Ammenna rohkeutta Jumalan sanasta
”Me voimme olla rohkeita ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani, minä en pelkää. Mitä voi ihminen minulle tehdä?’” – Hepr. 13:6, Um.
1. Mitkä olosuhteet ovat täyttäneet ihmissydämet suurella pelolla, ja ketkä ainoastaan voivat olla rohkeita niiden vallitessa?
KUKA voi olla rohkealla mielellä tällaisessa maailmassa – maailmassa, mikä on pelon kyllästämä? Koskaan aikaisemmin ihmisen historiassa ei ole ollut enemmän voimia yhteistoiminnassa pelon herättämiseksi ihmissydämissä. Sodan pelko on aiheuttanut mielettömimmän aseistautumiskilvan ihmiskunnan historiassa. Rikollisuuden määrä kohoaa vuosi vuodelta ja lisää hätää. Maanjäristykset murskaavat huolestuttavan usein ihmisten kodit heidän päälleen; ne tappoivat 180 000 henkeä yhdellä iskulla Kiinassa vuonna 1920, yli 12 000 Persiassa vuonna 1962 ja tuhansia muita joka vuosi toisissa paikoissa. Kuivuus, heinäsirkkavitsaukset ja myrskyt hävittävät viljasatoja aiheuttaen ankaraa nälänhätää. Sairauskin kantaa jatkuvasti hirveää veroa – eivät ainoastaan sellaiset sairaudet kuin syöpä ja malaria, vaan myös ne, mitkä aiheutuvat ihmisten ahneudesta, mikä johtaa esimerkiksi tuhansien epämuodostuneitten lasten syntymiseen vahingollisten lääkkeitten käytön takia. Kenellä on tällaisten pelon aiheitten vitsaamassa maailmassa järkeviä syitä olla rohkea? Ainoastaan niillä, jotka saattavat sanoa: ”Jehova on minun auttajani.” – Hepr. 13:6, Um.
2. Mitkä muut olosuhteet voivat usein vaatia rohkeutta, ja mistä tulee etsiä ohjausta sellaisina aikoina?
2 On pidettävä mielessä, että rohkeutta vaativat olosuhteet eivät ole ainoastaan niitä, mitkä ovat uutisotsikkoina. Ne ovat toisinaan hyvinkin henkilökohtaisia murhenäytelmiä, joista vain harvat sivulliset saattavat olla tietoisia. Tällaiset asiat aiheuttavat asianomaiselle usein ankaramman iskun kuin atomisodan uhka. Näiden pulmien kohtaamiseksi rohkeana ja menestyksellisesti on katse luotava Jumalaan ja käännyttävä hänen Sanansa opastuksen puoleen. – Ps. 46:2, 3; 119:105–112.
3. Miksi kristityiltä vaaditaan erityistä rohkeutta?
3 Rohkeutta vaaditaan huomattavassa määrin kaikilta, jotka koettavat elää jumalisessa antaumuksessa Jeesuksen Kristuksen seuraajina. Heidän täytyy päättäväisesti torjua se imu, mikä vetää maailman teille ominaisen materialismin ja aistillisuuden pyörteeseen. Heidän täytyy Kristuksen seuraajina olla Jehova Jumalan pelottomia todistajia. He eivät saa pelätä vääryyden paljastamista ja Jumalan sanan totuuden puolustamista, olkoonpa se miten suuressa epäsuosiossa hyvänsä. Heidät saatetaan Jumalan edessä säilyttämänsä nuhteettomuuden takia heittää vankeuteen, pakottaa pois toimestaan tai viedä pois asuinmaastaan. He voivat olla varmoja, että ”kaikki, jotka tahtovat elää jumalisesti Kristuksessa Jeesuksessa, joutuvat vainottaviksi”. (2. Tim. 3:12) Mistä se rohkeus tulee, joka kestää tällaisen paineen? Se on niillä, joilla on Jumalan sanaan juurtunut usko.
JUMALAN SUURUUDEN TUNTEMISESTA JOHTUVA ROHKEUS
4. Miten kristillinen rohkeus määritellään, ja mihin se perustuu?
4 Vaikka rohkeus onkin sisäistä voimaa, niin kristityn rohkeus ei ole itseluottamusta. Se ei johdu itseensä luottamisesta. Se on päinvastoin seuraus Jumalaan turvaamisesta, ja tämän voiman avain on hänen tuntemuksensa. Saadaksemme rohkeutta meidän täytyy siis luottaa Raamattuun, koska me saamme tästä lähteestä tietoa Jehova Jumalasta ja hänen verrattomista ominaisuuksistaan ja koska tämä Jumalan sana painaa mieleemme hänen suuruutensa. Kertomalla meille hänen töistään se tekee meille selväksi, että hän on ”Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on”. Kertomalla hänen tekojaan hänen palvelijoittensa yhteydessä se osoittaa meille, että hän on ”Korkein kaikessa maassa”, että hän on ”Jumala Kaikkivaltias”. ”Herra [Jehova, Um] on totinen Jumala; hän on elävä Jumala.” Hän kuulee palvelijoittensa anomukset, eikä hänen kätensä ”ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan”. Tällaisen Jumalan palvojilla on täysi syy olla rohkeita. – Apt. 17:24; Ps. 83:19; 2. Moos. 6:3; Jer. 10:10; Jes. 59:1.
5. Mitä rohkeutta vahvistavaa menettelyä tulee noudattaa, niin kuin psalmistakin teki?
5 Koska Jumalan sanan täsmällinen tunteminen on päätekijä rohkeuden omaamiseksi, niin meidän on syövytettävä se sydämeemme ja mieleemme. Tee niin kuin psalmista, joka sanoi: ”Minä muistelen Herran tekoja, minä muistelen sinun entisiä ihmetöitäsi. Minä tutkistelen kaikkia sinun töitäsi, minä mietin sinun suuria tekojasi.” (Ps. 77:12, 13) Käytä joka päivä aikaa Raamatun lukemiseen, sen miettimiseen ja käsittelemiseen toisten kanssa keskustellen. Anna mielesi viipyä Jehovan töissä, sen sijaan että pitäisit tämän maailman hallitsijoitten riitoja pääasiallisina mielenkiintosi kohteina. Huomion kiinnittäminen tällä tavalla Jumalan sanaan ja siten kasvaminen Jumalaan kohdistuvassa rakkaudessa karkottaa ihmiskunnassa olevien ylpeitten sortajien pelon, vaikka he olisivat vallassa olevia miehiä, jotka ylimielisesti yrittävät hävittää tosi palvonnan, tai kansoja, jotka varastoivat aseita atomisotaa varten. – 1. Joh. 4:18.
6, 7. Miksi Jehovan todistajat eivät tule pelkureiksi silloinkaan, kun voimakkaat kansat uhkaavat hävittää heidät tyystin?
6 Ne, jotka ovat Jehova Jumalan antautuneita palvojia, eivät tule pelkureiksi silloinkaan, kun hampaisiin asti aseistautuneet kansat uhkaavat hävittää heidät perin pohjin. Vaikka kristityt ’eivät sodi lihan mukaan’ ja vaikka heidän ’sota-aseensa eivät olekaan lihallisia’, niin se ei merkitse sitä, että kansoilla olisi vapaat kädet Jumalan kansan elämän sammuttamiseen ja oikean palvonnan lopettamiseen. (2. Kor. 10:3, 4) Jehova on kansansa kanssa, ja se luottaa häneen. Hänen kansaansa kuuluvat tuntevat hänen kirjoitetusta Sanastaan hänet Siksi, joka Juudan kuninkaan Joosafatin päivinä vapautti kansansa Mooabin, Ammonin ja Edomin maan yhtyneistä sotajoukoista. Hän sanoi siinä tilaisuudessa Juudan kansalle ja Jerusalemin asukkaille: ”Älkää peljätkö älkääkä arkailko tätä suurta joukkoa, sillä sota ei ole teidän, vaan Jumalan. . . . silloin ei ole teidän asianne taistella. Astukaa esiin, seisokaa ja katsokaa, kuinka Herra pelastaa teidät.” – 2. Aikak. 20:15–17; Ps. 34:8.
7 Taas kuningas Hiskian päivinä käänsi Assyrian kuningas, mahtavimman ihmiskunnassa siihen aikaan olevan hallituksen vallanpitäjä, sotakoneistonsa Jerusalemia vastaan suoritettuaan onnistuneen sotaretken eräitten Palestiinan osien läpi. Voitonvarmana nytkin hänen sotapäällikkönsä Rabsake pilkkasi Hiskiaa: ”Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on?” (Jes. 36:4) Hiskia osoitti, mikä se luottamus oli, menemällä Jehovan huoneeseen rukoilemaan ja lähettämällä sanan Jehovan profeetalle Jesajalle. Assyrian yksinvaltiaan uhkaus ei kohdistunut ainoastaan Hiskiaan ja hänen kansaansa, vaan myös Jehova Jumalaan. Oman nimensä tähden Jumala ryhtyi toimimaan, eikä maahan hyökkäävien sotajoukkojen sallittu edes luoda piiritysvallejaan kaupunkia vastaan eikä ampua sinne yhtään ainoata nuolta. Jehovan teloitusenkeli hävitti yhtenä yönä 185 000 miestä Assyrian sotajoukosta ja lähetti kuninkaan hoippuen hävinneenä takaisin Niiniveen, missä hän kohtasi kuolemansa palvoessaan epäjumalaansa. Samoin tällä 20. vuosisadallakin, kun natsi-Saksan voimakas diktatuurihallitus uhkasi hävittää tyystin Jehovan todistajat, sen yritykset tehtiin tyhjiksi. Jehova, joka kaikissa näissä tapauksissa pelasti palvelijansa, on Se, josta itse maailmanhallitsija Nebukadnessar nöyryytettiin sanomaan: ”Hän tekee, niinkuin hän tahtoo, taivaan joukoille ja maan asukkaille, eikä ole sitä, joka pidättää hänen kätensä ja sanoo hänelle: ’Mitäs teet?’” (Dan. 4:32) Kohta hän pyyhkäisee Harmagedonin yleissodassa pois ne, jotka vastustavat häntä ja sortavat hänen kansaansa, mutta nytkään hän ei salli heidän tehdä tyhjäksi päätöstään. Niillä, jotka palvovat häntä, on hyvä syy olla rohkeita. Ollen hänen rakkaudellisessa huolenpidossaan he voivat sanoa psalminkirjoittajan kanssa: ”Herra on minun puolellani, en minä pelkää; mitä voivat ihmiset minulle tehdä?” – Ps. 118:6.
VAPAUTUS ENNUSTETTU
8. Kun israelilaiset olivat vankeina Babyloniassa, niin miten he voivat ammentaa rohkeutta Jumalan kirjoitetusta sanasta?
8 Vähän aikaa sen jälkeen kun Jehova oli huolehtinut siitä, että Jerusalem vapautettiin Sanheribin sotajoukoista, hän kerrotutti Sanassaan rohkaisun, mitä hänen kansansa oli tarvitseva myöhempänä ajankohtana. ”’Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani’, sanoo teidän Jumalanne. ’Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä.’” (Jes. 40:1, 2) Niin, Juudan ja Jerusalemin asukkaat vietiin maanpakolaisuuteen vuonna 607 eKr. palvelemaan babylonialaisia isäntiä siksi, että heistä tuli luopioita ja he vaelsivat uskottoman Samarian askeleissa, jonka Jehova antoi Assyrian käsiin. Mutta mikä lohdutus olikaan noille israelilaisvangeille Jerusalemin autioituksen 70. vuotena todeta Jumalan profeettojen Jesajan ja Jeremian kirjoittamasta Sanasta, että vapautusaika oli käsillä! He voivat rohkaistua! – Dan. 9:1, 2.
9. Miksi pitkä paluumatka Jerusalemiin ei saanut heitä menettämään rohkeuttaan?
9 Heidän edessään oli tosin pitkä matka takaisin Jerusalemiin, mutta olisiko sen pitänyt tehdä tyhjäksi heidän Jumalansa lupauksen täyttymistä? ”Huutavan ääni kuuluu: ’Valmistakaa Herralle tie erämaahan, tehkää arolle tasaiset polut meidän Jumalallemme. Herran kunnia ilmestyy: kaikki liha saa sen nähdä. Sillä Herran suu on puhunut.’” (Jes. 40:3, 5) Jumala itse oli huolehtiva siitä, että esteet raivataan tieltä pois. Hän oli näkymättömänä johtava heidän paluutaan, samoin kuin hän oli johdattanut heidät pois Egyptistäkin, sillä siten, että hän ennallistaa nimikkokansansa, Jehovan kunnia kävisi ilmeiseksi kaikille kansoille.
10. Millainen lupaus ei olisi ollut hyvin perusteltu syy rohkeuteen, mutta mikä teki juutalaisvankien hellimän toiveen paremmaksi?
10 Tämä ei ollut kenenkään sellaisen juutalaisten keskuudessa olevan kansallisjohtajan turha lupaus, joka toivoi murskaavansa Babylonian ikeen. Ei heidän pitänyt sellaisesta suunnitelmasta löytää rohkeuden syytä. He tiesivät aivan hyvin, että yksi Psalmien henkeytetty kirjoittaja oli varoittanut heitä odottamasta vapautusta kuolevaisilta ihmisiltä, koska ihmiset häviävät. He kuivuvat niin kuin ruoho. ”Mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:8) ”Autuas se, jonka apuna on Jaakobin Jumala, se, joka panee toivonsa Herraan, Jumalaansa.” (Ps. 146:3–10) Samoin kuin rakkaudellinen paimen kokoaa yhteen lampaansa, niin Jehovakin kokosi sanansa täyttymykseksi yhteen kansansa Jerusalemiin rakentamaan uudelleen sen palvontatemppeliä vuonna 537 eKr. He eivät panneet Jumalan kirjoitetun sanan lupauksille perustamaansa luottamusta väärään paikkaan.
”NOSTAKAA SILMÄNNE KORKEUTEEN”
11. Mihin luomistöitään koskeviin tosiasioihin Jehova kiinnitti profeetta Jesajan kautta kansansa huomion ja miksi?
11 Ennustaessaan Jesajan kautta tämän vapautuksen, minkä hän oli toteuttava kansalleen, Jehova jatkoi kiinnittäen sen huomion luomistöihinsä. Hän kehotti sitä havaitsemaan tässä kaikkivaltaisen voimansa todisteet ja näkemään siinä syyn siihen luottamukseen, että hän ylläpitää niitä, jotka panevat toivonsa häneen. Hän teki selväksi sen, että meret ovat hänelle kouralla mitattavia; taivaat hän mittaa kuin levitettyjen sormiensa välin, ja kaikki kansat ovat kuin vain tomuhiukkanen vaakakupissa. Mutta voiko ihminen hallita mahtavia meriä? Onko hän edes kyennyt näkemään luomakunnan rajoja, puhumattakaan etäisyyksien tarkasta mittaamisesta kaukaisiin taivaankappaleisiin? Mitä järkevää syytä olisi näin ollen niillä, jotka panevat toivonsa Jehovaan, pelätä sitä, mitä ihminen voi tehdä? Ei yhtään mitään! – Jes. 40:12–17.
12, 13. Millaisen vaikutuksen Jumalan luomistöitten ja ihmisten saavutusten keskinäinen vertailu tekee meihin?
12 Katso taivaankappaleita ylhäällä ja harkitse, mitä niiden olemassaolo merkitsee: ”Nostakaa silmänne korkeuteen ja katsokaa: kuka on nämä luonut? Hän, joka johdattaa esiin niitten joukot täysilukuisina, joka nimeltä kutsuu ne kaikki; suuri on hänen voimansa ja valtainen hänen väkensä: ei yksikään jää häneltä pois.” (Jes. 40:26) Tämä on hyvä pitää mielessä tänä aikana, jolloin ihmiset kerskuvat tieteellisistä saavutuksistaan. He ylpeilevät siitä, että ovat panneet miehitettyjä avaruusaluksia kiertämään maata. He ovat kopeita siksi, että ovat lähettäneet koeraketteja kohti aurinkoa, kuuta, Venusta ja Marsia. Mutta merkitsevätkö nämä uroteot, että ihminen on nyt juuri se, jolta meidän täytyy odottaa varjelusta? Ei suinkaan!
13 Kuu on ollut radallaan kauan ennen kuin ihmiset aloittivat avaruusohjelmansa, eikä se ole senlaatuinen satelliitti, joka palaa poroksi muutamien kuukausien kuluttua. Mutta se on ainoastaan yksi taivaankappaleista, joista yhtäkään ei ole asettanut radalleen ihminen. Onhan maa itsekin avaruusalus ja lisäksi sellainen, jossa on elävä lasti. Yhden ihmismatkustajan sijasta heitä on siinä kolme miljardia ja eläimiä määrättömästi, eikä heitä kaikkia ole pakattu avaruusasuihin hengen säilyttämiseksi. Niin suurilta kuin ihmisten työt näyttänevätkin ihmisten silmissä, ne tulevat suorastaan säälittäviksi Jumalan käsien töitten rinnalla katseltuina. Ihmisillä saattaa olla vetypommeja ja ohjuksia asevarastoissaan, mutta Jehova Jumala voi päästää valloilleen maanjäristyksiä, jotka ovat tuhansien vetypommien veroisia, ja laskea riehumaan raemyrskyjä, joille he eivät pysty tekemään vastahyökkäyksiä. Hän voi vähäisellä lumisateellakin tehdä heidän sotaliikkeensä mahdottomiksi. (Joos. 10:11; Job 38:22, 23) Kansojen tieteelliset saavutukset eivät estä niitä joutumasta tekemään tiliä niiden maan päällä vuodattamasta verestä. Tämän takia voivat kaikki vanhurskautta rakastavat rohkaistua. – Aam. 9:1–3; Hes. 38:22.
14. Vaikka Jehova on kaikkivaltias, niin miksi ei ole helppoa kuulua tänä aikana hänen palvojiinsa?
14 Kuitenkaan ei se, että Jehova on kaikkivaltias, merkitse sitä, että niillä olisi helppoa, jotka palvovat häntä tosi kristittyinä. Jeesus sanoi seuraajilleen: ”He käyvät teihin käsiksi ja vainoavat teitä ja vetävät teidät synagoogiin ja heittävät vankiloihin ja vievät teidät kuningasten ja maaherrain eteen minun nimeni tähden. . . . Omat vanhemmatkin ja veljet ja sukulaiset ja ystävät antavat teidät alttiiksi; ja muutamia teistä tapetaan, ja te joudutte kaikkien vihattaviksi minun nimeni tähden.” (Luuk. 21:12–17) Mutta tämä odote ei saa niitä kadottamaan rohkeuttaan, jotka ovat panneet luottamuksensa Jumalaan. Miksi ei?
15. Miten Raamattu auttaa valtioiden toimeenpanemissa vainoissa kristittyjä säilyttämään rohkeuden?
15 He ammentavat rohkeutta Raamatusta, joka auttaa heitä katselemaan asiaa oikeasta näkökulmasta vakuuttaen heille: ”Hän istuu korkealla maanpiirin päällä, kuin heinäsirkkoja ovat sen asukkaat; hän levittää taivaan niinkuin harson, pingoittaa sen niinkuin teltan asuttavaksi. Hän tekee ruhtinaat olemattomiksi, saattaa maan tuomarit tyhjän veroisiksi.” (Jes. 40:22, 23) Mahdollisesti siis jotkut hallitusmiehet kieltävät tosi palvonnan. He voivat sanoa saarnaamisen toiseen uskontoon kuuluville olevan lainvastaista. He saattavat ottaa kristittyjen vanhempien lapsia ja antaa heille verensiirron, koska nämä vanhemmat kieltäytyvät hyväksymästä Jumalan lain rikkomista, ja he voivat olla kuuroja näiden vanhempien oikeudenanomuksille. Mutta Jehova Jumalalla on erilainen näkemys asioista. Hän huomaa, mitä tapahtuu, ja hän kumoaa näiden valtaa väärin käyttävien miesten säädökset. Sitten Jumala valitsee ne, jotka maailma on tuominnut kelvottomiksi, niiksi, jotka saavat elää iankaikkisesti hänen uudessa maailmassaan, koska he ovat panneet toivonsa häneen.
JUMALAN KUUNTELEMINEN
16. Millaisia ihmisiä ne ovat, jotka löytävät syytä rohkeuteen tutkiessaan Jumalan sanaa?
16 Totisesti on siis kaikkien ihmisten asia kuunnella, mitä sanottavaa Jumalalla on. Me emme voi odottaa hänen hyväksyvän vaellustamme, jos olemme kuuroja hänen neuvoilleen, eikä hän ole mieltynyt niihinkään, jotka huulillaan tunnustavat rakastavansa Jumalaa, mutta joiden sydän on vieroittunut pois hänestä. Raamattu ei esitä mitään rohkeuden syytä tällaisille ihmisille. Ne, jotka löytävät syytä rohkeuteen tutkiessaan Jumalan sanaa, ovat niitä, joiden asenne on sama kuin psalmistan, joka kirjoitti: ”Opeta minulle, Herra, käskyjesi tie, niin minä seuraan sitä loppuun asti. Anna minulle ymmärrys ottaakseni sinun laistasi vaarin ja noudattaakseni sitä kaikesta sydämestäni. Anna minun vaeltaa sinun käskyjesi polkua, sillä sitä minä halajan.” (Ps. 119:33–35) Niillä, joihin rakkaus Jumalaan ja hänen vanhurskaisiin teihinsä vaikuttaa tällä tavalla, on oikeat syyt olla rohkeita. He eivät ainoastaan ole rohkeita vastustuksen kohdatessa, vaan heillä on myös rohkeutta järjestää elämänsä sopusointuun Jumalan asettamien korkeitten moraaliohjeitten kanssa.
17. Millä tavalla rohkeutta vaaditaan, jotta pysyttäisiin moraalisesti puhtaina, ja miten tätä rohkeutta voidaan vahvistaa?
17 Sen tekemiseen vaaditaan rohkeutta, koska silloinkin, kun henkilö noudattaa huolellisuutta välttääkseen huonoa seuraa, hän silti joutuu kosketuksiin moraalittomien ihmisten kanssa. He saattavat olla henkilöitä, joiden kanssa hän on maallisessa työssä, naapureita tai luokkatovereita koulussa. Ei ole helppoa kieltäytyä menemästä joukon mukana. Mutta Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa eivät kuulu maailmaan. (Joh. 17:11–14) Heidän täytyy olla varuillaan. He eivät rohkene herpaannuttaa valppauttaan ravitsemalla mieltään moraalittomalla kirjallisuudella ja tämän sukupuolihullun maailman rivoilla huvituksilla. Heidän täytyy rohkeasti osoittaa vihaavansa pahaa ja rakastavansa oikeaa. Jehovan käskyistä iloitseminen ja niiden miettiminen vahvistaa meitä maailman moraalitonta käytöstä vastaan, ja kun pidämme aina mielessämme, että ”kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili”, niin sekin vahvistaa tätä oikein tekemisen päätöstä. – Hepr. 4:13.
18. Mikä on kristillinen menettely epärehellisten liiketoimien keskellä?
18 On luonnollisesti ihmisiä, joilla ei ole näin tarkkaa selvyyttä tilivelvollisuudestaan Jumalalle, mutta joilla on kuitenkin tietty säädyllisyyden taju. He elävät mielestään moraalista elämää, mutta kun korkeista moraaliohjeista kiinni pitäminen näyttää saattavan heidät epäsuotuisiin olosuhteisiin, niin heiltä usein puuttuu rohkeutta tehdä sitä, minkä he tietävät olevan oikein. Kun he esimerkiksi huomaavat maailmallisten liikealan kilpailijoitten epärehellisen menettelyn uhkaavan taloudellista turvallisuuttaan, niin he saattavat ajatella, että ainoa keino tilanteen hallitsemiseksi on heidän keinojensa omaksuminen, niin suuresti kuin he tuntevatkin vastenmielisyyttä niitä kohtaan. Tai he saattavat päätellä, että jos heidän työnantajansa vaatii heitä menettelemään epärehellisesti ostajia kohtaan, niin he eivät voi tehdä mitään muuta. Tosi kristitty ei tee näin. Hän ei anna maailman huonojen menettelytapojen voittaa itseään. Hän uskoo samoin kuin Jumalaa pelkäävä Daavidkin: ”Vanhurskaan vähä vara on parempi kuin monen jumalattoman tavarain paljous. Sillä jumalattomain käsivarret särjetään, mutta Herra tukee vanhurskaita. Herra tuntee nuhteettomain päivät, ja heidän perintönsä pysyy iankaikkisesti.” (Ps. 37:16–18; 119:36) He ovat rohkeita sen vahvan uskon takia, mikä heillä on Jumalaan. He eivät tule pelkureiksi sen vuoksi, että he olisivat huolissaan siitä, mitä he syövät ja juovat tai mitä vaatteita he pitävät. He tietävät, että jos he etsivät jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin Jehova Jumala huolehtii siitä, että muut asiat annetaan heille lisäksi. He ammentavat rohkeutta Jumalan sanasta. – Ps. 37:1–4, 27, 34; Matt. 6:31–33.
19, 20. Miten Jumalan sanan tuntemus auttaa välttämään sovittelua kristillisessä uskossa kuolemankin uhan edessä?
19 Tämä kirjoitettu Sana voi poistaa taikauskon ja tietämättömyyden aiheuttaman pelon, mikä on saattanut ihmiset murheelliseen orjuuteen. Sen sivuilta voidaan oppia tuntemaan elämän alkuperä ja kuoleman merkitys. Mutta kuinka useat ihmiset osoittautuvatkaan sen tähden, että eivät ole kuunnelleet Jumalan sanaa eivätkä tiedä, mitä hän sanoo kuolemasta ja tulevasta elämästä, sen laatuisiksi kuin Perkele kuvaili sanoessaan Jumalalle: ”Nahka nahasta; ja kaikki, mitä ihmisellä on, hän antaa hengestänsä. . . . ojennapa kätesi ja koske hänen luihinsa ja lihaansa: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.” (Job 2:4, 5) Job ei ollut senkaltainen henkilö, vaikka monet ovat. He antavat mitä hyvänsä hengestään. He luopuvat hyveestä, rehellisyydestä ja puhtaasta omastatunnosta välttääkseen kuoleman. He ovat halukkaat valehtelemaan, tunnustamaan kannattavansa aatteita, joita he vihaavat, ja suorittamaan alhaisia tekoja vasten tahtoaan vallassaolijoitten rauhoittamiseksi. Kuoleman pelosta he ovat orjuudessa läpi elämänsä. – Hepr. 2:15.
20 Mutta ne, joilla on täsmällinen tieto Jumalan sanasta, eivät elä tällaisessa pelossa. Hän, jota he palvelevat, on elämän Lähde, ja he ovat kuunnelleet häntä. He tietävät hänen ryhtyneen toimenpiteisiin haudasta vapauttamiseksi. Heillä on luottamus hänen lupaamaansa ylösnousemukseen kuolemasta, joten he osoittautuvat uskollisiksi Jumalalle kuolemaankin asti, jos tarvitaan. (2. Kor. 4:13, 14; Ilm. 2:10) Jumalan sanan tuntemus tekee heistä rohkeita. Se vahvisti Jeesusta säilyttämään nuhteettomuutensa häpeällisen kuolemankin edessä. Se antoi Stefanukselle rohkeuden puhua totuutta sovittelematta oikeusistuimen edessä, mikä tutki häntä hänen henkensä ollessa vaakalaudalla. Se on samalla tavalla täyttänyt tuhannet Jehovan kristityt todistajat tällä 20. vuosisadalla rohkeudella, niin että he ovat seisoneet lujina tosi palvonnassa. – Hepr. 12:2; Apostolien teot, 7. luku.
21. Mikä auttaa kristittyä olemaan rohkea nyt kaikkien ihmisten edessä olevina arveluttavina aikoina?
21 Tämä sama Jumalan sana vahvistaa toimimaan rohkeasti sodan, nälänhädän, kauheitten maanjäristysten ja raakojen rikostenkin sattuessa, mitkä kaikki ovat kovin yleisiä maailmassa nykyään. Tällaiset olosuhteet koskevat yhtä hyvin kristittyjen kuin muunkin maailman elämää. Hyökkääjät saattavat ajaa heidätkin pois kotoaan sodan aikana, he voivat menettää omaisuutensa maanjäristyksessä ja joutua elintarvikesäännöstelyn alaisiksi sekä noudattamaan suurempaa varovaisuutta rikollisuuden yleisyyden takia. Kuitenkin heidän näkemyksensä on erilainen kuin heidän ympärillään olevan maailman. Raamatun tuntemuksen vahvistamina he voivat tehdä niin kuin Jeesus sanoi: ”Kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk. 21:28) He huomaavat näistä seikoista tämän jumalattoman vanhan maailman läheisen lopun ja Jumalan vanhurskaan uuden maailman tulon merkin. Tämä tieto antaa heille rohkeutta, ei ainoastaan kohdata vaikeuksia, joista kaikki ovat yhteisesti osallisia, vaan myös puhua suoraan Jumalan valtakunnan pelottomina puoltajina.
22. Mikä luottamus Jehovan kansalla voi olla Jumalaan omaamaansa suhteeseen nähden, ja miten he pitävät tämän luottamuksen vahvana?
22 Koska he ovat kuunnelleet Jumalaa, niin he tietävät hänen pitävän heistä huolen. He tietävät voivansa huutaa häntä avukseen rukouksessa ja hänen kuulevan heitä. (Ps. 145:18) Hän valvoo heitä rakkaudellisesti niin kuin laumastaan huolehtiva paimen. Olkootpa heidän edessään millaiset olosuhteet tahansa, he luottavat siihen, että niin kauan kuin he kuuntelevat Jumalaa ja noudattavat hänen rakkaudellisia neuvojaan, mikään ei voi heitä ”erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa”. (Room. 8:31–39) He ravitsevat sen tähden viisaasti mieltään ja sydäntään jatkuvasti Jumalan sanalla tutkimalla ja miettimällä sen ohjeita joka päivä elämässään. Koska he tekevät näin uskossa, niin he voivat ”olla rohkeita ja sanoa: ’Jehova on minun auttajani, minä en pelkää.’” – Hepr. 13:6, Um.
[Kuva s. 546]
”Mitä on tuo luottamus, mikä sinulla on?”