Vapaus ynnä turvallisuus

”Itse luomakuntakin on tuleva vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten [ihanaan] vapauteen.” – Room. 8:21.

 1. Miten ihminen on menestynyt vapauden hankkimisessa itselleen?

IHMISTEN ponnistelut tosi vapauden takaamiseksi itselleen ja lapsilleen ovat olleet turhia. Vapauden maallisilla alttareilla on uhrattu paljon aarteita ja verta. Heidän monet riitansa ja sotansa, jotka on taisteltu vapauden nimessä, ovat päättyneet joko samojen vanhojen kahleitten jäljellejäämiseen tai vielä suurempien vapautta rajoittavien siteitten orjuuteen. 1940-luvun kristikunnan poliitikot, jotka myönsivät, etteivät ihmiset olleet vapaita, huusivat: ’Taistelkaa neljän vapauden puolesta’, ja luettelivat ne neljä vapautta: palvontavapaus, puhevapaus, vapaus pelosta ja vapaus puutteesta. Sitten tuli 1950 länsimaitten ristiretki vapauden puolesta, missä otettiin avustuksia ”Vapaudenkellon” (Freiheitsglocke) sijoittamiseksi Länsi-Berliiniin. Tuo ”Vapaudenkello” soi siellä Berliinissä joka päivä muistuttaakseen todellisuudessa ihmisille, että he eivät ole nyt tosiasiassa vapaita. Kaikki nämä ihmisten ponnistelut ja mielenilmaukset päättyvät hyödyttöminä. On juuri niinkuin apostoli Pietari sanoi: ”Lupaavat heille vapautta, vaikka itse ovat turmeluksen orjia.” – 2. Piet. 2:19.

 2. Mitä kiinnostusta on Jehovan todistajilla vapauteen?

² Jehovan kristityt todistajat, joita on Jumalan ihanan astinlaudan, maan, neljällä kulmalla, muodostavat tulevan uuden maailman yhteiskunnan, vapaitten yhteiskunnan, ydinjoukon. He rakastavat vapautta ja palvelevat suurta vapauden Jumalaa, Jehovaa, vapauden ylintä Auktoriteettia ja kaikkeuden Hallitsijaa. He taistelevat niiden toisten ihmisten vapauden puolesta, jotka kaipaavat vapautusta. Heidän vuositekstinsä 1952 onkin sentähden: ’Sanokaa vangituille: ”Käykää ulos.”’ (Jes. 49:9) Tosi kristityt haluavat vapaitten ihmisten yhteiskuntana tietää täsmälleen, mitä se vapaus sisältää, mistä he nyt iloitsevat, mistä se tulee, mihin asti se ulottuu, mitkä sen turvallisuustakeet, sen tulevat mahdollisuudet ovat ja mihin varokeinoihin täytyy ryhtyä tämän kallisarvoisen lahjan säilyttämiseksi, mikä Jumalan palvelijoilla nyt on melko suuressa määrässä. Näiden merkityksellisten asioitten tarkastelu on tärkeä, jotta kristityt vapaat ihmiset voisivat noudattaa Pietarin ajankohtaista kehoitusta: ”Olkaa kuin vapaat ihmiset, pitäen kuitenkin vapautenne – ei moraalisen pahuuden verhona – vaan Jumalan orjina.” – 1. Piet. 2:16, Um.

MITÄ VAPAUS ON?

 3, 4. (a) Mitä vapaus on? (b) Kuvaile se ala, millä hallitukset suovat valvottuja vapauksia.

³ Sana vapaus merkitsee siinä laajassa merkityksessä, missä sitä on käytetty Raamatussa ja missä sitä käytetään hallinnollisella alalla, pelkästään ”vapaata toimimista”. ”Vapaus (engl. ”freedom”) merkitsee vapaanaolotilaa; esteettömyyttä; itsemääräämisoikeutta. Valtaa toimia moraalisen persoonallisuuden tavalla, tahtonsa sanelun mukaan, ilman minkään muun valvontaa, ehkäisyä tai kieltoa, paitsi sen, mikä voidaan asettaa oikeutetuilla ja välttämättömillä laeilla ja yhteiskuntaelämän velvollisuuksilla.”a Eräs toinen englantilainen sana (”liberty”) on tavallisesti käytettynä, itse asiassa samaamerkitsevä kuin edellinenkin, ja se on määritelty näin: ”Liberty on yhtä kuin vapaus; vapaus ulkopuolelta tulevasta valvonnasta; tahdon vapaus noudattaa rajoittamattoman valintansa määräyksiä ja ohjata yksilön ulkopuolista toimintaa ilman toisten ihmisten estoja, pakotusta tai valvontaa.”b

⁴ Vapaus on sentähden toimimista ja tekojen tekemistä vapaasti oman tahtonsa mukaan, ehkäisyin tai ehkäisyittä, yleiseksi hyvinvoinniksi. Vapausaihe sisältää senvuoksi ”vapaan tahdon” oikeuden, minkä Jumala on Ylimpänä Luojana antanut enkeleille ja ihmisille, niin että he voivat käyttäytyä vapaaehtoisesti Tekijäänsä miellyttävällä tavalla. Vapauden käyttö tulee kysymykseen juuri tällä toiminta-alueella, millä ihmisen sallitaan noudattaa vapaata tahtoaan. Juuri tällä ”vapaan tahdon” toiminta-alueella suovat hallitukset, niin teokraattiset kuin ihmisten asettamatkin, valvottuja vapauksia. – 1. Kor. 7:37.

 5. Kuvaile se vapaus, mikä Jehova Jumalalla on.

⁵ Edelläolevasta voidaan nähdä, että jos ihminen voi toimia tahtonsa mukaan, ilman minkäänlaisia estoja tai siteitä, niin hän nauttii vapautta, mikä voitaisiin kuvailla täydelliseksi. Sen, jolla on täydellinen vapaus, täytyy ilmeisesti olla sellainen, joka on täysin riippumaton kaikista toisista. On ainoastaan yksi, jolla on näin riippumaton asema. Se on Jehova Jumala, kaikkeuden Ylin Yksinvaltias. Kaikki muut, olkootpa he sitten taivaassa olevia henkiluomuksia tai maan päällä asuvia ihmisiä, ovat hänen kättensä töitä ja siten alhaisempia ja riippuvaisuusasemassa. Jehova Jumala on tästä syystä ainoa, joka on vapaa ehdottomassa ja täydellisessä merkityksessä. Hän nauttii ainoalaatuisesti ns. ehdotonta vapautta. Ketkään eivät voi asettaa kyseenalaiseksi, rajoittaa eikä ohjailla tätä vapauden Alkulähdettä, joka elää ja asuu yksin vapaan toiminnan rajoittamattomassa ilmapiirissä joka aika. ”Ja tahtoisitteko te kysellä minulta tulevaisuutta? Tahtoisitteko te määräillä minulle töitäni? sanoo Iankaikkinen [Jehova, As], Israelin tekijä, Israelin Majesteetti, minä, minä, joka tein maan, minä, joka loin ihmisen maan päälle, minä, joka levitin taivaat omin käsineni, minä, joka annoin käskyn koko niiden sotajoukolle!” – Jes. 45:11, 12, Mo.

’JUMALAN LASTEN IHANA VAPAUS’

 6, 7. (a) Minkä vapauden ilmapiirin Jumala on päättänyt antaa uskollisille lapsilleen? (b) Kuvaile se vapaus, minkä Jumala suo luomuksilleen.

⁶ Jehova, joka asuu ikuisesti vapauden ilmapiirissä, on päättänyt rakkaudellisesti, että kaikki hänen uskolliset lapsensa saavat asua samanlaisessa vapauden ilmapiirissä. Paavali nimittää tätä vapauden ilmapiiriä ’Jumalan lasten ihanaksi vapaudeksi’. Hän tarkoittaa tässä raamatunkohdassa kaikkia maan päällä olevia uskollisia ihmisiä sillä ”luomakunnalla”, joka huomaa olevansa synnin, kuoleman ja turmeluksen orjuuden rasittama. Nämä ihmiset on luvattu ”vapauttaa” Jumalan omana aikana, jolloin he saavat tämän ’ihanan vapauden’ täyteydessään. (Room. 8:21) Koska ihminen tehtiin Jumalan kuvaksi ja kaltaiseksi, niin hänet luotiin varmasti olemaan ikuisesti tässä vapauden ilmapiirissä. – 1. Moos. 1:26.

⁷ Jumala ei luonut keitään palvelijoitaan orjuuteen. Vaikka hän suokin heille vapaan tahdon lahjan, niin heidän vapautensa on suhteellinen: sitä ei ole erossa heidän Isästään, Jehovasta. Siksi onkin henkiluomuksilla ja ihmisillä niin sanottu suhteellinen vapaus. Heidän vapautensa on elää ja toimia sopusoinnussa niiden lakien ja olosuhteitten kanssa, mitkä Ylin Yksinvaltias on laatinut sovellettaviksi heihin. Heidän tahtonsa mukainen toimintakenttä on rajoitettu eli supistettu. Mutta tällä vapauden alueella on Jumalan uskollisilla palvelijoilla laaja asteikko käyttää vapaata tahtoaan itsensä ja uskollisten tovereittensa hyväksi. Mitä tapahtuu sitten, kun joku menee suhteellisen vapautensa rajojen yli?

KAPINA

 8, 9. (a) Mitä tapahtuu, kun joku ylittää suhteellisen vapautensa rajat? (b) Miten Jaakob esittää ne askeleet, mitkä johtavat kapinaan, ja mikä on lopputulos?

⁸ Ken menee tietoisesti suhteelliselle vapaudelle asetettujen rajojen ulkopuolelle, tekee synnin. Sellainen henkilö on kapinoitsija. Hän on laiton. (1. Joh. 3:4, 8) Hän tulee epämieluiseksi suurelle Ylimmälle Yksinvaltiaalle, Jehova Jumalalle. Ne, jotka ’karkaavat aisoista’ menemällä yli suhteellisen vapautensa, saattavat ajatella murtautuvansa suurempaan vapauteen, kenties saavansa niin suuren ehdottoman vapauden kuin Jumalallakin on. (1. Moos. 3:5) Kieltäytymällä antamasta Jumalan asettamien oikeitten ja hyvin kohtuullisten rajojen sitoa itseään tällainen luulee tekevänsä itsestään riippumattoman niinkuin Jumala on. Apostoli Jaakob selittää, miten tämä tapahtuu.

⁹ Se alkaa tuollaisen itsepäisen sydämestä. Hän suosii ensiksi itsepäistä halua ylittää Jumalan asettamat rajoitukset. Hänen oma itsekkyytensä vetää ja houkuttelee häntä näin ollen. Tämä halu tulee sitten hedelmälliseksi, kun hän ryhtyy toimintaan ja suorittaa ilmeisen teon menemällä tosiaan yli rajan sille puolelle, mikä oli kiellettyä. Tämä väärä teko on siis synti. Synti eli kapina aiheuttaa vuorostaan Jumalan rangaistustehosteen soveltamisen tottelemattomuuden takia, ja se on ajan pitkään kuolema. Jaakob sanoo: ”Mutta kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa vetää ja houkuttelee häntä. Kun halu on sitten hedelmöitynyt, niin se synnyttää synnin; kun taas synti on vuorostaan täyttynyt, niin se tuottaa kuoleman.” (Jaak. 1:14, 15, Um) Sen sijaan että tyhmä ihminen saavuttaisi suuremman vapauden murtautumalla tavoittelemaan riippumattomuutta, hän havaitseekin olevansa hallitsemattomien itsepäisten halujensa ankarassa orjuudessa. Se ei ole suinkaan vapautta eikä turvallisuutta.

10. Miten Saatana, Jumalan vastustaja, sai alkunsa? Minkälaista vapausrynnistystä hän johti?

¹⁰ Juuri täten menetteli ”suojaava kerubi” Eedenissä, kun hän teki murron Jehovan asettamista rajoista, mitkä turvasivat hänen olemassaolonsa enkelinä. Hän luuli siis tekevänsä murron riippumattomuuteen, toimiakseen Jumalan valvomatta. Hänen halunsa olla olematta vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen ja hänen ponnistelunsa olla olemassa erossa suuren Luojan ja Elämänantajan yleisjärjestöstä ja sen keskinäistä toveruutta koskevista säädöksistä ei ollut itsensä vapauttamista. Hänen oma himonsa saada maapallonlaajuinen valta itselleen ja olla palvottu ja palveltu, niinkuin Jehova Jumala, voitti hänet. Sen ainoa vaikutus oli, että hän teki itsestään oman itsekkyytensä uhrin ja orjan, ja se on syntiä. Hänen menettelynsä teki hänestä kuoleman, perusteellisen tuhon, lapsen. Hän teki itsestään Saatanan, mikä merkitsee Jumalan vastustajaa, Perkeleen, so. Jumalan herjaajan. Tämä jumalaton vastustaja on mahtaillut oma-aloitteisen turmeltumisensa ajasta lähtien valon vapauttavana enkelinä yllyttäen enkeleitä ja ihmisiä vapauttamaan itsensä Jumalan esteistä. Hän on yllyttänyt toisia tulemaan saatanallisiksi ja turmeltuneiksi niinkuin hänkin ja vastustamaan Jumalan asettamia rajoituksia. Kaikista, jotka ovat langenneet hänen ansaansa, on tullut synnin ja kuoleman kuolettavan orjuuden uhreja. – Hes. 28:14–16; 2. Kor. 11:14.

VAPAITA SIVEELLISIÄ LUOMUKSIA

11, 12. (a) Miten Aadam ja Eeva olivat vapaita siveellisiä luomuksia, ja miten laaja toimintakenttä asetettiin heidän eteensä? (b) Miten koko ihmiskunta havaitsee olevansa synnin ja kuoleman orjuudessa?

¹¹ Jumala teki kaikista ihmisluomuksistaan siveellisesti vapaita antaen heille vapauden valita joko elämisen Hänen täydellisen ja vanhurskaan tahtonsa alaisuudessa tai unohtaa ja kieltää suhteensa Tekijäänsä ja tulla laiksi itselleen. Yksikään ihmisluomus ei halua kadottaa omaamaansa vapautta. Vain hänen ymmärryksensä menetys voi saada hänet unohtamaan Hänen tahtonsa, joka loi hänet ja antoi hänelle elämän nautittavaksi. Tällainen oli tilanne Eedenin täydellisessä puutarhassa, kun Aadam ja Eeva luotiin nauttimaan loputonta elämää suhteellisen vapauden ilmapiirissä. Tämä tarjosi heille tilaa maallisen valta-alueensa suureen laajentamiseen ja hämmästyttävään henkiseen kehittymiseen. – 1. Moos. 1:27, 28.

¹² Jehova Jumalalla oli viisaana, rakkaudellisena Isänä oikeus rajoittaa heidän vapauttaan heidän omaksi hyväkseen ja henkiseksi kasvukseen. Jumalalla oli epäilemättä mielessä laajentaa myöhemmin heidän suhteellisen vapautensa alaa, kun ihminen olisi osoittautunut kypsäksi, kykeneväksi ja arvolliseksi siihen. Se olisi auttanut sitten ihmistä suorittamaan vielä suurempia tekoja tulevina aikakausina. Mutta voi! Ensimmäiset vanhempamme, Aadam ja Eeva, liittyivät itsekkäästi ja ymmärryksensä menettäen Jumalan vastustajan Saatanan puolelle. Heidät viekoiteltiin murtautumaan etsimään suurempaa toimintakenttää, kuin minkä Jumala oli antanut. Niin he menettivät ’ihanan vapautensa’ Jumalan lapsina. He joutuivat sen sijaan turmeluksen, synnin ja kuoleman orjuuteen. (1. Moos. 3:1–19) Tämä turmeluksen suuri orjuus on siirtynyt kaikille heidän jälkeläisilleen tähän hetkeen asti. ”Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” – Room. 5:12.

TOTUUS VAPAUTTAA SINUT

13, 14. (a) Mikä Vapauttaja on varattu, ja minkä vapauden hän tuo? (b) Miten Kristus Jeesus antaa kristityille nyt vapauden, mitä he voivat nauttia jo ennen kuin saavuttavat vapauden kuolemasta?

¹³ Saatana on yrittänyt kapinasta lähtien tähän saakka pidättää ihmiskuntaa pääsemästä tietämään jälleen, mikä sen oikea vapaus on Jumalan edessä. Hän on koettanut pitää ihmiset orjuudessa ja epävarmuuden tilassa iankaikkisen elämän suhteen. Mutta kiitos Jehovan, hän lähetti aikanaan suuren Vapauttajansa, Kristuksen Jeesuksen. Tämä Vapauttaja varasi lunastushinnan, mikä tekee mahdolliseksi kaikkien niiden lunastamisen synnin ja kuoleman orjuudesta, jotka ottavat hänet uskollisesti vastaan. (Matt. 20:28) ”Niinkuin yhdestä rikkomuksesta oli seurauksena kaikenlaisille ihmisille kuolemantuomio, samoin on myös yhdestä vanhurskautusteosta [oman vanhurskauttamisensa aikaansaavasta Jeesuksen menettelystä] seurauksena kaikenlaisille ihmisille heidän julistamisensa vanhurskaiksi elämää varten.” (Room. 5:18, Um) Tämä suuri lahja, vapaus turmeluksesta, synnistä ja kuolemasta, on vapaus, joka on varattuna koko uskolliselle ihmiskunnalle. Mutta jo nyt on mahdollista palata tietyn suuruiseen suhteelliseen vapauteen. Kristityt tekevät näin noudattamalla Kristuksen Jeesuksen antamaa neuvoa ja hänen menettelyään. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” (Joh. 8:31, 32) Minkä totuuden ja ymmärtämyksen Kristuksen seuraajat ovat saaneet, mikä auttaa heitä tulemaan vapautetuiksi?

¹⁴ Tosi vapauden tuo täsmällisen tiedon hankkiminen alemman oikeasta asemasta Ylimmän Yksinvaltiaan, Jehovan, edessä ja tämän tiedon perusteella toimiminen. Ottamalla ahkerasti vaarin Jeesuksen sanoista ja tutkimalla Raamattuun varastoidun totuuden monia ilmoituksia ovat kristityt päässeet selville eräistä vastalöytämänsä suhteellisen vapauden rajoista. Kunnioittamalla asiaankuuluvasti näitä rajoja he ovat astuneet turvalliseen vapauteen, mikä tuottaa heille paljon nykyistä onnea, aidon turvallisuuden tunteen tulevaisuuteen nähden ja mielenrauhan, mikä ylittää kaiken ymmärryksen. ”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina, älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen.” (Gal. 5:1) Jätämme seuraavan kirjoituksen vastattavaksi, mitä eräitä kristillisen suhteellisen vapautemme rajoja on olemassa, joiden yli me emme voi käyttää turvallisesti vapaata tahtoamme miellyttäen silti Ylintä Yksinvaltiasta, Jehova Jumalaa.

SEN TURVALLISUUS

15. Mikä turvallisuus löydetään suhteellisen vapauden alueelta?

¹⁵ Mitä voimme nyt sitten sanoa siitä tulevasta turvallisuudesta, minkä me löydämme suhteellisen vapauden piiristä? Kun uskolliselle ihmiselle on annettu iankaikkisen elämän lahja Kristuksen Jeesuksen tuhatvuotisen valtakunnan hallituksen päättyessä, niin silloin on saavutettu täysimmässä määrässä tuo ’ihana vapaus’. (Ilm. 20:5) Siitä lähtien säilytetään tämä vapaus turvallisuuksineen niin kauan kuin tulevaa uskollisuutta toteutetaan. Sen suoma turvallisuus on suuri. Siihen kuuluu vapaus pelosta ja puutteesta kaikkein suurimmassa määrässä. Huomaa Raamatun erityinen kuvaus niistä turvallisuuden eri puolista, mitkä se vapaus tuo tullessaan. ”Katso, minä luon uudet taivaat ja uuden maan. Menneet unohdetaan, eivätkä ne johdu koskaan mieleen. He rakentavat taloja ja asuvat niissä, he istuttavat viinitarhoja ja nauttivat hedelmät; niissä kodeissa, mitkä he rakentavat, eivät asu toiset; mitä he istuttavat, sitä eivät toiset ihmiset nauti. Minun kansani on elävä kauan, niinkuin puu elää, kauan on minun valittu kansani nauttiva työnsä tuloksia; he eivät työskentele hukkaan eivätkä kasvata lapsiaan kuolemaan äkillisesti, sillä he ovat suku, jonka Iankaikkinen siunaa, ja heidän kanssaan elävät heidän lapsensa. . . . kukaan ei vahingoita, kukaan ei tapa, sanoo Iankaikkinen, minun pyhällä kukkulallani.” (Jes. 65:17, 21–23, 25, Mo) Kuten havaitsemme tästä Raamatun lupauksesta, niin tämä vapaus varjellaan turvallisena kaikilta muilta ihmisiltä, joten kukaan ei voi riistää toisten omaisuutta, vahingoittaa eikä tappaa. Mitä suurempaa turvallisuutta haluttaisiin kuin tämä on? Ei mitään.

16, 17. (a) Mikä seuraa Jehovan henkeä, ja mitä varoitusta viisaat kristityt noudattavat? (b) Miten kristityt suhtautuvat nykyiseen Jumalan antamaan vapauden määräänsä?

¹⁶ Jehovan henki seuraa nyt hänen laajenevaa todistajajoukkoaan. On kirjoitettu: ”Missä [Jehovan henki] on, siinä on vapaus”, ja Jumala ryhtyy riittäviin toimenpiteisiin varatakseen jo nyt vapauden ilmapiirin, missä hänen palvelijansa voivat menestyä ja kasvaa hengelliseen kypsyyteen. (2. Kor. 3:17) Tässä suhteellisen vapauden auringonpaisteessa lämmittelevien kristittyjen tulee muistaa seuraava varoitus: ”Te synnistä vapautettuina olette tulleet vanhurskauden palvelijoiksi! Minä puhun ihmisten tavalla teidän lihanne heikkouden tähden. Sillä niinkuin te ennen annoitte jäsenenne saastaisuuden ja laittomuuden palvelijoiksi laittomuuteen, niin antakaa nyt jäsenenne vanhurskauden palvelijoiksi pyhitykseen.” – Room. 6:18, 19.

¹⁷ Eteenpäin, te Jehovan kristityt todistajat, Jehovan jumalallisen tahdon suorittamisessa! Tehkää hänen nimensä tunnetuksi kaikkialla. Rakastakaa kristillistä vapauttanne. Näyttäkää sen korvaamaton arvo vangeille, jotka haluavat vapautua Saatanan raadannan ja pimeyden täyttämästä huoneesta. Sen sijaan että vain vapauden kello löisi, me kuulemme yhä voimakkaampana sen Valtakunnan sanoman riemupasuunan, mikä on raikunut vuodesta 1914 lähtien. Se antaa maapallonlaajuista tietoa – ”Julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille.” (3. Moos. 25:10) Liity nyt tähän onnelliseen kristittyjen vapaitten ihmisten joukkoon. Tee uudessa maailmassa saavutettavasta vapaudesta ynnä turvallisuudesta ja iankaikkisesta elämästä suuri toivosi.

[Alaviitteet]