”Meidän Jumalamme palvelijat” ja heidän apulaisensa nykyään
1. Mikä on suurinta ihmiskunnalle nykyään suoritettavaa julkista palvelusta, ja mitä nimitystä siihen osallistuvista profeetallisesti käytetään?
JUMALAN käynnistämä hengellinen jälleenrakennus- ja elvytystyö on suurinta julkista palvelusta, mitä nykyään suoritetaan ihmiskunnalle. Jumala ei käytä tässä työssä julkisina palvelijoinaan poliitikkoja, vaan niitä, joita profeetallisesti nimitetään ”meidän Jumalamme palvelijoiksi”. (Jes. 61:6) Heidän Johtajansa ja Esimerkkinsä oli Jehova Jumalan huomattavin Julkinen Palvelija. Hän oli Jeesus Kristus, joka ollessaan maan päällä 1 900 vuotta sitten suoritti hämmästyttävän elvytystyön ihmispoloisten hyväksi.
2. Miksi Jeesus ja hänen apostolinsa eivät osallistuneet Palestiinan maan elinympäristön elvyttämiseen?
2 Kun Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa suorittivat julkista palvelusta, ei siitä ollut seurauksena sen Palestiinan maan elinympäristön jälleenrakentaminen, jossa he saarnasivat Jumalan valtakunnan hyvää uutista. Sellaisen työn tekeminen olisi ollut turhaa, sillä voideltu Jeesus opetti apostoleilleen, että ”meidän Jumalamme kostonpäivä” oli kohtaava juutalaisia, niin kuin tapahtuikin vuosina 70–73 Rooman legioonien välityksellä, ja autioittaisi Juudan maakunnan. Kuolleenmeren rannalla sijainnut Masadan linnoitus oli viimeinen juudealainen tukikohta, joka kukistui roomalaisten edessä. Mutta mitä on sanottava hengellisestä elvytystyöstä, jossa Jeesus toimi tienraivaajana ja jossa hänen apostolinsa jatkoivat? Se edistyi jatkuvasti tuon vaikean ajan lävitse ja sen jälkeenkin, kunnes ennustettu ”luopumus” eli kapina sai jalansijaa apostolien kuoleman jälkeen. – 2. Tess. 2:3.
3. Ketkä ovat Jesajan 61:1–4:n mukaan vertauskuvallisia ”suuria vanhurskauden puita”, ja mihin toimintaan heidät on määrätty?
3 Jesajan ennustuksen 61. luvun mukaan hengellinen elvytystyö oli verrattavissa kauan autiona olleen maan ja sen raunioituneiden kaupunkien kunnostamiseen. Kun Jesajan ennustus on ensin kertonut siitä, kuinka se, että Suvereeni Herra Jehova tuottaa ”suuria vanhurskauden puita” hengelliseen paratiisiin, koituu hänen ”kaunistuksekseen”, se sanoo edelleen: ”Ja he rakentavat jälleen ikivanhat rauniot, kohottavat ennalleen esi-isien autiot paikat; ja he uudistavat rauniokaupungit, jotka ovat olleet autiot polvesta polveen.” (Jes. 61:4) Tässä mainitut jälleenrakentajat ovat niitä, joista kolmessa edellisessä jakeessa mainitaan, että he saavat lohdutuksen ja uskonnollisen vapautuksen ja että heidät ennallistetaan Jehovan suosioon ja he saavat hänen ’hyvän tahtonsa’. Nämä määrätään jälleenrakennustyöhön.
4. Sovelsiko Jeesus Jesajan 61:4:n täyttymyksen Juudean maakuntaan Babylonin vankeuden jälkeen, ja miten pitkälle ennustuksen täyttymys ulottuu?
4 Juudean maakunnan ja Jerusalemin, joissa Jeesus Kristus ja hänen apostolinsa paljon saarnasivat Jumalan valtakuntaa, oli kauan aikaisemmin elvyttänyt uskollisten juutalaisten jäännös vapauduttuaan Babylonian vankeudesta ja palattuaan kotimaahansa vuonna 537 eaa. Mutta sovelsiko voideltu Jeesus Jesajan 61:4:n profetian tuohon menneeseen aikaansaannokseen kirjaimellisessa Juudan maassa? Ei! Kun hän lainasi Jesajan 61. luvusta kaksi ensimmäistä jaetta Nasaretin synagogassa, hän osoitti tämän luvun täyttymyksen alkavan hänestä hänen aikanaan. Hän osoitti, että sillä oli hengellinen merkitys ja ettei se soveltunut kansan luonnonympäristön ja aineellisten olosuhteitten jälleenrakentamiseen. Niinpä ennustuksen täyttymys ulottuu tälle 1900-luvulle, meidän päiviimme.
5. Miksi hengellinen jälleenrakennustyö oli tarpeen Jehovan kansan suhteen ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja milloin se lähti käyntiin?
5 Vuosina 1914–1918 käyty ensimmäinen maailmansota vaikutti autioittavasti Jehovan antautuneitten, kastettujen palvelijoitten voideltuun jäännökseen. Heidän maallinen järjestönsä lamaantui monin tavoin. Kun ensimmäinen maailmansota päättyi, monet voidellut kristityt, jotka olivat olleet huomattavassa asemassa Jehova Jumalan palveluksessa ja palvonnassa, olivat edelleen vankilassa kärsimässä pitkiä vankeustuomioita. Mutta vuonna 1919 tuli vapautus, ei ainoastaan kirjaimellisesta vankeudesta, vaan mikä tärkeintä Suuresta Babylonista (johon kuuluu luopiokristikunta). Hengellinen jälleenrakennustyö pääsi käyntiin viivytyksettä.
6. Mistä tosiasiasta vuoden 1919 Cedar Pointin konventti ilmoitti maailmalle, ja mitä Jehova silloin perusti voideltua jäännöstään varten?
6 Ensimmäinen Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran pitämä konventti Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa vuonna 1919 osoittautui merkitykselliseksi. Se oli maailmalle ilmoitus siitä, että Suvereenin Herran Jehovan hengellä voideltu tosi kristillinen jäännös oli jälleen elossa ikään kuin kuolleista nousseena. Siihen kuuluvat oli palautettu hänen suosioonsa ja he toimivat jälleen avoimesti ’saarnaten tätä Valtakunnan hyvää uutista todistukseksi kaikille kansoille’, niin kuin oli ennustettu Matteuksen 24:14:ssä. Tämän tienraivausponnistuksen vaikutus hengelliseen elvytykseen on ilmeinen kautta maailman vielä nykyäänkin. Omaksi ylistyksekseen Jehova Jumala on pystyttänyt hengellisen paratiisin hengellä voideltua jäännöstään varten.
Kuka nimittää ”meidän Jumalamme palvelijat” tehtäväänsä?
7. Kuinka paljon voidellun jäännöksen hengellinen elvyttäminen kiinnitti huomiota Jesajan 61:5–7:n mukaan?
7 Niin oudolta kuin ehkä kuulostaneekin, Jehovan voidellun jäännöksen hengellinen elvytys oli herättävä kansainvälistä huomiota. Jesajan profetia ennusti tämän. Tarkasteltuamme Jesajan 61:4:ää luemme edelleen: ”Vieraat ovat teidän laumojenne paimenina, muukalaiset teidän peltomiehinänne ja viinitarhureinanne. Mutta teitä kutsutaan Herran [Jehovan, UM] papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi; te saatte nauttia kansain rikkaudet ja periä heidän kunniansa [rikkaudet]. Häpeänne hyvitetään teille kaksin kerroin, ja pilkatut saavat riemuita osastansa [kohtalostaan]. Niin he saavat kaksinkertaisen perinnön [osuuden, UM] maassansa; heillä on oleva iankaikkinen ilo.” – Jes. 61:5–7.
8. Milloin ja miten ennustetut vastoinkäymiset tulivat ja keiden yllytyksestä?
8 Älkäämme jättäkö huomioon ottamatta tätä: Niiden, joissa tämä rohkaiseva ennustus täyttyy, täytyy kärsiä ensin häpeä ja nöyryytys, heiltä evätään heidän ’osuutensa’ ja ”osansa”. Ensimmäisen maailmansodan aikana Jehovan voideltu jäännös sai kokea sellaista vastenmielistä, epäoikeutettua kohtelua jopa sotahullun kristikunnan käsissä. Aina tähän päivään saakka kristikunnan papisto on hellittämättä kasannut häpeää ja nöyryytystä hengellisten israelilaisten voidellun jäännöksen päälle.
9. Missä paikassa voidellun jäännöksen ei ollut enää määrä kokea häpeää, nöyryytystä ja huolenpidon puutetta, ja miten se pääsi sinne?
9 Mutta nuo hengelliset israelilaiset eivät ole enää Suuren Babylonin maassa kärsimässä vankeutta ja uskonnollista orjuutta. Vuoden 1919 keväällä, jolloin kristikunnan babylonilaisella papistolla ei enää ollut käytettävissään sotivia kansoja aseenkantajinaan, Jehova vapautti uskollisen voidellun jäännöksensä. Hän palautti jäännökseen kuuluvat ”maahansa”, niin kuin Jesajan ennustuksessa sanotaan. Siinä Jumalan antamassa tilassa heidän ei enää pitänyt kärsiä häpeää, nöyryytystä eikä hengellisen huolenpidon puutetta. Heillä oli oleva hengellinen paratiisi, missä he saisivat ”kaksinkertaisen osuuden”.
10. Kummalla on todella merkitystä ennallistetulle voidellulle jäännökselle – sillä miten uskonnolliset vastustajat nimittävät sitä vai sillä miten Jehova nimittää sitä?
10 Luopiokristikunnan papistolla ja sen maailmallisilla rakastajilla on tietysti yhä oma tapansa nimittää ennallistetun jäännöksen muodostamaa uskonnollista elintä. Mutta mitä Jesajan ennustus sanoi siitä, miten ennallistettua voideltua jäännöstä nimitettäisiin? Jesajan 61:6 on osoitettu ennallistetulle jäännökselle ja siinä sanotaan: ”Mutta teitä kutsutaan Herran [Jehovan, UM] papeiksi, sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi; te saatte nauttia kansain rikkaudet.” Sillä, miten Jehova nimittää voideltua jäännöstään, on sille merkitystä, ei sillä, miten uskonnolliset vastustajat nimittävät sitä.
11. Ketkä muinaisessa Israelissa kuuluivat papistoon, mutta keille pappeja koskeva Jesajan 61:6:n ennustus on osoitettu?
11 Jesajan 61:6:n ennustus ei olisi koskaan voinut täyttyä profeetta Jesajan ja Jeesuksen Kristuksen kansassa. Miksi ei? Koska vain Aaronin, Mooseksen veljen, suvun pätevät miesjäsenet voideltiin papeiksi. Muut Leevin sukukuntaan kuuluvat palvelivat Aaronin suvun pappien apulaisina temppelissä. Israelin kaksitoista muuta sukukuntaa toivat uhrinsa Aaronin suvun papeille, ja niiden apuna olivat myös temppelissä palvelevat leeviläiset. Pitivätkö nuo kaksitoista sukukuntaa itseään syrjittyinä, koska niiltä oli evätty pappeus ja leeviläisten tehtävät? Eivät! Ne olivat tottelevaisia niille, jotka Suvereeni Herra Jehova oli nimittänyt. Niinpä Israelista ei Mooseksen lain alaisuudessa olisi voinut koskaan tulla pappiskansaa, kansaa, joka olisi koostunut kokonaisuudessaan papeista. Mutta kun on kysymys Kristuksen voidelluista opetuslapsista, heidän muodostamalleen koko kristilliselle Israelille sanotaan: ”Teitä kutsutaan Herran [Jehovan, UM] papeiksi.”
12. Kuinka monet hengellisessä Israelissa ovat pappeja, ja kuka on Ylimmäinen Pappi?
12 Tämän hengellisen Israelin kaikki jäsenet ovat Jehovan nimittämiä ”pappeja”. Heidän Tienraivaajansa Jeesus Kristus on Jehovan Ylimmäinen Pappi, jonka alaisuudessa ”pappien” muodostama kansa palvelee Jumalaa.
13. Miten apostolit Pietari ja Johannes vahvistivat sen, että tämä Jehovan järjestely soveltui Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen voideltuihin opetuslapsiin?
13 Profeetta Jesaja henkeytettiin ennustamaan tämä asia. Myöhemmin Jeesuksen Kristuksen henkeytetyt apostolit vahvistivat sen, että tämä Suvereenin Herran Jehovan järjestely soveltui taivaallisen Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen voideltuihin opetuslapsiin. Apostoli Pietari kirjoittaa näille opetuslapsille: ”Rakennutte itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka ovat otollisia Jumalalle Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Mutta te olette ’valittu heimo, kuninkaallinen papisto, pyhä kansa, erikoisomaisuudeksi otettu kansa julistaaksenne laajalti sen oivallisuuksia’, joka kutsui teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa.” (1. Piet. 2:5, 9) Edelleen apostoli Johannes kirjoitti niille, joita Jeesus Kristus rakastaa: ”Hänelle, joka rakastaa meitä ja joka päästi meidät synneistämme omalla vierellään – ja hän teki meidät valtakunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen – hänelle olkoon kunnia ja väkevyys ikuisesti.” – Ilm. 1:5, 6.
14. Miten tämä tosiasia toistetaan Ilmestyksen 5:9, 10:ssä?
14 Johannes kertoo edelleen taivaassa esitetystä huudahduksesta, joka osoitettiin Jumalan Karitsalle, Jeesukselle Kristukselle, ja johon liittyy pappeus, seuraavin sanoin: ”Sinä ostit verelläsi ihmisiä Jumalalle jokaisesta sukukunnasta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta, ja sinä teit heidät valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme.” – Ilm. 5:9, 10.
15. Mitä Americana-tietosanakirjan vuoden 1977 painos sanoo uskonpuhdistajien opettaneen ”kaikkien uskovien pappeudesta”?
15 Keskiajalla protestanttiset uskonpuhdistajat sovelsivat nämä sanat uskonnollisiin seurakuntiinsa. Americana-tietosanakirjassa sanotaan otsikon ”Kaikkien uskovien pappeus” alla:
”Uskonpuhdistuksen keskeinen oppi oli kaikkien uskovien pappeus. Koska uskonpuhdistajat olivat sitä mieltä, että pelastus saadaan Jumalan runsaasta armosta, joka otetaan vastaan uskossa, he väittivät, että ammattimaista papistoa ei tarvita pelastuksen välittämiseen saarnaamisen ja sakramenttien kautta. Kuka tahansa uskova voi toimia kuin pappi ja kertoa pelastuksen hyvää uutista, ja kuulija voi ilmaista vastakaikua uskossa. Edelleen koska hyvät työt palvelevat lähimmäistä, jokainen yhteiskuntaa hyödyttävä työ katsotaan kristilliseksi kutsumukseksi. Niin sanottu ’protestanttinen työetiikka’ sai alkunsa siitä, että jokapäiväistä työtä pidetään pääasiallisena alueena, jolla palvellaan Jumalaa.” – The Encyclopedia Americana, 22. osa, 1977, s. 681.
16. Mitä Martti Luther sanoi yleispappeudesta ”Saksan kansan kristilliselle aatelille” osoittamassaan kirjassa?
16 Vuosina 1927 ja 1929 painetussa Americana-tietosanakirjan 17. osassa sanotaan sivun 753 ylälaidassa otsikon ”Luther” alla:
”Sitten ilmestyi Lutherin kirjoittamana kaksi huomattavaa kirjaa, jotka määrittelivät hänen asenteensa: ’Saksan kansan kristilliselle aatelille’ ja ’Kirkon Baabelin vankeudesta’. Edellisessä hän julistaa yleispappeutta ja vastustaa varta vasten asetettua pappissäätyä. Hän kiistää myös paavin oikeuden selittää Raamattua, minkä hän julistaa olevan vapaata jokaiselle.”
Esimerkiksi Martti Luther kirjoitti kirjassaan ’Aatelille’: ”Meidät vihitään kaikki papeiksi kasteessamme. . . . Kun paavi tai piispa voitelee, tonsuroi, asettaa virkaan, vihkii tai pukee jonkun henkilön eri tavalla kuin maallikot, niin se voi hyvinkin tehdä hänestä ulkokultailijan tai narrin, mutta se ei tee hänestä koskaan kristittyä eikä hengellistä ihmistä.”
17. Miksi ensimmäisen vuosisadan kristityt eivät omaksuneet papin arvonimeä, ja miten oli Jeesuksen Kristuksen itsensä laita hänen maan päällä ollessaan?
17 Voidellun jäännöksen jäsenet eivät nykyään omaksu arvonimeä pappi, niin kuin eivät apostolisten aikojen alkukristitytkään. Miksi heidän pitäisi? Eivätkö he kaikki ole yhden hengellisen papiston jäseniä, joita ei siksi tarvitse erottaa toisistaan? Ovat! Jeesuksen Kristuksen asema ylimmäisenä pappina on tärkeä seikka, johon Raamatun henkeytetyt kreikkalaiset kirjoitukset kiinnittävät hengellä voidellun seurakunnan huomion. (Hepr. 3:1–6) Ei Jeesus Kristuskaan maan päällä ollessaan sanonut itseään papiksi, vaikka hän palveli silloin Israelin ensimmäisen ylimmäisen papin Aaronin, Mooseksen veljen, vastakuvana.
18. a) Asettavatko ihmiset virkaan pappeja samalla tavalla kuin he nimittävät vanhimpia, valvojia ja avustavia palvelijoita? b) Missä paikassa Jehovan hengellisessä temppelissä voideltu jäännös on nykyään, ja mitä se tekee siellä?
18 Tosin esimerkiksi apostolit Paavali ja Barnabas nimittivät päteviä miehiä vanhimmiksi eli valvojiksi ja avustaviksi palvelijoiksi kristillisiin seurakuntiin, mutta he eivät koskaan nimittäneet eivätkä asettaneet virkaan ”pappeja”. (Apt. 14:23; Fil. 1:1) Jehova Jeesuksen Kristuksen välityksellä nimittää eli asettaa virkaan pappinsa. Vaikkei nykyinen voideltu jäännös omaksukaan arvonimiä, se on siinä, mitä esikuvattiin ”pappien esipihalla” Jerusalemin temppelissä. Tällaisella kuvaannollisella esipihalla Jehovan hengellisessä temppelissä he esittävät ”hengellisiä uhreja” hänelle Jeesuksen Kristuksen, Ylimmäisen Papin, kautta. – 1. Piet. 2:5.
19. a) Mitä muuta hengellisen Israelin jäsenten sanotaan olevan Jesajan 61:6:ssa? b) Merkitseekö siinä käytetty heprealainen sana muuta kuin toimimista pelkkänä ”palvelijana”?
19 Jos palaamme nyt takaisin Jesajan 61:6:een, huomaamme, että siinä sanotaan hengellisen Israelin voidelluille jäsenille myös: ”Teitä . . . sanotaan meidän Jumalamme palvelijoiksi.” Tässä ”palvelijoiksi” käännetty sana on heprealaisessa tekstissä m’šareth’ (monikkomuodossa), ei ‘obed, jota käytetään ”palvelijan” merkityksessä Jesajan 65:13:ssa. Heprean kielen sanaa m’šareth’ ja muita verbin šarath’ muotoja käytetään usein Israelin papeista puhuttaessa. Jooelin 2:17:ssä käytetään ilmausta ”papit, jotka toimittavat Herran palvelusta”. (2. Moos. 28:35, 43) Kun Heprealaisia kirjoituksia ensi kerran käännettiin vieraalle kielelle, kreikkaa puhuvat kääntäjät ymmärsivät näiden kahden heprealaisen sanan ‘obed ja m’šareth’ välisen eron, ja niinpä he kääntäessään Jesajan 61:6:n kreikkalaiseen Septuaginta-käännökseen käyttivät sanan m’šareth’ tilalla kreikkalaista sanaa leitourgós.
20. a) Mikä on kreikkalaisen sanan leitourgós perusmerkitys? b) Miten sitä käytetään Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa ihmisluomuksista ja taivaallisista luomuksista puhuttaessa?
20 Sana leitourgós merkitsee pohjimmiltaan ’julkista virantoimittajaa’, ts. julkista viranomaista tai ministeriä. (Room. 13:6) Se voi tarkoittaa pyhässä virassa palvelevaa, esimerkiksi kun apostoli Paavali sanoo olevansa ”Kristuksen Jeesuksen julkinen palvelija kansoille, osallistuen Jumalan hyvän uutisen pyhään työhön”. (Room. 15:16) Jeesusta Kristusta, Jumalan Ylimmäistä Pappia, sanotaan ”sen pyhän paikan ja tosi teltan julkiseksi palvelijaksi”. (Hepr. 8:1, 2) Kun oli kysymys julkisuuden henkilöistä, kuten kuningas Daavidin ruhtinaallisesta pojasta Amnonista, häntä palvelevaa miestä pidettiin julkisena palvelijana. (2. Sam. 13:18) Taivaallisia enkeleitä pidetään julkisina palvelijoina, sillä kun apostoli Paavali lainaa Psalmista 104:4, hän sanoo: ”Enkeleistä hän [Jumala] sanoo myös: ’Ja hän tekee enkelinsä hengiksi ja julkiset palvelijansa tulen liekiksi.’” (Hepr. 1:7) Myös Heprealaiskirjeen 1:14:ssä Paavali sanoo enkeleitä ”julkisesti palveleviksi hengiksi”.
21. Mitä Jumalan taivaallisen sotaväen sanotaan olevan Psalmissa 103:21?
21 Psalmi 103:21 on osoitettu Jehovan taivaalliselle ”sotaväelle”, ja siihen kuuluvia sanotaan ”hänen palvelijoikseen”. Kaiken tämän huomioon ottaen Jesajan 61:6:ssa esiintyvä sana ”palvelijat” tarkoittaa enemmän kuin toimimista palvelijana tai pyhän palveluksen suorittamista.
22. a) Keiden suorittamaa palvelusta korkeampaa on Jeesuksen Kristuksen Jumalalle suorittama julkinen palvelus? b) Mitä Paavali sanoi kristillisen toiminnan olevan Filippiläiskirjeen 2:17:ssä?
22 Heprealaiskirjeen 10:11 sanoo jokaisen muinaisen Israelin papin asettuneen paikoilleen joka päivä ”suorittaakseen julkista palvelusta ja uhratakseen samat uhrit usein”. (Ks. Luuk. 1:23.) Jumalan Pojasta, joka on enkeleitä korkeampi, Heprealaiskirjeen 8:6 sanoo: ”Nyt Jeesus on saanut oivallisemman julkisen palveluksen niin että hän on myös vastaavasti paremman liiton välittäjä.” Antiokian seurakunnassa Syyriassa eräiden kristittyjen profeettojen ja opettajien, Paavali ja Barnabas mukaan luettuina, sanottiin ’julkisesti palvelevan Jehovaa’. (Apt. 13:1, 2) Paavali, joka perusti Filippin seurakunnan Makedoniaan, puhuu siihen kuuluvien erikoispalveluksesta ja sanoo: ”Minut vuodatetaankin niin kuin juomauhri uhrille ja julkiselle palvelukselle, johon usko on teidät johtanut.” (Fil. 2:17) Kaikki nuo voidellut kristityt siis toimivat Jumalan julkisina palvelijoina. – Jes. 61:6.
23. Miten Vartiotorni kiinnitti kesäkuun numerossaan vuonna 1882 huomiota Kristuksen hengellisen ruumiin jäsenten suorittamaan julkiseen palvelukseen?
23 Samoin hengellisten israelilaisten voideltu jäännös nykyään suorittaa Jumalalle ”julkista palvelusta” ”uskollisena ja ymmärtäväisenä orja” -luokkana. (Matt. 24:45–47) Tällaisen Jumalan julkisten palvelijoitten luokan olemassaoloon kiinnitettiin huomio jo varhain ”Siionin Vartiotornissa” (engl.) sen kesäkuun numerossa vuonna 1882, sivulla 7, kappaleessa 5, otsikon ”Ihmisopettajat välttämättömiä” alla. Siinä lehden julkaisijat sanoivat: ”. . . Ja vaikka me uskomme, että Kristuksen ruumiin jokainen vihkiytynyt jäsen on PALVELIJA jossakin merkityksessä ja kaikki on ’voideltu saarnaamaan ilosanomaa’, niin eri jäsenet soveltuvat työn eri osiin, aivan niin kuin ihmisruumiissa on erilaisia jäseniä ja tehtäviä, mitä Raamatussa käytetäänkin valaisemaan Kristuksen ruumista – kirkkoa.” Niinpä Kristuksen hengellisen ruumiin koko voideltua jäännöstä pidetään aivan oikein ”meidän Jumalamme palvelijoina”, ja siihen kuuluvista käytetään tätä nimitystä. – Jes. 61:6.
Heihin kiinnitetään kansainvälistä huomiota
24, 25. Miten ”meidän Jumalamme palvelijoita” voidaan ryöstää ja kohdella epävanhurskaasti, mutta kuka lupaa oikaista asiat aikanaan?
24 ”Meidän Jumalamme palvelijoitten” pitäisi suorittaa velvollisuutensa ja käyttäytyä sellaisella tavalla, joka tuottaa kunniaa heidän asemalleen Jumalan edessä. Ihmiset yleensä voivat ymmärtää heidät väärin ja pitää heitä epävanhurskaina ja ajatella heidän olevan väärässä. Heiltä saatetaan ryöstää heidän hyvä maineensa tai heiltä ehkä evätään asianmukainen tunnustus ja ansaittu arvonanto. (2. Kor. 6:8–10) Mutta kaiken Korkein Tuomari tulee oikaisemaan asiat silloin, kun sen tekeminen soveltuu hänen tarkoitukseensa. Hän luottaa oikeuteen. Jesajan 61:8, 9:ssä hän sanoo noille väärin kohdelluille:
25 ”Sillä minä, Herra, rakastan oikeutta, vihaan vääryyttä ja ryöstöä; ja minä annan heille palkan uskollisesti ja teen heidän kanssansa iankaikkisen liiton. Heidän siemenensä tulee tunnetuksi kansain keskuudessa ja heidän jälkeläisensä kansakuntien keskellä; kaikki, jotka näkevät heitä, tuntevat heidät Herran siunaamaksi siemeneksi.”
26. Miten hengellisen Israelin jäännös tuli tunnetuksi kansakuntien ja kansojen keskuudessa, ja miten jäännökseen kuuluvat tunnustettiin Jehovan ”siunaamaksi siemeneksi”?
26 Jotta hengellisen Israelin voideltu jäännös tulisi ”tunnetuksi”, sen täytyi tulla esiin kansojen ja kansakuntien keskuudesta. Ensimmäisen ja myös toisen maailmansodan aikana se oli joutunut kansainvälisen ”ryöstön” kohteeksi. Koska uskonnolliset vihamiehet ja heidän kannattajansa olivat syyttäneet siihen kuuluvia väärin ja esittäneet heidät väärin, he joutuivat kokemaan suurta vainoa. Heiltä oli riistetty ”palkka”, jonka he todella ansaitsivat ponnisteluistaan ja toiminnoistaan Jehovan julkisessa palveluksessa. Mutta kun Jehova teki heistä todistajiaan ja Valtakunnan hyvän uutisen saarnaajia, niin hän osoitti, ketkä hän itse oli hyväksynyt. (Matt. 24:14; Jes. 43:10, 12) Pyhän henkensä avulla hän antoi heille tarmoa todistaa koko maailmalle. Tällä tavalla kansat ja kansakunnat tulivat tuntemaan heidät Jehovan ”siunaamaksi siemeneksi”. – Jes. 61:9.
27. Ketkä kansojen ja kansakuntien keskuudessa antoivat asianmukaisen tunnustuksen jäännöksen asemalle, ja missä ja keiden kanssa he halusivat elää ja palvella Jumalaa?
27 Kansat ja kansakunnat eivät sellaisina antaneet Jehovan voidellulle jäännökselle asianmukaista tunnustusta. Mutta yksilöt tekivät siten. Ne, jotka rakastivat oikeutta, vanhurskautta ja totuutta, ilmaisivat itsensä. Varsinkin vuoden 1935 keväästä lähtien nämä asettuivat voidellun jäännöksen riveihin, koska siihen kuuluvat olivat ”meidän Jumalamme palvelijoita”. Siitä lähtien näistä, jotka eivät ole hengellisiä israelilaisia, Jehovan ”siunaamaa siementä”, on tullut ”suuri joukko”. Washingtonissa (D.C., USA) vuonna 1935 pidetyssä Jehovan todistajien konventissa paljastettiin, että tämä lukematon ”joukko”, johon kuuluvat eivät olleet hengellisiä israelilaisia, sopi yhteen Ilmestyksen 7:9–17:ssä esitetyn profeetallisen kuvan kanssa. Koska he eivät olleet hengellisiä israelilaisia, he olivat ”vieraita” ja ”muukalaisia” voidellulle jäännökselle. (Jes. 61:5) He näkivät jäännöksen elävän hengellisessä paratiisissa, jolle olivat tunnusomaisia ”suuret vanhurskauden puut” ja jossa oli kaupungin kaltaisia seurakuntia. Hekin halusivat olla sellaisessa hengellisessä paratiisissa palvellaksensa siellä Jumalaa. – Ks. kirjaa Sinä voit säilyä Harmagedonissa Jumalan uuteen maailmaan, s. 295–297, kappaleita 14–16; s. 368, n:o 30.
28. Missä ”suuren joukon” menettelyssä voideltu jäännös näkee Jesajan 61:5:n sitä koskevien sanojen täyttymyksen?
28 Laskettuaan päätöksensä ja menettelytapansa kustannukset he hylkäsivät saastuneen, rappeutuvan maailmanjärjestön. He asettuivat Jehovan näkyvän järjestön riveihin. He eivät tietenkään voineet palvella häntä hengellisinä israelilaisina, mutta he todella halusivat auttaa voideltua jäännöstä Kristuksen hallitseman Jehovan valtakunnan hyvän uutisen julistamisessa. Niinpä he tulivat kastetuiksi Jeesuksen Kristuksen antautuneina seuraajina. He ryhtyivät toimeliaaseen palvelukseen hengellisten israelilaisten kanssa. Iloiten voideltu jäännös sen tähden näki täyttyvän heissä Jesajan 61:5:n sanat: ”Vieraat ovat teidän laumojenne paimenina, muukalaiset teidän peltomiehinänne ja viinitarhureinanne.”
29. Mitä ”suuri joukko” nöyrämielisenä mielellään tekee ”meidän Jumalamme palvelijoitten” puolesta, ja mikä vaikutus sillä on?
29 ”Suuri joukko” pitää nöyrästi kunniana ja suurena etuna palvella hengellisessä paratiisissa niiden kanssa, joita Jesajan 61:6 nimittää ”Herran papeiksi” ja ”meidän Jumalamme palvelijoiksi”. He ymmärtävät, että voideltujen kristittyjen, joista Jehova Jumala käyttää tällaista nimitystä, täytyy keskittyä erikoisesti hengellisiin asioihin hänen hengellisessä temppelissään. Siksi he mielellään auttavat voideltua jäännöstä ja ovat sen kanssa yhteistoiminnassa, jotta siihen kuuluvat voisivat keskittyä erikoisesti tärkeämpiin hengellisiin asioihin. Kaikki tämä edistää hengellisen paratiisin kauneutta ja hedelmällisyyttä Jumalan kunniaksi.
30. Mitä palveluksia Jesajan 61:5 kuvaa näiden ”vieraitten” ja ”muukalaisten” suorittavan, mutta miten Ilmestyksen 7:14, 15 puhuu heidän palveluksestaan?
30 Tällä tavalla nykyajan kuvaannolliset ”vieraat” ja ”muukalaiset” auttavat jäännökseen kuuluvia, jotta he voisivat suorittaa heille siitä aiheutuvia tehtäviä, että heidät on voideltu Jehovan hengellä. Jesajan 61:5:ssä näiden apulaisten työ on kuvattu laumojen paimentamiseksi, peltotöiksi ja viinitarhoista huolehtimiseksi. Mutta Ilmestyskirjan näyssä kaikista kansakunnista, sukukunnista, kansoista ja kielistä tulevista muukalaisista sanotaan: ”He ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen vuoksi he ovat Jumalan valtaistuimen edessä, ja he suorittavat hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään.” – Ilm. 7:14, 15.
31. Riippumatta siitä, miten maailma suhtautuu ”suureen joukkoon” kuuluviin, mitä he ovat valtaistuimella istuvalle Jumalalle?
31 ”Suureen joukkoon” kuuluvien kuvataan täten suorittavan pyhää palvelusta valtaistuimella istuvalle kaikkeuden Suvereenille Herralle. Huolimatta siitä, miten maailma heihin suhtautuu, he ovat Hänen palvelijoitaan!
32. Miten Jesajan 61:5, 6 täyttyy kirjaimellisemmin jäännöksen ja ”suuren joukon” suhteen tuhatvuotiskauden aikana?
32 Tämä ”vieraitten” ja ”muukalaisten” ”suuri joukko” tulee säilymään elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. Miten kauniisti Jesajan 61:5 kuvaileekaan sitä, mitä he tekevät sen jälkeen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden aikana! Sinä aikana ”Herran papit”, jotka ovat ”meidän Jumalamme palvelijoita”, ovat korotettuina Ylimmäisen Papin Jeesuksen Kristuksen kanssa taivaissa. Siellä ollessaan he enemmän kuin koskaan suorittavat papillista palvelusta koko ihmiskunnan hyväksi. (Ilm. 20:6) Mutta ”suuri joukko” jää tänne puhdistetun maan päälle, joka on määrä muuttaa kirjaimelliseksi paratiisiksi kautta maapallon. Ketkä silloin toimivat tienraivaajina Jumalan maallisen astinlaudan elvyttämisessä ja kaunistamisessa? Ahdistuksessa säilyvien ”suuri joukko”, joka on pysynyt hengellisessä paratiisissa voidellun jäännöksen kanssa.
33. Miten ”suuri joukko” huolehtii ihmisten tarpeitten ja ruokahalun tyydyttämisestä silloin, ja keiden suhteen he ovat Jehovan palveluksessa ja palvonnassa tienraivaajia?
33 Tarvitseeko silloin valmistaa vaatteita? Siihen tarkoitukseen saadaan runsaasti villaa niistä lammaslaumoista, joita ”suuri joukko” paimentaa. Halutaanko leipää ja muuta pellolta saatavaa ravintoa? ”Peltomiehet” huolehtivat suuren ruokahalun tyydyttämisestä. Viinitarhurit kykenevät valmistamaan parhaita viinejä ihmisten sydämen ilahduttamiseksi. ”Suuren joukon” aikaansaannokset paratiisin ennallistamisessa maan päälle ilahduttavat kaikkien niiden silmiä, jotka herätetään kuolleista, ja osoittavat, että kaikista sellaisista Ylimmäisen papin välityksellä lunastetuista on ennakolta pidetty huolta. Kaikesta tästä huolimatta ”suuri joukko” ei laiminlyö pyhän palveluksen suorittamista Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta säännöllisesti Jumalan hengellisen temppelin maallisessa esipihassa. He ottavat tässä johdon ja antavat erinomaisen esimerkin kaikille kuolleista herätettäville. – Luuk. 23:43.
[Kuva s. 25]
”Meidän Jumalamme palvelijat” suorittavat nykyaikana hengellistä elvytystyötä, jonka profeetta Jesaja ennusti ja jolle Jeesus raivasi tien. Suvereenin Herran Jehovan henki on antanut heille voimaa julistaa Valtakunnan hyvää uutista koko maan nöyrille.