Jehova, ennustusten toteuttaja

 1. Missä määrin ihmiset ovat voineet ennustaa tapahtumia, ja mikä on ollut seurauksena niille, jotka ovat uskoneet heidän ennustuksiinsa?

IHMISET selittävät tapahtumia yrittäen lausua ennustuksia. Jotkut ovat tehneet ennakkoarviointeja, mutta ne ovat olleet hyvin epämääräisiä ja summittaisia, vailla yksityiskohtia. Yksikään näistä ennustelijoista ei ole osoittautunut täysin tarkaksi ja luotettavaksi. Monissa tapauksissa ovat ne, jotka ovat uskoneet heihin ja noudattaneet heidän ennustuksiaan, kokeneet tuhoisia seurauksia.

 2. a) Kuka on ainoa, joka voi lausua tosi ennustuksia, ja miksi hän on ainoa? b) Miksi Jehova lausuu ennustuksia, ja miten hän panee ne täyttymään?

² Ainoastaan Jehova voi esittää luotettavia ennustuksia, sillä hän ei ymmärrä täydellisesti ainoastaan ihmismieltä ja kaikkia tapahtumiin liittyviä tekijöitä, niin elollisia kuin elottomiakin, vaan myös muut tärkeät seikat. Hänellä on nimittäin kyky ja voima vaikuttaa näihin kaikkiin ennustusten täyttymyksen aikaansaamiseksi. Jehova lausuu ennustuksia, jotta hänen kansansa tuntisi hänen päätöksensä. Sitten hän tukee sanaansa koko mahtavalla näkymättömällä enkelijärjestöllään ja vastustamattomalla pyhällä hengellään eli toimivalla voimallaan. Täten hän huolehtii siitä, että ennustukset toteutuvat. Hän toimeenpanee hyvän päätöksensä eikä riko koskaan yhtään vanhurskasta periaatettaan siten tehdessään.

JERUSALEMIN TUOMIO PANNAAN TÄYTÄNTÖÖN

 3. a) Miksi Jehova ennusti, että Jerusalem ja Juuda autioitettaisiin? b) Mitä babylonialaiset tekivät itse Jerusalemille? c) Mitä he tekivät temppeliastioille, ja veivätkö he pois liitonarkin?

³ Varoittaakseen muinaista Jerusalemia ja hyödyttääkseen meitä nykyään Jehova ennusti profeettojensa kautta Jerusalemin hävityksen ja Juudan autioituksen sekä esitti sitä koskevat yksityiskohdat. Täsmälleen aikanaan hän käytti erään maailmanvallan kuningasta välikappaleenaan näiden ennustusten täyttämiseksi. Olemme tarkastelleet edellisissä numeroissamme, miksi tämä tuomio päätettiin ja miten sitä alettiin panna täytäntöön Jerusalemin piirityksellä. Babylonian sotajoukko tunkeutui lopulta Jerusalemiin neljännen kuun 9. päivänä Juudan kuninkaan Sidkian yhdentenätoista vuonna. Viidennen kuukauden aabin 10. päivänä (2.–3. elokuuta vuonna 607 eKr.) nuo joukot hävittivät perusteellisesti temppelin, kuninkaan palatsin ja kaupungin muurit. Silminnäkijä Jeremia kertoo, että babylonialaiset rikkoivat temppelin vaskipylväät sekä jättiläiskokoisen vaskialtaan, ”valetun meren”. He ottivat myös vaski-, hopea- ja kultakalut. Liiton kultainen arkki, joka oli sisältänyt kaksi kivitaulua, joihin kymmenet käskyt oli kaiverrettu, oli nähtävästi hävinnyt jo, niin ettei se joutunut pakanain käsiin. – Jer. 52:12–14, 17–23.

 4. Miten Jehova pani Hes. 9:6–8:ssa ennustetun tuomionsa täyttymään?

⁴ Jumala toteutti myös tuomionsa saastutetun temppelin uskottomalle papistolle, niin kuin oli ennustettu Hes. 9:6–8:ssa. ”Henkivartijain päällikkö otti ylimmäisen papin Serajan ja häntä lähimmän papin Sefanjan sekä kolme ovenvartijaa, ja kaupungista hän otti yhden hoviherran, joka oli sotaväen tarkastaja, ja seitsemän kuninkaan lähintä miestä, jotka tavattiin kaupungista, sekä sotapäällikön kirjurin, jonka tehtävänä oli ottaa maan kansaa sotapalvelukseen, ja kuusikymmentä miestä maakansasta, jotka tavattiin kaupungista. . . . Ja Baabelin kuningas antoi lyödä heidät kuoliaaksi Riblassa Hamatin maassa. Ja niin Juuda siirrettiin pois maastansa.” – Jer. 52:24–27.

 5. Mitä babylonialaiset tekivät ”Herran voidellulle”, ja miten tämä vaikutti niihin, jotka kunnioittivat Daavidin kuninkaallista sukuhaaraa?

⁵ Teloittajat olivat julmia ja panivat joitakuita juutalaisia ruhtinaita riippumaan vain kädestään. He raiskasivat naisia vieläpä Siionissakin. He surmasivat kuningas Sidkian pojat hänen silmiensä edessä ja veivät hänet Babyloniin, missä hän kuoli. Tämä kuninkaalle suoritettu teko oli kuin niiden vaientamista, jotka kunnioittivat Daavidin kuninkaallista sukuhaaraa: ”Hän, meidän elämänhenkemme, Herran voideltu, joutui vangiksi heidän kuoppiinsa, hän, josta me olimme sanoneet: hänen varjossaan me saamme elää pakanakansain seassa.” – Valit. 4:20.

DAAVIDIN KANSSA TEHTY LIITTO PYSYY VOIMASSA

 6. Miten kuningassuku säilyi Babylonin vankeuden aikana?

⁶ Vaikka Jehova pani tuomionsa täytäntöön täsmälleen ennustuksen mukaan, niin hän ei unohtanut Daavidin kanssa tekemäänsä rikkomatonta liittoa. Hän varjeli kaitselmuksessaan sen kuninkaallisen sukuhaaran yhden jäsenen, jonka kautta luvattu Siilo voi tulla, nimittäin Joojakinin, Sidkian veljenpojan, joka oli viety vankeuteen vuonna 617 eKr. Joojakinilla oli Babylonissa pojat Sealtiel, Malkiram, Pedaja, Senassar, Jekamja, Hoosama ja Nedabja. Näistä pojista pidettiin Sealtielia sen Serubbaabelin isänä, josta tuli Juudan käskynhaltija Persian alaisuudessa ja joka rakensi uudelleen temppelin ennallistettuun Jerusalemiin. – 1. Aikak. 3:15–19; Esra 3:2, 8; Matt. 1:12; Luuk. 3:27.

 7. Miten se suku, missä aaronilainen pappeus periytyi, säilyi samalla tavalla?

⁷ Samoin silloinkin, kun ylimmäinen pappi Seraja surmattiin, Jehova huolehti siitä, että hänen poikansa Jehosadak varjeltui ja vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin. (1. Aikak. 6:14, 15) Hänellä oli poika nimeltä Jeesua (eli Joosua; Jeesus, LXX). Joosua oli Serubbaabelin kanssa yhteistoiminnassa temppelin uudelleenrakentamisessa ennallistettuun Jerusalemiin. Tällä tavalla ei Daavidin huoneen sukuhaara eikä ylimmäisten pappien Aaronin-perheen sukuhaara katkennut, vaan jatkui siihen asti, kunnes Jeesus Kristus ilmestyi näyttämölle. – Esra 3:2; Neh. 12:26; Hagg. 1:1; Sak. 3:1; Luuk. 3:1, 2.

 8. Tuliko maasta heti täydellinen autiomaa Jerusalemin kukistuttua?

⁸ Henkivartijain päällikkö Nebusaradan salli joidenkuiden maan alhaiseen kansaan kuuluvien jäädä jäljelle viinitarhureiksi ja pakkotyöläisiksi. Hän määräsi heidän ylivalvojakseen Gedaljan, Saafanin pojan Ahikamin pojan. (2. Kun. 25:12, 22) Mutta Jehova oli sanonut, että hän tekee ”Jerusalemin kiviroukkioksi, aavikkosutten asunnoksi” ja Juudan kaupungit ”autioiksi, asujattomiksi”. (Jer. 9:11; 4:7; 6:8; 26:9; 32:43; 33:10, 12; Sak. 7:5, 14) Miten hän oli toteuttava tämän?

 9. a) Miten Jeremia joutui sellaiseen tilanteeseen, että hän hyvin voi huomioida, kuinka Jehovan ennustus Juudan maan autioituksesta toteutui täysin? b) Miten käskynhaltija Gedaljan kävi, ja miten kansa menetteli myöhemmin Jeremian kautta annetun Jehovan neuvon suhteen? c) Miten kauas jäljelle jätetty kansa pakeni, ja oliko se välttyvä näkemästä Jehovan tuomioitten toteutumista siellä?

⁹ Jeremia, jonka myös sallittiin jäädä kansan kanssa sinne, kertoo, että Ismael, Elisaman pojan Netanjan poika, kuninkaallisesta suvusta, tuli miesjoukon kanssa, ja miehet murhasivat Gedaljan sekä pakenivat Juudasta Ammoniin. Jäljelle jääneet kansan johtajat pyysivät Jeremiaa rukoilemaan Jehovalta ohjausta ja saivat neuvon jäädä Juudan maahan kuningas Nebukadnessarin palvelijoina. Mutta he hylkäsivät tämän neuvon ja menivät Egyptiin vieden mukanaan Jeremian ja hänen kirjurinsa Baarukin. He asettuivat Egyptissä asumaan Tahpanheeseen, Migdoliin, Noofiin (Memfiiseen) ja Patroksen maakuntaan. (Jer. 41:1–44:1) He eivät voineet siellä kuitenkaan pelastua Jumalan tuomiolta, sillä Jehova sanoi heille, että hän antaa myös Egyptin faaraon Hofran hänen vihollistensa käsiin. – Jer. 44:2–30; vrt. Hes. 29:17–20; 30:22–26.

VILLIELÄIMET AINOAT ASUKKAAT SEITSEMÄÄNKYMMENEEN VUOTEEN

10. a) Miten Jehovan sapattilaki tuli kaikesta huolimatta toteutetuksi maassa? b) Mikä on tämän täyttymyksen ajankohdassa erittäin huomattavaa? c) Selitä, miten 2. Aikak. 36:ssa oleva kuvaus on todistus Jehovan kyvystä panna sanansa täyttymään.

¹⁰ Kun kansa siirrettiin maasta täten seitsemännen kuun, tišrin eli eetanimin, keskivaiheilla, mikä oli lähellä gregoriaanisen kalenterin lokakuun 1. päivää vuonna 607 eKr., niin Juudan maa jäi tyystin autioksi, vaille ihmisasukkaita ja kotieläimiä. Jehovan ennustuksen toteutumisen ajoitus on tässä huomattava, sillä tämän seitsemännen kuun, eetanimin, 10. päivänä, sovituspäivänä, puhallettiin torvea riemuvuotena ja julistettiin ”vapautus maassa kaikille sen asukkaille”. Silloin alkoi sapattivuosi Jumalan antamalle maalle. (3. Moos. 25:8–22) Sapattivuosien keskeytymätön jakso alkoi siten täsmällisesti sopivaan vuodenaikaan korvaukseksi kaikista niistä sapattivuosista, joita tottelemattomat israelilaiset eivät olleet pitäneet. Maan piti saada nauttia kuvaannollisesti täydellinen määrä sapattivuosia – seitsemänkymmentä – minä aikana sen piti olla tyystin autio, vailla ihmisasukasta, paikka, mitä ohikulkijain piti karttaman kuin kummitusten tyyssijaa. Myöhemmin kirjoitettu kertomus, todistus Jehovan kyvystä panna sanansa täyttymään, sanoo:

”Niin hän toi heidän kimppuunsa kaldealaisten kuninkaan . . . Jumalan temppeli poltettiin, Jerusalemin muurit revittiin, . . . Ja jotka olivat säilyneet miekalta, ne vietiin pakkosiirtolaisuuteen Baabeliin. Ja he olivat hänen ja hänen poikiensa palvelijoina, kunnes Persian valtakunta sai vallan. Ja niin toteutui Herran sana, jonka hän oli puhunut Jeremian suun kautta, kunnes maa oli saanut hyvityksen sapateistaan – niin kauan kuin se oli autiona, se lepäsi – kunnes seitsemänkymmentä vuotta oli kulunut.” – 2. Aikak. 36:17–23; vrt. myös Dan. 9:1, 2:een.

11. a) Miten Flavius Josephus, joka lainaa kaldealaista historioitsijaa Berossosta, vahvistaa, että koko Juudan maa oli autiona kuin erämaa 70 vuotta? b) Osoita ero sen kohtelun välillä, minkä Juudan maa sai, ja sen, minkä Samaria oli saanut, kun jälkimmäisen vankeus alkoi.

¹¹ Juutalainen maallinen historioitsija Flavius Josephus ajanlaskumme ensimmäiseltä vuosisadalta vahvistaa Raamatun kertomuksen kirjoittaen Jerusalemin autioituksesta:

Hän [kaldealainen historioitsija Berossos 3. vuosisadalla eKr.] antaa meille luettelon Nooan jälkeläisistä ja heidän elinvuosistaan aina Nooasta itsestään babylonialaisten ja kaldealaisten kuninkaaseen Nabulassariin saakka sekä kertomuksen tämän kuninkaan uroteoista. Hän sanoo, että hän lähetti poikansa Nabukodonosorin valtavine sotajoukkoineen Egyptiin ja Juudeaan, missä hän – saatuaan tiedon kapinasta – pakotti kansan alamaisuuteen, sytytti tuleen Jerusalemissa olevan temppelimme ja vei pois koko kansamme vankeuteen Babyloniin. Tämän jälkeen kaupunkimme oli autiona seitsenkymmenvuotisen väliajan Persian kuninkaan Kyyroksen päiviin saakka. – 1. kirja, 36. kappale teoksesta To Epaphroditus on the Antiquities of the Jews in Answer to Apion.

Ja tällainen oli heprealaisten kansan loppu sen kuljettua kahdesti Eufrat-virran poikki. Sillä kymmenen sukukunnan kansan veivät pois Samariasta assyrialaiset kuningas Hoosean päivinä, minkä jälkeen kahden sukukunnan kansan, mikä jäi jäljelle Jerusalemin valloituksen jälkeen, vei pois Nebukadnessar, Babylonian ja Kaldean kuningas. Mutta Salmanassar siirsi israelilaiset heidän maastaan ja asetti sinne kutealaisten kansan, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet Persian ja Meedian sisäosiin, mutta joita kutsuttiin sitten samarialaisiksi, koska he saivat sen maan nimen, mihin heidät siirrettiin. Mutta Babylonian kuningas, joka vei pois ne kaksi sukukuntaa, ei asettanut mitään kansaa niiden maahan, minkä takia koko Juudea ja Jerusalem sekä temppeli pysyivät hylättyinä seitsemänkymmentä vuotta. – 10. kirja, 9. luku, viimeinen kappale, teoksesta Antiquities of the Jews, Whistonin toimittamasta painoksesta.

12. a) Miksi emme voi laskea Juudan maan 70-vuotista autionaoloa vuodesta 626 eKr.? b) Voimmeko alkaa laskea 70-vuotiskautta vuodesta 617 eKr.? Perustele vastauksesi.

¹² Milloin siis noita Jerusalemin ja Juudan ennustettuja 70 vuotta alettiin laskea? Ei vuonna 626 eKr., kuningas Joojakimin kolmantena hallitusvuotena, sillä juutalaiset eivät olleet silloin vankeudessa Babylonissa. Yhdeksäntenäkin hallitusvuotenaan, 620 eKr., Joojakimista tuli vain verovelvollinen Babylonian kuninkaalle. Hallituksensa yhdentenätoista vuonna, 618 eKr., hän kapinoi Nebukadnessaria vastaan, joka tuli häntä vastaan.a Vähän ennen Joojakimin yhdennentoista vuoden päättymistä hänen poikansa ja seuraajansa Joojakin, joka hallitsi ainoastaan kolme kuukautta ja kymmenen päivää, antautui Nebukadnessarille, joka piiritti kaupunkia. Niisanin 1. päivänä vuonna 617 eKr. (keväällä) alkoi Sidkian, Joojakinin sedän, ensimmäinen hallitusvuosi, hänen, jonka Nebukadnessar teki Jerusalemin kuninkaaksi Joojakinin sijaan. (2. Kun. 24:12–18) Tämä ei merkinnyt siis autioitusta, vaan ainoastaan verraten harvojen, nimittäin 3 023 juutalaisen ja heidän vaimojensa ja perheittensä, vankeutta. – Jer. 52:28.

MILLOIN AUTIOITUS ALKOI JA PÄÄTTYI

13. a) Miksi emme voi alkaa laskea ennustettuja 70 vuotta ennen kuin eetanimista, seitsemännestä kuusta, v. 607 eKr.? b) Jos Juudan maa oli autiona, miten voimme selittää Jer. 52:30:n, missä sanotaan useita juutalaisia viedyn myöhemmin pois?

¹³ Kansan ei voitu suinkaan sanoa olleen Babylonin vankeudessa, kun kuningas Joojakim oli avoimessa kapinassa Nebukadnessaria vastaan ja kun myöhemmin Sidkia rikkoi valansa ja kapinoi Nebukadnessaria vastaan hallituksensa lopussa. Näin ollen eivät Babylonin vankeuden keskeytymättömät 70 vuotta alkaneet ennen kuin vuonna 607 eKr. eetanim-kuussa, jolloin maa jäi tyystin autioksi, kun sen jäljellä olevat asukkaat menivät Egyptiin. Silloin menivät juutalaiset kansana pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin, eikä Jerusalemissa ollut kuningasta. Tämä pakkosiirtolaisuus kesti keskeytymättä 70 vuotta. (Dan. 9:1, 2) Pakkosiirtolaisuuteen vietyjä 745 juutalaista, jotka mainitaan Jer. 52:30:ssä, ei otettu Juudan autioitetusta maasta, vaan heidät vangittiin myöhemmin, kun Nebukadnessar pani Jehovan kuvaannollisena maljana Juudan maahan rajoittuvat kansat juomaan tappion katkeran maljan voittaessaan ne. – Jer. 25:17–29.

14. a) Mikä muu todistus vahvistaa sen, että 70-vuotiskausi alkoi v. 607 eKr.? b) Miten Jehova toteutti sen ennustuksensa täyttymyksen, että maa oli nauttiva 70-vuotissapattinsa?

¹⁴ Milloin autioitus päättyi? Vuonna 537 eKr., jolloin Persian Kyyros vapautti juutalaisjäännöksen ja se lähti Babylonista ja alkoi kansoittaa uudelleen Juudan maata. Tämä aikamäärä voidaan vahvistaa käyttämällä maallisen historian tietoja. Juudan maan autionaoloaika alkoi 70 vuotta aikaisemmin, vuonna 607 eKr. Nebukadnessar ei tuonut maahan keitään asukkaita ottamaan haltuunsa Juudan maata, niin kuin Assyrian kuningas oli tehnyt Samarian maassa, kun hän valloitti sen. Jehova pani ennustuksensa täyttymään yliluonnollisin keinoin, ja Juudan maa pysyi täysin autiona voidakseen levätä ennustetut 70 vuotta. – 2. Aikak. 36:21–23.

15. Minkä maanpakolaisuutensa yhdentenätoista vuonna saamansa ilmoituksen takia Hesekielin täytyi muuttaa ennustustensa sisältöä?

¹⁵ Hesekiel kuuli Babyloniassa hävityksestä ilmeisesti jo ennen kuin Nebukadnessarin joukot saapuivat takaisin voittoisina, Babylonissa viettämänsä pakkosiirtolaisuuden yhdentenätoista vuonna. Hän sanoo: ”Kahdentenatoista meidän pakkosiirtolaisuutemme vuotena [erään laskutavan mukaan], kymmenennessä kuussa, kuukauden viidentenä päivänä tuli minun luokseni pakolainen Jerusalemista ja sanoi: ’Kaupunki on valloitettu’.” (Hes. 33:21) Siitä pitäen Hesekiel saattoi ennustaa 70-vuotisen autionaolon jälkeen tulevaa ennallistusta. – Hes. 36:1–37:28.

16. a) Tuottiko se iloa Jehovalle ja hänen profeetalleen Jeremialle, että Jehova toteutti tämän autioituksen? b) Miten Valitusvirret ilmaisevat, mitä Jehova ja Jeremia tunsivat Jerusalemin kukistumisen yhteydessä?

¹⁶ Vaikka Jehova panikin ennustuksensa täyttymään, niin tuottiko se iloa hänelle ja hänen uskolliselle profeetalleen Jeremialle? Ei. Hän henkeytti Jeremian kirjoittamaan Valitusvirsinä tunnetun Raamatun kirjan, missä kuvaillaan Jerusalemin surullista tilaa:

”Kuinka istuukaan yksinänsä tuo väkirikas kaupunki! Kuinka onkaan lesken kaltaiseksi tullut se, joka oli suuri [väekäs, Um] kansakuntien joukossa! . . . Sen viholliset ovat voitolle päässeet, . . . Sillä Herra on saattanut sen murheelliseksi sen rikkomusten paljouden tähden. Sen pienet lapset ovat menneet vankeuteen vihollisen vieminä. Mennyt on tytär Siionilta kaikki hänen kauneutensa.” – Valit. 1:1–6, 17; 2:13; 5:16–22.

17. a) Oliko Jehova onneton näiden tapahtumien johdosta, niin että hän antoi Daavidin kanssa tehdyn liiton raueta? b) Miten Siionin viholliset saivat ylivallan?

¹⁷ Mutta tämä sen kansan valitettava tila, joka kantoi Jumalan nimeä ja kärsi Jehovaa kohtaan tekemiensä syntien takia, ei mitenkään kumonnut Jehovan liittoa eikä tehnyt häntä onnettomaksi päätöksiensä suhteen. Siionin viholliset pääsivät tosin vuonna 607 eKr. voitolle. Siionissa ollut ”Jehovan valtaistuin” oli kukistunut. Jumalan esikuvallinen eli pienoisvaltakunta oli mennyt. Maan päällä ei ollut enää Jumalan esikuvallista valtakuntaa estämässä pakanallisia eli ei-juutalaisia kansoja pääsemästä täydelliseen maailmanherruuteen. Niillä oli Jumalan sallinnalla täysi valta.

JUMALAN VALTAKUNTA EI OLLUT KUKISTUNUT IÄKSI

18. a) Mikä pitkä profeetallinen ajanjakso alkoi v. 607 eKr.? b) Miksi Jehova Jumala ei ollut onneton tästä? c) Mikä kysymys nyt herää?

¹⁸ Miksi Jehova Jumala ei ollut onneton? Koska näiden keskeytymättömien ”pakanain aikojen” eli ”kansain määräaikojen”, jotka alkoivat Juudan tullessa autioksi seitsemännessä juutalaisten kuukaudessa vuonna 607 eKr., piti kestää ainoastaan siihen asti, kunnes Siilo, se, jolla on laillinen oikeus Jumalan kukistettuun valtakuntaan, oli tuleva ja Jumala oli antava hänelle kruunun, kuninkaallisen käärelakin, ja valtikan, jotta hän hallitsisi pakanain, hänelle vihamielisten maailman kansain, keskellä. Mutta milloin piti Daavidin kuninkaallisen Pojan nousta valtaistuimelle? Taivaan Iankaikkisuuden Kuningas oli määrännyt ajan. Hän ennusti sen ja kirjoitutti sen henkeytettyyn Sanaansa. Hän oli paneva sen toteutumaankin. Seuraava Vartiotornin numero käsittelee ”pakanain aikojen” pituutta. – 1. Moos. 49:10; Luuk. 21:24; Hes. 21:25–27; Ps. 110:1–6.

19. a) Miten ennustukset Jehovan tulevasta kuninkaasta olivat varhaiskristityille vielä lujempia kuin profeetoille? b) Miten apostoli Pietari ilmaisee tämän?

¹⁹ Profeetat Jesaja, Jeremia, Hesekiel ja Daniel olivat päivinään nähneet Jehovan monien aikaisempien ennustusten toteutuvan, ja heillä oli täydellinen luottamus siihen, että Jehova voi kertoa edeltäpäin tapahtumia sekä panna ennustussanansa täyttymään. Siitä syystä ennustukset, joita juuri nämä miehet henkeytettiin kirjoittamaan Hänestä, jolla oli laillinen oikeus, sekä hänen tulostaan kuninkuuteen Jehovan valtaistuimella, olivat sitä lujempia apostoleille ja varhaiskristityille, koska heillä oli kertomus näiden profeettojen useitten ennustusten täyttymyksistä, ja he olivat nähneetkin niiden täyttyvän. Pietari lausui luottavaisesti: ”Sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta.” – 2. Piet. 1:19.

20. a) Miten nämä lupaukset ovat vielä lujempia meille tänä aikana? b) Miksi me voimme olla varmoja Jumalan sanassa olevien ennustusten täyttymisestä?

²⁰ Apostolien päivistä on kulunut tuhat yhdeksänsataa vuotta, ja me voimme olla vielä varmempia kuin ensimmäisen vuosisadan kristityt, sillä lukuisat ennustukset ovat sen jälkeen täyttyneet. Hän, jolla on laillinen oikeus, ottaa maailmanherruuden täydelleen kansojen käsistä ja pitää sen pysyvästi maan kaikkien perheitten siunaukseksi. Meidän on muistettava, mitä Pietari sanoi edelleen: ”Yksikään Raamatun profetia [ei] ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” Kaikkiviisas ennustusten esittäjä on myös niiden kaikkivoipa toteuttaja. – 2. Piet. 1:20, 21.

[Alaviitteet]