Maailmallisten tuttavien häät
SATTUU usein, että kristittyjä kutsutaan maailmallisten sukulaisten ja tuttavien vihkiäisiin, jotka vietetään väärälle uskonnolliselle palvonnalle pyhitetyissä rakennuksissa. Millaisen ratkaisun teet sellaisessa tapauksessa? Menetkö vai et? Onko väärin osallistua sellaisiin vihkiäisiin? Kuinka ratkaisisit asian?
Kristityt ymmärtävät, että Raamattu tekee jyrkän eron oikean ja väärän palvonnan välillä. He tietävät, ettei Jumala hyväksy uskontojärjestöjä, jotka eivät pysy tarkasti hänen Sanansa opetuksissa. Sen vuoksi he eivät osallistu millään tavoin sellaisten järjestöjen toimituksiin. He noudattavat sen sijaan Raamatun neuvoa: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa; sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? . . . Tai mitä yhteistä osaa uskovaisella on uskottoman kanssa? . . . ’Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko.’” – 2. Kor. 6:14–17.
Mutta vihkiäiset ovat useimmissa maissa pohjimmaltaan siviilitoimitus, vaikka pappi suorittaakin sen. Pappi, joka laillistaa avioliiton, saa valtiolta valtuutensa ihmisten vihkimiseen. Tämän huomioon ottaen kristitty voi ajatella, ettei ole mitään suoranaista raamatunpaikkaa, joka kieltäisi häntä olemasta läsnä ja osallistumasta, vietettäköönpä vihkiäiset väärän uskonnon rakennuksessa tai ei. Tämä on oikein, mutta on kuitenkin muita tekijöitä, jotka kristitty haluaa ottaa huomioon.
USKONNOLLISET SUHTEET
Kun vihkiäismenot pidetään uskonnollisessa rakennuksessa papin valvonnassa, niin ne liittyvät tavallisesti hyvin läheisesti kyseisen uskonnon uskonnolliseen palvontamuotoon. Saatetaan esimerkiksi laulaa ja rukoilla, ja joissakin tapauksissa voidaan läsnäolijoiden odottaa polvistuvan tai suorittavan joitakin muita uskonnollisia tekoja. Ottaen huomioon sen, mitä Raamattu sanoo, kristitty ei voisi omantuntonsa takia yhtyä kolmiyhteiselle jumalalle esitettyihin rukouksiin eikä millään tavalla osallistua sellaisen järjestön uskonnollisiin toimituksiin, joka esittää väärin tosi Jumalan Jehovan ja hänen opetuksensa. Mitä tällainen tilanne merkitsisi?
Se merkitsisi sitä, että kristitty, erityisesti sellainen, joka olisi mukana morsiusjoukon jäsenenä, saattaisi havaita olevansa hyvin läheisesti liittynyt sellaiseen, minkä Raamattu osoittaa olevan väärää palvontaa. Hän olisi asiaan kuulumaton sellaisissa vihkiäisissä, ehkä hyvin silmiinpistävästi. Jokainen muu voisi suorittaa uskonnollisia menoja, joihin osallistuminen olisi taas hänelle uskosta luopumista ilmaiseva teko. (Joh. 4:24) Pappi, morsian ja sulhanen sekä muut läsnäolijat saattaisivat joutua tukalaan asemaan ja suuttuakin sen johdosta, mikä näyttäisi heistä olevan kristityn äärimmäistä halveksintaa. Voiko kukaan hetken tunnelman painostuksessa olla varma siitä, ettei hän sovittelisi? Heikentyisikö hän sellaisessa paineessa ja tekisi jotain, mikä saisi Jumalan paheksumisen? Pystyisikö hän ratkaisemaan, mihin tekoihin ja menoihin sisältyisi todella väärää palvontaa, niin että hän osaisi välttää niitä?
Kristitty haluaa sen tähden harkita huolellisesti, onko viisasta osallistua tällaiseen tilaisuuteen. Hän ei suinkaan tahdo tehdä mitään, mikä vaarantaa hänen suhteensa Jehova Jumalaan. Hänen on siis ratkaistava: Onko osallistuminen vihkiäisiin, jotka vietetään väärän uskonnon järjestön valvonnassa, sopusoinnussa Jumalan käskyn kanssa, joka kuuluu: ”Paetkaa epäjumalanpalvelusta”? Sopiiko se yhteen seuraavan määräyksen kanssa: ”Lähtekää pois heidän keskeltänsä ja erotkaa heistä, sanoo Herra, älkääkä saastaiseen koskeko”? Kypsä kristitty ei halua kokeilla, miten lähelle väärään palvontaan osallistumista hän voi mennä, vaan päinvastoin hän haluaa pysytellä niin kaukana kuin mahdollista kaikista vaikutuksista tai suhteista, mitkä voivat vaarantaa hänen suhteensa Jumalaan. – 1. Kor. 10:14; 2. Kor. 6:17.
MUIDEN MIELLYTTÄMINEN
Mutta antautunut kristitty saattaa ajatella, että jos hän ottaa vastaan kutsun läheisen maailmallisen tuttavan vihkiäisiin, niin se auttaa ystävällisten suhteitten säilyttämistä hänen kanssaan. Toisaalta kieltäytyminen menemästä ja osallistumasta vihkiäisiin voi herättää katkeria tunteita ja tehdä jatkuvan totuuden puhumisen hänelle Jumalan sanasta mahdottomaksi.
Kristittyjen tarkoitus luonnollisesti on auttaa maailmallisia tuttavia pääsemään vapaiksi epäraamatullisista opeista, mutta auttaako osallistuminen heidän vihkiäisiinsä todella tässä? Vaikka sinusta tuntuisikin, ettei sinulla ole vaaraa sovitella, lisääkö sinun lujuutesi kieltäytyä vihkiäisissä osallistumasta mitenkään uskonnollisiin menoihin tilaisuuden miellyttävyyttä heille ja heidän maailmallisille vierailleen? Eikö sinun käytöksesi saata päinvastoin pilata tilaisuuden heiltä ja aiheuttaa hämminkiä? Olisi sopivaa selittää nämä mahdollisuudet maailmalliselle sukulaisellesi tai tuttavallesi etukäteen.
Luultavastikaan tunteittesi ja uskomuksesi rehellinen, suorasukainen selitys ei loukkaa, vaan päinvastoin synnyttää kunnioitusta ja luo paljon lujemman perustan jatkuville raamatullisille keskusteluille. Jos läheinen maailmallinen sukulainen tai tuttava pyytäisi esimerkiksi sinua tulemaan ”morsiustytöksi” tai ”sulhaspojaksi” uskonnollisiin vihkiäisiinsä, niin voisit sanoa hänelle, miten arvostettu tunnet olevasi siksi, että hän haluaisi sinun olevan niin lähellä tänä hänen elämänsä tärkeänä hetkenä. Mutta sitten voisit selittää tähän tapaan:
’Koska Raamattu tekee niin jyrkän eron oikean ja väärän uskonnon välillä, niin en voisi varauksitta saapua vihkiäisiin, missä toimituksen suorittavat papit, joiden en otaksu opettavan Jumalan sanan totuuksia. Sellaiset papit rukoilevat kolmiyhteistä jumalaa, ja koska minä voin rukoilla ainoastaan Jehova Jumalaa, niin en voisi osallistua niihin rukouksiin enkä mihinkään häittenne uskonnollisiin vertauskuvallisuuksiin enkä menoihin. Toivotan sinulle onnea, mutta pelkään, että läsnäoloni olisi vain kiusallinen sinulle, papillesi ja toisille siellä oleville.’
Sellainen selitys osoittaa tuttavallesi, ettei vain uskontosi ole tärkein asia elämässäsi, vaan että sinä olet myös huolissasi hänen tunteistaan. Hän todennäköisesti myöntää, että olisi kaikkien osapuolten parhaaksi, ettet sinä olisi niin läheisesti yhteydessä hänen vihkiäisiinsä. Samalla jää hyvä tilaisuus selittää edelleen, kuinka tärkeätä on harjoittaa palvontamuotoa, joka on sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa. Raamatun kouluttama omatunto voi sallia olla sivustakatsojana sellaisissa vihkiäisissä, mutta silloin on otettava vastuu teoistaan. – Gal. 6:5.
VANHEMPIEN ASENNE
Antautuneet kristityt vanhemmat haluavat lastensa palvovan Jehovaa, mutta toisinaan nuoret päättävät haluta mennä naimisiin maailmallismielisten tuttaviensa kanssa. Mitä silloin? Lasten ollessa vanhempiensa holhouksessa vanhemmat eivät voi suostua siihen, että nämä avioituvat henkilön kanssa, joka ei ole antautunut Jumalalle. Jos poika tai tyttö haluaa itsepintaisesti naida epäuskoisen, niin hänen on tehtävä se saavutettuaan laillisen iän, omalla vastuullaan ja ilman vanhempien hyväksyntää tai suostumusta. Jehovalle antautuneitten vanhempien täytyy tehdä kristallinkirkkaaksi, etteivät he salli lastensa mennä naimisiin sellaisten kanssa, jotka eivät ole antautuneet Jumalalle. Raamatun periaatteet ovat tässä selvät: ”Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa.” Menkää avioliittoon ”vain . . . Herrassa”. – 2. Kor. 6:14; 1. Kor. 7:39.
Vanhemmat eivät myöskään salli alaikäisten lastensa tehdä lopullista ratkaisua maailmallisen tuttavan vihkiäisiin osallistumiseen. Vanhemmat käyttävät sen sijaan Jumalan heille antamaa vastuuta ja tekevät ratkaisun lastensa puolesta, ja päättävät, mikä on heidän hengellisen hyvinvointinsa parhaaksi. – Ef. 6:1–4; Jes. 38:19.
Mutta jos lapset saavuttaisivat laillisen iän ja haluaisivat vanhempiensa osallistuvan vihkiäisiinsä, jotka vietetään väärän uskontojärjestön suojeluksen alaisuudessa ja rakennuksessa, niin entä silloin? Pitäisikö vanhempien suostua osallistumaan niihin? Hyväksyvätkö vanhemmat sellaiset maailmallisen tuttavan kanssa väärän uskonnon tyyssijassa toimeenpannut vihkiäiset? Hyväksyvätkö he sellaisen palvonnan? Jolleivät, niin näyttääkö johdonmukaiselta, että vanhemmat osallistuisivat todella vihkiäisiin kenties isän luovuttaessa tyttärensä pois? Vanhemmat haluavat olla rakastavia ja helliä lapsiaan kohtaan, mutta he eivät halua samalla olla epäjohdonmukaisia, niin että opettaisivat lapsilleen toista ja sitten myöhemmin osallistuisivat sellaiseen, mistä ovat varoittaneet heitä. He eivät voi sillä tavoin saada lapsiaan pitämään tosi palvontaa ylevänä. Vanhempien täytyy myös ratkaista, ovatko he läsnä sellaisissa vihkiäisissä äänettöminä huomioitsijoinakaan.
MAAILMALLISET HÄÄT
Toinen seikka, mikä toisinaan tulee ratkaistavaksi, on, tuleeko hyväksyä kutsu maailmallisen tuttavan hääjuhliin, jotka voivat olla kokonaan erossa uskonnollisista menoista. Mutta onko sikäläinen seura rakentavaa? Juodaanko siellä kovasti, tupakoidaan, tanssitaan eroottisia tansseja ja käyttäydytään muutenkin kristitylle sopimattomasti? Jos näin on, niin onko kristityllä syytä olla siellä? – 1. Kor. 15:33.
Maailmallisissa häissä annetaan erikoinen kunnia morsiamelle. Vieraat juovat hänelle maljoja, he asettuvat riviin suudellakseen häntä, ja joissakin paikoissa he jopa maksavat saadakseen tanssia hänen kanssaan. Pysähdy ajattelemaan! Harkitse esim. 1. Kor. 11:3, 8, 9:ää ja Room. 1:24, 25:tä. Onko Jumalan periaatteitten mukaista kunnioittaa niin suuresti luomusta, korottaa naista? Mitä teet? Liitytkö joukkoon vai jäätkö pois? Sellainen maailmallinen ilmapiiri ei ole suinkaan hyvä, vaikka epäuskoisen miehen kristitty vaimo huomaisikin, ettei aina ole mahdollista välttää sellaista ympäristöä.
Jos kristillisen seurakunnan toiset jäsenet saavat tietää, että olet ollut maailmallisissa kirkkovihkiäisissä ja häissä, niin miten se vaikuttaa heihin? Onko olemassa sellainen mahdollisuus, että jotkut kompastuvat siihen, mikä voi heistä näyttää sovittelulta uskossa? Heikentyykö heidän kunnioituksensa sinua kohtaan Jumalan palvelijana? Tätä tulee harkita, sillä se voi hyvinkin vaikuttaa asemaasi seurakunnassa. Mutta sinun on tehtävä ratkaisu.
Niin kauan kuin tämä vanha asiainjärjestelmä on olemassa, niiden, jotka koettavat elää sopusoinnussa Jumalan sanan kanssa, on tehtävä ratkaisuja, jotka koskevat heidän yhteyttään siihen. Ei ole aina helppoa päättää, mitä on tehtävä, mutta Jehovan sanansa ja järjestönsä kautta antaman ohjauksen harkinta rukoillen auttaa meitä tekemään polut suoriksi jaloillemme. – Ps. 25:4, 5; Sananl. 3:5, 6.