Todistajain valtuutus lopun aikana

 1, 2. a) Mihin Jehovan todistajia koskeviin kysymyksiin temppelinäky vastaa? b) Milloin palveluskutsu tuli? Miten?

KOSKA ”kansojen määräajat” päättyivät 1914, niin me olemme olleet nyt 37 vuotta Saatanan maailman ”lopun ajassa”. (Dan. 12:4; 11:40) Jehovan todistajat ovat tulleet koko tämän ajan yhä toimivammiksi ja huomattavammiksi. Miksi? Kuka on valtuuttanut heidät ja antanut heille heidän sanomansa? Onko heidän todistuksensa täyttänyt tarkoituksensa kaikkien näiden vuosien jälkeen? Vai onko se todettava epäonnistuneeksi? Kaikkeen tähän annettiin vastaus Jesajan temppelistä saamassa näyssä. Hän kuuli kutsun palvelukseen sen jälkeen, kun hänet oli puhdistettu saastaisten huulten tilastaan, mutta kutsu ei tullut ihmisiltä, vaan Jumalalta. ”Ja minä kuulin Herrana äänen sanovan: ’Kenenkä minä lähetän? Kuka menee meidän puolestamme?’” (Jes. 6:8) Se oli kutsu, joka tuli Korkeimmalta Jumalalta, jonka ainoan nimi on Jehova. Tämä kutsu tuli 1919, heti ensimmäistä maailmansotaa seuranneena vuonna, ja se tuli Raamatun kautta, jota temppelissä oleva Jehova teki ymmärrettäväksi vihkiytyneelle kansalleen.

² Kutsu annettiin erittäin vaikuttavasti 1919:n The Watchtowerin elok. 1. ja 15. p:n kaksiosaisessa kirjoituksessa ”Siunatut ovat ne, jotka ovat pelottomat” [Vartiotorni, tammik. 1. ja 15. 1920].b Sitä kaiutettiin vielä pontevammin Jehovan todistajain kansainvälisessä konventissa Cedar Pointissa, Ohiossa, syysk. 1.–8. 1919. Temppelissään olevan Jehovan kehoitus tulemaan palvelukseen annettiin yleisenä kutsuna, ja tilaisuus sen noudattamiseen avattiin jokaiselle, joka kuuli sen. Jäännös oli Jesajan tavalla vapaa vastaamaan siihen 1919. Miksi kristikunnan papit eivät nähneet näkyä, kuulleet Jumalan palveluskehoitusta eivätkä vastanneet siihen, sen tekee Jesajan näky selväksi.

 3. ”Kenenkä minä lähetän?” Kuka kysyy näin ja miksi?

³ ”Kenetkä minä lähetän?” Jehova kysyy näin, koska juuri Hän lähettää todistajansa ja lähettinsä. Hänhän lähetti Jeesuksen, Poikansakin, tänne maan päälle osoittautumaan ”uskolliseksi ja totiseksi todistajaksi”. Jeesus todisti monissa tilaisuuksissa olleensa lähetetty. (Joh. 3:17, 34; 5:36; 7:28, 29; 8:42) Lähettäjä Jehova oli näin ollen suurempi kuin lähetetty Jeesus. (Joh. 13:16; 14:28) Muinaisella Jesajalla oli lapsia. Jeesus on Suurempi Jesaja, jolle Jehova on antanut lapsia, nimittäin hänen voidellut seuraajansa, jotka nämäkin Jehova lähettää saarnaamaan ja antamaan todistusta. Jehovan täytyy lähettää eli valtuuttaa heidät, jotta he voisivat viedä aitoa Jumalan sanomaa toisille. Siksi kysyykin Paavali, joka oli yksi noista lähetetyistä: ”Kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa? Ja kuinka kukaan voi julistaa, ellei ketään lähetetä?” (Room. 10:14, 15) Jollei ihmisellä ole sitä virkamääräystä, minkä antaen Jumala lähettää edustajansa, niin hän ei tule Jumalan nimessä. Mutta jos hän tulee Jumalan valtuuttamana, niin hänen ei tarvitse pyytää saarnaamislupaa keneltäkään muulta.

 4. Keitä tarkoitetaan ”meillä” hänen sanoissaan: ”Kuka menee meidän puolestamme?” Miksi?

⁴ Jehova yhdistää ohelleen jonkun toisen temppelissä lisätessään: ”Kuka menee meidän puolestamme?” Pronomini ”meidän” sisältää tässä ne samat, joita tarkoitetaan silloinkin, kun Jumala puhui luodessaan ja sanoi: ”Tehkäämme ihminen.” Ja myös: ”Ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä.” Ja Baabelissa: ”Astukaamme alas ja sekoittakaamme siellä heidän kielensä.” (1. Moos. 1:26; 3:22; 11:7) Jehova tarkoitti siis tällä monikollisella pronominilla ”me” itseään ja ainoasyntyistä Poikaansa, joka tuli ihmiseksi Kristukseksi Jeesukseksi ja jonka kautta Hän loi kaiken, eikä itseään ja serafeja, jotka ovat temppelissä. Se kirkkaus, minkä Jesaja näki olevan temppelissä, esitti siis pääasiassa Jehovan kirkkautta ja toiseksi hänen Poikansa kirkkautta. Poika ilmaisee tätä kirkkautta, kun Jehova lähettää hänet ”liiton [sanansaattajanaan]” temppeliin tuomitsemistyöhön. Niinkuin on kirjoitettu: ”Ja äkisti on tuleva temppeliinsä Herra, jota te etsitte, ja liiton [sanansaattaja], jota te halajatte. Katso, hän tulee, sanoo [sotajoukkojen Jehova]. Ja hän istuu ja sulattaa ja puhdistaa hopean, hän puhdistaa Leevin pojat, saa ne puhtaiksi kuin kullan ja hopean, ja sitten he tuovat [Jehovalle] uhrilahjoja vanhurskaudessa.” (Mal. 3:1, 3) Kun hän tuli kirkkaudessaan temppeliin vuonna 1918, niin hän ryhtyi tuomitsemaan ja puhdistamaan maan päällä olevaa vihkiytynyttä jäännöstään, jotta se lähtisi hänen puolestaan ja Jehovan puolesta käyttäen ”puhdasta kieltä”.

 5. Miten Jesaja vastasi? Ketkä vastasivat hänen tavallaan? Milloin? Miksi?

⁵ Palvelusta ei pakoteta kenellekään, vaan se on vapaaehtoisten saatavissa. Palvelustapaa ei ilmaista aluksi, mutta millaiseksi se osoittautuneekin, niin se on Jehovan palvelusta ja tapahtuu hänen määräyksestään. Jesaja vastasi antaen meille sopivan esimerkin: ”Minä sanoin: ’Katso, tässä minä olen, lähetä minut’.” (Jes. 6:8) Samoin tarjosi ”uskollinen ja arvosteluälyinen orja”-luokka (Um) vuonna 1919 vapaaehtoista palvelustaan. Silloin oli kysymyksessä joko kuolleena oleminen Jumalan palvelukseen nähden, niinkuin spitaalinen kuningas Ussia, tai heristäytyminen toimintaan ja kehoituksen noudattaminen ja lähetetyksi tuleminen. Jumalan palveluskutsuun vastaaminen vaatii uskoa, rakkautta ja rohkeutta tässä maailman ”lopun ajassa”. Niinkuin Jesaja, jonka huulet puhdistettiin, tunsi olevansa pätevä vastaamaan, niin tunsi puhdistettu, anteeksi saanut jäännöskin olevansa pätevä ja tarjosi nöyrästi palveluksiaan. – Matt. 24:45–47.

”MENE JA SANO TÄLLE KANSALLE”

 6. Vaatiko Jumala, että he olisivat olleet pappien virkaanasettamia? Mikä osoittaa, miten tämä oli?

⁶ Hylkäsikö Jehova ne, jotka tarjoutuivat vapaaehtoisesti antamaan tätä lopputodistusta maailmalle, siksi että kristikunnan papit eivät olleet virkaanasettaneet heitä? Ei, mikäli voimme päätellä siitä, että hän hyväksyi auliisti Jesajan palvelukset. Hän ei kysynyt, oliko Jesaja pappi, leeviläinen, naimaton vai nainut mies, koulunkäynyt vai tavallinen työmies. Hän antoi hänen kuulla avoimen kehoituksen ja olla sitten puhdistustaan arvostaen altis Jumalan käyttöön. Hän hyväksyi samalla tavalla Valtakunnan sanomalla nyt puhdistetun jäännöksen vapaaehtoiset palvelukset. Tosiasiat osoittavat tähän mennessä, että hän on käyttänyt ihmeellisellä tavalla jäännökseen kuuluvia voideltuina todistajinaan, jotka todistavat kansoille, niin että koko maailma ihmettelee heitä, vaikka se vihaa ja vainoaakin heitä.

 7, 8. Mitä heidät valtuutettiin tekemään? Miten he tekevät tämän oikeutetusti?

⁷ Tarkasta nyt omia havaintojasi ja katso, ovatko he tehneet siten, kuin Jesaja valtuutettiin tekemään: ”Niin hän sanoi: ’Mene ja sano tälle kansalle: ”Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö”. Paaduta tämän kansan sydän, koveta sen korvat, sokaise sen silmät, ettei se näkisi silmillään, ei kuulisi korvillaan, ei ymmärtäisi sydämellään eikä kääntyisi ja parannetuksi tulisi.’” – Jes. 6:9, 10.

⁸ Jesaja lähetettiin kansan, se on, Israelin kansan, luo. Voidakseen mennä hänen täytyi lähteä pois kotoa, vaimon ja perheen luota, vaikka hänen kerrotaankin eräässä tapauksessa ottaneen poikansa Sear-Jaasubin mukaansa Jumalan käskystä. (Jes. 7:3) Jumalan palvelusvaatimus oli perhevelvollisuuksia korkeampi. Ja koska hän voi järjestää kotiasiansa, niin hän lähti kotoaan ja meni kansan luo ja kertoi sille, mitä Jumala käski häntä puhumaan. Hän muodosti opetuslapsi- eli oppilasjoukon. (Jes. 8:16) Ihmisiä ei kutsuttu hänen luokseen, vaan Jumala lähetti puhemiehensä heidän luokseen. Suurempi Jesaja ja hänen opetuslapsensa, se on, Jeesus ja hänen apostolinsa, osoittivat, että Jumalan lähettämien oikea menettelytapa oli mennä ihmisten koteihin. Niin ei nykyinen Jesaja-luokan jäännöskään noudata ihmisten kutsua, eivätkä Israelin nykyiseen vastineeseen, kristikuntaan, kuuluvat ihmiset etsi sitä, vaan Jehova on asian alkuunpanija ja lähettää ja käskee sitä menemään ihmisten tykö. Koska jäännöksen jäsenet ovat vannoneet pyhittäytyneensä hänelle ja koska he ovat esittäytyneet vapaaehtoisina, niin heidän täytyy mennä, eikä kristikunnan viranomaisilla ole mitään oikeutta pysähdyttää heitä.

 9. Sisälsikö se, mitä Jesajaa käskettiin sanomaan, sanoman ytimen, vai mitä se näytti? Mikä siitä annettu kertomus osoittaa sen tärkeyden?

⁹ Se, mitä Jesajan käskettiin tässä sanoa ihmisille, ei muodosta todellisuudessa hänen sanomansa sisältöä, vaan sen piti olla seurauksena sanoman julistamisesta. Se, mitä hän sanoi heille todellisuudessa, sisältyy hänen ennustuksensa jäljelläoleviin kuuteenkymmeneen lukuun. Suurempi Jesaja, Jeesus Kristus, sovellutti itseensä sen, mitä Jesajaa käskettiin tässä sanomaan. Selittäessään, miksi hän puhui kansalle vertauksin, Jeesus ilmoitti opetuslapsilleen: ”He näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä. Ja heissä käy toteen Esaiaan ennustus, joka sanoo: ’Kuulemalla kuulkaa, älkääkä ymmärtäkö, ja näkemällä nähkää, älkääkä käsittäkö. Sillä paatunut on tämän kansan sydän, ja korvillaan he työläästi kuulevat, ja silmänsä he ovat ummistaneet, etteivät he näkisi silmillään, eivät kuulisi korvillaan, eivät ymmärtäisi sydämellään eivätkä kääntyisi ja etten minä heitä parantaisi.’” (Matt. 13:13–15) Eräs Jeesuksen apostoli, Paavali, sovellutti tämän saman ennustuksen itseensä osoittaakseen, miten se ennusti sen vaikutuksen, mikä hänen työllään oli luonnollisen Israelin muodostamaan kansaan. (Apt. 28:25–28) Tosiasia on, että tämä Jesajalle annettu tehtävä on mainittu kuusi kertaa Kristillisissä Kreikkalaisissa Kirjoituksissa. Se esiintyy siis kaiken kaikkiaan seitsemän kertaa koko Raamatussa, joten siitä tulee merkittävä profeetallinen esitys meidän omalle ajallemme. – Matt. 13:14, 15; Mark. 4:12; Luuk. 8:10; Apt. 28:25–27; Room. 11:8; Joh. 12:39, 40.c

10. Merkitseekö se epäonnistumista, että me emme ole voittaneet kristikuntaa puolellemme? Mitä annettu tehtävä vastaa tähän?

¹⁰ Jos Jehovan todistajain ei ole onnistunut voittaa kristikuntaa puolelleen näinä 31:nä vuotena 1919:stä lähtien, niin ei heitä tule moittia eikä heidän työtään pitää epäonnistumana. Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät voittaneet ensimmäisellä vuosisadalla Israelin kansaa kristillisyydelle. He voittivat ainoastaan pienen prosentin, muutamia tuhansia. Mutta tämä ei merkitse sitä, että heidän työnsä olisi epäonnistunut, vaan päinvastoin Jesajan ennustuksen täsmällistä täyttymystä. Jehovan temppelissä lausumat sanat kuulostavat siltä, kuin hänen todistajainsa täytyisi käskeä ihmisiä olemaan ymmärtämättä, mitä he kuulevat, ja älyämättä, mitä he näkevät; ja kuin hänen todistajiaan käskettäisiin paaduttamaan ihmisten sydämet, tekemään heidän korvansa hitaiksi kuulemaan ja sulkemaan tai sokaisemaan heidän silmänsä. Mutta Jehova ei pakota ihmisiä tällä tavalla, sillä hän olisi vastuussa heidän hirveästä kohtalostaan, jos hän näin tekisi. Hän saattaa vain ihmiset kuulemaan ja näkemään hänen todistajansa toiminnassa. Sitten hän edeltäkertoo ennustustensa kautta sen vaikutuksen ihmisiin eli ilmoittaa, kuinka he eivät ota sitä suosiollisesti vastaan. Katso todistukseksi, miten Matteuksen 13:14, 15 lainaa sen. (Sivu 172, § 9)

11. Miten jäännöstä on käytetty tämän tehtävän suorittamisessa?

¹¹ Samalla tavalla ei tämän lopun ajan jäännöskään pakota kristikunnan ihmisiä tähän kovaan, haluttomaan hengelliseen tilaan. Jäännös ei tee näitä ihmisiä sellaisiksi, kuin on ennustettu Jesajan 6:9, 10:nnessä, vaan osoittaa ja todistaa heidän olevan juuri sen kaltaisia.d Kuinka monet kristikunnan ihmiset näkevät ja kuulevat ja uskovat nytkään, 31 vuotta sen jälkeen, kun Jehovan todistajat virvoitettiin ja lähetettiin toimintaan v. 1919? Ei missään tapauksessa suuri enemmistö! Eivätkä miljoonat! Onko tämä siis epäonnistuma? Ei! Mutta varmasti kuitenkin masentumisen ja lopettamisen syy? Päinvastoin! Jesajan 6:9, 10:nnen ennustus on osoittautunut todeksi. Jos Jehovan todistajat olisivat sovitelleet julistaessaan sanomaansa ja kutitelleet ihmisten korvia, niin he eivät olisi saaneet nähdä ennustuksen täyttyvän todistamistyöhönsä nähden.

12. Jos kristikunta olisi noudattanut sanomaa, niin mikä olisi ollut seurauksena? Mutta koska se ei ole sitä tehnyt, niin miten sille käy?

¹² Jos kristikunta olisi toiminut myötäisesti kuultuaan heidän todistuksensa, niin se olisi kääntynyt Jehovan ja hänen valtakuntansa puoleen ja parantunut. Mutta kristikunnassa nykyään vallitsevat olosuhteet osoittavat, että se ei ole saanut Jumalalta parannusta. Se on mitä pahimmanlaatuisessa sairaustilassa mieleltään, moraalisesti ja henkisesti. Sen edessä on tuho ja autioitus yhtä auttamattomasti kuin muinaisella Jerusalemilla vuosina 607 eKr. ja 70 jKr. Tämä ei johdu siitä, että Jehovan todistajat eivät olisi kertoneet hänen suoraa sanomaansa. Jehovalla oli ystävällinen tarkoitus lähettäessään todistajansa: ilmoittaa pelastuksen tuovaa Valtakuntaa ja antaa etukäteen varoitusta siitä pahasta, mikä seuraa tämän valtakunnan hylkäämisestä. Tämä osoittaa, miten tärkeä meidän viemämme sanoma on elämälle. Sen sijaan että kristikunta tulisi parannetuksi sen avulla, se kapinoi sitä vastaan ja tuntee sen vaivaavan itseään niinkuin rikasta miestä hadeksessa. Me voimme sanoa nyt sille samoin kuin Baabelille: ’Me olemme koettaneet parantaa kristikuntaa, mutta se ei ole parantunut.’ (Jer. 51:9) Tuomittuna yhtä varmasti kuin vitsauksen saanut kuningas Ussia se kiiruhtaa pois Jehova Jumalasta surulliseen kuolemaansa.

13. Ketkä saavat sanoman hyvän vaikutuksen? Mitä he näin ollen tekevät?

¹³ Mutta sanomalla on kaikesta huolimatta hyväkin vaikutus, niinkuin on kirjoitettu: ”Hän lähetti sanansa ja paransi heidät ja pelasti heidät haudasta.” (Ps. 107:20) Sana on vaikuttanut hengelliseen jäännökseen itseensä tällä tavalla ja vaikuttaa nyt siten myöskin Oikean Paimenen ”muiden lampaitten” suureen joukkoon. Siihen kuuluvatkin ottavat pehmennein sydämin vastaan todistajain julistaman sanoman. He antavat sen vajota syvälle ymmärryksensä avoimiin korviin, ja he näkevät uskon silmin, miten Jehova käyttää todistajiaan suorittamaan työtään. He hylkäävät sen vuoksi tuomitun kristikunnan, kääntyvät Jehovan puoleen ja liittyvät Hänen todistajainsa teokraattisen järjestön yhteyteen sekä tulevat parannetuiksi.

MITEN KAUAN?

14. Minkä kysymyksen Jesaja teki? Miten Jumala vastasi hänen puolestaan ja meidän puolestamme?

¹⁴ Ihmetteletkö sinä, miten kauan sinun on jatkettava todistamista kristikunnan kovasydämisyydestä välittämättä? Jesaja sai vastauksen meidän puolestamme. ”Mutta minä sanoin: ’Kuinka kauaksi aikaa, Herra?’e Hän vastasi: ’Siihen asti, kunnes kaupungit tulevat autioiksi, asumattomiksi, ja talot tyhjiksi ihmisistä ja pellot on hävitetty erämaaksi; kunnes [Jehova] on karkoittanut ihmiset kauas ja suuri autius tullut keskelle maata.’” (Jes. 6:11, 12) Määräämättä päivää Jehova asettaa näin käytännöllisen rajan työllemme parantumattoman kristikunnan keskellä. Meidän täytyy jatkaa sitä, kunnes kristikunta on saatettu siihen autioitettuun tilaan, mikä kuvaillaan tässä profeetallisesti ja mikä valaistiin Jerusalemin ja Juudan autioituksella v. 607 eKr. Jesaja ei antanut henkilökohtaisesti todistusta tuohon tapahtumaan asti. Hän kuoli toistasataa vuotta ennen sitä, mutta hänen todistajatoverinsa todistivat siihen saakka, ja Jeremiakin jatkoi todistamistaan vankeudessa Jerusalemissa, vaikka kaupunki oli babylonialaisten piirittämä. Kun Jeremia vapautui kaupungin kukistuttua, niin hän saarnasi jatkuvasti sen jälkeen, kunnes jäljellejäänyt kansa pakeni kauhuissaan Egyptiin ja vei hänet väkisin mukanaan jättäen siten maan ihmisten ja kotieläinten unohtamaksi.

15. a) Miten kristikunta autioitetaan tällä tavalla? b) Mitä meidän täytyy tehdä siihen mennessä ja sen jälkeen?

¹⁵ Se aika lähestyy, jolloin pedon ”kymmenen sarvea” kääntyy tuon pedon koko ruumiin tukemana kristikunnassa olevan babylonialaisen uskonnon haureellista järjestelmää vastaan ja hävittää sen. Kaikki sen uskontojärjestelmät ovat kysymyksessä. Maalliset ainekset, jotka taistelevat uskontoa ja Jumalan valtakuntaa vastaan, ottavat uskontojärjestelmien kannattajat vangiksi tai tuhoavat ne jättäen siten järjestelmällisen uskonnon autioksi. Se on Harmagedonin taistelun alku, mutta Jehovan Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen johdossa olevat Jehovan taivaalliset sotajoukot toimeenpanevat tuon taistelun valtavassa huippukohdassa Hänen vanhurskaat tuomionsa kaikille epävanhurskaille aineksille, uskonnollisille, poliittisille, yhteiskunnallisille ja kaupallisille. Tämä Jumalan tuomion toimeenpano vapauttaa maan niistä. Kristikunta saa tämän osakseen, kun se on ummistanut silmänsä, sulkenut korvansa ja paaduttanut sydämensä niiden todistajain todistukselle, jotka Jehova on lähettänyt. Meidän täytyy siis viedä eteenpäin Valtakunnan sanomaa ja julistaa ”meidän Jumalamme kostonpäivää” huolimatta niistä piiritystiloista, joihin Jumalaa vastustavat voimat saattavat panna kristikunnan. Kun kristikunta kukistuu Harmagedonissa, niin meidän täytyy tehdä Hesekielin tavoin ja saarnata Valtakuntaa ja Jumalan kostoa kaikille kristikunnan ulkopuolella oleville järjestelmille, siksi kunnes ”sota Jumalan, Kaikkivaltiaan, suurena päivänä” tuhoaa ne ja hänen yleisyksinvaltiutensa on kunniaansaatettu ainiaaksi. Hänen avullaan, voimallaan ja suojeluksessaan ei meitä pysähdytä mikään siihen mennessä. Hänen meille antamansa käsky toteutetaan täysin.

16, 17. Mitä Jehova sanoi lopuksi maassa olevasta kymmenesosasta, ja miten tämä on täyttynyt?

¹⁶ Meidän kiihtyneet tunteemme pakottavat meidät tämän Jumalan kostonsanoman jälkeen kysymään: Selviävätkö ketkään elossa sen läpi? Jehova antaa meille Jesajan kautta vakuutuksen tästä. Hän sanoo tälle profeetalle temppelissä antamansa käskyn loppusanoissa: ”Ja jos siellä on jäljellä kymmenes osa, niin hävitetään vielä sekin. Mutta niinkuin tammesta ja rautatammesta jää kaadettaessa kanto, niin siitäkin: sen kanto on pyhä siemen.” – Jes. 6:13.

¹⁷ Tämä ”kymmenes osa” näyttää olevan Jehovan todistajain uskollinen hengellinen jäännös, joka kuvattiin sillä uskollisella juutalaisella jäännöksellä, mikä palasi aikaisemmin uskottoman Juudan ja Jerusalemin maahan ja uudisti siellä Jumalan puhtaan palvonnan. Jäännös, jonka muodostavat maan päällä olevan Jumalan ”pyhän kansan” viimeiset jäsenet, on ”pyhä siemen”, ”pyhitetty heimo” (Mo). Niinkuin tammesta tai rautatammesta, joka on kaadettu, jää kanto, mikä versoo jälleen veden tuoksusta, niin tämäkin pyhä siemen jää kuin kanto maahan ja versoo uudelleen Harmagedonin hävityksen jälkeen. (Job 14:7–9) Sen mukana säilyy ”muiden lampaitten” suuri joukko, joka on kääntynyt Jehovan ja hänen Kristuksen hallitseman valtakuntansa puoleen ja tullut parannetuksi vastaten Ebed-Melekiä ja reekabilaisia, jotka varjeltuivat Jeremian kanssa Jerusalemin ensimmäisessä hävityksessä. Niin Jehovan puhdas palvonta versoo uudelleen mitä suotuisimmissa olosuhteissa Harmagedonin jälkeen ja leviää maan ääriin asti. Silloin ’on koko maa oleva täynnä Jehovan kirkkautta’, niinkuin serafit ennustivat temppelissä.

18. Miten me menettelemme ottaen huomioon Hänen antamansa tehtävän?

¹⁸ Ottaen huomioon Jumalalta temppelistä saamamme tehtävän ei pysähdystä tapahdu meidän toiminnassamme hänen todistajinaan, kunnes Harmagedon lyö kristikunnan ja sen kannattajien katumistilaisuus on päättynyt. Me menemme eteenpäin siis julistaen sanomaa ja samalla ”luemme meidän Herramme pitkämielisyyden pelastukseksi” sekä itsellemme että niille, jotka kuulevat meitä. – 2. Piet. 3:15.

[Alaviitteet]

Mitä Jesaja sanoi, ”kun näki hänen kirkkautensa”? Johannes lainaa Jesajalta tässä kaksi kertaa, ensin 53:1:sestä ”[Jehovan] käsivartta” ja sitten Jesajan 6:10:nnestä temppelinäkyä koskevan asian. Jesajan 53:1:sessä mainittu ”[Jehovan] käsivarsi” on Kristus Jeesus. Jesajan 6:10:nnessä on temppelissä oleva puhuja Jehova, mutta hän ottaa Poikansa ohelleen sanoessaan: ”Kuka menee meidän puolestamme?” se on, minun ja minun Poikani puolesta. Me näemme täten, että Jeesus oli ennen ihmiseksituloaan Jehovan yhteydessä hänen kirkkaudessaan temppelissä, ja siksi voikin Johannes oikeutetusti sanoa Jesajan nähneen tässä hänen kirkkautensa ja puhuneen hänestä, ”[Jehovan] käsivarresta”. Jeesus, Suurempi Jesaja, ei ollut suinkaan lähettänyt itseään, vaan temppelissä oleva Jehova lähetti hänet, sillä Johannes soveltaa tässä Jesajan 6:10:nnen Jeesukseen Lähetettynä, jossa tämä ennustus täyttyi ensiksi, kun Jeesus oli ratsastanut Jerusalemiin ja tarjoutunut Kuninkaaksi ja puhdistanut temppelin. Jeesus ei ollut silloin ”kirkkaudessaan”, vaan juutalaiset johtajat olivat häväisseet häntä ja juonitelleet tappaakseen hänet.

Sama koskee sitäkin, missä Matteus 13:14, 15 soveltaa Jesajan ennustuksen Jeesukseen, sillä uskonnolliset johtajat olivat tällöinkin muodostaneet salaliiton tuhotakseen hänet. (Matt. 12:14; Joh. 11:57) Jeesuksen aika olla kirkkaudessa Isänsä kanssa temppelissä tulee Malakian 3:1–4 täyttyessä lopullisesti ja kokonaisuudessaan vuonna 1918, jolloin Jehova lähettää hänet liiton Sanansaattajanaan tuomitsemaan ja puhdistamaan vihkiytynyttä kansaansa. Jeesus on erityisesti ylösnousemuksestaan lähtien Jehovan kirkkauden heijastuma. – Hepr. 1:2, 3; 2. Kor. 4:6.

Katso myös sivulta 171, § 4.