Miten uusi maailma tulee

UUDEN maailman tuloon tarvitaan tämän vanhan maailman poistamista. Näin on oleva, koska ”nykyiset taivaat ja maa” ovat tuomitut Jumalan sanalla. (2. Piet. 3:7) Vaikka tämä jumalaton asiainjärjestelmä onkin vielä olemassa, on uuden vanhurskaan maailman perustus laskettu, ja tämä ihmissukupolvi on kasvotusten suurimman muutoksen kanssa, mikä koskaan on tapahtuva minkään sukupolven historiassa.

Tarkoittaen suurinta huippukohtaa, mikä tulee meidän aikanamme juuri uuden maailman voittoisan saapumisen edellä, Jeesus Kristus selitti: ”Silloin on oleva suuri ahdistus.” Se, mikä on tämän maailman kansojen edessä, on verrattavissa Nooan ajan suureen tulvaan: ”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, . . . samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.” – Matt. 24:21; Luuk. 17:26, 30.

Mitä tapahtui Nooan vedenpaisumuksen aikaan? Silloin tuhoutui maailma. Apostoli Pietari vakuuttaa, että se voi tapahtua ja tapahtuu jälleen: ”Silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen. Mutta nykyiset taivaat ja maa ovat samalla [Jumalan] sanalla talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään.” (2. Piet. 3:6, 7) Vain siten, että Jumala tuhoaa tämän vanhan maailman, voi täysin uusi maailma tulla.

Miten Jumala hävittää ”nykyiset taivaat ja maan” raivatakseen tietä uudelle maailmalle? Pietari sanoo, että ne ovat ”talletetut tulelle”. Onko tämä tuli välttämättä tai kokonaan kirjaimellinen? Ei, vaan tämän sanan käyttö tuhon vertauskuvana heti sen maininnan jälkeen, että Nooan päivänä hävitys tapahtui vedellä, ilmaisee, että Jumala käyttää jotain erilaista keinoa kuin maailmanlaajuista tulvaa puhdistaakseen tien vanhurskaalle uudelle maailmalle, missä ei ole enää ”jumalattomia”.

Kauan ennen Pietarin aikaa profeetta Jesaja, hän, jota Jumala käytti ennustamaan ”uusien taivaitten ja uuden maan” luomisen, käytti sanaa ”tuli” kuvaamaan hävitystä, mikä on tapahtuva tämän maailman lopussa: ”Herra tulee tulessa, ja hänen vaununsa ovat kuin myrskytuuli; ja hän antaa vihansa purkautua hehkussa ja nuhtelunsa tulenliekeissä. Herra käy tuomiolle kaiken lihan kanssa tulella ja miekallaan; ja Herran surmaamia on oleva paljon.” Toinen henkeytetty kirjoittaja, apostoli Paavali, käyttää sanaa ”tuli” tämän nykyisen maailman poistamisessa ”Herran Jeesuksen ilmestyessä taivaasta voimansa enkelien kanssa tulen liekissä”. Tämä kuvaus on mitä sopivin, erittäinkin koska apostoli Pietari osoittaa, että tulinen hävitys Sodomassa ja Gomorrassa oli profeetallinen ennustus siitä tuhosta, minkä Jumala tuottaa tälle maailmalle: ”Hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät.” – Jes. 65:17; 66:15, 16; 2. Tess. 1:7, 8; 2. Piet. 2:6.

Millä tavalla Jumala hävittää tämän nykyisen asiainjärjestelmän raivatakseen tietä iankaikkiselle vanhurskaalle uudelle maailmalleen? Hän tekee sen kuninkaansa Jeesuksen Kristuksen hoidossa olevan taivaallisen valtakuntansa välityksellä. Siitä syystä ei mikään ole ihmiskunnalle tärkeämpää nykyään kuin ”taivasten valtakunta”. Siksihän jokaisen tosi kristityn työ on todistuksen antaminen Jehovasta ja hänen valtakunnastaan. Ihmisten tarvitsee tietää, mitä Valtakunta tekee kohta, ja miten he voivat välttää tulemasta tämän valtakunnan murskaamiksi, kun se tulee tätä maailmaa vastaan, niin kuin profeetta Daniel ennusti kauan sitten: ”Mutta niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Dan. 2:44) Jumalan valtakunnan suorittama tämän maailman valtakuntien murskaaminen merkitsee vanhurskasta uutta maailmaa.

Sen ajan täytyy siis tulla, jolloin Jeesus Kristus ryhtyy sotatoimiin tämän maailman kansoja vastaan. Jeesus Kristus ei ensimmäisessä läsnäolossaan tarttunut miekkaan eikä käynyt mitään sotaa. Hän saarnasi Jumalan valtakuntaa ja opetti toisia opettamaan tätä uuden maailman valtakuntaa. Mutta Jeesus Kristus ei ole ikuisesti miekaton kuningas. Hänelle on tuleva aika käydä sotaa vanhurskaudessa. Vain sellainen sodankäynti saattaa puhdistaa tien uudelle maailmalle. Jeesuksen Kristuksen itsensä enkelinsä välityksellä apostoli Johannekselle esittämässä ennustuksessa tämä Jumalan voitelema Kuningas osoittaa, että hän komentaa taivaan sotajoukkoja:

”Ja minä näin taivaan auenneena. Ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvan nimi on Uskollinen ja Totinen, ja hän tuomitsee ja sotii vanhurskaudessa. Ja hänen silmänsä olivat niinkuin tulenliekit, ja hänen päässään oli monta kruunua, ja hänellä oli kirjoitettuna nimi, jota ei tiedä kukaan muu kuin hän itse, ja hänellä oli yllään vereen kastettu vaippa, ja nimi, jolla häntä kutsutaan, on Jumalan Sana. Ja häntä seurasivat ratsastaen valkoisilla hevosilla taivaan sotajoukot, puettuina valkeaan ja puhtaaseen pellavavaatteeseen. Ja hänen suustaan lähtee terävä miekka, että hän sillä löisi kansoja.” Tämä kansojen lyöminen kuningasten Kuninkaan miekalla merkitsee Harmagedonin tuhoa tälle vanhalle maailmalle. Aika on käsillä, vaikka me emme tiedäkään päivää emmekä hetkeä. – Ilm. 19:11–15; Matt. 24:36.

Mitä sinun pitäisi tehdä, kun tiedät, mikä tätä maailmaa odottaa ja miten Jumalan uusi maailma tulee? Saata elämäsi sopusointuun apostoli Pietarin antaman neuvon kanssa: ”Kun siis nämä kaikki näin hajoavat, millaisia tuleekaan teidän olla pyhässä vaelluksessa ja jumalisuudessa, teidän, jotka odotatte ja joudutatte Jumalan päivän tulemista, jonka voimasta taivaat hehkuen hajoavat ja alkuaineet kuumuudesta sulavat! Mutta hänen lupauksensa mukaan me odotamme uusia taivaita ja uutta maata, joissa vanhurskaus asuu.” – 2. Piet. 3:11–13.

Pelon aikakausi

”Tämä on erilainen maailma. Ihmiset ovat nyt peloissaan muistellessaan keskitysleirejä, peloissaan atomisodan mahdollisuudesta, peloissaan vanhojen valtakuntien ja elintapojen ja uskomusten luhistumisesta. Jokainen ihminen saa osansa niistä toiveista ja kauhuista, mitkä ovat ominaisia tälle aikakaudelle, mikä ei ole järjen ja valistuksen, vaan pelon ja vavistuksen aikakausi.” – The Atlantic, heinäkuu 1961.