Kuningas Kuoleman hallitus

”Kuitenkin kuolema hallitsi [kuninkaana] Aadamista Moosekseen asti niitäkin, jotka eivät olleet tehneet syntiä samankaltaisella rikkomuksella kuin Aadam, joka on sen [kaltainen], joka oli tuleva.” – Room. 5:14.

 1. Mitä todistuksia on kuoleman hallituksesta, ja milloin sen hallitus alkoi?

KATSO minne tahansa pitkin ja poikin tätä kaunista maata, vuorten huipuille tai laaksoihin, niin missä näetkin merkkejä elämästä, siellä havaitset myöskin muistoja kuolemasta. Jokaisen kaupungin ja kirkonkylän läheisyydessä pitkin kauniita maantienvarsia kohtaa sinun katseesi kenties satoja tai tuhansia muistomerkkejä, ristejä tai hautakiviä, jotka todistavat sen tosiasian, että kuolema hallitsee kuninkaana. Mutta näiden lisäksi on tuhansia laskemattomia ja unohdettuja kuolleita, joilla ei ole mitään merkkejä eikä patsaita ilmaisemassa heidän leposijaansa. Paikka on saattanut olla taistelutanner, autiomaa, lumiaavikko tai meren näennäisesti loputon ulappa. Nekään, jotka tunsivat heidät, eivät ole enää täällä kertomassa siitä meille. Hauta on totisesti yksi niistä kolmesta, jotka eivät saa koskaan kylläänsä. (Sananl. 30:15, 16) Mutta tarkastakaamme myöskin tämän itsevaltaisen hallituksen näennäisesti rajatonta kestoa. Kaikki meidän esi-isämme ovat havainneet sen kuninkuuden. Me voimme mennä taaksepäin aivan ensimmäiseen mieheen ja naiseen saakka ja huomata, että tämän ei-tervetulleen kuninkaallisen hallituksen valta tunnettiin jo heidän aikanaan ja että se alkoi silloin.

 2. Mikä on Jehovan päätös ihmisen ja maan suhteen?

² Mutta Luojan päätös ei ollut, että kuolema lakaisisi kautta maan ja lisäisi alituisesti ryöstöjään. Hän ei ole mielistynyt kuolemaan, vaan hän haluaisi mieluummin jumalattomankin kääntyvän pois tieltään ja elävän. (Hes. 18:32; 33:11) Sairauden, vitsauksen, nälänhädän ja miekan aiheuttamia kyyneleitä, sydänsuruja ja pirstoutuneita koteja ei olisi tarvinnut koskaan havaita, jollei olisi ollut yhtä vehkeilijää ja hänen kahta rikostoveriaan. Jos olisi toteltu Luojan viisasta käskyä ja jos hänen maalliset lapsensa olisivat säilyttäneet Jehovan rakkauden sydämessään, niin meillä olisi nyt maailma täynnä onnellisia, terveitä, kypsiä miehiä ja naisia. Nämä löytäisivät täydellisen onnen opettaessaan yhtä iloisia lapsia, eikä olisi jälkeäkään synnistä, surusta, kärsimyksestä, kuolemasta ja epätäydellisyydestä. Miten me tiedämme tämän? Maailman vanhin ja luotettavin kirja, Pyhä Raamattu, ilmaisee tämän olleen Luojan päätös. Se sanoo: ”Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi: mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: ’Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet’.” (1. Moos. 1:27, 28) Hän on päättänyt, että maa on oleva pysyvästi kansoitettu: ”Sillä näin sanoo [Jehova], joka on luonut taivaan – hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti: Minä olen [Jehova], eikä toista ole.” (Jes. 45:18) Hänen päätöksensä on täyttyvä. – Jes. 66:1; 60:13; 11:9.

 3. Kuka on vastuussa kuoleman hallinnosta, ja millainen kunnianhimo hänellä oli?

³ Mutta kuka aikaansai muutoksen täysin ihanteellisista oloista siihen kurjaan sekaannukseen, missä maailma on nykyään? kysyt sinä kenties. Se jumalaton vehkeilijä, joka aloitti tämän kaiken, Saatana Perkele, ei edeltänähnyt täysin väärien tekojensa lopullisia seurauksia. Hän päätti tyydyttää laitonta, itsekästä kunnianhimoa ja osoittaa toisille, mitä hän voi aikaansaada. Tuo kunnianhimo on kuluttanut häntä kuin kiihkeä ahneus ja muuttanut hänet alkujaan täydellisestä luomuksesta sellaiseksi, joka ei välitä vähääkään siitä kärsimyksestä ja kurjuudesta, mitä hänen halunsa tyydyttäminen on aiheuttanut. Tuli aika, jolloin hän päätti, että sen sijaan että hän edustaisi tottelevaisesti Luojaansa ja käyttäisi korkeaa virkaansa opastaakseen valvonnassaan olevia maallisia luomuksia omistamaan tottelevaisuutensa ja asiaankuuluvan palvontansa Jehovalle, hän johtaakin heidät omistamaan tämän kunnioituksen itselleen. Hän päätteli itsepetoksessa turmeltunutta viisautta käyttäen, että hänen oma kauneutensa, hänen Luojansa lahja, ansaitsee tällaisen tunnustuksen. Haluten hartaasti ihailua ja palvontaa hän vannoi tulevansa Korkeimman kaltaiseksi. – Hes. 28:14–17.

 4. Miten Perkele lähti toteuttamaan tarkoitustaan, ja mikä sai Eevan antamaan perään?

⁴ Saavuttaakseen päämääränsä Saatana oli nyt halukas tulemaan Jehovan panettelijaksi, pettäjäksi, vastustajaksi ja nielijäksi, niinkuin nimet Perkele, Käärme, Saatana ja Lohikäärme ilmaisevat. Käyttäen kaikkia korkean asemansa varaamia mahdollisuuksia ja välittäen sanomansa näkyvän käärmeen kautta hän vakuutti ensimmäiselle naiselle, että tämä saisi hänen ehdotustaan noudattamalla jotakin paljon suurenmoisempaa, kuin mitä luotettava Jumala oli antanut hänelle. Kauhistuiko hän tuota ensimmäistä ehdotusta olla luottamatta taivaalliseen Isäänsä vai ei, on vähäpätöinen seikka, eikä sitä ole kerrottu. Se, että hän myöntyi esitetyn palkan houkutukseen ja rikkoi, on tärkeä seikka. Jaakob kirjoitti: ”Vaan jokaista kiusaa hänen oma himonsa, joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman.” (Jaak. 1:14, 15) On ilmeistä, että Eeva ei harkinnut täysin asiaa siinä suhteessa, miten luotettava tuon lupauksen tehnyt arvovalta oli, eikä hän neuvotellut Aadamin, päänsä, kanssa asiasta. Hän ilmaisi tässä rakkauden puutetta. Saavutettavan toiveen lumoamana hän päätti tarttua kiellettyyn ja auttaa sitten miestäänkin siihen.

 5. a) Mikä kysymys piti Aadamin senvuoksi ratkaista, ja mikä sai hänet tekemään väärän ratkaisun? b) Mitä juonittelija sai aikaan johtamalla Aadamin ja Eevan harhaan?

⁵ Onnistuttuaan Eevaan nähden ovela vastustaja käytti nyt häntä välikappaleenaan murskatakseen Aadamin nuhteettomuuden. Eeva oli luuta hänen luustaan ja lihaa hänen lihastaan. Kun Eeva kehoitti Aadamia syömään, niin Eevan tottelemattoman teon täydet seuraukset selvisivät hyvin luultavasti hänelle. Häntä ei petetty. Mihin toimenpiteisiin ryhtyisi hänen Luojansa? Menettäisikö hän heti ainoan ihmistoverinsa? Miksi Eeva oli pakoittanut hänet tällaiseen tilanteeseen? Hänen tahtoonsa myöntyminen merkitsi tottelemattomuutta hänen Jumalalleen. Oli valittava Jehovaa kohtaan osoitettavan rakkauden ja velvollisuuden ja hänen auttajaansa kohdistuvan kiintymyksen ja vetovoiman välillä; valittava Luojan ja luodun välillä, joka antaen elämäänsä hallita periaatteen niiden jumalallisten ominaisuuksien mukaan, mitkä hänelle oli lahjoitettu, tai toisaalta himon, inhimillisen tunteen voimakkaan halun. Aadamiltakin puuttui tosi rakkautta Luojaansa, ja hän teki väärän ratkaisun. Ensimmäisestä parista tuli suuren juonittelijan rikostovereita, koska heiltä puuttui kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. Saatanan oli onnistunut tuottaa häpeää Jehovalle, jonka kirkkaus on ylempi maata ja taivaita. Perkele istutti totuuden sijaan vääryyden ja tuhosi puhtaan ja oikean palvonnan maan päältä. Jeesus todisti hänestä: ”Hän on ollut murhaaja alusta asti, ja totuudessa hän ei pysy, koska hänessä ei totuutta ole. Kun hän puhuu valhetta, niin hän puhuu omaansa, sillä hän on valhettelija ja sen isä.” – Joh. 8:44.

 6. a) Mikä Jehovan herjaus sisältyi Saatanan valheeseen? b) Miten Aadamin ja Eevan olisi pitänyt suhtautua siihen? Miten he suhtautuivat ja miksi?

⁶ Tarkastakaamme nyt hetki Perkeleen alusta pitäen käyttämää menettelytapaa. Levittämällä valheellista ilmoitustaan: ’Ette suinkaan kuole’, hän istutti epäilyn, epäluottamuksen ja epäuskon ensimmäisten ihmisten mieleen ja veti siten Jehovan vertaansa vailla olevan, loistavan ja ylistettävän nimen riistävän huijarin tasolle. Hän syytti Jumalaa tahalliseksi petturiksi, joka haluaa pitää ihmistä sorron alaisuudessa ja joka on siitä syystä täysin epäluotettava. Hän ilmaisi kaikessa tässä sitä, miksi hän itse oli tullut. Pahastuivatko taivaallisen Isän ihmislapset, jotka olivat hänen rakkautensa, ystävällisyytensä ja huolenpitonsa monen ilmaisun ympäröimiä, tällaisista vääristä syytöksistä? Huudahtiko kumpikaan: ’Sinä ruohikon käärme, kuinka sinä voit sanoa Isääsi sellaiseksi?’ Kertomus ei salli meidän ajatella näin. Pettäjän työ oli niin taitavasti suoritettu, ja heidän henkilökohtaisiin etuihinsa vedottiin siten, että he unohtivat parhaan ystävänsä ja käänsivät hänelle selkänsä. Vaikka heillä ei ollut mitään perusteita epäillä Jehovaa vähimmässäkään määrin, niin he eivät osoittaneet sitä uskoa, mitä vaadittiin Jumalan miellyttämiseksi. Kun heille ehdotettiin tietä, mikä tarjosi heille estottoman vapauden, luvan, niin he syöksyivät suin päin omalle tielleen ja alkoivat jäljitellä mestariaan. Kuolemasta tuli heidän kuninkaansa, kun he valitsivat rikkojien tien. Hän on ollut ankara, armoton hallitsija, ja koettakoonpa ihminen kuinka hyvänsä, niin hän on kykenemätön murtamaan kuoleman valtaa.

 7. Mikä ratkaisu on meidän tehtävä yksilöinä ja miksi, ja mitkä päämäärät mielessämme?

⁷ Mutta sinun ja minunkin täytyy valita joko kuuliaisuus Jehovaa kohtaan tai alistuminen päävihollisen Saatana Perkeleen valtaan. Me kannatamme menettelytavallamme toista tai toista näistä kahdesta mestarista. Asia on näin, koska meillä on tahdon vapaus. Jehovan totteleminen merkitsee elämää, hänen viholliselleen antautuminen merkitsee lopullista kuolemaa. Meidän täytyy olla varuillamme, ettemme myönny kiusaukseen miellyttää omaa lihaamme, ja meidän täytyy kavahtaa, ettei meistä tehdä vastustajan välikappaleita toisten ansaankietomiseksi. Apostoli Paavali varoitti: ”Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää.” – Room. 8:13; Gal. 5:16, 17; Room. 8:5–8.

 8. Miten ihmisen ikävuodet ovat lyhenneet, kun hänet eristettiin Jehovan rakkaudellisesta hyvyydestä?

⁸ Huomaa nyt ihmisen elinvuosien lyheneminen, seuraus siitä, että hän eristäytyi Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä. Asuen maassa, mihin kuolema heitti varjonsa ei Aadam eikä kukaan hänen jälkeläisistään ole elänyt täyttä tuhatvuotispäivää. Pitkäikäisyys väheni asteittain ihmisten elämän lyhetessä usein äkillisin laskuin. Kun oltiin eletty kymmenen sukupolvea Aadamista Nooaan, ei kukaan saavuttanut yhdeksänsadan vuoden ikärajaa. Seem, joka seurasi Nooaa, eli vain kuuteensataan vuoteen asti. Seuraavat kolme sukupolvea saavuttivat neljän-viidensadan vuoden ikärajan. Sitten seurasi jälleen äkillinen lasku, sillä ihmisen elinikä väheni puoleen viiden sukupolven aikana. Sitä seuranneet neljä sukupolvea Joosefiin, Jaakobin poikaan, asti, veivät ihmisen elämän suurimman pituusodotteen lähelle sadan vuoden rajaa. (1. Mooseksen kirjan 5., 7. ja 11. luku) Kuolema hallitsi kuninkaana Aadamista Moosekseen, ja ihmisen sammuva elämänkipinä oli kuin sumu, joka näkyy vain hetkisen. Suurella juonittelijalla oli kyky tuottaa kuolemanvitsaus rikkomuksen kautta, mutta hänellä ei ole valtaa antaa elämää, sillä ainoastaan Jehovan kädessä on koko ihmiskunnan elinvoiman henki. – Jaak. 4:14; Job 12:10.

 9. Mikä osoittaa, että patriarkkojen vuodet olivat yhtä pitkiä kuin meidänkin vuotemme nykyään?

⁹ On väärin sanoa, että patriarkkojen vuodet eivät olleet yhtä pitkiä kuin meidän vuotemme, vaan mahdollisesti niin lyhyitä kuin meidän kuukautemme, sillä Jumala oli antanut nimenomaan ihmiselle valot taivaanvahvuuteen ilmaisemaan päivät ja vuodet. Vaikka heidän vuosikausiaan ei laskettukaan tarkkaan päivän murto-osia myöten, niin ei vuodenajoissa erehdytty, koska Jehova oli sanonut: ”Niin kauan kuin maa pysyy, ei lakkaa kylväminen eikä leikkaaminen, ei vilu eikä helle, ei kesä eikä talvi, ei päivä eikä yö.” – 1. Moos. 1:14; 8:22.

IHMISEN KUOLEMANTILA

10. Mitä erilaisia epäraamatullisia selityksiä on olemassa kuolemantilasta?

¹⁰ Ihmiset ovat olleet kuoleman alaisia kuusituhatta vuotta, mutta niin oudolta kuin näyttäneekin, valtava enemmistö ei tunne kuitenkaan, millainen kuolemantila on todellisuudessa. Ilman Raamattua olevat uskovat joko henkilökohtaisiin selityksiinsä tai erityisiin pyhiin kirjoihinsa. Ja nekin, joilla on Raamattu, ovat ihmisten perimätietojen suuresti hämmentämiä. Yleinen uskonnollinen käsitys on, että kuolema merkitsee eristämistä eli vieroittamista Jumalasta. Jotkut ovat sanoneet sen merkitsevän taivaan sulkemista kadotetulta sielulta. Koska otaksutaan, että sielu on kuolematon ja että sen täytyy elää edelleen ikuisesti, ja koska siltä on kielletty onnellinen olemassaolo eli taivas, niin siitä seuraa, että sen täytyy viettää iankaikkisuutensa kurjuudentilassa. Pakanallinen perimätieto, ihmisten filosofia, maailman kirjallisuus ja kasvatus ovat seuranneet yleensä näitä johtopäätöksiä.

11. Mikä on Raamatun todistus kuolemantilasta?

¹¹ Tutkikaamme omaksi hyväksemme Jumalan Sanaa saadaksemme oikean vastauksen. Puhuen siitä, mitä tapahtuu sillä hetkellä, kun ihminen kuolee, Psalmi 145 sanoo 4. jakeessa (Dy): ”Hänen henkensä lähtee, ja hän palaa multaansa, sinä päivänä häviävät kaikki heidän ajatuksensa.” (Katso Psalmin 146:4) Jos jonkun ajatukset häviävät, niin kaikki tieto ja tuntokin häviävät. Saarnaajan 9:5 (Dy) vahvistaa tämän: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä enää mitään. Eikä heillä ole palkkaakaan enää, sillä heidän muistonsa on unohdettu.” Profeetta Job kuvailee myöskin kuolemantilaa seuraavin sanoin: ”Siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta, siellä saavat uupuneet levätä; kaikki vangit ovat rauhassa, eivät kuule käskijän ääntä. Yhtäläiset ovat siellä pieni ja suuri, orja on vapaa herrastansa.” (Job 3:17–19) ”Mutta mies kun kuolee, makaa hän martaana; kun ihminen on henkensä heittänyt, missä hän on sitten?” (Job 14:10) Kuolemantilassa ei ole lainkaan toimintaa. ”Eivät kuolleet ylistä [Jehovaa], ei kukaan hiljaisuuteen astuneista.” ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa [sheolissa], jonne olet menevä.” – Ps. 115:17; Saarn. 9:10.

12. Mitkä tosiasiat tukevat raamatullista kantaa kuolemantilaan nähden, ja miten Aadamille lausuttu tuomio osoittaa tämän?

¹² Me voimme siis nähdä todistuksista, että kuolema merkitsee olemassaolon loppua. Se on ruumiillinen kuolema, ja yritys tehdä ero sen ja niin sanotun hengellisen kuoleman välillä on epäraamatullinen. Ihminen kuolee ruumiillisesti, henkisesti ja hengellisesti samalla kertaa. Kuolleen ihmisen mieli ei voi toimia, hänen silmänsä eivät voi nähdä, hänen korvansa eivät voi kuulla eivätkä hänen huulensa voi puhua. Kuolema on ihmiselle samaa kuin eläimillekin. (Saarn. 3:19–21; Ps. 104:29; 145:20) Huomaa, miten selväksi Jumala teki tämän silloin, kun ensimmäinen kuolemantuomio lausuttiin. Jumala lopetti Aadamille langettamansa tuomion seuraavin sanoin: ”Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Moos. 3:19) Hänen piti mennä takaisin olemattomuudentilaan, mistä hän tulikin. Ihmisessä ei ollut mitään jumaluuden osaa, mikä pitäisi säilyttää elossa.

13. Miten tiedämme, ettei Aadam ollut kuolematon ja ettei taivaan pitänyt olla hänen kohtalonsa?

¹³ Kertomus ei sano sitäpaitsi mitään siitä, että Aadam tai hänen jälkeläisensä menettäisivät taivaan. Sitä ei ollut luvattukaan koskaan Aadamille enempää kuin hänen jälkeläisilleenkään, ja ihmisen olisi ollut mitä julkeinta väittää omaavansa oikeuden siihen. ”Taivas on [Jehovan] taivas, mutta maan hän on antanut ihmisten lapsille.” (Ps. 115:16) Pelkkä luominen ei oikeuttanut heitä ehdottomaan, loputtomaan maalliseen elämäänkään, saatikka sitten hengelliseen eli taivaalliseen olotilaan. Vain vastustaja lupasi sen sanoen, että heistä tulisi jumalien kaltaisia, eikä hän kyennyt pitämään lupaustaan, että ihminen ei kuolisi. Jumala pani sitäpaitsi kuolemanrangaistuksen toimeen toimimalla näiden sanojensa mukaisesti: ’Ja, jottei hän nyt ojentaisi kättään ja söisi ja eläisi iankaikkisesti.’ Jehova Jumala lähetti sentähden hänet pois Eedenin puutarhasta ja asetti kerubit sekä leimuavan miekan vartioimaan tietä elämän puulle. – 1. Moos. 3:22–24.

14. Mitkä vaihtoehdot Jumala asettaa luomusten eteen?

¹⁴ Elämä ja kuolema, ei elämä onnessa ja elämä kurjuudessa, ovat raamatulliset vastakohdat. Tämän osoittaa Mooseksen lausunto Israelin lapsille: ”Minä otan tänä päivänä taivaan ja maan todistajiksi teitä vastaan, että minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, siunauksen ja kirouksen. Niin valitse siis elämä, että sinä ja sinun jälkeläisesi eläisitte.” (5. Moos. 30:19) Sananlaskujen 8:35, 36 sanoo: ”Sillä joka minut löytää, löytää elämän . . . kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa.”

15. a) Mitä Aadam menetti sekä itseltään että jälkeläisiltään? b) Mikä todistaa, ettei iankaikkinen vaiva ollut Jumalan päätös kenellekään langenneen ihmiskunnan jäsenelle?

¹⁵ Kuoleman hallitseminen kuninkaana on ristiriidassa jokaisen väitöksen kanssa, että iankaikkinen vaiva tai minkäänlainen tuleva kurjuus olisi Aadamin ja hänen jälkeläistensä kohtalo. Iankaikkinen vaiva ei alkanut hallita kuninkaana, eikä ihmiskunta ole nyt matkalla sinne. Aadam menetti itseltään ja jälkeläisiltään edun täyttää Jumalan toimeksiannon saada jälkeläisiä, lisääntyä, täyttää maa ja tehdä se alamaiseksi; hän menetti ilman lintujen, karjan ja kalojen vallitsemisen sekä oman elämänsä. Vaikka hänen sallittiin olla olemassa 930 vuotta, niin hän eli kuitenkin murheessa ja raadannassa ja vailla Jumalan rauhaa ja siunausta. Me olemme perineet sen epätäydellisyyden, minkä ensimmäiset vanhempamme jättivät meille perinnöksi. Jumalan Sana sanoo: ”Niinkuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” (Room. 5:12) Kaikki olivat edustettuina esi-isässään Aadamissa hänen syntymättömän siemenensä kautta, ja niin he tekivät hänessä edustettuina syntiä. Siksi ei ole yhtään vanhurskasta ihmistä, ei ainoatakaan. Tästä syystä ei kukaan Aadamin jälkeläinenkään voi pelastaa lähimmäistään kuoleman hallinnosta, sillä miten orja saattaisi vapauttaa toisen orjan. On kirjoitettu: ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa.” (Ps. 49:8; Room. 3:10) Sen sijaan että iankaikkinen vaiva olisi synnin palkka, me luemme: ”Sillä palkka, minkä synti maksaa, on kuolema, mutta lahja minkä Jumala antaa on iankaikkinen elämä Kristuksen Jeesuksen, Herramme, kautta.” – Room. 6:23, Um.

16. Esitä Raamatun todistus sille, että kuolema ei hallitse ainoastaan ihmisten ruumista, vaan myöskin sielua?

¹⁶ Kuolema ei hallitse ainoastaan ihmisten ruumista, vaan myöskin heidän sielujaan. Se sielu, joka tekee syntiä, kuolee. (Hes. 18:4, 19) Sielu menee hautaan kuollessa, ja se herätetään sieltä ylösnousemuksessa. Psalmi 89:49 selittää: ”Kuka on se mies, joka jää eloon eikä kuoloa näe, joka pelastaa sielunsa tuonelan kädestä? Sela.” Psalmi 49:16 kuuluu: ”Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela.” Psalmi 116:8 sanoo: ”Sillä sinä olet pelastanut minun sieluni kuolemasta, minun silmäni kyynelistä, jalkani kompastumasta.” Mainitsemme vielä muutamia raamatunkohtia, jotka todistavat, että sielu voi kuolla eli tulla tuhotuksi. Ps. 30:4; 78:50; Jes. 55:3; Matt. 10:28; Mark. 14:34; Luuk. 2:35 ja Ilm. 16:3 [”olento” = ”sielu” kreikaksi].

IHMISSIELU

17, 18. a) Mikä on sielu? b) Mitkä raamatunpaikat paljastavat väärät opetukset ihmissieluista?

¹⁷ Mikä on sitten sielu? sinä kysyt. Se ei ole niin salaperäistä, mitä ei voitaisi koskettaa ja mitä kukaan ei olisi koskaan nähnyt. Ihmissielu on määritelty 1. Mooseksen kirjan 2:7:nnessä: ”Silloin [Jehova] Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Jokainen ihminen on sielu. Elämän henki eli hengitys, millä Jumala elävöitti ihmiselimistön ja teki sen eläväksi eli toimintakykyiseksi, ja ihmisen ruumis yhdessä muodostivat ensimmäisen elävän ihmisluomuksen eli sielun. Siksi sanotaan ihmisen olemassaoloakin yksistään sieluksi. Maan päällä oli kala-, lintu- ja maaeläinsieluja ennen ihmisen luomista, niinkuin sellaiset Raamatut osoittavat, joissa on reunahuomautukset 1. Mooseksen kirjan 1:20, 30:nteen. Nämä reunahuomautukset panevat ”sielun” ja ”elävän sielun” näihin kohtiin.

¹⁸ Jumalan suuri vastustaja on opettanut alusta lähtien avoimesti sitä valhetta, että ihmisellä on kuolematon sielu eli kuolemankestävä sielu, mikä ei voi kuolla. Tämän ihmisten perimätiedon mukaan on kullakin ihmisellä ainoastaan yksi sielu, jotavastoin 2. Mooseksen kirjan 1:5 sanoo: ”Ja kaikki sielut, jotka tulivat ulos Jaakobin kupeista, olivat yhteensä seitsemänkymmentä sielua.” Miten Jaakobin kupeista voi tulla seitsemänkymmentä, kun perimätieto opettaa Jumalan antavan jokaiselle ruumiille yhden sielun sen syntyessä? Sana sielu tarkoittaa ilmeisesti Jaakobin seitsemääkymmentä elävää jälkeläistä eikä sen enempää. 3. Mooseksen kirjan 5:1, 2:sen mukaan (KJ) voivat sielut kuulla, nähdä, puhua, tehdä syntiä ja koskea. Voiko olla kenellekään liian vaikeaa ymmärtää, mitä näiden tässä mainittujen sielujen täytyy olla, koska ainoastaan elävät ihmiset voivat tehdä kaikkea tätä? Älkäämme seuratko siis enää ihmisten vääriä perimätietoja, mitkä häpäisevät Jumalaa ja johtavat kuolemaan, koska on niin helppo oppia totuus, mikä johtaa elämään.

19. Miten on mahdollista, että niin monet ovat erehtyneet sielun ja kuolemantilan suhteen?

¹⁹ Joku saattaa ajatella kumminkin: Eivät kai miljoonat ihmiset voi olla mitenkään väärässä? Kääntykäämme jälleen etsimään vastausta Kirjoituksista. Ne osoittavat, että Saatana on pettänyt eli harhaannuttanut koko maailman. Ilmestyskirjan 12. luvussa kerrotaan Miikaelin sotivan Lohikäärmettä ja hänen enkeleitänsä vastaan. 9. jae sanoo: ”Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle.” Apostoli Johannes kirjoitti: ”Me tiedämme olevamme alkuisin Jumalasta, mutta koko maailma on tuon jumalattoman vallassa.” (1. Joh. 5:19, Um) Profeetta Jeremia edeltänäki, miten hyvätahtoiset ihmiset havaitsisivat seuranneensa eksytystä ja pakenisivat etsimään turvaa Jehovan järjestöstä, kun hän kirjoitti: ”Jehova, minun voimani ja linnoitukseni ja minun turvapaikkani ahdistuksen päivänä, sinun luoksesi tulevat kansat maan ääristä ja sanovat: ’Meidän isämme eivät ole perineet mitään muuta kuin valheita, turhuutta ja sellaista, mistä ei ole mitään hyötyä.’” – Jer. 16:19, As.

20. Miten ylösnousemuskysymys todistaa, mikä kuolemantila on?

²⁰ Mutta entä jos ei olisi kuolleitten ylösnousemusta? Ihmisten perimätiedon mukaan saisivat ruumiista eronneet sielut sen kauhistavan kohtalon, että ne jäisivät ruumiittomiksi ikuisesti. Mutta apostoli Paavalin järkevän todistelun mukaan olisivat kaikki kuolleet tuhoutuneet. (1. Kor. 15:18) Apostoli Paavalilla ei ollut mitään epäilyksiä ylösnousemuksesta, vaan hän selitti sitä selvästi ja opetti sitä rohkeasti. Hän karttoi taruja ja yksityisiä selityksiä. Hän ei muodostellut yksityisiä määritelmiä, niinkuin jotkut tekevät sanoen: ”Synnin palkka on kuolema – kuolema, missä ei koskaan kuolla”, sillä se on Jumalan Sanan käsittelemistä petollisesti. Hän ei esittänyt, että ”tuhoaminen” ei merkitse ”tuhoamista”, vaan ”säilyttämistä elossa vaivassa”, sillä se olisi Kirjoitusten vääristelemistä omaksi tuhokseen. (Ps. 145:20) Paavali antoi Jumalan olla totuudellinen, vaikka se tekisi joka ihmisestä valehtelijan.

21, 22. a) Mitkä kaksi luokkaa tulevat ilmi, ja mikä on uskovien toivo? b) Miten näennäisesti ristiriitaiset raamatunpaikat voidaan saada sopusointuun keskenään?

²¹ Kuoleman hallitessa kuninkaana ilmaantui kaksi ihmisluokkaa. Toisella oli uskoa Jumalan lupaukseen, että vaimon siemen murskaa käärmeen pään aikanaan. Nämä koettivat miellyttää Jehovaa. Toinen luokka oli ensimmäisen ihmisparin tavalla halukas kulkemaan omaa tietään, ja siitä tuli jumalisten vainooja. Ei kestänyt kauan, ennenkuin kuoleman alkuunpanijan henki kantoi hedelmää ja Kain tappoi veljensä Aabelin. Jehova antoi kaikille samalla tavalla vainotuille vakuutuksen, ei että he menisivät suoraa päätä taivaaseen, vaan että he pääsevät ylösnousemukseen kuolleista. Ylösnousemustoivo oli tuhansia vuosia myöhemmin yhä jumalisten ihmisten toivo, kuten Jeesus osoitti sanoessaan Nikodeemukselle, että siihen mennessä ’ei kukaan muu ollut noussut taivaaseen kuin hän, joka tuli alas taivaasta, ihmisen Poika’. (Joh. 3:13) Apostoli Johannes näki kuusikymmentäkuusi vuotta Jeesuksen palveluksen alkamisen jälkeen kirjoitetussa Ilmestyskirjan näyssä niiden sielut, jotka oli mestattu Jumalan sanan tähden ja sen todistamistyön tähden, mitä he olivat tehneet, mutta ei vielä taivaassa. Hän kirjoitti: ”Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ’Kuinka kauaksi sinä, pyhä ja totinen Valtias, siirrät tuomiosi ja jätät kostamatta meidän veremme niille, jotka maan päällä asuvat?’” (Ilm. 6:10) Lopullista palkkaa ei annettu heille ennen tuomintaa, mikä alkoi 1918. – Ilm. 11:18.

²² Ne raamatunkohdat, mitkä näyttävät olevan ristiriidassa edelläolevien johtopäätösten kanssa, voidaan saada helposti sopusointuun. Mooseksen ja Elian ilmestyminen kirkastusvuorella ei ollut kirjaimellista todellisuutta, koska Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Älkää kenellekään kertoko tätä näkyä, ennenkuin Ihmisen Poika on noussut kuolleista.” (Matt. 17:9) Eenokin poisottaminen ja Elian ylöstempaaminen merkitsi heidän palveluksensa päättymistä ja kuolemaa, mutta ei Jumalan heille antaman lupauksen täyttymistä, niinkuin Heprealaiskirjeen 11:39 osoittaa. ”Ja vaikka nämä kaikki uskon kautta olivat todistuksen saaneet, eivät he kuitenkaan saavuttaneet sitä, mikä oli luvattu.” Sen sijaan että nuo muinaisaikain uskolliset miehet olisivat menneet kirjaimelliseen taivaaseen, he odottivat sitä aikaa, jolloin Kaikkivaltias Jumala, joka asuu taivaissa, oli perustava hallituksensa ja valtansa tänne maan päälle.

23. Millaista hallitusta Aabraham ja muut uskolliset miehet odottivat?

²³ Aabraham ja toiset uskolliset miehet odottivat sitä tulevaa kaupunkia eli hallitusta, jonka rakentaja ja tekijä on Jumala. Koska se oli oleva taivaallista alkuperää, niin apostoli Paavali sanoo sitä taivaalliseksi kaupungiksi. (Hepr. 11:8–10, 13–16) He toivoivat pääsevänsä osallisiksi sen siunauksista ylösnousemuksen kautta ja selittivätkin sentähden julkisesti olevansa muukalaisia ja väliaikaisia asukkaita maan päällä. He odottivat tervetulleena sitä valtakuntaa, missä Jumalan tahto on tapahtuva maan päällä niinkuin taivaassakin, missä maan sato on kaikkia varten ja missä maa on Jehovan kirkkauden tuntemuksen täyttämä, niinkuin vedet peittävät meren. (Saarn. 5:8; Hab. 2:14) Kuolemalla ei ole eikä se käytä enää ylintä valtaa ja valtuutta ihmiskuntaan nähden silloin. Kuolema ei ole silloin enää kuningas. Kristus ja hänen morsiamensa hallitsevat tuhat vuotta uutta maailmaa, ja Saatana on sidottu.

24. Mikä vaikutus pitäisi tällä tiedolla olla meihin?

²⁴ Miten totuuden tuntemuksen pitäisikään irroittaa kielemme kiitollisuuteen sen vapautuksen johdosta, minkä Jehova on toimittanut meille tietämättömyyden ja taikauskon kahleista! Miten sen pitäisikään saada meidät haluamaan antaa miljoonien tietää se, jotta hekin voisivat saavuttaa vapauden Saatanan orjuudesta! Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että mitä he kuulevat korvaansa kuiskattavan, se heidän tulee julistaa talojen katoilta. Mitä muuta me voisimme tehdä, me, jotka olimme kerran synnin ja kuoleman orjia, mutta jotka olemme nyt vapaita? Sanokaa vangituille: Käykää ulos, palvokaa Jehovaa pyhässä asussa!