Musiikki jonka valitset
Hyödyllisiä tosiasioita, joita nuoret haluavat tietää
MUSIIKKI kuuluu luonnollisena osana ihmisen elämään. Monille meistä varhaisimpia kuulemiamme ääniä oli musiikki, äidin kehtolaulussa.
Ihmisen Luoja sisällytti tosiaan musiikkia hänen ympäristöönsä. Ei vain lintujen kirkkaita, helkkyviä ääniä, vaan myös purojen solinan, tuulen suhinan tai ulvonnan puissa, sirkkojen sirityksen, sammakoitten kurnutuksen ja monien muiden maan luomusten kutsuäänet, huudot ja vihellykset – kaikissa näissä on musiikillinen sävynsä. Ei ole näin ollen ihme, että soitinten kehitys juontaa juurensa aina ihmiskunnan historian alusta asti. – 1. Moos. 4:21.
Merkitseekö tämä sitä, että kaikenlainen musiikki on hyvää? Vain onko sinun oltava valikoiva sen suhteen, millaista musiikkia kuuntelet? Mikä voi auttaa meitä ratkaisemaan asian? Kuinka paljon se todella merkitsee?
Yksi seikka on varma – vaihtelua on suunnattomasti. Niin sanotun ”vakavan” eli klassisen musiikin ja oopperoiden ohella on laaja kokoelma puoliklassista musiikkia, ja joka maalla on oma kansanmusiikkinsa, omat kansanlaulunsa ja marssinsa. Tanssimusiikki vaihtelee kauniista valssista kiperään polkkaan; on latinalais-amerikkalaista congaa ja rumbaa ja brasilialaista sambaa sekä merengueta, beguinea ja bossa novaa, joista monet ovat afrikkalaista perua. Erityisesti ensimmäisen maailmansodan jälkeen on kovasti synkopoitu soitin- ja laulumusiikki – jazz, blues, swing ja rock – tullut suosituksi. Jokin musiikki on huomattavan melodista ja harmonista; toinen korostaa sykettä ja rytmiä.
Valinnanvaraa on siis runsaasti. Mitä sinä pidät parempana? Onko syytä varovaisuuteen?
VAROVAISUUDEN TARVE VALINNASSA
Varovaisuus ja harkinta ovat välttämättömiä. Miksi? Koska musiikissa on voimaa. Ja samoin kuin kaikki muukin voima, se voi koitua joko hyödyksi tai vahingoksi.
Mistä musiikin voima tulee? Sen kyvystä aiheuttaa jonkinlaista tunnetta, mielialaa eli henkeä ihmisissä. Musiikki voi rentouttaa ja tyynnyttää tai virkistää ja elvyttää. (Pane merkille se vaikutus, mikä Daavidin musiikilla oli kuningas Sauliin. [1. Sam. 16:23]) Voit melkein ”tuntea” ponnekkaan marssin ja vienon serenadin välisen eron. Musiikki voi herättää kaikenlaisia inhimillisiä tunteita – rakkautta, hellyyttä, kunnioitusta, surullisuutta, suuttumusta, vihaa ja intohimoa. Ihmiset ovat kautta historian ymmärtäneet musiikin voiman ja käyttäneet sitä ihmisten saamiseksi menettelemään tietyillä tavoilla.
Raamatussa liitetään sydän läheisesti tunteitten ja vaikuttimien yhteyteen. Raamattu osoittaa, että käyttäytymisemme avain on löydettävissä sydämestä. (Sananl. 4:23; Matt. 15:18, 19) Koska musiikin tunteisiin vetoava vaikutus on tosiasia, niin sydämemme varjeleminen vaatii meitä olemaan tarkkoja valitsemamme musiikin suhteen.
Musiikki on tosin Jumalan lahja nautinnoksemme, mutta tapa, jolla lahjaa käytetään, ratkaisee sen arvon käyttäjälle samoin kuin hänen arvostuksensa antajaa kohtaan. Puhekin on Jumalan lahja, ja ihmiset voivat käyttää ääntään puhuakseen miellyttävällä, sointuvalla tavalla, mikä tekee elämän nautittavammaksi heidän ympärillään oleville, kun he sanovat asioita, jotka ovat avuksi ja hyödyksi. Mutta entä jos he käyttävät ääntään kovaan huutamiseen ja kirkumiseen, karheaan kiljumiseen ja karjumiseen? Tai, vaikka he tekisivätkin äänensä pehmeäksi ja suloiseksi, niin miten on, jos he käyttävät sitä valehteluun tai toisten kannustamiseen tekemään väärin? Nautitko sinä äänistä, joita käytetään näillä tavoilla? Pitäisitkö mielelläsi naapureinasi sellaisia, jotka käyttäisivät ääntään tällä tavalla? Oletko sitten koskaan kuullut musiikkia, jolla on samanlaisia vaikutuksia?
Meidän tulee ymmärtää, että musiikki on viestintäväline säveltäjän tai esittäjän ja kuulijan välillä. Ei yksistään tunteita välitetä, vaan myös ajatuksia. Laulut ovat lopultakin ainoastaan sävelitettyä puhetta, ja musiikki auttaa usein sanoja tunkeutumaan helpommin mieleen ja sydämeen. Jotkut voivat sanoa, että he eivät kiinnitä mitään huomiota laulun sanoihin, että he nauttivat vain musiikista. Mutta vaikka sanoihin ei tietoisesti kiinnitetä huomiota, ne kuitenkin kuullaan, ja vaikka niiden vaikutus on hidas ja vaikeasti havaittava, niin se on silti olemassa. Ihmiset, jotka sävelittävät radion ja television mainospaloja, tietävät tämän, ja sinä olet luultavasti havainnut joidenkin näiden mainosten sanojen ja musiikin risteilleen mielessäsi kauan sen jälkeen, kun olet kuullut ne. Kysymys on siis: mitä valitsemasi musiikki välittää sinulle?
Musiikki on usein filosofioiden, poliittisten aatteitten, kansallismielisyyden, uskonnollisten käsitysten ja monien muitten asioitten levittämiskeino eli -väline. Ranskan vallankumouksen menestyksestä lasketaan usein osa Marseljeesi-laulun ansioksi, jota muuan kirjailija kutsuu ”vertahyytäväksi kutsuksi aseisiin”. Monilla yliopistoilla ja kouluilla on ”taistelulaulunsa”, jota käytetään urheilukilpailujen edellä. Eräitten uskontojen musiikin raskas, salaperäinen sävy sopii niiden oppeihin.
Musiikin liikuttava vaikutus on tosin tilapäinen. Mutta se on usein kyllin pitkä antaakseen selvän sysäyksen johonkin suuntaan tai heikentääkseen jonkin vetovoiman tai kiusauksen vastustusta. Jos luit kemiaa koulussa, niin tulit tietämään ”katalysaattoreista”. Sait tietää, että kahden tai useamman kemikaalin yhdistäminen voidaan usein saada aikaan ainoastaan käyttämällä jotakin muuta aineosaa, joka itse asiassa yhdistää kemikaalit. Tämä aineosa on ”katalysaattori”. Meillä kaikillahan on eräitä heikkouksia ja vääriä taipumuksia, joten me tunnemme toisinaan kiusausta tehdä sellaista, mikä on väärin. Olettakaamme, että kehittyisi olosuhteet, jotka yllyttäisivät sinua suorittamaan jonkin väärän teon. Musiikki voi olla se ”katalysaattori”, joka aiheuttaa halun ja olosuhteitten yhtymisen – ja tuloksena on sellaista, mitä sinä jälkeenpäin vakavasti kadut. Tutkimustensa perusteella eräs pornografiaa tutkivan hallituksen komission hyväksi työskentelevä tutkija sanoi seuraavaa:
”Musiikki, joka leikittelee tytön tunteilla rakkauden ja mieltymyksen herättämiseksi, toimii usein rakkauden katalysaattorina ja samalla nuoruusiässä olevan naisen sukupuolisen kiihottumisen virikkeenä. . . . Musiikki nostaa tämän tunteen esiin.” – Denver Post, 23.7.1971.
Niin, vaikka musiikin antama heräte on tilapäinen, niin se saattaa sisältää kaiken, mitä tarvitaan, jotta saisit alkusysäyksen sellaiseen suuntaan eli elämäntielle, joka on pitkäaikainen tai joka aiheuttaa pitkäaikaisia seurauksia. Eikö sinun näin ollen kannata käyttää arvostelukykyä, kun musiikki liittyy asiaan?
RATKAISEMISEN PULMA
Kukaan ei tietenkään voi antaa sinulle luetteloa, joka heti ilmaisisi, mikä musiikki on hyvää ja mikä huonoa. Syy on se, että kaikesta sen laatuisesta musiikista, joka on mainittu tässä, ei ole mitään, mikä voitaisiin leimata ”pelkästään hyväksi” tai ”pelkästään huonoksi”. Sinun on käytettävä mieltäsi ja sydäntäsi erottaaksesi niiden kunkin arvon esimerkiksi sellaisten periaatteiden opastamana, joita olemme jo tarkastelleet. Ja valintasi sanoo muille jotakin siitä, millainen persoonallisuus olet.
”Eikö korva koettele sanoja ja suulaki maista ruuan makua?” kysyi Job kauan sitten. (Job 12:11) Korvasi voi näin ollen koetella musiikkiakin. Vaikka et kuulisi sanoja, voit usein sanoa, millainen mieliala eli henki kappaleen on tarkoitus aikaansaada, millaiseen käyttäytymiseen se kannustaa. Niin oli sen musiikin laita, jota Mooses kuuli tullessaan alas Siinainvuorelta ja lähestyessään israelilaisten leiriä. Hän sanoikin Joosualle: ”Se ei ole mahtavista teoista laulamisen ääntä [voittolaulua], eikä se ole tappiosta laulamisen ääntä [murheellista laulua]; minä kuulen muunlaisen laulamisen ääntä.” Laulu kuvasti todellisuudessa hillitöntä ja epäjumalista moraalitonta toimintaa. – 2. Moos. 32:15–19, 25, Um.
Tarkastelkaamme äskeisempiä esimerkkejä. Esimerkiksi klassisessa musiikissa on yleensä ylevä, toisinaan majesteettinen sävy. Mutta vaikka suurella osalla siitä saattaa olla melko ylentävä vaikutus ajatuksiin, niin osa siitä heijastaa tai jopa ylistääkin elämän alhaista tai itsekästä puolta. Kannattaa muistaa, että monet kuuluisat klassiset säveltäjät elivät moraalittomasti, jopa hillittömästi. Ja vaikka he yleensä sävelsivät kuulijakunnalle, joka otaksuttavasti arvosti ’elämän ylevämpiä asioita’, niin on melkein väistämätöntä, että jotakin heidän kieroontuneesta näkemyksestään ja kieroontuneista tunteistaan tihkui heidän musiikkiinsa, sanoitettuun tai sanattomaan. Jos me siis haluamme varjella mielemme ja sydämemme terveyttä, niin ei ns. ”vakavaankaan” musiikkiin voida suhtautua liian vakavasti eikä sitä voida hyväksyä ilman muuta.
Musiikin alueella klassisten sävellysten vastakkaisesta päästä tapaamme synkopoidun jazz- ja rock-musiikin. Täältäkin löytää jotakin musiikkia, joka on melodista ja hillittyä. Mutta suuri osa siitä on hillitöntä ja korviasärkevää. Siitä syystä muusikot itse erottavat sellaisen jazz- ja rock-musiikin, joka on ”soft” (”pehmeää”), sellaisesta, joka on ”hot” (”kuumaa”), ”heavy” (”raskasta”) tai ”pilvimusaa” (huumemusiikkia). Sinun pitäisi kyetä sanomaan, millaiseen käyttäytymiseen musiikki antaa virikkeen – sinun korviesi, mielesi ja sydämesi pitäisi sanoa se sinulle. Jonkin musiikin sanat tai sävel ovat toisinaan niin ilmeiset, että ihmiset helposti yhdistävät ne tietynlaiseen käyttäytymiseen tai tietynlaisiin ihmisiin. Raamattu puhuu esimerkiksi ”juomareitten lauluista” ja ”porton laulusta”. (Ps. 69:13, Um; Jes. 23:15, 16) Entä nykyään?
Jos luet esimerkiksi sanomalehden selostusta konsertista tai musiikkifestivaalista, ja uutinen kertoo, että ihmiset kirkuivat, tytöt pyörtyilivät, huumeita käytettiin ja piti haettaa poliisi, jottei sali olisi vallan tuhoutunut – niin millaista musiikkia ajattelisit sisältyneen esityksiin? Jos kuulet suositun nuoren laulajan tai muusikon kuolleen liialliseen huumeannokseen, niin millaiseen musiikkiin ajattelisit hänen erikoistuneen?
Kirja The Psychology of Music osoittaa, että ’kaikki yksitoikkoinen, pitkäveteinen sointi aiheuttaa eriasteista hurmosta’. Suurelle osalle rock-musiikkia on ominaista yksitoikkoinen, tasainen, raskas, jumputtava tai sykkivä sointi. Siinä on mieltä turruttava syke. Sen hellittämätön, alituinen jumputus muistuttaa henkilöä, joka jankuttaa jotakin itsepintaisesti yhä uudelleen, kunnes hän saa toiset tekemään, mitä hän haluaa, karkottaen muut ajatukset heidän mielestään. Osa ”ultramodernista” klassisesta musiikista erikoistuu outoihin, usein epäsointuisiin säveliin, joilla on samanlainen vaikutus. High Fidelity Magazine -lehti mainitsee Columbia Records -äänilevy-yhtiön osaston johtajan sanoneen: ”Vastaanottavuus, joka tarvitaan uudelle rockille ja uudelle klassiselle musiikille, on täsmälleen sama. . . . Täytyy antautua kokonaan niille ja antaa niiden vallata mieli.”
Mutta voitko turvallisesti antaa mielesi ’vallattavaksi’ sillä tavalla? Tietosanakirja World Book Encyclopedia sanoo, että monille ”rock-musiikki on erilaisen elämäntavan symboli”. Tiedät luultavasti sen minkään tietosanakirjan sanomattakin. Ja sinä tiedät, että monia nuoria vetää rock-musiikkiin se, että he uskovat sen sanojen ”kuvailevan heidän ympärillään olevan maailman todellisuuksia ja pulmia”. Ehkä enemmän kuin mikään muu suositun musiikin laji rock-musiikki yrittää ilmaista jotakin sanomaa: aikuiseksi kasvamisen pulmista, sukupolvien välisestä kuilusta, huumeista, seksuaalisuudesta, kansalaisoikeuksista, erimielisyydestä, köyhyydestä, sodasta ja muista samanlaisista aiheista. Se yrittää ilmaista monien ”nuorten aatteet paremmasta maailmasta ja nuorten tyytymättömyyden yhteiskunnallisiin epäoikeudenmukaisuuksiin”. Mutta mikä sen vaikutus on?
Pysähdy ja kysy itseltäsi: Mitä rockmusiikki on tehnyt nuorten hyväksi niinä lähes kahtenakymmenenä vuotena siitä, kun se tuli huomattavasti esiin (1950-luvun alussa)? Mitä todellisia ratkaisuja sen elämänfilosofiat ovat tuoneet heille? Esittävätkö sen sanomat tosiaan mitään selvää, yhtenäistä ratkaisua, vai ovatko ne yhtä sekavia ja hämmentäviä kuin maailman uskonnolliset lahkotkin, joidenkin laulujen puoltaessa väkivaltaa ja toisten päinvastaista? Osoittaako sen säveltäjien ja esittäjien henkilökohtainen elämä, että – paitsi rahan ansaitsemista – he itse ovat löytäneet ratkaisun elämän pulmiin? Esittääkö se jotakin uutta, vai eivätkö esimerkiksi irstaus, laillisen vallan halveksiminen, vastuun pakoileminen ja huumeitten käyttö ole sellaista, millä on hyvin vanha historia – historia, joka ei koskaan kerro onnistumisesta, vaan ennemmin tai myöhemmin epäonnistumisesta.
Jos sellainen musiikki on tarkoitettu saattamaan todellisuudet valokeilaan, niin miksi suuri osa siitä keskittyy huumeisiin, niin että joitakin sanoja ymmärtävät vain ne, jotka nauttivat huumeita? Eikö se ehkä vetoa vain lapsellisiin taipumuksiin etsiä pääsyä vastuista, sen sijaan että se auttaisi nuoria ymmärtämään elämää?
Musiikin valintasi ei siis ole suinkaan helppo asia. Voit antaa toisten ratkaista puolestasi kulkemalla vain joukon mukana, valiten sen, mikä on suosittua, mikä vetoaa joukkoihin. Tai voit itse ajatella ja käyttää huolellisuutta valinnassa Jumalan sanassa olevan kestävän ja ylemmän viisauden opastamana. (Sananl. 14:15) Saarn. 7:6 sanoo: ”Parempi on kuulla viisaan nuhdetta, kuin olla kuulemassa tyhmien laulua.” ’Tyhmyys’, josta Raamattu puhuu, ei ole pelkästään henkistä tylsyyttä, vaan merkitsee myös moraalista tyhmyyttä, sellaisen tien kulkemista, mikä voi johtaa vain hankaluuteen tulevaisuudessa. Musiikin valinnassasi on näin ollen kysymys siitä, kiinnostaako sinua vain ”hauskan pito” vai hyvä elämä, iankaikkinen elämä Jumalan suosiossa.
Harkitse myös sitä, että valinnallasi on vaikutus toisiinkin. Kenties ajattelet, että voit kuunnella musiikkia, johon sisältyy sanoja, jotka ovat sen vastaisia, mikä on totta ja oikeaa, tai jossa on aistillinen, hillitön sävy, ja silti välttyä sen vaikutukselta. Mutta millaisen vaikutuksen teet toisiin? Ajatteletko niin kuin apostoli Paavali, joka sanoi olevansa halukas luopumaan sellaisistakin sopivista asioista kuin lihan syönnistä, jos hän siten voi olla kompastuttamatta toisia? (1. Kor. 8:9–13; Room. 14:13, 21; 15:2) Minkälaisten ihmisten joukkoon valitsemasi musiikki samastaa sinut?
On lauluja, jotka muodostavat osan musiikkilahjan Lähteen, Jehova Jumalan, tosi palvonnasta. Meitä ei tosin vaadita laulamaan tai kuuntelemaan ainoastaan sellaista musiikkia. Kuitenkin meidän on muistettava aina, että on tulossa päivä, jolloin ainoat maan päällä elävät ovat ne, jotka laulavat Jehova Jumalan ylistystä. (Ps. 148:12, 13; 150:1–6) Valitse siis viisaasti musiikkia, joka ei ohjaa mieltäsi eikä sydäntäsi syrjään tästä päämäärästä!