Hellittämättömyys rukouksessa tuottaa palkan

”Nämä kaikki pysyivät hellittämättä yksimielisesti rukouksessa.” – Apt. 1:14

 1. Mitä hellittämättömyys jossakin merkitsee?

’HELLITTÄMÄTTÖMYYS’ jossakin merkitsee tietyn menettelyn noudattamista vakaasti ja jatkuvasti, kunnes tavoite on saavutettu. Hellittämättömyyteen sisältyy ajatus vaikeuksien ja vastustuksen voittamisesta, kunnes menestys on saavutettu.

 2. Mistä syistä Jeesuksen opetuslasten oli sopivaa ’pysyä hellittämättä rukouksessa’?

² Sopivasti Apostolien tekojen 1:14 sanoo Jeesuksen tosi seuraajien pienestä joukosta, että ”nämä kaikki pysyivät hellittämättä yksimielisesti rukouksessa”. He tiesivät, että Jeesus oli noussut kuolleista, ja he olivat juuri todistaneet hänen taivaaseen nousemisensa, mutta oli paljon sellaista, mitä he eivät ymmärtäneet. Voimaa antava luvattu pyhä henki ei ollut vielä tullut heidän päälleen. (Apt. 1:8) He eivät vielä täysin ymmärtäneet, miksi Jumala oli sallinut heidän rakkaan Johtajansa naulitsemisen tuohon hirvittävään kidutuspaaluun. Sen tekemisestä vastuussa olevat pitivät edelleen valtaa eikä ollut merkkiäkään mistään muutoksesta heidän asenteessaan. He olivat olleet hellittämättömiä säälimättömässä vastustuksessaan. Siksi tarpeestaan tietoiset Jeesuksen seuraajat pysyivät hellittämättöminä rukoillessaan Häntä, johon he uskoivat.

 3. a) Milloin heidän rukouksiinsa vastattiin, ja miten se vaikutti siihen, mitä he pitivät tärkeimpänä? b) Mikä laaja todistus annettiin noina varhaisina päivinä?

³ Helluntaipäivän alkaessa heidän uskon rukouksensa saivat totisesti heidän odotuksensa ylittäneen vastauksen. He alkoivat ymmärtää Jeesuksen viimeisiä sanoja, jotka hän esitti heille ennen taivaaseen nousemistaan. Sen sijaan että he olisivat pitäneet tärkeimpänä ajankohtaa, kuten ilmeni heidän kysymyksestään: ”Herra, ennallistatko sinä Israelille valtakunnan tänä aikana?” heidän huomionsa keskittyi nyt heidän tehtäväänsä olla Jeesuksen ’todistajia sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja maan ääriin asti’. (Apt. 1:6–8) Minkä rohkean ja perusteellisen todistuksen Pietari antoikaan tuona helluntaipäivänä, kun hän mm. julisti: ”Tämän Jeesuksen Jumala herätti, minkä todistajia me kaikki olemme”! – Apt. 2:32; ks. myös Apt. 2:40; 3:15; 4:33; 5:32.

 4. Miten Jeesuksen seuraajat nykyään näkevät tarpeelliseksi olla hellittämättömiä rukouksessa?

⁴ Samoin Jeesuksen tosi seuraajien nykyään tarvitsee olla hellittämättömiä rukoillessaan ”häntä, joka voi meissä vaikuttavan voimansa mukaisesti tehdä enemmän kuin yltäkylläisesti yli kaiken sen, mitä pyydämme tai mielessämme kuvittelemme”. (Ef. 3:20) Vaikka he ovatkin saaneet paljon ymmärrystä Jehovan tarkoituksen ja sen toteutumisen suhteen, on vielä paljon sellaista, mistä he eivät tiedä yksityiskohtia sekä vielä tulevaisuudessa olevien tapahtumien tarkan ajoituksen että sen suhteen, miten Saatanan asiainjärjestelmän täydellistä loppua koskevat monet raamatunkohdat tulevat täyttymään. Niihin sisältyy Jehovan kansaa koskevia profeetallisia mainintoja, esimerkiksi se joka on Jesajan 26:20:ssä: ”Mene, kansani, . . . lymyä hetkinen, kunnes viha on ohitse mennyt.”

 5. a) Mitkä kaksi tärkeää asiaa vaaditaan Jehovan todistajilta? b) Mitä seurauksia Jumalan valtakunnan sanoma on saanut aikaan maailmassa, ja miten se ennustettiin?

⁵ Jehovan palvelijat käsittävät, että kiireellisempää huomiota sillä välin vaatii tehtävänä oleva suuri työ ja se asema, joka heidän tulee Jumalan heille antaman nimen Jehovan todistajat mukaisesti säilyttää. (Jes. 43:10–12) Tämä työ ja heidän asemansa vaatii hellittämättömyyttä. Jumalan valtakunnan sanoma merkitsee maailmallisten kansojen ja valtakuntien tuhoa. (Jer. 25:15–30) Jumalan valtakunta ”on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun”. Nykyajan kansallishenkiset hallitusmiehet eivät pidä tästä sanomasta. Heidän yhteinen vastustuksensa käy yhä ilmeisemmäksi. He ”nousevat . . . yhdessä . . . Herraa [Jehovaa] ja hänen voideltuansa [valtaistuimelle asetettua Kuningasta Kristusta Jeesusta] vastaan”. – Ps. 2:2–6; Dan. 2:44.

 6. a) Mitä ominaisuuksia vaaditaan nykyään? b) Miten jokaista tilannetta pitäisi katsella, ja miten tarpeemme tässä suhteessa on täytetty?

⁶ Jumalan palvelijat tarvitsevat nykyään paljon rohkeutta kyetäkseen sanomaan niin kuin ensimmäisen vuosisadan apostolit: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” (Apt. 5:29) Sellainen rohkeus ei riipu omista voimavaroistamme ja luonteestamme, joista harvoilla meistä on mitään kerskattavaa. Tällaisen ominaisuuden ilmaiseminen vaatii Jumalan tarkoituksen samoin kuin Jumalan sanassa esitettyjen vanhurskaitten mittapuitten ja periaatteitten selvää ymmärtämistä ja havaitsemista. Ihmiskunnan keskuudessa ei ole koskaan esiintynyt niin laajamittaista peräänantamista itsekkyydelle, väkivallalle, turmelukselle ja kaikenlaiselle epäpuhtaudelle. (2. Tim. 3:1–5) Näinä ”viimeisinä päivinä” on taisteltava monenlaista painetta vastaan. Sen tähden meidän täytyy oppia katselemaan jokaista tilannetta ja ongelmaa Jumalan näkökannalta. Vain häneltä me voimme saada tosi valistusta hänen Sanansa kautta ja hänen henkensä ja järjestönsä avulla. (Ps. 36:10) Siksi tarvitaan hellittämättömyyttä rukouksessa ja aidon lujan uskon, voittoisan uskon, rakentamista. Koska Jehova tietää meidän tarpeemme, hän on Sanassaan huomaavaisesti antanut meille paljon ajankohtaista rohkaisua, neuvoja ja varoituksia näissä tärkeissä asioissa. Ensiksi on tarkasteltavana kysymys, kuka voi rukoilla ja millä ehdoilla, jos millään.

JEHOVA – ’RUKOUKSEN KUULIJA’

 7. a) Kuka on ’rukouksen Kuulija’, ja miksi Daavid usein tarvitsi häntä? b) Mitä erinomaista ohjausta on varattu niille, jotka tuntevat itsensä arvottomiksi? (Ps. 103:8–14)

⁷ Jehova henkeytti palvelijansa Daavidin kirjoittamaan: ”Sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha.” (Ps. 65:3) Daavid itse usein koki, miten tarpeellista on olla hellittämätön rukouksessa, kuten ilmenee monista hänen kirjoittamistaan psalmeista. Joskus hellittämättömyyttä tarvittiin heti paikalla, koska hänen vihollisensa painostivat häntä säälimättä, kuten osoitetaan Psalmissa 70:2–6. Toisinaan hellittämättömyyden tarve aiheutui hänen omista heikkouksistaan ja erehdyksistään, joista toiset olivat vakavia. Jos sinä satut tuntemaan itsesi arvottomaksi lähestymään Jumalaa rukouksessa tämän takia ja ajattelet, ettei hän kuule sinua, niin kannustamme sinua lukemaan ja lukemaan uudelleen Psalmin 51:3–14. Jakeisiin 11–13 muistiin merkityt sanat voisivat hyvin muodostaa oman rukouksesi perustan.

”Peitä kasvosi näkemästä minun syntejäni, pyyhi pois kaikki minun pahat tekoni. Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki. Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.”

 8. Kenestä todellisuudessa riippuu valinta Jehovaa lähestyttäessä, ja mitkä ovat ehdot?

⁸ Kun Jumalasta sanotaan, että ”sinä kuulet rukouksen: sinun tykösi tulee kaikki liha”, niin merkitseekö se sitä, että kuka tahansa on vapaa tekemään siten milloin tahansa hän haluaa? Ei. Todellisuudessa se tapahtuu päinvastaisella tavalla, kuten samassa psalmissa myöhemmin todetaan: ”Onnellinen on se, jonka sinä [ts. Jehova] valitset ja panet lähestymään, jotta hän voi asua esipihoissasi.” (Ps. 65:5, UM) Vaikka kutsu on avoinna kaikille, lähestyminen täytyy tapahtua täysin vilpittömästi. Vaikkei uskosi ehkä olekaan aluksi luja, sen täytyy olla tosi. ”Herra on lähellä . . . kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat.” – Ps. 145:18.

 9. Miksi meidän täytyy esittää rukouksemme Jehovalle aina Jeesuksen nimessä?

⁹ Lisäksi meidän täytyy esittää rukouksemme Jehovalle aina Kristuksen Jeesuksen nimessä, hänen joka on ainoa Jumalan määräämä kanava. (Joh. 14:13, 14) Me tunnustamme kiitollisina Kristuksen sovitustyön koko ihmiskunnan puolesta ja sen, että hän nyt palvelee Jumalan ylimmäisenä pappina, jonka välityksellä me voimme lähestyä ”vapaasti puhuen ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta, jotta saisimme armon ja löytäisimme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan”. – 1. Tim. 2:4–6; Hepr. 2:9; 4:14–16.

10. Miten Psalmi 15 antaa edelleen hyödyllistä opastusta tässä asiassa?

¹⁰ Saadaksesi lisää tietoa siitä, millaisen ihmisen Jumala valitsee, ehdotamme, että luet Psalmista 15 henkeytetyn vastauksen kysymykseen: ”Herra, kuka saa vierailla sinun majassasi, kuka asua sinun pyhällä vuorellasi?” Meidän täytyy tunnustaa siinä esitetyt periaatteet vanhurskaiksi, ja meidän täytyy pyrkiä täyttämään ne, vaikka joskus saatammekin epäonnistua.

11. a) Keiden hyödyksi Pyhän Raamatun kirjoitukset pääasiassa kirjoitettiin? b) Mitä rohkaisua voidaan saada Salomon rukouksesta, jonka 1. Kuningasten kirjan 8:41–43 esittää?

¹¹ Ehkä sanot, ja aivan oikein, että Pyhän Raamatun kirjoitukset, mukaan luettuina jo mainitut, keskittyvät Jumalan kansaan ja soveltuvat siihen kuuluviin, varsinkin kristilliseen seurakuntaan, joka muodostaa hengellisen Israelin, ”Jumalan Israelin”. (Room. 15:4; 1. Kor. 10:11; Gal. 6:16) Näihin verrattuna pidät ehkä itseäsi ulkopuolisena eli muukalaisena niin sanoaksemme, aikaisemman elämäntapasi vuoksi ja siksi, ettet ollut lainkaan kiinnostunut uskonnosta. Monet ovat sellaisessa asemassa nykyään. Älä kuitenkaan ole herkkä luopumaan. Muista, että Salomo esittäessään monia anomuksiaan Jehovalle temppelin vihkiäisissä rukoili myös ”muukalaisen” puolesta, ”joka ei ole sinun kansaasi Israelia, [vaan joka] tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden”. Hän rukoili Jehovaa: ”Kuule taivaasta, asuinpaikastasi, häntä ja tee kaikki, mitä muukalainen sinulta rukoilee, että kaikki maan kansat tuntisivat sinun nimesi ja pelkäisivät sinua, samoin kuin sinun kansasi Israel.” – 1. Kun. 8:41–43.

12, 13. a) Miten Jesaja henkeytettiin kirjoittamaan ”muukalaisista”? b) Keiden hyödyksi ja millä tavalla näitä ilmaisuja voidaan soveltaa?

¹² Lisäymmärrystä ja kannustusta näiden ”muukalaisten” suhteen esitetään Jesajan 56:6–8:ssa:

”Ja muukalaiset, jotka ovat liittyneet Herraan, palvellakseen häntä ja rakastaakseen Herran nimeä, ollakseen hänen palvelijoitansa, kaikki, jotka pitävät sapatin eivätkä sitä riko ja pysyvät minun liitossani, ne minä tuon pyhälle vuorelleni ja ilahutan heitä rukoushuoneessani, ja heidän polttouhrinsa ja teurasuhrinsa ovat otolliset minun alttarillani, sillä minun huoneeni on kutsuttava kaikkien kansojen rukoushuoneeksi.”

¹³ Mikä viehättävä kuvaus! Näitä ”muukalaisia” ei komenneta, vaan he liittyvät iloiten Jehovan yhteyteen rakkaudesta hänen nimeään ja kaikkea sitä kohtaan, mitä se edustaa. Heidän koko elämästään (ei vain joka seitsemännestä päivästä) tulee ’sapatin pitämistä’, Jehovalle omistettua elämää; siten he pääsevät Hänen lepoonsa, kuten Paavali selittää Heprealaiskirjeen 4:1–10:ssä. Apostoli Paavali osoittaa myös, kuinka ”kokonaispolttouhreilla ja syntiuhreilla” on käytännöllinen sovellutus antautuneisiin kristittyihin, kun hän kirjoittaa:

”Uhratkaamme aina hänen kauttaan Jumalalle ylistysuhria, se on niiden huulten hedelmää, jotka julistavat julkisesti hänen nimeään. Sitä paitsi älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.” – Hepr. 13:15, 16.

14. Mikä oli ”rukoushuone” Jesajan aikana, ja mitä se vertauskuvasi?

¹⁴ Jesajan aikana Jehovan ”rukoushuone” oli tietysti Salomon rakentama temppeli. Tämä temppeli oli vertauskuva Jumalan suuresta hengellisessä temppelissä. Jumala on persoonallisesti läsnä tämän hengellisen temppelin taivaallisessa kaikkein pyhimmässä. Tämän temppelin pyhässä ovat vielä maan päällä olevat Jeesuksen Kristuksen hengestä siinneet seuraajat. Heidän kuvataan olevan myös tässä hengellisessä temppelissä papeille varatulla maallisella esipihalla.

15. a) Miten ”suuri joukko” tunnistetaan Ilmestyksen 7:9–17:ssä? b) Miten tämä soveltuu nykyään Jehovan todistajiin?

¹⁵ Sopusoinnussa edellä olevan kanssa ja sen jälkeen, mitä Ilmestyksen 7:1–8 sanoo 144 000 jäsentä käsittävän hengellisen Israelin muodostavasta kristillisestä seurakunnasta, luemme seuraavaksi ”suuresta joukosta”, jolla myös on Jumalan suosio; ja todistukseksi antautumisestaan hänelle siihen kuuluvat ”suorittavat hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään”. (Ilm. 7:15) Tämä kaunis näky esittää kansainvälisen ”suuren joukon” palvelemassa Jehovaa hänen temppelissään, ts. maallisilla esipihoilla, jotka on varattu niitä varten, jotka eivät ole hengellisiä israelilaisia, ikään kuin se olisi ”pakanain esipihassa”. Nykyään Jehovan todistajien suuri enemmistö ilmaisee olevansa ”suurta joukkoa”, jolla on ikuisen elämän toivo Jumalan valtakunnassa paratiisimaassa. Jeesus sanoi näitä ”muiksi lampaiksi, jotka eivät ole tästä tarhasta”. Ja Jeesus jatkoi, että kaikista hänen aidoista lampaistaan nykyään ’tulee yksi lauma yhden paimenen alaisuudessa’. – Luuk. 12:32; Joh. 10:16.a

16. Mitkä palkitsevat odotteet asetetaan niiden eteen, jotka etsivät vilpittömästi Jehovaa?

¹⁶ Olet tervetullut liittymään tämän Jehovan tosi palvojien kiinteästi yhdessä toimivan joukon yhteyteen. Tulet toteamaan sen erittäin onnelliseksi kokemukseksi. Tulet saamaan siitä käytännöllistä apua ja suurta rohkaisua kehittäessäsi hellittämättömyyttä rukouksessa tosi uskossa. Se johtaa tuloksiin, sillä Jehovasta ”tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä”. (Hepr. 11:6) Hellittämättömyyttä rukouksessa uskoon yhdistettynä korostetaan erittäin kiinnostavalla tavalla Luukkaan evankeliumissa.

17. Miten Jaakobin kokemus enkelin kanssa antaa erinomaisen esimerkin hellittämättömyydestä?

¹⁷ Tässä vaiheessa haluamme palauttaa mieleesi poikkeuksellisen esimerkin hellittämättömyydestä ja sen runsaasta palkitsemisesta. Tarkoitamme aikaa, jolloin Jaakob paini koko yön aineellistuneen enkelin kanssa. Vaikka enkeli aiheutti Jaakobin lonkkanivelen sijoiltaan menemisen, niin Jaakob ei päästänyt häntä menemään, vaan sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Silloin enkeli sanoi sellaista, millä olisi pysyvä merkitys: ”Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut.” Lopulta hän myös siunasi Jaakobin. Jaakob meni totisesti paljon pitemmälle kuin vain noudatti tiettyä menettelyä vakaasti ja jatkuvasti. Hänen täytyi kirjaimellisesti painiskella ja jatkaa sitä vammautuneena, kunnes hän sai sen mitä halusi. Hän sai suurenmoisen siunauksen kuten hän sanoi: ”Minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut.” Mikä erinomainen esimerkki hellittämättömyydestä rukouksessa! – 1. Moos. 32:24–30.

[Alaviitteet]