Onko neuvontasi vaikea ottaa vastaan?
”Usko Terävä, tiedätkö mikä on sinun ongelmasi? Sinä puhut liikaa. Et koskaan kuuntele. Olet uppiniskainen. Neuvon sinua muuttamaan asennettasi. Olen sanonut sen sinulle ennenkin ja sanon jälleen: muuta asennettasi! Ala osoittaa kunnioitusta! Sinä luulet tietäväsi kaiken, puhut alinomaa ja olet joutumassa vaikeuksiin! Ja kun joudut niihin, niin älä tule itkemään minulta apua!”
1. Miksi kuvaan lainattu esimerkki on väärä neuvojenantamistapa?
TÄMÄ on yksi tapa neuvoa jotakuta puhumaan vähemmän ja kuuntelemaan enemmän. Mutta se on väärä tapa. Se tulee hyökkäyksenä ja herättää puolustushalua. Neuvo voi itsessään olla hyvä, mutta siitä ei koidu mitään hyvää.
2, 3. a) Miten liikeyritykset osoittavat olevansa kiinnostuneita oikeasta neuvonnasta? b) Millaisen ohjeen Paavali antoi Timoteukselle neuvomisesta ja mitä silmällä pitäen?
2 Liikeyritykset maksavat tuhansia markkoja lähettääkseen toimihenkilöitään oppilaitoksiin, joissa heitä valmennetaan antamaan neuvoja toisille ja selviytymään vihamielisistä sanallisista hyökkäyksistä. Kuitenkin todella arvokas menettelytapa on esitetty kauan sitten Raamatussa, eikä se maksa mitään.
3 ”Kun annat näitä neuvoja veljille”, sanoi apostoli Paavali Timoteukselle, ”olet hyvä Kristuksen Jeesuksen palvelija.” Hän ei neuvonut häntä ainoastaan sen suhteen, mitä neuvoja piti antaa, vaan myös miten ne tuli antaa: ”Älä arvostele ankarasti vanhempaa miestä. Päinvastoin vetoa häneen kuin isään, nuorempiin miehiin kuin veljiin, vanhempiin naisiin kuin äiteihin, nuorempiin naisiin kuin sisariin kaikessa siveellisessä puhtaudessa.” Hän käski vetoamaan, ei tyrannisoimaan. Tarkoitushan on palauttaa ennalleen eikä karkottaa. – 1. Tim. 4:6; 5:1, 2; Jaak. 5:19, 20.
4. Miksi neuvoa antavana täytyy olla hienotunteisuutta?
4 Neuvon antaminen pyydettäessä on arkaluonteinen tehtävä; sen antaminen pyytämättä vaatii vielä enemmän hienotunteisuutta. Pyytämätön neuvonta vaikuttaa helposti arvostelemiselta, eikä kukaan pidä arvostelemisesta. Neuvonta loukkaamatta vaatii kärsivällisyyttä ja opetuskykyä eikä vain jonkun läksyttämistä. Niinpä Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Ojenna, nuhtele, kehota kaikella pitkämielisyydellä ja opetustaidolla.” – 2. Tim. 4:2.
NEUVONANTAJAN ASENNE
5. Millainen käyttäytymisemme ja asenteemme tulee olla jäljitellessämme Jeesusta neuvojen antamisessa?
5 Kristus Jeesus, Ihmeellinen Neuvonantaja, antoi esimerkin lempeästä neuvonnasta, kun apostolit kiistelivät siitä, kuka olisi suurin. Esittämällä valaisevan esimerkin ja vastakohdan hän osoitti, että kansojen kuninkaat hallitsivat herroina toisia, ”mutta teidän ei pidä olla sellaisia”. Jeesus oli täydellinen ihminen, joka voi antaa henkeytetyn neuvon, mutta hän oli kuitenkin ”lempeämielinen ja nöyrä sydämeltä”. Meidän on hyvä jäljitellä häntä. ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielen asenne, mikä oli myös Kristuksella Jeesuksella.” – Luuk. 22:24–27; Matt. 11:29; Fil. 2:5.
6. Mitkä esimerkit osoittavat kuvausten käytön arvon neuvonnassa?
6 Kiivastuneitten kanssa on vaikea keskustella järkevästi, ja apostolit väittelivät kiihkeästi. Jeesus käytti valaisevaa esimerkkiä siitä, miten pöyhkeät kuninkaat hallitsivat herroina toisia, ja kun apostolit näkivät itsensä tässä valossa, niin he rauhoittuivat. Profeetta Naatan oli myös tahdikas, kun hän neuvoi kuningas Daavidia siksi, että tämä oli ottanut Uurian vaimon Batseban. Rikas mies, jolla oli paljon lampaita ja karjaa, otti köyhän miehen ainoan uuhikaritsan ruokkiakseen vierastaan. Daavid raivostui ja langetti tuomion: ”Mies, joka tämän on tehnyt, on kuoleman oma.” Sitten hän tuli tietämään itse olevansa se mies. (2. Sam. 12:1–9) Nykyäänkin voidaan käyttää valaisevia esimerkkejä tunteitten sivuuttamiseksi ja asianomaisen auttamiseksi näkemään asiat puolueettomasti.
7. Miksi neuvojan tunteet ovat tärkeät?
7 Tunteet ovat tärkeät. Neuvoja antavan tulee olla tietoinen omista tunteistaan samoin kuin senkin tunteista, jolle hän puhuu. Jos hänen vaikuttimenaan on halu tuntea ylemmyyttä tai omavanhurskautta, niin hän voi olla tarpeettoman nopea läksyttämään toisia vähäisistä kömmähdyksistä. (Saarn. 3:7) Se, jolle puhutaan, voi vaistota tällaiset tunteet ja paheksua niitä, ja jos hän ilmaisee huonoa asennetta, niin vika voi olla enemmän neuvon antajassa kuin itse neuvonnassa. Sananlaskujen 15:1 sanoo: ”Leppeä vastaus taltuttaa kiukun, mutta loukkaava sana nostaa vihan.”
APOSTOLI PAAVALI ANTAA ESIMERKIN
8. Millaiset tunteet Paavalilla oli, kun hän oikaisi korinttolaisia vakavan hairahduksen johdosta, ja millainen seuraus tästä oikaisusta oli?
8 Veljellinen rakkaus ja sääliväisyys ovat myös tunnettavissa, kun niitä osoitetaan. Paavalin oli oikaistava Korinton seurakunnassa tapahtunut vakava hairahdus, ja häntä murehdutti syvästi, kun hänen oli oltava melko ankara siinä, mitä hän kirjoitti, sillä hän sanoi myöhemmin: ”Suuresta ahdistuksesta ja sydämen tuskasta minä kirjoitin teille monin kyynelin, en jotta tulisitte murheellisiksi, vaan jotta tuntisitte sen rakkauden, joka minulla on aivan erityisesti teihin.” Paavalin syvän huolen tunteet ilmenevät myös muutamia lukuja myöhemmin, kun hän sanoo: ”Vaikkakin murehdutin teitä kirjeelläni, en pahoittele sitä. . . . Sillä jumalinen murhe aikaansaa katumuksen pelastukseksi, jossa ei ole pahoittelemista.” – 2. Kor. 2:4; 7:8–10.
9. a) Mitkä raamatulliset esimerkit osoittavat olevan sopivaa esittää kiitosta ennen neuvontaa? b) Miksi neuvonnasta hyötyvien kiittäminen on arvokasta?
9 Vähennettäköön sen tähden oikaisun aiheuttamaa kipua osoittamalla empatiaa ja ymmärtämystä. Annettakoon toisten säilyttää arvokkuutensa ja itsekunnioituksensa. Näe toisissa oleva hyvä ja osoita arvostusta sitä kohtaan. Kiitä ennen neuvomista, milloin se vain on mahdollista. (Ilm. 2:1–4, 12–14, 18–20) Paavali kiitti korinttolaisia siitä, että he olivat nyt innokkaita näkemään oikeuden tapahtuvan ja puhdistautumaan oikaisemalla väärän. (2. Kor. 7:11) Hän viittasi sitten niihin kerskauksiin, jotka hän oli esittänyt Tiitukselle heistä: ”Jos olemme kerskuneet teistä jotakin hänelle, en ole joutunut häpeään, vaan niin kuin olemme puhuneet kaiken teille totuudessa, niin myös kerskuntamme Tiituksen edessä on osoittautunut todeksi.” (2. Kor. 7:14) Me teemme kaikki erehdyksiä ja tarvitsemme oikaisua, joten kiittävä ”Hyvin tehty!” auttaa, kun teemme jotakin oikein. Se virvoittaa henkeämme! – Matt. 25:21, 23.
ITSEMME KOETTELEMINEN
10–12. Miksi meidän pitäisi antaa neuvoja huomaavaisesti ja lempeyden hengessä?
10 ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa”, on kehotus, jota voisimme myös soveltaa neuvontaan. (2. Kor. 13:5) Läpäisemmekö me seuraavien raamatunpaikkojen esittämän koetuksen?
11 Efesolaisille 4:32: ”Tulkaa huomaavaisiksi toisianne kohtaan, hellän sääliväisiksi.” Olemmeko tällaisia antaessamme neuvoja?
12 Galatalaisille 6:1: ”Veljet, vaikka joku ihminen ottaakin jonkin harha-askeleen, ennen kuin hän on tietoinen siitä, niin yrittäkää te, joilla on hengellisiä edellytyksiä, palauttaa kohdalleen sellainen ihminen lempeyden hengessä, samalla kun pidät silmällä itseäsi, ettei sinuakin kiusattaisi.” Annammeko neuvoja lempeydessä ollen tietoisia omista heikkouksistamme?
13, 14. Mistä meillä pitäisi olla hyvät tiedot ennen kuin annamme neuvoja?
13 Kolossalaisille 4:6 (Uusi testamentti nykysuomeksi): ”Oppikaa oivaltamaan miten teidän on itse kullekin vastattava.” Varaammeko aikaa oppiaksemme tuntemaan henkilön ja sovellammeko sitten puheemme hänen tarpeitaan vastaavaksi?
14 Sananlaskut 18:13: ”Jos kuka vastaa, ennenkuin on kuullut, on se hulluutta ja koituu hänelle häpeäksi.” Tutustummeko me asian kaikkiin puoliin, ennen kuin annamme neuvon?
15, 16. Mitä meidän tulisi muistaa itsestämme neuvoessamme toisia?
15 Filippiläisille 2:3: ”Ettette tee mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsotte vaatimattomin mielin, että toiset ovat teitä parempia.” Kun annamme neuvoja toisille, niin olemmeko tietoisia siitä, että he voivat toisin tavoin olla meitä parempia?
16 Roomalaisille 2:21: ”Sinäkö, joka opetat toista, et kuitenkaan opeta itseäsi? Sinä, joka saarnaat: ’Älä varasta’, varastatko itse?” Osoittaudummeko ulkokultaisiksi saarnaamalla sellaista, mitä emme itse toteuta?
17, 18. Millaista pidättyväisyyttä ja huomaavaisuutta meidän tulee osoittaa sitä kohtaan, jota neuvomme?
17 Johannes 16:12: ”Minulla [Jeesuksella] on vielä paljon sanottavaa teille, mutta te ette kykene kantamaan sitä nyt.” Ylitämmekö me sen, mitä sillä haavaa tarvittaisiin, ja alamme luetella kaikkia kyseisen henkilön vajavuuksia, jotka mieleemme tulevat, ja siten joko saamme hänet vihastumaan tai masennamme hänet?
18 Matteus 18:15: ”Jos veljesi tekee synnin, mene ja paljasta hänen virheensä kahden kesken.” Annammeko ensin neuvoja yksityisesti ymmärtäen veljemme tunteet?
19. Mikä on yksinkertainen ohje neuvontaa varten, ja mitä etuja siitä on?
19 Yksinkertainen ohje neuvojen antamisesta, jonka pyrimme toisinaan unohtamaan, on tämä: ”Kohdelkaa aina muita niin kuin toivotte muiden kohtelevan teitä.” (Matt. 7:12, UTN) Mehän haluamme olla ymmärrettyjä, joten meidän täytyy olla ymmärtäväisiä. Me haluamme esittää sanottavamme, joten meidän täytyy antaa tämä tilaisuus toisillekin. Jos emme pidä läksytyksestä, niin pidätymmekö läksyttämästä toisia? Neuvomiseen sisältyy kuunteleminen, emmekä me näin tehden osoita ainoastaan järkevyyttä, vaan myös ymmärrämme syvemmin toisen henkilön ongelman ja tulemme tietoisiksi hänen tunteistaan. Tällä tavalla annettu neuvo tulee osaksi keskustelua eikä koidu läksytykseksi.
KUINKA HYVÄ NEUVOSI ON?
20, 21. Milloin neuvomme arvo tulee kyseenalaiseksi, ja miten voimme tehdä sen täysin luotettavaksi?
20 Profeetta Jeremia sanoi: Ei ole ”miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa”. Jollei hän voi ohjata omia askeleitaan, niin miten pätevä hän on ohjaamaan jonkun toisen askeleita? Jeremia rukoili sitten: ”Kurita [oikaise, UM] minua, Herra.” Me olemme siinä määrin tietoisia kaikkien meidän vajavaisuuksistamme, että on vaikeata ottaa vastaan oikaisua keneltäkään meistä, jollei saamamme oikaisu ole Jumalan oikaisu! Miten hyvä meidän neuvomme on, riippuu siitä, kuinka läheisesti se liittyy Jumalan sanaan. – Jer 10:23, 24.
21 ”Älä mene yli sen, mikä on kirjoitettu”, on hyvä neuvo. (1. Kor. 4:6) Me olemme tulleet järjestelmistä, joissa ihmisten säännöt vallitsevat surullisin seuraamuksin. Me emme halua enää alistua sellaisten inhimillisten sääntöjen alaisuuteen, joita Jumalan sana ei vaadi, sillä me emme tottele ”silmänpalveluin, ihmisten miellyttäjinä, vaan sydämen vilpittömyydessä, peläten Jehovaa” ja noudatamme Paavalin neuvoa: ”Mitä teettekin, työskennelkää siinä kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille.” (Kol. 3:22, 23) Fariseusten säännöt painoivat raskaina ihmisiä ja tekivät Jumalan sanan tyhjäksi. – Matt. 23:4; 15:3.
22, 23. Millaisen ylimielisen asenteen fariseukset omaksuivat, mutta miten Paavali ilmaisi vastakkaisen asenteen?
22 Fariseukset käyttivät vallan tyranniaa, kun virkailijat, jotka oli lähetetty vangitsemaan Jeesusta, palasivat ilman häntä, koska Jeesuksen opetus teki heihin niin syvän vaikutuksen. ”Ei kai teitäkin ole eksytetty?” fariseukset kysyivät. ”Eihän yksikään hallitusmiehistä tai fariseuksista ole uskonut häneen? Mutta tämä ihmisjoukko, joka ei tunne Lakia, on kirottua.” Fariseukset eivät käyttäneet perustelua, vaan selittivät, että viisaat hylkäsivät Jeesuksen ja ainoastaan tyhmät kuuntelivat häntä. – Joh. 7:45–49.
23 Kun neuvomme toisia, niin meidän tulisi käyttää järkevää perustelua ja Raamattua eikä vaatia myöntymistä sen aseman tähden, joka meillä mahdollisesti on. (Fil. 4:5) Meidän tulisi olla Paavalin kaltaisia, joka ei käyttänyt asemaansa apostolina painostaakseen ihmisiä. Sen sijaan hän kiitti heitä siitä, että he tarkistivat asian nähdäkseen, perustuiko hänen opetuksensa Raamattuun. ”He ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin. Sen tähden monet heistä tulivat uskoviksi.” – Apt. 17:11, 12.
24, 25. a) Miten Saatana käytti Raamattua päinvastaisella tavalla kuin Jeesus? b) Mikä esimerkki osoittaa, miten tekstiyhteyden täytyy rajoittaa raamatunkohtien sovellutusta?
24 Saatana käytti Raamattua kiusatessaan Jeesusta erämaassa, ja Jeesus käytti raamatunkohtia todistaakseen hänen olleen väärässä. Kumpikin käytti kirjoituksia, mutta tällä erotuksella: Saatana sovellutti niitä väärin, mutta Jeesus käytti niitä oikein. (Matt. 4:1–10) Meidän ei tule milloinkaan vääristellä raamatunkohtia omaan tarkoitukseemme, niin kuin Saatana teki. Varmistautukaamme siitä, että Jumala sanoo, mitä me sanomme hänen sanovan!
25 Esimerkiksi Roomalaiskirjeen 14. luvussa meitä varoitetaan kompastuttamasta sellaisia, jotka ovat heikkoja syömisen tai juomisen tai minkä tahansa muun ollessa kysymyksessä. Merkitseekö tämä sitä, että jos joku suuren perheen jäsen väittää kompastuvansa siksi, että tarjotaan kahvia, niin kahvia ei pitäisi lainkaan tarjota? Tai että täytyy pitää mustia kenkiä, koska joku ”kompastuu” ruskeisiin? Eikö ole mitään, mikä rajoittaa tämän neuvon soveltamista? Tekstiyhteys kertoo uskon asioista, päivistä, joita jotkut pitivät pyhinä, ja ruoista, joita jotkut pitivät saastuneina. Neuvo koskee omantunnon asioita, ja tällä alalla meidän tulisi tehdä toisia auttavia myönnytyksiä. Mutta se ei ole yleisneuvo tyydyttämään jokaista henkilökohtaista päähänpistoa, jolla ei ole mitään tekemistä uskon kanssa.
KUN TARVITSET NEUVOJA, NIIN VOITKO OTTAA NE VASTAAN?
26. Kun huomaamme kurin vastaan ottamisen vaikeaksi, niin mitä Heprealaiskirjeen 12:11 muistuttaa meille siitä?
26 Jos neuvoja annetaan rakkaudellisesti ja raamatullisesti, niin voimmeko ottaa ne vastaan nöyrästi? Se ei ole helppoa, mutta se on hyödyllistä. ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” (Hepr. 12:11) Aiemmin meitä pyydettiin koettelemaan itseämme, millaisen asenteen me otamme antaessamme neuvoja. Koetelkaamme nyt itseämme, kuinka halukkaita olemme ottamaan niitä vastaan.
27–31. Mitkä raamatunkohdat ja mitkä kysymykset tähdentävät sen tarpeellisuutta, että kuuntelemme rauhallisesti, kun meitä neuvotaan?
27 Sananlaskut 17:27: ”Joka hillitsee sanansa, on taitava, ja mielensä malttava on ymmärtäväinen mies.” Kuuntelemmeko me ja säilytämmekö mielenmalttimme?
28 Sananlaskut 12:15: ”Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas.” Ajattelemmeko me tietävämme kaiken vai kuuntelemmeko me?
29 Sananlaskut 29:20: ”Näet miehen, kärkkään puhumaan – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.” Yritämmekö me heti kumota annetun neuvon?
30 Saarnaaja 7:10: ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” Olemmeko yliherkkiä, helposti loukkaantuvia?
31 Jaakob 1:19, 20: ”Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan, sillä miehen viha ei toteuta Jumalan vanhurskautta.” Voimmeko me kuunnella oikaisua vihastumatta?
32. Miten jotkut neuvoa etsivät osoittavat, että he todellisuudessa haluavat oman mielipiteensä vahvistamista?
32 Ihmiset ovat toisinaan päättäneet menetellä jollakin tietyllä tavalla ja menevät yhden mahdollisen neuvonantajan luota toisen luo, kunnes löytävät jonkun, joka on yhtä mieltä heidän kanssaan. Muinaisessa Israelissa kuningas Rehabeam meni kysymään neuvoa vanhoilta miehiltä, mutta heidän neuvontansa ei miellyttänyt häntä. Hän meni nuorempien miesten luo, jotka sanoivat hänelle sellaista, mitä hän halusi kuulla. Seuraukset olivat tuhoisat: Kymmenen sukukuntaa kapinoi häntä vastaan ja muodosti oman valtakuntansa! (1. Kun. 12:1–20) Apostoli Paavali puhui ajasta, jolloin ihmiset etsisivät sellaisia neuvonantajia, jotka sanoisivat juuri sitä mitä he haluaisivat kuulla: ”He . . . haalivat itselleen opettajia kutkuttamaan heidän korviaan.” – 2. Tim. 4:3.
33. Mitkä esimerkit osoittavat neuvonnan oikean vastaan ottamisen?
33 Meidän tulisi kuitenkin ottaa vastaan neuvonta, jota Jumalan sana tukee. Kun profeetta Naatan nuhteli Daavidia, niin tämä vastasi: ”Minä olen tehnyt syntiä Herraa vastaan.” (2. Sam. 12:13) Korinton seurakunta otti vastaan Paavalin neuvonnan ja puhdistautui kaikesta moitteesta. Jeesus valaisi oikeaa menettelyä, kun hän kuvaili isää, jolla oli kaksi poikaa, joiden hän käski mennä työskentelemään hänen viinitarhaansa. Toinen myöntyi, mutta ei mennyt. Toinen kieltäytyi, mutta meni myöhemmin ja sai hyväksymyksen, vaikka hän aluksi vitkastelikin. (Matt. 21:28–31) Neuvonantajien tulee olla kärsivällisiä ja antaa ojennetulle aikaa harkita asiaa.
34. Minkä tutkivan kysymyksen Psalmi 16:7 herättää niille, jotka antavat neuvoja?
34 ”Minä kiitän Herraa, joka on minua neuvonut.” (Ps. 16:7) Voivatko ne, joita me neuvomme, kiittää meitä siitä?
35. Miten tässä esitetty neuvonta on vastakohta sille, mikä on esitetty tämän kirjoituksen ensimmäisessä kuvassa?
35 ”Usko, kiitos että tulit tapaamaan minua. Sinä edistyt hyvin seurakunnassa nykyään. Haluan mainita jälleen pulmasi, että puhut toisinaan epäviisaasti. Olemmehan me tietysti kaikki vikapäät siihen; Jaakobhan sanoi, että jos me emme käytä kieltämme väärin, niin olemme täydellisiä. Paavali antoi neuvoja Efesoksen seurakunnan vanhimmille päivin ja öin kolmen vuoden ajan! Toivon näin ollen, ettet luule minun kiusaavan sinua, kun mainitsen tämän jälleen. Sinä edistyt, niin että työskentele jatkuvasti sen hyväksi. Ehdottaisin, että lukisit uudelleen Jaakobin 3 luvun. Jos voin auttaa, niin älä emmi kääntyä puoleeni.”