Onko elämä maan päällä astinkivi elämään taivaassa?

ONKO planeettamme Maa vain paikka, johon synnymme, jossa elämme muutaman vaikeuksien täyttämän vuoden ja josta sitten poistumme joko ikuiseen elämään taivaan autuudessa tai tuliseen kidutuspaikkaan sen mukaan olemmeko hyviä vai pahoja? Koittaako maalle itselleen aika, jolloin se poltetaan tuhkaksi?

Monet kristikunnan uskonnollisista johtajista vastaisivat myöntävästi näihin kysymyksiin. Oletko sinä yhtä mieltä heidän kanssaan? Mutta mitä Raamattu sanoo maasta ja siitä, miksi Jumala loi ihmisiä sen päälle? Psalmit 115:16 vastaa ytimekkäästi: ”Taivas on Herran taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.”

Kun tarkastelemme Raamatun kertomusta ajattelematta lainkaan mitään uskonnollisia opinkappaleita, meille selviää, että aivan ihmiselämän alusta lähtien Jumala teki ensimmäisen maan päällä eläneen ihmisparin kuvakseen ja kaltaisekseen. (1. Mooseksen kirja 1:26–28) Ei ollut vihjaustakaan siitä, että Jumalan tarkoitus heidän suhteensa olisi ollut, että he ja heidän lapsensa lopulta kuolisivat ja menisivät sitten taivaaseen tai jonnekin muualle. Ei, vaan kun he noudattaisivat Jumalalta saamaansa tehtävää ’olla hedelmällisiä ja lisääntyä ja täyttää maa’, maapallo täyttyisi vähitellen heidän jälkeläisistään.

Jumala valmisti ensimmäisen ihmisparin täydelliseksi kodiksi erityisen Eedenin puutarhaksi kutsutun alueen. Kertomus mainitsee, että ”Herra Jumala otti ihmisen ja pani hänet Eedenin paratiisiin viljelemään ja varjelemaan sitä”. (1. Mooseksen kirja 2:8, 15) Sitä laajennettaisiin tarpeen mukaan, kunnes koko maasta tulisi paratiisi, jolla olisi varastoissaan runsaat määrät herkullista ja terveellistä ruokaa sekä muita rikkauksia.

Sanoista, jotka Jumala seuraavaksi lausui Aadamille, käy selvästi ilmi, että maa olisi enemmän kuin vain väliaikainen koti tai astinkivi johonkin toiseen kohtaloon: ”Ja Herra Jumala käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista muista paratiisin puista, mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman’.” – 1. Mooseksen kirja 2:16, 17.

Saatanan houkuteltua Eevan ja sittemmin myös Aadamin rikkomaan tätä käskyä Jumala langetti heille oikeudenmukaisen rangaistuksen, kuoleman. Mutta kysypä itseltäsi: ’Mitä jos he eivät olisi olleet tottelemattomia?’ Luonnollinen seuraamus siitä olisi ollut, että he olisivat säilyneet elossa kuolematta koskaan. Niin, Aadam ja Eeva eläisivät vielä nykyäänkin täydellisen terveinä ja onnellisina!

Mitä on sanottava maan tulevaisuudesta?

Albert Barnes tekee kirjassaan Notes on the New Testament yhteenvedon kristikunnan yleisestä tulevaisuutta koskevasta käsityksestä. Hän selittää Pietarin 2. kirjeen 3:10:tä seuraavasti:

”Ja maa ja kaikki, mitä siihen on tehty, palavat. Tämä koskee sekä Jumalan että ihmisten aikaansaannoksia – koko kasvi- ja eläinkuntaa sekä kaikkia ihmisten rakentamia torneja, kaupunkeja, palatseja, kaikkia nerouden tuotteita, maalauksia, veistoksia, kirjoja.”

Kuten tästä ilmenee, on kristikunnassa jo pitkään ollut vallalla yleinen käsitys, jonka mukaan tulee aika, jolloin maa ei enää ole ihmisen eikä minkään elävän luomuksen asuinpaikka. Monien kirkossakävijöiden mielestä planeettamme on silloin täyttänyt tarkoituksensa, sillä heille maa on vain koekenttä, joka johdattaa heidät joko taivaaseen tai helvettiin.

Tässä vaiheessa olisi kuitenkin hyvä miettiä, muuttuiko Jumalan tarkoitus maan ja ihmisen suhteen, kun Aadam ja Eeva tekivät syntiä. Kukaan ei voi näyttää sinulle Raamatusta yhtään kohtaa, jossa sanottaisiin niin. Profeetta Jesaja henkeytettiin päinvastoin kirjoittamaan monta vuotta ensimmäisen ihmisparin syntiinlankeemuksen jälkeen:

”Näin sanoo Herra, joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti.” Sitten Jesaja lainasi Jehovan sanoja: ”Minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen.” (Jesaja 45:18; 46:10) Myös psalmista kirjoitti Hänestä: ”Sinun uskollisuutesi kestää polvesta polveen, sinä perustit maan, ja se pysyy.” – Psalmit 119:90.

Kuten näet, Raamattu osoittaa selvästi, että luodessaan maan Jumala teki siitä pysyvän osan maailmankaikkeutta ja että hänen ehdoton tarkoituksensa oli, että sen päällä olisi ihmisasutusta. Tuo tarkoitus ei ole muuttunut. Jumala pitää huolen siitä, että hänen tarkoituksensa toteutuu täydelleen.

Mutta eikö Raamatussa sitten sanota, että jotkut ihmiset menevät taivaaseen? Kyllä, Raamattu opettaa, että erityisestä syystä taivaaseen menee rajoitettu määrä ihmisiä. Jumala ei tosin tarvitse ihmisiä taivaassa, eikä hänen tarvitse ottaa heitä taivaaseen, jotta he olisivat ikuisesti onnellisia. Jos se olisi tarpeellista, niin miksi hän ei luonut heitä alun alkaen taivaaseen ja säästänyt heitä kaikelta siltä kärsimykseltä ja sekasorrolta, jota he ovat joutuneet maan päällä kestämään?

Kun Aadam ja Eeva kaikesta huolimatta pitivät parempana olla tottelemattomia Jumalalle käyttäen omaa vapaata tahtoaan, joka heille älykkäinä luomuksina oli annettu, ryhtyi Jumala nopeasti toimintaan taatakseen sen, että hänen tarkoituksensa maan ja siinä elävien ihmisten suhteen toteutuisi. Kaikkia yksityiskohtia ei paljastettu ihmisille ennen kuin satoja vuosia myöhemmin. Kuitenkin sen paljastumisesta, mitä Raamattu sanoo ”pyhäksi salaisuudeksi”, käy ilmi, että juuri silloin Jumala laati suurenmoisen tarkoituksensa ihmisten lunastamiseksi. Tämä tapahtui ”ennen maailman perustamista”, toisin sanoen ennen kuin Aadam ja Eeva saattoivat tuottaa jälkeläisiä, jotka voitaisiin lunastaa, kuten heidän uskollinen poikansa Aabel. – Roomalaisille 16:25; Efesolaisille 1:4.

Vilahdus tästä tarkoituksesta nähtiin jo silloin, kun Jumala lupasi, että eräs ”vaimo” tuottaisi ”siemenen” ja että tämä ”siemen” murskaisi ”käärmeen” pään tuottaen näin huojennusta kapinan aiheuttamiin ongelmiin. (1. Mooseksen kirja 3:14, 15) Kauniin, vähitellen avautuvan kukan tavoin ”siemenestä” paljastettiin edistyvästi lisätietoa, niin että Jeesuksen tultua maan päälle ”pyhän salaisuuden” merkitys selvisi. Niin, Jumala teki tiettäväksi, että ”siemen” koostuisi hänen ainosyntyisestä Pojastaan sekä tämän 144 000 toverista, jotka ’ostettaisiin ihmisistä’. Yhdessä Kristuksen kanssa he muodostavat Valtakunnan eli maan uuden hallituksen. – Ilmestys 14:3, 4; Galatalaisille 3:16, 26–29.

Jumala ei ennaltamäärännyt nimeltä niitä yksilöitä, jotka otettaisiin maasta tähän taivaalliseen hallitukseen, mutta hän määräsi ennalta, että tällainen ryhmä ilmaantuisi hänen jumalisen tahtonsa mukaisesti. Myöhemmin, sen jälkeen kun hänen Poikansa olisi tullut maan päälle ja avannut tien taivaalliseen elämään, Jumala päättäisi, ketkä tuohon ryhmään valittaisiin.

Sitten kun tämä ”pyhä salaisuus” oli täysin paljastettu, saattoi apostoli Paavali yhtenä taivaaseen valituista kirjoittaa siitä toisille samanlaisen toivon omaaville. Paavali sanoi Jumalan näin osoittamasta ansaitsemattomasta hyvyydestä:

”Tätä hän antoi meille runsaasti kaikessa viisaudessa ja järkevyydessä tekemällä meille tunnetuksi tahtonsa pyhän salaisuuden. Se on hänen mielisuosionsa mukaista, joka hänellä oli itsessään tarkoituksena, päämääränä hallinto määräaikojen täyttymisen rajalla, nimittäin kaiken kokoaminen jälleen yhteen Kristuksessa, sen mitä on taivaissa ja mitä on maan päällä. Niin, hänessä, jonka yhteydessä meidätkin asetettiin perillisiksi ennalta määräämällä meidät [ei yksilöinä vaan lukumäärältään määrättynä ryhmänä] hänen tarkoituksensa mukaan, hänen joka saa kaiken aikaan sen mukaan kuin hänen tahtonsa neuvoo.” – Efesolaisille 1:8–11; Ilmestys 14:1–4.

Palaako maa poroksi?

Mutta mitä tarkoittavat Pietarin sanat: ”Nykyiset taivaat ja maa ovat talletetut tulelle”? (2. Pietari 3:7) Pietari ei ilmeisestikään voinut puhua kirjaimellisista taivaista ja maasta, joiden Raamattu sanoo pysyvän ikuisesti. (Saarnaaja 1:4) Jumalalla ei ole mitään syytä hävittää taivaita, joissa hän asuu, sen enempää kuin kaikkia taivaankappaleitakaan. Maapallomme ei niin ikään ole antanut aihetta tuhota sitä siitä huolimatta, mitä ihmiset ovat saaneet aikaan turmellessaan ja saastuttaessaan sen pintaa. Jehova kertoo itse, että kun maa ainutlaatuisuudessaan ja kauneudessaan oli luotu, hänen taivaalliset poikansa ”iloitsivat ja – – riemuitsivat”. – Job 38:4–7.

Jumalan koko tarkoitus hänen kootessaan valitun määrän ihmisiä taivaisiin on toteuttaa tahtonsa maan päällä, niin, vastata jo kauan ihmisten huulilla olleeseen rukoukseen: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.” (Matteus 6:10) Lisäksi Jeesus lausui kuuluisassa vuorisaarnassaan nämä Psalmiin 37:10, 11 viittaavat sanat: ”Onnellisia ovat lempeämieliset, koska he tulevat perimään maan.” (Matteus 5:5) Voit selvästi havaita näistä sanoista, ettei Jeesus pitänyt maata pelkkänä astinkivenä. Vaikka rajallinen ”pieni lauma” periikin maan hallitusvallan määräajaksi, käsittää Jeesuksen lupaus koko laajuudessaan myös kaikki maanpäällisen perinnön saavat miljardit ihmiset. (Luukas 12:32; Ilmestys 7:9, 10) Eikä tuo lupaus koske vain lyhyttä surun ja murheen täyttämää elinaikaa, jollaista elämämme nyt on, vaan se merkitsee ikuista, onnellista tulevaisuutta!

Puhuessaan ”taivaista”, jotka palavat, Pietari tarkoittaa vertauskuvallisia ”taivaita”. Ne kuvaavat hallituksia, jotka hallitsevat ihmisiä, jotka yhdessä muodostavat ”maan”. M’Clintockin ja Strongin tietosanakirja (Cyclopædia) sanookin:

”Aina kun esitetään profeetallinen näky, taivas tarkoittaa – – koko hallitusvaltojen joukkoa, joka muodostaa maan päällä olevien alamaistensa suhteen poliittisen taivaan, joka kohoaa alamaistensa yläpuolelle ja hallitsee heitä aivan kuten luonnollinen taivas on maan yläpuolella ja hallitsee sitä.” – IV osa, s. 122.

Hallitusviranomaiset, jotka ovat epätäydellisiä ihmisiä ja usein jopa tyranneja, ovat epäonnistuneet törkeästi, joten heidät hävitetään ”Jehovan päivänä”, kuten Pietari osoitti. Heidät korvataan ”uusilla taivailla” eli Valtakunta-hallituksella, joka koostuu Jeesuksesta Kristuksesta ja rajallisesta määrästä taivaaseen meneviä ihmisiä. Siksi Pietari kirjoitti: ”Hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus on asuva.” – 2. Pietari 3:12, 13.

Raamattu mainitsee niistä, jotka muodostavat tämän maan uuden taivaallisen hallituksen, ”uudet taivaat”: ”Onnellinen ja pyhä on se, jolla on osa ensimmäisessä ylösnousemuksessa; heihin ei toisella kuolemalla ole valtaa, vaan he tulevat olemaan Jumalan ja Kristuksen pappeja ja tulevat hallitsemaan kuninkaina hänen kanssaan ne tuhat vuotta.” – Ilmestys 20:6.

Keitä he hallitsevat? Ilmeisesti maan päällä olevia alamaisia – eihän tuolla jakeella muuten olisi mitään merkitystä. Vanha ”maa” tuhotaan kuin tulella, kun pahat ihmiset ja heidän instituutionsa lopetetaan; ainoastaan ”uusi” maanpäällinen yhteiskunta jää jäljelle. Kun rikollisuus ja kapinointi kuuluvat menneisyyteen ja kun kaikki elossa olevat ihmiset saavat perinnöksi täydellisen terveyden ja rajattoman onnellisuuden, niin silloin elävät muodostavat totisesti ”uuden” ihmisyhteiskunnan, ”uuden maan”!

Miten me voimme olla täysin varmoja siitä, että nämä Jumalan lupaukset tulevat täyttymään? Koska siitä on niin kauan, kun nämä lupaukset lausuttiin, niin mitä Jumala on tehnyt taatakseen, että nämä lupaukset lopulta toteutuvat? Saadaksesi vastaukset näihin kysymyksiin me kehotamme sinua lukemaan sivulta 10 alkavat kaksi kirjoitusta.

[Huomioteksti s. 6]

Kristus hallitsee Kuninkaana miljoonia ihmisalamaisia, jotka nauttivat maan päälle ennallistetusta paratiisista

[Kuva s. 5]

Mihin Jumala asetti Aadamin ja Eevan, ja missä hän tarkoitti heidän elävän?