Ovatko sinun päiväsi ”niinkuin puitten päivät”?
JESAJAN ennallistusennustuksista yksi lupaa: ”Ei siellä ole enää lasta, joka eläisi vain muutaman päivän, ei vanhusta, joka ei täyttäisi päiviensä määrää; . . . sillä niinkuin puitten päivät ovat, niin ovat elinpäivät minun kansassani.” – Jes. 65:20, 22.
Tässä luvataan pitkä elämä. Mutta käsittääksemme selvästi tämän raamatunkohdan merkityksen ja sen sovellutuksen omaan elämäämme on hyödyllistä ymmärtää kuvaus ”niinkuin puitten päivät”. Miten kauan puut oikein elävät? Miten tarkkoja ovat ihmisten monille puille määrittelemät iät? Onko olemassa luotettavaa menetelmää puun tarkan iän määrittämiseksi? Elivätkö jotkin nyt elossa olevat puut jo ennen Nooan ajan vedenpaisumusta?
On muistettava, että puita ja muuta kasvillisuutta on ollut maan päällä ihmistä paljon kauemmin. Ihminen ei ilmaantunut ennen kuin juuri luomis-”viikon” seitsemännen ”päivän” edellä eli lähes 6 000 vuotta sitten. Mutta ”hedelmäpuita, jotka lajiensa mukaan kantavat . . . hedelmää”, luotiin kolmantena luomiskautena. – 1. Moos. 1:9–13.
Koska jokainen luomis-”päivä” eli kausi oli ilmeisesti 7 000 vuotta pitkä, niin koko luomis”-viikko” käsittää 49 000 vuotta. Jos tätä ajanjaksoa verrataan 12-tuntiseen kelloon, niin puut ja muu kasvillisuus ilmaantuivat suunnilleen 3.30:n ja 5.15:n välillä. Entä ihminen? Paljon myöhemmin – joskus kello 10:n jälkeen! Tosiaan, puut, joita on ollut maan päällä 27 000 – 34 000 vuotta, ovat suuresti ihmisen lähes 6 000-vuotista elinaikaa vanhempia.
MITEN ”PUITTEN PÄIVÄT” MÄÄRITETÄÄN
Lukuun ottamatta puitten yleistä olemassaoloa yksityiset puutkin elävät hyvin vanhoiksi. Miten vanhoiksi tarkalleen sanoen?
Ryhmyiset öljypuut, joiden sanotaan olevan 1 000–2 000 vuotta vanhoja, kantavat yhä hedelmää, joten ne ovat mahdollisesti kauimmin elävä hedelmäpuulaji. Eräitten valkokaarnaisten mäntyjen (Pinus bungeana), jotka ovat kotoisin Pohjois-Kiinasta, sanotaan kuuluvan samaan ikäluokkaan. Keski-Afrikan apinanleipäpuu saavuttaa samoin korkean iän.
Mutta missään näissä tapauksissa kukaan ei voi sanoa täsmälleen, miten vanhoja nuo puut todellisuudessa ovat, vaan ikäarviot perustuvat suulliseen perinteeseen. On kuitenkin kirjallisia mainintoja vahvistamassa joidenkin puitten ikiä.
Anaradapuran bodhipuuta Ceylonissa sanotaan toisinaan ”vanhimmaksi historialliseksi puuksi maailmassa”. Mahãvamsan (ajanlaskumme 5. vuosisadalla laaditun Ceylonin runomuotoisen historian) mukaan tämä puu istutettiin kuningas Devãnampiyatissan 18. vuonna, jonka jotkut ovat laskeneet olleen vuosi 288 eaa. Vaikka olettaisimmekin nykyisen puun olevan alkuperäinen, niin tämän ajanlaskun tarkkuus ja itse kertomuskin ovat kovin epäiltävät. Huomaa, mitä on otaksuttu tapahtuneen puuta istutettaessa:
”Tuskin hän [kuningas] oli päästänyt sen käsistään, kun se kohosi 80 kyynärää ilmaan, ja siten leijaillessaan se levitti kuusivärisiä loistavia säteitä . . . Kun suuri bodhipuu oli auringon laskiessa tullut alas (ilmassa olevasta paikastaan) . . . Silloin maa järisi. [Ja sitten suunnilleen viikkoa myöhemmin:] Keskellä tätä suurta kokousta, joka oli vajonnut tämän ihmeen hämmästelyyn, itäisestä oksasta kasvoi heidän katsellessaan virheetön hedelmä. . . . Ja heidän kaikkien vielä katsellessaan siitä puhkesi ja kasvoi kahdeksan versoa; ja siinä ne seisoivat, nuoret bodhipuut, neljän kyynärän korkuisina.”
Tämä tuskin kuulostaa arvovaltaiselta kertomukselta, jonka mukaan voisi ajoittaa ”vanhimman historiallisen puun maailmassa”, vai kuulostaako?
Mutta onko olemassa mitään tieteellistä keinoa laskea ”puitten päiviä”? Miten on puun vuosirenkaiden laita?
Monet uskovat, että kaikki puut lisäävät uuden ’luston’ eli vuosirenkaan runkoonsa joka vuosi ja että vain laskemalla lustot voidaan saada selville puun ikä. Niinpä he voivat yllättyä, kun he saavat lukea tämän menetelmän olevan epävarma, monesti epätarkka ja mitä ilmeisimmin epätäydellinen. Miksi sanomme näin?
Ensinnäkään ei ole tavatonta, että yhtenä vuonna tulee lisää kaksi lustoa. Niinpä puun vuosirenkaiden tutkimuksen asiantuntija A. E. Douglass huomautti, että tästä syystä ”kymmenen kuudestatoista keltamännystä Santa Rita -vuorten alemmista osista Tucsonista etelään on pitänyt hylätä [puun vuosirenkaiden tutkimuksista], ja Pohjois-Arizonan katajissa on niin monta epäilyttävää vuosirengasta, että niiden avulla on miltei mahdotonta työskennellä. Sypressipuutkin aiheuttavat paljon vaivaa.”
Lisäksi vuosirenkaat ovat tavallisesti selvästi havaittavissa vain puussa, joka kasvaa nopeasti ja tietyissä paikoissa. Niinpä Bertram Husch, Yhdistyneiden Kansakuntien metsänhoitovirkailija Chilessä, selittää: ”Trooppisilla alueilla tämä kasvuominaisuus on hyödytön puun iän ratkaisemisessa, koska kasvukaudet eivät ehkä noudata säännöllisesti uusiutuvaa jaksoa.” Toiset puut kasvavat niin hitaasti, että vuosirenkaat eivät ole havaittavissa.
Tämä menetelmä auttaa kuitenkin jonkin verran eräitten puitten ”päivien” likimääräisessä arvioinnissa. Mammuttipetäjä ”Kenraali Sherman”, joka yhä kasvaa Kalifornian korkeilla vuorilla, on yksi esimerkki. Puitten asiantuntija Douglass sanoi lehdessä Tree Ring Bulletin, että tämän puun todistusaineisto ”antaa puun iäksi arviolta 3 500 vuotta”. Mutta hän lisäsi ”plus tai miinus 500 vuotta”. – Heinäkuu 1946, s. 5; kursivointi meidän.
Samaa iänmääritysmenetelmää on käytetty vihnemäntyihin White-vuorilla noin 150 kilometrin päässä. Ainakin yhden väitetään olevan 4 600 vuotta vanha. Vaikka olettaisimmekin, että lustorakenne ymmärretään täysin (niin kuin ei kylläkään ole), niin vuosirenkaiden laskemisessa tarvitaan äärimmäistä huolellisuutta. Eräässä yksilössä on yli 1 100 vuosirengasta alle 13 senttimetrin matkalla! On myös otettava huomioon, että yksikään vihnemänty ei ole yksityinen puu vaan ”metsikkö”, jolla on yksi juurijärjestelmä. Muinaiselta näyttävästä tyvestä on todella kasvanut eri runkoja eri aikoina.
Vihnemäntyä ja mammuttipetäjää pidetään nykyään vanhimpina puina maan päällä. Mutta kuka voi silti sanoa, etteivät muut olisi yhtä vanhoja? H. D. Tiemann myöntää kirjoittaessaan julkaisussa Selected Botanical Papers (1969) seuraavan mahdollisuuden: ”Epäilemättä jotkin Uuden-Seelannin suunnattomista kauripetäjistä (Agathis australis) tynnyrimäisine runkoineen ja kaalimaisine latvuksineen ovat yhtä vanhoja kuin mammuttipetäjät.”
SÄILYIKÖ VEDENPAISUMUKSESSA KOKONAISIA PUITA?
Me näemme siis, että näiden puiden täsmällistä ikää ei voida määrittää, mutta kaikki todisteet viittaavat siihen, että ne ovat tosiaan hyvin vanhoja. Tämä herättää kuitenkin kysymyksen: koska Nooan ajan vedenpaisumus oli noin 4 300 vuotta sitten, niin onko meidän uskottava, että jotkin nyt pystyssä olevat puut, kuten vihnemänty, jonka sanotaan olevan 4 600 vuotta vanha, säilyi siinä tapahtumassa vahingoittumattomana?
Tätä mahdollisuutta ei voida tyystin hylätä. Se näyttää kuitenkin melko epätodennäköiseltä ottaen huomioon vedenpaisumuksen suunnattomuuden ja veden tuhoisan vaikutuksen. (Vrt. Ps. 104:6–8.) Tämäkin lisää vuosirengasajoitusmenetelmien tarkkuuden epäiltävyyttä.
Mutta eikö Raamattu sano, että kohta vedenpaisumuksen jälkeen Nooan irti päästämä kyyhkynen palasi ’suussaan . . . tuore öljypuun lehti’? Mistä se sai sen, jollei puu olisi säilynyt vedenpaisumuksessa? – 1. Moos. 8:11.
Jotkut selittäjät väittävät, että vedenpaisumuksessa säilyi epäilemättä öljypuita ja muitakin puita vahingoittumattomina. Todistaakseen, että nämä puut voivat säilyä veden alla, he ovat maininneet kaksi muinaista kirjailijaakin, Theofrastoksen ja Plinius vanhemman, joiden kerrotaan nähneen Punaisenmeren alle uponneita eläviä öljypuita. Mutta pitääkö se paikkansa?
Theofrastos, joka mainitaan toisinaan kasvitieteen isänä, oli kolmannella ja neljännellä vuosisadalla eaa. elänyt kreikkalainen filosofi ja luonnontutkija. ”Kasvitutkimus” sisältyy hänen huomattavimpaan säilyneeseen teokseensa. Kuvaillessaan Punaistamerta se sanoo myös: ”Mutta meressä on kasveja, joita he kutsuvat nimellä ’laakeri’ ja ’oliivi’.”
”Oliiviksi” kutsuttu kasvi, jota hän edelleen kuvailee, ei ole lainkaan oikea öljypuu vaan, kuten uskotaan, valkea mangrove. Tämä jälkimmäinen kasvi kasvaa todella, kuten hän sanoo, vedessä – joskaan ei niin kuin selittäjät ovat väärin käsittäneet veden alla. Theofrastoksen mittapuuna kasvien kuvailussa oli niiden lehtien muoto. Niinpä hän on saattanut käyttää sanaa ”oliivi” kuvaillakseen kasvia, jota hän tässä tarkoitti, koska sen lehden rakenne oli samanlainen kuin luonnollisen öljypuun lehden.
Useita vuosisatoja myöhemmin luotti roomalainen Plinius vanhempi Theofrastoksen tietoihin ja toisti edellistä kirjailijaa. On sanottu, että Pliniuksella ”ei ollut omintakeiseen tutkimiseen tarvittavaa luonnetta eikä tarkoitukseen tarvittavaa aikaa”. – The Encyclopædia Britannica, 11. painos kohdassa ”Plinius”.
Meidän täytyy sen tähden päätellä, ettei kumpikaan noista muinaisista kirjailijoista puhunut oikeista öljypuista, joita kasvaisi Punaisenmeren vesien alla.
Jos siis ei ole todennäköistä, että kokonaisia puita olisi säilynyt vedenpaisumuksessa, niin miten muuten voi puitten elämä jatkua? Nykyiset kokeilut veden alle jättämisestä antavat joitakin vihjeitä.
Tiedemiehet ovat havainneet esimerkiksi, että eräitten puiden ja muiden kasvien siemenet säilyvät veteen upotettuina jopa 2 1/2 vuotta. On lisäksi huomattava, että niiden tuhoisien vaikutusten laajuutta, joita erilaisilla ympäristön rasituksilla on taimiin ja pistokkaisiin, ei ymmärretä täysin. Eräs asiantuntija, Jacob Levitt Missourin yliopistosta, sanoo:
”Täytyy myöntää, että siitä paljosta tiedosta huolimatta, minkä pakkasen, kuivuuden ja kuumuuden rasitusten tutkijat ovat koonneet, ei rasituksen aiheuttaman vahingon mekanismia eikä sen vastustusmekanismia täysin ymmärretä. Muista rasituksista [hänen niin kutsumansa ’tulvavahinko’ mukaan luettuna] tiedetään vielä vähemmän.”
I. M. Vasiljevin venäläinen teos ”Kasvien talvehtiminen” (1956) tähdentää tätä tuntematonta tekijää:
”Ylenmääräinen vesi ei itsessään ole vahingollista . . . siinä tapauksessa, kun tulva alkaa talvella tai varhaiskeväällä ennen kuin kasvu alkaa ja hengitys on verrattain heikkoa – kasvit saattavat olla pitkän ajan veden alla ilman näkyviä vahingollisia jälkivaikutuksia, koska niiden hapentarve on pieni, ja sen voi tyydyttää täysin kasveja ympäröivästä vedestä saatava happi, varsinkin jos vesi on virtaavaa.”
Kaikki tällainen tieto on myönnetysti niukkaa. Mutta eikö se osoita sitä suunnatonta mahdollisuutta, mikä erilaisilla puun siemenillä, taimilla ja pistokkailla on säilyä tulvassa?
Kun puut ja muut kasvit alkoivat jälleen kasvaa vedenpaisumuksen jälkeen, monet niistä kasvoivat luonnollisesti nopeasti. Tiikkipuu saavuttaa jo 15 vuodessa 18 metrin pituuden, ja musanga voi olla 24-metrinen 14 vuodessa. Pikkuruinen Krakataun saari, jonka tulivuorenpurkaus teki paljaaksi vuonna 1883, metsittyi vähemmässä kuin 50 vuodessa uudelleen samanlaiseksi kuin muu ympärillä oleva Malaijien saariston alue. Se öljypuun lehti, jonka kyyhkynen toi Nooalle, voi olla jostakin melko nuoresta versosta, joka nousi vedenpaisumuksen jälkeen.
JESAJAN KUVAUKSEN YMMÄRTÄMINEN
Tämä lyhyt tutkielma osoittaa joka tapauksessa, että puut valaisevat sopivasti pitkäikäisyydellään ja lujuudellaan jumalisten ihmisten ”päiviä” Jes. 65:22:ssa.
Nuo profeetalliset sanat täyttyivät, kuten tekstiyhteys osoittaa, jossakin määrin niissä uskollisissa juutalaisissa, jotka palasivat Babylonian pakkosiirtolaisuudesta vuonna 537 eaa. ”Uusien taivaitten” (eli maaherra Serubbaabelin ja ylimmäisen papin Jeesuan hallitusvallan) alaisuudessa oli ennallistetulla yhteiskunnalla eli ”uudella maalla” syytä riemuita moninaisista siunauksista. (Jes. 65:17–25) Niihin kuului pitkäikäisyyden lupaus. Koska he pitivät kiinni Mooseksen lain korkeista mittapuista, niin heille toteutui Jumalan sana: ”Sinun päiviesi luvun minä teen täydeksi.” Jumala vakuutti tosiaan heille: ”Että kauan eläisit siinä maassa.” Tätä päivien ’täyteyttä’ ja ’kauan’ elämistä verrattiin heidän kohdallaan sopivasti siihen, mikä ihmisen arvioinnin mukaan kukoistaa hyvin kauan, puuhun. – 2. Moos. 23:26; 20:12; vrt. Ps. 92:14–16.
Mutta tällä ennustuksella ’puitten päivistä’ on sovellutuksensa nyt. Apostolit Pietari ja Johannes viittasivat Jesajan sanoihin sanoen, että kristityt odottavat ”uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu”. Pian, kun pahuus on hävitetty, kukoistaa Jumalan taivaallisen valtakunnan alaisuudessa puhdistettu ihmisyhteiskunta eli ”uusi maa”. ”Eikä kuolemaa ole enää oleva.” – 2. Piet. 3:13; Ilm. 21:1–4.
Haluatko sinä elää silloin? Jos haluat, niin sinua kiinnostavat Pietarin seuraavat sanat: ”Pyrkikää . . . siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa.” Niin, sinulta vaaditaan juuri nyt toimintaa.
Raamatun periaatteiden ahkera sovelluttaminen elämässäsi takaa sinulle Jumalan suojeluksen ”suuren ahdistuksen” läpi hänen uuteen järjestykseensä. Mutta se säästää sinut myös paljolta kärsimykseltä ja mahdolliselta elämän tarpeettomalta lyhentymiseltä nykyisessä järjestelmässä.
Kun sinä esimerkiksi kartat luopioita, niin heidän kieroutuneet ajatuksensa eivät johda sinua harhaan. Karttamalla samalla tavalla väärää ja moraalitonta seuraa ja huonoja tapoja sinä et todennäköisesti joudu syfiliksen, tippurin etkä eräitten muidenkaan sairauksien uhriksi. Jumalan sanassa esitetty oikea elämäntapa on jo auttanut monia saavuttamaan suurimman mahdollisen vuosimääränsä. – 2. Piet. 3:14–18.
Tämän lisäksi on olemassa suurenmoinen toive elää Jumalan uudessa järjestyksessä. Kun tuo uusi järjestys on todellisuus, puut kuolevat tietysti jatkuvasti. Mutta vanhurskaitten ihmisten loputonta elämää mitataan ”niinkuin puitten päiviä” tuhansilla vuosilla.
[Taulukko s. 221]
(Ks. painettu julkaisu)
7 000 VUOTTA
14 000 VUOTTA
Kolmas päivä Puut luotiin
21 000 VUOTTA
28 000 VUOTTA
35 000 VUOTTA
Kuudes päivä Ihminen luotiin
42 000 VUOTTA
49 000 VUOTTA