Hanki luja ote todellisesta elämästä

”Kehoita heitä, että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän.” – 1. Tim. 6:18, 19.

1–3. a) Kuvaile näkymä, kun vihainen ihmisjoukko vaati, että ”ihminen” Jeesus oli surmattava. b) Mitähän Jeesus mahtoi ajatella niissä olosuhteissa? c) Mitä kysymyksiä tämä kaikki herättää?

”KATSO ihmistä!” Siinä hän seisoi ulvovan väkijoukon edessä, jonka keskuudessa juutalaisten ylipapit ja heidän käskyläisensä huusivat: ”Pane paaluun hänet! Pane paaluun hänet!” (Um) Murha oli heidän sydämessään, kun he huusivat: ”Hänen pitää kuoleman.” Emme tarvitse paljonkaan mielikuvitusta nähdäksemme sielun silmin tämän vihamielisen joukon tavoittelevan verta. Ja kenen verta se halusi? Ei kenenkään muun kuin Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan. – Joh. 19:4–7.

² Jeesuksen mielessä risteili epäilemättä monia ajatuksia, kun hän seisoi siellä Pilatuksen palatsin ulkopuolella. Hän tiesi tulleensa taivaasta tekemään Isänsä tahdon. Hän ymmärsi Jumalan tahdon sisältävän kidutuspaalussa kuolemisen, ja hän oli välittömästi sen edessä. Mutta entä tulevaisuus? Herätettäisiinkö hänet kuolleista? Hän tiesi sen riippuvan siitä, arvioitaisiinko hänet uskolliseksi kaikessa, mitä hänen tehtäväkseen oli annettu, ja myös siitä, kykenisikö hän kestämään näiden viimeisten tuntien kauhean paineen viimeiseen hengenvetoonsa asti.

³ Mutta nyt me olemme tämän kertomuksen lopussa. Miten se kaikki alkoi? Ja me saatamme olla halukkaat tietämään, miten Jeesus voi kuollessaan saada lujan otteen todellisesta elämästä.

4, 5. a) Miten Jeesus tuli syntyneeksi Beetlehemissä? b) Mikä ilmoitus tästä tapahtumasta tehtiin, ja keille se annettiin?

⁴ Oli vuosi 2 eaa., kun enkeli Gabriel tuli Joosefille kihlatun Marian luo heidän ollessaan pienessä Nasaretin kylässä, ja sanoi hänelle, että hän tulisi synnyttämään pojan ja että hänen lapsensa olisi todellisuudessa Jumalan Poika. Myöhemmin samana vuonna Maria ja Joosef matkustivat Beetlehemin kaupunkiin noin sata kilometriä etelään henkikirjoitettaviksi, niin kuin keisari Augustus oli säätänyt. Tämän säädöksen ajoitus oli kaitselmuksen määräämä, sillä tuskin he olivat saapuneet perille, kun Maria synnytti Jeesuksen tallissa. Kaikki tämä tapahtui juuri niin kuin ennustuksissa oli edeltä kerrottu. – Luuk. 1:26–35; 2:1–7; Miika 5:1.

⁵ Jehovan enkeli ilmoitti tämän merkityksellisen tapahtuman läheisillä kedoilla oleville paimenille tuona historiallisena yönä sanoen: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon . . . teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” He kiiruhtivat heti ’katsomaan sitä, mitä oli tapahtunut’. Palatessaan laumojensa luo he ylistivät ja kiittivät Jumalaa ”kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet”. – Luuk. 2:8–20.

Jeesuksen elämän lapsuusajan tapahtumia

 6. Mitä tapahtui Jeesuksen ollessa kahdeksan päivän ikäinen?

⁶ Jeesus ympärileikattiin juutalaisten tavan mukaan kahdeksantena päivänä ja tuotiin Jerusalemin temppeliin 40 päivää syntymänsä jälkeen, niin että Joosef ja Maria voivat esittää ”Herran lain” mukaisen asiaan kuuluvan uhrin. He tapasivat tällä käynnillään temppelissä iäkkään Simeon-nimisen miehen, jolle ”Pyhä Henki oli . . . ilmoittanut, ettei hän ollut näkevä kuolemaa, ennenkuin oli nähnyt Herran Voidellun”. Simeon otti lapsukaisen käsivarsilleen ja kiitti Jehovaa sanoen: ”Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi [pelastuskeinosi, Um], . . . joka on . . . kirkkaudeksi kansallesi Israelille.” Myös eräs 84-vuotias naisprofeetta nimeltä Hanna ”tuli siihen, ylisti Jumalaa ja puhui lapsesta kaikille, jotka odottivat Jerusalemin lunastusta”. – Luuk. 2:21–38.

7, 8. Mikä tapahtumasarja sai Jeesuksen perheenjäsenet menemään ensin Egyptiin ja palaamaan myöhemmin Nasaretin kylään?

⁷ Jonkin aikaa näiden tapahtumien jälkeen – kiinnostavaa kyllä – saapuivatkin tähdistäennustajat, joiden (kristikunnan opetusten mukaan) on ilmoitettu tulleen Jeesuksen luo hänen syntymäpäivänään. He olivat menneet ensin Jerusalemiin, missä heitä käskettiin menemään Beetlehemiin, ja siellä ”he . . . näkivät lapsen ynnä Marian, hänen äitinsä”. Avattuaan kalleutensa ja annettuaan lapselle kallisarvoisia lahjoja he palasivat suoraan itäiseen maahansa, kun Jumala oli unessa varoittanut heitä palaamasta Herodeksen luo Jerusalemiin. Jehovan enkeli ilmoitti sitten Joosefille: ”Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet.” – Matt. 2:1–15.

⁸ Oli siis aivan alusta lähtien joku, joka ei halunnut Jumalan Poikaa vastasyntyneeksi lapseksi, ja tämä joku oli Saatana, Jehovan perivihollinen. Kun Herodes Saatanan edustajana näki, että tähdistäennustajat olivat voittaneet hänet viekkaudessa, niin hän raivostui. Hän määräsi, että kaikki Beetlehemissä olevat kaksivuotiaat tai nuoremmat poikalapset piti tappaa. Saatana ja hänen maanpäällinen välikappaleensa menivät totisesti hyvin pitkälle yrittäessään murhata Jumalan Pojan. Joosef, Maria ja Jeesus palasivat Egyptin maasta vasta Herodeksen kuoltua ja asettuivat Nasaretiin. – Matt. 2:19–23.

9, 10. a) Mitä tapahtui pääsiäisen aikaan Jeesuksen ollessa 12-vuotias? b) Mitä tiedämme Jeesuksesta sen jälkeen hänen ollessaan toisella kymmenellä?

⁹ Lapsukainen Jeesus kasvoi siellä Galilean alueella kasvatusisänsä ja äitinsä sekä veli- ja sisarpuoltensa kanssa. Hänelle opetettiin puusepän ammatti, ja hän ”kasvoi ja vahvistui”. Kun jälleen kuulemme Jeesuksesta, niin historian kertomus sanoo hänen matkustaneen vanhempiensa kanssa Jerusalemiin pääsiäisaikaan ollessaan 12-vuotias. Hän joutui jotenkin eroon vanhemmistaan, ja kun he lopulta löysivät hänet kolmen päivän päästä, niin hänpä olikin temppelissä ja ”istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.” Tämä nuorukainen Jeesus ei tuhlannut aikaansa nuorisorikollisten joukon mukana ympäri kaupunkia. ”Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” hän sanoi hämmästyneille vanhemmilleen. – Luuk. 2:39–50.

¹⁰ Jeesus palasi Nasaretiin ja oli jatkuvasti tottelevainen ja alamainen vanhemmilleen, ja kuten kertomus sanoo, ”Jeesus edistyi yhä viisaudessa ja ruumiillisessa kasvussa ja suosiossa Jumalan ja ihmisten edessä”. Jeesus oli myöhemmin elämässään varmasti tarvitseva kaiken viisauden, ruumiillisen voiman ja Jumalan siunauksen, minkä hän lapsuudessaan saattoi hankkia. – Luuk. 2:51, 52, UM.

Jeesus aloittaa voimaperäisen evankeliuminpalveluksensa

11. Mikä hyvin tärkeä tapaus Jeesuksen elämässä sattui vuonna 29?

¹¹ Vuoden 12 tapahtumain jälkeen meillä ei ole mitään erityistä muistiin merkittyä tietoa Jeesuksesta ennen vuoden 29 syksyä, jolloin hän tulee 30-vuotiaana Johannes Kastajan luo, joka oli ilmeisesti hänen serkkunsa, ja pyytää tulla kastetuksi Jordanissa. Johannes ei heti kasteen jälkeen ainoastaan nähnyt pyhän hengen laskeutuvan kyyhkysen muodossa Jeesuksen päälle, vaan myös kuuli äänen taivaasta sanovan: ”Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt.” Jeesuksella oli siis kasteestaan lähtien Jehovan dynaamisen voiman tuki. – Matt. 3:13–17.

12, 13. Miten Saatana yritti tuhota Jeesuksen hänen evankeliuminpalveluksensa alussa, mutta miten hänen ovela suunnitelmansa epäonnistui?

¹² Kun Jeesus valmistautui suureen työhönsä, pyhä henki johti hänet Juudean erämaahan, missä hän paastosi 40 päivää. Kun Jeesus oli tämän kauden lopussa ruumiillisesti heikentyneessä tilassa, niin Saatana, joka yhä koetti tuhota tämän Jumalan Pojan, lähestyi häntä ja esitti kolme kiusausta toivoessaan murtavansa hänen nuhteettomuutensa. Hän ehdotti, että Jeesus muuttaisi kiviä leiväksi tyydyttääkseen nälkäänsä. Se epäonnistui. Sitten hän yritti houkutella Jeesusta todistamaan olevansa Jumalan Poika hyppäämällä alas temppelin harjalta. Tämäkin epäonnistui. Sitten ”tämän maailman ruhtinas” Saatana tarjosi Jeesukselle kaikkia ihmisten valtakuntia, jos Jeesus vain lankeaisi maahan ja suorittaisi yhden ainoan palvontateon Saatanalle. Tämäkin epäonnistui. Miten tämä ihminen Jeesus, jonka ruumiilliset ja henkiset voimat olivat täydelliset, suhtautui näihin tarjouksiin? Ottiko hän ne huomioon, ajatteliko hän niitä, harkitsiko hän niitä mielessään, tai houkutteliko niiden haluttavuus häntä? Vastasiko hän Saatanalle inhimillisesti järkeillen tai käyttäen rabbiinien logiikkaa? Ei, kussakin tapauksessa hän heti turvautui vastauksessaan ja puolustautumisessaan Jumalan sanaan sanoen: ”Kirjoitettu on . . .” – Matt. 4:1–11; Joh. 12:31.

¹³ Jeesus vaelsi siis erityisen maallisen evankeliuminpalveluksensa alusta pitäen nuhteettomasti, uskollisena ja kuuliaisena taivaalliselle Isälleen Jehovalle. Ja hän teki näin jatkuvasti, kunnes hänet häpeällisesti naulattiin paaluun. Jeesus todisti varmasti kurottautuvansa saamaan lopulta lujan otteen todellisesta elämästä, iankaikkisesta elämästä!

14. a) Tiedämmekö me, miltä Jeesus näytti? b) Miten me sitten voimme tietää, millainen persoona hän oli?

¹⁴ Oletko koskaan halunnut tietää, millaiselta Jeesus näytti tai millainen persoona tämä Jumalan Poika oli? Raamattu vaikenee tyystin sen suhteen, millaiselta Jeesus näytti. Se ei kerro meille mitään siitä, millainen hänen tukkansa tai silmiensä väri oli, eikä se ilmoita hänen pituuttaan, painoaan eikä mitään muitakaan tarkempia tietoja hänen ulkonäöstään. Sellaiset seikat ovat merkityksettömiä. Mutta se, millainen persoona hän oli, on mitä tärkeintä, ja siitä me saamme melkoisesti tietoja sen perusteella, mitä hän teki, mitä hän sanoi, miten hän sen sanoi ja mitä muut sanoivat hänestä.

15. Millainen Jeesus oli historian mukaan työntekijänä toisiin menneisiin tai nykyisiin työntekijöihin verrattuna?

¹⁵ Tunnustettu tosiasia, jota ei voida kiistää, on se, että Jeesus Kristus oli suurin, vaikutusvaltaisin yksilö, joka koskaan on kulkenut tämän maan päällä. Koko ihmiskunnan historia ennen hänen aikaansa keskittyi hänen tuloonsa, ja kaiken senjälkeisen historian kiintopisteenä on hänen saapumisensa. Hämmästyttävää on myös se, että hän niin lyhyenä aikana sai aikaan niin paljon. Ei ole liioittelua sanoa, että vain kolmessa ja puolessa vuodessa Jeesus teki sata kertaa enemmän kuin toiset tekevät koko elinaikanaan. Jos epäilet tätä lausuntoa, niin vertaa kenen tahansa toisen luomuksen aikaansaannoksia apostoli Johanneksen henkeytettyyn lausuntoon: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” Ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesus oli ahkera työntekijä! – Joh. 21:25.

16. Olivatko Jeesuksen seuralaiset valmistautuneet jatkamaan saarnaamista ja opetuslasten tekemistä sen jälkeen, kun hänet oli surmattu?

¹⁶ Jeesus valitsi kohta kasteensa jälkeen tietyt opetuslapset, jotka myöhemmin vaelsivat hänen kanssaan ja olivat läheisessä yhteydessä häneen hänen evankeliuminpalveluksessaan. (Joh. 1:35–51) Muistanet, miten ylösnoussut Jeesus sanoi maallisen palveluksensa lopussa näille seuralaisilleen: ’Menkää ja tehkää opetuslapsia kaikkien kansakuntien ihmisistä.’ Näin tehdessään hän ei lähettänyt heitä suorittamaan tehtävää, joka oli heille tuntematon. Ei, he olivat päinvastoin tarkkailleet häntä läheisesti noin kolme vuotta, kun hän oli tehnyt opetuslapsia, joten he olivat hyvin valmennettuja ja varustettuja jatkamaan työtä, jonka Jeesus itse oli aloittanut. – Matt. 28:19, Um.

17. Mitkä ovat eräitä tapahtumia, jotka sattuivat Jeesuksen evankeliuminpalveluksen kuutena ensimmäisenä kuukautena, ja miten paljon aluetta hän kävi tänä aikana?

¹⁷ Jeesus suoritti Galilean Kaanassa ensimmäisen ihmetyönsä merkiksi, joka vahvisti hänen opetuslastensa uskoa hänen messiaanisuuteensa. Sen jälkeen hän kävi Kapernaumissa ja saarnasi siellä jonkin aikaa ennen kuin meni ylös Jerusalemiin vuoden 30 pääsiäiseksi. Jeesus oli siis kulkenut ympäriinsä melkoisesti saarnaamisensa ja opetuslasten tekemisensä kuutena ensimmäisenä kuukautena – ala-Jordanin laaksosta, missä Johannes kastoi, Galileanmeren seuduille pohjoiseen ja sen länsipuolella oleville kukkuloille ja sitten takaisin etelään Jerusalemiin. – Joh. 2:1–13.

”Ihminen” toiminnassa

18. Mitä ihailtavia ominaisuuksia Jeesus osoitti käydessään Jerusalemissa pääsiäisaikaan vuonna 30?

¹⁸ Jos Pilatus olisi tarkkaillut temppelialuetta, kun Jeesus meni sisään siihen nimenomaiseen pääsiäisaikaan ruoska kädessään, hän olisi luultavasti huudahtanut: ”Katso, ihminen toiminnassa!” Niin, todella rohkea, uskalias mies, joka oli vanhurskaan närkästyksen täyttämä nähdessään Isänsä palvontahuoneen muutettuna kauppahuoneeksi. Niinpä hän ryhtyi toimimaan ja ajoi ulos lampaat ja nautakarjan, kaatoi maahan rahat ja kumosi pöydät – teki kaiken yksin. Hän ei ollut raukkamainen heiverö, jollaiseksi kristikunnan taideteokset niin usein kuvaavat Jeesuksen. Tätä urheaa toiminnan miestä tarkkailevat opetuslapset sanoivat, että siinä täyttyi Psalmin 69:10 ennustus aivan heidän silmiensä edessä: ”Kiivaus sinun huoneesi puolesta kuluttaa minut.” – Joh. 2:14–17.

19, 20. a) Kuka Nikodeemus oli, ja mikä keskustelu käytiin hänen ja Jeesuksen kesken? b) Minkä koetuksen Jeesus sanoi ilmaisevan, onko ihminen paha vai hyvä?

¹⁹ Yksi Jeesuksen osoittama ihailtava ominaisuus oli hänen kykynsä puhua totuutta rohkeasti, arkailematta hallitusmiesten läsnä ollessa. Tämä osoittautui todeksi, kun fariseus Nikodeemus tuli tapaamaan häntä yöllä. Nikodeemus, ”juutalaisten hallitusmiehiä”, tunnisti Jeesuksen oikein: ”Me tiedämme, että sinun opettajaksi tulemisesi on Jumalasta.” Jeesus sanoi vastaukseksi: ”Joka ei synny uudesti, . . . se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa.” Kun tämä fariseus osoittautui hitaaksi ymmärtämään, niin Jeesus nuhteli häntä sanoen: ”Sinä olet Israelin opettaja, etkä tätä tiedä! . . . Jos ette usko, kun minä puhun teille maallisista, kuinka te uskoisitte, jos minä puhun teille taivaallisista?” Jeesus osoitti kuitenkin puolueettomuutta, sillä hän antoi tälle miehelle edelleen saman tilaisuuden tuntea totuus kuin toisillekin, se totuus, että ainoastaan ne, jotka uskovat Jumalan ainosyntyiseen Poikaan, saavat koskaan lujan otteen todellisesta elämästä. ”Joka uskoo häneen [Poikaan]”, Jeesus sanoi hänelle, ”sitä ei tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainokaisen Pojan nimeen.” Näin jäi Nikodeemuksen itsensä ratkaistavaksi, saisiko hän Jumalan epäsuotuisan tuomion vai ei. – Joh. 3:1–12, 16–18.

²⁰ Tämä sanhedrinin jäsen valitsi pimeyden verhokseen mennessään Jeesuksen luo luultavasti siksi, että hän pelkäsi juutalaisia ja ajatteli maineensa voivan vahingoittua, jos he näkisivät hänet Jeesuksen luona. Tämä on saattanut olla syynä siihen, että Jeesus lopetti keskustelunsa Nikodeemuksen kanssa sanomalla: ”Tässä on koetus: valo on tullut maailmaan, mutta ihmiset pitivät pimeyttä valoa parempana, koska heidän tekonsa olivat pahat. Kaikki pahat ihmiset vihaavat valoa ja karttavat sitä peläten, että heidän tapansa tulisivat ilmi. Rehellinen ihminen tulee valoon, jotta nähtäisiin selvästi Jumalan olevan kaikessa, mitä hän tekee.” – Joh. 3:19–21, New English Bible.

21. Mikä todiste osoitti, että Johannes Kastajan työ väheni?

²¹ Näiden tapausten jälkeen Jeesus ja hänen opetuslapsensa menivät Juudean maaseudulle, missä Jeesuksen opetuslapset – ei hän itse – kastoivat monta uskovaa. Tosiaankin kastettiin niin monta henkeä, että Johannes Kastajan opetuslapset kysyivät häneltä, mitä se merkitsi. Johannes selitti mm. vastatessaan: ”Hänen [Jeesuksen] tulee kasvaa, mutta minun vähetä.” – Joh. 3:22–4:2.

22. Mitä sellaista tapahtui Sykarin kaupungissa, mikä avasi tien useille samarialaisille aikanaan lujan otteen saamiseen todellisesta elämästä?

²² Kohta sen jälkeen, kun Johannes Kastaja oli vangittu, Jeesus lähti Juudeasta ja meni Galileaan. (Matt. 4:12) Matkalla hän ja hänen seuralaisensa kulkivat samarialaisten alueen läpi, missä Jeesus antoi pienen ”tilapäistodistuksen” eräälle naiselle Sykarin kaupungin ulkopuolella olevalla kaivolla. Hän ”oli matkasta väsynyt”, mutta käytti siitä huolimatta hyväkseen tilaisuutta tehdä itsensä tunnetuksi, koska samarialaisetkin odottivat Messiasta. Lopputulos siitä samarialaisen naisen kanssa kaivolla käydystä keskustelusta oli, että toisiakin ihmisiä tuli kaupungista tapaamaan Jeesusta. He taas pyysivät häntä niin kovasti viipymään heidän luonaan, että hän oli siellä kaksi päivää, ja ”vielä paljoa useammat uskoivat hänen sanansa tähden”. – Joh. 4:3–43.

Jeesus aloittaa suuren palvelustoiminnan Galileassa

23. Minkä teeman ja mistä syystä Jeesus sisällytti nyt sanomaansa palatessaan Galilean alueelle?

²³ Jonkin aikaa vuoden 30 pääsiäisen jälkeen tämä dynaaminen evankeliuminpalvelija saapui jälleen Galilean alueelle ja oli suurimman osan kahdesta seuraavasta vuodesta sillä seudulla. Kertomus sanoo tästä: ”Jeesus palasi Hengen voimassa Galileaan”, mikä selittää hyvin, miksi galilealaisille annettiin etu olla eräitten hänen voimallisimpien töittensä todistajina. Hänen hengen voimistama sanomansa yhdistyi ensi kerran nyt vangitsemalla vaiennetun Johannes Kastajan käyttämään teemaan: ”Tehkää parannus, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle.” – Luuk. 4:14, 15; Matt. 4:17; Mark. 1:14, 15; Joh. 4:43.

24. a) Mitä hyvin epätavallista tapahtui Nasaretin synagoogassa? b) Mutta miten kaupungin asukkaat suhtautuivat siihen ja miksi?

²⁴ ”Hengen voimassa” Jeesus meni sapattina kotikaupunkinsa Nasaretin synagoogaan ja luki siellä oleville Jesajan kirjakääröstä 61. luvun 1. ja 2. jakeen: ”Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.” Sitten Jeesus ilmoitti: ”Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.” He kyllä ihmettelivät hänen miellyttäviä sanojaan, mutta kun hän kieltäytyi suorittamasta ihmetöitä heidän huvikseen ja vertasi sen sijaan kuulijoitaan profeettojen Elian ja Elisan päivien uskottomiin israelilaisiin, niin he ”tulivat kiukkua täyteen” ja ajoivat hänet erään jyrkänteen reunalle yrittäen syöstä hänet alas. Tämä voimakas hengen johtama Jeesus käveli kuitenkin vain heidän keskitseen ja lähti Kapernaumiin, sillä tämä ei ollut hänen kuolemansa aika eikä tapa. – Luuk. 4:16–31.

25, 26. a) Lakkasiko Jeesus saarnaamasta Galilean alueella kotikaupungissaan Nasaretissa saamansa huonon kohtelun vuoksi? b) Mitä ihmetöitä hän suoritti ja millaisin seurauksin?

²⁵ Kävellessään Galileanmeren rantaa Jeesus kutsui neljä opetuslasta seuraamaan häntä hänen evankeliuminpalveluksessaan – Pietarin ja hänen veljensä Andreaan, Jaakobin ja hänen veljensä Johanneksen. Kertomus esittää sitten, miten tämä innokas opetuslasten tekijä ”kierteli kautta koko Galilean ja . . . saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”. Viestit levisivät pian laajalle kautta Syyrian, ja kaikenlaisten sairauksien vaivaamia ihmisjoukkoja tuli – mm. kaatumatautisia, halvaantuneita, demonien riivaamia – ja hän paransi ne kaikki. – Matt. 4:18–24.

²⁶ Muuan spitaalinen pyysi polvistuneena hartaasti Jeesusta: ”Jos tahdot, niin sinä voit minut puhdistaa.” Säälistä Jeesus kosketti häntä ja sanoi: ”Minä tahdon; puhdistu.” Miestä kiellettiin sitten mainostamasta asiaa ja käskettiin sen sijaan menemään näyttäytymään papille ja uhraamaan lain vaatimuksen mukaan. Mutta koska ihmiset puhuvat tällaisista yliluonnollisista asioista, niin uutinen levisi pian, kunnes Jeesukselle kävi mahdottomaksi mennä mihinkään kaupunkiin avoimesti. Siksi hän etsi hiukan rauhaa ja hiljaisuutta yksinäisistä paikoista kaupungin ulkopuolelta, mutta kansanjoukot ’tulivat kaikkialta hänen tykönsä’. – Mark. 1:40–45; Luuk. 5:12–16.

27. Mikä osoitti, kuinka äärimmäisen kärsivällisesti Jeesus suhtautui toisiin?

²⁷ Voimme kuvitella, miten tavattomasti se vei Jeesukselta aikaa ja voimia. Täydellinenkin ihminen tarvitsee jonkin verran aikaa rentoutuakseen ja levätäkseen, mutta näyttää siltä, että halutessaan innokkaasti parantua raihnaisuuksistaan (ja vielä ilmaiseksi) nuo ihmiset eivät tahtoneet osoittaa Jeesukselle tätäkään vähäistä huomaavaisuutta, mihin hänellä olisi ollut oikeus. Mutta kiinnostavampaa on, että Jeesus ei koskaan valittanut eikä osoittanut katkeruutta tämän huomaavaisuuden puutteen vuoksi, ja tämä näytti jälleen yhden hänen todella suurista ominaisuuksistaan, nimittäin hänen äärimmäisen kärsivällisyytensä ihmisiä kohtaan.

28. a) Mikä oli erityisen ilmeistä siinä tilaisuudessa, jolloin Jeesus paransi erään halvaantuneen Kapernaumissa? b) Iloitsivatko kaikki läsnä olleet ihmeteon nähdessään?

²⁸ Kun Jeesus oli ollut poissa Kapernaumista muutamia päiviä, niin hänen ilmoitettiin palanneen, ja kohta tungeksi sen talon sisään ja ympärille, missä hän oleskeli, niin paljon ihmisiä, ettei sinne voinut päästä sisään. Sen takia hakkasi erään halvaantuneen neljä tarmokasta ystävää aukon kattoon ja laski hänet vuoteineen päivineen alas huoneeseen, missä Jeesus oli. Tämä melko huvittava tapahtuma on melkein kaikki, minkä jotkut ihmiset muistavat. Mutta sen sijaan, että se olisi ollut huomiota herättävä taitotemppu, se osoitti noiden ihmisten uskon, ja ”Jeesus näki heidän uskonsa”, joten hän sanoi: ”Poikani, sinun syntisi annetaan anteeksi.” Mutta kaikki läsnä olleet eivät iloinneet kuullessaan sen. Jotkut kirjanoppineet moittivat Jeesusta sydämessään. Koska Jeesus kykeni huomaamaan, mitä heidän sydämessään oli, niin hän yritti järkevästi pohtia heidän kanssaan: ’Kumpi on helpompaa’, hän kysyi, ’sanoako: ”Sinun syntisi annetaan anteeksi”, vai sanoa: ”Nouse, ota vuoteesi ja käy”?’ Hän selitti sitten, miksi hän oli käyttänyt ensimmäistä ilmaisua – ”tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on valta maan päällä antaa syntejä anteeksi”. Eikö se ollutkin ystävällinen tapa nuhdella noita kirjanoppineita? Siten tuli annetuksi tavaton todistus Jumalan voimasta ja valtakunnasta, ja suurin osa läsnä olevista huudahtikin: ”Tämänkaltaista emme ole ikinä nähneet.” – Mark. 2:1–12; Matt. 9:2–8.

29. Kun vastustajat paheksuivat sitä, että Jeesus söi veronkokoojien ja syntisten kanssa, niin miten hän vastasi heille sopivasti?

²⁹ Yksi seikka, joka tekee syvällisen vaikutuksen näiden henkeytettyjen historiallisten kertomusten lukijaan, on se, miten usein Jeesuksella oli täsmällinen, mitä osuvin ja sopivin vastaus vastustajien vaientamiseksi. Kun hän oli esimerkiksi valinnut veronkokooja Leevin yhdeksi seuraajakseen, niin tämä mies valmisti suuren vastaanottojuhlan ja kutsui Jeesuksen ja hänen opetuslapsensakin sekä useita veronkokoojia ja syntisiä. Silloinkos fariseukset ja heidän kirjanoppineensa moittivat Jeesusta siitä, että hän syö näiden ihmisten kanssa, jotka heidän silmissään olivat halveksittuja syntisiä ja turmeltuneita ihmisiä, joita oli kaihdettava ja kartettava. Millainen oli nyt Jeesuksen täydellinen vastaus näiden farisealaisten pilkkaajien vaientamiseksi? Tällainen: ”Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan vanhurskaita, vaan syntisiä parannukseen.” – Luuk. 5:27–32.

”Ihminen” teki hyvää sapattina

30, 31. a) Mitä tapahtui, kun Jeesus kävi Betesdan lammikolla sapattina? b) Miten Jeesus osoitti olevan oikein tehdä hyvää sapattina?

³⁰ Keväällä vuonna 31 Jeesus matkusti jälleen kerran etelään Jerusalemiin pääsiäisenviettoon. Häntä kohtasi kaupungin Lammasportin läheisyydessä Betesda-nimisen lammikon luona liikuttava näky. Monet sairaat ihmiset, joista jotkut olivat sokeita, toiset rampoja tai sellaisia, joilta oli kuivettunut jäseniä, etsivät parannusta. Miehelle, joka oli ollut sairas 38 vuotta, Jeesus sanoi: ”Nouse, ota vuoteesi ja käy.” Mies teki niin täysin parantuneena! – Joh. 5:1–9.

³¹ Mutta sen sijaan että juutalaiset, jotka tarkkailivat tätä, olisivat ylistäneet Jumalaa sen johdosta, mitä oli tapahtunut, he korottivat äänensä Jeesusta vastaan, koska hän teki tämän hyvän parannustyön sapattina. Miten Jeesus vastasi heille? Hän sanoi: ”Minun Isäni tekee yhäti työtä, ja minä myös teen työtä.” Niin, sitä Korkeinta Työntekijää jäljitellen, joka ei koskaan lakkaa työskentelemästä hyväksemme, joka lähettää auringonpaistetta ja sadetta sapattinakin, tämäkään Mestarityöntekijä Jeesus ei lakannut milloinkaan, sapattinakaan, tekemästä toisille sitä, mikä oli hyvää. – Joh. 5:10–17.

32, 33. Minkä muun syytöksen vastustajat esittivät Jeesusta vastaan kuin sapattina suoritettujen ihmeparannusten paheksumisen, mutta miten hän vastasi siihen?

³² Hyväksyikö ihmisjoukko Jeesuksen selityksen? Ei, vaan nuo ihmiset tulivat yhä raivostuneemmiksi ja ”vielä enemmän tavoittelivat häntä tappaaksensa, kun hän ei ainoastaan kumonnut sapattia, vaan myös sanoi Jumalaa Isäksensä, tehden itsensä Jumalan vertaiseksi” – ainakin he katselivat asiaa siten. On vaikea kuvitella, että nuo ihmiset olivat siinä määrin uskonnollisten perinteiden sokaisemia, että he – nähdessään niin kiistattoman todistuksen siitä, että hän oli Messias – kieltäytyivät tunnustamasta, että Jumala oli parantanut tämän miehen Jeesuksen välityksellä. Jeesus keskusteli siitä huolimatta edelleen heidän kanssaan ja osoitti heille, ettei hän ’tehnyt itseään Jumalan vertaiseksi’, vaan antoi tekemästään kaiken kunnian Jehovalle sanoen: ”Poika ei voi itsestänsä mitään tehdä, vaan ainoastaan sen, minkä hän näkee Isän tekevän.” Hehän tulisivat näkemään hänen tekevän vielä suurempiakin, sillä oli tulossa aika, ”jolloin kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen”, niin, ”hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa [muistohaudoissa, Um] ovat, kuulevat hänen äänensä ja tulevat esiin”. – Joh. 5:18–30.

³³ Ajatteliko Jeesus todellakin kertoessaan tuolle joukolle nämä suuret totuudet, että hän saisi heidät vakuuttuneiksi siitä, että hän oli Messias? Tuskinpa. Hän ei ollut niin yksinkertainen. Siksi hän päättikin tämän keskustelun sanomalla: ”Jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?” – Joh. 5:46, 47.

34. Miksi eräässä toisessa tilaisuudessa syytös sapatin rikkomisesta esitettiin Jeesuksen opetuslapsia vastaan?

³⁴ Ollessaan Jerusalemissa vietetyn pääsiäisen jälkeen paluumatkalla Galilean alueelle Jeesuksen opetuslapset poimivat muutamia tähkäpäitä ja söivät jyviä kulkiessaan viljavainion läpi. Jälleen fariseukset syyttivät heitä sapatin rikkomisesta. Jeesus vastasi ja sanoi, että sapatti oli tehty ihmistä varten eikä ihminen sapattia varten, ja sitä paitsi ”Ihmisen Poika siis on sapatinkin herra”. – Mark. 2:23–28.

35. Miten Jeesus edelleen puhui vastustajilleen eräänä toisena sapattina siitä, että oli oikein suorittaa ihmeitä sapattina, ja millaisin tuloksin?

³⁵ Eräänä toisena sapattina Jeesus oli jossakin synagoogassa, ja fariseukset pitivät silmällä, ”rikkoisiko” hän sapatin parantamalla erään miehen kuivettuneen käden. Saadakseen syytä häntä vastaan he kysyivät: ”Onko luvallista sapattina parantaa?” Vastatessaan Jeesus kysyi: ”Kuka teistä on se mies, joka ei, jos hänen ainoa lampaansa putoaa sapattina kuoppaan, tartu siihen ja nosta sitä ylös?” Samalla hän käski miestä ojentamaan kuivettuneen kätensä, ja se tuli heti yhtä terveeksi kuin toinenkin. Ylistivätkö jälleen nuo farisealaiset uskonnolliset johtajat Jumalaa tästä Jeesuksen messiaanisuuden jumalallisesta todistuksesta? Eivät; he päinvastoin tulivat täyteen raivoa ja ”lähtivät ulos ja pitivät neuvoa häntä vastaan, surmataksensa hänet”. Me näemme täten jälleen, ettei tämä ”sapatin herra” osoittanut lainkaan pelkäävänsä noita pahoja miehiä. Hän jatkoi edelleen hyvän tekemistä ja työskenteli seitsemän päivää viikossa siinä tehtävässä, minkä Jehova oli antanut hänen suoritettavakseen. – Matt. 12:9–14; Luuk. 6:5–11.

Mestariopettaja riensi eteenpäin taukoamatta

36. Miksi nyt oli vielä suurempi kiire kuin silloin, kun Jeesus aloitti evankeliuminpalveluksensa?

³⁶ Täsmälleen kolme kuukautta vuoden 31 pääsiäisen jälkeen Jeesus saavutti puolivälin opetuslasten tekemisessään. Hänellä oli ainoastaan vuosi ja yhdeksän kuukautta jäljellä tehtävänsä täyttämiseen ja lujan otteen saamiseen todellisesta elämästä. Aikaa ei ollut hukattavaksi. Työtä piti vielä suorittaa paljon.

37. Minkä kuuluisan puheen Jeesus piti Kapernaumin lähellä, ja mitä erityistä hyötyä siitä on meille, jos luemme sen?

³⁷ Näihin aikoihin Jeesus piti kuuluisan puheensa, jota yleensä nimitetään vuorisaarnaksi. Tuon vuoren sijaintipaikkaa ei tiedetä varmasti, mutta se oli Kapernaumin lähellä Galileanmeren rannalla. Todellista merkitystähän on sillä, mitä Jeesus sanoi siinä tilaisuudessa. Sinä löydät tämän saarnan kerrottuna Matteuksen 5. luvun 3. jakeesta 7. luvun 27. jakeeseen. Jeesus antoi siinä puheessa totisesti kuulijakunnalleen melkoisesti ajateltavaa, tosiaan enemmän kuin on mahdollista toistaa muutamin sanoin. Meidän kaikkien olisi hyvä istuutua lukemaan tämä saarna ja ajatella, mitä hän sanoi. Jeesus puhui siinä Jumalan ajatuksia henkeytettynä niin kuin hänen taivaassa oleva Isänsä ohjasi. Jos me siis haluamme ajatella Jumalan ajatuksia, niin meidän on hyvä varata aikaa sen lukemiseen ja miettimiseen, mitä siinä on sanottu.

38. Mikä teki Jeesuksen opetusmenetelmät niin tehokkaiksi?

³⁸ Mitä Jeesuksen kuulijat ajattelivat tästä ulkoilmapuheesta? ”Kansanjoukot [olivat] hämmästyksissään hänen opetuksestansa, sillä hän opetti heitä niinkuin se, jolla valta on, eikä niinkuin heidän kirjanoppineensa.” Hän osoitti todella olevansa Mestariopettaja vailla maallista vertaistaan. Eräitä seikkoja, jotka tekivät Jeesuksen opetusmenetelmistä niin tehokkaita, olivat yksinkertaisuus, lyhyys, selvyys, kiinteä johdonmukaisuus, eloisat kuvaukset ja läpitunkevat kysymykset, jotka panivat hänen kuulijansa tutkimaan omaa sydäntään ja tekemään ratkaisunsa joko totuuden puolelle tai sitä vastaan. – Matt. 7:28, 29.

39. Mitä muuta Jeesus teki jatkuvasti sen lisäksi, että hänen opetuksensa olivat hämmästyttäviä, saadakseen ihmiset vakuuttumaan siitä, että hän oli Messias?

³⁹ Sen lisäksi, että tämä Suuri Opettaja käytti tehokkaita opetusmenetelmiä, hän antoi jatkuvasti ihmetöillä lisäpontta evankeliuminpalveluksensa toiselle puoliskolle kulkiessaan paikasta paikkaan. Kapernaumissa hän paransi ei-israelilaisen sotaväen upseerin halvaantuneen palvelijan, koska Jeesuksen sanoman mukaan ”en ole keneltäkään Israelissa löytänyt näin suurta uskoa”. Kun lesken ainoan pojan ruumista kantavat paarit menivät ohitse matkallaan Nainin hautausmaalle, Jeesus kosketti niitä, ja nuorukainen palautui elämään hänen käskystään. Mikä todistus se olikaan Jeesuksen messiaanisuudesta! – Matt. 8:5–13; Luuk. 7:11–17.

40. Miten vangittu Johannes Kastaja sai tietää, oliko Jeesus todella Messias?

⁴⁰ Uutiset näistä ihmeellisistä asioista tulivat vangitun Johannes Kastajan korviin, ja niin hän lähetti sanansaattajat tiedustelemaan Jeesukselta: ”Oletko sinä se tuleva, . . . ?” Jeesus käski heitä vastaukseksi ilmoittamaan, mitä he näkivät omin silmin: sokeat saivat näkönsä, rammat kävelivät, spitaaliset puhdistuivat, kuurot kuulivat, kuolleet herätettiin ja köyhille julistettiin hyvää uutista. Se oli varmasti saava Johanneksen vakuuttuneeksi siitä, että ”se tuleva” oli todella tullut. – Luuk. 7:18–23.

41, 42. a) Mitä tapahtui kerran, kun Jeesus oli aterialla erään fariseuksen kanssa? b) Miten Mestariopettaja osoitti tahdikkaasti, että omavanhurskaat saavat vähän anteeksi syntejään?

⁴¹ Silloinkin, kun Jeesus käytti aikaa syömiseen, hän oli aina valpas ja valmis opettamaan ihmisille totuutta. Ottakaamme esimerkiksi se kerta, jolloin hän lepäsi aterialla erään fariseuksen kodissa ja muuan tunnetusti syntinen nainen tuli itkien ja toivoi, että Jeesus antaisi anteeksi hänen syntinsä. Hän pesi Jeesuksen jalat kyynelillään, kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä hellästi ja voiteli ne kallisarvoisella hyväntuoksuisella öljyllä. Tämän havaitessaan fariseus piti sydämessään Jeesusta epäilyksen alaisena, niin, hän halveksi koko kohtausta. Mutta panepa merkille, miten Mestariopettaja seuraavalla kuvauksella antoi tälle omavanhurskaalle fariseukselle opetuksen, mitä hän ei hevillä unohtanut. Kaksi miestä oli velkaa eräälle lainanantajalle, toinen viisisataa denaaria, toinen vain viisikymmentä. Koska velalliset eivät kyenneet maksamaan, niin lainanantaja pyyhki pois molemmat velat. Luonnollisesti sillä velallisella, joka oli enemmän velkaa, oli syytä rakastaa lainanantajaa enemmän. Jeesus sovellutti nyt kuvauksen sen hetken tapaukseen sanoen:

⁴² ”Minä tulin sinun taloosi; et sinä antanut vettä minun jaloilleni, mutta tämä kasteli kyynelillään minun jalkani ja kuivasi ne hiuksillaan. Et sinä antanut minulle suudelmaa, mutta tämä ei ole lakannut suutelemasta minun jalkojani siitä asti, kuin tulin sisään. Et sinä voidellut öljyllä minun päätäni, mutta tämä voiteli hajuvoiteella minun jalkani. Sentähden minä sanon sinulle: tämän paljot synnit ovat anteeksi annetut; hänhän näet rakasti paljon; mutta jolle vähän anteeksi annetaan, se rakastaa vähän.” – Luuk. 7:36–50.

43. Mitä tapahtui, kun Jeesus kävi uudelleen kaikissa Galilean yhdyskunnissa toisen kerran?

⁴³ Kohta näiden tapahtumien jälkeen Jeesus alkoi käydä kaikissa Galilean kaupungeissa ja kylissä toista kertaa. Hän otti mukaansa kaksitoista apostoliaan sekä joukon hartaita naisopetuslapsia. Tällä matkalla hän karkotti pois useampia demoneja, kohtasi enemmän vastustusta fariseuksien taholta, puhui useampia vertauksia, avasi useampien sokeitten silmiä, herätti useampia kuolleita ja lohdutti useampia ahdistuksissa olevia ihmisiä loistoisan valtakuntansa hyvällä uutisella. – Matt. 12:22–45; 13:1–52; Luuk. 8:1–3.

44. Miten Jumalan valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiseen suhtauduttiin gadaralaisten maassa?

⁴⁴ Kiertomatka vei Jeesuksen Galileanmeren yli gadaralaisten maahan. Mitenkähän tämä uusi alue ottaisi vastaan Suuren Opettajan? Kun hän karkotti ”legion” demoneja parista miehestä, ja demonit panivat sikalauman syöksymään suin päin jyrkänteeltä alas, niin kaupungin asukkaat pyysivät Jeesusta lähtemään pois heidän alueeltaan. Ryhtyikö Jeesus väittelyyn ja kieltäytyikö hän lähtemästä? Ei, aikaa oli liian vähän siihen. Hän oli antanut todistuksen. Ainakin yksi demonien riivaama mies uskoi Jeesukseen, ja Jeesus palkitsi hänet tehtävällä mennä levittämään hyvää uutista sukulaistensa keskuuteen ja kymmenelle keskenään liitossa olevalle kaupungille, jotka tunnettiin nimellä Dekapolis. Jeesuksella ei ollut siis mitään tarvetta jäädä sinne. Arvollisemmat odottivat innokkaasti hänen kulkevan jälleen Galilean poikki, jotta he saisivat hänen läsnäolonsa siunauksen. Heitä olivat mm. Jairus ja hänen kuoleva tyttärensä ja se nimeltä mainitsematon nainen, jonka 12-vuotta kestänyttä verenvuotoa kukaan lääkäri ei ollut voinut parantaa. Aika oli todellakin liian lyhyt tuhlattavaksi arvostamattomille vastustajille. – Matt. 8:28–34; Mark. 5:1–43.

45. Miten Nasaretin kaupungin asukkaat suhtautuivat asiaan, kun Jeesus jälleen palasi opettamaan heidän synagoogaansa? Mistä se muistutti Jeesusta?

⁴⁵ Jos Jeesus vierailisi uudelleen omassa kotikaupungissaan Nasaretissa, niin havaitsisiko hän heidän sydämessään tapahtuneen muutoksen? Tunnustaisivatkohan he entisen erehdyksensä ja ottaisivat iloiten vastaan huomattavimman kaupunkilaisensa? Kun hän oli palannut ja opetti heidän synagoogassaan, niin he olivat hämmästyneitä hänen viisaudestaan, mutta kuitenkin he kompastuivat siihen, että hän oli, niin kuin he ajattelivat, vain ”se rakentajan poika”. Huomauttaessaan: ”Ei ole profeetta halveksittu muualla kuin kotikaupungissaan ja kodissaan”, Jeesuksen mielessä oli luultavasti profeetta Jeremia ja se, miten hänen kaupunkinsa asukkaat olivat hylänneet hänet. – Matt. 13:54–58; Jer. 1:1; 11:21.

Suuremman todistustarpeen tyydyttäminen

46, 47. a) Huomaammeko Jeesuksen vähentäneen palvelustoimintaansa kaksi vuotta kestäneen innokkaan todistamisen jälkeen? b) Millaiseksi hän arvioi ihmisten hengellisen tilan käytyään alueen kolmannen kerran, ja mitä hän sanoi pitävän tehdä asian suhteen?

⁴⁶ Voisi päätellä, että Jeesus parivuotisen innokkaan saarnaamisen jälkeen, käytyään useilla alueilla uudelleen ja suoritettuaan suuren joukon tuhansien ihmisten näkemiä ihmetöitä olisi nyt ajatellut vähentää rynnistystään. Kuitenkin me havaitsemme hänen päinvastoin ryhtyneen toimenpiteisiin saarnaamistyön jouduttamiseksi ja laajentamiseksi.

⁴⁷ Ensimmäiseksi Jeesus itse lähti jälleen, kolmannen kerran, Galilean-matkalle ja kävi ”kaikki kaupungit ja kylät ja opetti heidän synagoogissaan ja saarnasi valtakunnan evankeliumia ja paransi kaikkinaisia tauteja ja kaikkinaista raihnautta”. Se, mitä hän näki tällä kiertomatkalla, sai hänet vakuuttuneeksi enemmän kuin koskaan saarnaamistyön lisäämisen ja tehostamisen tarpeesta. Minne hän menikin, niin ”nähdessään kansanjoukot hänen tuli heitä sääli, kun he olivat nääntyneet ja hyljätyt niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta”. ”Eloa on paljon, mutta työmiehiä vähän”, hän sanoi. Mitä sen hyväksi voitiin tehdä? ”Rukoilkaa siis elon Herraa, että hän lähettäisi työmiehiä elonkorjuuseensa”, oli Jeesuksen neuvo. – Matt. 9:35–38.

48. Mitä ohjeita Jeesus antoi niille kahdelletoista, ennen kuin hän lähetti heidät saarnaamistyöhön?

⁴⁸ Palavan rukouksensa mukaisesti tämä innon ja toiminnan mies ryhtyi hankkimaan lisää hyvän uutisen saarnaajia kentälle. Hän kutsui luokseen kaksitoista apostolia ja lähetti heidät kaksittain pannen kuusi Valtakunnan julistajien paria menemään alueen läpi kuuteen eri suuntaan. Lähettäessään nämä kokoajan evankeliuminpalvelijat matkaan hän antoi heille nimenomaiset ohjeet siitä, minne heidän piti mennä, keille heidän piti saarnata ja keitä heidän piti karttaa. Heitä käskettiin myös sanomaan ja tekemään täsmälleen niin, kuin he olivat huomanneet Jeesuksen sanovan ja tekevän. ”Missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’.” He kykenisivät pyhän hengen voimalla ’parantamaan sairaita, herättämään kuolleita, puhdistamaan pitalisia, ajamaan ulos riivaajia’. Heidän ei myöskään tullut ottaa rahaa sellaisista Jumalasta peräisin olevista parannuksista. ”Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa”, oli sääntö, jota he noudattivat. – Matt. 10:1–42; Mark. 6:7–13.

49. Miksi Jeesus ja hänen apostolinsa päättivät lähteä autioon paikkaan, mutta millaiseksi tilanne kehittyi?

⁴⁹ Kun ne kaksitoista palasivat kertomaan suurenmoisia kokemuksiaan, joista he olivat voineet iloita, Jeesus ehdotti, että he vetäytyisivät johonkin autioon paikkaan kaupungin ulkopuolelle, koska siellä, missä he olivat, ”tulijoita ja menijöitä oli paljon, ja heillä ei ollut aikaa syödäkään”. Mutta ihmiset saivat vihiä siitä, mihin he suuntasivat kulkunsa, ja he menivät sinne jo ennen Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan. Mitä tämän epäitsekkyyden ja jalomielisyyden täydellisen esimerkin, tämän Suuren Opettajan, oli nyt siis tehtävä? Kun hän näki heidät, niin ”hänen kävi heitä sääliksi, koska he olivat niinkuin lampaat, joilla ei ole paimenta, ja hän rupesi opettamaan heille moninaisia”. Aika riensi edelleen. Tuli myöhä. He kaikki olivat nälkäisiä. Niinpä tämä ihmeitä tekevä Jumalan ihminen ravitsi viisituhatta miestä pelkästään viidellä leivällä ja kahdella kalalla, ja silti ylitse jäi kaksitoista korillista tähteitä! – Mark. 6:30–44.

50. Missä laajalti hajallaan sijaitsevissa paikoissa Jeesuksen ilmoitettiin olleen lyhyen ajan sisällä?

⁵⁰ Tämä tapaus sattui pääsiäisen aikoihin vuonna 32, mikä merkitsi sitä, että jäljellä oli ainoastaan noin vuosi, jonka kuluessa Jeesuksen täytyi saada työnsä valmiiksi ja osoittautua arvolliseksi sen todellisen elämän saamiseen, jota pidettiin hänelle varattuna palkinnoksi hänen uskollisuudestaan. Ei ole näin ollen yllättävää, että me tapaamme nyt Jeesuksen saarnaamassa laajalti hajallaan sijaitsevissa paikoissa, minkä kaiken hän teki lyhyessä ajassa, koska hän yritti antaa suuremman todistuksen suuremmalla alueella suuremmalle ihmisjoukolle. Tapaamme hänet ensin Kapernaumin läheisyydestä Galileanmeren pohjoisrannalta. Sitten hänen ilmoitetaan suorittavan ihmetöitä Välimeren rannikolla lähellä Tyyron ja Siidonin kaupunkeja. Pian tämän jälkeen hän on kaukana sieltä, Galileanmeren ja Jordanin yläjuoksun itäpuolella, saarnaamassa Dekapoliiksi kutsutuissa kymmenessä kaupungissa ja tekemässä useita ihmetöitä sillä alueella. – Mark. 7:24–37.

51. Mitä vaikeuksia ja epämukavuuksia Jeesus epäilemättä koki, mutta miksi nähtävästi niistä ei kuitenkaan mainita mitään?

⁵¹ Ajattelehan sitä, että Jeesus varmasti käveli paljon päästäkseen noihin hajallaan sijaitseviin paikkoihin. Hän ei kuitenkaan koskaan valittanut ruumiillista rasitusta eikä vaikeutta, mikä aiheutui kuumuudesta tai sateesta, tomusta tai loasta, niin kuin saattoi olla. Näitä seikkoja pidettiin tosiaan niin vähäpätöisinä, että niitä ei mainita milloinkaan. Suuri asia, tärkeä seikka oli Jeesuksen suorittama pelastava saarnaamistyö – sitä henkeytetyt raamatunkirjoittajat tähdentävät kertomuksissaan.

52. Ketkä olivat Jeesuksen suurimmat vastustajat, ja mikä todistaa, etteivät he milloinkaan katuisi eivätkä ottaisi Messiasta vastaan?

⁵² Tämä ei merkitse sitä, että Raamattu vaikenisi kokonaan siitä, mitä Jeesus kärsi evankeliuminpalveluksessaan. Sehän kertoo melkoisesti siitä vainosta ja vastustuksesta, mitä hän kohtasi varsinkin uskonnollisten johtohenkilöiden taholta. Hänen oli taisteltava maallisen evankeliuminpalveluksensa alusta loppuun asti heidän ainaisia syytöksiään vastaan. Nyt oli kulunut yli kaksi vuotta, jona aikana hän oli näyttänyt kansalle yliluonnollisen todisteen toisensa jälkeen osoitukseksi siitä, että hän oli todella Jumalan Poika. Ja kun hän nyt oli juuri ravinnut useita tuhansia ihmisiä (neljätuhatta miestä naisia ja lapsia lukuun ottamatta) vain seitsemällä leivällä ja muutamalla kalalla – taidonnäyte, jonka olisi pitänyt saada kaikkein epäilevinkin epäuskoinen vakuuttuneeksi – niin tulee fariseuksia ja saddukeuksia pyytämään merkkiä taivaasta siitä, että Jeesus oli Messias. Mitä Jeesus vastasi? Hän vain toisti sen, mitä oli jo sanonut heille eräässä aikaisemmassa tilaisuudessa, nimittäin: ”Tämä paha ja avionrikkoja sukupolvi tavoittelee merkkiä, mutta sille ei anneta muuta merkkiä kuin Joonaan merkki.” Ja kuten tapahtumat myöhemmin osoittivat, kun tuo ”Joonaan merkki” toteutui Jeesuksen ollessa maan povessa kolmena päivänä, niin kuin Joona oli kalan vatsassa, niin tuo ”paha ja avionrikkoja” ihmisjoukko kieltäytyi kuitenkin uskomasta! – Matt. 15:32–16:4; 12:38–40.

53. Mikä tärkeä tapahtuma ja missä sattui Jeesuksen Galileassa suorittaman kaksivuotisen palvelustoiminnan päättymisen lähetessä?

⁵³ Ennen kuin Jeesus päätti suuren Galileassa suorittamansa evankeliuminpalvelustoiminnan, joka oli vienyt suurimman osan kahdesta vuodesta, niin hän vei Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen korkealle vuorelle. Se oli luultavasti noin 2 700 metrin korkuinen Hermon, ja siellä he saivat kirkastusnäyn. – Matt. 17:1–13.

Jeesus kääntää koko huomionsa etelään

54. Mihin Jeesuksen toiminta keskittyi kuuden viimeisen kuukauden aikana?

⁵⁴ Vuoden 32 syksyllä lehtimajanjuhlan aikaan Jeesus siirsi toimintansa painopisteen etelään, Jerusalemiin ja sen ympäristöön sekä Juudean ja Perean alueille. Sinne hän keskitti saarnaamisensa maallisen evankeliuminpalveluksensa kuuden viimeisen kuukauden aikana. Täällä niin kuin muuallakin Jeesus opetti ihmisille viisaita ohjeita ja vanhurskaita periaatteita, käyttäen monta kertaa sopivia valaisevia esimerkkejä. Hän esitti eräät tärkeimmät lausuntonsa ja ennustuksensa tämän etelän rynnistyksensä aikana.

55. Mistä tapaamme Jeesuksen saarnaamassa vastustuksen keskellä, ja mitä hänellä on sanottavana uskoville ja epäuskoisille?

⁵⁵ Lopun lähestyessä ja vihollisen tullessa epätoivoissaan harkitsemattomaksi Jeesuksen oli oltava yhä varovaisempi, ettei häntä olisi tapettu ennen Jumalan asettamaa määräaikaa. (Joh. 7:1–19, 25) Havaitsemmeko kuitenkaan tämän tarmokkaan saarnaajan kätkeytyvän kukkuloille tai sovittelevan sanomassaan, niin ettei se loukkaisi pappien uskonnollista herkkätuntoisuutta? Emme. Hän meni rohkeasti temppeliin ja alkoi opettaa ihmisiä tapansa mukaan. Niille, jotka uskoivat häneen, hän sanoi: ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi.” Mutta vastustajille hän sanoi: ”Te olette isästä perkeleestä, ja isänne himoja te tahdotte noudattaa.” – Joh. 8:31, 32, 44.

56. Mitä tehtiin ihmisten jakamisen jouduttamiseksi Jeesuksen evankeliuminpalveluksen lyhyenä loppuaikana?

⁵⁶ Jeesus totesi, että tälläkin alueella ’eloa oli paljon, mutta työmiehiä vähän’. Jos siis tälläkin alueella piti antaa tehokas todistus siinä niukassa ajassa, mikä hänellä oli jäljellä, kuten hän oli tehnyt kahtena vuonna pohjoisessa, niin piti suorittaa niin sanoaksemme esivalmistelua. Sen tähden hän ”valitsi seitsemänkymmentä muuta ja lähetti heidät kaksittain edellänsä jokaiseen kaupunkiin ja paikkaan, jonne hän itse aikoi mennä”. Tämä merkitsi, että edellisenä vuonna Galileassa käytettyjen kuuden parin sijasta nyt oli 35 todistajaparia huutamassa maassa: ”Jumalan valtakunta on tullut teitä lähelle.” Tämä oli varmasti valmistava ihmisiä, niin että he kykenivät nopeasti ratkaisemaan, olivatko he Messiaan puolella vai häntä vastaan, kun hän kävi heidän kaupungissaan. – Luuk. 10:1–16.

57. Kun ne 70 evankelistaa palasivat iloiten siitä, että demonit tottelivat heidän ääntään, niin mitä Jeesus sanoi ja mitä tarkoittaen?

⁵⁷ Kun ne 70 palasivat, he raportoivat iloiten Jeesukselle: ”Riivaajatkin ovat meille alamaiset sinun nimesi tähden.” Mutta heille sanottiin: ”Älkää . . . siitä iloitko, että henget ovat teille alamaiset, vaan iloitkaa siitä, että teidän nimenne ovat kirjoitettuina taivaissa.” Tosiaan, heidän voimansa demoneihin nähden ilmaisi vain Jehovan voiman niihin nähden, mutta nimen kirjoitettuna oleminen taivaissa oli riippuvainen asianomaisen uskollisuudesta. Niinpä piti pyrkiä olemaan uskollinen, ajoipa sitten ulos demoneja tai teki jotakin muuta vähemmän huomiota herättävää. – Luuk. 10:17–24.

58. Mitä tärkeitä totuuksia Suuri Opettaja mm. opetti palvelusaikanaan etelässä?

⁵⁸ Harkitsehan joitakin niistä suurista totuuksista, joita tämä uupumaton Opettaja opetti ihmisille joutuessaan evankeliuminpalveluksessaan tilanteesta toiseen. Hän näytti tuovan Isänsä viisauden ja tiedon varastohuoneesta esiin joka päivä uusia totuuksia. Hänen kertomuksensa avuliaasta samarialaisesta oli tosi lähimmäisenrakkauden ja armon läksy. Marttaa nuhdeltiin, koska hän huolehti liiaksi aineellisista asioista; Mariaa kiitettiin asenteensa vuoksi. Demoneja karkotettiin Jumalan ”sormella” eikä ”riivaajain päämiehen” Saatanan avulla. (Luuk. 10:24–42; 11:14–22) Älkää milloinkaan olko huolissanne siitä, mitä syötte tai puette yllenne, vaan etsikää sen sijaan jatkuvasti Jumalan valtakuntaa, niin kaikki välttämättömyydet varataan. ”Pienen lauman” (Um) ei pidä pelätä, koska sen Isä antaa sen päästä osalliseksi Valtakunnasta. Herra määrää ’uskollisen huoneenhaltijan’ eli ”taloudenhoitajan” (Um) kaiken omaisuutensa hoitajaksi. – Luuk. 12:22–32, 41–44.

59. Miten Jeesus vastasi vastustajille, kun häntä jälleen arvosteltiin sairaitten parantamisesta sapattina?

⁵⁹ Kun Jeesusta moitittiin siitä, että hän paransi kahdeksantoista vuotta koukistuneena olleen naisen sapattina, niin hän sanoi: ”Te ulkokullatut, eikö jokainen teistä sapattina päästä härkäänsä tai aasiansa seimestä ja vie sitä juomaan? Ja tätä naista, joka on Aabrahamin tytär ja jota saatana on pitänyt sidottuna, katso, jo kahdeksantoista vuotta, tätäkö ei olisi pitänyt päästää siitä siteestä sapatinpäivänä?” Hän paransi jälleen eräänä sapattina miehen, jolla oli vesipöhö, ja sanoi: ”Jos joltakin teistä putoaa poika tai härkä kaivoon, eikö hän heti vedä sitä ylös sapatinpäivänäkin?” – Luuk. 13:10–17; 14:1–6.

60. Kuvaile joitakin Suuren Opettajan käyttämistä kiinnostavista vertauksista.

⁶⁰ Ja miten kiinnostavia ja käytännöllisiä vertauksia tämä Suuri Opettaja käyttikään! Hän kertoikin usein osuvan vertauksen sulkeakseen kuulijoittensa joukossa olevien arvostelijoiden suut. Tarkastelehan lyhyesti muutamia näistä. Oli rikas mies, mutta ei rikas Jumalaan nähden, ja hän suunnitteli repivänsä maahan aittansa ja rakentavansa suuremmat, mutta kuolikin yöllä. (Luuk. 12:13–21) Jumalan valtakunta on kuin pikkuruinen sinapinsiemen, joka kasvaa suureksi puuksi, tai toisaalta se on kuin vähäinen hapatus jauhojen seassa. (Luuk. 13:18–21) Vieraitten tulisi juhlassa ottaa alhaiset istuimet, jos he toivovat tulevansa myöhemmin korotetuiksi. Tornin rakentaja laskee ensin kustannukset; kuningas, joka ei pysty voittamaan taistelussa, hieroo nopeasti rauhaa. Paimen iloitsee enemmän yhden kadonneen lampaan löytämisestä kuin 99:stä tallella olevasta; nainen iloitsee enemmän yhden kadonneen rahan löytymisestä kuin niistä yhdeksästä, jotka eivät ole kadonneet. (Luuk. 14:7–11, 28–33; 15:4–10) Ja sitten on kuuluisa vertaus tuhlaajapojasta ja aivan yhtä kuuluisa vertaus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. (Luuk. 15:11–32; 16:19–31) Muuan hellittämätön leskivaimo sai pahan tuomarin myöntymään pyyntöönsä vain siksi, että hän jatkuvasti kiusasi häneltä oikeutta. Kaksi miestä rukoili temppelissä; syntisen veronkokoojan rukouksiin vastattiin, mutta ei omavanhurskaan fariseuksen rukouksiin. (Luuk. 18:1–14) Nämä ovat vain muutamia tämän Mestariopettajan käyttämistä monista vertauksista.

Jeesuksen evankeliuminpalveluksen viimeiset loistavat päivät

61. Mitä Jeesus sanoi vielä joutuvansa kokemaan ennen maallisen palveluksensa päättymistä?

⁶¹ Jeesus oli tietoinen siitä kärsimyksestä ja kuolemasta, jonka hän oli pian kokeva. Siksi hän varoitti kolmannen kerran apostoleitaan näistä tulossa olevista tapahtumista sanoen: ”Katso, me menemme ylös Jerusalemiin, ja kaikki on täysin toteutuva, mitä profeettain kautta on kirjoitettu Ihmisen Pojasta. Sillä hänet annetaan pakanain käsiin, ja häntä pilkataan ja häväistään ja syljetään; ja ruoskittuaan he tappavat hänet, ja kolmantena päivänä hän nousee ylös.” Jeesus ei pelännyt kaiken tämän kohtaamista, kunhan hän vain voisi osoittautua uskolliseksi kuolemaan asti ja saada lujan otteen iankaikkisesta elämästä ylhäällä olevassa taivaassa. – Luuk. 18:31–33.

62, 63. a) Miksi siitä oli epäilyjä, olisiko Jeesus pääsiäisenä Jerusalemissa vuonna 33? b) Miten tämä epäilys kuitenkin häipyi sunnuntaina, viisi päivää ennen niisanin 14:ttä?

⁶² Kun valmisteltiin pääsiäistä, niin puheet ympäri Jerusalemia keskittyivät siihen, ilmaantuisiko Jeesus sinne vai ei. Tämä johtui siitä, että ”ylipapit ja fariseukset olivat antaneet käskyjä, että jos joku tietäisi, missä hän [Jeesus] oli, hänen oli annettava se ilmi, jotta he ottaisivat hänet kiinni”. – Joh. 11:55–57.

⁶³ Tällaisessa kiihkeässä ilmapiirissä Jeesus ilmaantui, ja millainen ilmaantuminen se olikaan! Hän tuli ratsastaen kaupunkiin riemukulkueessa ihmisten levittäessä vaatteitaan ja palmun lehviä hänen eteensä ja huutaessa: ”Siunattu olkoon hän, joka tulee, Kuningas Herran nimessä [Kuninkaana Jehovan nimessä, Um]!” Tällä oli sellainen vaikutus, että ”koko kaupunki [joutui] liikkeelle”, ja fariseukset sanoivat toisilleen: ”Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään.” Kun sitten pimeys laskeutui maille sinä sunnuntaina, niin Jeesus vetäytyi pois ja vietti sen yön kaupungin ulkopuolella turvallisuuden vuoksi. Hänen oli tehtävä vielä viisi päivää voimaperäistä työtä. – Luuk. 19:36–38; Matt. 21:1–11; Joh. 12:12–19.

64. Mitä Jeesus teki viimeisen viikkonsa maanantaina ja miksi?

⁶⁴ Seuraavana päivänä, maanantaina, Jeesus puhdisti temppelin ajamalla ulos kauppiaat ja kumoamalla rahanvaihtajien pöydät. Se ei ollut anarkistista yllytystä mellakkaan eikä vallankumoukseen. Hän oli Jumalan vanhurskas Poika ja otti lainauksen Raamatusta toimintansa tueksi sanoen: ”Kirjoitettu on: ’Minun huoneeni pitää kutsuttaman rukoushuoneeksi’, mutta te teette siitä ryövärien luolan.” Muistetaanhan, että Jeesus oli kolme vuotta tätä ennen näyttänyt palavan intonsa Jehovan puhtaan palvonnan puolesta samalla tavalla puhdistamalla temppelin noista ahneista kaupallisista aineksista. Millaista vastakaikua tämä toinen puhdistus sitten herätti? ”Ylipapit ja kirjanoppineet sekä kansan ensimmäiset miettivät, miten saisivat hänet surmatuksi.” He osoittautuivat näin ollen parantumattomiksi ja parantamattomiksi. – Matt. 21:12, 13; Luuk. 19:45–48.

65, 66. a) Mainitse joitakin asioita, jotka Jeesus kertoi temppelin väkijoukolle tiistaina. b) Mitä lisätietoa Jeesus paljasti sitten apostoliensa kuullen ennustusten ja vertausten muodossa?

⁶⁵ Tiistai oli toinen kiireinen päivä tällä nähtävästi uupumattomalla Jeesuksella. Me tapaamme hänet temppelissä opettamasta ihmisiä, vaikka ylipapit ja vanhimmat kiistivät hänen valtuutensa. Hän tarkoitti suoraan noita uskottomia uskonnollisia johtajia puhuessaan vertauksensa kahdesta pojasta, pahoista viinitarhureista ja hääjuhlasta. (Matt. 21:23–22:14) Kun Jeesusta kohden singottiin juonikkaita kysymyksiä verojen maksusta, ylösnousemuksesta ja siitä, mikä on suurin käsky laissa, niin hän osoittautui täysin kykeneväksi vastaamaan niihin kaikkiin kumoamattomin perustein. Sitten hän esitti oman kysymyksensä Messiaan polveutumisesta, ja se vaiensi heidät todella: ”Kukaan ei voinut vastata hänelle sanaakaan; eikä siitä päivästä lähtien yksikään enää rohjennut kysyä häneltä mitään.” (Matt. 22:15–46) Tässä tilaisuudessa Jeesus esitti myös purevimman arvostelunsa ulkokultaisista kirjanoppineista ja fariseuksista – se oli syytteen mestarinäyte. – Matt. 23:1–39.

⁶⁶ Temppelialueelta lähtiessään Jeesus lausui profeetallisesti: ”Totisesti minä sanon teille: tähän ei ole jäävä kiveä kiven päälle, maahan jaottamatta.” Hän ja hänen apostolinsa menivät sitten Öljymäelle, missä hän esitti heille kauaskantoisen ennustuksensa tämän asiainjärjestelmän lopusta sekä vertaukset kymmenestä neitsyestä, leivisköistä ja lampaitten erottamisesta vuohista. – Matt. 24:1–25:46.

67. Mistä katalista tapahtumista keskiviikko muistetaan?

⁶⁷ Kun Jeesus oli edelleen keskiviikkona Betaniassa, niin vihollinen hautoi Jerusalemissa Saatanan henkeyttämää salajuonta Jeesuksen pidättämiseksi salaa. ”Ylipapit ja kansan vanhimmat kokoontuivat Kaifas nimisen ylimmäisen papin palatsiin ja neuvottelivat, kuinka ottaisivat Jeesuksen kiinni kavaluudella ja tappaisivat hänet.” Näyttämölle ilmestyi mitä sopivimpaan aikaan ja rikoksen valmiina välikappaleena Juudas Iskariot, joka kysyi: ”Mitä tahdotte antaa minulle, niin minä saatan hänet teidän käsiinne?” Sovittiin 30 hopearahan summasta. – Matt. 26:3–16.

68. Mitä tapahtui torstaina auringonlaskun jälkeen?

⁶⁸ Torstai käytettiin vuotuisen pääsiäisenvieton viime hetken valmisteluihin. Sinä iltana Jeesus ja hänen kaksitoista apostoliaan kokoontuivat auringonlaskun jälkeen erääseen suureen yläsaliin Jerusalemiin viettämään pääsiäistä, joka osoittautui laillisesti viimeiseksi lakiliittojärjestelyn alaisuudessa. Miten merkityksellinen tilaisuus se olikaan! Ennen kuin aurinko jälleen oli laskeva, Jeesus oli uhraava maallisen elämänsä tarttuakseen todelliseen elämään, iankaikkiseen elämään ja kuolemattomuuteen! – Mark. 14:12–16.

69. Mikä tapahtumain sarja seurasi viimeisen pääsiäisen vieton jälkeen Jeesuksen elämän jäljellä olleina tunteina?

⁶⁹ Siellä he, vain Jeesus ja hänen kaksitoista apostoliaan, olivat yläkerran vierashuoneen rauhassa. Tämän Jumalan uskollisen Pojan yö oli oleva pitkä ja uneton. Muutamina seuraavina tunteina oli sattuva nopeassa tahdissa eräitä hyvin dramaattisia tapahtumia, joilla oli oleva tärkeä merkitys. Nuo kolmetoista syövät pääsiäisaterian. Jeesus pesee apostoliensa jalat. Juudas tunnistetaan petturiksi; hän lähtee äkkiä. Sitten asetetaan muistoillallinen ja yhtätoista uskollista pyydetään osallistumaan Jeesuksen kanssa valtakuntaliittoon. Jeesus rukoilee. Sitten ne yksitoista ja Jeesus lähtevät Getsemanen puutarhaan. Jeesus syventyy siellä palavaan rukoukseen, ennen kuin hänet petetään ja vangitaan. Oikeudenkäynti on ilveilyä, kun Jeesusta viedään sinne tänne: Hannaan luota Kaifaan luo, sanhedrinin eteen, Pilatuksen, Herodeksen ja jälleen Pilatuksen luo. – Matt. 26:20–27:2; Luuk. 23:1–16.

70. Kuvaile näkymät kuninkuuden tullessa polttavaksi kysymykseksi maaherran palatsin ulkopuolella.

⁷⁰ Kuvittelehan tämä näkymä – huutava roskaväki vastustaa täydellistä, pelotonta ihmistä, joka seisoo tyynenä heidän kaikkien keskellä. Pilatus kysyy Jeesukselta: ”Oletko sinä juutalaisten kuningas?” Jeesus vastaa: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta.” Kun Pilatus ei löydä mitään syytä Jeesuksesta, niin hän tuo hänet jälleen roskaväen eteen sanoen: ”Katso ihmistä!” Roskajoukko kirkuu: ”Pane paaluun hänet! Pane paaluun hänet!” (Um) Pilatus kysyy: ”Onko minun pantava paaluun teidän kuninkaanne?” (Um) Ylipapit vastaavat: ”Ei meillä ole kuningasta, vaan keisari.” – Joh. 18:28–19:16.

71. Kuvaile viattoman Jumalan Pojan teloitus roomalaisten sotilaitten käsissä.

⁷¹ Ruoskittuna, kidutettuna orjantappuroilla, kasvoihin lyötynä ja syljettynä tämä Vanhurskas naulattiin sitten kidutuspaaluun kärsimään tuskallisen pitkällinen kuolema. Lopulta Jeesus huusi noin kello 15.00 perjantaina niisanin 14. päivänä vuonna 33 viimeisessä hengenvedossaan: ”Se on täytetty.” – Mark. 15:16–20; Joh. 19:1–3, 30.

72, 73. Muun muassa mitä Jeesus siis suoritti lyhyen evankeliuminpalveluksensa aikana täällä maan päällä?

⁷² Niin, kaikki, mikä oli ollut Jehovan tarkoituksena hänen lähettäessään ainosyntyisen Poikansa maan päälle, oli täysin suoritettu. Jeesus oli oppinut kuuliaisuuden siitä, mitä hän kärsi; oli todistanut Saatanan valehtelijaksi ja osoittautunut päteväksi tulemaan Jehovan Kunniaansaattajaksi maailmankaikkeuden suvereenisuutta koskevassa kiistakysymyksessä. Hän oli tullut ’todistaakseen totuuden puolesta’, ja sen hän totisesti teki. Hän saarnasi hyvää uutista köyhille, lohdutti murheellisia ja julisti Jehovan koston päivää ylhäisille ja alhaisille yhtä lailla. Jeesus teki sitä, mikä oli hyvää, oli rikas hyvistä töistä, mitä jalomielisin antamaan aikaansa ja voimaansa toisten hyväksi, valmis jakelemaan suurta tietoaan ja viisauttaan toisille ja sai lopuksi lujan otteen todellisesta elämästä, iankaikkisesta elämästä taivaissa Isänsä kanssa. – Joh. 18:37; 1. Tim. 6:12, 18, 19; Hepr. 5:8.

⁷³ Kaikessa tässä Jeesus jätti myös meille mallin, jotta me seuraisimme tarkasti hänen askeleitaan.

[Kartta s. 110]

(Ks. painettu julkaisu)

Jeesus tehosti evankeliuminpalvelustaan tekemällä kolmannen Galilean-matkan ja kävi ”kaikki kaupungit ja kylät” saarnaten Jumalan valtakuntaa

Korasin

Kapernaum

Beetsaida

Magadan

GALILEANMERI

Kaana

Tiberias

Esdrelonin tasanko

Nasaret

Taabor

Gadara

Nain

Jordan

Jordanin takainen Betania

[Kartta s. 111]

(Ks. painettu julkaisu)

Jeesus kävi alueen Foinikiasta Dekapoliiseen lyhyessä ajassa ja lähes kaiken jalkaisin

VÄLIMERI

FOINIKIA

Siidon

Tyyro

ABILENE

HERMON

ITUREA

Filippuksen Kesarea

TRAKONITIS

GALILEA

Korasin

Kapernaum

Beetsaida

Kaana

Magadan

Galileanmeri

Tiberias

Nasaret

Nain

Jordanin takainen Betania (?)

SAMARIA

Salim (?)

Ainon (?)

Samaria

GARISSIM

Jaakobin lähde

DEKAPOLIS

Damasko

Rafana

Hippos

Dion

Kanata

Gadara

Abila (?)

Skytopolis

Pella

Gerasa

MITTAKAAVA [KM] 0––10––20––30

[Kuvat s. 101]

Jeesus oli 12-vuotiaana Jehovan temppelissä kuuntelemassa ja tekemässä kysymyksiä

Vuonna 29 tapahtuneen kasteensa jälkeen Jeesus aloitti voimaperäisen evankeliuminpalveluksensa

[Kuva s. 103]

Jeesus puhdisti innokkaasti Jehovan temppelin niistä, jotka tekivät siitä kauppahuoneen

[Kuva s. 105]

Jeesus kutsui kalastajat Jaakobin ja Johanneksen seuraamaan häntä hänen evankeliuminpalveluksessaan

[Kuva s. 107]

Jeesus paransi sapattina erään miehen kuivettuneen käden

[Kuva s. 108]

Jeesus antoi vuorisaarnassaan kuulijoilleen paljon mietittävää

[Kuva s. 109]

Jeesus oli valpas opettamaan totuutta syödessäänkin, kuten tässä erään fariseuksen kodissa

[Kuva s. 113]

Jeesus laajensi evankeliuminpalveluksensa loppukuukausina toimintaansa lähettämällä edellään 35 todistajaparia valmistamaan tietä

[Kuva s. 114]

Vähää ennen kuolemaansa Jeesus ratsasti Jerusalemiin riemukulkueessa; koko kaupunki joutui liikkeelle

[Kuva s. 115]

Pilatus ei voinut löytää mitään syytä Jeesuksesta, mutta roskaväki huusi: ”Pane paaluun hänet!”