Miksi saarnaamista tulee jatkaa?

KULKIESSAAN talosta taloon evankeliuminpalveluksessaan Jehovan todistajat kuulevat usein kysymyksen: ”Miksi te taas tulette? Ei meitä kiinnosta.” Ja eräillä alueilla, joilla suurin osa ihmisistä ei ole tosiaan kiinnostunutta, jotkut useita vuosia saarnanneet saattavat alkaa ajatella itsekseen: ”Miksi jatkan saarnaamista? Mitä se hyödyttää? Ihmiset eivät ole kiinnostuneita.”

Oikeitten vastausten löytäminen näihin kysymyksiin on tärkeätä. Se merkitsee elämää sinulle itsellesi sekä niille, jotka sinua kuulevat. (1. Tim. 4:16) Luoja Jehova Jumala ennusti meidän aikamme saarnaamistyön. Jehova ennusti, että siihen osallistuu kasvava joukko miehiä ja naisia, ja Jehova on varannut tarkoituksen, keinot, kannustimen ja henkensä aikamme saarnaamistyön suorittamisen helpottamiseksi.

Hyvän uutisen saarnaamisen yksi tarkoitus on tosin vilpittömien ihmisten auttaminen pelastumaan, mutta se ei ole ainoa tarkoitus. Kun siis monet ihmiset jollakin alueella hylkäävät sanoman, se ei ole lopettamisen syy. Nykyisellä saarnaamistyöllä on monta tarkoitusta: 1) kuulevien auttaminen pelastumaan, 2) tilaisuuden antaminen Jehovan maanpäällisille palvelijoille rakkautensa osoittamiseen ja nuhteettomuutensa todistamiseen, 3) varoitussanoman saarnaaminen kaikille ihmisille väärintekijöitä kohtaavasta Jumalan tuomion tulevasta toimeenpanosta ja 4) Jehova Jumalan suuren nimen ja päätöksen julistaminen ja kunniaan saattaminen ympäri maailman.

TOISTEN AUTTAMINEN PELASTUMAAN

Se, että saarnaamistoiminta on pelastuskeino niille, jotka kuulevat, käy ilmi sekä Jooelin 2:28–32:sta että Room. 10:13–15:stä, missä ennustetaan, että ne, jotka huutavat avukseen Jehovan nimeä, pelastuvat, ja jotta ihmiset voisivat tehdä näin, jonkun täytyy saarnata heille. Palavan halun auttaa muita ihmisiä pelastumaan tulee siis olla kiihottimena, joka kannustaa Jehovan todistajia jatkamaan saarnaamista. Ja kun vilpittömät ihmiset ottavat siitä vaarin ja koettavat tulla tuntemaan Jumalan tahdon, niin siinä on kaikki kannustus, mitä todistajat tarvitsevat jatkaakseen työtään. Mutta entä jos joku ei saa tällaisia myönteisiä tuloksia, jos hän ei pysty saamaan aikaan hyviä keskusteluja ihmisten kanssa? Todistajan tulee ensinnäkin tutkia omia opetusmenetelmiään ja yrittää parantaa niitä. Hän kysyy itseltään, onko hän hyvin valmistautunut pitämään hyviä saarnoja. Onko hän ystävällinen ja innostunut ovella? Antaako hän toiselle henkilölle tilaisuuden puhua ja vastaako hän siihen, mitä tuo toinen on sanonut? Ovatko hänen sanansa aina rakentavia? Paljon riippuu itse saarnaajasta, saako hän hyviä tuloksia, kuten nähdään Timoteukselle annetusta neuvosta käyttää ”opetustaitoa”. – 2. Tim. 4:2, Um; 2:24, 25.

Kristitty evankeliuminpalvelija muistaa myös, että ihmiset, jotka eivät ole kiinnostuneita tai suhtautuvat suorastaan vastahakoisesti hänen sanomansa kuuntelemiseen tänään, saattavat suhtautua toisin seuraavalla kerralla. Jehovan todistajien toistuvat käynnit ja heidän uskoa synnyttävät sanansa ja tekonsa voivat vähitellen muodostaa Jumalan päätöksistä kuvan kuulijan mieleen ja siten herättää kiinnostuksen. Maailman olosuhteetkin muuttuvat ja yksilöiden elämä kokee alituisesti muutoksia, jotka antavat herätteitä uusille asenteille, mikä kaikki voi johtaa suosiolliseen suhtautumiseen hyvän uutisen saarnaamista kohtaan. Mutta jos Jehovan todistajat lakkaisivat saarnaamasta talosta taloon pelkästään enemmistön vastustuksen tähden, niin näillä henkilöillä ei olisi lainkaan tilaisuutta hyötyä mielenmuutoksestaan. Meidän täytyy siis jatkuvasti ’tiedustella, kuka . . . on arvollinen’. (Matt. 10:11) Viime aikoina Jehovan todistajien seuraan joka vuosi heidän konventeissaan, yleisissä esitelmissään ja muissa erikoiskokouksissaan liittyneitten lukumäärä osoittaa, että tuhansia ja taas tuhansia on vielä koottava. Saarnaamisen lopettaminen sen vuoksi, että monet nyt hylkäävät sanoman, olisi eräässä mielessä kaikkien näiden arvollisten tuomitsemista arvottomiksi. Älkäämme koskaan tehkö niin!

TODISTUS RAKKAUDESTA JA NUHTEETTOMUUDESTA

Eräs todistamisen tarkoitus on tilaisuuden antaminen kristitylle osoittaa rakkautensa Jehovaa ja lähimmäistään kohtaan, mahdollisuus todistaa nuhteettomuutensa koetuksessa. Jumalan hyväksymyksen saavuttamiseksi täytyy olla kiitollinen elämästä ja sen siunauksista. Kiitollisuus synnyttää rakkautta Jumalaan, ja se saa kristityn puhumaan rohkeasti Jumalan hyvyydestä. ”Näin on rakkaus tullut täydelliseksi meissä, että meillä olisi turva [rohkeus puhua vapaasti, Um] tuomiopäivänä.” (1. Joh. 4:17) Rakkauden ominaisuus panee varmasti ihmiset noudattamaan käskyä: ”Laulakaa Jehovalle, ylistäkää hänen nimeään. Päivästä päivään kertokaa hänen pelastuksensa hyvää uutista. . . . Antakaa Jehovalle hänen nimelleen kuuluva kunnia.” – Ps. 96:2–8, Um; 115:1.

Mutta entä ne, jotka saattavat murehtia, koska heistä tuntuu, että heiltä puuttuu kiitollisuutta ja rakkautta? Näiden tulee ottaa tavakseen mietiskellä niitä ihmeellisiä siunauksia, joita he ovat saaneet Jumalalta – tietoista olemassaoloa, ajattelukykyä, näköä, kuuloa ja monia muita. Tällainen ajattelu saa rakkauden Jumalaan kasvamaan. Myös jatkuva saarnaaminen yhdessä itsetutkistelun kanssa ja Jumalan hengen avulla auttaa puhdistamaan vaikuttimiaan ja kehittämään rakkautta. Vaikka jatkuvasta saarnaamisesta saattaa tulla koetus, niin meidän tulee muistaa, että koettelemukset voivat johtaa kestävyyteen, mikä saattaa tehdä meidät täydellisiksi kaikissa suhteissa, niin ettemme ole missään puuttuvaisia. (Jaak. 1:3, 4) ”Meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, mutta kärsivällisyys koettelemuksen kestämistä, ja koettelemuksen kestäminen toivoa; mutta toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.” (Room. 5:3–5) ”Tavoitelkaa rakkautta”, sanoo Raamattu. (1. Kor. 14:1; 1. Tim. 6:11, 12; 2. Tim. 2:22) Rakkaus on ominaisuus, jota me voimme kehittää ”kaikella ahkeruudella”. (2. Piet. 1:5–7) Me osoitamme sitä olemalla kuuliaisia totuudelle. – 1. Joh. 5:3.

VAROITUSSANOMA

Kolmas syy saarnaamisen jatkamiseen vastustuksesta huolimatta on niiden varoittaminen, jotka eivät muutu tulevan tuomion odotteessa. Vaikka he ovatkin ottaneet asenteensa, heitä täytyy jatkuvasti varoittaa. On saarnattava tuomiosanomaa. Suurin osa ihmisistä ei ehkä halua kuunnella. He saattavat haluta sulkea korvansa tuomiosanomalta ja siten säilyttää ”rauhansa”, mutta heidät täytyy tehdä tietoisiksi vastuustaan. He voivat pitää sitä ’yksityiselämänsä häiritsemisenä’, niin kuin ne israelilaiset, jotka väsyivät Jesajan saarnaamiseen ja joista on kirjoitettu: ”He ovat niskoitteleva kansa, . . . lapsia, jotka eivät tahdo kuulla Herran lakia, jotka sanovat näkijöille: ’Älkää nähkö’, ja ennustajille: ’Älkää ennustako meille tosia, puhukaa meille mieluisia, ennustakaa silmänlumeita. Poiketkaa tieltä, väistykää polulta; viekää pois silmistämme Israelin Pyhä.’” (Jes. 30:9–11) Mutta Jumalan tulevan tuomion saarnaamisen täytyy jatkua, jotta heidän halveksintansa hänen päätöksiään ja lakejaan kohtaan kehittyisi täyteen mittaansa.

Meidän ei tule saarnata ainoastaan ”ilosanomaa nöyrille” ja ”Herran otollista vuotta”, vaan myös ”meidän Jumalamme kostonpäivää”. (Jes. 61:1, 2; Ilm. 14:6–12) Jehovan todistajien täytyy Hesekielin tavoin jatkaa saarnaamista ihmisille, ”kuulkoot tai olkoot kuulematta”, vaikka heitä vastustettaisiinkin. He eivät ”tahdo sinua kuulla, koska he eivät tahdo minua kuulla. . . . Älä pelkää heitä äläkä arkaile heidän kasvojansa.” (Hes. 2:5–7; 3:4, 7–9) Jesaja ja Jeremia odottivat samoin välinpitämätöntä suhtautumista ja vastustusta. (Jes. 6:9, 10; Jer. 1:17–19) Kuitenkin nämä kolme mainittua profeettaa saarnasivat jatkuvasti vastustuksesta huolimatta ainakin 22, 43 ja 67 vuotta kukin vuorollaan.

JEHOVAN NIMEN JA PÄÄTÖKSEN TUNNETUKSI TEKEMINEN

Vihdoin neljäs syy saarnaamistyömme jatkamiseen on kaikkein tärkein, nimittäin Jehovan nimen ja päätöksen tunnetuksi tekeminen. Tätä painotetaan sanoissa: ”Heidän on tultava tietämään, että minä olen Jehova” (Um), mitkä esiintyvät Hesekielin ennustuksessa ainakin 60 kertaa. Jehovan ilmoituksen, joka on 2. Moos. 9:16:ssa, täytyy täyttyä lopun aikana, hänen nimeään on ’julistettava kaiken maan päällä’. Jatkuva saarnaaminen on välttämätöntä, jotta kaikki ihmiset kuulisivat edelleen Jehovasta, hänen nimestään, rakkaudellisista ominaisuuksistaan ja armollisista varauksistaan ihmisen hyväksi sekä hänen vanhurskaista ja oikeudenmukaisista vaatimuksistaan. Vaikka suurin osa haluaakin unohtaa Jehovan, niin hänen todistajiensa tehtävä on ylläpitää julkista tietoutta Luojasta. Valtakunnan hyvä uutinen on todistus kaikille ihmisille ja heidän tuomintansa peruste, joten Jehovan todistajain maailmanlaajuisen yhteiskunnan, joka osoittaa rakkautensa Jehovaan ja intonsa vanhurskautta kohtaan suorittamalla tätä työtä, täytyy jatkuvasti saarnata tätä sanomaa. Sanat ”te olette minun todistajani” soveltuvat antautuneisiin kristittyihin, hengellisiin israelilaisiin, tänä lopun aikana. (Jes. 43:10–12) Älköön kukaan meistä koskaan olko sellaisen uskottoman todistajan kaltainen, joka vastustuksen pelosta kieltäytyy todistamasta totuuden ja vanhurskauden puolesta tärkeän oikeusjutun ratkaisevana hetkenä. Tämä ei merkitse sitä, että me ovilla puhuisimme itsepintaisesti edelleen, kun ihmiset nimenomaan sanovat, etteivät he ole kiinnostuneita, vaan se merkitsee sitä, että me käymme jatkuvasti uudelleen katsomassa, voisimmeko herättää kiinnostusta.

Saarnaamisemme täyttää nyt tarkoituksensa. Joka vuosi kootaan tuhansia ihmisiä tästä maailmasta ja heille opetetaan, miten Jehovaa palvellaan ja saavutetaan iankaikkinen elämä, ja vielä on mahdollista koota paljon ihmisiä. Halutkootpa toiset kuunnella tai eivät, niin milloin tahansa Jehova mainitaan, ihmiset ehdottomasti ajattelevat niitä, jotka kulkevat talosta taloon saarnaamassa iankaikkisesta elämästä paratiisimaassa, viimeisistä päivistä, Jehovan Harmagedonissa toimeenpanemasta jumalattomien hävityksestä, kansain määräaikojen lopusta ja vuonna 1914 alkaneesta Jeesuksen toisesta läsnäolosta. He ajattelevat ihmisiä, jotka pysyvät Raamatun moraaliohjeissa avioliiton, avioeron, perhe-elämän ja liikeasiain ollessa kysymyksessä; ihmisiä, jotka säilyttävät puolueettomuuden tämän maailman poliittisissa ja sotilaallisissa asioissa; ihmisiä, jotka osoittavat kristillistä rakkautta maailmanlaajuisesti; ihmisiä, jotka pyrkivät säilyttämään puhtaan, tahrattoman palvonnan ja pitävät kiinni uskonnostaan vapautensa ja henkensäkin uhalla; ihmisiä, jotka pitävät kiinni Jumalan vaatimuksista veren käytön suhteen. Tämä todistaa, että Jehovan todistajain käytös ja saarnaaminen saattaa ihmiset vastuuseen Jumalan tahdon tuntemisesta. Samoin oli Nooan laita, jonka jumalinen käytös ja uskon työt sekä saarnaaminen ’tuomitsivat maailman’. – Hepr. 11:7.

Ihmisiä pommitetaan nykyään alituisesti kaikenlaisella poliittisella, kaupallisella ja muulla propagandalla. Jollei Jehovan nimeä pidettäisi alituisesti heidän edessään, niin tunnettujen poliitikkojen, urheilutähtien ja huvittajien nimet peittäisivät sen pian varjoonsa. Jos saarnaaminen pysähtyisi, niin ihmiset unohtaisivat pian Jumalan valtakunnan sanoman, ihmiset, joiden mieltä tyhjistä poliittisista haihatteluista arkipäiväisiin näytelmiin ja hammastahnailmoituksiin asti ulottuvan propagandan hyökyaalto toisensa jälkeen huuhtelee. Mutta jatkukoon saarnaaminen, ja milloin tahansa odottamaton koputus oveen kuuluu, ihmiset ajattelevat, että siellä voi olla Jehovan todistaja. Kun he ajattelevat Jehovan nimeä, he ajattelevat hänen päätöksiään ja tulevia tuomioitaan, vaikkapa pilkatenkin.

Jehovan armolliseen pelastusvaraukseen kuuluu jatkuvan saarnaamisrynnistyksen ylläpitäminen. Niillekin, jotka eivät usko, täytyy kertoa Jumalan tuomion lähestyvä toimeenpano. Ja Jehovan todistajain etuna on suorittaa tämä saarnaaminen. Juuri siitä syystä Jehovan todistajien täytyy jatkaa saarnaamista, kunnes Jehova itse lopettaa työn Harmagedonissa. ”Kuinka kauaksi aikaa, Herra?” Jes. 6:11, 12 vastaa: ”Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi.”