”Sinun sanasi on totuus”
’Erämaa iloitsee’
MAA, jonka Jumala antoi Israelin kansalle, ei ollut mikään erämaa. Mooses kuvaili sen ”hyväksi maaksi, laaksoissa ja vuorilla vuotavien purojen, lähteiden ja syvien vesien maaksi, nisun ja ohran, viiniköynnöksen, viikunapuun ja granaattiomenapuun maaksi, jalostetun öljypuun ja hunajan maaksi”. – 5. Moos. 8:7, 8.
Kuitenkin maa oli pysyvä todellisena paratiisina vain, jos israelilaiset jatkuvasti olisivat palvelleet Jumalaansa Jehovaa uskollisesti. Heille sanottiin etukäteen, että jos he olisivat tottelemattomia, niin Jumalan heille antama maa autioituisi täydellisesti ja sen kaunis alue muuttuisi hylätyksi erämaaksi. Osoittautuiko tuo profeetallinen varoitus todeksi? – 3. Moos. 26:33–35.
Profeetallisen sanan täyttymykseksi noin 900 vuotta sen jälkeen, kun Mooses kirjoitti sen muistiin, vuonna 607 eaa. babylonialaiset valloittivat Juudan ja Jerusalemin. Eloon jääneet juutalaiset köyhimpiä lukuun ottamatta vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. Jäljelle jääneiden käskynhaltijaksi Nebukadnessar nimitti Gedaljan. Gedaljan murhaamisen jälkeen vielä maassa olevat juutalaiset pakenivat Egyptiin, koska he pelkäsivät kaldealaisten rangaistusta salamurhan takia. Ennustettu autioitus oli silloin täydellinen. – Jer. 39:8–10; 40:5; 41:2; 43:2–7.
Mutta Jehovan tarkoitus ei ollut, että maa jäisi asumattomaksi erämaaksi. Yli sata vuotta ennen Jerusalemin hävitystä profeetta Jesaja kirjoitti: ”Erämaa ja hietikko iloitsee.” (Jes. 35:1; ks. myös Jes. 51:3.) Tuon ennustuksen täyttymys vaati pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten vapautusta, jotta he olisivat voineet palata autioitettuun kotimaahansa. Niin kuin maa oli murehtinut autioitumistaan, niin se oli iloitseva lakattuaan olemasta asumaton erämaa. – Jes. 24:1, 3, 4; 33:8, 9.
Inhimilliseltä näkökannalta katsoen erämaan muuttaminen Eedenin kaltaiseksi paratiisiksi on kuitenkin saattanut näyttää epätodennäköiseltä. Pakkosiirtolaisuudesta vapautuminen oli mahdotonta niin kauan kuin Babylonia oli edelleen olemassa maailmanvaltana. Kun maan ennustetusta 70 vuotta kestävästä autioitumisesta oli jo kulunut melkein 70 vuotta, Babylonian pääkaupunki näytti vielä olevan valloittamaton. (Jer. 29:10) Siksi monet juutalaiset luultavasti alkoivat epäillä tulevan ennallistamisen toteutumista. Mutta jokainen, jolla oli hervonneet kädet, horjuvat polvet ja innokas sydän, saattoi ammentaa lohtua siitä, mitä Jesaja edelleen sanoi: ”Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.” – Jes. 35:3, 4.
Uskollisena Sanalleen Jehova Jumala todella tuli kostamaan Babylonille vuonna 539 eaa. useiden kansojen välityksellä, joihin kuuluivat meedialaiset ja persialaiset. Sotajoukkoja johti Kyyros, juuri se mies, jonka Jehova Jesajan kautta ilmoitti nimeltä Babylonin valloittajaksi melkein 200 vuotta aikaisemmin. Samoin ennustuksen täyttymykseksi Kyyros käänsi Eufratin virtaamasta Babylonin läpi ikään kuin kuivaten sen ja teki siten mahdolliseksi voittoisan armeijan marssia joenuomaa pitkin ja mennä sisään kaupungin porteista, jotka oli jostain käsittämättömästä syystä jätetty auki. – Jes. 13:17; 21:2; 44:27–45:6.
Pian sen jälkeen, vuonna 537 eaa., astui voimaan Kyyroksen säädös, joka salli juutalaisten pakkosiirtolaisten palata kotimaahansa ja jälleenrakentaa Jerusalemin temppeli. Uskollinen jäännös oli heti valmis. Siihen kuuluvat eivät olleet enää hengellisesti sokeita, kuuroja, rampoja eivätkä mykkiä. (Jes. 35:5, 6) Silmillään he olivat nopeita tuntemaan Jumalansa Jehovan ja vapautuksen, jonka hän oli saanut aikaan heille. (Jes. 52:6) Heidän korvansa kuuntelivat ja ottivat huomioon hänen profeetallisen käskynsä lähteä Babylonista. (Jes. 52:11; Jer. 50:8; 51:6) Vaeltamalla Jehovan tahdon mukaisesti he eivät enää olleet rampoja, mikä oli aiheutunut siitä, että he olivat hairahtuneet vanhurskauden polulta. (Jes. 42:24; Hepr. 12:13) Vaikka he olivat kerran olleet mykkiä, he alkoivat kertoa siitä, mitä Jehova oli tehnyt heille. – Jes. 43:20, 21; 48:20.
Erityisesti sen jälkeen kun uskolliset juutalaiset oli palautettu Jumalan antamaan maahansa, he saattoivat kertoa Jehovan ihmeellisestä vapautuksesta ja siitä, kuinka hän johti heidät takaisin Babylonista. Vaikka Jehova oli ilmeisesti tuonut juutalaisen jäännöksen takaisin suoraa erämaareittiä pitkin, mukana olleet eivät kärsineet janoa. Ihmeen kautta Jehova pani veden virtaamaan suoraan kalliosta. Matkan varrella hän myös suojeli heitä villieläimiltä. Tie, jota pitkin Jumala johdatti heitä, oli osoittautunut ”pyhäksi tieksi”, koska sitä kulkivat vain hänen puhtaat ja katuvat palvelijansa. – Jes. 35:6–9; 43:19; 48:21.
Miten runsaasti syytä riemuun ja iloon Jumalan vapautetulla kansalla sen tähden olikaan! Vapautetun kansan jäsenet eivät enää olleet murheellisia ja huoanneet Babylonin vankeina. Jehova oli osoittautunut uskolliseksi lupaukselleen. Hän oli todella pannut erämaan iloitsemaan herättämällä sen eloon iloisilla kotimaahan palautetuilla israelilaisilla ja heidän kotieläimillään. – Jes. 35:10.
Tämä Juudan maan suurenmoinen muodonmuutos erämaasta merkitsi myös ”uuden maan” syntymistä, koska Raamatussa ”maa” merkitsee usein sitä maapallon osaa, missä israelilaiset asuivat. (Jes. 24:1, 3–6) Näin ollen kun Jehova asetti heidät uudelleen heidän maahansa, hän itse asiassa ’perusti maan’. Tätä kotiinpalautettujen israelilaisten ”maata” hallitsivat ”uudet taivaat”, sillä käskynhaltija Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Joosuan kautta Jehova ohjasi ja johti valtaansa alistettua kansaa. – Jes. 51:16; 65:17; 66:22; Hagg. 1:1, 14.
Se, mitä Jehova Jumala teki israelilaisille tuolloin kuudennella vuosisadalla eaa., ei ole pelkkää kuollutta historiaa. Näillä ennallistamisennustuksilla oli oleva täyttymys vielä tulevaisuudessa. Apostoli Pietari kirjoitti: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” (2. Piet. 3:13) Maailma on varmasti nykyään ainakin yhtä suuressa määrin erämaa kuin Juudan autioitettu maa oli. Se on täynnä ihmisiä, jotka ovat raakoja ja vahingoittavat lähimmäistään, ja siellä on paljon huonoa hedelmää. Maa todella tarvitsee vanhurskaan hallituksen, joka hoitaa sen asioita ja hävittää perin pohjin kaiken pahuuden.
On sen tähden lohduttavaa havaita Jumalan päätöksen olevan luoda ”uudet taivaat ja uusi maa”. Tämä merkitsee sitä, että Jumalan vanhurskas hallitus, hänen valtakuntansa, tulee ”uusina taivaina” hallitsemaan ”uutta maata”, hänen hallituksensa uskollisten alamaisten yhteiskuntaa. Silloin tämä kiertotähti ei kuvaannollisesti puhuen enää sure sen tähden, että pahat ihmiset olisivat alentaneet sen erämaaksi. Sitä ei enää turmella, vaan se muutetaan paratiisiksi. Kyyneleet ja suru väistyvät ilon ja riemun tieltä. Täynnä Jumalan valtakunnan onnellisia ja uskollisia alamaisia entinen erämaa iloitsee. – Ilm. 11:18; 21:1, 4, 5.