Mitä Jumalalla on mielessä?

 1. Kenellä oli arvovaltainen vastaus kysymykseen: ”Kuka on tullut tuntemaan Herran mielen?” ja minkä vastauksen hän antoi?

KUN puhumme ihmisille Jumalan päätöksistä ihmiskunnan suhteen, me usein kuulemme kysymyksen: ”Kuka tietää?” Tämän saman kysymyksen teki eräs kuuluisa mies tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten. Hän kysyi: ”Kuka on tullut tuntemaan Herran mielen?” (1. Kor. 2:16) Mutta tällä miehellä oli arvovaltainen vastaus kysymykseensä. Hän oli pätevä vastaamaan kahdesta tärkeästä syystä: 1) Hän tunsi perusteellisesti kaikki Heprealaiset kirjoitukset ja oli Jumalan Israelille antaman lain erikoistuntija. 2) Hänellä oli Jumalaan läheinen asema, mikä ainoastaan harvoilla on ollut, hän oli nimittäin yksi Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, kahdestatoista apostolista. Vaikka hän osoitti, ettei kukaan voi tietää kaikkea, mitä Jehovan mielessä on, niin hän vastasi tähän kysymykseen seuraavin sanoin: ”’Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat’. Mutta meille jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin.” – 1. Kor. 2:9, 10.

 2. a) Miten halukas Jehova on olemaan yhteydessä ihmisten kanssa? b) Minkä neuvon Jumalan mielen ymmärtämisestä Jeesus antaa, ja miten me noudatamme tätä neuvoa ja millaisin seurauksin?

² Jehova, Raamatun Jumala, Israelin kansan Jumala ja Jeesuksen Kristuksen ja hänen seuraajiensa Jumala, on yhteyttä pitävä Jumala. Hän oli niin halukas olemaan yhteydessä ihmissuvun kanssa, että lähetti oman Poikansa, Läheisimpänsä, taivaasta maan päälle Jumalan päätösten paljastamiseksi ihmiskunnalle. Siksi myös edellä mainittu apostoli sanoi kristityille tovereilleen: ”Meillä on Kristuksen mieli.” (1. Kor. 2:16) Me voimme saada selville, mitä Jumalalla on mielessä, Jehovan sanasta, joka on kertomus hänen yhteydestään Israelin kansaan ja hänen yhteydestään sen jälkeen Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Jumala käskee meitä: ”Kysykää minulta niitäkin asioita, mitkä ovat tulossa ja koskevat minun lapsiani; ja minun käsieni toimintaa teidän tulee tiedustella minulta.” (Jes. 45:11, Um) Jeesus neuvoo: ”Anokaa, niin teille annetaan; etsikää, niin te löydätte; kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä jokainen anova saa, ja etsivä löytää, ja kolkuttavalle avataan.” (Matt. 7:7, 8) Tämä merkitsee Jumalan sanan tutkimista ja sen selville ottamista, minkä tähden ja mistä vaikuttimista Jumala jotain sanoo ja tekee. Hän ei ole kaukana oleva Jumala, ei poissaoleva, eikä odota meidän toimivan tuntematta hänen ajatustaan asioista. Ja kun me kurkistamme Jehovan mieleen sellaisena kuin hän paljastaa sen Sanassaan, niin mitä rohkaisevin ja sydäntä ilahduttavin havainto on, että hän suhtautuu meihin hyvin ja ajattelee aina parastamme.

 3. Miten Jehovan Jesajan kautta antama ennustus auttaa meitä saamaan vastauksen siihen, mitä Jumalalla on mielessä?

³ Erinomaisen viitteen tarkasteltavaksemme tutkiessamme kysymystä: ”Mitä Jumalalla on mielessä?”, antoi Jumala 8. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua puhuen profeettansa Jesajan kautta. Tutkiessamme tätä ennustusta löydämme Jehovan toimenpiteiden syyt ja tarkoitukset, mitkä ilmaisevat meille hänen ajatuksensa niin selvästi, ettei se jätä mitään epäilystä siitä, miten tulee menetellä.

MIKSI HÄN PUHUU ETUKÄTEEN

 4. a) Millaisessa tilassa Israel on Jesajan ennustamisen aikaan? b) Mitä Jehova sanoo israelilaisille Jes. 48:1–13:ssa?

⁴ Ennustuksen esittämisen aikana Israel asuu Luvatussa maassa. Babylonia ei ole vielä kolmas maailmanvalta. Se ei ole vielä edes vakava uhka Assyrian hallitsevalle asemalle. Mutta Jumala oli ennustanut, että hän sallisi israelilaisten syntiensä takia joutua vankeuteen Babyloniaan. Ennen kuin he menevät, hän rohkaisee heitä Jes. 48:1–13:ssa muistuttaen, että hän on taivaan ja maan Luoja, aina sama, ensimmäinen ja viimeinen, ja ettei hän ole unohtanut kansaansa. Hän sanoo heille, että hän toimii itsensä tähden Babyloniaa vastaan heidän vapauttamisekseen. Hän ei salli itseään häväistävän olemalla toteuttamatta mitä lupaa, eikä hän anna kunniaansa millekään väärälle jumalalle. Hän sanoo:

 5. Mitä Jehova tarkoittaa Jes. 48:14, 15:ssä olevilla sanoillaan?

⁵ ”Kokoontukaa kaikki ja kuulkaa – kuka niistä muista on ilmoittanut tämän: että hän, jota Herra rakastaa, tekee hänen tahtonsa Baabelia vastaan, on hänen käsivartenaan kaldealaisia vastaan. Minä, minä olen puhunut, minä olen hänet kutsunut, olen hänet tuonut, ja hän on menestynyt teillänsä.” (Jes. 48:14, 15) Mitä Jehova tarkoittaa näillä sanoilla? Hän sanoo itse asiassa: ’Ketkä pakanamaailman vääristä jumalista ovat ennustaneet näitä asioita Babylonin kukistumisesta ja minun kansani vapauttamisesta Persian Kyyroksen toimesta? Kyyrosta minä olen rakastanut sen Babyloniaa vastaan kohdistuvan työn takia, minkä olen päättänyt hänen suorittavan. Hän tekee sen, mitä minä tahdon tuota jumalatonta kaupunkia kohtaan. Hänen käsivartensa on oleva kaldealaisten yllä niin väkevänä, että he eivät voi sitä vastustaa.’

 6. Miksi Jehova puhuu etukäteen, kuten hän ilmoittaa Jes. 48:16:ssa?

⁶ Kyyroksen ei pitänyt tietää, ennen kuin Babylon olisi valloitettu ja Daniel voisi näyttää hänelle Jesajan ennustuksen, että Jehova käytti häntä valloittamaan Babylonin ja kukistamaan kaldealaiset. Jumala sanoo, että hän itse on sen ennustaja: ”Lähestykää minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa; kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä.” (Jes. 48:16) Jehova ei pelkää ennustaa tätä etukäteen. Hän ei ennusta sitä salassa, niin ettei kukaan jälkeenpäin voisi todistaa hänen todella ennustaneen tätä. Hän tietää, mitä hän tulee tekemään, ja ennustaa sen etukäteen, niin että hänen kansansa siihen aikaan ja myös me tänä aikana olisimme vakuuttuneita siitä, että hän on tosi jumala, ja me voisimme luottaa siihen, että hän toteuttaa ilmoittamansa päätökset. Hän sanoo sitten Israelille:

MITÄ HÄN ON PÄÄTTÄNYT KANSANSA SUHTEEN

 7. Miten Jehova vetoaa Israeliin Jes. 48:17–19:ssä?

⁷ ”Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot; sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka, sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset, sen nimi ei häviäisi, ei katoaisi minun kasvojeni edestä.” – Jes. 48:17–19.

 8. Miten Jehova osoittaa Jes. 48:17–19:ssä, mitä hän todella on päättänyt ja haluaa kansansa suhteen?

⁸ Tästä israelilaiset voivat nähdä, että Jumala on vapauttava heidät Babylonista. Hän sanoo olevansa heidän Lunastajansa. Tietäen tämän etukäteen Jehova osoittaa sydämensä toiveen olevan, että israelilaiset välttäisivät vaikeuden ja poiskuljetuksen kotimaastaan ottamalla huomioon hänen käskynsä. Silloin he voivat saada rauhan ja menestyksen niin täydellisen, syvän ja runsaan kuin virta, sen sijaan että onnettomuus kohtaisi heitä Babylonista. Heidän vanhurskaudentekonsa voivat olla yhtä lukemattomat kuin meren aallot. Jehova oli luvannut heidän esi-isälleen Aabrahamille tekevänsä hänen siemenensä lukemattomaksi kuin merenrannan hiekkajyväset. Miten suuri hänen rakkautensa heitä kohtaan ja kuinka hyvä hänen päätöksensä heidän suhteensa onkaan! Hän vetoaa heidän rakkauteensa Jumalana, joka on todella kiinnostunut heistä, opettaen heille, miten he voivat hyötyä, rakkaudellisesti johdattaen heitä tiellä, jota heidän tulee vaeltaa. Jospa he vain kuuntelisivat! Hän ei halua heidän erottamistaan eikä hävittämistään edestään. Mutta hän tietää etukäteen, että he ovat kapinallisia eivätkä noudata hänen opetustaan ja johdatustaan ja että heitä on kuritettava. Jehova on siinäkin tapauksessa niin hyväsydäminen heille, ettei hän voi tyystin unohtaa heitä. Hänen seuraavat sanansa osoittautuvat toivonkipinäksi heidän vankeutensa aikana:

 9. Mitä hän sitten sanoo kansalleen, jottei se kadottaisi toivoaan ollessaan vankina Babylonissa?

⁹ ”Lähtekää Baabelista, paetkaa Kaldeasta; riemuhuudoin ilmoittakaa, kuuluttakaa tämä, viekää tieto siitä maan ääriin asti, sanokaa: ’Herra on lunastanut palvelijansa Jaakobin’. Eivät he janoa kärsineet, kun hän heitä kuljetti erämaitten halki; hän vuodatti heille vettä kalliosta, hän halkaisi kallion, ja vettä virtasi.” – Jes. 48:20, 21.

10. Antaako Jehova israelilaisille tämän toivonennustuksen yllyttääkseen heitä kapinoimaan Babyloniaa vastaan vankeutensa aikana?

¹⁰ Sen tähden hän ei jätä näitä rakkaan palvelijansa Jaakobin jälkeläisiä täydelliseen epätoivoon. Babylon ei tietenkään aio avata vapaaehtoisesti vankilaansa salliakseen israelilaisten juosta pois, eikä Jehovan tahto heihin nähden ole, että he murtautuisivat vankilasta yrittääkseen päästä pois Babylonista ennen sen kukistumista. Profeettansa Jeremian (25:11–14) kautta hän myöhemmin sanoo heille, etteivät he voi palata kotimaahansa, ennen kuin se on ollut autiona seitsemänkymmentä vuotta. Heidän on siis odotettava Jehovaa Kyyrokseen asti, jota hän on rakastanut heidän vapauttajanaan.

11. a) Miten se, että Jehova ennustaa etukäteen, koituu hänen nimensä kirkastamiseksi? b) Miten Jehova osoitti suuren rakkautensa niitä kohtaan, jotka näkivät hänen mahtavat tekonsa ja olivat rauhassa hänen kanssaan? c) Miten hän suhtautui tottelemattomiin ja erityisesti Babyloniin?

¹¹ Se seikka, että hän edeltäkertoo tämän, koituu hänen nimensä ylistykseksi, sillä kun Babylon todella kukistui, niin uutinen sen kukistumisesta julistettiin kautta koko Meedo-Persian valtakunnan, ja israelilaiset saattoivat kertoa siitä toisille ja selittää, miksi Babylon kukistui, joten ei sallittu ihmisten antaa koko kunniaa sen kukistumisesta ihmiselle. Näin ollen hänellä oli Sanansa ohella tekojensa ja päätöstensä todistajia samoin kuin hänellä on nytkin maan päällä. Hänen rakkautensa niitä kohtaan, jotka käyttivät hyväkseen vapautusta, ilmeni siinä, että hän vei heidät takaisin läpi autioitetun alueen ja kuitenkin piti heistä huolen, antaen heille vettä kalliosta ja katsoen, että he voivat päästä turvallisesti takaisin Jerusalemiin. Jehovan hyvyys kansaansa kohtaan oli todella vertaansa vailla. Mutta hän ei voinut olla sovinnossa niiden kanssa heistä, jotka rikkoivat hänen käskyjään, varsinkaan ei jumalattoman Babylonin kanssa. – Jes. 48:22.

12. a) Olivatko Babyloniin jääneet ehdottomasti jumalattomia? Mainitse esimerkki. b) Mitä ne, jotka eivät voineet palata Jerusalemiin, voivat tehdä temppelin ennallistamiseksi?

¹² Kun Babylonin kukistuminen tuli, jotkut israelilaiset eivät lähteneet Jerusalemiin, mutta näitä ei ehdottomasti pidetty jumalattomina, kuten esim. iäkästä Danielia. Jollei joillekuille sopinut lähteä Babylonista, niin he voivat toimia Kyyroksen määräyksen mukaan ja lahjoittaa kultaa, hopeaa, tavaroita ja kotieläimiä niille, jotka todella palasivat, sekä voivat lähettää mukaan vapaaehtoisen uhrin Jerusalemissa olevaa tosi Jumalan huonetta varten. – Esra 1:2–4.

MIKSI HÄN SALLI KÄRSIMYSTÄ KANSALLEEN

13. Missä määrin Jerusalemin jumalattomuus oli lisääntynyt siihen aikaan, kun Babylon kukisti sen vuonna 607 eaa.?

¹³ Jerusalem edusti Jumalan nimeä, mutta Jesajan aikana israelilaiset osoittautuivat kapinallisiksi. Kun Babylon kukisti Jerusalemin vuonna 607 eaa., niin Jumala tiesi, että heidän jumalattomuutensa oli kasvava siihen määrään, että Jehovan kärsivällisyys heitä kohtaan oli loppuva ja heille oli annettava kuritusta. Hän varoittaa:

14. Miten Jehova kuvailee Jes. 51:17–20:ssä sen kuritustoimenpiteen, mihin hän ryhtyy Jerusalemia vastaan?

¹⁴ ”Heräjä, heräjä, nouse, Jerusalem, sinä, joka olet juonut Herran kädestä hänen vihansa maljan, joka olet päihdyttävän pikarin juonut, tyhjäksi särpinyt. Ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli synnyttänyt, ollut häntä taluttamassa; ei kukaan kaikista lapsista, jotka hän oli kasvattanut, hänen käteensä tarttunut. Nämä kohtasivat sinua kaksittain – kuka sinua surkuttelee – tuho ja turmio, nälkä ja miekka; millä voin sinua lohduttaa? Tajuttomina makasivat sinun poikasi joka kadun kulmassa, niinkuin antiloopit pyydyshaudassa, täynnä Herran vihaa, sinun Jumalasi nuhtelua.” – Jes. 51:17–20.

15. a) Miksi eivät ketkään Jerusalemin lapsista kyenneet auttamaan sitä? b) Mitkä ne kaksi seikkaa olivat, mitkä Jerusalemin oli juotava? c) Mihin se oli väärin vedonnut ja millaisin seurauksin?

¹⁵ Jumala käytti Babylonia tämän kurin antamisessa. Jerusalem hoiperteli hänen vihanmaljastaan, eivätkä ketkään sen asukkaista voineet auttaa sitä kävelemään suoraan. Eivät sen keskuudessa olevat harvat vanhurskaatkaan, kuten Hesekiel, Daniel ja hänen kolme läheistä heprealaista toveriaan, voineet estää sitä hoipertelemasta ja auttaa sitä jaloilleen. Ne kaksi seikkaa, mitkä Jerusalemin oli juotava Jehovan vihanmaljasta, olivat parittain: 1) Tuho ja turmio, 2) nälkä ja miekka. Se kärsi Nebukadnessarin 18-kuukautisen piirityksen aikana äärimmäisestä nälästä ja babylonialaisten sodankäynnin miekasta, se kärsi hallituksensa ja puolustuksensa turmion ja pakanavalloittajien tuottaman tuhon. Egypti, johon se vetosi, oli kyvytön auttamaan sitä, ja sen sisällä olevat pyörtyivät heikkoudesta ja uupumuksesta. Mutta Jehova ennustaa rohkaisevasti sen juopumuskokemuksen lopun:

16. Mitä Jehova sanoi Jes. 51:21–23:ssa vihanmaljansa tarjoamisen muutoksesta?

¹⁶ ”Sentähden kuule tätä, sinä poloinen, joka olet juopunut, vaikka et viinistä: Näin sanoo sinun Herrasi, Herra sinun Jumalasi, joka ajaa kansansa asian: Katso, minä otan sinun kädestäsi päihdyttävän maljan, vihani pikarin; ei tarvitse sinun siitä enää juoda. Ja minä panen sen sinun vaivaajaisi käteen, jotka sinulle sanoivat: ’Lankea maahan, kulkeaksemme sinun päällitsesi’; ja sinä panit selkäsi maaksi ja kaduksi kulkijoille.” – Jes. 51:21–23.

17. a) Miten Jes. 51:21–23 selittää, miksi Jehova salli kansansa kärsiä? b) Miten alas Babylon saattoi Jerusalemin kuvaannollisesti?

¹⁷ Tämä selittää, miksi Jehova salli sen mennä vankeuteen. Se johtui siitä, että se otti hänen kansansa pääkaupunkina johdon kiistelemisessä hänen kanssaan, sen sijaan että se olisi ollut yhtä mieltä hänen kanssaan ja totellut häntä rakkaudellisesti ja luottavaisesti. Mutta hänen kurituksensa oli päättyvä ja hänen vihansa kääntyvä pois Jerusalemista ja kohdistuva Babyloniaan ja sen liittolaisiin, jotka olivat ärsyttäneet ja nöyryyttäneet Jerusalemia siinä määrin, että panivat sen ikään kuin makaamaan kasvoillaan ja litistymään maahan voidakseen kävellä raskaasti sen yli kuin kaupungin kadun yli. Kun tämä tapahtui vuonna 607 eaa., pakanat alkoivat tallata Jerusalemia. Silloin alkoivat pakanain seitsemän aikaa jatkuakseen vuoteen 1914 ya. – Luuk. 21:24; Dan. 4:13, 20, 22, 29.a

18. Milloin vihanmalja otettiin pois Jerusalemin käsistä, ja mikä käsky silloin alkoi soveltua siihen?

¹⁸ Jehovan vihanmalja otettiin pois Jerusalemin käsistä ja pantiin Babylonin käsiin vuonna 539 eaa. Kaksi vuotta myöhemmin, vuonna 537 eaa., Kyyros antoi julistuksensa ja vapautti israelilaiset. Silloin alkoi soveltua Jehovan kaksisataa vuotta aikaisemmin henkeyttämä ennustus: ”Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki. Sillä ei koskaan enää astu sinun sisällesi ympärileikkaamaton eikä saastainen. Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem; irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion.” – Jes. 52:1, 2.

19. a) Missä tilassa Jumala oli varjeleva Siionin sen ennallistuksen jälkeen? b) Ennallistettiinko Daavidin kuningassuku nyt valtaistuimelle? c) Kun otamme huomioon sen, että roomalaiset hävittivät Jerusalemin vuonna 70 ya., niin miten siitä huolimatta voidaan sanoa Jesajan ennustuksen toteutuneen?

¹⁹ Siion piti rakennettaman uudelleen kauniiksi kaupungiksi, joka ei olisi enää Babylonin avuton orja, vaan kauniisti koristettu ja vahvistettu Jehovan palvontaan. Ollen jälleen ”suuren Kuninkaan kaupunki”, kuten Jeesus sitä nimitti, sen tuli pukeutua kuninkaalliseen juhlapukuunsa. (Ps. 48:3; Matt. 5:35) Sen piti olla pyhä kaupunki, ja siksi ei ympärileikkaamattomien ja saastaisten sopinut astua sinne. Niin kauan kuin se pysyisi uskollisena Jumalalle ja säilyttäisi pyhyytensä, eivät mitkään ympärileikkaamattomat pakanavalloittajat tallaisi sitä alentaen sitä jälleen tomuun. Vaikkei Daavidin suvun kuninkaita ennallistettukaan tällä kertaa ja vaikka perättäiset maailmanvallat hallitsivat sitä, se säilyi kuitenkin koskemattomana pyhänä kaupunkina, Jehovan valitun kansan palvonnan keskuksena, kunnes Rooma hävitti sen lopulta vuonna 70 ya. sen kapinallisuuden tähden. Jesajan ennustus täyttyi, koska Jes. 52. luku täyttyy todellisessa, täydellisessä merkityksessään Jumalan taivaallisessa järjestössä, taivaallisessa Siionissa, sillä se on vapaa ”Jerusalem, joka ylhäällä on”, ja sitä kuvattiin maallisella Siionilla eli Jerusalemilla. Jehovahan teki 37 vuotta ennen Jerusalemin vuonna 70 ya. tapahtunutta hävitystä palvontakeskuksekseen hengellisen temppelin, kristillisen seurakunnan. – Gal. 4:26.

20. Mikä aseman muutos Siionin täytyi tehdä, ja missä suhteessa se oli oleva Jehovaan?

²⁰ Jerusalemin ollessa Babylonin orjuudessa sitä voitiin kutsua ”vangituksi tytär Siioniksi”, mutta nyt sen ei enää pitänyt istua maassa murehtien, vaan sen täytyi nousta korotetulle istuimelle ja irrottaa kaulastaan vankeuden siteet eli kahleet. Sen piti käyttää vapauttaan palvella Jehovaa hänen temppelikaupunkinaan. Jehova oli asuva siellä sen luona, kuten Sak. 2:7, 10 ennustaa: ”Voi, Siion, pelastaudu, sinä, joka asut tytär Baabelin luona! Riemuitse ja iloitse, tytär Siion! Sillä minä tulen ja asun sinun keskelläsi, sanoo Herra.”

MITEN JUMALAN KANSA MYYTIIN JA LUNASTETTIIN TAKAISIN

21. a) Mistä hinnasta Siion oli myyty Babylonille? b) Millä tavalla oli sitten lunastus tapahtuva?

²¹ Jehova oli myynyt eli luovuttanut Siionin Babylonille ilmaiseksi sen kapinallisuuden vuoksi. Siksi ei Babylonin olisi pitänyt ajatella, niin kuin se ajatteli, että se voi asettaa pysyviä vaatimuksia Siionille. Jehova selittää: ”Ilmaiseksi teidät myytiin, rahatta teidät lunastetaan.” (Jes. 52:3) Jumalan ei pitänyt siis maksaa mitään lunastushinnaksi Siionin vapautumiseksi. Sen lunastaminen ei maksanut mitään Jehovalle. Kuitenkin Siion lunastettiin takaisin, sillä kuningas Kyyros vapautti Siionin vapaaehtoisesti ja tunnusti Jehovan, ja Jehova puolestaan antoi Persian Kyyrokselle ne maat, jotka hän valloitti marssiessaan voitokkaana Babyloniin, ja sen jälkeen hän antoi Persialle Egyptin maan Kyyroksen pojan Kambyseen päivinä. (Jes. 43:3, 4) Nämä olivat kaikki pakanamaita. Laskettuaan israelilaiset palaamaan uudelleen rakentamaan Jerusalemin temppeliä kuningas Kyyros antoi heille takaisin ne astiat, jotka kuningas Nebukadnessar oli varastanut Jehovan temppelistä, eikä vaatinut mitään korvausta.

22. Mitkä varoitukset Jehovalta ja historiallisista kertomuksista Babylon jätti huomioon ottamatta?

²² Babylonilla ei ollut mitään oikeutettua vaatimusta Jumalan kansaan nähden, minkä vuoksi se hävitettiin, koska se oli sortanut tätä kansaa. Jumala palauttaa mieleen entisiä sortotapauksia Jes. 52:4:ssä muistuttaessaan: ”Minun kansani meni ensin alas Egyptiin asumaan siellä muukalaisena, ja sitten Assur sorti sitä ilman syytä.” Babylon ei oppinut läksyä siitä kertomuksesta, miten Jumala menetteli vapauttaessaan Israelin egyptiläisten käsistä. Se jätti huomioon ottamatta historiallisen tosiasian, että Jumala löi 185 000 Assyrian sotajoukoista, jotka uhkasivat Jerusalemia, ja että hän kukisti Assyrian meedialaisten ja kaldealaisten edessä noin vuonna 633 eaa., kun Assyria oli syyttä kukistanut Israelin kymmenen sukukunnan valtakunnan, repinyt kansan juurineen pois ja asuttanut maan vieraista maista tuoduilla pakanoilla.

JEHOVA HALUAA NIMENSÄ PIDETTÄVÄN KUNNIASSA

23. a) Miksi Jehova oli kiinnostunut Babylonista, kun se oli niin jumalaton, ja mitä tilannetta hän tähyili Babylonissa? b) Mitä Babylonin olisi pitänyt pelätä, mutta mitä se päinvastoin teki?

²³ Kun otamme huomioon nämä seikat, niin mitä kiinnostusta Jehovalla oli Babylonia kohtaan? Hän vastaa: ”Ja nyt, mitä tekemistä minulla on täällä, sanoo Herra, kun minun kansani on viety pois ilmaiseksi? Sen valtiaat elämöivät, sanoo Herra, ja minun nimeäni pilkataan alati, kaiket päivät. Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, että minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä minä olen’.” (Jes. 52:5, 6) Jehovalla oli siis mielessä samanlaisen tilanteen havaitseminen Babylonissa, minkä hän oli aikaisemmin huomannut muinaisessa Egyptissä ja Assyriassa. Babylonin kerskunta ja kehuskelu Jerusalemia vastaan – varsinkaan koska se loi varjon hänen nimelleen – ei ollut jäävä häneltä huomaamatta, ja hän oli varmasti vastaava, sillä babylonilaiset eivät pelänneet, että hekin voisivat loukata tosi Jumalaa pahemminkin kuin hänen kansansa, jonka Jumala oli myynyt heidän käsiinsä ilmaiseksi, ja lisätä epäjumalanpalvontasyntiään, mikä heillä jo oli.

24. a) Minkä läksyn monet israelilaiset oppivat Babylonissa? b) Mitä heidän oli kuultava ja kestettävä siellä, mutta miksi sitä ei voinut jatkua ikuisesti?

²⁴ Israelilaisten olisi pitänyt oppia läksy tästä Jehovan kurituksesta. Monet heistä oppivatkin. He olivat aiheuttaneet suurta häpeää Jehovan nimelle, kuten kristitty apostoli Paavali sanoi aikansa luonnollisille juutalaisille noin vuonna 56 ya.: ”Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa’, niinkuin kirjoitettu on.” (Room. 2:24) Heidän piti 70 vuotta kestää tätä häpeää, mikä aiheutti heille paljon ylenkatsetta. He kuulivat hänen nimeään häväistävän, herjattavan, pilkattavan, käytettävän arvottomalla tavalla, mutta Jehova ei ollut salliva tämän jatkua ainaisesti. Hän kunnioittaa liiaksi omaa nimeään ja asemaansa Kaikkeuden Suvereenina. Hän takasi, että hän oli saattava nimensä kunniaan ja paneva sen sille kuuluvaan pyhitettyyn asemaan kaikkien kansojen edessä, sillä, kuten hän sanoo: ”Minä olen se, joka sanon: ’Katso, tässä minä olen’.”

JEHOVAN HALUAMA PALVONTA

25. a) Mitä Jehova tuntee kansaansa kohtaan, mutta mitä hän siltä vaatii? b) Miksi meidän tulee tutkia hänen Sanaansa? c) Miksi Jehovan kiivaus nimensä puolesta ei johdu itsekkyydestä?

²⁵ Tästä Israelin kokemuksesta voidaan nähdä, että Jehovalla on suuri rakkaus kaikkia luomuksiaan kohtaan ja että hän kohtelee heitä oikeudenmukaisesti ja armollisesti. Hänellä on erityisesti murtumaton rakkaus kansaansa kohtaan, niitä, jotka omaksuvat hänen nimensä. Mutta hän on myös huolellinen siinä, että hänen nimensä pidetään asianomaisesti kunniassa heidän keskuudessaan. Hän ei halua pelkkää huultenpalvontaa. Hän haluaa rakkaudellista tottelevaisuutta, niin kuin uskollinen poika tottelee isäänsä. Ne, jotka omaksuvat Jumalan nimen, eivät voi siis tehdä uskonnostaan sellaista, mikä on erossa heidän elämästään, vaan heidän täytyy hallita elämäänsä Jehovan palvonnalla ja tottelevaisuudella hänen käskyilleen. Hän – ei ihminen – määrää ohjeen sille, mikä on hänen tosi palvontaansa. Hänen hyvä tahtonsa kohdistuu kaikkiin, jotka noudattavat tätä menettelyä, ja hänen mielessään on siunauksia, jotka ylittävät kaiken, mitä ihmismieli kykenee käsittämään itsestään, kuten apostoli sanoi: ”Mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut ja minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat.” (1. Kor. 2:9) Siitä syystä meidän tulee tutkia hänen Sanaansa. Eikä hän ole kiivas oman nimensä puolestakaan itsekkyydestä. Miksi ei? Koska Suuremman Kyyroksen, Jeesuksen Kristuksen, valtakunnan välityksellä tapahtuva Jumalan nimen pyhitys koituu koko kaikkeuden hyväksi ja tuo loputtoman rauhan tänne maan päälle sekä iankaikkisen elämän ja kaikki sitä seuraavat siunaukset, ne toistaiseksi kuulematta olevat asiat, mitkä hänellä, rakastavalla Luojalla, on mielessä antaa häntä totteleville.

[Alaviitteet]