’Hanki luja ote todelliseen elämään’
MONET ihmiset elävät lihansa tyydyttämiseksi. He pitävät kokoamaansa rahaa lihallisen nautinnon hankkimisvälineenä. Kun viikonloput tulevat, niin he täyttävät ne huvittelusuunnitelmillaan. He saattavat uida tai soudella lauantaina ja aterioida sinä iltana sekä tanssia myöhäiseen asti. Sunnuntaina he makaavat vuoteessa myöhään ja menevät sitten maalle huviretkelle. Sen illan he viettävät televisiolaitteen edessä. Koko viikonloppu kulutetaan huolehtien lihasta. Kun he menevät sitten maanantaiaamuna työhön, niin he kertovat yksityiskohtaisesti viikonlopustaan työtovereilleen ja tekevät siitä kaikesta yhteenvedon huudahtaen: ”Veikkoseni, se oli totisesti elämää!”
Mutta se ei ollut todellista elämää. Se oli tosiasiallisesti kuolemista. Lihan miellyttämiseen antautuminen merkitsee nimittäin kuolemista Jumalan silmissä: ”Se, joka tavoittelee aistillista tyydytystä, on kuollut, vaikka elääkin.” He kaivavat hautaansa itsekkäällä, lihallisella menettelyllään haudaten itsensä syvemmälle synteihinsä ja vajoten yhä kauemma Jumalan Sanan ulottuvilta. Tämän maailman tien kulkeminen merkitsee lopulta kuolemista maailman kanssa. Kristittyjen täytyy kuolettaa lihan halut tullakseen eläviksi hengen töille: ”Ja Jumala on eläviksi tehnyt teidät, jotka olitte kuolleet rikoksiinne ja synteihinne, joissa te ennen vaelsitte tämän maailman menon mukaan, ilmavallan hallitsijan, sen hengen hallitsijan, mukaan, joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa, joiden joukossa mekin kaikki ennen vaelsimme lihamme himoissa, noudattaen lihan ja ajatusten mielitekoja, ja olimme luonnostamme vihan lapsia niinkuin muutkin; mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa.” – Ef. 2:1–5; 1. Tim. 5:6, Um.
Jotta me tulisimme nostetuiksi peritystä kuolleisuudesta ja tehdyiksi eläviksi Jumalalle, niin meidän täytyy tulla eläviksi hänen Sanalleen, hänen tahdolleen, hänen tottelevaisille ihmisille varaamilleen lunnaille. Vasta kun me tulemme eläviksi näillä tavoilla, me voimme suorittaa ne työt, mitkä merkitsevät hyvää perustusta tulevaisuudelle, mitkä antavat meille lujan otteen todelliseen elämään, mitä saadaan nauttia uudessa maailmassa. Paavali sanoi: ”Anna määräys niille, jotka ovat rikkaita nykyisessä asiainjärjestelmässä, etteivät ole ylpeitä ja että eivät pane toivoaan epävarmaan rikkauteen, vaan Jumalaan, joka varaa meille kaikkea runsaasti nautittavaksemme; että he tekevät hyvää, ovat rikkaita hyvistä töistä, anteliaita, valmiita jakamaan omaansa ja varastoivat turvallisesti itselleen oikean perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saisivat lujan otteen todelliseen elämään.” Vasta kun me olemme eläviä Jumalalle ja eläviä oikeissa töissä, me elämme todellisesti ja olemme todelliseen elämään johtavalla tiellä. – 1. Tim. 6:17–19, Um.
Se elävä usko, minkä miljoonat tunnustavat omaavansa, on todellisuudessa kuollut, koska se on toimeton, ilman töitä, mitkä osoittaisivat sen eläväksi. ”Niinkuin ruumis ilman henkeä on kuollut, niin myös usko ilman tekoja on kuollut.” (Jaak. 2:20, 26) Oikeitten töitten tekeminen on rikkauden hankkimista – ei sellaisen rikkauden, mitä koit syövät ja ruoste raiskaa ja varkaat varastavat – vaan sellaisen, mikä kestää. ”Älkää kootko [enää] itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen, missä ei koi eikä ruoste raiskaa ja missä eivät varkaat murtaudu sisään eivätkä varasta. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.” (Matt. 6:19–21) On totta, että ”rahan rakkaus on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla”, mutta ”Jehovan siunaus tekee rikkaaksi, eikä hän lisää siihen mitään murhetta”. – 1. Tim. 6:10; Sananl. 10:22, As.
Elämämme rikastuttaminen tekemällä Jehovan työtä tuo meille tosi ilon ja elämän, millä on arvoa. Nykyinen maailman elämä ei ole todellista elämää. Tämä elämä kelpaa vain yhteen tarkoitukseen, nimittäin oikeissa töissä rikastumiseen, oikean perustuksen laskemiseen tulevaisuudelle, lujan otteen saamiseen tosi elämästä. Meillä voisi olla kaikki, mitä tällä elämällä on tarjottavana, mutta se olisi turhaa ja arvotonta, jos meillä ei olisi oikeita töitä. Tämän elämän päivät ovat harvat ja täynnä ahdistusta ja tuskaa, surua ja kärsimystä, murhetta ja pettymystä, jumalattomuutta ja kuolemaa. (Job 14:1) Päivät ovat harvat, mutta niitä on riittävästi voidaksemme rikastua oikeissa töissä, jos emme hidastele. Monet muistavat kertomuksen jäniksen ja kilpikonnan välisestä kilpajuoksusta. Jänis hyppeli kaukana edellä ja nukahti, kun taas kilpikonna meni hitaasti, mutta vakaasti ja voitti. Mutta meidän ei tulisi jäljitellä kumpaakaan. Me emme voi syöksähtää nopeaan kiriin lyhyeksi ajaksi ja sitten vaipua vaaralliseen uinahdukseen, sillä Harmagedon ei kuhnustele eteenpäin niinkuin kilpikonna. Emmekä me voi kuhnustella eteenpäin vakaasti niinkuin kilpikonna, sillä Harmagedon ei nukahda niinkuin jänis. Meidän täytyy juosta kristillinen juoksu sekä nopeasti että vakaasti. Tämä elämä on epävarma. Meidän täytyy käyttää tässä elämässä, mikä tulee ja menee kuin kukat ja ruoho ja kiitävät varjot, palvelustilaisuuksiamme, tehdä hyvää, rikastua oikeissa töissä.
TOISTEN AUTTAMINEN TARTTUMAAN TODELLISEEN ELÄMÄÄN
Ne, jotka ajattelevat elävänsä todellisesti, kun he tyydyttävät lihallisia halujaan, eivät voi nähdä todellista elämää. Ilman henkistä havaitsemiskykyä ja sydämen arvostusta ihmisillä saattaa olla silmät, mutta he eivät näe, korvat, mutta he eivät kuule, kieli, mutta he eivät puhu. (Matt. 13:13–15) Mutta silmä ei näe kaikkea. Kaupunkilaiskoira saattaa mennä metsään, kohdata haisunäädän ja nähdä ainoastaan pienen musta-valkoisen poikasen, jonka kanssa se haluaa leikkiä. Mutta katkera kokemus opettaa sitä, ja kun se näkee seuraavalla kerralla haisunäädän, niin se näkee enemmän kuin musta-valkoisen pennun, vaikka sen silmään ei näykään muuta. Samoin voi ihminen nähdä, että ennenkuulumattomat sodat, nälänhädät, rutot, maanjäristykset, kauhut, tuskat, rikokset ja muut ahdistukset ovat yllättäneet tämän sukupolven. Mutta jos hänen näkemyksensä loppuu tähän, jollei hän näe näissä seikoissa Jeesuksen toisen läsnäolon merkkiä, niin hän on henkisesti sokea. – Matt. 24:1–22.
Se, mitä korva kuulee, ei liioin ilmaise kaikkea. Joku voi saada tikittävän käärön ja luulla saaneensa hyvän kellon lähettäjältä. Mutta kun käärö avataan, niin siellä voidaan havaita olevan räjähtävä aikapommi. Jos hän säilyy tuossa koettelemuksessa, niin kun hän saa seuraavalla kerralla tikittävän käärön, hän kuulee siinä äänessä enemmän kuin viattoman kellon, vaikka hänen korvaansa ei kantaudukaan muuta ääntä. Ihmiset saattavat kuulla samalla tavalla Jehovan todistajain nykyään puhumaa lohdun ja varoituksen sanomaa. Enemmistölle se merkitsee vain heille puhuvan todistajan sanoja eikä mitään muuta. Mutta niille, jotka ovat vielä hajallaan olevia ”muita lampaita”, tuo ääni eli sanoma osoittautuu Jumalalta ja Kristukselta tulleeksi. (Joh. 10:4, 16) Heillä on sekä kirjaimellisesti että henkisesti kuulevat korvat. Ne, jotka kuulevat sanat, mutta eivät erota sanoman takana Olijoita, ovat henkisesti kuuroja. Siinä, mitä sanotaan, on jotakin enemmän, kuin se, mikä lähtee kieleltä. Lapsi saattaa käyttäytyä huonosti joukon läsnäollessa tai kokouksessa, ja isä tai äiti voi sanoa: ”Puhumme tästä myöhemmin.” Kieli sanoo todellisuudessa enemmän kuin varsinaiset sanat, jotka se lausuu, ja lapsi tietää tämän. Lapsi tietää, että isä tai äiti ei tarkoita vain puhuvansa jälkeläiselleen jolloinkin myöhemmin, vaan hän ymmärtää, että jonkinlaisiin toimenpiteisiinkin ryhdytään. Niin on kristittyjenkin laita: täytyy olla enemmän kuin pelkkiä kieleltä tulevia sanoja. Sanojen täytyy olla oikeita sanoja, ja tekojen täytyy seurata niitä. Niitä ei voida vain lausua, ne täytyy myöskin täyttää, toteuttaa. Ei pidä vain sanoa ”Herra, Herra”, vaan myös tehdä Jumalan ja Kristuksen tahto. (Matt. 7:21; Jaak. 1:22) Jollei mieli voi ohjata kieltä puhumaan sopivia ylistyssanoja Jehovalle ja elleivät oikeat teot seuraa niitä, niin kieli on mykkä.
Jesaja ennusti edelläolevat henkiset seikat mielessään siitä työstä, mikä piti suoritettaman meidän päivinämme: ”Silloin avautuvat sokeain silmät ja kuurojen korvat aukenevat. . . . ja mykän kieli riemuun ratkeaa.” (Jes. 35:5, 6) Tämän henkisen parannustyön täytyy tapahtua, ennenkuin lihallisiin harrastuksiin antautuneet ihmiset, jotka luulevat elävänsä todellisesti, voivat ymmärtää, että he kuolevat todellisuudessa. Jumalan Sana on parantava sanoma, ja kristittyjen täytyy tutkia ahkerasti sitä, niin että he voivat saarnata sitä vaikuttavasti toisille. Paavali neuvoi: ”Harkitse näitä asioita, syvenny niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille ihmisille. Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä sinä pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” – 1. Tim. 4:15, 16, Um.
Ne, jotka ovat hengellisesti kuuroja ja mykkiä ja sokeita, voidaan parantaa tehokkaalla saarnaamisella, jos heillä on nöyryyttä ja vilpitön sydän. Sokeus, millä Saatana verhoaa heidän mielensä, häipyy, kun Valtakunnan hyvä uutinen valistaa heidät, ja jatkuva tutkistelu auttaa heitä mukautumaan Roomalaiskirjeen 12:2:sen (Um) käskyyn: ”Lakatkaa muodostumasta tämän asiainjärjestelmän mukaan ja muuttukaa sensijaan uudistamalla mielenne.” He karttavat sen jälkeen materialismin ansaa heilahtamatta asketismin toiseen äärimmäisyyteen: ”Nuo seikat ovat tosiaankin näennäisesti viisaita itsesäädäntäisessä palvonnassa ja valenöyryydessä, ruumiin ankarassa koettelussa, mutta niillä ei ole mitään arvoa taisteltaessa lihan tyydyttämistä vastaan.” – Kol. 2:23, Um; 2. Kor. 4:4.
Kun näiden ihmisten silmät ovat nyt Jumalan Sanan valistamat ja korvat avoimet sen sanomalle ja kieli vapautunut puhumaan sitä, niin he ymmärtävät, että lihan tyydyttäminen ei ole todellista elämää. He hylkäävät sellaisen menettelyn ja tulevat eläviksi Jumalalle ja Kristukselle ja Raamatulle. He kykenevät nyt käyttämään parhaalla tavalla hyväkseen tätä nykyistä elämää, suorittamaan oikeita töitä, mitkä merkitsevät taivaallisia rikkauksia, olemaan anteliaita näiden töitten jakelemisessa toisten kesken. Silloin ja vain silloin he ”varastoivat turvallisesti itselleen oikean perustuksen tulevaisuutta varten, jotta saisivat lujan otteen todelliseen elämään”.
”Niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.” – Room. 8:5–7.