¹⁷ ”Kunnes henki vuodatetaan meille korkeudesta ja autiomaa tulee hedelmälliseksi kedoksi, ja hedelmällistä ketoa pidetään arvossa kuin metsää. Silloin asuu oikeus autiomaassa, ja vanhurskaus majailee hedelmällisellä kedolla. Ja vanhurskauden tuote on oleva rauha, ja vanhurskauden vaikutus [tai palvelus] rauhallisuus ja luottamus ikuisesti. Ja minun kansani asuu rauhaisessa olinpaikassa ja turvallisissa asunnoissa ja häiritsemättömissä lepopaikoissa. Mutta metsän kaatuessa on satava rakeita, ja kaupunki pannaan perusteellisesti maan tasalle. Siunattuja olette te, jotka kylvätte kaikkien vesien varsilla, jotka lähetätte härän ja aasin jalat kulkemaan.” – Jes. 32:15–20, As; Ak; Mo.

18. Mistä me siis kiitämme nyt Jumalaa, ja millä tavalla voimme pysyä turvassa hänen suojeluksessaan?

¹⁸ Kauan eläköön taivaallinen Kuninkaamme, joka hallitsee vanhurskaudessa! Kiitos Jehova Jumalalle siitä rauhasta, hiljaisuudesta ja luottamuksesta, minkä hänen Kuninkaansa vanhurskas hallinto lujittaa ja varjelee kaikkien hänen maan päällä olevien lampaittensa teokraattisessa järjestössä. Hänen hallintonsa jää tänne pysyväksi. Yrittäkäämme kaikki työskennellä sopusoinnussa hänen vanhurskaan hallintonsa kanssa ja palvella vanhurskauden asiaa. Silloin me saamme elää turvassa hänen suojeluksessaan. Kun Suuremman Assyrialaisen, Saatana Perkeleen, aseistettujen sotajoukkojen suuri metsä on lyöty Jehovan suurilla, ankarasti iskevillä rakeilla ja kun Assyrialaisen järjestön suuri kaupunki on hajoitettu maahan ja kukistettu maan tasalle Harmagedonissa, niin silmämme saavat nähdä uuden maailman teokraattisen järjestön jääneen pysyväksi, täysin valmiiksi vanhurskaan Kuninkaan tarkoituksiin hänen tuhatvuotishallituksensa aikana.

19. Mitä täytyy kaikkien palvelijain tehdä, ja mitä meillä kaikilla on vielä etu tehdä?

¹⁹ Palvelkaa siis kaikki, te vastuunalaisissa asemissa olevat, edelleen oikeudenmukaisesti ja uskollisesti. Ja käyttäkäämme kaikki hyväksemme etua mennä vielä kylvämään Valtakunnan totuuden siementä kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten muodostamien vetten varrelle Jehovan todistajina ja kyntämään ja viljelemään Jumalan maanpäällistä peltoa, tehdäksemme sen hedelmälliseksi hänen ylistyksekseen, Kuninkaamme Kristuksen Jeesuksen hallitessa vanhurskaudessa ja hänen ruhtinastensa vallitessa oikeudenmukaisuudessa.

”Pitäen hyvän omantunnon”

”OLKOON omatuntosi oppaasi” on suosittu iskulause näinä aikoina. Mutta eri tavoin kasvatetut omattunnot opastavat omistajiaan hyvin erilaisia polkuja. Omatunto, joka on kasvanut moniavioisuuden ympäröimissä olosuhteissa, omaksuu tuon menetelmän ilman omantunnon pistosta. Toinen, joka on kasvatettu yleisen sukupuolisen löyhyyden ja vahvistamattomien avioliittojen keskellä, pitää tuollaista väärää tapaa asiaankuuluvana. Sellainen taas, joka on syntynyt luihujen liikemenetelmien tai yleisen lahjonnan tai poliittisen turmeluksen ilmapiirissä, antaa äänettömästi anteeksi nuo epäkohdat sillä perusteella, että ne ovat hyväksyttyjä tapoja. Tuollaiset sopimattomasti kasvatetut omattunnot eivät ole turvallisia oppaita. Niiden ympäristöt ovat saastuttaneet ne siinä määrin, ja tuo väärinkäytös on niin paaduttanut ne, etteivät ne ole enää puhtaat eikä herkkätuntoiset ottaakseen vastaan varoituksia ja antaakseen turvallista opastusta.

Niiden omistajat ovat enemmän eläinten kaltaisia siinä, että eläimillä ei ole omaatuntoa. Omatunto, joka on sisäinen oikean ja väärän taju, mikä puolustaa tai syyttää meitä, on Jumalan ihmisille antama lahja. Eläin voidaan harjaannuttaa tekemään tai olemaan tekemättä jotain. Se ei mukaudu tähän harjaannuttamiseen oikean ja väärän tunnosta, vaan isäntänsä vihan pelosta, lyömisen tai ankarien sanojen tai vapauden tai etujen menetyksen pelosta. Kun ihmiset oikaisevat vääryyksiä vain silloin, kun paljastuminen on lähellä ja rangaistus uhkaa, niin heitä ajaa seurausten pelko eikä omatunto, joka tiesi koko ajan tuon väärinteon, mutta ei opastanut omistajaansa ryhtymään oikaisutoimenpiteisiin. Tällainen yksistään vihan pelosta johtuva toiminta on itsekästä ja eläimellistä. Jotkut väittävät, että presidentti Truman ryhtyy nyt murskaamaan hallituksen turmeltuneisuutta pikemminkin poliittisten seurausten pelosta kuin hyvästä omastatunnosta ja oikeintekemisen rakkaudesta, niinkuin seuraava pääkirjoituksen selitys osoittaa: ”Mr. Truman pitää liian usein kiinni vanhoista ystävistä, vanhojen ystävien palveluksessa olevista virkailijoista ja vanhojen ystävien ystävistä aina siihen saakka, että hänen täytyy joko lakata pitämästä heistä kiinni tai joutua vaikeuksiin.” – New Yorkin Times, jouluk. 14. 1951.

Kristityt tottelevat Jumalaa, mutta eivät ainoastaan hänen vihansa pelosta, vaan myöskin ja etupäässä hyvästä omastatunnosta, joka on Jumalan Sanan harjaannuttama tuntemaan hyvän ja pahan. Paavali osoitti tämän kehoittaessaan kristittyjä olemaan alamaisia korkeammille valloille, Jehovalle ja Kristukselle: ”On sentähden olemassa pakoittava syy siihen, että olette alamaisia, ei ainoastaan vihan tähden, vaan myös omantuntonne tähden.” (Room. 13:5, Um) Jumalallisesti kasvatettu omatunto pistoineen ja pakoituksineen auttaa kristittyjen turvallisessa opastamisessa, samaan tapaan kuin tutkaimet pitivät muinoin härkiä astelemassa oikeaa tietä. (Apt. 26:14) Kristityt anovat Jumalalta tätä hyvän omantunnon lahjaa, minkä saaminen on tehty heille mahdolliseksi Kristuksen kautta. (1. Piet. 3:21) Kun he saavat sen, niin he säilyttävät sen huolellisesti ja pitävät sen kirkkaana ja puhtaana, jotta se opastaisi heitä turvallisesti. (Apt. 23:1; 24:16) Se auttaa heitä soveltamaan vanhurskaita periaatteita jokapäiväiseen elämäänsä tehden yksityiskohtaiset ja kirjoitetut käyttäytymislait tarpeettomiksi. Paavali osoittaa omantunnon toiminnan tässä ominaisuudessa seuraavasti:

”Eivät lain kuulijat ole vanhurskaita Jumalan edessä, vaan lain noudattajat vanhurskautetaan. Sillä kun pakanat, joilla ei lakia ole, luonnostansa tekevät, mitä laki vaatii, niin he, vaikka heillä ei lakia ole, ovat itse itsellensä laki ja osoittavat, että lain teot ovat kirjoitetut heidän sydämiinsä, kun heidän omatuntonsa myötä-todistaa ja heidän ajatuksensa keskenään syyttävät tai myös puolustavat heitä.” – Room. 2:13–15.

Omaatuntoa täytyy varjella tahraantumasta ja arpeutumasta. Meidän ei tule saastuttaa sitä väärillä päätelmillä ja järkeilyillä vaientaaksemme sen oikeutetut vastalauseet. Jos jonkun omatunto kieltää häntä tekemästä jotakin, niin hänen ei tule tehdä sitä. Jollei teossa ole mitään väärää,