Pidä uskosi runsaasti kasvavana
”Me olemme velvolliset aina kiittämään Jumalaa teidän tähtenne, veljet, niinkuin oikein onkin, koska teidän uskonne runsaasti kasvaa ja keskinäinen rakkautenne lisääntyy itsekussakin, kaikissa teissä.” – 2. Tess. 1:3.
1. Mikä Raamatun kertomus osoittaa, että meidän tarvitsee tutkia uskoamme?
KYMMENEN vuotta sen jälkeen, kun Paavali kirjoitti tessalonikalaisille, hän kirjoitti Kolossan seurakunnalle (n. vuosina 60–61). Siitä oli kymmenen vuotta Jerusalemin hävitykseen. Se oli vaativaa aikaa, totisesti aikaa, jolloin oli kiinnitettävä huomio uskoonsa Jumalaan. Paavali mainitsee Kol. 4:14:ssä Deemaan Kolossan seurakunnalle terveisiä lähettävänä toverinaan evankeliuminpalveluksessa. Kuitenkin Paavali kirjoittaa vähemmän kuin viisi vuotta myöhemmin Timoteukselle ja ilmoittaa: ”Tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas ja matkusti Tessalonikaan.” (2. Tim. 4:10) Deemas ei ollut ensimmäinen, sillä Paavali kirjoittaa: ”Sinä tiedät, että kaikki aasialaiset ovat kääntyneet minusta pois.” (2. Tim. 1:15) Miksi? Mikä aiheutti tämän pois kääntymisen? Miten heidän uskonsa tuli toimettomaksi? Jeesus Kristus osoitti tulevaisuuden, meidän aikamme, olevan aikaa, jolloin ”kylmenee useimpien rakkaus”. (Matt. 24:12) 1. Tim. 4:1 kertoo myös: ”Tulevina aikoina moniaat luopuvat uskosta ja noudattavat villitseviä henkiä ja riivaajien oppeja.”
2. a) Miksi jotkut kylmenevät ja lakkaavat palvelemasta Jumalaa? b) Mistä usko tulee?
2 Kun ihminen tutkii Raamattua ja toteaa tutkimalla tai kuulemalla, että Jumala on epäilemättä olemassa ja on luotettava ja että hänen Sanansa on totuus, niin mikä saa sellaisen henkilön lakkaamaan palvelemasta Jumalaa? Monet viittaavat materialismiin sinä magneettina, joka vetää ihmisiä pois. Mutta voidaanhan nauttia monista elämän mukavuuksista ja silti olla kristittyjä. Toiset sanovat, että huvitusten etsiminen heikentää uskon, mutta kristittyjen pitäisi olla onnellisia ihmisiä, ja he voivat löytää rakentavia, miellyttäviä yhdessäoloaikoja. Jotkut väittävät, että pelko karistaa heidät pois Jumalan palveluksesta. Vaikka näiden ja muiden pinnalle näkyvien seikkojen liiallisuus saattaa näyttää pysähdyttäneen heidät, niin katsokaamme asiaa vähän lähempää. Usko perustuu lujalle pohjalle, Jumalan sanaan: ”Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen [Kristusta koskevan, Um] sanan kautta.” (Room. 10:17) Se on samanlaista kuin terveenä pysyminen ravitsevan, ruumista rakentavan ravinnon avulla. Lakkaa syömästä, niin voima ja tarmo häviävät vähitellen. Pulmana on heikko ruumiillinen tila, joka on altis sairaudelle, mutta syynä on ravinnon puute. Usko heikkenee Jumalan sanasta saatavan ravinnon puutteessa ja sortuu, ja sen omistajasta tulee kaikenlaisten vihollisten uhri. Tällöin tulee ravinnonsaanti todella tarkoin tutkittavaksi. Paavali sanoi Timoteukselle: ”Olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija, joka ravitset itseäsi uskon ja sen hyvän opin sanoilla, jota olet noudattanut.” (1. Tim. 4:6) Kirjoittaessaan heprealaisille uskon vahvistamisen tarpeellisuudesta Paavali sanoi, että jotkut olivat ”käyneet hitaiksi kuulemaan”. (Hepr. 5:11) He olivat siis katkaisseet ravinnonjakelun. Toisen luvun 1. jakeessa hän varoittaa: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse.”
3. Valaise henkilökohtaisen tutkimisen etuja.
3 Kristitylle on siis tärkeä säännöllinen ravitsemisohjelma, henkilökohtainen syvällinen tutkiminen ja tutkiminen toisten kanssa seurakunnan kokouksissa. Hän saa Jumalan hyväksymyksen tutkimalla. (2. Tim. 2:15) Eräs viisas mies sanoi, niin kuin on kerrottu Sananl. 4:7:ssä: ”Viisauden alku on: hanki viisautta, ja kaikella muulla hankkimallasi hanki ymmärrystä.” Tutkiminen on kuin matkustamista. Voit kuunnella kiinnostuneena jonkun toisen matkakertomusta, mutta se ei ole samaa kuin jos itse olet matkalla, missä näet ja tunnet sen elämyksen. Ruoan kuvailua ei voida mitenkään verrata siihen, kun itse syöt sitä.
4. a) Kuvaile joitakin uskon kasvun esteitä. b) Mihin kohtaan kuvassa Jehovan todistajat soveltuvat?
4 Monilla ei uskoa ehkä kehitetä riittävästi, jotta heistä tulisi hyviä evankeliuminpalvelijoita. Ehkä jonkun opiskelijan opettajalla oli kova kiire päästä läpi jokin painotuote, eikä hän varannut riittävästi tilaisuuksia raamatullisiin tutkimuksiin väärien ajatusten tai tekojen karkottamiseksi ja niiden korvaamiseksi hyvin perustelluilla raamatullisilla totuuksilla ja raamatullisilla ominaisuuksilla. Kiirehdittiinkö häntä evankeliuminpalvelukseen, ennen kuin halu saarnata hyvää uutista oli kehittynyt? On toinenkin suuri este, yksinäisyyden vaara. Kun joku alkaa ymmärtää, että hänen täytyy lähteä pois Suuresta Babylonista (Ilm. 18:4), niin se merkitsee elinikäisten ystävien ja seuralaisten jättämistä. Löytyykö Jehovan kansan keskuudesta pian uusia ystäviä? Ovatko he ymmärtäväisiä ja kärsivällisiä eivätkä odota suuria edistysaskeleita? Auttavatko he vai seisovatko loitolla ja sanovat: ’Katsotaanpas ensin onnistuuko hän!’ Tarvitaan auttavan käden ojennusta, aidon kiinnostuksen lämmintä osoitusta, niin, ja kärsivällistä apua pitäen kiinni Jumalan sanan korkeista mittapuista sanomatta kuitenkaan vaativasti joka käänteessä: ’Älä tee sitä’; tai: ’Älä tee tätä.’ Usko kasvaa tällaisessa lämpimässä suojaavassa ilmapiirissä, mutta se vie aikaa.
USKON VAHVISTAMINEN
5. Kuvaile, millainen näkemys perheillä ja seurakunnan vastuullisilla palvelijoilla tulee olla perhetutkisteluohjelmasta.
5 Mutta kaikkien rakennustyössä toimivien tulee ymmärtää kuulemisen tärkeys uskon vahvistamiseksi. Jokaisen Jumalan palvelijan tulee panna paino hengelliseen ravintoon, mikä johtaa säännöllisiin ravitsemisohjelmiin, eikä vaihtaa sitä sinne tänne tehdäkseen tilaa kaikenlaisille muille asioille. Perheen tulee ajatella tällä tavalla pitääkseen perhetutkistelun käynnissä. Valvojien tulee kasvatusjärjestön joka osassa muistaa sen tärkeys eikä ottaa isää pois raamatullisesta vastuuvelvollisuudestaan, perheensä uskoa ravitsevasta ohjelmasta, antamalla toista määräystä. Tällainen ristiriita voidaan välttää, jos palvelusmääräyksien antajat ottavat myös käytettävissä olevan ajan huomioon. Tehtävien määräämiset Jumalan järjestössä ovat palvelusetuja, mutta kun aikaa on rajoitetusti, niin nämä edut voivat koetella kovasti perheenpään toimintaohjelmaa perheen ruokkimiseksi hengellisesti. Tämän tärkeän säännöllisen hengellisen aterian syvä arvostaminen panee valvojan ja hänen veljensä keskustelemaan ensin tästä asiasta. – Sananl. 15:22.
6, 7. a) Kun neuvoja tulee niin monilta ympärillämme, niin mitä on turvallista tehdä? b) Miten kypsät henkilöt välttävät sekaantumisen toisten uskon kasvuun?
6 Sitten on myös neuvojen antamisen ja saamisen asia. Kun tiedetään, minkä tekeminen on oikein Jehovan palvelemisessa, niin siitä on monia etuja. Jokaisella on neuvo, ja se annetaan tavallisesti auliisti. Vilpittömimmänkin ihmisen neuvo perustuu yleensä hänen myötä- ja vastenmielisyyksiinsä. Ihmiset tekevät koko elämänsä ajan ratkaisuja ja ovat yksipuolisia pitäessään myötä- ja vastenmielisyyksiään ratkaisujensa ja neuvonantojensa perusteena. Jos tiedät, mikä on oikein, ja teet sen, sinä olet tyytyväinen Jehovan palveluksessa ja saat hänen siunauksensa, ja siihen on pääasiassa pyrittävä. Ei ole syytä tulla ylen varmaksi tai määrääväksi asenteessamme siksi, että tunnemme totuuden ja kuulumme kaikki samaan järjestöön. Kohtuullisuuden piirissä on runsaasti tilaa nauttia suuresta vaihtelusta toiminnassa. (Tiit. 2:2; 1. Tim. 3:2, 11) Kenenkään ei tulisi paheksua tätä. Jollei Raamatun periaatteita rikota, niin miksi olla huolissaan sellaisista seikoista kuin tyyleistä, vaatteiden väristä, kodeista, ruoasta, virkistyksestä ja töistä? Onko vaihtelussa mitään väärää? Mahdollisesti sinun mielestäsi jokaisen pitäisi olla samanlainen. Katsele ympärillesi maata ja sen elähdyttävää värinäytelmää ja loputonta vaihtelua! Eikö se ole kiinnostavaa ja virkistävää? Vaikka toiset voivat ajatella, että joku voisi parantaa asioitaan, niin on monia seikkoja, jotka ovat kunkin omia asioita, kuten se, millaista työtä hän tekee, millaisessa kodissa hän asuu, miten kasvattaa lapsiaan ja ketkä ovat hänen ystäviään. Jos me kiihdymme näistä sekä ärsytämme toisia alituisesti huolehtimalla heidän asioistaan, niin voimme mullistaa heidän elämänsä ja häiritä heidän uskoa vahvistavaa toimintaansa. Paavali kehottaa panemaan suuren asian, Valtakunnan, ensi sijalle. – Room. 14:17–23.
7 Kun joku saa selville mikä on oikein eikä sitten pelkää toteuttaa sitä eli pysyä totuudessa, niin se säästää hänet monilta uskoa laimentavilta hetkiltä. Päättämättömyyden eli empimisen aikoina hiipii mieleen epäilyksiä, askeleet ovat voimattomat ja korvat avoimet kaikenlaisille ohjeille. Ole viisas, ajattele asia pohjaan asti Raamatun terveen neuvon perusteella. – Fil. 4:5.
8. Osoita, mikä ero ja seuraus on, jos antaa ohjeita tai jos tarjoaa hengellistä ravintoa.
8 Autettaessa toisia vahvistamaan uskoa on välttämätöntä tarjota ravintoa eikä antaa ohjeita. Seurakunnan kypsät veljet, jotka antavat apua veljilleen, vahvistavat todella uskoa, jos tarjoavat hengellistä ravintoa sen sijaan että antaisivat määräyksiä. Heikompien tarvitsee tosin päästä kokouksiin; painokkaat ohjeet ovat paikallaan yhtenä viikkona, ja he saattavat mennä kokoukseen sillä viikolla, mutta miten on toisten viikkojen laita? Hengellinen ravinto antaa voimaa, lisäravinto myöhemmin lisää voimaa, ja pian sydämessä herää vastakaikua ja nälkäinen ”lammas” on halukas tulemaan kokouksiin saamaan enemmän ravintoa. Kypsät evankeliuminpalvelijat ovat valmistaneet saarnoja, jotka antavat ravintoa talosta-taloon-palveluksessa tavatuille; miksemme sitten pitäisi valmistettua saarnaa auttaessamme veljiämme? Sen täytyy tosin olla joustava, mutta varmasti hyvin ajateltu kohta Jumalan sanasta lisää jo ennestään olevaa uskoa. Eikä sen tarkoituksena tarvitse olla veljen vikoihin tarttuminen eikä hänen osoittamisensa heikoksi Jumalan sanan voimakkaassa valossa.
9. Mitä menettelyä Jeesus käytti uskon vahvistamiseksi?
9 Muista, mikä sai opetuslapset sanomaan: ”Eikö sydämemme ollut meissä palava, kun hän puhui meille tiellä?” Jeesuksen puhuttua heille Jerusalemin ja Emmauksen välisellä tiellä. (Luuk. 24:32) Sama raamatunkertomus vastaa: ”Ja hän [Jeesus] alkoi Mookseksesta ja kaikista profeetoista ja selitti heille, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.” (Luuk. 24:27) Jeesuksen selittämien raamatunkohtien joukossa saattoivat olla 5. Moos. 18:15; 4. Moos. 21:9; 1. Moos. 49:10; 22:18; 3:15; Jes. 7:14; 9:5; Jer. 23:5; Hes. 34:23; 37:25; Dan. 9:24; Mal. 3:1. Filippus sanoi Natanaelille: ”Me olemme löytäneet sen, josta Mooses laissa ja profeetat ovat kirjoittaneet, Jeesuksen, Joosefin pojan, Nasaretista.” – Joh. 1:45.
10. Kuvaile, millaisten ihmisten kanssa Jeesus työskenteli ja mitä tällä on tekemistä uskon vahvistamisen kanssa.
10 Paras esimerkki uskon vahvistajasta on Kristus Jeesus, joten meidän tulee tehdä niin kuin hän teki, selittää siten kuin hän selitti, menetellä ihmisten kanssa niin kuin hän menetteli heidän kanssaan. Tarkkaahan millaisia ihmisiä Jeesus auttoi: avuttomia halvautuneita (Matt. 9:2), haparoivia sokeita (Matt. 9:27), pettyneitä mykkiä (Matt. 9:32), pelättyjä spitaalisia (Matt. 8:2), kauhistavia demonien riivaamia (Matt. 8:28), halveksittuja veronkokoojia (Luuk. 5:30) ja hyljeksittyjä huonomaineisia naisia (Luuk. 7:37–50). Jeesus puhui tällaisille ihmisille päivän toisensa jälkeen ja katkerien, vihamielisten uskonnollisten johtajien läheisen tarkkailun alaisena. (Matt. 22:15; 27:1; 26:3, 4) Hän tuli tunnetuksi seurustelustaan tällaisten syntisten ihmisten kanssa (Matt. 8:16, 17) ja täytti tässäkin suhteessa Jes. 53:3, 4:ssä kerrotun ennustuksen. Jeesuksen vaellus oli alituista vahvistavaa rakentamista, mutta se tapahtui kärsivällisellä, ymmärtäväisellä tavalla.
11. Miten Jeesus menetteli auttaessaan opetuslapsiaan kasvamaan uskossa viimeisenä pääsiäisiltanaan, ja minkä läksyn opimme Jeesuksen uskonvahvistustavasta?
11 Uskon kysymys tuli esiin sinä viimeisenä pääsiäisiltana, minkä Jeesus vietti apostolien kanssa. Hän sanoi heille: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan, ja uskokaa minuun.” (Joh. 14:1) Huomaa, miten Jeesus nyt vahvistaa uskoa selittäessään olevansa menossa pois taivaaseen (1. Piet. 3:22) valmistamaan sijaa heille, uskolliselle apostoleilleen (1. Piet. 1:3, 4; Ilm. 20:6) ja palaavansa noutamaan heidät (Matt. 24:31). Hän osoittaa itsensä ja Isänsä, Jehovan, välisen läheisen yhteyden ja että he, hänen apostolinsa, iloitsivat tästä läheisestä yhteydestä, kun he tottelivat hänen heille antamiaan käskyjä ja lisäsivät rakkauttaan Jehovaa, Kristusta Jeesusta ja veljiään kohtaan. Hän lupasi edelleen apua – ”totuuden Hengen”, joka oli auttava heitä pysymään uskollisina. (Joh. 14:17) Jeesus teki selväksi, että ”niitä sanoja, jotka minä teille puhun, minä en puhu itsestäni; ja Isä, joka minussa asuu, tekee teot, jotka ovat hänen”. (Joh. 14:10; ks. myös Joh. 7:16; 8:28) Jos Jeesus vahvisti ihmisen uskoa käyttämällä Jumalan sanaa, niin me emme voi tehdä sen paremmin nykyään. Jeesuksella oli paljon suurempi viisaus kuin meillä on, mutta hän ei kuitenkaan poikennut omille teilleen vaan syötti hengellistä ravintoa vahvistaakseen uskoa.
12. Selitä, mitä sellaista löydät vuorisaarnasta, Jeesuksen vertauksista ja ennustuksista, mikä on erittäin hyödyllistä uskon vahvistamisessa.
12 Tutki Jeesuksen pitämää vuorisaarnaa (Matt. 5:1–7:29) ja pane merkille se hengellinen ravinto, joka panee uskon orastamaan sekä vahvistaa kypsien aikuisten uskoa. Runsas ateria on valmistettu huolellisesti niissä monissa vertauksissa, joita Jeesus käytti Matteuksen 13., 21. ja 22. luvussa. Jeesus esitti ne Matteuksessa (24:1–25:46) kerrotut ennustukset, jotka ovat olleet omiaan vahvistamaan tuhansien niitä lukeneitten uskoa. Jeesus oli kaikissa näissä tapauksissa lyhytsanainen, asiallinen ja voimakas tehdessään selväksi asian ytimen.
13. Määrittele usko, mitä Hepr. 11. luvussa luetellut osoittivat.
13 Kirjeessä, jonka apostoli Paavali kirjoitti vahvistaakseen heprealaisten uskoa, hän mainitsee nimeltä kuusitoista miestä ja naista, joilla oli yksi yhteinen ominaisuus, usko. He elivät eri aikoina, kokivat erilaisia tilanteita ja pulmia, mutta heidän uskonsa tuotti heille Jehovan siunauksen. Hepr. 11:1 määrittelee tällaisen uskon: ”Usko on toivottujen asioitten vakuuttunutta [koeteltua, johdonmukaisuuteen ja tosiseikkoihin perustuvaa] odottamista, ilmeinen [näkemykselle ja ymmärrykselle kirkas, selvä] todistus [ulkonainen ilmaus] todellisuuksista [jotka ovat aitoja, tosiasiain mukaisia], vaikka niitä ei nähdäkään [kirjaimellisin silmin].” Vartiotorni 15.6.1962 määritteli uskon näin: ”lujan ja varman vakaumuksen, täydellisen luottavaisuuden omaamista”.
USKON HUOLTAMINEN KASVUN OHELLA
14. Miksi uskon vahvistaminen on kuin rakennuksen rakentamista?
14 Ihmisen usko on siis usein samassa tilassa kuin rakennus. Jotkut talot rappeutuvat huonon laatunsa tai kokeilemattomien tarveaineitten takia, ja tällaiset talot täytyy korjata, jotta ne kestäisivät. Se voi vaatia perustuksen vahvistamista lujittavalla aineella. Tavallisesti tässä tarvitaan enemmän työtä kuin uuden talon rakentamisessa. Täytyy käyttää paljon aikaa talon heikkouksien tutkimiseen, ennen kuin parannussuunnitelma voidaan tehdä ja korjaukset suorittaa.
15. Milloin uskon huoltaminen alkaa? Miksi?
15 Kodin hoito alkaa heti, kun urakoitsija luovuttaa avaimet uudelle omistajalle. Kaikki on uutta, valmistettu kaikkein uusimmista tarvikkeista mukavuuden ja kestävyyden aikaansaamiseksi. Mutta heti alkaa huolto-ohjelma. Sää, kuumuuden ja kylmyyden aiheuttama laajeneminen ja kutistuminen, perustuksen laskeutuminen ja yleinen kuluminen aiheuttaa pian halkeamia, lohjenneita kulmia, murtuneita ruutuja ja joukon virheellisiä asennuksia. Samoin on uskon laita. Kuinka paljon sinä käytät aikaa uskon huoltamiseen? Jumalan sana neuvoo: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne [tutkikaa alati, mitä itse olette, Um].” – 2. Kor. 13:5.
16. Miten ihminen ottaa selvää uskon heikkoudesta ja päättää huoltotoimenpiteistä?
16 Usko liittyy kasvuun. Kun kasvu pysähtyy tai estyy, niin havaitaan uskon puutetta. Jehova sanoo Hepr. 10:38:ssa: ”Minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen.” On olemassa erinomainen ohje uskon voimassa pysymisen selville saamiseksi: tarkkaile onko mitään pois vetäytymisen merkkejä. Tutkitko sinä tai tutkiiko perheesi vähemmän jättäen perhetutkistelun? Huomaatko sinä, että selityksesi raamatullisiin aiheisiin ilmaisevat hiukan niukkaa ymmärrystä? Muodostaako julkinen evankeliuminpalveluksesi hätiköidyn kunhan-sen-saa-tehdyksi-ohjelman? Oletko tullut hitaaksi kuulemaan ja huomaatko valittavasi huonoa muistia? Onko totuus käynyt arkiseksi sinulle, koska se on niin helposti saatavissa? Emme voi omaksua sen lyhytaikaisen talonomistajan näkökantaa, joka ajattelee välttävänsä huoltokustannukset ja siirtää siitä johtuvat pulmat seuraavalle pahaa-aavistamattomalle ostajalle. Edessämme on iankaikkisen elämän toivo, ja meidän on säilytettävä uskomme elävänä ja kasvavana.
17. a) Onko uskollisuudesta mitään palkintoja? b) Miten uskolliset tavallisesti tunnetaan?
17 Kasvussa on niin paljon enemmän onnea. Sinä elät, jos uskosi on elävä. Sinä nautit rajatonta tyytyväisyyttä, kun noudatat luotettavaa ohjelmaa uskon säilyttämiseksi. Mielenrauha tulee osaksesi eikä sinun tarvitse pelätä uskon romahtamista. Ajattelehan sitten, miten suuri kannustus sinä olet uusille, heikommille ja niille, jotka edistyvät hitaasti, kun palvelet tyynen tasaisessa tahdissa jatkuvasti Jehovaa. Jehova lähetti erään uskollisen palvelijan välityksellä seuraavan erittäin rohkaisevan tiedon tessalonikalaisille: ”Me kiitämme Jumalaa aina kaikkien teidän tähtenne, mainiten teitä rukouksissamme, sillä lakkaamatta me Jumalamme ja Isämme edessä muistamme teidän työtänne uskossa ja vaivannäköänne rakkaudessa ja kärsivällisyyttänne toivossa Herraamme Jeesukseen Kristukseen.” (1. Tess. 1:2, 3) Meillä on sama, jolta me odotamme apua, ja tulevaisuus on totisesti oleva sanoin kuvaamaton, kun pidämme kiinteästi ”silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen”. – Hepr. 12:2.