Onnellinen ”kansa, jonka Jumala on Jehova”

”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut perinnökseen.” – Ps. 33:12, Um.

 1. a) Mitä iäkkäät ihmiset saattavat ajatella ennen vuotta 1914 olleesta maailmasta? b) Millainen on asiaintila ollut tuosta vuodesta lähtien?

ONNEAKO nykyään? Onko maan päällä olemassa kansaa, joka olisi onnellinen nykyään? Mikä kansa voisi tosiaankin olla onnellinen maailman ollessa siinä tilassa, missä se nykyään on? Iäkkäät ihmiset saattavat katsahtaa taaksepäin maailman olosuhteisiin ennen maailmansodan puhkeamista kesällä vuonna 1914 ja huudahtaa: ”Ne olivat onnellisia päiviä!” Todellakin silloin, ennen ensimmäistä maailmansotaa, oli joitakin kansoja, joita voitiin sanoa onnellisiksi tai ainakin hilpeiksi. Muttei nyt. Sillä vuodesta 1914 lähtien kansat ovat jatkuvasti olleet epäjärjestyksen, levottomuuden, epävarmuuden, epäluulon, pelon ja kasvavan ahdistuksen tilassa, eivätkä poliittiset hallitusmiehet ja uskonnolliset johtajat tiedä pääsytietä tästä kansainvälisestä sekamelskasta ja näistä pulmista, jotka ovat ihmisille ratkaisemattomia. Nykyiselle nuoremmalle sukupolvelle, jonka toiveitten pitäisi kohdistua tulevaisuuteen, odotteet tulevat yhä toivottomammiksi. Se haluaa siksi ottaa nykyisestä elämästä irti kaiken, mitä sillä on vielä tarjottavana, ja nauttia riehakkaasti vapaudestaan.

2–4. a) Onko nykyään olemassa maailman pulmista huolimatta tosi onnellista kansaa, ja minkä jotkut ovat saattaneet ajatella tämän kansan olevan? b) Mitkä pulmat ovat olleet tämän nimenomaisen kansan edessä sen 34. presidentin virkaanasetuksesta lähtien?

² Kaikesta tästä huolimatta – niin uskomattomalta kuin saattaneekin näyttää – on löydettävissä onnellinen kansa, ja sen onnellisuus ja ilo lisääntyvät sitä mukaa kuin maailmantila etenee kohti väistämätöntä huipentumaansa. Ihmiset, jotka nyt liittyvät tähän suosittuun kansaan, löytävät onnen jo nyt. Mikä tämä kansa on, ja mikä on sen onnellisuuden peruste?

³ Tämä kansa ei ole voimakkain ja vaurain kansa nykyään maan päällä. Mutta kun Yhdysvaltain 34. presidentti asetettiin virkaansa toiseksi hallituskaudekseen Washingtonissa 20.1.1957, niin tapahtui sellaista, joka osoitti, mikä tämä onnellinen kansa on. Tavan mukaisesti hän vannoi virkavalan hänen oikean kätensä levitessä avoimella Raamatulla. Se Raamattu ei ollut englantilainen Kuningas Jaakon eli Hyväksytty käännös vaan Amerikkalainen standardikäännös (American Standard Version), joka julkaistiin vuonna 1901. Tämän nimenomaisen Raamatun oli antanut hänelle hänen Jumalaa pelkäävä äitinsä, kun hän oli valmistumaisillaan West Pointissa (N.Y.) olevasta Yhdysvaltain sotilasakatemiasta vuonna 1915, ensimmäisen maailmansodan toisena vuonna. Hänen kätensä lepäsi tarkoituksellisesti Ps. 33:12:n kohdalla, jossa sanotaan Amerikkalaisen standardikäännöksen mukaan näin: ”Siunattu on se kansa, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut omaksi perinnökseen.” Myöhemmin julkaistussa Amerikkalaisessa käännöksessä (An American Translation) vuodelta 1939 tämä jae alkaa sanoilla: ”Kuinka onnellinen onkaan se kansa . . .” – Ks. New York Times 21.1.1957.a

⁴ Uudelleen virkaan asetettu presidentti saattoi tällä eleellä vihjata, että Amerikan Yhdysvallat oli tämä siunattu eli onnellinen kansa tai että hän palvelisi presidentin virassa tehdäkseen sen sellaiseksi. Mutta johdattiko hän kahtena presidenttikautenaan kansansa Ps. 33:12:n mainitsemaan siunattuun eli onnelliseen tilaan? Hänen ensimmäisellä presidenttikaudellaan hänen kansansa sotkeutui Pohjois- ja Etelä-Vietnamin välisiin poliittisiin kiistoihin. (Ks. The Americana Annual, 1956, s. 356 kohtia ”Indokiina” ja ”Päätapahtumat, 1955”.) Eivätkä Pohjois-Koreaakaan koskevat vaikeudet lakanneet. Muut Yhdysvaltain vaikeudet, sekä sisä- että ulkopoliittiset, ovat moninkertaistuneet sen jälkeen. Miksi sitten se siunaus ja onnellisuus, mitä presidentti toivoi toisissa virkaanasettajaisissaan vuonna 1957, ei ole toteutunut sen jälkeen? Miksei tuo kansa ole voinut vaatiakaan sellaista onnea?

 5. a) Mikä on sen kansan salaisuus, josta puhutaan Ps. 33:12:ssa, ja mitkä asiaan kuuluvat kysymykset sen vuoksi tehdään? b) Onko mikään muu maallinen hallitus kelvollinen Jumalan onnelliseksi kansaksi?

⁵ Jokin perusvaatimus on sivuutettu, jätetty huomioon ottamatta. Jos tutkimme Ps. 33:12:ta, niin voimme helposti nähdä, mikä on todellinen onnellisuuden avain kansalle. Salaisuus on sen Jumala ja se, että se on hänen valittu omaisuutensa. Tuo jae sanoo selvästi: ”Siunattu [eli onnellinen] on se kansa, jonka Jumala on Jehova, kansa, jonka hän on valinnut perinnökseen” (As; Ak), eikä: ’Onnellinen on vaurain ja sotilaallisesti voimakkain kansa.’ Me kysymme näin ollen täysin aiheellisesti: Johdattiko tämän kansan 34. presidentti kansansa valitsemaan Jehovan Jumalakseen? Amerikan Yhdysvaltain korkein oikeus on määritellyt tämän kansan ”kristityksi kansaksi”, mutta onko se palvonut Jehovaa Jumalanaan ja todistanut olevansa ”kansa, jonka hän on valinnut omaksi perinnökseen”? Missä ovat myönteisen vastauksen puolesta puhuvat tosiseikat, vaikka Amerikan Yhdysvallat onkin kristikunnan johtava kansa? Sellaisia tosiseikkoja ei voida löytää. Eikä niitä voida löytää mistään muustakaan niistä 200 maasta, joissa Jehovan nimeä ovat julistaneet hänen todistajansa monta vuotta, ei edes Israelin tasavallasta.

 6. Mistä Jumalan ”onnellinen” kansa ei ollut riippuvainen, kuten Ps. 33:10, 16, 17 osoittaa, ja mitkä näin ollen eivät ole kelvollisia Jumalan ”onnelliseksi” kansaksi?

⁶ Jos tutkimme Ps. 33:12:n lähijakeita, niin huomaamme niiden myös esittävän yksityiskohtia onnellisesta kansasta: ”Herra [Jehova, Um] särkee pakanain neuvon, tekee turhiksi kansojen aikeet. Ei kuningas voita paljolla väellänsä, ei sankari pelastu suurella voimallansa. Turha on sotaratsu auttajaksi, ei pelasta sen suuri väkevyys.” (Ps. 33:10, 16, 17) Ts. ”onnellinen” kansa ei ollut riippuvainen tämän maailman sotavoimista, vaan sen vapautus kansakuntien vihamielisestä neuvosta ja kansojen pahansuovista aikeista tuli sen Jumalalta Jehovalta eikä mahtavien sotasankareitten ja väkevien sotaratsujen avulla. Sellaiset piirteet eivät ole tämän maailman kansojen ja kansakuntien tunnus tänä ihmiskunnan historian aikana, jolloin ne ovat raskaammin aseistautuneita kuin koskaan. Kansat ja kansakunnat huokaavat niiden kannettavaksi sälytetyn taakan alla niiden maa-, meri- ja ilmavoimien vaatimien kulujen ja vaatimusten tähden. Paaviensa, pappiensa ja muiden kirkonmiestensä ja uskonnollisten veljeskuntiensa rukouksista huolimatta ne eivät usko, että Jehova Jumala vapauttaisi ne ilman militarismia.

 7. Mikä auttaa meitä päättämään, mikä tämä Ps. 33:12:n ”onnellinen” kansa on, ja mitä huomaamme Raamatun kertovan tästä asiasta?

⁷ Mikä kansa voi viitata itseensä kansana, jossa Ps. 33:12 täyttyy tänä aikana, jolloin kansallismielisyys ja isänmaallinen ylpeys valtaavat alaa maailmassa? Mikä todella on tuo ”onnellinen” kansa, ”valittu” kansa? Sen selville saamisessa meitä auttaa, jos tarkastelemme sitä kansaa, jonka jäsen Psalmin 33 henkeytetty kirjoittaja oli, sillä hän kirjoitti omasta kansastaan. Kansallisen historiansa alusta lähtien sitä oli suosittu sen Jumalan ihmeellisillä vapautusteoilla, jonka ainoan nimi on Jehova. Jo syntyessään kansa vapautettiin dramaattisella tavalla Egyptin vankeudesta ja orjuudesta pääsiäisenvieton jälkeen vuonna 1513 eaa., ja muutamaa päivää myöhemmin se jälleen pelastettiin hämmästyttävällä tavalla Punaisenmeren kuivunutta pohjaa myöten Siinain niemimaalle, samaan aikaan kun egyptiläisten sotajoukot hukkuivat kuin rotat takaisin syöksyviin merivesiin! Mikään muinainen tai nykyinen kansa ei voi viitata sellaiseen vapautukseen eikä mihinkään vastaavaan kansallisessa historiassaan. Punaisenmeren itäranta oli tämän ihmeellisellä tavalla pelastetun kansan suuren onnellisuuden näyttämönä. Jehova Jumala oli totisesti valinnut heidät! – 2. Moos. 12:1–15:21.

 8. Milloin Mooseksen johdossa oleva väestö järjestettiin kansaksi, ja mikä oli Jumalan sille ensimmäiseksi antama käsky?

⁸ Kolmantena kuukautena Egyptistä vapautumisensa jälkeen tämä kansa kokoontui profeetta Mooseksen johdolla Arabian niemimaalla olevan Siinain vuoren juurelle. Siellä heidät todella järjestettiin kansaksi, joka oli erossa ja erillään kaikista muista maailman kansoista. Siellä he saivat edun kuulla Jumalan äänen julistavan kuuluisat kymmenen käskyä ja myöhemmin heille annettiin nuo kymmenen käskyä kivitauluihin kirjoitettuina eikä kirjoittamista suorittanut profeetta Mooses vaan ”Jumalan sormi”. Nämä kymmenen käskyä olivat sen laillisen sopimuksen eli liiton ensimmäiset lait, joka oli tehty kansan ja sen taivaallisen Vapauttajan välillä. Ensimmäinen näistä kymmenestä käskystä määräsi, että Hänen täytyy olla heidän Jumalansa. Se kuului: ”Minä olen Herra [Jehova, Um], sinun Jumalasi, joka vein sinut pois Egyptin maasta, orjuuden pesästä. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.” Mikään muu jumala ei ollut osallistunut heidän vapauttamiseensa, ja siksi Jehovalla oli oikeus vaatia heiltä yksinomaista antaumusta. – 2. Moos. 19:1–20:18.

KANSAN KUOLEMA JA UUDESTISYNTYMINEN

 9. Miten tämä kansa kykeni pysymään onnellisessa tilassa, ja miten Jehova auttoi sitä?

⁹ Niin kauan kuin kansa piti Jehovaa Jumalanaan, se oli onnellinen. Niin kauan kuin he pitivät kansallisen sopimuksen eli liiton, jonka profeetta Mooses oli välittänyt, he menestyivät maassa, joka vuoti maitoa ja mettä ja jonne heidän Jumalansa oli johtanut heidät vuonna 1473 eaa. Mutta kun he rikkoivat kansallisen liittonsa lakeja ja käskyjä ja kääntyivät palvomaan ympärillään olevien kansojen vääriä jumalia, niin he joutuivat vaikeuksiin. Uskollisena liitolleen Jehova Jumala herätti erikoisia tuomareita vapauttamaan heidät heidän vihollistensa käsistä. Hän herätti pelottomat, suorapuheiset profeettansa varoittamaan heitä väärän menettelytavan typeryydestä ja sen hirvittävistä seurauksista. Koska kansa horjui ainoan elävän ja tosi Jumalan ja väärien demonijumalien palvonnan välillä, sillä oli myötä- ja vastoinkäymisiä. Koska Jumala oli ollut hyvä kansaa kohtaan, niin heidän toinen kuninkaansa, nimittäin Daavid, beetlehemiläisen Iisain poika, kirjoitti: ”Onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova!” – Ps. 144:15, Um.

10. Milloin tämän kansan onnellisuus saavutti huippunsa, mutta mitkä tapahtumat johtivat kansan lankeamaan pois Jumalan ”onnellisen” kansan asemasta?

¹⁰ Tämä Jumalan valitun kansan onnellisuus saavutti huippunsa Daavidin pojan ja seuraajan, Jerusalemin kuninkaan Salomon, hallituskautena. (1. Kun. 4:20–25) Kansan onnellisuus menetettiin, kun hallitsijat ja kansa alentuivat palvomaan epäjumalia ja demoneja. Lyhytaikaiset toipumiset sellaisista vajoamisista väärään palvontaan eivät osoittautuneet kyliin perusteellisiksi pelastaakseen kansan siitä tuhosta, mistä Jehova Jumala oli varoittanut sitä etukäteen kansan kanssa tekemänsä juhlallisen liiton ehdoissa. Omana määräaikanaan hän itse ohjaili sen valitun kuningassuvun kukistumisen, pääkaupungin Jerusalemin tuhon ja sen kansallisen alueen autioituksen, kuningas Salomon Jerusalemiin rakennuttaman kuuluisan temppelin hävityksen sekä pelastuneitten jäännöksen karkottamisen kaukaiseen Babylonian maahan.

11. Mitä yrityksiä Jehova teki kansansa pelastamiseksi, mutta minkä asenteen se omaksui?

¹¹ Sekään kansa, joka tunnustaa Jehovan Jumalakseen, ei voi pilkata häntä loputtomasti. Tätä korostaa 2. Aikak. 36:15–21 kuvatessaan tämän vapaan, riippumattoman kansan viimeisiä päiviä. Me luemme: ”Ja Herra, heidän isiensä Jumala, lähetti, varhaisesta alkaen, vähän väliä heille varoituksia sanansaattajainsa kautta, sillä hän sääli kansaansa ja asumustansa [temppeliä]. Mutta he pilkkasivat Jumalan sanansaattajia ja halveksivat hänen sanaansa ja häpäisivät hänen profeettojansa, kunnes Herran viha hänen kansaansa kohtaan oli kasvanut niin, ettei apua enää ollut.

12. Kuvaile sen kansan loppu, jolla oli Jumalan siunaus.

¹² ”Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan ja surmautti miekalla heidän nuoret miehensä heidän pyhäkössänsä eikä säästänyt nuorukaista eikä neitosta, ei vanhusta eikä harmaapäätä; kaikki hän antoi tämän käsiin. Ja kaikki Jumalan temppelin kalut, sekä suuret että pienet, ja Herran temppelin aarteet sekä kuninkaan [Sidkian] ja hänen päämiestensä aarteet, kaikki hän vei Baabeliin. Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, kaikki sen palatsit poltettiin tulella, ja kaikki sen kallisarvoiset esineet hävitettiin. Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes [Juudan] maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.” – Vrt. 2. Kun. 24:20–25:26.

13. Mikä vaikutus Jerusalemin tuholla oli Jehovan nimeen ja Jumalan kansaan?

¹³ Kun kansan valtakunta näin kukistettiin, Jerusalem ja sen palvontatemppeli hävitettiin, koko Juudan maa autioitettiin ja pelastuneitten jäännös vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin, niin kansa kuoli. Koska oli kansainvälisesti ollut tunnettua, että sen Jumala oli Jehova, Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, niin tämä kansallinen onnettomuus aiheutti suurta häpeää Jehovan nimelle ja maineelle. Babylonin pakkosiirtolaisten toiveista tuli kuin laakso, joka oli täynnä kuivuneita, hajallaan olevia luurankoja, joita mikään ihmisvoima ei voinut herättää eloon. (Hes. 37:1–12) Heidän kansallinen kotimaansa Juudassa ja Jerusalemissa ei ollut enää sellaisten ihmisten ”maa”, jotka olisivat muodostaneet kansan ja jota olisi voitu sanoa siitä syystä ”Juudan maaksi”. Siitä tuli kirottu maa, jota taikauskoiset vieraat karttoivat, villieläinten ja lintujen asuinpaikka; siitä tuli erämaa ja viidakko. Profeetat Jeremia ja Miika olivat ennustaneet tämän varoittavissa julistuksissaan. – Jer. 32:43; 33:10, 12; Miika 3:9–12; Jer. 26:18.

14. Mitkä kysymykset nyt tehdään tästä kansasta, ja mitä Raamatun ennustukset sanoivat?

¹⁴ Poistettaisiinko tätä kansallisena Jumalana tunnetun Jehovan nimeen kohdistuvaa häpeää koskaan ja saatettaisiinko hänen nimensä Kaikkeuden Suvereenina uudelleen kunniaan? Syntyisikö se kansa, joka yhdistettiin hänen nimeensä ja hallitukseensa, koskaan uudelleen? Nousisiko tuo kirottu, kartettu, aarniometsän peittämä maa koskaan raunioituneesta ja autiosta tilastaan ja tulisiko se vielä kansainvälisesti tunnetuksi Juudan maana? Vaikka tämän maan, kansan ja Jehovan temppelipalvonnan uudestisyntymisen on täytynyt näyttää lähes mahdottomalta pakanakansoista, etenkin Babylonista, niin se sisältyi kuitenkin Jehova Jumalan päätöksiin! Se oli kirjoitettu Jehova Jumalan Raamatun ennustuksiin!

15, 16. Mitä Jesaja pantiin ennustamaan Jerusalemista, ja minkä lupauksen Jehova antoi kansansa suhteen?

¹⁵ Profeetta Jesaja oli yksi niistä, jotka henkeytettiin ennustamaan tarkoin ilmauksin tästä ihmeellisestä uudestisyntymästä. Lohdutukseksi sille pienelle jäännökselle, joka piti kiinni Jehova Jumalan puhtaasta palvonnasta, profeetta Jesaja henkeytettiin ennustamaan, miten Tuomarina istuva Jumala vuonna 607 eaa. lähettäisi valloittajien ja hävityksen metelin Jerusalemiin ja sen temppeliin ja maksaisi siten kaikille palvontansa israelilaisille vihollisille sen, minkä he ansaitsivat, mutta miten tuhottu kansa ja maa sen jälkeen syntyisivät uudelleen huomattavalla tavalla. Jesaja sanoi:

¹⁶ ”Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: ’Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne!’ Mutta he joutuvat häpeään. Metelin ääni kaupungista! Ääni temppelistä! Herran ääni: hän maksaa palkan vihollisillensa! Ennenkuin Siion kipuja tuntee, hän synnyttää; ennenkuin hänelle tuskat tulevat, hän saa poikalapsen. Kuka on sellaista kuullut, kuka senkaltaista nähnyt? Syntyykö maa yhden päivän kivulla, tahi synnytetäänkö kansa yhdellä haavaa? Siionhan [Jerusalem] tunsi kipuja ja samalla jo synnytti lapsensa.” – Jes. 66:5–8.

17, 18. Milloin ”uudestisyntyminen” tapahtui, ja miten se oli kuin ihmeellinen synnytys ennen synnytyskipuja?

¹⁷ Kaikkien Siionia eli Jerusalemia halveksivien pakanakansojen hämmästykseksi tämä ihmeellinen ”uudestisyntyminen” tapahtui vuonna 537 eaa. eli täsmälleen 70 vuotta Juudan maan ja Jerusalemin eli Siionin autioitumisen jälkeen. Uudestisyntyminen tapahtui hyvin nopeasti, ikään kuin mitkään synnytyskivut eivät olisi edeltäneet sitä, ikään kuin synnytyskivut eivät olisi ehtineet vaivata äidin ruumista. Miten?

¹⁸ Babylon, joka kieltäytyi päästämästä juutalaisia pakkosiirtolaisuudesta, säilytti maailmanherruutensa tisrikuun 16. päivän (eli lokakuun 5.–6.) yöhön saakka vuonna 539, mikä oli 69. vuosi ennustetusta Juudan ja Jerusalemin eli Siionin 70-vuotisesta autioituksesta. Keväällä, 70. vuoden alkupuolella, Kyyros Suuri, Babylonin persialainen valloittaja, esitti julistuksensa, missä kehotettiin ja rohkaistiin juutalaisia pakkosiirtolaisia palaamaan entiseen kotimaahansa ja jälleenrakentamaan Jehovan temppeli Jerusalemin eli Siionin jälleenrakennettuun kaupunkiin. Tuon 70. vuoden lopulla, varhaissyksyllä 537 eaa. (tisrikuun 1. päivänä 537 = 28.–29. syyskuuta 537 eaa.) uskollinen jäännös palasi ja asettui rakkaaseen kotimaahansa, monien aikaisempien kaupunkien paikalle. – Esra 1:1–3:6.

19. Mitä tapahtui Jerusalemille vain muutamia kuukausia vapautuksen jälkeen?

¹⁹ Tässä tapauksessa ei siis ollut mitään pitkäaikaisia synnytyskipuja siinä muodossa, että Siionin (eli Jerusalemin) ”lasten” olisi pitänyt ryhtyä tuskalliseen kapinaan päästäkseen pois Babylonian pakkosiirtolaisuudesta ja palata taistellen takaisin autioitettuun maahansa ja perustaa kansa uudelleen. Muutamaa kuukautta sen jälkeen, kun Kyyros Suuri oli antanut vapautusjulistuksensa, Jehova Jumalan tosi palvojien jäännös oli palannut takaisin siihen maahan, joka ei enää ollut Jehovan kiroama. Siitä tuli maa, jonka kansalla oli paikallinen hallituksensa, ja sen käskynhaltijana oli juutalaisen kuningas Daavidin jälkeläinen ja sen ylimmäinen pappi oli Jehova Jumalan valtuuttama. Kun tällä ainoan elävän ja tosi Jumalan palvojien kansalla täten oli oma alueensa ja oma paikallinen hallituksensa, niin se oli uudestisyntynyt. Siion eli Jerusalem oli jälleen kansallinen hallituspaikka ja tällä Siionilla oli ”lapsia” eli asukkaita ja alamaisia, jotka puhdistivat ja viljelivät jälleen sen aluetta, Juudan maata. Siellä ennallistettiin sen Jumalan palvonta.

JEHOVA JUMALA EI EPÄONNISTUNUT

20, 21. Mitä Jehova oli suorittanut ”yhtenä päivänä” ja ”yhdellä haavaa” ja minkä kunniaan saattamiseksi?

²⁰ Kuka oli koskaan kuullut mistään tällaisesta? Kuka oli koskaan nähnyt samanlaista kansallista ja uskonnollista kehitystä? Kaikki tapahtui niin äkkiä, arvaamatta ja ilman esikuvaa. Ilman synnytyskipuja Jehovan maallinen järjestö Siion synnytti todellisiin olosuhteisiin ”poikalapsen” kansallisen ihmisryhmän muodossa. Äkkiä, ikään kuin ”yhtenä päivänä”, maa, jolla oli kansallinen asema, syntyi autioituksesta. ”Yhdellä haavaa” Kaikkivaltias Jumala Jehova synnytti järjestäytyneen kansakunnan, joka oli liitossa hänen kanssaan, eli synnytti sen uudelleen. Jehovan järjestö, Siion, synnytti ”poikalapsensa” eli ne, jotka muodostivat hänen ”poikalapsi”-kansansa, ikään kuin juuri silloin kun synnytyskipujen olisi pitänyt alkaa. Mitä muuta tämä oli kuin Jehovan ennustuksen täyttymys, joka saattoi kunniaan hänen erehtymättömän sanansa? Hän oli vastuussa tästä syntymästä, joka tapahtui hänen maallisesta järjestöstään Siionista. Sen piti tapahtua ilman keskenmenoa tai kuolleena syntymistä, kuten hän oli ennustanut sanoessaan:

²¹ ”Minäkö avaisin kohdun sallimatta synnyttää, sanoo Herra, tahi minäkö, joka saatan synnyttämään, sulkisin kohdun?”

22. Kuka todellisuudessa ilmestyi näyttämölle tässä hämmästyttävässä tapauksessa ja keiden siunaukseksi?

²² Näiden Jes. 66:9:n sanojen mukaan kaikkivaltias Jumala Jehova ei epäonnistunut viimeisellä ja ratkaisevalla hetkellä. Myös muistiin merkitty historia todistaa, ettei sellaista tapahtunut. Tällä hämmästyttävällä hetkellä itse Jehova ilmestyi kansainvälisten tapahtumien näyttämölle niiden iloksi, ”jotka [ovat] aralla tunnolla hänen sanansa edessä”. Kun heidän uskonnolliset vihollisensa ja vainoojansa joutuivat häpeään, niin uudestisyntyneellä kansalla, ”jonka Jumala on Jehova”, oli syytä sanomattomaan onnellisuuteen. ”Jehovan ilosta” tuli heidän linnoituksensa. – Neh. 8:10, Um.

[Alaviitteet]