Paljastatko toisten vikoja?
’EN OLE kiinnostunut raamatullisesta sanomastanne. En tarvitse sitä. Käyn säännöllisesti kirkossa ja vietän hyvää elämää. Miksi ette mene saarnaamaan kadun toisella puolella asuville? Voisin kertoa teille yhtä ja toista heistä. He tosiaan tarvitsevat uskontoa.’
Kristityt saavat melko usein tällaisen vastaanoton, kun he yrittävät kertoa Raamatun totuuksia lähimmäisilleen. Ihmisten taipumus korottaa itseään ja puhua väheksyvästi toisista ei ole mitään uutta. Tuhansia vuosia sitten henkeytetty psalminkirjoittaja esitti Jehova Jumalan puhuttelevan ”jumalatonta” seuraavin sanoin: ”Sinä päästät suuni puhumaan pahaa, ja sinun kielesi punoo petosta. Sinä istut ja puhut veljeäsi vastaan, sinä panettelet äitisi poikaa [paljastat äitisi pojan virheen, UM, Rotherham].” – Ps. 50:19, 20.
Kun jonkun sukulaisesi tai tuttavasi tai ehkä johonkin vähemmistökansallisuuteen kuuluvan nimi tulee esiin keskustelussa, niin oletko sinäkin taipuvainen ’paljastamaan virheen’? Myöntänet, että vikojen löytäminen toisista on hyvin helppoa. Monet, jotka etsivät vikoja toisista, ovat sen vuoksi pahoillaan ja haluaisivat päästä eroon tällaisesta krooniseksi tulleesta tavasta. Jumalan sana voi auttaa siinä. Kuinka niin?
”MIKSI TUHOAISIT ITSESI?”
Vikojen etsimisen huonojen seurausten harkitseminen voi saada karttamaan sitä. Raamattu varoittaa omavanhurskaudesta, joka on luonteenomaista niille, jotka ovat ottaneet tavakseen etsiä vikoja toisista: ”Älä ole kovin vanhurskas äläkä esiinny ylen viisaana: miksi tuhoaisit itsesi?” (Saarn. 7:17) Ihminen, joka on ”kovin vanhurskas”, arvioi suuriksi omat kykynsä ja suhtautuu tuomitsevasti toisiin. Tällaisen kriittisen asenteen omaksuminen johtaa ’tuhoon’. Toiset ihmiset ’karttavat häntä kuin ruttoa’, mutta vielä vakavampaa on se, että hän menettää Jumalan suosion.
Yksi tärkeä syy siihen on se, että ihminen joka jatkuvasti arvostelee toisia jättää huomioon ottamatta omat virheensä. Raamattu kuitenkin esittää selvästi, että kaikki ihmiset ovat epätäydellisiä syntymästään lähtien. (Ps. 51:7; Room. 5:12) ”Ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee.” (1. Kun. 8:46) Ihmisistä on siis hyvin vastenmielistä se, että toiset, jotka ovat yhtä moitittavia, arvostelevat heitä jatkuvasti.
’PYHEMPIÄKÖ’ KUIN MUUT?
Ehkä olet pannut merkille, että hyvin uskonnolliset ihmiset pyrkivät halveksimaan toisia. Raamattu esittää epätavallisen esimerkin siitä Jesajan 65:2–5:ssä:
”Koko päivän minä olen ojentanut käsiäni uppiniskaista kansaa kohden, joka vaeltaa tietä, mikä ei ole hyvä, omain ajatustensa mukaan; kansaa kohden, joka vihoittaa minua alinomaa, vasten kasvojani, uhraa puutarhoissa ja suitsuttaa tiilikivialttareilla. He asustavat haudoissa ja yöpyvät salaisiin paikkoihin; he syövät sianlihaa, ja saastaiset liemet on heillä astioissansa. He sanovat: ’Pysy erilläsi, älä tule minua lähelle, sillä minä olen sinulle pyhä’.”
Erään englanninkielisen raamatunkäännöksen (The Modern Language Bible) mukaan nuo israelilaiset sanoivat: ”Pysy loitolla, älä tule lähelleni, sillä minä olen pyhempi kuin sinä.” Ajattelehan sitä. He harjoittivat väärää palvontaa, epäjumalanpalvontaa. He istuskelivat hautapaikoilla, mikä itsessään teki heidät epäpuhtaiksi. (4. Moos. 19:14–16) Heidän tarkoituksensa oli todennäköisesti olla yhteydessä kuolleitten kanssa, mitä Jumala piti kauhistuttavana. (5. Moos. 18:10–12; Jes. 8:19–22) Lisäksi he söivät sianlihaa, mikä myös oli täysin vastoin silloin voimassa olevaa Jumalan kirjoitettua lakia. (5. Moos. 14:7, 8) Siitä huolimatta heidän uskonnolliset toimintansa saivat heidät tuntemaan olevansa ’pyhempiä’ kuin muut, jopa siinä määrin, että he toivoivat toisten israelilaisten pysyvän heistä loitolla, jotteivät he vähentäisi heidän pyhyyttään. Raamatun mukaan sellaisetkin, jotka harjoittavat tosi palvontaa, voivat langeta omavanhurskauteen ja omaksumaan kielteisen näkemyksen toisista. – 1. Kor. 4:6.
ÄLKÄÄ ETSIKÖ VIKOJA
Huomaatko, että sinulla on taipumus arvostella liikaa toisia? Mikä voi auttaa sinua voittamaan tämän taipumuksen? Muista ensiksikin, että sinussakin on monia vikoja. ”Et ole puolustettavissa, oi ihminen, oletpa kuka hyvänsä, jos tuomitset”, selitti apostoli Paavali, ”sillä siinä missä tuomitset toisen, langetat tuomion itsellesi, koskapa sinä, joka tuomitset, harjoitat samoja tekoja.” – Room. 2:1.
Täydellisen, myönteisen esimerkin toisten vikoihin suhtautumisesta antaa Jumala itse. ”Laupias ja armahtavainen on Herra”, kirjoittaa psalmista, ”pitkämielinen ja suuri armossa. Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti. Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.” – Ps. 103:8–10; vrt. Luuk. 17:3, 4.
Raamattu kehottaa kristittyjä jäljittelemään Jehova Jumalan armollista asennetta. ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan.” (Kol. 3:13) Huomaa, että anteeksiantavaisuutta on määrä osoittaa silloinkin, kun on aiheellista ”valituksen syytä”. Viitatessaan siihen, miten tärkeää on antaa anteeksi toisten virheet, Jeesus sanoi: ”Sillä jos te annatte ihmisille anteeksi heidän hairahduksensa, niin taivaallinen Isännekin antaa teille anteeksi, mutta jos taas ette anna ihmisille anteeksi heidän hairahduksiaan, ei Isännekään anna anteeksi teidän hairahduksianne.” – Matt. 6:14, 15.
Koska koko ihmissuku perii synnin, kaikissa on monia vikoja. Mutta toisten vikojen ajatteleminen ja niistä puhuminen johtaa vain siihen, että suhteet sekä Jehova Jumalaan että lähimmäiseen vahingoittuvat. Henkilö, joka on ottanut tavakseen etsiä vikoja toisista, ei jäljittele Jumalaa vaan heijastaa sen henkeä, jota Jumalan sana sanoo ”syyttäjäksi”, Saatana Panettelijaksi. (Ilm. 12:10) Kun siis käymäsi keskustelu seuraavan kerran kohdistuu toisiin ihmisiin, niin päätä, ettet paljasta heidän vikojaan.
”Kaiken loppu on tullut lähelle. Olkaa sen tähden tervemieliset, ja olkaa valppaat rukousten suhteen. Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.” – 1. Piet. 4:7, 8.