Maailman paras menekkiteos – sen taistelu olemassaolosta
JOKAISESTA tuhannesta julkaistusta kirjasta ainoastaan viitisenkymmentä säilyy yleisessä käytössä vähintään seitsemän vuotta. Koska ihmiset kadottavat pian mielenkiintonsa, kirjan elinikä on hyvin lyhyt.
Mitä sitten ajattelisit kirjasta, joka on säilynyt yleisessä käytössä yli 3000 vuotta? Tähän voidaan vielä lisätä, että se on selviytynyt julmimmasta vastustuksesta, minkä mikään kirja on kokenut maailman historiassa. Tyrannit, kuninkaat, ruhtinaat, niin, jopa kokonaiset valtakunnat ovat yrittäneet hävittää sen. Kuitenkin siitä on nykyään tullut maailman paras menekkiteos!
Ajoittain vastustajista tuntui siltä, että Raamattu häviäisi varmasti. Mahtavat hallitsijat muovasivat julistuksia ja kieltoja, joissa se tuomittiin poltettavaksi, mutta kuolinkellojen soittaminen sille oli turhaa. Tämä kirja ei hävinnyt. Sen säilymistä perättäisten hyökkäysaaltojen läpi kautta vuosisatojen on kutsuttu ”erääksi historian ihmeeksi”.
Ajattelehan! Eikö ole erittäin outoa, että jokin kirja, joka olisi yhtä vanha kuin Raamattu ja jota olisi yhtä paljon vastustettu, olisi kaikkien aikojen paras menekkiteos? Joissakin suhteissa kirjat muistuttavat ihmisiä. Niillä on alku, niiden suosio voi kasvaa, ja tavallisesti ne vanhenevat ja kuolevat. Kirjastot ovat usein miljoonien kuolleiden kirjojen hautausmaita.
Silti Raamattu, jonka kirjoittaminen alkoi 3500 vuotta sitten, on täysissä voimissaan ja luettavissa kielillä, joita 97 prosenttia maailman väestöstä puhuu. Raamatun levinneisyys on niin hämmästyttävää, että se oli maailman kysytyin kirja jopa ennen kuin keksittiin sana ”menekkiteos”.
Vaaditaan muutakin kuin kirjan itsensä säilymistä
Raamattu väittää sisältävänsä Jumalan sanoja siinä mielessä, että hänen henkensä henkeytti suoraan sen kirjoitukset. (2. Tim. 3:16; 2. Piet. 1:20, 21) Jumala sanoi sanastaan: ”Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.” (Jes. 40:8) Mutta sen ’pysyminen iankaikkisesti’ merkitsisi muutakin kuin sitä, että Jumalan sana olisi pelkästään olemassa kirjassa pitkän aikaa.
Itse asiassa nykyään on olemassa kirjallisessa muodossa olevia ”kirjoja”, jotka näyttävät olevan vanhempia kuin Raamattu. Esimerkiksi on muinaisia babylonialaisia ja egyptiläisiä savitauluja ja muita kirjallisia teoksia, joista uskotaan, että ne on kirjoitettu satoja vuosia ennen kuin Mooses rupesi vuonna 1513 eaa. kokoamaan Raamattua. Mutta nämä vanhat asiakirjat on kirjoitettu kuolleille kielille, ja ne käsittelevät asioita, jotka nykyään kiinnostavat vähän kansan syviä rivejä. Käytännössä nämä ”kirjat” ovat kuolleita.
Sitä vastoin Raamattu sanoo, että Jumalan sana pysyisi ’vaikuttamassa uskovissa’. (1. Tess. 2:13) Sen sanoman voima vaikuttaisi niiden elämään, jotka käyttäisivät sitä. Kun Jerusalem Bible kääntää saman jakeen, se puhuu ”Jumalan sanomasta”: ”Se on yhä elävä voima teidän keskuudessanne, jotka uskotte siihen.”
Huima haaste
Pystyisikö Jumala säilyttämään sanansa ”elävänä voimana” ikuisesti? Jos hän pystyisi siihen, se merkitsisi suunnattomien vastuksien voittamista. Luonnollisten esteiden lisäksi tulisi tapahtumaan eräs hyökkäys, joka lopulta melkein tuhoaisi Raamatun elävänä voimana uskovien keskuudessa.
On kiintoisaa syventyä siihen, miten Raamattu voitti kaiken tämän vastustuksen. Läpi vuosisatojen ihmiset ovat koettaneet polttaa ja kätkeä sen. Mahtavat kuninkaat ja keisarit ovat nostattaneet kokonaisten valtakuntien voiman sitä vastaan. Ja kuitenkaan Raamattua ei ole voitu hävittää tähän päivään saakka.
Joku voisi ihmetellä: ’Miksi oikeastaan sen säilyttämiseksi nähtiin niin paljon vaivaa? Tapahtuiko se vain siksi, että Raamatulla voi olla hyvä vaikutus elämääni? Voisiko olla jokin paljon voimakkaampi ja syvällisempi syy?’ Miksi menneisyydessä on ponnisteltu uupumatta ja edelleen ponnistellaan sen hyväksi, että jokaisella ihmisellä voisi olla Raamattu ja hän voisi lukea sitä?
Tulet ilahtumaan suuresti nähdessäsi, miten näihin kysymyksiin vastataan seuraavassa aineistossa. Se myös lisää varmasti omaa arvostustasi sitä kohtaan, että Raamattu on säilynyt meidän päiviimme saakka.