Ei parannusta ennen kuin talot ovat tyhjät ihmisistä

”Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ’Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?’ Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut’.” – Jes. 6:8.

1, 2. a) Miten profeetta Aamos ilmaisi ennustuksensa ajan? b) Kuka toinen profeetta viittasi samaan huomattavaan tapaukseen kuin Aamos ja minkä maan liikunnan yhteydessä?

SITÄ, kuinka monta taloa tuhoutui, ei muistiinmerkintä maanjäristyksestä ilmoita. Mutta maanjäristys oli niin huomattava, että sen tapahtuma-aikaa käytettiin erään 9. vuosisadalla eaa. tapahtuneen tärkeän ennustuksen ajoittamisessa. Profeetta aloittaa henkeytetyn kirjansa sanoen: ”Aamoksen sanat, hänen, jolla oli lammaslaumoja Tekoassa; mitä hän näyssä näki Israelista Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä ja Jerobeamin, Jooaan pojan, Israelin kuninkaan, päivinä, kaksi vuotta ennen maanjäristystä.” (Aam. 1:1) Tämä sijoittaa maanjäristyksen noin vuoteen 809 eaa. Mutta se oli niin vaikuttava, että se palautettiin mieleen kolme vuosisataa myöhemmin (vuonna 519 eaa.) ja sitä käytettiin Sakarjan kautta annetussa Jumalan ennustuksessa, jossa sitä verrattiin erääseen toiseen maan liikuntaan seuraavin sanoin:

² ”Hänen jalkansa seisovat sinä päivänä Öljymäellä, joka on Jerusalemin edustalla itää kohti. Ja Öljymäki halkeaa kahtia idästä länteen hyvin suureksi laaksoksi: toinen puoli mäkeä siirtyy pohjoiseen ja toinen puoli etelään päin. Ja te pakenette minun mäkieni väliseen laaksoon, sillä mäkien välinen laakso on ulottuva Asaliin asti. Te pakenette, niinkuin pakenitte maanjäristystä Ussian, Juudan kuninkaan, päivinä.” – Sak. 14:4, 5.

 3. Miten kuningas Ussian päivinä tapahtunut maanjäristys on kuvattu Joseph ben Matthiaksen kirjassa ”Juutalaisten muinaishistoria”?

³ Kuusisataa vuotta tämän ennustuksen jälkeen Joseph ben Matthias, ensimmäisen vuosisatamme juutalainen historioitsija, kirjoitti teoksensa ”Juutalaisten muinaishistoria” ja kuvaili havainnollisesti kuningas Ussian päivien maanjäristyksen 9. kirjan 10. luvussa kappaleessa 4 sanoen:

. . . Niinpä kun huomattava päivä oli tullut ja piti vietettämän yleistä juhlaa, hän puki ylleen pyhät vaatteet ja meni temppeliin uhraamaan suitsutusta Jumalalle kultaisella alttarilla. Mutta ylimmäinen pappi Asarja, jolla oli mukanaan 80 pappia, vakuutti, ettei hänellä ollut lupaa uhrata uhria ja ettei keidenkään muiden kuin Aaronin jälkeläisten sallittu tehdä sitä. Ja kun he huusivat, että hänen täytyy mennä ulos temppelistä eikä rikkoa Jumalaa vastaan, niin hän vihastui heihin ja uhkasi tappaa heidät, elleivät he olisi hiljaa. Sillä välin suuri maanjäristys järisytti maata, ja temppeliin tuli halkeama, ja auringon kirkkaat säteet paistoivat sinne ja lankesivat kuninkaan kasvoille, niin että spitaali tarttui heti häneen. Ja kaupungin edessä, paikassa nimeltä Eroge, puolet vuoresta irtautui muusta, länsipuolella olevasta osasta ja vieri neljä vakomittaa ja pysähtyi itäisen vuoren luona, kunnes sulku tuhosi tiet ja kuninkaan puutarhat. Kohta kun papit näkivät, että spitaali oli saastuttanut kuninkaan kasvot, he sanoivat hänelle, minkä onnettomuuden alainen hän oli, ja käskivät häntä menemään pois kaupungista saastuneena henkilönä. Tämän johdosta hän oli niin hämillään, että teki niin kuin oli käsketty ja koki tämän kauhean ja surkean rangaistuksen julkean aikomuksensa ja siihen sisältyvän Jumalaa vastaan kohdistuvan epäpyhyyden tähden. Niin hän viipyi kaupungin ulkopuolella jonkin aikaa ja eli yksinäistä elämää, ja hänen poikansa Jootam otti hallituksen. Hän kuoli surussa ja tuskassa sen johdosta, mitä oli tapahtunut hänelle, kun hän oli elänyt 68 vuotta ja hallinnut 52; ja hänen ruumiinsa haudattiin hänen omaan puutarhaansa. – Antiquities of the Jews.

 4. a) Onko Josephin maanjäristystä koskeva ajoitus yhdenmukainen Aamoksen ajoituksen kanssa? b) Mainitseeko Raamattu itse maanjäristyksen siihen aikaan, jolloin Ussia tunkeutui temppeliin, ja mitä se ilmaisee maanjäristyksestä?

⁴ Koska kuningas Ussia kuoli spitaaliin vuonna 774 eaa., niin juutalaisen historioitsijan Josephin ilmaisema maanjäristys ei sovellu yhteen profeetta Aamoksen esittämän maanjäristyksen kanssa, jollei ollut kahta maanjäristystä. Raamatun oma kertomus siitä, mitä tapahtui kuningas Ussialle, kun hän tunkeutui Jerusalemin temppelin pyhään osastoon, on esitetty 2. Aikak. 26:16–23:ssa ja 2. Kun. 15:1–7:ssä. Niissä ei mainita maanjäristystä siinä tilaisuudessa. Kuitenkin kuningas Ussian hallituksen historiaan sisältyi huomattava maanjäristys, joka ansaitsee toistetun maininnan. Mutta Raamattu ei kerro, missä määrin yksityistalot tai muu omaisuus vahingoittuivat. Sen on kuitenkin täytynyt aiheuttaa huomattavaa vahinkoa, jos kerran ihmiset pakenivat kodeistaan maanjäristyksen takia.

5, 6. Mikä temppelin vapiseminen tapahtui Ussian kuolinvuonna, kuten on kerrottu Jes. 6:1–4:ssä?

⁵ Mutta sinä vuonna, jona kuningas Ussia kuoli, Jehovan temppeli vapisi kynnyksiään myöten todennäköisesti lyödyn kuningas Ussian kuoleman jälkeen. Profeetta Jesaja huomasi tämän vapisemisen temppelissä ja kertoo meille sen tapahtumisesta 6. luvun jakeissa 1–4 sanoen:

⁶ ”Kuningas Ussian kuolinvuotena minä näin Herran [Jehovan, Um]a istuvan korkealla ja ylhäisellä istuimella ja hänen vaatteensa liepeet täyttivät temppelin. Serafit seisoivat hänen ympärillään; kullakin oli kuusi siipeä: kahdella he peittivät kasvonsa, kahdella he peittivät jalkansa, ja kahdella he lensivät. Ja he huusivat toinen toisellensa ja sanoivat: ’Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa’. Ja kynnysten perustukset vapisivat heidän huutonsa äänestä, ja huone täyttyi savulla.”

 7. Mikä vastakohtaisuus on Ussian ja Jesajan välillä kuninkaan temppeliin tunkeutumisen ja profeetan saaman temppelinäyn valossa?

⁷ Mikä vastakohtaisuus tässä näkyykään kuningas Ussian ja profeetta Jesajan välillä! Kuningas Ussia tunkeutui julkeasti valtaistuimellaan istuvalta kuninkaalta kielletylle alueelle. Hän halusi aloittaa uuden ja läheisemmän yhteyden kuninkaan ja Jehova Jumalan välille ja harjoittaa Jumalan välitöntä palvontaa ja siten syrjäyttää Jumalan määräämän papiston. Hän näki epäpyhänä temppeliin tunkeutujana sen pyhän sisäpuolen, mihin pyhään kultaiset lampunjalat, näkyleipäpöydät ja kultainen suitsutusalttari oli sijoitettu. Mutta hän ei nähnyt Jehovan hyväksymyksen kasvoja eikä saanut mitään erikoistehtävää Häneltä. Profeetta Jesaja ei sen sijaan sivuuttanut Jehovan papistoa eikä mennyt pyhälle alueelle, mutta hänelle annettiin näky Jehovasta Hänen pyhässä temppelissään. Hän ei kärsinyt tämän johdosta pahoja vaikutuksia, vaan häntä kunnioitettiin hänen kansansa Jumalalta saadulla tehtävällä. Serafit, jotka olivat Jehovan ylhäisen ja korotetun valtaistuimen luona, peittivät kasvonsa, etteivät julkeaisi katsella valtaistuimella olevaa Jumalaa, mutta Jesajan sallittiin nähdä Jehova näyssä.

 8. a) Mikä sai temppelin kynnykset vapisemaan, ja miten Jehovan kirkkaus täytti huoneen? b) Miten ne, joiden hengellinen näkemys on terästynyt, saavat samanlaisen edun kuin Jesaja?

⁸ Profeetta Jesaja sai harvinaisen pyhän edun. Tämä tosiseikka on esitetty painokkaasti siten, että serafit sanoivat toisilleen vuorotellen: ”Pyhä, pyhä, pyhä Herra Sebaot; kaikki maa on täynnä hänen kunniaansa.” Ts. maan täyttää sotajoukkojen Jehovan kirkkaus. Tämän serafien julistuksen painokas tärkeys riitti saamaan temppelin kynnysten perustukset vapisemaan. Sotajoukkojen Jehovan kirkkaus ilmeni siten, että palvontahuone täyttyi yliluonnollisella savulla. Nyt ovat ne Jumalaa pelkäävät ihmiset erittäin suosittuja, joiden näkemys on Pyhän Raamatun täyttyneitten ennustusten terästämä. He näkevät, että Jehova Jumala on tullut hengelliseen temppeliinsä. Tämä täyttää heidät kunnioittavalla pelolla.

9, 10. Miten näky vaikutti Jesajaan ja miksi?

⁹ Sen johdosta, mitä Jesaja näki ja kuuli, hän tunsi olevansa erittäin epäpyhä, hyvin saastainen, ja pelko valtasi hänet. Hän sanoo: ”Niin minä sanoin: ’Voi minua! Minä hukun [olen melkein saatettu hiljaisuuteen, Um], sillä minulla on saastaiset huulet, ja minä asun kansan keskellä, jolla on saastaiset huulet; sillä minun silmäni ovat nähneet kuninkaan, Herran Sebaotin.’” – Jes. 6:5.

¹⁰ Tämä oli ainoastaan näky, mutta koska näky oli kumminkin Jehova Jumalan henkeyttämä, Jesajalla oli syytä pelätä kuolevansa, joutuvansa kuoleman hiljaisuuteen. Hän muisti epäilemättä profeetta Mooseksen pyytäneen saada nähdä Jehovan kirkkauden ja Jehova Jumalan vastanneen Moosekselle: ”Sinä et voi nähdä minun kasvojani; sillä ei kukaan, joka näkee minut, jää eloon.” (2. Moos. 33:20) Ja Jesaja oli nyt nähnyt ”Kuninkaan, sotajoukkojen Jehovan” (Um)!

11. a) Miksei Jesajalla ja hänen kansallaan ollut mitään pelättävää kuningas Ussian kuoleman takia? b) Mikä seikka meidän on nyt ihmeellistä tajuta?

¹¹ Jehova oli Juudan valtakunnan todellinen, joskin näkymätön Kuningas. Vaikka kuningas Ussia kuolikin sinä vuonna, jona profeetta Jesaja sai tämän temppelinäyn, niin sotajoukkojen Jehova jäi siis Juudan Kuninkaaksi. Näin ollen ei Jesajalla eikä kansalla ollut mitään syytä pelätä niin mahtavan kuninkaan kuoleman takia, kuin Ussia oli ollut korkeatasoisine sotavarusteluineen. (2. Aikak. 26:1–9) Miten ihmeellistä onkaan nyt tajuta, että Jehova Jumala on kaikkeuden Kuningas, ”iankaikkisuuden Kuningas”, ja että meillä, hänen palvojillaan ja palvelijoillaan, ei sen tähden ole mitään pelättävää maapallon hallinnan suhteen! – Ilm. 15:3, Um; Jer. 10:10.

PUHDISTUS TARPEEN ENNEN TEHTÄVÄN ANTAMISTA

12, 13. Miksi Jesaja ei tuntenut kykenevänsä ottamaan vastaan tehtävää Jehovalta, mutta miten se voitettiin?

¹² Profeetta Jesaja ajatteli, ettei hänellä ollut lainkaan edellytyksiä saada tehtävää Kuninkaalta, sotajoukkojen Jehovalta, hänen pyhässä temppelissään. Hän ajatteli, että henkilöllä, joka toimi näin pyhän ja loistoisan Kuningas-Jumalan edustajana, pitäisi olla puhtaat huulet, jota vastoin Jesajan huulet olivat itsessään saastaiset. Ne olivat saastaiset myös sen kansan huulten saastaisuuden tähden, jonka keskuudessa hän asui ja jonka puhetta hän kuuli. Mutta jos Jesaja luuli tätä voittamattomaksi esteeksi, niin hänet pantiin näkemään erehdyksensä, sillä hän sanoo:

¹³ ”Silloin lensi minun luokseni yksi serafeista, kädessään hehkuva kivi [hiili, Um], jonka hän oli pihdeillä ottanut alttarilta, ja kosketti sillä minun suutani sanoen: ’Katso, tämä on koskettanut sinun huuliasi; niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu’.” – Jes. 6:6, 7.

14. Miksi hehkuva hiili voi polttaa saastaisuuden pois Jesajan huulilta?

¹⁴ Serafi otti pihdeillä hehkuvan hiilen temppelin pappien esipihalla olevalta kupariselta eläinuhrialttarilta. Kun alttarin pyhästä tulesta otettu hehkuva hiili pantiin Jesajan huulille, se kuvaannollisesti poltti pois kaiken hänen huultensa saastaisuuden. Jesajan huulia ei puhdistanut alttarilla oleva eläinuhri eikä sen vuodatettu veri, vaan tämä hehkuva hiili, mikä teki hänet sopivaksi palvelemaan Jehovan puhetorvena. Taivaasta tullut Jumalan tuli oli alkujaan sytyttänyt tuon temppelin alttarin halot temppelin rakentajan, kuningas Salomon, aikana. (2. Aikak. 7:1–3) Serafi saattoi siis nyt syystä sanoa Jesajalle: ”Niin on sinun velkasi poistettu ja syntisi sovitettu.” Koska Jumalan tuli kulutti uhrit, jotka uhrattiin hairahdusten ja syntien puhdistamiseksi, niin samalta uhrialttarilta otettu hehkuva hiili voi siis johdonmukaisesti polttaa pois Jesajan huulten saastaisuuden.

15, 16. a) Miksi Jehova oli odottanut, ja mitä hän nyt sanoi? b) Miksi tämä oli kiistattomasti Jesajalle annettu palveluskutsu?

¹⁵ Jehova Jumala ei käytä saastaisia ihmisiä hyväksyminään puhetorvina eli profeettoina. Näin ollen Jehova odotti, kunnes Jesaja oli puhdistettu, ennen kuin hän tarjosi hänelle profeetallista palvelustehtävää. Siksi Jesaja sanoo nyt puhdistetuin huulin oikeassa järjestyksessä: ”Ja minä kuulin Herran äänen sanovan: ’Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?’” – Jes. 6:8.

¹⁶ Jehova herätti tämän kysymyksen Jesajan kuullen ja Jesajan ollessa ainoa näyn näkijä. Tämä oli siis kiistattomasti Jesajalle esitetty kehotus vastata palveluskutsuun Jehovan sanansaattajana, lähetettynä.

17. Kehen Jehova Jumala viittasi käyttämällä tässä kysymyksessä monikollista pronominia ”meidän”?

¹⁷ Kun Jehova kysyi: ”Kuka menee meidän puolestamme?” niin hän ei käyttänyt sanaa ”meidän” niin kuin joku toimittaja nykyään tarkoittamaan itseään, eikä hän käyttänyt sitä majesteettiuden merkityksessä, niin että olisi viitannut itseensä oman arvonsa tunnuksena. Muuttamalla yksiköllisen persoonapronominin ”minä” monikolliseen ”meidän”-muotoon Jehova otti nyt jonkun rinnalleen, ainakin yhden persoonan. Tuo toinen persoona oli hänen ainosyntyinen Poikansa Miikael, joka tuli ihmiseksi Jeesukseksi Kristukseksi. Se, että hän on Jehovan seurassa temppelissä ja sisältyy pronominiin ”meidän”, varmistetaan Joh. 12:36–41:ssä,b missä viitataan Jeesukseen Kristukseen. Näin ollen Jehova ja hänen ainosyntyinen Poikansa ovat kaksi eri persoonaa eivätkä kolminaisuus!

18. a) Miten Jesaja vastasi Jehovan kysymykseen ja miksi? b) Keille Jesaja on näin ollen erinomainen esimerkki?

¹⁸ Jesaja oli halukas lähtemään Jehova Jumalan ja hänen ainosyntyisen Poikansa puolesta, joten Jehova voi lähettää hänet mihin erikoistehtävään hyvänsä. Ymmärtäen nyt huultensa puhtauden ja haluamatta antaa Jehovan lähteä anelemaan jotakuta toista, jonka voisi lähettää, Jesaja otti tilaisuudesta vaarin. Hän kertoo: ”Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut’.” (Jes. 6:8) Tehtävä, johon Jesaja piti lähetettämän, saattoi olla epämieluinen, mutta Jesaja oli halukas lähtemään palvellakseen Jehovan etuja ja hyödyttääkseen Jehovan kansaa. Jesaja oli halukas jatkamaan Jehovan toimivana profeettana riippumatta tulevista vaikeuksista, joita se voisi aiheuttaa hänelle. Israel oli Jehovalle antautunut kansa, jonka Hän oli lunastanut ja saattanut kansana liittoon kanssaan, ja Jesaja oli tämän kansan jäsenenä hänelle antautunut mies. Hän halusi osoittaa antautumisensa tekemällä Jehovan tahdon ja menemällä lähetystehtävään hänen puolestaan. Tässä Jesaja oli erinomainen esimerkki Jehovan nykyisille kristityille todistajille. (Jes. 43:10–12) Tietäessään samoin kuin Jesaja olevansa ”Kuninkaan, sotajoukkojen Jehovan,” lähettämiä he voivat mennä eteenpäin lähetystehtävässään luottavaisesti, koska he ovat saaneet tehtäväänsä korkeimman valtuutuksen.

19. Mitä Jehovan Jesajalle antamassa tehtävässä sanottiin?

¹⁹ Sotajoukkojen Jehova hyväksyi heti Jesajan tarjoutumisen. Mutta mitä hänen piti sitten tehdä tai sanoa, ja kenen luo hänet piti lähetettämän? Jesaja merkitsi muistiin Jehovalta saamansa tehtävän, sillä hän kirjoittaa: ”Niin hän sanoi: ’Mene ja sano tälle kansalle: ”Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö”. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät [liimaa sen silmät kiinni, Um], ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.’” – Jes. 6:9, 10.

20. Millä tavalla Jesajan piti käskeä ”tätä kansaa” näkemään sen saamatta tietoa ja kuulemaan ymmärtämättä?

²⁰ Jesajan ei pitänyt mennä pakanakansojen vaan ”tämän kansan”, oman kansansa, luo. Pitikö hänen todella käskeä ”tätä kansaa” olemaan ymmärtämättä ja saamatta mitään tietoa? Ei, vaan menemällä yhä uudestaan ”tämän kansan” luo ja antamalla sen ’kuulemalla kuulla’ hänen piti antaa kansan osoittautua ymmärtämättömäksi tai haluttomaksi ymmärtämään. Hänen piti samaten antaa näiden ihmisten nähdä yhä uudelleen havaintokyvyn silmillään ja siten antaa heidän osoittautua sellaisiksi, jotka eivät omaksu tietoa. Jesaja ei suinkaan ollut huono opettaja ja esittäjä, mutta ”tämä kansa” oli liian itsekeskeinen ja itsekäs ymmärtääkseen ja hankkiakseen tietoa hyvältäkään opettajalta.

21. a) Miten Jesajan piti sitten tehdä kansan sydän vastaanottamattomaksi? b) Miksi Jesajan piti jatkuvasti puhua rohkeasti?

²¹ Tämän tähden ei Jesaja tekisi heidän ymmärryksen sydäntään vastaanottamattomaksi eikä heidän korviaan kuulemattomiksi eikä liimaisi heidän silmiään kiinni tehdäkseen heidät siten sokeiksi. Ei, vaan hänen piti kärsivällisellä profeetallisella valistustyöllään ”tämän kansan” keskuudessa osoittaa sille, että se itse oli tehnyt ymmärryksen sydämensä vastaanottamattomaksi ja korvansa kuuroiksi ja että se itse oli liimannut omat silmänsä kiinni itsekkäillä ajatuksilla, jottei se näkisi sen merkitystä, mitä Jesaja teki Jehovan sanansaattajana ja puhetorvena. Jesaja puhui rohkeasti, ja hän antoi kansan kuulla sanojensa kaikuvan. Hänen oli tehtävä näin osoittaakseen sille jotain. Mitä? Että syy, miksi nuo ihmiset eivät kuulleet hyötyen, oli siinä, että he itse olivat sulkeneet omat korvansa kiinnostumattomina, oppimattomina ja siten kiinnittämättä vakavasti huomiota hänen sanoihinsa.

22. Miksi Jesajan ponnistukset kansan kääntämiseksi takaisin ja sen parantamiseksi epäonnistuivat?

²² Jehova varoitti etukäteen Jesajaa, että hän ei kaikesta ennustamisestaan, saarnaamisestaan ja opettamisestaan huolimatta tavoittaisi ”tämän kansan” sydäntä. Hänen jatkuvien, kärsivällisten ponnistustensa tähän kansaan kuuluvien hyväksi piti panna heidät kirjaimellisesti todistamaan itseään vastaan, että he olivat tehneet sydämensä vastaanottamattomaksi. Tästä syystä heidän ymmärryksen sydämensä ei ollut tunteva voimakasta mielenliikutusta, sillä he eivät ymmärtäisi Jesajan sanojen eikä tekojen vakavaa merkitystä. Hän yritti kyllä käännyttää heidät takaisin Jumalan puoleen, mutta se, että Jesaja epäonnistui ponnisteluissaan heidän kääntämisekseen takaisin, johtui siitä, että he tahallaan kieltäytyivät kääntymästä takaisin. Jesaja halusi yrittää auttaa heitä parantumaan hengellisyytensä ja hyvien Jumala-suhteitten puuttumisesta, mutta he eivät pitäneet itseään hengellisesti sairaina eivätkä ajatelleet olevansa huonoissa väleissä Jehovan kanssa. Niin he ylpeästi kieltäytyivät ’tulemasta parannetuiksi’ ja tulemasta hyviin suhteisiin Hallitsijansa, ”Kuninkaan, sotajoukkojen Jehovan”, kanssa.

”KUINKA KAUAKSI AIKAA, HERRA?”

23. Miten Jesaja keskeytti Jehovan tehtävänannon tässä kohdassa ja miksi?

²³ Oliko tilanne todella sellainen, että hänen piti joutua niin vakavaan asemaan? Jesaja oli kauhuissaan. Jumala varjelkoon kansaa joutumasta niin pahaan, vaaralliseen tilaan! Jollei ”tämä kansa” saisi parannusta, niin sehän merkitsisi sen kuolemaa, ja mitä se merkitsisikään sille! Tässä Jesaja tavallaan vastusti asian menemistä niin pitkälle, ja hän keskeytti Jehovan puheen, kun hän sanoo: ”Mutta minä sanoin: ’Kuinka kauaksi aikaa, Herra?’” – Jes. 6:11.

24. Kysyikö Jesaja, kuinka kauaksi aikaa hänet lähetettäisiin ja kuinka kauan hänen pitäisi mennä, vai mitä?

²⁴ Tällä osaksi vastustavalla kysymyksellä Jesaja ei tiedustellut: ’Oi Jehova, kuinka kauaksi aikaa sinä aiot lähettää minut tämän kansan luo, ja kuinka kauan minun täytyy jatkuvasti mennä tämän kansan luo?’ Ei, Jesaja ei ajatellut itseään vaan oli huolissaan kansasta. Hänen sanansa: ”Kuinka kauaksi aikaa, Herra?” kysyivät, miten kauan Jehova antaisi ”tämän kansan” huonon hengellisen tilan jatkua. Siihen astiko, että tilannetta ei voitaisi korjata? Ettei kansan parantumatonta tilaa enää voitaisi parantaa lievillä keinoilla? Että pahin tapahtuisi? Oi ei, ei! Älä anna kansan pysyä jatkuvasti tässä huonossa tilassa niin kauan, että se tarvitsisi voimaperäistä kohtelua!

25. Miten Jesajan ”kuinka kauaksi aikaa?” oli samanlainen kuin Aasafin kysymys Ps. 74:9–11:ssä?

²⁵ Jesajan kysymys ”kuinka kauaksi aikaa?” oli merkitykseltään samanlainen kuin profeetta Aasafin sanat Ps. 74:9–11:ssä: ”Merkkejämme me emme näe, ei ole enää profeettaa, eikä ole joukossamme ketään, joka tietäisi, kuinka kauan –. Kuinka kauan, Jumala, vihollinen saa herjata, vihamies pilkata sinun nimeäsi lakkaamatta? Miksi pidätät kättäsi, oikeata kättäsi? Vedä se povestasi ja hävitä heidät.”

26. Mitä koski Jeremian kysymys ”kuinka kauan?” Jer. 4:14:ssä?

²⁶ Profeetta Jeremiakin pani vastaan kysyen ”kuinka kauan?”, kun hän sanoi Juudan kansalle: ”Pese sydämesi puhtaaksi pahuudesta, sinä Jerusalem, että pelastuisit. Kuinka kauan asuvat sinun sisimmässäsi väärät ajatuksesi?” – Jer. 4:14.

27. a) Miksi se, mitä Jehovan tehtävä sisälsi, oli epämieluinen Jesajalle? b) Mikä oli ratkaiseva, millainen sanoma Jesajan piti julistaa?

²⁷ Samaten ei Jesajallekaan ollut mieluista ajatella, että hänen oman kansansa sallittaisiin joutua niin alhaiselle hengelliselle tasolle, että Jumalan täytyisi lopulta ryhtyä äärimmäisiin toimenpiteisiin sitä vastaan sen rankaisemiseksi mitä poikkeuksellisimmalla ja ankarimmalla tavalla. Kuinka kauaksi aikaa israelilaiset tekisivät sitten sydämensä vastaanottamattomiksi ja korvansa tarkkaamattomiksi ja liimaisivat silmänsä kiinni ja niin ollen kieltäytyisivät kääntymästä takaisin Jumalan puoleen saamaan hengellistä parannusta? Varmastikaan eivät niin kauaksi aikaa, että tulisivat parantumattomiksi ja niin ollen tuhoutuisivat! Ja niin Jesaja säpsähti sitä ajatusta eikä voinut olla puhkeamatta kysymään: ”Kuinka kauaksi aikaa, Herra?” Jehova Jumala tiesi ennalta asian, ja hänen ennaltatietämyksensä ilmaistuna Jesajalle oli varmistava sen sanoman laadun, mikä profeetta Jesajan oli julistettava omaa kansaansa vastaan. Miten kauan he sitten jatkaisivat vaellustaan sillä lailla?

28. Mitä Jehova sanoi vastatessaan Jesajan kysymykseen?

²⁸ Jesajan levottomuutta ilmaiseva vastalause oli johtavana kysymyksenä Jehova Jumalalle. Niinpä hän vastatessaan Jesajalle jatkoi lausuntoaan, niin kuin Jesaja sitten sanoo: ”Hän vastasi: ’Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi; kunnes Herra on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata.’” – Jes. 6:11, 12.

29. a) Miten pitkälle oli kansan hengellinen rappeutuminen tämän mukaan jatkuva? b) Mikä sanoma Jesajan velvollisuus oli sen tähden julistaa, ja miksi hän osoittautui uskolliseksi todistajaksi?

²⁹ Voi! Jesajan kansan hengellinen rappeutuminen oli jatkuva, kunnes sen jumalattoman käytöksen kauheat seuraukset kohtaisivat sitä sen mukaan, mitä Jehova Jumala omassa Israelin kansan kanssa tekemässään kirjoitetussa liitossa oli ennustanut itsepäisten liitonrikkojien kohtalosta. (3. Moos. 26:22–41; 5. Moos. 28:49–68) Jesajan velvollisuus oli sen tähden julistaa sanomaa tulevasta tuhosta, autioituksesta ja hänen oman kansansa viemisestä pakkosiirtolaisuuteen. Ja hän teki todella niin. Hän ei voinut olla tekemättä siten, sillä tämä oli oikea ennustus tulevaisuudesta. Se oli Jehovan sanoma ”tälle kansalle”, ja profeetta Jesaja oli tarjoutunut ja pyytänyt tulla lähetetyksi sanoen: ”Tässä minä olen, lähetä minut.” Hän ei perääntynyt tarjoutumisestaan ja pyynnöstään. Hän ei halunnut perääntyä, olipa Jehovalta tuleva sanoma hänen kansaansa vastaan miten ankara hyvänsä. Näin ollen hän osoittautui Jehovan uskolliseksi todistajaksi.

30. a) Kulkiko Jesaja viemässä Jehovan profeetallista sanomaa, kunnes talot olivat asumattomia? b) Osoittautuiko hänen kuuliainen lähtönsä turhaksi?

³⁰ Jesaja jatkoi ennustamista aina Hiskian, kuningas Ussian pojanpojan pojan vanhurskaaseen hallitukseen asti eli noin vuodesta 775 noin vuoteen 732 eaa. eli suunnilleen 43 vuotta. Hän itse ei siis saarnannut siihen saakka, kun Babylonian sotajoukot vuonna 607 eaa. hävittivät Jerusalemin ja temppelin ja koko Juudan maa jäi autioksi, talot asumattomiksi ja jäljelle jääneet juutalaiset siirrettiin Juudan maasta kaukaiseen Babylonian maahan riutumaan siellä pakkosiirtolaisina. Vähäinen määrä alhaisia juutalaisia jätettiin maahan, mutta Babylonian kosto pelotti heidät pois, ja he pakenivat Egyptiin kuolemaan. Vaikka Jesaja lopettikin siis ennustustyönsä noin 125 vuotta ennen tätä kansallisonnettomuutta, niin se ankara sanoma, jonka Jehova lähetti hänen julistettavakseen hänen omalle kansalleen, osoittautui mitä tuskallisimmalla tavalla todeksi. Häntä ei ollut lähetetty turhaan. Hän ei ollut kuuliaisesti lähtenyt turhaan. – 2. Aikak. 36:15–21; 2. Kun. 25:1–26.

”PYHÄ SIEMEN” KUIN PUUN KANTO

31. Mitä sellaista Jehova lisäsi, minkä ansiosta Jesajalle uskottu sanoma ei ollut läpeensä toivoton?

³¹ Mutta Jehovan temppelissä Jesajalle uskottu sanoma ei ollut läpeensä toivoton, sillä Jehova lisäsi nämä loppusanat: ”Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: se kanto on pyhä siemen.” (Jes. 6:13) Tämä lohdutti Jesajaa sillä vakuutuksella, että ”tämän kansan” keskuudesta oli löytyvä pyhä jäännös. Vaikka Israelin kansa poltettaisiin uudelleen niin kuin tammi tai rautatammi [suuri puu ja kuin valtaisa puu, Um], joka on hakattu haloiksi, niin Israelin kuvaannollisesta puusta oli jäävä elinvoimainen kanto. Veden tuoksusta tämä kanto oli versova jälleen, ja puu oli kasvava uudelleen. Tämä jäännös eli kanto, joka oli yhä juurtuneena maahan, oli oleva siemen eli jälkeläinen, joka oli pyhä Jehovalle.

32. a) Miten tämä Jesajan sanoman lohduttava osa osoittautui todeksi? b) Minkä tämä teki mahdolliseksi saman temppeliennustuksen suhteen, ja miten se vaikutti meidänkin aikaamme?

³² Tämä Jehovan Jesajalle julistettavaksi lähettämän sanoman lohduttava osa osoittautui myös todeksi. Juudan maan 70-vuotisen perusteellisen autioituksen jälkeen palasi katuva Jumalaa pelkäävä juutalaisjäännös pakkosiirtolaisuudesta Babylonista vuonna 537 eaa. Se rakensi uudelleen Jehovan temppelin ja samaan aikaan Jerusalemin kaupunginkin. Tällä tavalla käytettiin ”pyhää siementä” Jehova Jumalan puhtaan palvonnan ennallistamiseen Juudan maahan. (2. Aikak. 36:20–23; Esra 1:1–6:22) Tämä juutalaisten ennallistus heidän Jumalan antamaan kotimaahansa teki mahdolliseksi sen Jehovan Jesajalle antaman ennustuksen toisen täyttymyksen, jonka piti täyttyä temppelissä Suuremman Jesajan yhteydessä. Nämä molemmat historialliset täyttymykset luonnollisessa Israelissa muodostivat profeetallisen kuvauksen Jesajan temppeliennustuksen kolmannesta täyttymyksestä näinä meidän aikoinamme. Katsokaamme nyt sitä.

[Alaviitteet]

Ks. myös Jes. 6:1:n alaviitettä tri Adam Clarken Commentarystä, 4. osasta.

[Kuva s. 32]

”Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?”

[Kuva s. 35]

”Kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi.”