Toivo joka perustuu Jumalan paljastuvaan tarkoitukseen
”Toivo meille on ikäänkuin sielun ankkuri, varma ja luja.” – Hepr. 6:19.
1. Millaisia ajatuksia ovat jotkut maailmallisesti viisaat ihmiset esittäneet toivosta?
MUINAISET maailmallisesti viisaat kreikkalaiset väheksyivät toivoa. He omaksuivat sellaisen näkökannan, että koska kohtalo on muuttumaton, niin toivo on harhakuvitelma. Sanoipa eräs heistä toivoa ”ihmisen kiroukseksikin”. Myöhemmin sanoi muuan englantilainen kirjailija: ”Pahempaa kuin kuoleman katkeruus on toivo.” Ja ateistinen saksalainen filosofi Nietzsche kirjoitti: ”Toivo on pahin kaikista pahoista asioista, sillä se pitkittää ihmisen kidutusta.”
2. Mitä viime vuosina on opittu tietämään toivon lääketieteellisestä arvosta?
2 Mutta sen jälkeen ovat toiset tehneet täysin erilaisia johtopäätöksiä toivosta. Eräs huomattava psykosomaattisen lääketieteen tutkija huomasi, että ihmiset, joilla oli toivoa, pystyivät paljon paremmin selviämään rasittavista tilanteista. Eräs toinen lääkäri osoitti toivon olevan ainoa selitys sellaisiin lukuisista tuskallisista sairauksista parantumisiin, jotka ovat saattaneet lääkärit ymmälle. Ja eräs huomattava amerikkalainen henkisten sairauksien asiantuntija omistaa eräässä oppikirjassa useita sivuja toivon lääkinnällisen voiman osoittamiseen.
3. a) Miten Jehova on ottanut huomioon toivon tarpeemme? b) Miten tätä voitaisiin valaista?
3 Luojamme Jehova Jumala tietää vielä paremmin ihmisen toivon tarpeen, varsinkin hengellisen hyvinvoinnin ollessa kysymyksessä. (Ps. 103:14) Hän on laupeudessaan ryhtynyt toimenpiteisiin tästä tärkeästä tarpeesta huolehtimiseksi. Sen lisäksi, että hän on esittänyt toivoa herättäviä lupauksia, hän on antanut toistamiseen ilmaisuja siitä, että ne tulevat täytetyiksi. Niinpä hän on varannut alati vahvistuvan perusteen toivolle. Tätä voitaisiin verrata siihen, mitä isä saattaisi tehdä antaessaan lastensa tietää, mitä hänen mielessään on. Ehkä isä haluaa viedä koko perheen viikoksi lomalle. Se, mitä hän näin ollen ilmoittaa lapsille, antaa heille perusteen toivolle, odotteelle. Kun hän sitten antaa heidän tarkkailla matkavalmisteluja, niin heidän toivonsa vahvistuu. Mahdolliset epäilyt sen suhteen, mennäänkö todella lomalle, raivautuvat pois tieltä.
4. Mikä tarkoitus Jumalalla oli mielessään, kun hän loi maan ja ihmisen?
4 Samoin kuin isän mielessä olisi loma itselleen ja perheelleen jo ennen sen mainitsemista lapsille, Jehova Jumalallakin oli maata ja ihmistä koskeva tarkoitus jo ennen niiden luomista. Raamattu osoittaa, ettei Jumala ’maata autioksi luonut, vaan asuttavaksi hän sen valmisti’ täydellisiä ihmisluomuksia varten, jotka eläisivät iankaikkisesti paratiisissa. Luotuaan ensimmäisen ihmisparin hän lausui tarkoituksensa heihin nähden sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa . . . kaikki maan päällä liikkuvat eläimet.” – Jes. 45:18; 1. Moos. 1:28.
5. Minkä lupauksen hän antoi Eedenissä osoittaakseen, ettei hänen alkuperäinen tarkoituksensa maan ja ihmisen suhteen ollut muuttunut?
5 Kun eräs enkeli kapinoi ja teki itsestään Saatanan ja kun Aadam ja Eeva yhtyivät hänen kapinaansa, niin muuttiko Jehova Jumala tarkoitustaan maan ja ihmisen suhteen? Ei lainkaan, sillä hän esitti juuri silloin ensimmäisen ennustuksensa, ennustuksen, joka tähtäsi tämän tarkoituksen täyttymiseen. Hän sanoi: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” Tähän lupaukseen (joka on kerrottu 1. Moos. 3:15:ssä) sisältyi siis toivo, että vanhurskaus saisi lopulta riemuvoiton ja Jehovan tarkoitus maan ja ihmisen suhteen toteutuisi. Toiset kohdat Raamatussa osoittavat tämän toivoa herättävän lupauksen viitanneen eteenpäin pääasiallisen ”siemenen” ja hänen uskollisten tovereittensa muodostaman yhteisön hoidossa olevaan Valtakuntaan. – Ef. 1:8–12; 1. Piet. 1:18–21; 2:4–9; Ilm. 5:9, 10.
JEHOVAN SANA ON AINA OSOITTAUTUNUT TODEKSI
6. Miksi voimme luottaa täysin Jehovan lupauksiin?
6 Miksi me voimme nyt luottaa varmasti siihen, että Jehova Jumala täyttää lupauksensa? Toisaalta siksi, että hänellä on voima ja viisaus saattaa tarkoituksensa toteutumaan. Siitä syystä hän voi pitää ”olemattomia, ikäänkuin ne olisivat”. (Room. 4:17) Ja toisaalta me voimme uskoa täysin tähän alkuperäiseen Valtakuntaa koskevaan ennustukseen ja lupaukseen, koska Jehova Jumala on siitä lähtien osoittautunut luotettavaksi sanansa täyttämisessä. (Joos. 21:45) Jumala on uskollinen. – 1. Piet. 4:19.
7, 8. Mitkä esimerkit voitaisiin esittää Jehovan sanan luotettavuudesta Nooan ajasta Salomon päiviin?
7 Eivätkö Jumalan Nooalle lausumat sanat suuresta tulvasta ja siinä varjeltumisesta toteutuneet, kun pahat hävitettiin? (1. Moos. 6:17–19; 8:15–19) Eikö Jumalan Aabrahamille antama lupaus, että hän ja Saara saisivat pojan vanhalla iällään, täyttynyt? (1. Moos. 17:19; 21:1–3) Entä Jehovan sanat Moosekselle? Jehova lupasi vapauttaa israelilaiset Egyptin orjuudesta ja viedä heidät maahan, joka vuotaa maitoa ja hunajaa. Tekikö hän niin? Totisesti hän teki, niin kuin Joosuakin todisti: ”Koko sydämenne ja koko sielunne tietäköön, ettei ainoakaan kaikista niistä teitä koskevista lupauksista, jotka Herra, teidän Jumalanne, on antanut, ole jäänyt täyttämättä; kaikki ovat toteutuneet teille, ei ainoakaan niistä ole jäänyt täyttämättä.” – Joos. 23:14.
8 Jehova lupasi edelleen israelilaisille, että jos he ovat tottelevaisia, niin he olisivat hänen erikoisomaisuutensa ja saisivat iloita menestyksestä, rauhasta ja hyvinvoinnista. Tämä lupaus täyttyi nimenomaan kuningas Salomon hallituksen alaisuudessa. Salomo saattoi sanoa temppelin vihkiäisissä: ”Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.” – 1. Kun. 8:56; 5. Moos. 4:3–8, 37–40.
9. Mitkä Israelin historian myöhempien päivien tapahtumat osoittavat, että Jehovan sana on luotettava?
9 Mutta Jehova Jumala varoitti myös, että jos he kääntyvät pois hänestä, niin heitä rangaistaisiin. Hän todellakin ennusti heidän joutumisensa Babylonian pakkosiirtolaisuuteen. Kun he kääntyivät pois Jehovasta, niin hän tosiaan rankaisi heitä sanansa mukaisesti. (5. Moos. 31:29; Jes. 39:5–7; 2. Aikak. 36:15–21) Samoin hän ennallisti lupauksensa mukaan katuvan jäännöksen sen kotimaahan. (3. Moos. 26:41–45; Esra 1:1–3) Viimeiseksi Jehova ennusti suurimman profeettansa, oman Poikansa Jeesuksen Kristuksen, suun kautta Jerusalemin toisen hävityksen. Tämä täyttyi vuonna 70, kun Rooman sotajoukot kenraali Tituksen johdolla hävittivät Jerusalemin ja sen loistoisan temppelin. (Luuk. 19:41–44) Ei ole epäilystäkään siitä, että Jehova on osoittautunut uskolliseksi ja luotettavaksi täyttäen aina sanansa. On niin kuin apostoli Paavali vakuuttaakin: ’Jumala ei voi valehdella.’ – Tiit. 1:2; Hepr. 6:18.
VOIMISTUVA PERUSTE USKOLLE
10. Mitä Jehova on tehnyt vahvistaakseen toivoamme?
10 Ei ainoastaan se, että hän on pitänyt sanansa niin monissa muissa tilaisuuksissa, ole vahvistanut toivoamme Valtakuntaa koskevan Jehovan lupauksen täyttymiseen, vaan se vahvistuu myös siitä, että me näemme hänen tarkoituksensa kehkeytyvän kohti suurenmoista toteutumistaan. Jehova on alusta lähtien antanut monin yliluonnollisin teoin uskollisille miehille todistuksen siitä, että hänen alkuperäinen Valtakuntaa koskeva ennustuksensa on täyttyvä.
11, 12. Miten vedenpaisumus ja Jehovan menettelyt Aabrahamin päivistä Moosekseen ovat omiaan vahvistamaan hänen palvelijoittensa toivoa Eedenissä annetun ennustuksen suhteen?
11 Nooan ajan vedenpaisumus todisti oikeaksi tämän Valtakuntaa koskevan ensimmäisen ennustuksen. Kuinka niin? Siten, että vedenpaisumus oli ilmaus siitä, että Jehova on kiinnostunut maasta. Se antoi kiistattoman todistuksen siitä, ettei Jumala salli pahuuden aina vallita, vaan toteuttaa aikanaan ”siementä” koskevan lupauksen. – 1. Moos. 6:3.
12 Jehova Jumala ilmaisi lisäksi ryhtyvänsä toimenpiteisiin ”siemenen” tuottamiseksi ja tähän siemeneen johtavan sukuhaaran suojelemiseksi. Hän elvytti Aabrahamin ja Saaran lisääntymiskyvyn mahdollistaen sen, että he saivat pojan, Iisakin, vanhalla iällään. (Hepr. 11:11, 12) Myöhemmin joutui Iisakin pojanpoika, Jaakobin poika Joosef, orjaksi Egyptiin. Jehova Jumala käytti tätä tilaisuutta estääkseen Jaakobin suuren perheen tuhoutumasta seitsenvuotisen nälänhädän aikana. (1. Moos. 45:4–7) Jaakobin perhe kasvoi aikanaan kansaksi Egyptissä ja joutui ankaran sorron alaisuuteen. Se, että Jumala lähetti Mooseksen vapauttamaan israelilaiset siitä sortavasta orjuudesta, oli jälleen askel ”siemenen” tuottamiseksi. (2. Moos. 3:13–17; 19:3–6) Siitä ajasta lähtien Jehova käytti kokonaista kansaa tehdäkseen tunnetuksi ”siementä” koskevan tarkoituksensa eri puolia.
13. Millaisen perusteen toivolle antoivat Daavidin ja Salomon hallitukset?
13 Toimiessaan Israelin kansan kanssa Jehova Jumala antoi lisäperusteita alkuperäiseen Valtakuntaa koskevaan ennustukseen uskomiselle. Laki ja papisto, jotka hän antoi israelilaisille, viittasivat eteenpäin pääasialliseen ”siemeneen” ja niihin suurenmoisiin seikkoihin, jotka hän ja hänen kuningas-pappitoverinsa toteuttaisivat tehden tästä maasta kauniin kodin, jossa täydellinen ihmissuku asuisi koko ikuisuuden. (Kol. 2:17; Hepr. 10:1; Ilm. 5:9, 10; 21:2–4) Kuningas Daavidin hallitessa koko kansaa kävi selväksi, että pääasiallinen ”siemen” oli tuleva hänen kuninkaallisesta suvustaan. (2. Sam. 7:12–16) Daavidin valloitukset ja hänen poikansa Salomon loistoisa hallituskausi varasivat ennakkovälähdyksiä tämän ”siemenen” Valtakunnan suurenmoisesta hallituskaudesta. Hän oli Daavidin tavalla saava voiton kaikista, jotka asennoituvat vastustamaan häntä. (Ps. 2:1–12; 110:1, 2; Matt. 22:41–45; Apt. 4:24–30) Ja kuten oli Salomon aikana, hänen uskolliset alamaisensa asuisivat turvassa ja iloitsisivat täysin määrin työnsä hedelmistä. – 1. Kun. 4:25; Ps. 72:7, 8; Jes. 11:1–9.
14, 15. Minkä perusteen toivolle Jehova antoi Jeesuksen maanpäällisen palveluksen avulla?
14 Kuinka voimakas todistus siitä, että Jehova Jumala toteuttaisi Eedenissä antamansa lupauksen, tulikaan näkyviin, kun hän lähetti ainosyntyisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen maan päälle! Nyt alkoi paljastua Jehovan tarkoituksen piirteitä vieläkin nopeammin. Antaessaan täydellisen ihmiselämänsä uhriksi Jeesus varasi laillisen perusteen Valtakunnalle. Ollessaan alistettuna suureen rasitukseen ja kärsimykseen hän todisti koko uskollisella vaelluksellaan olevansa arvollinen olemaan Valtakunnan kuningas. Me luemme Raamatusta: ”Hän, vaikka oli Poika, oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden, ja kun oli täydelliseksi tullut, tuli hän iankaikkisen autuuden aikaansaajaksi kaikille, jotka ovat hänelle kuuliaiset.” Jeesus ’voitti maailman’ kieltäytymällä tulemasta sen kaltaiseksi. Palkaksi siitä, että hän oli horjumattoman antautunut Isälleen hänestä tuli ”kuningasten Kuningas ja herrain Herra”. – Hepr. 5:8, 9; Joh. 16:33; 1. Tim. 6:15; Ilm. 17:14.
15 Miten suurenmoisia vakuuksia vanhurskauden lopullisesta riemuvoitosta ja ihmiskunnan ikuisesta siunauksesta Jeesus antoikaan niillä monilla ihmetöillä, jotka hän suoritti! Hänelle ei mikään ollut liian vaikeata. Hän paransi kaikenlaisia sairauksia ja raihnauksia, ruokki ihmisjoukkoja muutamilla leivillä ja kaloilla, tyynnytti tuulen ja meren ja herätti kuolleita, sellaisenkin, joka oli ollut kuolleena neljä päivää. Totisesti Jumala ’oli voidellut pyhällä hengellä ja voimalla Poikansa’ ja antanut siten kaikille ihmisille lisäperusteen toivoa Valtakunnan varmaa tuloa. – Apt. 10:38.
16. Mitä Jehova on tehnyt vuoden 33 helluntaista lähtien Valtakuntaa koskevan tarkoituksensa edistämiseksi?
16 Ja mitä Jehova Jumala on tehnyt Jeesuksen ylösnousemuksen ja taivaaseen kohoamisen jälkeen ”siementä” koskevan tarkoituksensa paljastamiseksi? Paljonkin, kuten Apostolien teot ja muut Raamatun kreikkalaiset kirjoitukset osoittavat. Jehova osoitti ihmeiden avulla vuoden 33 helluntaista lähtien, että kristillisen seurakunnan jäsenistä on tuleva Jeesuksen tovereina osa Eedenissä ennustetusta ”siemenestä”. Jehova Jumala on tosiaan valinnut kuluneitten 1 900 vuoden ajan näitä jäseniä, joita tulee olemaan kaikkiaan 144 000. Nyt tämä lukumäärä näyttää olevan lähes täysi. – Joh. 14:1–3; Apt. 2:1–47; Ilm. 14:1, 3; 20:6.
JEHOVAN TARKOITUS EDISTYY KOHTI TÄYTTYMYSTÄÄN MEIDÄN AIKANAMME
17. Mitä todisteita on lisääntynyt pakanain aikojen päätyttyä osoittamaan, että Jumalan tarkoitus ihmiskunnan suhteen toteutuu pian?
17 Todisteet siitä, että ihmiskuntaa koskeva Jumalan tarkoitus täyttyy varmasti, ovat jatkuvasti lisääntyneet myös tällä 20. vuosisadalla. Ensimmäisen maailmansodan puhkeamisvuonna päättyivät ”pakanain ajat”. (Luuk. 21:24) Sitä seuranneet tapahtumat – sodat, maanjäristykset, nälänhädät ja rutot – todistavat, että Jeesuksen lausuma suuri ennustus (jonka ovat merkinneet muistiin Matteus, Markus ja Luukas) täyttyy parhaillaan. Myös ”valtakunnan evankeliumia” saarnataan, niin kuin Jeesus ennusti. (Matt. 24:14; Mark. 13:10) Siihen on osallistunut yli kaksi miljoonaa julistajaa, jotka puhuvat useampaa kuin 160 kieltä yli 200 maassa ja merensaaressa. Tämä kaikki on todistus siitä, että Kristuksen valvonnassa oleva Valtakunta nousee kohta vihollisiaan vastaan Jumalan Eedenissä lausuman lupauksen täyttymykseksi.
18. Miten Jehovan nimi on tehty huomattavaksi, ja mitä tarkoituksia se on erityisesti palvellut?
18 Raamattu, erityisesti Hesekielin kirja, ilmaisee Jehovan tarkoituksen olevan panna kaikki ihmiset tietämään tämän asiainjärjestelmän lopussa, että yksin hän, jonka nimi on Jehova, on ainoa tosi Jumala. (Ps. 83:18, 19; Hes. 36:38; 38:23; Um) Kuinka sopivaa olikaan näin ollen, että Jumala pani täällä maan päällä olevan kansansa mieleen ja sydämeen vuonna 1931 halun hyväksyä se nimi, jonka hän kauan sitten oli antanut palvelijoilleen, nimittäin: Jehovan todistajat eli täydellisemmin Jehovan kristityt todistajat. (Jes. 43:10–12, Um) Tämä on ollut siunaus ainakin kahdessa suhteessa. Se on ensinnäkin ollut omiaan tekemään maailmanlaajuisesti tunnetuksi ainoan tosi Jumalan ainutlaatuisen nimen. Ja toiseksi se on erottanut Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajat, Jehova Jumalan tosi palvelijat, kaikista muista, jotka sanovat olevansa kristittyjä mutta ovat sellaisia vain nimeltä. Jo tälle nimelle annettu huomattava asema on omiaan vahvistamaan uskoamme siihen, että on lähellä aika, jolloin Jehova Jumala kaikiksi ajoiksi saattaa kunniaan itsensä kaikkien luomustensa, niin näkyvien kuin näkymättömienkin, mielessä!
19. Mitä ihmisluokkaa koskeva lisääntynyt valo on ollut omiaan osoittamaan, että Jumalan tarkoituksen toteutuminen edistyy kohti huipentumaansa?
19 Jehovan palvelijoiden toivoa siitä, että hänen tarkoituksensa toteutuu täysin, auttoi edelleen vahvistamaan se valo, joka tuli vuonna 1935 Ilm. 7:9:ssä mainitun ”suuren joukon” tunnistamiseksi. Silloin havaittiin Raamatun huolellisen tutkimisen perusteella, että siihen kuuluvat varjeltuvat hengissä ”suuressa ahdistuksessa” ja heillä on odotteena iankaikkinen elämä maan päällä. Tällaisen ”suuren joukon” ilmaantuminen – erityisesti vuodesta 1935 lähtien ja nykyään nopeasti kasvavana lukumäärältään – kaikista kansoista ja maista on lisätodistus siitä, että Jehovan tarkoituksen täyttymys on tosiaan käsillä. Kuinka niin? Koska ”suuri joukko” on jo näkyvissä, niin sen ”suuren ahdistuksen”, jossa se säilyy hengissä, täytyy olla hyvin lähellä. Ja koska tämä ”suuri joukko” muodostaa ”uuden maan” ydinjoukon, niin siitä seuraa johdonmukaisesti, että ”uusien taivaitten” ja ”uuden maan” vanhurskaan uuden järjestyksen voimaan saattamisen täytyy myös olla ovella. – 2. Piet. 3:13.
20. Mitä kutsua esitetään Suuressa Babylonissa vielä oleville vanhurskautta rakastaville ihmisille, ja mitä tämä ilmaisee ajasta, jossa elämme?
20 Jehovan palvelijoitten uskoa ja toivoa on myös vahvistanut se, että he ovat ymmärtäneet selvemmin ”Suuren Babylonin” väärän uskonnon maailmanmahdiksi. Tutkimalla huolellisesti Pyhää Raamattua he ovat saaneet tietää, että ”suuri ahdistus” alkaa väärän uskonnon ja kaikkien niiden hävityksellä, jotka kuuluvat siihen. Tämä on osaltaan auttanut heitä tajuamaan, miten kiireellisen tärkeää on kaiuttaa Ilm. 18:4:ssä olevaa varoitusta: ”Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Suureen Babyloniin jäävät tulevat osallisiksi sen synneistä, syyllisiksi sen kanssa ja kärsivät siksi myös rangaistuksen sen kanssa saaden osansa sen vitsauksista. Jo sekin seikka, että sanomaa tästä kaiken väärän uskonnon edessä olevasta tuhosta julistetaan laajalti, on edelleen todistus siitä, että ”suuren ahdistuksen” täytyy lähestyä nopeasti.
21. Miten Jehova on vahvistanut kansansa toivoa suuren vastustuksen ja vainon aikoina?
21 Joukkona Jehovan kristittyjen todistajien toivoa on vahvistanut myös Jumalan rakkaudellisen huolenpidon kokeminen. Esimerkiksi 1930-luvulla koettiin katkeraa vastustusta ja vainoa totalitaarisissa maissa. Sitten, kun toinen maailmansota oli puhjennut, alkoi ankara vastustus levitä lähes kaikkiin kansoihin maan päällä. Jehovan kristityt todistajat havaitsivat kuitenkin Jes. 54:17:n rohkaisevien sanojen soveltuvan heidän tapauksessaan: ”Jokainen ase, joka valmistetaan sinun varallesi, on oleva tehoton; ja jokaisen kielen, joka nousee käymään sinun kanssasi oikeutta, sinä osoitat vääräksi.” Niin, huolimatta kaikesta vastustuksesta ja vainosta vankeuden, kidutuksen ja eräissä tapauksissa raa’an teloituksenkin muodossa Jehovan palvelijat ilmaantuivat joukkona esiin toisesta maailmansodasta entistä voimakkaampina ja lukuisampina. Eivät edes natsi-Saksan hirvittävät keskitysleiritkään olleet murtaneet heidän päätöstään jatkaa uskollisesti Jehovan palvelemista. Eräs 230 todistajan ryhmä, joka säilyi hengissä keskitysleirin julmuuksista, lausui ajatuksensa 3. toukokuuta 1945 seuraavasti:
”Tiedettäköön, että suuri Jumalamme, jonka nimi on Jehova, on täyttänyt sanansa kansalleen erityisesti Pohjan kuninkaan alueella. Pitkä ankara koetusaika on takanamme, eikä niissä, jotka ovat varjeltuneet kuin tulisesta pätsistä temmattuina, ole edes tulen käryäkään. (Ks. Dan. 3:27.) He ovat päinvastoin Jehovalta saamansa tarmon ja voiman täyttämiä.”
22, 23. a) Mitä kristillisen seurakunnan jäsenet tulivat lopulta käsittämään vanhinten ja avustavien palvelijoiden nimittämisestä? b) Miten vanhinten ja avustavien palvelijoiden nimitykset tapahtuvat nykyään, ja miten tämä on hyödyttänyt seurakuntia?
22 Todistus siitä, että Jehovan vastustamaton henki panee hänen kansansa menemään eteenpäin, voidaan nähdä siitä, mitä tapahtuu kristillisen seurakunnan sisäpuolella. Yksityiset seurakunnat toimivat monet vuodet jossain määrin demokraattisten suuntaviivojen mukaan, ja paikalliset seurakunnat valitsivat vanhimpansa ja diakoninsa (avustavat palvelijansa). (Apt. 14:23, Rotherham) Mutta tutkimalla huolellisesti ja rukoillen Jumalan sanaa kristillisen seurakunnan jäsenet tulivat lopulta pyhän hengen ohjauksella käsittämään, että nimitykset tulee tehdä niiden, joiden asema on verrattavissa ensimmäisen vuosisadan Jerusalemin seurakunnan vanhinten ja muiden, apostoli Paavalin kaltaisten vanhinten muodostaman keskuselimen asemaan ja Paavalin valtuuttamien, hänen tovereittensa Timoteuksen ja Tiituksen, asemaan. (Apt. 6:2, 3; 14:23; 1. Tim. 5:22; Tiit. 1:5) Tämä johti ensimmäisen vuosisadan seurakuntajärjestyksen asteittaiseen ennallistamiseen.
23 Tämän tähden suorittaa nykyään vanhinten ja avustavien palvelijoiden nimitykset joko hengellä voideltujen vanhinten hallitseva elin suoranaisesti tai tämä hallitseva elin sitä edustavien toisten vanhinten välityksellä. Kaikki miehet, jotka täyttävät raamatulliset pätevyysvaatimukset, nimitetään joko avustaviksi palvelijoiksi tai vanhimmiksi. Kenellä tahansa miehellä on tilaisuus ’tavoitella’ (Um) vanhimman vastuuasemaa pyrkimällä täyttämään ne pätevyysvaatimukset, jotka Raamattu hahmottelee. (1. Tim. 3:1–7; Tiit. 1:5–9) Kaikkia miehiä kehotetaan tosiaan tekemään näin. Ne, jotka ovat eri seurakuntien yhteydessä kautta maailman, ovat ruvenneet arvostamaan sitä, että Raamattuun perustuvan seurakuntajärjestelyn voimaan saattaminen on tapahtunut erittäin sopivaan aikaan. Nyt ei nopeasti kasvavien seurakuntien hengellisistä tarpeista huolehtimisen taakka lankea etupäässä yhdelle vanhimmalle eli valvojalle, vaan sen jakaa vanhimmisto. Seurakunnat ovat täten kyenneet hyötymään täydemmin pystyvien miesten vaihtelevista kyvyistä.
MAAILMANLAAJUINEN LAAJENNUS
24, 25. Mitä Jehovan kansan riveissä tapahtuneet suurenmoiset lisäykset todistavat?
24 Se, mitä on tapahtunut Jehovan kansan seurakunnissa äskeisinä vuosina, on ollut kerrassaan hämmästyttävää. Jes. 60:22:n (Um) profeetalliset sanat ovat täyttyneet äkisti: ”Pienestä tulee tuhat ja vähäisestä väkevä kansa.” Kun otamme huomioon, että ensimmäisen maailmansodan päivinä tunnistautui Jehova Jumalan tosi palvojiksi ainoastaan muutama tuhat henkeä, ja vertaamme sitä yli kahteen miljoonaan Valtakunnan julistajaan nykyään, niin meidän täytyy myöntää, että pienestä on tosiaan tullut tuhat ja vähäisestä väkevä kansa. Tämä tarjoaa varmasti lisätodistuksen siitä, että meidän täytyy elää merkityksellisiä aikoja Jehovan ihmiskuntaa koskevan suurenmoisen tarkoituksen ollessa kysymyksessä.
25 On hämmästyttävää, että tällainen suunnaton kasvu on tapahtunut aikana, jona sekä kristikunnan että pakanamaailman uskonnolliset järjestöt menettävät otettaan kansaan. Suuret uskonnolliset järjestelmät eivät ole kyenneet kilpailemaan niiden radikaalisten poliittisten aaterakennelmien ja materialististen ja nautintoja puoltavien filosofioitten kanssa, jotka tekevät itsekkään hyödyn saamisesta elämän tärkeimmän asian. Mutta Jehova Jumalan puhdas palvonta on voimakkaampi kuin tämän vanhan asiainjärjestelmän kaikki filosofiat, kaikki aaterakennelmat ja kaikki maailman uskonnot. Siitä syystä ovat sadat tuhannet ihmiset omaksuneet tosi palvonnan viime vuosina, ja he iloitsevat siitä, että ovat löytäneet tosi toivon. Yksistään syyskuun 1. päivästä 1973 elokuun 31. päivään 1974 omaksui 297 872 henkeä tämän toivon alistuen vesikasteelle Herran Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina.
26. Miksi voimme katsoa tulevaisuuteen luottavaisina?
26 Totisesti Jehova Jumala on antanut meille vahvan perusteen toivolle ihmiskuntaa koskevan suurenmoisen tarkoituksensa lopullisesta toteuttamisesta. Me olemme nähneet, miten hän on kerran toisensa jälkeen osoittautunut uskolliseksi sanalleen ja on selvästi todistanut, että hän ei voi valehdella. Ja me olemme myös nähneet, miten Jehova Jumala on esitettyään ensimmäisen Valtakuntaa koskevan ennustuksensa Eedenissä paljastanut tarkoitustaan ihmiskunnalle ja toiminut halki tuhansien vuosien sen täyttymiseksi. Se, mitä hän on tehnyt, on myös ollut omiaan vahvistamaan hänen palvelijoitaan sen varalle, mitä tulevaisuus tuoneekin. Me voimme näin ollen katsoa kohti tulevaisuutta luottavaisesti, varmoina siitä, että hänen loistoisa tarkoituksensa toteutuu voitonriemuisesti tottelevaisen ihmiskunnan iankaikkiseksi siunaukseksi. – Luuk. 21:28.
[Kuvat s. 196, 197]
Eedenissä annettu lupaus
Pahat hävitettiin Nooan aikana
Aabrahamilla on poika
Israel vapautettiin orjuudesta
Kuningas Daavid sai voiton vihollisista
Salomon rauhaisa hallitus
Jeesus paransi sairaita
Jeesuksen kuolema sovitti synnit
Hyvää uutista saarnataan maailmanlaajuisesti