Opi vastakohtien avulla arvostamaan tosi rikkauksia

”Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.” – Jes. 55:2.

 1. Mitä hyötyä on vastakohdista?

VASTAKOHDAT tekevät elämän kiinnostavaksi. Usein ne syventävät arvostustamme. Miten me otammekaan tervetulleena vastaan lämpimän auringonpaisteen kylmän ja kostean talvikauden jälkeen! Hyvää terveyttä, jota usein pidetään itsestään selvänä, arvostetaan suuresti, kun toivutaan ankarasta taudista. Niin, vastakohdat kääntävät huomiomme sellaisten asioitten arvoon ja tärkeyteen, joihin muuten kiinnitettäisiin vain vähän huomiota.

 2. a) Mitä osaa vastakohdat näyttelevät Jumalan sanassa? b) Mikä kiehtova kuva maalataan luomiskertomuksessa?

² Jumalan sana, Raamattu, on täynnä vastakohtia, jotka tekevät siitä mitä kiinnostavimman ja eloisimman kirjan. Sen lisäksi nämä vastakohdat kiinnittävät huomiomme elintärkeisiin asioihin ja auttavat meitä antamaan niille niiden tosi arvon. Esimerkiksi 1. Mooseksen kirjassa olevan luomiskertomuksen alku muodostaa mielikuvituksessamme nopeasti kiehtovan kuvan niistä suurenmoisista valmisteluista, joihin ryhdyttiin kauniin kodin valmistamiseksi ihmiselle, sekä itse ihmisen luomisesta Jumalan mestarilliseksi kuvaksi. Kuva ja myös ihmisen onnellisuus on tehty täydelliseksi kuvailemalla miehelle ihanteelliseksi auttajaksi, ”hänen täydennyksekseen” tehdyn täysin kauniin naisen luominen, joten muodostuu miellyttävä vastakohtaisuus, mies ja nainen. – 1. Moos. 2:18, Um.

 3. Miten tätä seurasi jyrkkä vastakohtaisuus, ja mihin se johti?

³ Sitten seuraa jyrkkä vastakohta. Synkkä varjo lankeaa kuvan yli. Käärmeen kautta kuuluu epäsointuinen sävel. Jumalan sana saatetaan kyseenalaiseksi: ”Onko Jumala todellakin sanonut . . .?” Sitten Jumalan sana kielletään: ”Ette suinkaan kuole”, jos syötte kiellettyä hedelmää. Ensin nainen ja sitten mies päättävät syödä sitä hedelmää. Näin he siis ottavat asiat omiin käsiinsä, sen sijaan että antaisivat Jumalan olla omalla tavallaan ja omana aikanaan Opettajansa ”hyvän- ja pahantiedossa”. Tuskallisin kokemuksin he maistavat elämän ja kuoleman katkeran vastakohtaisuuden. Hylkäämällä tosi tiedon Lähteen, joka johtaa loputtoman elämän tosi rikkauksiin, he syöksevät itsensä ja jälkeläisensä kurjiin olosuhteisiin, huonon johdon ja väärän tiedon alaisiksi. – 1. Moos. 2:17; 3:1–6, 16–19.

 4. Mitkä erinomaiset vastakohtaisuudet löydetään päinvastaisessa järjestyksessä Ilmestyskirjasta, ja minkä odotteen ne tarjoavat?

⁴ Jumalan sanan loppupuolelta löydämme enemmän vastakohtia joskin päinvastaisessa järjestyksessä. Me luemme miten ”vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan”, kärsii tappion taivaassa käydyssä sodassa ja miten se myöhemmin sidotaan ja poistetaan tyystin toiminnasta ”tuhanneksi vuodeksi”. Näin tapahtuu, ”ettei hän enää kansoja villitsisi” väärällä tiedolla ja huonosti johtaen. (Ilm. 12:7–9; 20:1–3) Kun on kuvailtu ”suuren Babylonin” ja sitten Saatanan järjestön kaikkien muiden osien ja kannattajien kukistuminen ja tuho Harmagedonin sodassa, niin tulemme eloisaan ja ihmeelliseen vastakohtaisuuteen. Me emme lue kirjaimellisen maan vaan Jumalan uuden asiainjärjestelmän, ”uuden taivaan ja uuden maan”, luomisesta. Sen sijaan että kuolema kuuluisi kuvaan, ei ”kuolemaa ole enää oleva”. Mielikuvituksessamme ei muodostu kuvaa ensimmäisestä miehestä ja hänen vaimostaan ja ihmisen johtoasemasta, vaan kuvaus taivaallisesta hallituksesta, joka varaa luotettavan johdon, jonka muodostaa Jeesus Kristus, Ylkä, ja hänen kristillinen seurakuntansa, ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”, tosi kirkko, ”valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu”. Sitten luemme ”elämän veden virrasta” emmekä kirjaimellisesta ’Eedenistä lähtevästä joesta’. Molemmilla rannoilla on puita, jotka eivät ole täynnä kiellettyä hedelmää vaan ovat ”elämän puita . . . antaen hedelmänsä joka kuukausi”, millä kuvataan Jumalan varauksia iankaikkisen elämän antamiseksi kaikkine rikkauksineen uskovalle, tottelevaiselle ihmiskunnalle ennallistetussa paratiisissa. – 1. Moos. 2:10; Ilm. 21:1–4; 22:1, 2, Um.

 5. Mikä kutsu annetaan ”elämän veden” suhteen, ja mitkä velvollisuudet siihen sisältyvät?

⁵ Lopuksi luemme kehotuksen: ”Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi”, emmekä Jumalan suosion menetyksestä ja karkotuksesta puutarhakodista. Elämää täydellisyydessä ei voida vielä saada, mutta tie sinne on selvästi viitoitettu. Varsinkin vuodesta 1934 lähtien tämä lehti Vartiotorni on osoittanut Raamatusta, että niiden, jotka haluavat nauttia Jumalan suosiosta ja Harmagedonissa varjeltumisen toivosta, täytyy antautua kokonaan hänelle, mikä vertauskuvataan vesikasteella. Heidän täytyy ilmaista kuuluvansa Jumalan muihin antautuneisiin palvelijoihin, jotka tunnetaan Jehovan todistajina. Tämä merkitsee kutsun viemistä heidän kanssaan taas toisille, jokaiselle, ”joka janoaa”, jotta he voisivat tulla ja alkaa sammuttaa janoaan. – Ilm. 22:17; ks. Vartiotorni 15.10.1934, s. 315, 316, § 31–34.

KUTSU TOSI RIKKAUKSIIN

 6. Miten voimme löytää itsellemme ’tien, joka vie elämään’, ja miten voimme auttaa toisia tässä suhteessa?

⁶ Miten tällainen kutsu annetaan toisille? Jeesus sanoi rukouksessaan: ”Tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.” Odottaessamme elämää todellisuudessa me voimme ja meidän täytyy alkaa nyt hankkia tätä elämän antavaa tuntemusta oppimalla ymmärtämään Raamatun totuutta. Jeesus sanoi myöhemmin samassa rukouksessa: ”Sinun [Jumalan] sanasi on totuus.” Se on ”elämän sanaa”, ja mukautumalla siihen kiinteästi me opimme tietämään, miten tulee kääntyä pois tieltä, ”joka vie kadotukseen”, ja sen vastakohtana löytää ”tie . . . joka vie elämään”. Sitten voimme kutsua ja auttaa muita tulemaan, että Jumala opettaisi heille ”teitänsä”, ja vaeltamaan tosi kristittyjen kanssa ”hänen polkujansa”, jotka johtavat tosi rikkauksiin. – Joh. 17:3, 17; Fil. 2:16; Matt. 7:13, 14; Jes. 2:3.

 7. Missä tilaisuuksissa Jeesus puhui ”elävästä vedestä”, ja mihin johtopäätöksiin se johtaa?

⁷ Jeesus alkoi palveluksensa alussa esittää tätä kutsua käyttäen samaa kuvausta, mikä on Ilm. 22:17:ssä. Hän ei rajoittanut sitä juutalaisiin, vaan hän puhui samarialaiselle vaimolle ”elävästä vedestä” ”Jumalan lahjana”. Sitten hän sanoi kutsuvasti: ”Se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.” Myöhemmin palveluksessaan hän huusi ääneen: ”Jos joku janoaa, niin tulkoon minun tyköni ja juokoon. Joka uskoo minuun, hänen sisimmästään on, niinkuin Raamattu sanoo, juokseva elävän veden virrat.” Tämä sisältää varmasti sen, että se, jota siunataan tällä elämän antavalla varauksella, ei pidätä sitä itsellään vaan kutsuu toisia, jokaista, ”joka janoaa, . . . ja joka tahtoo,” tulemaan ja ottamaan ”elämän vettä lahjaksi”. – Joh. 4:7–15; 7:37, 38; Ilm. 22:17.

 8. Mitä osaa Jumalan henki näyttelee elämän antavan tiedon hankkimisessa ja jakelemisessa?

⁸ Johannes lisää selityksen, että Jeesus ”sanoi [sen] Hengestä, joka niiden piti saaman, jotka uskoivat häneen”. (Joh. 7:39) Tämä tekee selväksi sen, että elämän antavan tiedon hankkiminen ja toisten auttaminen juomaan sitä on todellisuudessa Jumalan hengen toimintaa. Sitä ei voida tehdä ilman pyhän hengen apua. Tämä sulkee ehdottomasti pois kaiken ihmisten filosofian ja uskonnollisen perimätiedon, jotka tekevät ”Jumalan sanan tyhjäksi”. – Matt. 15:6.

 9. Mikä samankaltainen kutsu annettiin Jesajan kautta, minkä vastakohdan se muodostaa, ja miksi tämä oli sopivaa?

⁹ Jeesus ei ollut kumminkaan ensimmäinen, joka antoi tällaisen kutsun tällaisin sanoin. Yli 700 vuotta aikaisemmin Jehova lähetti profeettansa kautta tämän hätkähdyttävän kutsun: ”Kuulkaa, kaikki janoavaiset, tulkaa veden ääreen. Tekin, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa ja syökää; tulkaa, ostakaa ilman rahatta, ilman hinnatta viiniä ja maitoa. Miksi annatte rahan siitä, mikä ei ole leipää, ja työnne ansion siitä, mikä ei ravitse? Kuulkaa minua, niin saatte syödä hyvää, ja teidän sielunne virvoittuu lihavuuden ääressä.” (Jes. 55:1, 2) Millainen kutsu ja mikä vastakohtaisuus! Jehovan kansa raatoi Jesajan aikana kuninkaittensa ja ruhtinaittensa huonon johdon alaisuudessa ja maksoi korkean hinnan vääristä rikkauksista, jotka eivät antaneet ylläpitoa eikä turvaa. Ensinnäkin nuo juutalaiset odottivat suojelusta sellaisilta pakanakansoilta kuin assyrialaisilta ja egyptiläisiltä. (2. Kun. 16:7; 18:21) Sitä paitsi monet kääntyivät pappien huonon vaikutuksen takia suoranaiseen epäjumalanpalvelukseen, kun taas toiset tyytyivät palvomaan Jehovaa muodollisella ja ulkokultaisella tavalla. Jehova sanoi heille: ”Tämä kansa lähestyy minua suullaan ja kunnioittaa minua huulillaan, mutta pitää sydämensä minusta kaukana, ja . . . heidän jumalanpelkonsa on vain opittuja ihmiskäskyjä.” – Jes. 29:13.

10. Minkä vetoomuksen Jehova edelleen esitti kansalleen, ja minkä odotteen se tarjosi?

¹⁰ Jehova kehotti ja kutsui siis päinvastoin heitä ’kuulemaan häntä’ ja juomaan ”viiniä ja maitoa” eikä vain vettä ja lisäksi ”rahatta” ja ”hinnatta”. Hän kutsui heitä ’liittoonsa antaakseen lujat Daavidin armot’, ts. pysyvän valtakunnan ja hallituksen Suuremman Daavidin Kristuksen Jeesuksen, oikean ja todellisen ’kansojen ruhtinaan [johtajan] ja käskijän’, alaisuudessa. Hän kehotti heitä kääntymään pois omista ajatuksistaan ja teistään ja sen sijaan tarkkaamaan ’hänen sanaansa, joka hänen suustaan lähtee’. Hän takaa, että hänen sanansa ’menestyy’ ja että se ”tekee sen, mikä [hänelle] otollista on”. Tämän kutsun noudattaminen merkitsi sen tosi tiedon hankkimista, mikä johtaa varmasti tosi rikkauksiin. Seurauksena oli oleva ihastuttava vastakohtaisuus: ”orjantappurain . . . [ja] nokkosten sijaan” oli tuleva kypressejä ja myrttipuita ja koko luomakunta oli iloitseva, ”sillä iloiten te lähdette, ja rauhassa teitä saatetaan”. – Jes. 55:1–4, 8–13.

SANOMA MEIDÄN AJALLEMME

11. Miksi Jes. 55:6, 7:n sanoma oli sopiva Jesajan aikana, ja mikä rinnakkaisuus sillä on meidän aikanamme?

¹¹ Jehovan kansa oli Jesajan aikana enimmäkseen uppiniskaista ja kapinallista. Mutta se ei estänyt Jehovaa lähettämästä profeettansa kautta tätä erittäin vetoavaa kehotusta: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan; huutakaa häntä avuksi, kun hän läsnä on. Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.” (Jes. 55:6, 7) Me voimme nähdä, miten tämä sanoma oli sopiva silloin, mutta entä meidän aikanamme? Onko ihmiskunnan enemmistö uppiniskaista ja kapinallista nykyään Jumalan kannalta katsoen, varsinkin ne, jotka väittävät olevansa kristittyjä? Eikö kansallisuushenki ole nykyään voimakkaampi kuin koskaan aikaisemmin ja eikö se saa uskontojen tukea? Opettavatko nykyiset poliittiset ja uskonnolliset johtajat ihmisiä kuuntelemaan tarkkaavasti Kristuksen Jeesuksen alaisuudessa olevan Jumalan perustetun valtakunnan sanomaa, vai sanotaanko heille sen sijaan, että heidän kristillinen velvollisuutensa on palvella ja kannattaa sitä kansallista valtakuntaa ja hallitusta, jonka alaisuudessa he asuvat? Annetaanko ihmisille näistä elintärkeistä kysymyksistä tosi tietoa, joka johtaa tosi rikkauksiin, vai onko pääpettäjä, ”se vanha käärme”, ”tämän maailman jumala”, sokaissut heidän mielensä väärällä tiedolla? – Ilm. 12:9; 2. Kor. 4:4.

12. Millä tavalla ennustukset osoittavat Jesajan sanoman sopivan meidän aikaamme?

¹² Niin kuin monet ennustukset osoittavat, Jumala näki ja kertoi selvästi ennakolta ne olosuhteet, jotka tekevät edellä olevan sanoman sopivaksi meidän ajallemme. Paavali henkeytettiin kirjoittamaan: ”Viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, . . . kerskailijoita, . . . väkivaltaisia, . . . heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.” (2. Tim. 3:1–5) Jo Daavidin aikana Jumala puhui profeetallisesti kansojen ja hallitsijain yhteisvastustuksesta ”Herraa ja hänen voideltuansa vastaan”, nimittäin Kristusta Jeesusta vastaan sen jälkeen, kun hänet asetettiin Kuninkaaksi vuonna 1914 taivaallisella Siionin vuorella. (Ps. 2:1–6; Hepr. 12:22) Tämä demonien johtama yhteisvastustus kokoaa kansat ja ’koko maanpiirin kuninkaat’ Harmagedoniin, niin kuin on ennustettu Raamatun viimeisessä kirjassa. (Ilm. 16:13–16) Jeesuskin henkeytettiin esittämään yksityiskohtainen ennustus, joka puhuu ’hänen läsnäolonsa merkistä’ meidän aikanamme, jolloin oli oleva ”monta väärää profeettaa” ja jolloin ’laittomuus lisääntyy’ ja ihmiset ’eivät välitä’, minkä tähden Jumalan lopullinen tuomio kohtaa heitä ”niinkuin paula”. – Matt. 24:3, 11, 12, 39, Um; Luuk. 21:35.

13. Minkä jyrkän vastakohdan Jeesus esitti Matt. 7:13, 14:ssä yhtäpitävästi Jes. 55:6, 7:n kanssa?

¹³ Jes. 55:6, 7:ssä oleva sanoma voimakkaine vetoomuksineen on varmasti sopiva meidän ajallemme, mutta kysymys on: Miten me suhtaudumme siihen? Menemmekö me enemmistön mukana sitä ’avaraa ja laveaa tietä, joka vie kadotukseen’, jättäen huomioon ottamatta ja kenties vastustaenkin kokonaan pyyntöä: ”Etsikää Herraa silloin, kun hänet löytää voidaan”? Jeesus sanoi selvästi, että ”se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka sen löytävät”. Hän teki kuitenkin selväksi kehotuksen: ”Menkää ahtaasta portista sisälle.” Se ei ole mahdotonta. Jumala ei ole tehnyt sitä vaikeaksi. Hän päinvastoin kehottaa meitä hylkäämään jumalattoman tien ja kääntymään puoleensa. Hän on valmis osoittamaan armoa, ja ”hänellä on paljon anteeksiantamusta”. – Jes. 55:6, 7; Matt. 7:13, 14.

14. Paitsi vastakohtaisuuksia mitä kiinnostavia rinnakkaisuuksia löydämme Raamatun ennustuksista?

¹⁴ Tämän ”ahtaan portin” löytäminen ja kannustin ’kaidan tien’ kulkemiseen ei vaadi ainoastaan täsmällistä tietoa vaan myös syvää arvostusta. Kuten jo mainittiinkin, vastakohdat voivat olla suureksi avuksi tässä suhteessa. Jeesus totesi vastakohtien esittämisen opetusmenetelmäksi ja käytti sitä usein sekä opetuslapsilleen että kansanjoukoille puhuessaan. Mutta ennen kuin tarkastelemme joitakin näistä vastakohtaisuuksista, on jotain muuta merkille pantavaa, ei vastakohtaisuutta vaan rinnakkaisuutta. Jeesus tiesi, että olosuhteet Israelissa olivat hänen aikanaan monessa suhteessa läheisesti rinnakkaiset Jesajan ajan olosuhteille, ja hän lainasi usein Jesajan ennustusta osoittaen sen täyttyvän hänen omana aikanaan. Niinpä hän kerran sanoi fariseuksille: ”Oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: ’Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana’.” (Matt. 15:7–9; ks. Jes. 29:13) Jeesus tiesi myös, että meidän aikamme olosuhteet erityisesti kristikunnassa olisivat läheisesti rinnakkaiset hänen oman aikansa olosuhteille ja tietysti myös Jesajan ajan olosuhteille. Pitäkäämme tämä mielessämme kuunnellessamme Jeesuksen esittävän eräitä jyrkkiä vastakohtaisuuksia, mitkä auttavat meitä arvostamaan tosi rikkauksia.

KAKSI LUOKKAA ASETETTU VASTAKKAIN

15. Mitä opetuslapsiaan koskevia vastakohtaisuuksia Jeesus esitti Luuk. 6:20, 21:ssä ja millä perusteella?

¹⁵ Vuoden 31 pääsiäisen jälkeen Jeesus piti hyvin tunnetun vuorisaarnan. Se pidettiin suuren ihmisjoukon kuullen mutta oli tarkoitettu pääasiassa hänen opetuslapsilleen, jotka olivat kokoontuneet hänen lähelleen. (Matt. 5:1, 2) Matteus esittää kokonaan hänen saarnansa luvuissa 5–7, mutta Luukas kertoo lyhyemmässä selostuksessaan alkuosan yllättävien vastakohtien sarjasta tai paremmin sanoen kaksoissarjasta. Jeesus puhuu ensiksi opetuslapsilleen, kuinka he siihen asti olivat kärsineet vaikeiden olosuhteiden vuoksi. Hän sanoo: ”Autuaita [onnellisia, Um] olette te, köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt isoatte, sillä teidät ravitaan! Autuaita te, jotka nyt itkette, sillä te saatte nauraa!” (Luuk. 6:20, 21) Pane merkille, että kussakin lausunnossa on vastakkaisuudet, mutta sen sijaan että hän ilmaisi myötätuntoa, hän sanoo joka kerta: ”Autuaita [onnellisia, Um] olette te.” Miksi? Koska oli tullut aika heidän kokea suuri muutos. Oltuaan tähän asti köyhiä ja nälkäisiä ja itkeviä heidän piti nyt rikastua Jumalan valtakunnan perinnöllä, ja heidän luvattiin tulevan kylläisiksi ja saavan nauraa.

16. Mihin toiseen luokkaan Jeesus sitten viittasi, ja minkä seikan hän paljastaa heistä?

¹⁶ Sitten tulee mitä kiinnostavin vastakohtaisuus. Jeesus sanoo: ”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan – Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.” (Luuk. 6:22, 23) Jeesus ei ainoastaan kerro tässä opetuslapsilleen onnellisuuden lisäsyystä, vaan myös mainitsee toisen ihmisluokan, nimittäin ne, jotka olivat vastuussa hänen opetuslapsilleen osoitetusta törkeästä kohtelusta. Hän viittaa tähän vainoojien pahan luokan tunnukseen sanoessaan, että ”näin tekivät heidän isänsä profeetoille” (tosi profeetoille), mm. Jesajalle. Ketkä olivat näitä isiä? Jesaja sanoo heidän olleen Israelin hallitusmiehiä, [Jumalan] ’kansan vanhimpia ja sen päämiehiä’, erityisesti uskonnollisia johtajia, ”pappi ja profeetta” (väärä profeetta), jotka ”hoipertelevat väkijuomasta, . . . He horjuvat näyissä, huojuvat tuomioissa”. – Jes. 3:14; 28:7.

17, 18. a) Keille puhutaan Luuk. 6:24–26:ssa olevien vastakohtien sarjassa? b) Mitä kohtia Jeesus sitten korosti?

¹⁷ Jeesus esittää nyt suoraan tälle pahalle luokalle muita vastakohtia, mutta päinvastaisessa järjestyksessä kuin edellä. Voimme kuvitella myös, ettei Jeesus nyt katso suoraan opetuslapsiinsa, vaan kohottaa katseensa koko joukkoon ja näkee sen keskuudessa lukuisasti niitä, joihin hänen toinen sarjansa soveltuu. Hänen seuraava lausuntonsa ilmaisee tämän laajemman piirin: ”Mutta teille, jotka kuulette, minä sanon”, ts. jokaiselle, joka ottaisi vaarin ja hyötyisi hänen opetuksestaan. – Luuk. 6:27; 7:1.

¹⁸ Huomaa nyt tämän toisen sarjan ytimekkäät vastakohtaisuudet, kun Jeesus sanoo: ”Mutta voi teitä, te rikkaat, sillä te olette jo saaneet lohdutuksenne! Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset, sillä teidän on oleva nälkä! Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä! Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Sillä niin tekivät heidän isänsä väärille profeetoille”, ts. imarrellen ja itsekkään edun vuoksi. – Luuk. 6:24–26.

19. Mitkä samanlaiset vastakohtaisuudet löydämme Jes. 65:13, 14:stä, ja mihin kysymyksiin ne johtavat?

¹⁹ Tässä voimme havaita jälleen läheisen renkaan profeetta Jesajan ja suuremman profeetan Kristuksen Jeesuksen välillä. Lausuntojen samanlaisuus ei näy ainoastaan kehotuksessa tulla juomaan (ks. kpl. 7–9), vaan myös juuri mainituissa vastakohtaisuuksissa. Kuulehan, mitä Jesaja henkeytettiin kertomaan: ”Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.” (Jes. 65:13, 14) Onko näiden kummankin profeetan esittämillä vastakkaisuuksilla rinnakaistäyttymys meidän aikanamme? Auttavatko ne meitä tunnistamaan selvemmin niihin sisältyvät kaksi luokkaa? Elvyttävätkö ne tosi rikkauksien arvostustamme? Ja onko yksilölle mahdollista paeta toisesta luokasta toiseen, vaikka suuri juopa erottaakin ne luokkina toisistaan?

20. Mitkä erilaiset opetusmenetelmät Jeesus omaksui?

²⁰ Käsitelläksemme näitä kysymyksiä asianmukaisesti tarkastelemme seuraavassa tutkielmassa jotain erittäin kiinnostavaa, mitä Jeesus sanoi myöhemmin tästä samasta asiasta. Hän ei ainoastaan opettanut selvällä puheella ja suoranaisesti selittäen, niin kuin hän teki suuressa osassa vuorisaarnaa, vaan hän käytti opetuksessaan myös runsaasti kuvauksia eli vertauksia puhuessaan ihmisjoukoille. ”Ilman vertausta hän ei puhunut heille mitään”, sanoo Matteus. (Matt. 13:34; ks. myös jakeita 10–15) Yksi näistä vertauksista keskittyy Luuk. 6:20–26:ssa mainittujen kahden luokan ympärille ja ansaitsee yksityiskohtaisen tarkastelumme.

21. Miksi Luuk. 6:20–26:ssa olevat kaksi luokkaa olivat huomattavina Jeesuksen ajatuksissa ja lausunnoissa?

²¹ Eräs asia on selvä. Nämä kaksi luokkaa, joihin Jeesus viittasi palveluksensa alussa, olivat kiinteästi hänen mielessään ja huulillaan, koska 1) ne luonnosteltiin selvästi Heprealaisissa kirjoituksissa, 2) ne olivat jo paljastuneet ennen hänen palveluksensa alkuakin, ja hän tiesi Kirjoituksista niiden jatkuvasti paljastuvan, ja 3) hän tiesi, että nämä samat raamatunpaikat ynnä hänen oma opetuksensa olisivat valistuksen lähteenä ja varoituksena ”meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut”. Olkaamme siis niiden joukossa, ’jotka kuulevat’! – 1. Kor. 10:11; Luuk. 6:27.