”Sinun sanasi on totuus”

Poistiko Jumalan henkeytys ihmisen osuuden?

TOISEN Timoteuksen kirjeen 3:16 sanoo: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä.” (Um) Jumalan pyhä henki eli toimiva voima oli keino eli välikappale tuon henkeytyksen aikaansaamiseksi. Apostoli Pietari selittikin: ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2. Piet. 1:21) Kuningas Daavid tunnusti Jumalan hengen vaikutuksen häneen ja sanoi: ”Herran Henki on puhunut minulle, ja hänen sanansa on minun kielelläni.” – 2. Sam. 23:2.

Mutta merkitseekö tämä sitä, että Pyhän Raamatun kirjoittamiseen käytetyt miehet vain merkitsivät muistiin sanellun aineiston? Eikö heiltä vaadittu muuta ponnistelua Jumalan sanoman ilmaisemiseksi kuin itse kirjoittaminen? Sulkiko se, että he olivat henkeytettyjä, kokonaan pois ilmaisun persoonallisen lämmön ja yksilöllisyyden?

Jotkin Raamatun osat käsittivät vain Jumalan varaaman tiedon muistiin merkitsemisen. Näihin kuuluvat kymmenen käskyä ja kaikki muut Jumalan Israelin kanssa tekemän liiton lait ja asetukset. Näiden lakien suhteen profeetta Moosesta neuvottiin: ”Kirjoita itsellesi nämä sanat.” – 2. Moos. 34:27.

Samaten toisetkin profeetat saivat toisinaan nimenomaisia sanomia esitettäväksi. Eräässä tilaisuudessa profeetta Jeremialle sanottiin: ”Julista Jerusalemin kuullen ja sano: Näin sanoo Herra: Minä muistan sinun nuoruutesi armauden, morsiusaikasi rakkauden, kuinka sinä seurasit minua erämaassa, maassa, jossa ei kylvöä tehdä. Herralle pyhitetty oli Israel, hänen satonsa esikoinen.” (Jer. 2:2, 3) Tämä sanoma ja muut merkittiin myöhemmin muistiin, ja ne muodostavat osan henkeytetystä Raamatusta.

Monissa tilaisuuksissa käytettiin enkeleitä välittämään Jumalan sanomia. Silloinkin tuli kysymykseen vain välitetyn tiedon merkitseminen muistiin. Kuitenkin joskus tehdään maininta siitä vaikutuksesta, joka enkelin käynnillä oli katselijaan. Lääkäri Luukas kirjoitti Marian suhtautumisesta enkeli Gabrielin käyntiin: ”Hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.” (Luuk. 1:29) Näin ollen Luukkaan täytyi käyttää omia sanojaan kuvaillessaan Marian suhtautumista.

Raamatunkirjoittajille paljastettiin tietoa yleensä unien, näkyjen ja haltiotilojen välityksellä. Unet ilmeisesti loivat kuvan Jumalan sanomasta tai tarkoituksesta nukkuvan mieleen. Näyissä Jumalan ajatuksia painettiin kuvauksellisesti tajuissaan olevan henkilön mieleen. Jotkut noista näyistä annettiin, kun henkilö oli joutunut haltiotilaan. Vaikka yksilö olikin tajuissaan, hän ilmeisesti oli niin syventynyt saamaansa näkyyn haltiotilan aikana, että hän unohti kaiken muun ympärillään.

Kun tietoa välitettiin unien, näkyjen ja haltiotilojen avulla, niin kirjoittajan oli ponnisteltava kuvaillakseen mielekkäin sanoin näkemäänsä. Valaiseva esimerkki on Ilmestyskirja. Sen tieto esitettiin apostoli Johannekselle Jumalan enkelin kautta ”merkein” (Um), ja Johannekselle sanottiin: ”Kirjoita kirjaan, mitä näet.” (Ilm. 1:1, 11) Samoin profeetta Habakukia neuvottiin: ”Kirjoita näky ja piirrä selvästi tauluihin.” (Hab. 2:2) Näin ollen Johanneksen, Habakukin ja muiden piti ilmeisesti käyttää henkisiä kykyjään valitessaan sanoja ja ilmaisuja kuvailemaan näkemiänsä näkyjä.

Mutta kaikissa tapauksissa Jehova Jumala henkensä välityksellä valvoi ja opasti riittävästi kirjoittajia, niin että lopputulos oli täsmällinen ja myös sopi hänen tarkoitukseensa. Sananl. 30:5 sanookin: ”Jokainen Jumalan sana on taattu.”

Huomattava osa Raamatusta käsittelee historiallisia tapahtumia, ihmisen kokemukselle yleisiä piirteitä ja yksilöiden, perheiden, sukukuntien ja kansojen kokemuksesta johdettuja asioita. Nämä osat olivat usein kirjoittajan laajan henkilökohtaisen tutkimuksen tuotetta. Lääkäri Luukas sanoo ponnisteluistaan: ”Niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään.” – Luuk. 1:3.

Lisäksi vaadittiin myös tosi ponnistelua ajatusten esittämiseksi kelvollisella tavalla. Pane merkille Saarnaajan kirjan viisas kirjoittaja, ilmeisesti kokooja kuningas Salomo: ”Hän . . . punnitsi, harkitsi ja sommitteli sananlaskuja paljon. Saarnaaja koki löytää kelvollisia sanoja, oikeassa mielessä kirjoitettuja, totuuden sanoja.” – Saarn. 12:9, 10.

Se, että tarvittiin huomattavaa henkilökohtaista ponnistelua, selittää epäilemättä Raamatussa ilmenevät eri kirjoitustyylit. Toisinaan kirjoittajan henkilökohtainen tausta heijastuu huomattavassa määrin kertomuksessa. Kirjoittajien luonnolliset edellytykset ovat jopa saattaneet olla vaikuttamassa siihen, että Jumala valitsi heidät heidän nimenomaiseen tehtäväänsä. Lisäksi Jehova Jumala on saattanut myös valmistaa näitä miehiä aikaisemmin täyttämään hänen tarkoituksensa.

Voisimme mainita muutaman esimerkin ilmaisun yksilöllisyyden valaisemiseksi. Matteus, entinen veronkokooja, esitti usein täsmällisesti luvut ja rahamäärät. (Matt. 17:27; 26:15; 27:3) Ja lääkäri Luukkaan ilmaisut heijastavat lääketieteen tuntemusta.

Sellainen ilmaisun yksilöllisyys ei ainoastaan lisännyt virkistävää vaihtelua, vaan sillä oli myös oma tarkoituksensa. Esimerkiksi Luukas esittää hyödyllisiä yksityiskohtia Jeesuksen ihmeteoista epäilemättä lääketieteen tuntemuksensa takia. Me saamme tietää, että Jeesus ei kyennyt ainoastaan parantamaan tavallisia spitaali- ja muita sairaustapauksia, vaan myös naisen, jota vaivasi ”kova kuume”, ja miehen, joka oli ”yltänsä pitalissa”. – Luuk. 4:38; 5:12.

Jopa silloinkin, kun on merkitty muistiin sellaista, minkä sanotaan olevan ”Herran [Jehovan, Um] sanaa” tai nimenomainen ”julistus” (Um), on myös saattanut tulla mukaan yksilöllistä ilmaisua. Sen sijaan, että ”sana” eli sanoma välitettiin sana sanalta, se ehkä välitettiin antamalla kirjoittajalle mieleen kuva Jumalan tarkoituksesta, sellainen, minkä kirjoittaja voisi sen jälkeen ilmaista omin sanoin. Tämän saattaa ilmaista se, että kirjoittajat puhuvat toisinaan ’nähneensä’ (pikemminkin kuin ’kuulleensa’) ”julistuksen” eli ”Herran sanan”. – Jes. 13:1; Miika 1:1; Hab. 1:1; 2:1, 2.

Näin ollen Jumalan henkeytys ei sulkenut pois ihmisen osuutta. Tämä ominaisuus antaa Raamatun sanomalle lämmintä vetoavuutta ja ilahduttavaa vaihtelua. Kertomus sykkii tunnetta. Kirjoittajat olivat usein henkilökohtaisesti mukana siinä, mitä he merkitsivät muistiin, ja se jollakin tavoin vaikutti heihin. Sen vuoksi elämän kuvaamisessa on henkilökohtainen kosketus, ja se esitetään sellaisena kuin se todellisuudessa on – sen pelot, pettymykset, surut ja ilot. Pyhä Raamattu käsittelee todellisia ihmisiä ja auttaa meitä samastamaan itsemme heihin samoin kuin kirjoittajaankin. Raamatussa mainitut henkilöt tekivät virheitä ja kokivat koetuksia ja vastoinkäymisiä niin kuin mekin. Kuitenkin monet heistä ilmaisivat järkkymätöntä uskoa Luojaansa ja syvää rakkautta häneen. Me voimme sen vuoksi saada rohkaisua heidän oivallisesta esimerkistään. Ja Jumalan menettelyt heidän kanssaan antavat meille vakuuden hänen kiinnostuksestaan meitä ihmisiä kohtaan. Miten kiitollisia me voimmekaan olla Jehova Jumalalle tästä merkityksellisestä kertomuksesta!