Millainen rakkaus johtaa onnellisuuteen?
Kuka ei haluaisi olla onnellinen – ja lisäksi onnellisuutensa kestävän? Monet odottavat rakkauden tuovan onnellisuutta. Mutta millainen rakkaus johtaa onnellisuuteen? Voiko se olla millaista tahansa?
Mitä on esimerkiksi sanottava rahan rakastamisesta? Tuoko tämä rakkaus aitoa onnellisuutta? Vai eikö asia olekin niin, että sellaista rakkautta kehittävät ’lävistävät itsensä monella tuskalla’, kuten Raamattu sanoo? – 1. Tim. 6:10
Muinaisilla kreikkalaisilla oli neljä sanaa kuvaamassa tai korostamassa rakkauden neljää piirrettä: eros, storgé, filía ja agápe. On kiinnostavaa, että kukin näistä voi lisätä ihmisen onnellisuutta.
Ensiksi on olemassa eros, sukupuolten toisiaan kohtaan tuntema vetovoima. Jumala osoittaa, että sen ilmaiseminen on sopivaa, sillä Raamatussa kehotetaan naimisissa olevaa miestä nauttimaan vaimonsa viehätysvoimasta. (Sananl. 5:15–20) Kun naimisissa olevat osoittavat huomaavaisuutta rakkauden tämän piirteen ilmaisemisessa, niin se lisää suuresti avioliiton onnellisuutta. – 1. Kor. 7:3–7.
Kuitenkin eros-rakkautta täytyy valvoa, sillä se voi johtaa irstaaseen, moraalittomaan käytökseen. Itse asiassa eros-rakkaudella on keino salata itsensä. Joku saattaa pettää itsensä ajattelemaan, että hän osoittaa veljellistä kiintymystä, kun todellisuudessa eros eli sukupuolinen viehätys saa hänet ilmaisemaan ystävällisyyttä jotakuta vastakkaista sukupuolta olevaa kohtaan.
Storgé tarkoittaa läheisten sukulaisten ja varsinkin vanhempien ja lasten välistä luonnollista kiintymystä. Se kuvailee kiintymystä, jota veljillä ja sisarilla on toisiaan kohtaan, ja sillä on hyvin monia tilaisuuksia lisätä onnea. Tämä puoli rakkaudesta sitoo äidin lapseensa ja saa isän ’armahtamaan lapsiansa’. – Ps. 103:13; Jes. 49:15.
Raamatun periaatteiden täytyy kuitenkin hallita eli ohjata tätä luonnollista kiintymystä eli storgéa Muuten se voisi johtaa asiaankuulumattoman puolueellisuuden osoittamiseen, niin että kenties joku vastuuasemassa oleva osoittaa suosiota jollekulle perheen jäsenelle, jolloin toisilta riistetään etuja. Tai perheessä ilmenevä kiintymys saattaisi johtaa siihen, että vanhemmat antavat liikatunteellisuuden estää heitä kasvattamasta lapsiaan oikein.
Filía määritellään yleensä kiintymykseksi ystävien välillä, jolloin on joitakin yhteisiä kiinnostuksen kohteita. Kristittyjen tulee omata ja ilmaista sellaista ystävällistä kiintymystä keskuudessaan. (Room. 12:10; 1. Tess. 4:9) Mutta tätä ystävällistä kiintymystä tulee osoittaa Raamatun periaatteiden mukaisesti. Muuten se voisi johtaa huonoon seuraan, joka turmelee hyvät tavat. (1. Kor. 15:33) Voitaisiin sanoa, että sellainen ystävyys täytyy tavallisesti ansaita, kun taas perheen jäsenten kiintymys (storgé) on jossakin määrin perittyä.
On kiinnostavaa, ettei Raamattu koskaan käytä tätä sanaa filía käskiessään ihmisiä rakastamaan Jumalaa, ehkä siksi, että Jumala kaikkeuden Suvereenina on Se, joka oikeutetusti ottaa aloitteen valitessaan omat ystävänsä ja ratkaistessaan, keiden hän suo olla läheisesti yhteydessään. (Ps. 15:1, 2) Jeesus kuitenkin vakuutti opetuslapsilleen, että ”Isä itse rakastaa [filéo] teitä”. – Joh. 16:27.
Sanaa agápe käytetään kuvailemaan rakkautta, jossa periaate on huomattavin piirre, ja tätä piirrettä korostetaan enemmän kuin luonnollista kiintymystä. Tätä sanaa käytetään rakkaudesta, jota Kaikkivaltias Jumala Jehova osoitti lähettäessään Poikansa maailmaan kuolemaan syntisten puolesta, ja rakkaudesta, jota Jeesus osoitti antaessaan elämänsä ystäviensä puolesta. Koska kristittyjen Jumalaa kohtaan omaama rakkaus perustuu vanhurskaille periaatteille ja ne ohjaavat sitä, niin heidän rakkautensa saa heidät pitämään hänen käskynsä hinnalla millä hyvänsä. – Mark. 12:29, 30; Joh. 3:16; 15:13; Room. 5:8.
Lisäksi rakkaus, jota kristityt osoittavat toisiaan kohtaan, ei käsitä vain ystävällistä ja veljellistä kiintymystä, vaan on myös oikeiden periaatteiden ohjaama ja perustuu niille. Tämä leimaa heidät Kristuksen opetuslapsiksi. – Joh. 13:34, 35.
1. Korinttolaiskirjeen 13. luvussa kuvaillaan, miten agápe vaikuttaa. Se ei etsi omia etujaan; se iloitsee totuudessa; se sietää, toivoo ja kestää kaiken. Se ei koskaan häviä. Siksi se johtaa varmasti onneen, sillä kuten Jeesus sanoi, ”antamisessa on enemmän onnea kuin saamisessa”. – Apt. 20:35, Um.
Mutta yrittäessäsi ilmaista rakkautta epäitsekkäällä, periaatteeseen perustuvalla tavalla tarvitset yhä Jumalan viisautta, jotta siitä koituisi sinulle tosi onnellisuutta. Voisit esimerkiksi keskittyä olemaan uhrautuvainen siinä määrin, että saisit hermoromahduksen. Epäitsekkään, periaatteeseen perustuvan rakkauden oikealaatuinen harjoittaminen perustuu siis tietoon ja viisauteen. – Fil. 1:9, 10.
On siis ilmeistä, että kaikki nämä rakkauden neljä piirrettä voivat asianmukaisesti saada sijansa kristityn elämässä. Eros tietysti rajoittuu suurimmaksi osaksi aviosuhteeseen. Storgé eli luonnollinen kiintymys ei rajoitu verisukulaisiin, sillä miehen vaimosta tulee hänen läheisin sukulaisensa, koska nuo kaksi ovat yhtä lihaa. Lisäksi kristittyjen keskuudessa vallitsee perheilmapiiri, ja kristityt voivat osoittaa isällistä ja äidillistä kiintymystä niihin, jotka eivät ole heidän omia luonnollisia jälkeläisiään, ja päinvastoin. – Mark. 10:29, 30.
Kristittyjen keskuudessa tulee samoin vallita filía, ystävyys, kuten myös perheissä (esimerkiksi isän ja pojan välillä, aivan samoin kuin Jehovan ja hänen Poikansa välillä [Joh. 5:20]) ja avioliitossa. Lisäksi kaikki rakkautemme vaatii ominaisuutta, jota ilmaisee agápe eli rakkaus, joka tähdentää periaatetta. Perhe- tai avioliittositeiden lujuuden ei tule koskaan pohjautua kokonaan tunteeseen ja tunteellisuuteen. Toisinaan tarvitaan velvollisuudentunnetta; saatetaan tarvita myös laupeutta ja anteeksiantoa, pitkämielisyyttä ja kestävyyttä, joita kaikkia voitaisiin agápen sanoa korostavan.
Kaikki neljä rakkauden piirrettä, eros, storgé, filía ja agápe, voivat todella johtaa jossakin määrin onnellisuuteen. Mutta Raamatun periaatteiden täytyy ohjata niitä. Silloin ne voivat johtaa onnellisuuteen nyt, Luojamme Jehova Jumalan hyväksyntään ja koitua iankaikkiseksi elämäksi onnellisuudessa hänen uudessa asiainjärjestelmässään.