettei se ole ihmisviisauden tuotetta. Kuten olemme jo havainneet, entisaikain ihmisillä oli joitakin hyvin mielikuvituksellisia ajatuksia ihmisen alkuperästä. Samoin vanhan ajan Egyptistä peräisin olevat lääketieteelliset kirjoitukset paljastavat suuren tietämättömyyden vallinneen lääketieteen alalla. Vaikka Moosekselle ”opetettiin kaikkea egyptiläisten viisautta”, hän kirjoitti, että ihminen muodostettiin ”maan tomusta” eikä Ran kyyneleistä. (1. Moos. 2:7; Apt. 7:22) Onko nykyaikainen lääketiede vahvistanut sen tosiasian, että ihminen muodostettiin maaperässä olevista kivennäisaineista?
Teoksessaan Les oligoéléments (Hivenaineet) Andrée Goudot ja Ranskan maanviljelysakatemian jäsen Didier Bertrand ilmoittavat: ”Kaikissa tutkituissa elävissä organismeissa voidaan hiilen, hapen, vedyn, typen, fosforin, kalsiumin, rikin, kloorin, magnesiumin, kaliumin ja natriumin lisäksi katsoa seuraavien alkuaineitten esiintymisen olevan todistettu tosiasia: kuusi epämetallista alkuainetta: fluori, bromi, jodi, boori, arseeni ja pii; siirtymäalkuaine vanadiini; kolmetoista metallia: rauta, sinkki, mangaani, kupari, nikkeli, koboltti, litium, rubidium, cesium, alumiini, titaani, kromi, molybdeeni ja todennäköisesti myös tina, lyijy, hopea, gallium, strontium ja barium.” Kaikkia näitä aineita löytyy maankuoresta, mikä todistaa, että ihminen on tosiaan muodostettu maasta, kuten Raamattu sanoo.
Raamattu on monen vuosisadan ajan esittänyt, että luomuksen veri edustaa sen elämää eli sielua. ”Kaiken lihan sielu on sen veri.” (3. Moos. 17:14) Onko tämä kanta lääketieteellisesti järkevä? Tieteellinen tosiasia on, että veri liittyy hyvin läheisesti elintoimintoihin. Lisäksi tiede on vasta äskettäin havainnut, että jokaisen ihmisen veri on hänelle tunnusomaista ja ainutlaatuista. Léone Bourdel, joka toimii professorina ranskalaisessa Antropobiologian korkeakoulussa, kirjoittaa seuraavasti: ”Sikiämisessä muodostuvat geneettiset yhdistelmät ovat sellaisia, että veremme on ainutlaatuista eikä ole koskaan aivan samanlaista kummankaan vanhempamme eikä lastemme veren kanssa. Ja me valmistamme tätä samaa verta koko elämämme ajan. Saammepa kuinka monta verensiirtoa tahansa, me emme koskaan omaksu sitä verta, jonka verenluovuttaja on meille antanut; oma veremme on aina vallitsevana ja se uudistuu jatkuvasti ja täysin samanlaisena.”
RAAMATTUUN USKOMISEN SYITÄ
Mukaillaksemme Aldous Huxleyn sanoja, joita aikaisemmin lainasimme, ’hyvien syitten löytäminen sen tueksi, mitä uskoo muiden hyvien syiden johdosta’ on ollut tämän kysymystä ”Pitäisikö Raamattuun uskoa?” käsittelevän aiheen tarkoituksena.
Ensiksikin olemme havainneet, ettei Raamattu itse pyydä meitä uskomaan sokeasti. Se kehottaa meitä käyttämään ’järjenkykyjämme’ ja ’varmistautumaan kaikesta’. (Room. 12:1, 2; 1. Tess. 5:21) Olemme nähneet, että arkeologia vahvistaa Raamatun historiallisen paikkansapitävyyden. Lisäksi on muutamien esimerkkien avulla osoitettu, että Raamatun kertomus on pienimmiltä yksityiskohdiltaankin tieteellisesti luotettava.
Nämä ovat ’hyviä syitä’ uskoa Raamattuun. Mutta on ’muitakin hyviä syitä’ – itse asiassa vielä parempia syitä, sillä on aivan selvää, ettei usko Jumalaan ja luottaminen hänen Sanaansa voi riippua pelkästään arkeologisista löydöistä ja tieteellisistä tutkimuksista. Sen lisäksi että Raamatulla on todellista arvoa moraalioppaana, se on ainoa kirja, joka paljastaa meille Jumalan tahdon ja tarkoituksen ihmiskunnan suhteen. Tämä Jumalan henkeyttämä kirjojen Kirja antaa meille tosi toivon maapallomme ja siinä olevan ihmiskunnan tulevaisuuden suhteen, kuten tämän kirjoitussarjan viimeinen artikkeli osoittaa.
[Kuva s. 11]
Egyptiläinen käsitys maailmankaikkeudesta
[Kuva s. 12]
”Galgal” ohdake