eikä hänen vaikuttimenaan tällöin ollut mitään Jumalaa kohtaan osoitettua aikaisempaa uskollisuutta. – 1. Moos. 3:3, 12.

Lisäksi vikojen ilmi antaminen on rakkaudetonta. Se on seuraavan neuvon uhmaamista: ”Ennen kaikkea olkoon teidän rakkautenne toisianne kohtaan harras, sillä ’rakkaus peittää syntien paljouden’.” Todella yksistään oikeudenmukaisuus estää meitä ilmaisemasta vikoja, sillä eikö se vaadi meitä tekemään toisille niin kuin me tahtoisimme heidän tekevän itsellemme? Kuka haluaa vikojansa annettavan ilmi? – 1. Piet. 4:8; Matt. 7:12.

Vikojen ilmi antaminen voi aiheuttaa muutakin vahinkoa. Se saattaa erottaa hyvät ystävykset: ”Joka rikkeen peittää, se rakkautta harrastaa; mutta joka asioita kaivelee, se erottaa ystävykset.” Miksi heikentää tai katkaista ystävyyssiteitä halventavalla puheella? Tai miksi vähentää tai hävittää sitä hyvää vaikutusta, mikä toisella saattaa olla, tekemällä tunnetuksi hänen vajavaisuuksiaan? Eikö olisi parempi mainita niitä edullisia asioita, joita toiset tekevät, kuin ilmoitella heidän virheitään? – Sananl. 17:9.

Voidaan sen tähden hyvin kysyä: mikä saa ihmiset antamaan vikoja ilmi? Johtuuko se vain puhumistarpeesta katsomatta siihen, mikä vaikutus sillä saattaa olla? Vai aiheutuuko se empatian puutteesta, siitä, ettei pysty asettumaan toisen asemaan? Tämä pitää paikkansa yleensä juoruamisesta, sillä vaikka se olisi täysin viatontakin, se on tavallisesti pientä jutustelua, minkä sanomatta jättämistä juorun kohde olisi pitänyt parempana.

Edelleen saattaa ylpeys, ehkäpä alitajuinen itsekorostushalu, panna ilmaisemaan toisen vikoja. Tai voi olla, että joku kantaa kaunaa ja odottaa myötätuntoa toisilta, sen sijaan että noudattaisi Raamatun neuvoa ja menisi sen luo, jonka tekemä virhe on loukannut, ja korjaisi asiat. (Matt. 18:15–17) Eräänä vaikuttimena voi olla omavanhurskautus. Niinpä Aadamkaan ei ilmaissut ainoastaan uskollisuuden puutetta, vaan myös halua puolustaa omaa rikostaan kiinnittämällä huomion Eevan rikokseen. Kun vian ilmi antaminen on kysymyksessä, niin ihmissydämen on helppo pettää itsensä. (Jer. 17:9) Ainoastaan Jehova Jumala voi täysin tuntea sen, mutta hänen Sanansa voi auttaa sinua tuntemaan paremmin omaa sydäntäsi, sillä se ”on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija”. – Hepr. 4:12.

On kuitenkin poikkeuksia vikojen ilmi antamisessa, kuten silloin kun tehdään kysymyksiä oikeudellisissa asioissa. Uskollisuus Jumalaa, periaatetta, omaa asiaa ja rakkaita kohtaan saattaa vaatia virheen ilmi antamista. Tällaisista hyvistä syistä Jeesus antoi ilmi oman aikansa uskonnollisten johtajien vian, ulkokultaisuuden. Niin saattaa nytkin olla välttämätöntä ilmaista jonkun veljen tai läheisen tuttavan vika toisten etujen suojelemiseksi ja varsinkin kristillisen seurakunnan etujen varjelemiseksi. – 1. Kor. 1:11; 5:1.

Mutta näitä poikkeuksia lukuun ottamatta ei ole oikeutta antaa ilmi veljen tai läheisen tuttavan vikaa. Kuten kerran toisensa jälkeen on hyvin huomautettu, niin kun on kiusausta sanoa jotain henkilökohtaista, on hyvä kysyä: Onko se ystävällistä? Onko se totta? Onko se välttämätöntä? Tässä pätee apostoli Paavalin neuvo: ”Tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älä . . . turmele Jumalan työtä.” – Room. 14:19, 20.

Sokeata tottelevaisuutta

Katolinen pappi James J. Navagh, New Yorkin Ogdensburgin hiippakunnan piispa, kertoi katolisen Kolumbuksen ritarien järjestön 67. vuosikokouksen osanottajille, että katolilaisten tulee kyselemättä totella kirkon määräyksiä. Lainaten erästä katolilaista oppinutta hän sanoi: ”Jos uskot jonkin olevan valkoinen ja kirkko sanoo sen olevan musta, usko, että se on musta.”