-
Väärä uskonto synnyttää kiihkoilijoitaVartiotorni 1957 | 15. joulukuuta
-
-
kasvojen vasempaan puoleen katkaisten melkein hänen korvansa.
Kun José juoksi ulos talosta Gonzalezin seuratessa, niin toiset kolme todistajaakin hajaantuivat. Juosten pitkin tietä hengästymiseen asti José huusi apua, ja läheisestä talosta tuli nainen ja vei hänet sisälle ja antoi hänelle nenäliinan hänen haavansa peittämiseksi. Tämän vaimon mies auttoi Joséta valtatielle, missä sattui onneksi tulemaan hyväntahtoisen ihmisen ajama pieni bussi. Tämä vei Josén paikkakunnan ensiapuasemalle, mutta he havaitsivat sen suljetuksi, koska oli pyhäpäivä. Ei näyttänyt olevan tehtävissä mitään muuta kuin odottaa bussia viemään Joséta Colónin kaupunkiin.
José makasi odottaessaan maassa pää erään ystävänsä sylissä veren virratessa hänen nenästään ja suustaan. Naapurit toivat jäätä ja kääreitä verenvuodon ehkäisemiseksi. Melkein tunnin kuluttua tuli poliisiauto ja vei Josén ja hänen hyvää tahtovan toverinsa Amador Guerraran sairaalaan Colóniin. Poliisi vangitsi sillä välin Gonzalezin.
Gonzalezin perheen muut jäsenet paheksuivat ankarasti tätä kiihkomielistä tekoa ja ilmaisivat vilpittömän surunsa sen johdosta, mitä oli tapahtunut. Kun vaimo kävi miestään katsomassa putkassa, niin hän ei tavannut häntä lainkaan katumapäällä. Hän yritti kiihkoillen puolustautua sillä perusteella, että Pietari oli käyttänyt miekkaa puolustaakseen Jeesusta, jättäen kokonaan huomioonottamatta, että se, jota Pietari löi, kuului aseistettuun roskaväkeen, joka oli tullut ottamaan kiinni viattoman Jeesuksen, Jumalan Pojan. Ja senkin, että Jeesus nuhteli tuollaisista, kiihottavista olosuhteista huolimatta ankarasti Pietaria siksi, että tämä oli turvautunut kirjaimelliseen miekkaan. Miten sokeaksi kiihkomielisyys tekeekään ihmiset!
Kokoajanpalvelija José toipui täysin haavastaan ja iloitsee jälleen palveluseduistaan. Hänellä on tämän tapahtuman takia monia tilaisuuksia todistaa Jehovan nimestä ja valtakunnasta sillä seudulla sekä osoittaa, että Jeesus sanoi seuraajiensa voivan odottaa saavansa vainoa. Rouva Gonzalez ilmoittaa toisaalta toisten tulevan sanomaan hänelle, että he eivät voisi koskaan ajatella tulevansa evankelisiksi, koska näitä opetetaan tappamaan. Väärä uskonto tekee tosiaan ihmisistä kiihkoilijoita, eivätkä kiihkoilijat vahingoita ainoastaan toisia, vaan myös omaa asiaansa.
-
-
Lukijain kysymyksiäVartiotorni 1957 | 15. joulukuuta
-
-
Lukijain kysymyksiä
● Mikä se ”uusi nimi” on, mikä mainitaan Ilmestyskirjan 2:17:nnessä? Onko se nimi ”Jehovan todistajat”? Entä mitä on sanottava Jesajan 62:2:sessa ja 65:15:nnessä olevista samanlaisista viittauksista? – M. N., Yhdysvallat.
Jesajan 62:2 kuuluu: ”Ja kansat näkevät sinun vanhurskautesi, kaikki kuninkaat sinun kunniasi; ja sinulle annetaan uusi nimi, jonka Herran [Jehovan] suu säätää.” Kuten kirjan ”Uudet taivaat ja uusi maa” sivuilla 232–234 osoitetaan, niin Siionin lapset tuotiin takaisin vastakuvallisen Babylonin vankeudesta ja yhdistettiin iloisesti ”äitinsä” kanssa vuonna 1919. Jumala on antanut siitä lähtien heidän tilansa menestyä ja heidän ”maansa” tulla kansoitetuksi. Jumala antoi tähän aikaan ”vaimolleen” eli taivaalliselle järjestölleen uuden nimen, niinkuin mainitaan Jeremian 33:16:nnessa (As), nimittäin: ”Jehova, meidän vanhurskautemme”. Se on hänelle sopiva nimi, minkä Jehova itse on laatinut. Tämä nimen muutos soveltuu hyvin hänen tilansa muuttumiseen ja kuvaa sitä sattuvasti, varsinkin mitä tulee hänen maallisiin asioihinsa, mitkä koskevat hänen maan päällä olevia hengellisiä poikiaan.
Jesajan 65:15 (As) sanoo: ”Ja te jätätte nimenne kiroukseksi minun valituilleni, ja Herra Jehova on surmaava sinut, ja hän kutsuu palvelijoitaan toisella nimellä.” Nämä sanat on tarkoitettu niille, jotka luopuvat Jehovasta, niille, joiden nimestä tulee Jumalan jumalattomille määräämän rangaistuksen vertauskuva eli valaiseva esimerkki. Jehova kutsuu toisaalta (kuten on sanottu myöskin edellämainitussa Raamatun tutkistelun apuvälineessä) valittujaan, Siionin hengellisiä lapsia, jotka palvelevat häntä uskollisesti, nimellä, mikä on aivan toinen kuin pahojen luopiopalvelijoitten nimi. ”Se on maineikas nimi, mikä edustaa Jumalan suosiota ja siunausta sekä merkitsee jäsenyyttä hänen teokraattisessa yleisjärjestössään ja Jumalan palvelemisen kunnioitettavia etuja.” – ”Uudet taivaat ja uusi maa”, s. 233.
Me näemme näin ollen, että nämä Jesajan kohdat eivät tarkoita nimeä ”Jehovan todistajat”, vaan pikemminkin sitä siunattua tilaa ja kunniaa, mikä Jumalan vaimolla eli taivaallisella järjestöllä ja hänen hengellisillä lapsillaan on ollut vuodesta 1919 lähtien. Mutta Siionin lasten jäännös omaksui kuitenkin edelläolevan mukaisesti heinäkuun 26. pnä 1931 uuden nimen ”Jehovan todistajat”, koska se ilmaisee heidän todistavan Jehovan suuruudesta ja kannattavan hänen puoltaan kaikkeudenyksinvaltiutta koskevassa kysymyksessä. He tekivät tämän sopusoinnussa Jesajan 43:10–12 (As) olevan Raamatun viittauksen kanssa: ”Te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minun palvelijani, jonka minä olen valinnut; . . . eikä teidän keskuudessanne ollut yhtään vierasta jumalaa; sen tähden te olette minun todistajiani, sanoo Jehova, ja minä olen Jumala.”
Tulemme nyt Ilmestyskirjan 2:17:nteen, mikä kertoo, että Kristus antaa sille, joka voittaa, ”pienen valkoisen kiven ja siihen pieneen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tunne kukaan muu kuin sen saaja”. Selittäessään tätä valkoista kiveä McClintockin ja Strongin ”Cyclopaedia” sanoo, että sen ’on katsottu vaihdellen tarkoittavan kreikkalaisissa oikeusistuimissa käytettyä vapautuskiveä, Kreikan vaaleissa käytettyä arpaa, ylimmäisen papin rintakilvessä olevia kiviä ja tapaa kirjoittaa kiviin’.
Mitä kiviin kirjoittamista koskevaan ajatukseen tulee, niin roomalaisten ja kreikkalaisten keskuudessa oli muinaisina aikoina tapana käyttää valkoista kiveä ystävyyden merkkinä. Se jaettiin kahteen puoliskoon, ja kumpikin kirjoitti nimensä toiseen puoliskoon, minkä jälkeen puoliskot vaihdettiin. Jomman kumman puoliskon esittäminen riitti todistamaan ystävyyden ja takaamaan avun, jos sitä tarvittiin, jopa seuraavien sukupolvienkin jäsenten keskuudessa. Jaetusta kivestä tuli täten henkilöllisyyden ja ystävyyden vertauskuva.
-