2. luku

Hänen oman kansansa oli tiedettävä kuka Hän on

 1. Mitä egyptiläiset tulivat tietämään kohdatessaan onnettomuuden ja mitä heidän entiset orjansa saadessaan riemuvoiton?

EGYPTIN on totisesti täytynyt kokea romahdus vanhan ajan johtavana sotilasmahtina. Kun kotiin jääneet egyptiläiset saivat kuulla tästä tuhosta, heidän olisi vihdoin pitänyt tietää, että heidän entisten orjiensa Jumala oli Jehova, ainoa elävä tosi Jumala. Vapautetut israelilaiset taas voivat tänä voitonriemuisena hetkenä ymmärtää sen, mitä heidän Jumalansa oli sanonut heistä Moosekselle: ”Niin minä otan teidät kansakseni ja olen teidän Jumalanne; ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], teidän Jumalanne, joka vien teidät pois egyptiläisten sorron alta.” (2. Moos. 6:7) Nyt he osasivat arvostaa Jumalan nimeä sellaisella tavalla, jolla heidän esi-isänsäkään eivät olleet koskaan osanneet arvostaa sitä, kuten hän olikin sanonut Moosekselle: ”Minä olen HERRA. Minä ilmestyin Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille Jumalana Kaikkivaltiaana. Mutta minä en tehnyt itseäni tunnetuksi heille nimelläni JEHOVA.” – 2. Moos. 6:2, 3, New English Bible v:lta 1970.

 2. Keille vapautetut israelilaiset olivat nyt velvolliset tulemaan todistajiksi, ja mistä heidän piti todistaa?

² Nyt noilla vapautetuilla israelilaisilla oli vastuu toimia todistajina jälkeläisilleen. He olivat velvolliset toimimaan Jehovan todistajina lapsilleen, kuten hän oli sanonut Moosekselle ennen kuin hän löi Egyptiä kahdeksannella vitsauksella, heinäsirkkavitsauksella: ”Mene faraon tykö, sillä minä olen koventanut hänen sydämensä ja hänen palvelijainsa sydämet, että tekisin nämä tunnustekoni heidän keskellänsä ja että sinä kertoisit lapsillesi ja lastesi lapsille, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille, ja minun tunnustekoni, jotka olen tehnyt heidän keskellänsä, tietääksenne, että minä olen Herra [Jehova, Um].” (2. Moos. 10:1, 2) Hänellä oli nyt hyvä syy sanoa tuolle kansalle profeettansa Jesajan kautta noin 800 vuotta myöhemmin:

 3. Mitä Jehovalla oli hyvä syy nyt sanoa vapautetulle kansalle, kuten Jes. 43:1–12 osoittaa?

³ ”Mutta nyt, näin sanoo Herra [Jehova, Um], joka loi sinut, Jaakob, joka valmisti sinut, Israel: Älä pelkää, sillä minä olen lunastanut sinut, minä olen sinut nimeltä kutsunut; sinä olet minun. Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi, eivät ne sinua upota; jos tulen läpi käyt, et sinä kärvenny, eikä liekki sinua polta. Sillä minä olen Herra [Jehova, Um], sinun Jumalasi, Israelin Pyhä, sinun vapahtajasi . . . Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, Um], minun palvelijani, jonka minä olen valinnut, jotta te tuntisitte minut ja uskoisitte minuun ja ymmärtäisitte, että minä se olen. Ennen minua ei ole luotu yhtäkään jumalaa [epäjumalisten kansojen toimesta], eikä minun jälkeeni toista tule. Minä, minä olen Herra [Jehova, Um], eikä ole muuta pelastajaa, kuin minä. Minä olen ilmoittanut, olen pelastanut ja julistanut, eikä ollut vierasta jumalaa teidän keskuudessanne. Te olette minun todistajani, sanoo Herra [Jehova, Um], ja minä olen Jumala.” – Jes. 43:1–12.

 4. Kenet israelilaiset oppivat tuntemaan Huolenpitäjäkseen pitkän matkansa aikana läpi polttavan erämaan ja millä tavalla?

⁴ Kuten myöhemmin ilmeni, Israelin vapautetun kansan täytyi vielä kulkea polttavan autiomaan läpi matkallaan Luvattuun maahan. Koska tuo erämaa ei ollut mikään ’maidon ja hunajan maa’, kuten Luvatun maan kerrottiin olevan, niin hänen todistajakansansa täytyi oppia tietämään Jehovan olevan Se, joka voi täyttää kaikki heidän tarpeensa matkan varrella. Kuvittele, millaista on varata ruoka ja vesi monelle miljoonalle ihmiselle ja heidän karjalleen Siinain niemimaan erämaassa! Noin kuukausi sen jälkeen kun he olivat lähteneet Egyptistä ja kun kansa alkoi napista ruoasta, Jehova julisti, ettei hän salli nimeään solvattavan tämän asian takia, sanomalla Moosekselle: ”Minä olen kuullut israelilaisten napinan. Puhu heille ja sano: Iltahämärässä teillä on oleva lihaa syödäksenne, ja huomenna on teillä leipää yltäkyllin; niin te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], teidän Jumalanne.” Näin he oppivat tuntemaan hänet Huoltajanaan ja Ylläpitäjänään, kun hän lähetti heille suuren määrän viiriäisiä illalla ja yliluonnollista mannaa aamulla. (2. Moos. 16:1–18) Neljänkymmenen vuoden ajan heidän matkallaan kohti maidon ja hunajan Luvattua maata Jehova varasi heille säännöllisesti elämää ylläpitävää mannaa. Se ei ollut tavallista leipää.

 5, 6. Mitä sen, että Jumala piti israelilaisista huolen erämaassa, olisi pitänyt saada heidät tuntemaan, ja mitä voitiin siitä huolimatta sanoa heidän vaelluksensa lopussa heidän sydämestään, silmistään ja korvistaan?

⁵ Kuvittele, että me saisimme nykyään olla neljäkymmentä vuotta yksityisesti tekemisissä Jumalan, Luojamme, kanssa, niin kuin israelilaiset olivat tuossa lähi-idän erämaassa. Herättäisikö se meidän sydämessämme lämmintä kiintymystä sitä tietoa kohtaan, jota Jumala antaisi meille? Alkaisivatko meidän silmämme nähdä ymmärtäen ja arvostaen sitä, mitä Jumala tekisi, ja kuulisivatko meidän korvamme, mitä Jumala sanoo, taipuvaisina tottelemaan? Tuntuisiko meistä, että nyt me tunnemme Jumalamme, Luojamme? Meistä pitäisi tuntua. Ja kuitenkin kun nelikymmenvuotinen erämaavaellus oli päättymässä, profeetta Mooses esitti lyhyesti Jumalan menettelyjen vaikutuksen israelilaisiin sanoessaan heille:

⁶ ”Herra ei ole vielä antanut teille sydäntä ymmärtääksenne ja silmiä nähdäksenne ja korvia kuullaksenne. Ja minä kuljetin teitä erämaassa neljäkymmentä vuotta: teidän vaatteenne eivät kuluneet yltänne, eivätkä kenkäsi kuluneet jalassasi. Leipää ette saaneet syödäksenne ettekä viiniä ja väkijuomaa juodaksenne, jotta tietäisitte, että minä olen Herra [Jehova, Um], teidän Jumalanne.” – 5. Moos. 29:1–6.

 7, 8. Miten israelilaiset oppivat Refidimissä erämaassa tietämään, kuka heidän Suojelijansa oli, ja miten vastarakennetun alttarin nimi vahvisti tämän?

⁷ Kun he olivat neljäkymmentä vuotta läheisesti tekemisissä Jumalan kanssa, niin heidän olisi pitänyt jo alkuvaiheessa oppia tuntemaan hänet Suojelijakseen väkivaltaisia vihollisia vastaan. Kulkiessaan erämaassa päivämatkan kerrallaan he saapuivat toisessa kuussa Refidimiin. Siellä he olisivat voineet havaita, että vaikka he voivat itse taistella itsepuolustukseksi, niin heidän Jumalansa antaa heille voiton heidän vihollisistaan. Miten niin? Mitä siellä tapahtui? Lukekaamme:

⁸ ”Sitten tulivat amalekilaiset ja taistelivat Israelia vastaan Refidimissä. Niin Mooses sanoi Joosualle: ’Valitse meille miehiä, mene ja taistele huomenna amalekilaisia vastaan. Minä asetun vuoren huipulle, Jumalan sauva kädessäni.’ Ja Joosua teki, niinkuin Mooses oli hänelle sanonut, ja taisteli amalekilaisia vastaan. Mutta Mooses, Aaron ja Huur nousivat vuoren huipulle. Ja niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla; mutta kun hän antoi kätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla. Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen hänen allensa, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä kumpikin puoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti. Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä. Ja Herra sanoi Moosekselle: ’Kirjoita tämä kirjaan muistoksi ja teroita se Joosuan mieleen: Minä pyyhin pois amalekilaisten muiston taivaan alta’. Ja Mooses rakensi alttarin ja pani sille nimeksi: ’Herra on minun lippuni’ [’Jehova-nissi’, Um]. Ja hän sanoi: ’Minä nostan käteni Herran istuinta kohden: Herra sotii amalekilaisia vastaan sukupolvesta sukupolveen’.” – 2. Moos. 17:8–16. (Nimi ”Jehova-nissi” tarkoittaa ’Jehova on minun merkkipaaluni’.)

 9. Kenen luokse on parempi kokoontua ikään kuin merkkipaalun luo amalekilaisten myöhemmän historian mukaan?

⁹ Kesti sukupolvia, itse asiassa vuosisatoja, kuten historia osoittaa, ennen kuin viimeiset amalekilaiset, Jumalan kansan perinteelliset viholliset, oli hävitetty. Jehovan heitä vastaan tekemä päätös ei rauennut tyhjään. Historia osoittaa siis, että on parempi kokoontua Jehovan, Merkkipaalumme, luo, kuin kiirehtiä niiden avuksi, jotka ovat Hänen ja hänen kansansa vihollisia. Me teemme siten, jos tunnemme hänet.

MILLAINEN JUMALA HÄN ON

10. Mikä osoitti Siinain vuoren juurella tilanteen kriittisyyden ensimmäisen ja toisen käskyn rikkomisen takia?

¹⁰ Kaikki nämä historialliset kokemukset auttavat meitä ymmärtämään, millainen Jumala Jehova on. Eräässä kriittisessä tilanteessa hän antoi Moosekselle kuvauksen siitä, millainen Jumala hän on. Se tapahtui suunnilleen neljännessä kuussa sen jälkeen, kun israelilaiset olivat lähteneet orjuudestaan Egyptistä. Ollessaan vielä Siinain vuoren juurella tuhannet israelilaiset rikkoivat kahta ensimmäistä kymmenestä käskystä harjoittamalla epäjumalanpalvelusta kultaisen vasikan avulla. Mooseksen täytyi kansan välimiehenä puhua heidän puolestaan varmistuakseen siitä, että Jumala olisi edelleenkin heidän kanssaan heidän erämaavaelluksellaan. Ollessaan sitten vuorella Jumalan enkelin kanssa Mooses esitti erään pyynnön, ja Jumala suosi Moosesta erikoisella ilmestyksellä, joka koski Jumalan nimeä. Me luemme tästä:

11. Mikä Jumalan nimeä koskeva julistus tehtiin Mooseksen vuorella esittämän pyynnön johdosta?

¹¹ ”Ja Mooses rukoili: ’Näytä minulle kirkkautesi’. HERRA vastasi: ’Minä annan koko hyvyyteni kulkea sinun ohitsesi, ja minä lausun sinun kuultesi nimen JEHOVA. Minä olen armollinen, kenelle olen armollinen, ja minä osoitan sääliä, kenelle osoitan sääliä.’ . . . Ja HERRA laskeutui alas pilvessä ja asettui hänen viereensä ja lausui nimen JEHOVA. Sitten HERRA kulki hänen edestään ja huusi: ’JEHOVA, HERRA, sääliväinen ja armollinen, pitkämielinen, aina uskollinen ja tosi, joka pysyy uskollisena tuhansille, joka antaa anteeksi pahan teon, kapinan ja synnin eikä julista syyllistä syyttömäksi, vaan rankaisee isien pahan teon pojille ja pojanpojille kolmanteen ja neljänteen sukupolveen!’” – 2. Moos. 33:18–34:7, New English Bible. (Kun tässä raamatunkäännöksessä esiintyy ilmaisu ”HERRA”, se edustaa myös heprealaista Jumalan nimeä ”Jehova”.) Ks. myös Apt. 7:37, 38, 53; Gal. 3:19.

12. Mitä sellaisella Jumalalla on oikeus vaatia kaikkia luomuksiaan osoittamaan hänelle, ja mitä järjestelyjä tehtiin tätä varten israelilaisten keskuudessa erämaassa?

¹² Edellä mainitut ominaisuudet erottavat Jehovan kaikista niin sanotuista jumalista, joita ihmiset ja kansat ovat palvoneet. Mooseksella oli syvä vaikutin palvoa sellaista Jumalaa kuin Jehova. Kuka järkevä ihminen, jolla on oikea arvostus, ei haluaisi palvoa sellaista Jumalaa kuin Jehova. Hän ansaitsee tulla palvotuksi. Hänelle kuuluu yksinomainen oikeus vaatia palvontaa kaikilta luomuksiltaan taivaassa ja maan päällä. Hän vaati sortavasta Egyptistä vapauttamiaan israelilaisia palvomaan häntä. Hän rakennutti pyhän kohtausteltan, jossa hänen valittu kansansa saattoi palvoa häntä erämaassa. Hän varasi heitä varten papiston Aaronin, Mooseksen veljen, perheestä. Hän sääti luettelon uhreista, joita he voivat uhrata hänelle tietyissä tilaisuuksissa ja tietyistä syistä. Näillä uhreilla oli nimenomainen merkitys, ja ne viittasivat eteenpäin siihen Suureen Uhriin, jonka Jehova oli varaava määräaikana ottaakseen pois koko ihmismaailman synnin. Tästä pyhästä kohtausteltasta ja sen papistosta Jumala sanoi Moosekselle:

13. Mitä israelilaiset tulivat tietämään, kun Jumala pyhitti kohtausteltan, sen alttarin ja papiston?

¹³ ”Siinä minä ilmestyn israelilaisille, ja se on oleva minun kirkkauteni pyhittämä. Ja minä pyhitän ilmestysmajan [kohtausteltan, Um] ja alttarin; ja minä pyhitän Aaronin poikinensa pappeina palvelemaan minua. Ja minä asun israelilaisten keskellä ja olen heidän Jumalansa. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], heidän Jumalansa, joka vein heidät pois Egyptin maasta, asuakseni heidän keskellään. Minä olen Herra [Jehova, Um], heidän Jumalansa.” – 2. Moos. 29:43–46.

14. Mikä korvasi satoja vuosia myöhemmin kohtausteltan, ja mitä sen rakentaja rukoili?

¹⁴ Satoja vuosia myöhemmin kiinteä temppeli, joka rakennettiin Moorian vuorelle Jerusalemin kaupunkiin, korvasi tämän siirrettävän kohtausteltan. Kuningas Salomo, Beetlehemistä olevan Daavidin poika, rakensi sen vuosina 1034–1027 ennen ajanlaskumme alkua. Jehova pyhitti tämän temppelin palvontapaikaksi, niin kuin hän oli pyhittänyt Mooseksen rakentaman kohtausteltankin. (1. Kun. 6:1–38) Kuningas Salomo rukoili, että näin tapahtuisi, ja Jumalan vastauksesta tähän rukoukseen sanoo 1. Kun. 9:2, 3:

15. Millä sanoilla Jehova vastasi temppeliä koskevaan Salomon rukoukseen?

¹⁵ ”Ilmestyi Herra Salomolle toisen kerran, niinkuin hän oli ilmestynyt hänelle Gibeonissa. Ja Herra sanoi hänelle: ’Minä olen kuullut sinun rukouksesi ja anomisesi, kun sinä anoit armoa minun edessäni. Minä olen pyhittänyt tämän temppelin, jonka sinä olet rakentanut sitä varten, että minä sijoittaisin nimeni siihen ainiaaksi [määräämättömään aikaan asti, Um]; ja minun silmäni ja sydämeni tulevat alati olemaan siellä.’”

16. Kuka oli syystä kiinnostunut siitä, mitä temppelissä tapahtui, ja miksi?

¹⁶ Jehovan nimi yhdistettiin tästä syystä Jerusalemin temppeliin, ja kaukaisetkin kansat tulivat tietämään sen. Jehova oli siis syystä hyvin kiinnostunut siitä, mitä tuossa temppelissä tapahtui, koska se heijastuisi hänen pyhään nimeensä. Jos joku saastutti hänen temppelinsä, niin se ei ollut mikään vähäinen rikkomus.

ISRAEL JA SYYRIA PANTIIN TIETÄMÄÄN KUKA HÄN ON

17. Mikä uusi valtakunta perustettiin Salomon uskottomuuden takia, ja miten Jehova antoi sille yhä syyn tietää, kuka hän on?

¹⁷ Koska temppelin rakentaja, kuningas Salomo, tuli vanhoilla päivillään uskottomaksi Jehovalle, niin Jumala riisti pois kymmenen Israelin kahdestatoista sukukunnasta Salomon pojalta ja seuraajalta, Rehabeamilta. Täten hän salli perustaa Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan toisen kuninkaallisen pääkaupungin alaisuuteen. Tämä uusi valtakunta kääntyi pian pois Jehovan palvonnasta hänen Jerusalemissa olevassa temppelissään ja perusti kultaisten vasikkain palvonnan Daanin ja Beetelin kaupunkeihin vuonna 997 eaa. Jumalattoman kuninkaan Omrin pojasta Ahabista tuli 57 vuotta myöhemmin noiden Israelin kymmenen sukukunnan kuningas. Hän meni vielä pitemmälle epäjumalanpalvonnassa menemällä naimisiin väärän jumalan Baalin vierasmaalaisen papin tyttären kanssa ja perustamalla Baalin palvonnan pääkaupunkiinsa Samariaan. (1. Kun. 16:29–32) Koska Jehova ei halunnut tämän kymmenen sukukunnan valtakunnan unohtavan häntä kokonaan, niin hän lähetti näille israelilaisille profeettojaan ja antoi epäjumalia palvovalle valtakunnalle yhä syyn tietää, että hän on Jehova, heidän esi-isiensä Jumala.

18, 19. Minkä sanoman Jehovan profeetta antoi kuningas Ahabille, kun Syyrian Benhadad ja hänen liittolaisensa ryhtyivät hyökkäykseen Samariaa vastaan?

¹⁸ Kuningas Ahabin päivinä tähän tarjoutui tilaisuuksia. Syyrian kuningas Benhadad tuli 32 liittolaiskuninkaan ja suunnattoman sotajoukon kanssa piirittämään pääkaupunkia Samariaa. Muutamien kuningas Ahabin kanssa käytyjen epätyydyttävien neuvottelujen jälkeen syyrialaiset ja liittolaiset ryhtyivät hyökkäämään Samariaa vastaan täydellä voimalla. Mitä sitten tapahtui?

¹⁹ ”Ja katso, eräs profeetta astui Ahabin, Israelin kuninkaan, eteen, ja sanoi: ’Näin sanoo Herra: Näetkö kaiken tuon suuren lauman? Katso, minä annan sen tänä päivänä sinun käsiisi, että sinä tulisit tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].’” – 1. Kun. 20:1–13.

20. Kenen israelilaiset saivat silloin tietää olevan voiton Jumala, mutta mikä ennakkovaroitus annettiin nyt kuningas Ahabille?

²⁰ Saarretut israelilaiset ryhtyivät hyökkäämään Jehovan määräämän kuninkaan, Ahabin, suoranaisella johdolla, ja heitä autettiin surmaamaan paljon syyrialaisia. Syyrian kuninkaan Benhadadin onnistui ratsumiehineen päästä pakoon ratsain. Mikä syy Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnalle tulla tietämään, että voiton Jumala on Jehova! Jehova tiesi kuitenkin, etteivät syyrialaiset eli aramilaiset olleet oppineet läksyään vaan tulkitsisivat väärin nöyryyttävän tappionsa ja että kuningas Benhadad sen tähden kokoaisi uudet sotajoukot ryhtyäkseen uudelleen hyökkäykseen Samariaa vastaan seuraavana vuonna. Erään profeettansa välityksellä Jehova antoi tästä armollisesti ennakkovaroituksen kuningas Ahabille ja käski häntä vahvistautumaan etukäteen sitä varten. – 1. Kun. 20:22–25.

21. Miksi Jumala sanoi puuttuvansa tuolloin asioihin israelilaisten hyväksi, kun kuningas Benhadad palasi voimakkaan sotajoukon kanssa?

²¹ Jehovan ennustus ei jäänyt täyttymättä, sillä seuraavana vuonna kuningas Benhadad todella tuli takaisin näennäisesti ylivoimaisten sotajoukkojen kanssa taistellakseen Israelin Jumalaa vastaan tällä kerralla tasaisella maalla. Historiallinen kertomus sanoo tästä: ”Israelilaiset leiriytyivät heidän eteensä niinkuin kaksi pientä vuohilaumaa, mutta aramilaiset täyttivät maan. Silloin Jumalan mies astui Israelin kuninkaan eteen ja sanoi: ’Näin sanoo Herra [Jehova, Um]: Sentähden, että aramilaiset ovat sanoneet: ”Herra [Jehova, Um] on vuorijumala eikä laaksojumala”, annan minä koko tämän suuren lauman sinun käsiisi, tullaksenne tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].’” – 1. Kun. 20:26–28.

22. Miten myöhemmin käyty taistelu päättyi, ja miksi kuningas Ahab palasi masentuneena Samariaan?

²² Viikkoa myöhemmin taistelu käytiin ja syyrialaisten arvio Jehovasta osoitettiin vääräksi. Yhtenä päivänä israelilaiset, joita Hän tuki, surmasivat satatuhatta syyrialaista jalkamiestä, eikä ollut sattuma, että Afekin kaupungin muuri, jonka suojiin henkiin jääneet syyrialaiset olivat paenneet, kaatui 27000 miehen päälle ja surmasi heidät. Voitettu kuningas Benhadad katsoi olevansa pakotettu antautumaan voittajille ja luottamaan heidän hellään armollisuuteensa. Koska kuningas Ahab ei viimeistellyt tätä Jumalan antamaa voittoa toimimalla Jehovan teloittajana ja surmaamalla Jumalaa uhmaavan kuningas Benhadadin, Jehova ilmaisi paheksuntansa kuningas Ahabille. Koska kuningas Ahabilla oli nyt syytä uskoa, että se, mitä Jehovan profeetta sanoi, tapahtuisi rangaistuksena hänen laiminlyönnistään, niin hän palasi Samariaan masentuneena eikä voiton huumaamana. – 1. Kun. 20:29–43.

23, 24. Mikä kansallinen onnettomuus kohtasi lopulta Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaa, ja minkä 2. Kun. 18:11, 12 ilmoittaa sen syyksi?

²³ Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan kansallinen loppu on vakava varoitus nykyisille kristikunnan kansoille. Koska israelilaiset eivät halunneet uskonnollisesti hyötyä siitä, että he olivat oppineet tuntemaan Jehovan pelastuksen Jumalaksi, niin heitä kohtasi kansallinen tuho vuonna 740 eaa. Koska he palvoivat jatkuvasti vääriä jumalia ja rikkoivat Jehovan käskyjä vastaan, niin heidän tuhonsa itsenäisenä kansakuntana teki täydelliseksi tuona vuonna heidän pääkaupunkinsa hävitys, jota eivät aiheuttaneet syyrialaiset vaan toinen maailmanvalta, Assyria. Eloon jääneet israelilaiset vietiin pakkosiirtolaisuuteen Assyrian kaukaisiin maakuntiin, missä Jehovan profeetat eivät vierailleet heidän luonaan. Näin ollen Israelin valtakunta, joka oli hylännyt Jehovan, oli olemassa vain 257 vuotta. Nykyisillä kristikunnan kansoilla ei ole mitään syytä ymmärtää väärin, miksi tämä kansallinen onnettomuus kohtasi Israelin kymmenen sukukunnan valtakuntaa, sillä henkeytetty profeetta ja raamatunkirjoittaja (Jeremia) ilmoittaa syyn siihen, kun hän sanoo:

²⁴ ”Sentähden, että he eivät olleet kuulleet Herran [Jehovan, Um], Jumalansa, ääntä, vaan olivat rikkoneet hänen liittonsa, kaiken, mitä Mooses, Herran palvelija, oli käskenyt; he eivät olleet kuulleet sitä eivätkä tehneet sen mukaan.” – 2. Kun. 18:11, 12.

BABYLONIAN JA MUIDEN KANSOJEN TÄYTYI TULLA TUNTEMAAN HÄNET

25. Mitä profeetta Jesaja ennusti Juudan valtakunnan asukkaiden pakkosiirtolaisuudesta ja heidän paluustaan kotimaahansa?

²⁵ Kahden jäljellä olevan sukukunnan, Juudan ja Benjaminin, muodostama sisarvaltakunta, jonka pääkaupunki oli Jerusalem, säilyi vielä 133 vuotta. Tässä Juudan valtakunnassa Jehova herätti profeettansa Jesajan yli 35 vuotta ennen kuin Assyria, toinen maailmanvalta, tuhosi Samarian. Jehovan hengen vaikutuksesta profeetta Jesaja ennusti, että seuraava maailmanvalta, Babylonia, oli tuhoava aikanaan myös Jerusalemin ja että Juudan maa jätettäisiin autioksi, koska eloon jääneet asukkaat vietäisiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan. Mutta Jehovan määräaikana itse Babyloniakin, kolmas maailmanvalta, kukistettaisiin, ja voittoisa kuningas Kyyros, jonka Jesaja ennusti nimeltä, päästäisi juutalaiset pakkosiirtolaiset palaamaan kotimaahansa ja viljelemään sitä jälleen, niin että siitä tulisi paratiisin kaltainen. Kotiin palaavien pakkosiirtolaisten piti myös jälleenrakentaa Jerusalemin pyhä kaupunki ja sen temppeli Jehovan palvontaa varten. (Jes. 44:24–45:7; 35:1–10) Käyttäen tätä juutalaisten pakkosiirtolaisten palauttamista profeetallisena kuvauksena jostakin paljon suuremmasta, jonka piti tapahtua meidän 20. vuosisadallamme, Jesaja jatkoi:

26. Kenen merkin johdosta pakkosiirtolaiset piti viedä kotiin ja miten, ja mikä tieto oli siitä seurauksena?

²⁶ ”Näin sanoo Herra, Herra [Suvereeni Herra Jehova, Um]: Katso, minä nostan käteni kansakuntien puoleen, kohotan lippuni [merkkini, Um] kansoja kohti, niin he tuovat sinun poikasi sylissänsä ja kantavat sinun tyttäresi olkapäillään. Kuninkaista tulee sinulle lastenhoitajat, heidän ruhtinattaristaan sinulle imettäjät. Sinun edessäsi he kumartuvat maahan kasvoillensa ja nuolevat tomun sinun jaloistasi. Silloin sinä tiedät, että minä olen Herra [Jehova, Um] ja että ne, jotka minua odottavat, eivät häpeään joudu.” – Jes. 49:22, 23.

27, 28. Miten laajalle piti tiedon juutalaisten pakkosiirtolaisten palauttamisesta levitä, ja keiden piti sen vuoksi tietää, että hän on Jehova?

²⁷ Pakkosiirtolaisten palauttamisesta, mikä tapahtui vuonna 537 eaa., muidenkin kuin vain Hänen todistajiensa maallisen järjestön piti tietää, että hän on Jehova. Pakanakansojenkin piti tietää se. Tämän tärkeän tiedon kansainvälisen leviämisen ennusti profeetta Hesekiel Jerusalemin ja Juudan vuonna 607 eaa. tapahtuneen autioituksen jälkeen ja pakkosiirtolaisuudessa olevien juutalaisten ollessa vielä maanpaossa Babyloniassa. Jehovan puhemiehenä profeetta Hesekiel henkeytettiin sanomaan autioitetuille ”Israelin vuorille”:

²⁸ ”Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään. Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti – kaiken Israelin heimon kokonansa – ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Ja minä lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Minä teen teidät asutuiksi, niinkuin olitte muinaisina päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um].” ”Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra [Jehova, Um]: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], sanoo Herra, Herra [Jehova, Um], kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä.” – Hes. 36:8–11, 22, 23.

29. Miten yksistään Hesekielin profeetallisessa kirjassa korostetaan sen tiedon tärkeyttä, kuka Jumala on?

²⁹ Onko tärkeää, että tietoa siitä, että hän on Jehova, levitetään näin laajalti? Ainakin hän on sitä mieltä! Yksistään koko Hesekielin ennustuksessa Suvereeni Herra Jumala osoittaa sen tärkeyden julistamalla toistuvasti, että kansakuntien ja kansojen ja yksilöitten täytyy ’tietää, että minä olen Jehova’, mikä julistetaan 62 kertaa. Tämä merkittävä ilmaisu esiintyy viimeisen kerran Hesekielin ennustuksessa Hes. 39:6, 7:ssä, missä Suvereeni Herra Jumala sanoo erittäin vakavasti:

30. Ketkä tulevat Hesekielin ennustuksen viimeisen ilmaisun mukaan ”tietämään, että minä olen Jehova”?

³⁰ ”Ja minä lähetän tulen Maagogiin ja niiden keskuuteen, jotka asuvat turvassa saarilla, ja he tulevat tietämään, että minä olen Jehova. Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää kärsi häväistävän pyhää nimeäni, ja kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova, Israelin Pyhä.” – Raamatun Amerikkalainen standardikäännös. Ks. myös Hes. 29:17, 21.

31. Miten Jooelin ennustus soveltuu kansojen nykyiseen sotilaalliseen varustautumiseen, ja mitä voittavalla puolella olevat tulevat varmasti tietämään?

³¹ Tänä kriittisenä aikana 20. vuosisadallamme, jolloin kansat ovat varustautuneet mitä tuhoisimmilla sota-aseilla, profeetta Jooelin sanat näyttävät sopivammilta kuin koskaan, vaikka hänen sanansa lausuttiin ja kirjoitettiin muistiin yhdeksännellä vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua ja siis ennen Hesekielin ennustusta: ”Julistakaa tämä pakanakansain seassa, alkakaa pyhä sota, innostakaa sankareita, lähestykööt, hyökätkööt kaikki soturit. Takokaa vantaanne miekoiksi ja vesurinne keihäiksi.” Maailmanherruutta koskeva selkkaus on uhkaamassa. Mitä voittavalla puolella olevat ihmiset oppivat sen lopputuloksesta? Tämän: ”Te tulette tietämään, että minä olen Herra [Jehova, Um], teidän Jumalanne, joka asun Siionissa, pyhällä vuorellani. Ja Jerusalem on oleva pyhä, ja vieraat [maailmalliset kansat] eivät enää kulje sen läpi.” – Jooel 3:9, 10, 17.

32. Missä määrin Hesekiel kiinnittää huomiota Jumalan nimeen?

³² Myöhempi profeetta, Hesekiel, kiinnittää alusta loppuun asti huomiota Jumalan nimeen. Profeetallisen kirjansa alkujakeissa hän tunnustaa ennustuksensa syntyneen Jehovan henkeytyksestä. Aivan profeetallisen kirjansa lopussa, sen kahdessa viimeisessä heprealaisessa sanassa, hän ilmoittaa Suvereenin Herran Jumalan nimen. Uuden englantilaisen Raamatun (New English Bible, 1970) käännöksen mukaan hän sanoo viimeisessä jakeessa, joka ennustaa erään huomattavan maanpäällisen kaupungin, seuraavasti: ”Kaupungin ympärys tulee olemaan kahdeksantoistatuhatta kyynärää, ja kaupungin nimi tulee olemaan tämän jälkeen ikuisesti Jehova-šammah.” Tämä nimi merkitsee ’Jehova itse on siellä’. – Hes. 48:35, NEB; Um.

33. Mitä on sanottava siitä, oliko Jumalalla juutalaisten palauttamisen jälkeen vuonna 537 eaa. enää mitään syytä tehdä itseään tunnetuksi nimeltään kaikille kansakunnille ja kansoille?

³³ Profeetta Hesekiel sai valmiiksi ennustuksensa kirjan vuonna 591 eaa., 54 vuotta ennen kuin pakkosiirtolaisuudessa olevat juutalaiset palautettiin kotimaahansa, mikä tapahtui vuonna 537 eaa. (Hes. 29:17) Tämä merkittävä tapahtuma teki jonkinlaisen vaikutuksen silloisiin pakanakansoihin. Oliko sen jälkeen enää tärkeää tai välttämätöntä Suvereenin Herran Jumalan pakottaa kansakuntia ja kansoja tietämään, että hän on Jehova? Eikö Hänellä ole meidän aikanamme, kaikkien aikojen aikana, suurempi tarve kuin koskaan aikaisemmin panna kaikki maailman kansat tietämään, että Hän on Jehova? Nyt on totisesti aika ainoan elävän tosi Jumalan astua esiin ja tehdä itsensä tunnetuksi nimellään kaikille kansakunnille ja kansoille. Hänen täytyy tehdä se pelkän olemassaolonsa, jumaluutensa, Luojan ominaisuutensa, totuudellisuutensa ja kaikkeudensuvereenisuutensa kunniaan saattamiseksi. Todellakin! Ilmaisu ”Suvereeni Herra Jehova” esiintyy 215 kertaa Hesekielin ennustuksessa englanninkielisessä Uuden maailman käännöksessä.

34. Missä ajankohdassa meidän pitäisi pian olla Hes. 38:8, 16:n mukaan, ja kenet kaikki kansat tulevat aivan pian tuntemaan tavalla, jolla ne eivät ole häntä ennen tunteneet?

³⁴ Tänä 20. vuosisadan viimeisenä kolmanneksena ei tule jättää huomioon ottamatta erästä seikkaa, joka liittyy Hes. 39:7:ssä olevaan Jumalan tarkoituksen viimeiseen julistukseen, että ”kansat tulevat tietämään, että minä olen Jehova”. (AS; Um) Mikä se on? Se, että ennustuksen täytyy toteutua ”vuotten lopulla”, ”päivien lopulla”. (Hes. 38:8, 16) Kun otamme huomioon kaikki seikat ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, joka syttyi vuonna 1914, yli 58 vuotta sitten, niin ennustetun vuotten lopun eli päivien lopun pitäisi olla pian käsillä! Kaikki nykyiset kansat ovat aivan lähellä sitä, että ne tulevat tuntemaan tämän ainoan elävän tosi Jumalan, Jehovan, tavalla, millä ne eivät koskaan aikaisemmin ole häntä tunteneet. Kukaan meistä ei voi välttää sitä. Me kuulumme kaikki noihin kansoihin. Koituuko tuo erittäin tärkeä tieto Jehovasta meille hyödyksi vai häviöksi?

35. Mihin profeetalliseen kirjaan Jumalan usein toistettua tarkoitusta silmällä pitäen meidän tulee nyt tutustua, ja millä tavalla on paras oppia tuntemaan Jehova?

³⁵ Koska Jehova on niin monta kertaa julistanut sen, mitä kansakuntien ja kansojen täytyy tulla tietämään, niin riippumatta siitä, pidämmekö Hänestä ja hänen nimestään vai emme, meidän tulisi tutustua Hesekielin profeetalliseen kirjaan. Näin me voimme havaita, miten sen monet merkittävät kohdat ovat kokeneet nykyisen täyttymyksen. Monilla vilpitönsydämisillä ihmisillä on tänä aikana yhä hämmentäviä ajatuksia Korkeimmasta Olennosta, Kaikkivaltiaasta Jumalasta. He eivät voi olla hyötymättä huomatessaan hänen viisaat ja ajankohtaiset ohjeensa tälle ajalle. Miksi meidän pitäisi tulla pakolla tietämään, että hän on Jehova, samalla tavalla kuin faarao, Egyptin muinainen hallitsija? Meille, jotka rakastamme elämää ja onnea, on paljon parempi ottaa vastaan hänen armollinen kutsunsa tulla tuntemaan Hänet nyt rauhallisella, ystävällisellä tavalla.