Sota jumalten välillä

 1. a) Miten monet pakanakansat suhtautuivat kahden kaupungin tai sotajoukon väliseen sotaan? b) Mitä nämä jumalat oikeastaan olivat, mutta kuka käytti niitä ja missä tarkoituksessa?

MERKILLE pantava tosiasia on, että muinaiset pakanakansat, erityisesti babylonialaiset, uskoivat joka kaupungilla olleen suojelusjumalansa, jolle sen temppeli oli pyhitetty ja sen asukkaat olivat antautuneet.a Kun syttyi sota, sitä ei pidetty ainoastaan asianomaisten sotajoukkojen, vaan pikemminkin jumalten välisenä taisteluna. Voittaneen armeijan jumalan katsottiin saaneen voiton hävinneen armeijan tai kaupungin jumalasta. Noiden kansojen jumalat olivat arvottomia epäjumalia, jotka eivät todellisuudessa voineet tehdä mitään. Kun kansat uhrasivat näille epäjumalille, ne todellisuudessa uhrasivat näkymättömille paholaisille, ”tämän maailman jumalan” Saatana Perkeleen alaisille pahoille hengille. Näiden jumalien avulla Saatana saattoi pitää ihmisiä orjuudessa ja estää heitä palvomasta tosi Jumalaa. – Ps. 96:5; 1. Kor. 10:20; 2. Kor. 4:4.

 2. Kun Jehovan aika olisi tullut vapauttaa juutalaiset Babylonista, niin keitä pidettäisiin taistelussa päävastustajina?

² Jumalan profeetta Jesaja sanoi kansalleen juutalaisille, että Jehova oli päättänyt rangaista sitä sen jumalattomuuden ja kapinallisuuden takia ja sallisi sen joutua vangiksi Babyloniaan, maahan, joka oli täynnä epäjumalia. Jesaja ennusti myös kansan vapautumisen Babylonista rangaistusajan päätyttyä. Kun olisi tuleva Jehovan aika vapauttaa kansansa, niin paholaisten piti vastustaa, ja jokaista taistelua, joka syttyisi Jumalan kansan vapauttamiseksi, pidettäisiin taisteluna Jehovan, tosi Jumalan, Israelin Jumalan, ja Babylonin jumalien välillä. Huomattavin niistä oli Beel, mikä merkitsee ’herraa’. Hän oli sama kuin Merodak eli Marduk, tai hänet tunnettiin Mardukina.

 3. Miksi Kyyros saattoi ensin pitää Babylonista saamaansa voittoa väärien jumalien ansiona?

³ Voittaessaan Babylonin Kyyros ei vielä tuntenut häntä koskevaa Jesajan ennustusta, joka mainitsi hänet nimeltä ja ennaltakertoi, että Jehova oli käyttävät häntä välikappaleenaan Babylonin kukistamisessa. Kyyros oli Zoroasterin seuraaja, mutta taikauskoinen, ja hän halusi miellyttää monien valloittamiensa kansojen jumalia. Koska hän siis ei tuntenut Jesajan ennustusta, joka ilmaisi hänen voittonsa todellisen alkuperän, hän on voinut pitää menestystään Babylonin väärien jumalien ansiona, kuten Kyyroksen lieriön nuolenpääkirjoituksesta käy ilmi:

 4, 5. Mitä Kyyroksen lieriössä oleva kirjoitus ilmaisee siitä, kenen ansiona Kyyros ensin piti Babylonin jumalista saamaansa voittoa?

⁴ Hän katsasti kaikki maat kokonaan . . . tarkasti. Hän etsi sydämensä toiveen mukaista vanhurskasta ruhtinasta, joka käsittäisi hänen aikomuksensa. Kyyroksen, Anšanin kuninkaan, jonka nimen hän lausui, julisti kaiken yliherraksi. . . . Marduk, suuri herra, kansansa suojelija, katsoi riemuiten hänen hurskaita tekojaan ja vanhurskasta sydäntään. Hän sääti hänet marssimaan kaupunkinsa Babylonin kimppuun ja pani hänet ottamaan haltuunsa Babyloniin johtavan tien. Hän kävi hänen rinnallaan kuin ystävä ja toveri.b

⁵ Hänen laajalle levinneet armeijansa, joiden lukumäärä virran vesien tavoin on tuntematon, pukivat ylleen asevarusteensa ja etenivät hänen rinnallaan. Ilman kahakkaa ja taistelua hän sai hänet menemään kaupunkinsa Babylonin keskustaan. Hän pelasti Babylonin puutteesta. . . .c

 6. Mikä Nabunaidin ja Babylonian papiston välinen tilanne on voinut saada Kyyroksen pitämään voittoaan Babylonin jumalien ansiona?

⁶ Kyyros on saattanut tulla tällaiseen johtopäätökseen osittain siksi, että Babylonian ensimmäinen hallitsija Nabunaid yritti innokkaana uskonnoitsijana keskittää valtakunnan uskonnon Babyloniin. Hän kokosi monien eri jumalien kuvat ja alttarit Babyloniin, kun taas koko Babylonian historian ajan oli kullakin kaupungilla oma suojelusjumalansa. Näin tehdessään hän on saattanut viilentää Babylonian papiston. Tästä syystä Kyyros on voinut johtua ajattelemaan, että jumala Merodak (Marduk) auttoi häntä valloittamaan Babylonin.d

JEHOVA, BABYLONIN TODELLINEN VOITTAJA

 7. Mikä voi saada Kyyroksen muuttamaan mielensä voittonsa alkuperän suhteen?

⁷ Mutta kun Kyyros marssi kaupunkiin ja Daniel voi näyttää hänelle lähes kaksisataa vuotta aikaisemmin kirjoitetun Jesajan ennustuksen, niin mitä Kyyros voi sanoa? Kenen hän oikeudenmukaisesti voi tunnustaa antaneen hänelle voiton?

 8. Mitkä tosiseikat tukevat sitä totuutta, että Jehova eikä Beel (eli Marduk) pani Babylonin kukistumaan Kyyroksen edessä?

⁸ Sen, että Kyyroksen voitto oli Jehova Jumalalta, osoittavat lisäksi seuraavat tosiseikat: Babylon ja Jerusalem olivat olleet vanhat viholliset Aabrahamin ja Saalemin kuninkaan Melkisedekin ajasta lähtien. Saalemista tuli myöhemmin Jerusalem. Ja vihollisuus oli vallinnut Jehova Jumalan ja Babylonin välillä Baabelin tornin ajoista asti, jolloin Nooan päivien vedenpaisumuksesta oli kulunut jonkin aikaa. Babylonialaiset riemuitsivat suuresti vallattuaan Jerusalemin vuonna 607 eaa. ja pitivät jumalaansa Mardukia suurena voittajana. He vihasivat Jehovan kansaa eivätkä missään tapauksessa halunneet päästää sitä menemään. Hänen kansansa vapauttaminen Babylonista ja sen vahvistaminen palaamaan Jerusalemiin jälleenrakentamaan temppeliä ei siis voinut johtua minkään Babylonin väärän jumalan toimesta vaan, kuten Jehova itse sanoi, se oli hänen tekonsa hänen omaksi kunniakseen. Se tuotti kunniaa hänen nimelleen ja häviön Babylonin väärille jumalille. Ja jos Beel (eli Marduk) olisi ollut ”kansansa suojelija”, niin kuin Kyyroksen lieriö sanoi, hän olisi häpeällisesti lyönyt tehtävänsä laimin, sillä paljon babylonialaisia surmattiin ja kaikki Beelin alamaiset Babyloniassa joutuivat vieraan hallitsijan Persian Kyyroksen valtaan. Eikä Babylonia sen jälkeen enää koskaan noussut maailmanvallan asemaan.

BABYLONIAN JUMALAT HÄVÄISTYINÄ

 9. Miten Jehova kuvaili Babylonin jumalien häpeän Jes. 46:1, 2:ssa?

⁹ Nebo, jonka nimi merkitsee ’puhujaa, julistajaa, profeettaa’, oli toinen tärkeä Babylonin jumala ja aikaisemmin tärkeämpi kuin Marduk. Hän oli kasvillisuuden jumala ja häntä pidettiin taivaan kiertotähti Merkuriuksena. Jumala ennusti profeetallisesti Jesajan kautta sen häpeän, mikä oli tuleva näiden Babylonin jumalien osaksi: ”Beel vaipuu, Nebo taipuu; heidän kuvansa joutuvat elukkain ja juhtain selkään; mitä te kulkueessa kannoitte, se sälytetään kuormaksi uupuville. He taipuvat, he vaipuvat molemmat; he eivät voi pelastaa kuormaa, ja itse he vaeltavat vankeuteen.” – Jes. 46:1, 2.

10. a) Miten Beel ja Nebo joutuisivat menemään vankeuteen? b) Miten niiden piti taipua, ja miten niiden jumalankuvat tulisivat kuormaksi?

¹⁰ Kun Babylon kukistui, niin Nebon ja Beelinkin, ’heidän omien sielujensa’, oli mentävä vankeuteen, ja niiden palvojista tuli Kyyroksen alamaisia. Ne eivät olleet todellisuudessa lainkaan jumalia, ja mikä pettymys ja hämmennys tulikaan Beelin ja Nebon palvojille, kun näidenkin, suurimpien babylonialaisten jumalien, oli nöyrryttävä häpeälliseen häviöön tosi Jumalan Jehovan edessä! Epäjumalat, joita babylonialaiset palvoivat jumalina, eivät voineet pelastaa edes itseään Kyyroksen sotajoukkojen käsistä, palvojista puhumattakaan. Villieläinten, jalopeuran ja lohikäärmeen (sirrušin), piti kuljettaa nuo elottomat kuvat maaseudulle, jos ne siihen pystyisivät. Tai ne lastattiin kotieläinten selkään, ja eläimet taipuivat niiden kuolleen painon alla kuin pelkkää taakkaa kantavat juhdat. Se ei ollut tavallista vuotuista paraatimarssia näille väärille jumalille pitkin Babylonin juhlakulkuekatua Ištarin temppelille palvojien ihaillessa ja ylistäessä niitä, vaan se oli nöyryyttävää pakoa turvaan. Eläimet kantamassa Babylonian jumalia pakoyrityksessä! Mikä häpeä!

JEHOVAAN EI VOIDA VERRATA AINOATAKAAN JUMALAA

11. Miten Jehova siis on paljon parempi kuin nuo väärät jumalat?

¹¹ Jehova ei salli tehtävän itsestään mitään kuvaa, koska hän on elävä Jumala. (2. Moos. 20:4, 5) Hän kantaa kansaansa väkevillä käsivarsillaan eikä se tapahdu hätäisessä, sekasortoisessa pakotilanteessa. Hän sanoo edeltäkäsin vapauttavansa sen, ei ainoastaan Babylonista, vaan myös sen täysin kelvottomien jumalien Nebon ja Beelin käsistä. Jehova sanoo kansalleen:

12. Mitä Jehova oli kansalleen tekevä noiden jumalien vastaisesti?

¹² ”Kuulkaa minua, te Jaakobin heimo, te kaikki Israelin heimon tähteet, te, joita on pitänyt kantaa äidinkohdusta asti, nostaa hamasta äidinhelmasta. Teidän vanhuuteenne asti minä olen sama, hamaan harmaantumiseenne saakka minä kannan; niin minä olen tehnyt, ja vastedeskin minä nostan, minä kannan ja pelastan.” – Jes. 46:3, 4.

13. Miksi Israelin kansan ei tarvinnut murehtia, vaikka se saavuttaisi korkean iän?

¹³ Jehova eroaa epäjumalista. Koska hän on ajaton, ilman alkua tai loppua, eikä siis koskaan vanhene eikä väsy, niin hänen voimansa ei rajoitu ainoastaan omaan ylläpitoon, vaan hänen tarmonsa on tyhjentymätön, hän kykenee puolustamaan kansaansa, lyömään vihollisen jumalineen, kantamaan kansaansa ja ylläpitämään sitä. Vaikka Israel vuonna 1711 eaa. tapahtuneesta patriarkka Jaakobin kuolemasta laskien olisi yli tuhat vuotta vanha, niin Jehova on iankaikkinen, aina voimansa ja kykynsä huipulla siunatakseen kansaansa – mikä oli takeena kansan vapauttamisesta Babylonista. – Ps. 90:1, 2; Jaak. 1:17.

14. Mitä hyvin yksinkertaista todistamistapaa Jehova käyttää vastatessaan kysymykseen: ”Keneenkä te vertaatte minut?”

¹⁴ Jehova noudattaa hyvin yksinkertaista todistamistapaa sanoessaan kansalleen: ”Keneenkä te vertaatte minut, kenenkä rinnalle minut asetatte, kenenkä kaltaiseksi te minut katsotte, että olisimme toistemme vertaiset? He kaatavat kultaa kukkarosta ja punnitsevat hopeata vaa’alla; he palkkaavat kultasepän, ja hän tekee siitä jumalan, jonka eteen he lankeavat maahan ja jota he kumartavat. He nostavat sen olallensa, kantavat ja asettavat sen paikoilleen, ja se seisoo eikä liikahda paikaltansa. Sitä huudetaan avuksi, mutta se ei vastaa, hädästä se ei pelasta.” – Jes. 46:5–7.

15. Mitä israelilaisten tulisi muistaa pakkosiirtolaisuudessa?

¹⁵ Kun israelilaiset joutuisivat myöhemmin Babylonin vankeuteen, niin heidän ei pitäisi pelätä täysin kyvyttömiä jumalia, vaan heidän tulisi kääntyä Jehovan puoleen, johon mitään muuta jumalaa ei voida verrata. Heidän tulisi muistaa, että hän ennusti nimeltä sen sotapäällikönkin, joka vapauttaisi heidät Babylonista. Tämä rohkaisisi heitä kestämään ja odottamaan hänen vapauttavan heidät.

MUUT JUMALAT EIVÄT VOI MUUTTAA JEHOVAN PÄÄTÖSTÄ

16. Mitä Jehova sanoi heidän rohkaisukseen Jes. 46:8–11:ssä?

¹⁶ Jehova jatkoi sanoen heille: ”Muistakaa tämä ja olkaa vahvat. Menkää itseenne, te luopiot. Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala [El], eikä toista ole; minä olen Jumala [Elohim], eikä ole minun vertaistani. Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.” – Jes. 46:8–11.

17. a) Mistä lähtien ja minkä suhteen Jehova on ennustanut lopun, ja mikä todiste israelilaisilla siitä oli? b) Kenen kanssa Jehova neuvotteli ja mistä syystä?

¹⁷ Vankeudessa ollessaan israelilaisten tulisi muistaa, mitä Jehova kaukaisessa menneisyydessä teki heidän ja heidän esi-isiensä hyväksi. Hän oli olemassa ennen kaikkia muita jumalia, ja hän tiesi alusta lähtien, mikä hänen ohjelmansa loppu olisi. Mitkään paholaiset tai väärät jumalat eivät voisi estää sitä saavuttamasta sille asetettua päämäärää. Hänen ensimmäisestä 1. Moos. 3:15:een muistiin merkitystä ennustuslausunnostaan lähtien hän oli kertonut heille asioita, jotka eivät olleet vielä toteutuneet. Israelilaiset olivat kokeneet monien ennustusten täyttymyksen, jotka hän oli heille etukäteen esittänyt. Jehova ei tarvinnut apua ohjelmansa ratkaisuun eikä toimeenpanoon. Hän ei tarvinnut keneltäkään neuvoa eikä viisautta. Hän ei noudattanut minkään muun neuvoa antaneen jumalan ohjeita eikä toiminut kenenkään vaikutuksesta, vaan ainoastaan oman aivoituksensa, omien päätöstensä mukaan, ja ne ovat pitäneet paikkansa ja ovat tapahtuneet, aivan kuten hän oli sanonutkin.

18. a) Miten Kyyroksen tapaus todistaa, että Jehova tekee niin kuin häntä miellyttää? b) Mikä oli Kyyroksen tunnus?

¹⁸ Jehovan kirjoitetussa sanassa meillä on kertomus asioista, joista Jehova iloitsee, ja sellaista, mikä tuottaa hänelle mielihyvää, hän on tehnyt välittämättä siitä, onko se miellyttänyt ketään muuta. Hän kutsui Kyyroksen, eikä Kyyroksen suoritus toteuttanut hänen omaansa, vaan Jehovan aivoituksen. Kyyros ei ollut juutalainen. Hän oli auringonnousun maasta, idän maasta, joka oli kaukana Juudan maasta. Hän oli Persiasta, joka sijaitsi itään Babyloniasta ja Tigris-joesta ja Eelamin sekä Persian lahdenkin itäpuolella. Hänestä puhutaan kotkana [petolintuna, Um], ja on kiinnostavaa tietää, että Kyyroksen tunnuksena oli kultainen kotka, petolintu. Jehova kutsui Kyyrosta syöksymään nopeasti tuon petolinnun, kotkan tavoin Babylonian kimppuun.e

19. Miten Kyyrokseen liittyvä historia osoittaa Jehovan olevan ainoa tosi Jumala?

¹⁹ Puhumansa sanan mukaan Jehova teki neuvopäätöksensä ja sääteli olosuhteet ihmisten asioissa toteuttaakseen aivoituksensa Kyyroksen, kuvaannollisen ”kotkan”,f välityksellä, ja sekä pyhät että maalliset historialliset muistiinmerkinnät todistavat sen. Tämä korottaa Hänet Siksi, joka voitti Babylonin jumalat ja antoi Kyyrokselle voiman tuon mahtavan kaupungin kukistamiseen.

20. Minkä varoituksen Jehova antoi babylonialaisille, ennen kuin he hävittivät Jerusalemin?

²⁰ Jehova puhuu nyt profeetallisesti babylonialaisille. Hän tiesi, että he tulisivat hävittämään Siionin eli Jerusalemin vihamielisyytensä vuoksi Jehovaa ja hänen kansaansa kohtaan: ”Kuulkaa minua, te kovasydämiset, jotka olette kaukana vanhurskaudesta. Minä olen antanut vanhurskauteni lähestyä, se ei ole kaukana; ei viivy pelastus, jonka minä tuon. Minä annan Siionissa pelastuksen, annan kirkkauteni Israelille.” – Jes. 46:12, 13.

21. a) Mitä Jehova oli päättänyt tehdä kauan ennen kuin Babyloniasta tuli kolmas maailmanvalta, ja missä suhteessa tämä pelastus ei olisi kaukana eikä liian myöhäinen? b) Miten Jehova tällä teollaan antoi vanhurskautensa lähestyä?

²¹ Jehova oli päättänyt, että hänen kansansa Israel oli menevä vankeuteen Babyloniin epävanhurskautensa ja kapinallisuutensa takia, mutta hänen oma neuvopäätöksensä oli myös, että se vapautettaisiin aikanaan Babylonin vallasta. Pelastus Babylonista ei ollut kaukana Jehovan iankaikkisen olemassaolon näkökulmasta ja koska tuhat vuotta on hänelle kuin yksi päivä. (2. Piet. 3:8) Se oli tuleva täsmälleen Jumalan määräämänä aikana. Hän ei kohtuuttomasti rankaisisi kansaansa eikä sallisi Siionin olla autiona ylen kauan. Ennen kuin aikaa kuluisi liikaa, hän tulisi antamaan Israelille kirkkautensa, sen kirkkauden, että Jehova vapauttaa sen babylonialaisten käsistä. Jumala oli antava vanhurskautensa lähestyä, koska hän oli saattava pian itsensä kunniaan. Se oli oleva hänen puoleltaan vanhurskaudenteko, sillä kaikki häväistys, minkä israelilaisten orjuus Babylonissa aiheuttaisi hänen nimelleen, pyyhittäisiin pois, kun Jehova voittaisi kaikki Babylonin jumalat.

22. Miten Jesajan ennustuksen olisi pitänyt vaikuttaa ehkäisevästi babylonialaisiin?

²² Babylonialaisten, jotka olivat ”kovasydämisiä” ja kerskuivat jumalistaan Beelistä ja Nebosta, olisi pitänyt kiinnittää huomiota tähän ilmoitukseen ja varoitukseen, niin etteivät olisi menetelleet liian ylpeästi ja julmasti Jumalan kansaa Israelia kohtaan pitäessään sitä vankeudessa.

23. Minä vuonna Jehova toi kuvaannollisen ”petolinnun” Babylonia vastaan, ja mihin aikaa koskeviin kysymyksiin piti vastata?

²³ Vuonna 539 eaa., ainoastaan kaksi vuotta ennen kuin ennustettujen 70 autionaolovuoden piti päättyä, Jumala lähetti nopeasti lentävän petolintunsa Persian Kyyroksen lentämään Babylonia vastaan ja toimeenpanemaan jumalallisen aivoituksensa sen suhteen. (Jer. 25:11) Mutta Babylon oli mahtava, muurein ympäröity kaupunki, jota pidettiin valloittamattomana. Voisivatko Babylonin jumalat kestää vuosia sen mahtavien varustusten takana ja siten estää Jehovaa toteuttamasta neuvopäätöstään ennustamanaan aikana? Riittäisivätkö nuo kaksi vuotta Kyyrokselle hänen Babylonin kukistamiseensa sekä siihen, että hän ehtisi tarttua juutalaisten vapauttamisasiaan?

24. Mikä oli oleva varsinainen kiistakysymys Babylonia vastaan käytävässä sodassa, ja mitä sen lopputulos tulisi ennustamaan?

²⁴ Jehovan sana ja nimi olivat kysymyksessä. Se ei ollut ainoastaan Jehovan ja Babylonian välinen sota vain hänen kansansa Israelin tähden. Se oli jumalten välinen sota. Jehova oli näyttävä ylimmyytensä noille epäjumalille, jotka eivät olleet jumalia, ja syöksevä ne alas tomuun häpeään ja häviöön. Se oli oleva murskaava tappio Saatanalle ja hänen jumalattomille pahoille hengilleen, esimakua näiden Jumalan vastustajien tappiosta ja tuhosta sekä Jehovan täydellisestä kunniaansaattamisesta kaikkien kansojen kaikkien jumalien edessä. Babylonin kukistumisen täytyi sen tähden tapahtua Jumalan määräämänä aikana. Tämän lehden seuraavassa numerossa seuraamme joitakin Babylonin kukistumisen kohtalokkaan yön tapahtumia.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 438]

Sirruš ”Babylonin lohikäärme”