Jehova Jumala, Suuri Savenvalaja

”Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?” – Room. 9:21.

 1, 2. Mitä arvonimiä Raamattu mm. antaa Jehovalle, ja mm. miten hän osoittautuu kaikkia niitä vastaavaksi?

JEHOVA Jumala on Kaikkivaltias. Hän on Korkein kaikessa maassa. Ja hän on myös kaikkeuden yksinvaltias Herra. – 2. Moos. 6:3; Ps. 83:19; Jer. 50:25.

² Eräs niistä monista tavoista, joilla Jehova Jumala osoittautuu kaikeksi tällaiseksi, on se, että hän muovaa luomuksiaan niin kuin savenvalaja savea käsissään. Hänen osansa Suurena Savenvalajana ylistää hänen kaikkivoipaisuuttaan, kaikkitietävyyttään ja yksinvaltiuttaan. Ketkään hänen luomuksistaan eivät voi menestyksellisesti vastustaa hänen tahtoaan. Mitä Jehova päättää, sen hän toteuttaa: ”Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” – Jes. 55:11.

 3, 4. a) Miksi on tärkeätä, että tunnustamme Jehovan osan Suurena Savenvalajana? b) Minkä todistuksen apostoli Paavali antaa tässä suhteessa?

³ On mitä tärkeintä, että jokainen Jumalan luomus tunnustaa hänen kaikkeudenvaltiutensa ja käyttäytyy sen mukaisesti. Niin tekevät ovat siunattuja. Tämän Jehovan osan Suurena Savenvalajana mainitsee apostoli Paavali Roomalaiskirjeen 9. luvussa, missä hän sanoo mm. seuraavaa:

⁴ ”Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen. Sillä Raamattu sanoo faraolle: ’Juuri sitä varten minä nostin sinut esiin, että näyttäisin sinussa voimani ja että minun nimeni julistettaisiin kaiken maan päällä’. Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo. Sinä kaiketi sanot minulle: ’Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?’ Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: ’Miksi minusta tällaisen teit?’ Vai eikö savenvalajalla ole valta tehdä samasta savensa seoksesta toinen astia jaloa, toinen halpaa käyttöä varten?” – Room. 9:16–21.

 5, 6. a) Mikä ratkaisee käytön, mihin Suuri Savenvalaja astian asettaa? b) Miten profeetta Jeremian sanat osoittavat tämän?

⁵ Suuri Savenvalaja ei suinkaan mielivaltaisesti päätä luomustensa iankaikkista kohtaloa kauan ennen heidän syntymäänsä kuten kalvinilainen ennaltamääräämisoppi esittää. Ei lainkaan! Hänen luomuksensa ratkaisevat oman kohtalonsa omaksumallaan menettelytavalla. Mutta Suuri Savenvalaja voi omista viisaista, oikeudenmukaisista ja rakkaudellisista syistään valita ajan, tavan ja olosuhteet vanhurskaitten palkitsemiselle ja jumalattomien rankaisemiselle, ja hän tekeekin sen.

⁶ Huomaa, kuinka selväksi tämä seikka tehdään Jer. 18:6–8:ssa: ”Katso, niinkuin savi on savenvalajan kädessä, niin te olette minun kädessäni, te Israelin heimo. Yhden kerran minä uhkaan temmata pois, hajottaa ja hävittää kansan ja valtakunnan; mutta jos se kansa kääntyy pois pahuudestaan, josta minä sitä uhkasin, niin minä kadun sitä pahaa, jota ajattelin tehdä sille.”

 7. Miten Jehovan osaa Suurena Savenvalajana voidaan valaista?

⁷ Valaisemme asiaa: Kaikkia Jehovan luomuksia voitaisiin verrata savenvalajan työpajassa oleviin savi astioihin, joita Jehova Jumala Savenvalajana voi muovata ja muovaakin mielensä mukaan. Mutta yksityisellä savenpalasella on vapaan valintavallan omaavana ja älyllisenä luomuksena mahdollisuus päättää, miten hän haluaa suhtautua Jehovan malleihin ja painalluksiin, joko alistua Jehovan tahtoon ja vanhurskauteen tai vastustaa Jehovaa ja paatua jumalattomuudessa. Mutta kun luomus on kerran ilmaissut asenteensa, niin Jehova saattaa ja voi toisinaan muovata asianomaista yhä edelleen joko kunnialliseen palvelukseen tai kunniattomaan käyttöön, niin kuin Jehovan yksinvaltiaaseen tahtoon ja päätökseen sopii, ja hän tekeekin siten.

 8, 9. Mitkä Raamatun esimerkit osoittavat, kuinka Suuri Savenvalaja menettelee hävitettäviksi tehtyjen astioitten kanssa?

⁸ Niinpä luemme, että Jumalan lähettämä ”paha henki” tuli kuningas Sauliin, mutta vasta Saulin sydämen tultua niin pahaksi, ettei enää ollut paluuta, ja kun Jehova oli lopullisesti hylännyt Saulin. (1. Sam. 18:10) Samoin luemme, kuinka Jehova lähetti ”valheen hengen” niihin neljäänsataan Israelin profeettaan, jotka olivat vääriä alusta pitäen, niin että heidän petollinen ennustelunsa vaikutti kuningas Ahabiin ja tämä johti hänet kuolemaan. (2. Aikak. 18:5–27) Samoin Jeesus sanoi Juudakselle: ”Minkä teet, se tee pian.” (Joh. 13:27) Jeesus ei pannut pettämisajatusta Juudaksen mieleen, vaan Juudas oli mennyt liian pitkälle. Eikö Jeesus ollut paljastanut Juudasta sinä, joka oli pettävä Mestarinsa, ja eikö Juudas jättänyt kieltämättä sitä tai vakuuttamasta viattomuuttaan? Juudas ei katunut eikä muuttanut menettelyään, ja niin luemmekin Saatana Perkeleen menneen silloin häneen, ja vasta tämän jälkeen Jeesus sanoi Juudakselle: ”Minkä teet, se tee pian.” Niin oli myös muinaisen Egyptin faaraon laita Mooseksen aikana. Jehova Jumala ei pakottanut häntä eikä mielivaltaisesti paaduttanut faaraon sydäntä eikä pannut häntä toimimaan vastoin parempaa tietoaan, vaan Jumala yksinkertaisesti valitsi faaraon käsittelemiseksi tavan, joka salli tämän etsiä omaa lisäetuaan ja siten paaduttaa sydämensä yhä enemmän.

⁹ Sopivasti apostoli Paavali viittasi siihen, kuinka Jehova muovasi muinaista jumalatonta, ylpeää faaraota, sillä se on epäilemättä huomattavin Raamatussa kerrottu tapaus, missä Jehova Jumala ilmaisi valtuutensa ja voimansa käsitellessään maallisia luomuksiaan niin kuin savenvalaja savea. Suuri Savenvalaja oli käskenyt kansansa Israelin mennä erämaahan kolmeksi päiväksi kaikkine pienokaisineen ja karjalaumoineen palvomaan häntä, ja faarao oli kieltäytynyt päästämästä Jumalan kansaa. Röyhkeä faarao pilkkasi ja ivasi: ”Kuka on Herra [Jehova, Um], jota minun pitäisi kuulla ja päästää Israel? Minä en tunne Herraa [Jehovaa, Um] enkä päästä Israelia.” Jehova Jumala käytti keinona kymmentä vitsausta, jotka ovat profeetallisesti merkityksekkäät meidän ajallemme, pannakseen faaraon tuntemaan todella Jehovan ja saadakseen hänet päästämään Jumalan kansan. – 2. Moos. 5:2.

LUOTETTAVUUS

10, 11. a) Miten jotkut suhtautuvat kertomuksiin kymmenestä vitsauksesta? b) Minkä osuvan vastauksen eräs yliopiston professori antaa sellaisille?

¹⁰ Raamatunkriitikot epäilevät näiden kymmenen vitsauksen henkeytetyn kertomuksen luotettavuutta, koska he eivät usko, että Jehova Jumala on Suuri Savenvalaja, kykenevä ja halukas ohjailemaan ihmisten asioita oman yksinvaltiaan tahtonsa mukaan, eivätkä ymmärrä näihin kymmeneen vitsaukseen sisältyvää kaikkeuden yksinvaltiutta koskevaa kysymystä. He tahtoisivat meidän uskovan, että kaikki kertomukset näistä vitsauksista perustuvat taruihin, samoin kuin he väittävät luomis- ja vedenpaisumuskertomustenkin perustuvan. ”On yritetty monella lailla selittää järjenmukaisesti näitä mielikuvituksellisia kertomuksia”, eräskin modernistiauktoriteetti sanoo. – The Interpreter’s Bible (Selittäjän Raamattu), 2. osa, s. 839.

¹¹ Mutta teologit, jotka väittävät Raamatun ihmeitten kertomusta vastaan, paljastavat sillä vain oman ennakkoluulonsa ja tietämättömyytensä. Tiede ei voi enää vastustaa ihmeitä. Eräskin yliopiston professori sanoi: ”Tiedemies ei voi enää rehellisesti sanoa, että jokin on mahdotonta. Hän voi sanoa vain, että se on epätodennäköistä. Mutta hän saattaa sanoa jonkin olevan mahdotonta selittää nykyisen tietämyksemme kielellä. Tiede ei voi sanoa, että kaikki aineen ominaisuudet ja energian muodot tunnettaisiin. Mitä meidän on lisättävä ihmeisiin muuttaaksemme ne sellaisiksi, että ne voitaisiin selittää? Mikään, mitä voimme tehdä, ei voi saada ihmeestä mahdollista tapausta, mutta siihen voidaan mahdollisesti lisätä jokin tieto sen tekemiseksi mahdolliseksi. Eräs lisättävä seikka on meidän biologisessa ja fysiologisessa tieteessämme tuntematon energialähde. Raamatussamme tämä energialähde tunnetaan Jumalan voimana.”a

12, 13. Mitkä muut Raamatun todistukset vahvistavat kymmenen vitsauksen kertomuksen?

¹² Emmekä me voi epäillä tätä toisessa Mooseksen kirjassa esitettyä osaa Jumalan sanasta epäilemättä samalla muissa Kirjoituksissa siihen tehtyjä monia viittauksia. Jolleivät nämä kymmenen vitsauksen ihmeet ole muuta kuin mielikuvituksellisia kertomuksia, niin miksi Joosua, Samuel, kaksi psalminkirjoittajaa, Jeremia, Stefanus ja apostoli Paavali viittasivat niihin historiallisina? Niinpä 1. Sam. 6:6 kertoo filistealaispapeista ja ennustajista, jotka varoittivat kansaansa sanoen noin 400 vuotta Israelin Egyptistä lähdön jälkeen: ”Miksi te paadutatte sydämenne, niinkuin egyptiläiset ja farao paaduttivat sydämensä?” – Katso myös 1. Sam. 4:8.

¹³ Kertomus kymmenestä vitsauksesta on esitetty myös Psalmeissa 78 ja 105. Eikä Jeremia suhtaudu niihin noin 900 vuotta vitsausten tapahtumisen jälkeen mielikuvituksellisina kertomuksina, vaan tosiasioina: ”Sinä, joka teit tunnustekoja ja ihmeitä Egyptin maassa . . . ja joka olet tehnyt itsellesi nimen.” Stefanus viittasi Moosekseen sinä, joka teki ”ihmeitä ja tunnustekoja Egyptin maassa”. Kuten olemme jo maininneetkin, apostoli Paavali viittasi vitsauksiin historiallisina. – Jer. 32:20; Apt. 7:36.

14–16. Miten voidaan kumota niiden väitteet, jotka haluavat esittää ”luonnolliset” syyt kymmenelle vitsaukselle?

¹⁴ Toiset kristikunnassa myöntävät vitsausten todella tapahtuneen, mutta yrittävät selittää niiden johtuneen luonnollisista syistä. Tällä tavalla he riistävät Suurelta Savenvalajalta hänen oikeutensa tarttua suoranaisesti ihmisten asioihin. Niili tosin näyttää punaiselta toisinaan, mutta kertomus sanoo, ettei Niilin vesi ollut ainoastaan väriltään veripunaista, kuten ollessaan joidenkin vähäisten eliöitten saastuttama tai mudan värjäämä, vaan että Niilin vesi todella muuttui vereksi, niin että kalat ja muut elävät luomukset siinä kuolivat, eivätkä ihmiset voineet juoda sitä vettä. – 2. Moos. 7:19–21.

¹⁵ Sama pitää paikkansa toisista vitsauksista. Ei ole mitään hyötyä, että yritetään tehdä tyhjäksi niiden yliluonnollisuus pelkästään siksi, että niillä saattoi olla vastineita Egyptin historiassa. Miksi nämä vitsaukset tulivat juuri silloin, kun Mooses sanoi niiden tulevan, ja hävisivät vasta Mooseksen käskiessä? Ja miksi kolmannen vitsauksen jälkeen Goosenin maassa olevat israelilaiset eivät enää joutuneet niiden vaivaamiksi? – 2. Moos. 8:22, 23.

¹⁶ Varsinkaan kymmenettä vitsausta ei voida selittää luonnollisella tavalla. Mikä vitsaus voisi tappaa ainoastaan sekä ihmisten että eläinten esikoiset? Mikä vitsaus voisi sivuuttaa ne kodit, joiden ovenpieliin ja -kamanoihin oli pirskotettu verta? Näitä seikkoja ei voida tehdä tyhjäksi eikä selittää luonnollisesti. Sen yrittäminen synnyttää enemmän pulmia kuin ratkaisee niitä; se paljastaa uskon puutteen ja haluttomuuden alistua Suuren Savenvalajan tahtoon sekä halun miellyttää ihmisiä, joilla ei ole uskoa.

17. Miksi oli välttämätöntä, että nämä vitsaukset olivat selvästi yliluonnollisia?

¹⁷ Mutta jos ymmärrämme, miksi Jehova lähetti nämä vitsaukset, tehdäkseen nimittäin faaraolle ja egyptiläisille tiettäväksi Jehovan nimen ja suuren voiman ja saattaakseen Jehovan nimen julistetuksi kautta koko maan, paaduttaakseen toiset ja pehmentääkseen toiset, niin näemme runsaasti syitä, miksi Jehova käytti yliluonnollisia keinoja lähettäen nämä vitsaukset Egyptiin. Oli tosiaan aivan välttämätöntä, että nämä vitsaukset olivat selvästi ihmeitä, yliluonnollisia, jotta niillä olisi ollut Jumalan tarkoittama vaikutusvoima. Muuten ei kiistakysymys olisi ollut selväpiirteinen, eivätkä vitsaukset olisi koituneet Jehovan nimen kirkastamiseksi, kuten tapahtui erityisesti kahdeksan viimeisen vitsauksen kohdalla. (2. Moos. 8:16–19) Katso esimerkkinä tästä periaatteesta 1. Sam. 6:7–12.

MOOSES, ERÄS ASTIA

18, 19. a) Minkä ihmisastian Jehova muodosti ja muovasi tätä tilannetta varten ja minkä tapahtumien välityksellä? b) Miten Mooses ilmaisi uskollisuutensa kansaansa ja Jumalaansa kohtaan?

¹⁸ Huomattava ihmisastia, jonka Suuri Savenvalaja Jehova Jumala muovasi tätä tilannetta varten ja jonka hän myös valitsi muokatakseen päätöksiinsä sopivaksi, oli Jumalan mies Mooses. Hän syntyi sen jälkeen kun silloinen faarao oli antanut sukupuuttoon hävittämisen tarkoituksessa määräyksensä, että jokainen vastasyntynyt poikalapsi piti heittää Niili-virtaan. (2. Moos. 1:22) Jehova piti huolen siitä, että Mooses säästyi pienokaisena, että faaraon tytär löysi hänet ja että hänen omat vanhempansa kasvattivat sitten Mooseksen ”Herran kurissa ja nuhteessa”. Hänen vanhempansa uskoivat Jehovaan, kuten Heprealaiskirjeen kirjoittaja vakuuttaa meille: ”Uskon kautta pitivät Mooseksen vanhemmat häntä heti hänen syntymänsä jälkeen kätkössä kolme kuukautta, sillä he näkivät, että lapsi oli ihana; eivätkä he peljänneet kuninkaan käskyä.” – Ef. 6:4; Hepr. 11:23.

¹⁹ Niin uskollisesti Mooseksen vanhemmat suorittivat velvollisuutensa häntä kohtaan, että vaikka Moosekselle jälkeenpäin opetettiin kaikki egyptiläisten viisaus ja oppineisuus, niin hän pysyi uskollisena Jehovalle, omalle kansalleen ja Jehovan vanhurskaille periaatteille. Hän antoi tästä todisteen tappaessaan egyptiläisen työnjohtajan, joka oli sortanut erästä hänen veljeään. Mutta Mooseksen kansa ei arvostanut hänen ponnistelujaan heidän hyväkseen, ja Mooses havaitsi sopivaksi paeta Midianin maahan. – 2. Moos. 2:11–15; Apt. 7:23–29.

20. Miksi Mooseksen ponnistelut kansansa hyväksi eivät menestyneet?

²⁰ Mooses oli liittynyt oikean asian, Jehovan asian, yhteyteen: ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa [Jumalan voideltuna palvelijana] yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, katsoen [sen vaivan] suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet.” Mutta tämä ei ollut oikea aika eikä ilmeisesti oikea tapakaan, jolla Suuri Savenvalaja oli vapauttava kansansa. Huomattakoon myös, ettei tämä harras, uskollinen, innokas, impulsiivinen kansansa tuleva vapauttajakaan ollut valmis tehtäväänsä. Jehova muovasi siis jatkuvasti tätä astiaa, Moosesta, vapauttajaksi antamalla hänen viettää seuraavat neljäkymmentä vuotta rauhallisena paimenena Midianin maassa. Miten usein Mooseksen ajatusten onkaan täytynyt liitää hänen Egyptin orjuudessa olevien veljiensä luo noina pitkinä vuosina! – Hepr. 11:24–27.

21. Mikä vaikutus Mooseksen 40-vuotisella oleskelulla paimenena erämaassa oli häneen?

²¹ Noiden neljänkymmenen vuoden loputtua Mooses oli muovautunut pehmeäksi, lempeämieliseksi, kärsivälliseksi, pitkämieliseksi astiaksi, joka oli täysin pätevä miljoonien Jumalan lampaitten valvojaksi, tämä ”sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä”. (4. Moos. 12:3) Hänestä tuli tosiaan niin nöyrä, että hän osoitti mitä suurinta itseluottamuksen puutetta ja vastahakoisuutta, kun hänen piti ottaa vastaan Jehovalta tehtävä: kansansa vapauttaminen, mitä hän itse oli yrittänyt neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Senkin jälkeen, kun Jehova oli vakuuttanut Moosekselle, että Hän on hänen kanssaan, ja oli antanut Moosekselle voimaa suorittaa kolme ihmetyötä tehtävänsä jumalallisen luonteen todistukseksi, Mooses yhä epäröi. Vaikka tämä sai Jehovan vihastumaan Moosekseen ja antamaan hänelle terävän nuhteen, niin hän kuitenkin armahtavaisuudessaan varasi Aaronin Moosekselle puhetorveksi. – 2. Moos. 3:11–4:31.

EGYPTI JA FAARAO MOOSEKSEN AIKANA

22. Mitä jyrkkiä vastakohtia Egypti ja Israel olivat siihen aikaan?

²² Olisi vaikeata kuvitella suurempia vastakohtia kuin Mooses, nöyrin kaikista maailman miehistä, ja Egyptin faarao, yksi kaikkien aikojen ylpeimmistä hallitsijoista; tai suurempaa vastakohtaisuutta uskonnossa kuin uskollisten israelilaisten harjoittaman Jehova Jumalan palvonnan ja egyptiläisten uskonnon välinen. Niinpä sanotaankin, että ”egyptiläinen palvonta oli erityisesti heprealaisen palvonnan täydellinen vastakohta . . . [Egyptin] suurten jumalien palvominen noudatti yhtä yleistä mallia: jumalaa kohdeltiin niin kuin maallista kuningasta. Hänet herätettiin unesta joka aamu laululla, hänet (so. hänen kuvansa) pestiin ja puettiin ja hänelle tarjottiin aamiainen. . . . Vastakohtaisuus voisi tuskin olla suurempi alati valppaan, itsessään täydellisen Israelin Jumalan . . . ja noiden maallisten egyptiläisten luonnonjumalien välillä.”b

23. Mitkä jumalat ja opit olivat tunnusomaisia Egyptin uskonnolle?

²³ Egypti ei ollut tähän aikaan ainoastaan hallitseva maailmanvalta ja erityisen vahva taloudellisesti, vaan se oli myös enemmän kuin kaikki toiset kansat antautunut Perkeleen uskontoon. Se palvoi näkyvän luomakunnan voimia, varsinkin aurinkoa, lämpöä, valoa ja eläimiä. Egyptissä oli kymmeniä jumalia, eikä yksikään toinen muinainen kansa ollut hurskaampi ja järkähtämättömämpi jumaliensa palvelemisessa kuin äärimmäisen taikauskoiset egyptiläiset pappiensa itsevaltaisessa hallinnossa. Heidän pääoppinsa oli sielunvaellus, joka lupasi palkintoja tulevassa elämässä riippuen heidän käyttäytymisestään nykyisessä elämässä, ja tämä oppi antoi papeille voimakkaan otteen kansasta.

24. Mitä osaa Egyptin papit näyttelivät?

²⁴ Pappeja oli paljon ja he olivat vapaat veroista ja mitä korkeimmassa kunniassa ihmisten keskuudessa. He pukeutuivat valkoiseen pellavaan ja kylpivät kahdesti päivässä. Kaikkein tavallisimpiakaan tehtäviä ei voitu suorittaa ilman jotakin papillista säädöstä. Egyptiläisillä oli enemmän uskonnollisia juhlia kuin millään muulla kansalla, heidän maansa oli täynnä temppeleitä. Jokaisessa kaupungissa oli suojelusjumalansa ja temppelinsä, jolle jokin eläin oli pyhitetty ja joka ylläpiti suurta pappisjoukkoa. Historioitsija John Lordin mukaan pappien ote kansaan oli samanlainen kuin kristikunnan pappien pimeänä keskiaikana.c

25. Minkä voidaan hyvin sanoa olleen Egyptin uskonnon vastenmielisin ja turmelevin piirre?

²⁵ Vastenmielisin ja turmelevin piirre näiden egyptiläisten uskonnossa oli heidän eläintenpalvontansa. Kissaa, mitä tahansa kulkukissaa, pidettiin korkeammassa arvossa kuin ihmisiä. Raivostunut roskajoukko repi kirjaimellisesti kappaleiksi ulkomaalaisen, joka oli vahingossa tappanut kissan. Apis-härkiäkin palvottiin jumalina, koska jumalien uskottiin tosiaan asuvan niissä. Näitä härkiä pidettiin ylellisissä temppeleissä ja ne haudattiin kuoleman jälkeen jättiläismäisissä kallisarvoisissa arkuissa kaikkien egyptiläisten surressa. Toisia pyhinä pidettyjä eläimiä olivat krokotiili, oxyrhyncus-kala ja loispistiäinen. Eräistä eläimistä, kuten kissoista, pidettiin kaikkia pyhinä, toisista ainoastaan eräitä, kuten häristä, joilla oli tietyt merkit.

26. Millaisena Egyptin faaraota pidettiin?

²⁶ Huomattavana Egyptin uskonnossa esiintyi myös sen hallitsija faarao. Meille kerrotaan hänestä:d ”Faarao itse oli yksi jumalista ja keskushahmo alamaistensa elämässä. Jokainen hallitseva kuningas oli samalla ruumiillistunut Horus, taivaan haukkajumala . . . isänsä Osiriksen oikeudenmukainen perillinen valtaistuimella. Egyptin hyvinvointi yhdistettiin suoranaisesti kuninkaan hyvinvointiin. . . . Jokainen kuningas oli koko kuninkaallisten esi-isien sarjan seuraaja, ja tämä sarja ulottui historiallisten ihmishallitsijasukujen taakse . . . itse maan päällä olleitten jumalien hallitsijasukuihin, ja jokainen kuningas liittyi kuollessaan tähän majesteettiseen seuraan,” egyptiläisten mielestä!

27. Miksi Jehova suvaitsi Egyptin väärää palvontaa ja sortoa niin kauan?

²⁷ Tällainen oli siis Egypti, joka piti Israelia orjuudessa ja jonne Mooses lähetettiin. Se käsitti tosiaan ”vihan astioita, jotka olivat valmiit häviöön”. (Room. 9:17–22) Suuri Savenvalaja salli kuitenkin sen olla olemassa suurena maailmanvaltana. Miksi? Suuren nimensä takia. Eikö hän sitä paitsi ollut ennustanutkin, että Aabrahamin siemen oli oleva ahdistuksessa neljäsataa vuotta? Tämän ajan täyttymiseen saakka Egyptin sallittiin sortaa Jumalan valittua kansaa. – 1. Moos. 15:13.

28, 29. Miksi koko Egyptin sallittiin kärsiä faaraon uppiniskaisuuden takia?

²⁸ Kun tutkimme kertomusta, huomaamme sen hahmottelevan Suuren Savenvalajan menettelyt yhden miehen, faaraon, suhteen. Näin ollen voidaan hyvin kysyä, miksi koko kansan piti kärsiä yhden miehen takia. Miksi? Useammasta kuin yhdestä tärkeästä syystä. Ensinnäkään faarao yksin ei olisi voinut sortaa Israelin kansaa eikä uhmata Jehovaa. Se vaati mahtavaa järjestöä, joten kaikki, jotka kannattivat faaraota hänen Jumalaa uhmaavissa ja sortavissa toimenpiteissään, joutuivat osallisiksi hänen rikoksiinsa. Vielä enemmän: eikö ei-israelilaisten muodostama suuri ”sekakansa” lähtenyt Egyptistä ja marssinut vapauteen israelilaisten kanssa? (2. Moos. 12:38) Todellakin! Älköön siis kukaan syyttäkö epäoikeudenmukaisuudesta Suurta Savenvalajaa, Jehova Jumalaa!

²⁹ Vieläkin enemmän, Raamattu osoittaa, että on olemassa yhteiskuntavastuu. Näin ollen piti muinaisessa Israelissa kaupungin vanhempien miesten ryhtyä tiettyihin toimenpiteisiin vapauttaakseen kaupunkinsa verivelasta ratkaisemattoman murhan tapahtuessa, sillä koko kaupunkia pidettiin vastuullisena. (5. Moos. 21:1–9) Samasta syystä koko Benjaminin sukukunta tuomittiin syylliseksi, koska se kieltäytyi luovuttamasta Gibean kelvottomia miehiä, jotka olivat kuolettavasti tehneet väkivaltaa eräälle leeviläiselle sivuvaimolle. (Tuom. 20:8–48) Tällainen vastuu tunnustetaan itse asiassa nykyäänkin, mistä on esimerkkinä se, että Länsi-Saksa, vaikka onkin nyt demokraattinen, on vapaaehtoisesti halunnut suorittaa vahingonkorvauksen juutalaisille ja muille natsivainojen uhreille.

30, 31. Miksi kymmeneen vitsaukseen liittyvät asiat ovat meille nykyään kiinnostavia ja tärkeitä?

³⁰ Raamatun kertomus siitä, miten Suuri Savenvalaja menetteli Mooseksen aikaisten astioittensa kanssa, on mitä kiinnostavin ja tärkein meille nykyään. Sen tarkasteleminen lisää arvostustamme Suuren Savenvalajan Jehova Jumalan viisautta, oikeudenmukaisuutta, voimaa ja rakkautta kohtaan. Se tekee meille myös selväksi, kuinka tärkeätä on olla alamainen Hänelle, antaa hänen Sanansa, pyhän henkensä ja näkyvän järjestönsä, maanpäällisen tiedotuskanavansa, ohjata itseämme, sillä kuka voi vastustaa hänen selvää tahtoaan?

³¹ Se auttaa meitä myös suuresti vahvistamaan uskoamme, sillä havaitsemme, että näillä tapahtumilla on rinnakkaisuutensa meidän aikanamme. Lopuksi se auttaa kaikkia kristittyjä evankeliuminpalvelijoita arvostamaan enemmän omaa saarnaamistehtäväänsä, sillä heillä on etu osallistua nykyisten vitsausten vuodattamiseen nykyiselle Egyptille, Suuri Babylon mukaan lukien. Näiden syiden pitäisi totisesti panna meidät seuraamaan edelleen tätä aihetta mitä kiinnostuneimmin.

[Alaviitteet]