Raamatun profetian kuninkaallinen ”Paimen”

 1. Millaisessa tilassa maailman poliittiset ”paimenet” ovat pitäneet kansat, ja miten tilanne tulee korjaantumaan?

TÄMÄN asiainjärjestelmän poliittiset ”paimenet” pitävät lampaan kaltaiset kansat jakaantuneina. Kukin kansa on erillisessä kansallisessa laumassa. Ei ole olemassa yhtä koko ihmiskunnan käsittävää laumaa. Maailman rauhan ja turvallisuuden järjestö Yhdistyneet Kansakunnat ei ole onnistunut aikaansaamaan sellaista yleismaailmallista laumaa, vaikka siinä onkin nyt 152a jäsenmaata. Se ei täytä kansojen tarvetta sen suhteen, että ne muodostaisivat yhden lauman yhden Paimenen alaisuudessa. Vain Luoja, joka ”teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan, niin että he asuvat koko maan pinnalla”, voi antaa tarvittavan hallitsevan Paimenen, joka kokoaisi kaikki kansat yhteen laumaan. – Apt. 17:26.

2, 3. a) Miksi Jehova näki hyväksi poistaa valtaistuimelta kuningas Daavidista polveutuvat paimenet? b) Miksi Jeremian 23:1, 2 sanoo ”voi” sellaisista paimenista?

² Oman valitun kansansa Israelin välityksellä Luoja osoitti koko maailmalle, ettei kukaan epätäydellinen ihminen nykyisessä asiainjärjestelmässä voi saattaa koko ihmiskuntaa yhteen yhdeksi laumaksi ja hallita ihmisiä heidän yhtenä paimenenaan. Tämä piti paikkansa siitäkin kuningassuvusta, joka polveutui kuningas Daavidista, joka valloitti Jerusalemin ja teki siitä pääkaupunkinsa vuonna 1070 eaa. Israelin Jumalan maallisina edustajina he istuivat ”Jehovan valtaistuimella”, kuten sanottiin. (1. Aikak. 29:23, UM; 2. Aikak. 13:8) Koska hallitsevat paimenet (muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta) kaiken aikaa tulivat huonommiksi, Jumala näki hyväksi poistaa valtaistuimelta tämän hallitsijasuvun sen oltua vallassa 463 vuotta.

³ ”Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra. Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta. Katso, minä pidän huolen teidän pahain tekojenne rankaisemisesta, sanoo Herra.” – Jer. 23:1, 2.

 4. Millaisia ”paimenia” Sallum (Jooahas) ja Joojakim olivat?

⁴ Kun hyvä kuningas Joosia oli kuollut vuonna 628 eaa., hänen kolme poikaansa ja yksi pojanpoikansa osoittautuivat pahoiksi menettelyissään. Se johti heidän alamaistensa hajaantumiseen. Yksi heistä oli Sallum eli Jooahas, joka seurasi ensimmäisenä Joosiaa ”Jehovan valtaistuimella”. Kun hän oli hallinnut neljännesvuoden, hänet vietiin pakkosiirtolaisuuteen Egyptiin. Siellä hän kuoli. (Jer. 22:10–12) Hänen vanhemman veljensä Joojakimin 11-vuotinen hallituskausi oli niin sortava ja veren tahraama, ettei hän ansainnut muuta kuin, että hänen ruumiinsa heitettiin Jerusalemin porttien ulkopuolelle ja hänet haudattiin ”niinkuin aasi haudataan”. – Jer. 22:13–19.

 5. Millaisia ”paimenia” Konja (Joojakin) ja Sidkia olivat?

⁵ Joojakimia seurasi hänen nuori poikansa Joojakin, jota kutsutaan myös Jekonjaksi tai Konjaksi. (Matt. 1:11, 12) Koska hän oli kuningas Daavidin jälkeläinen ja istui ”Jehovan valtaistuimella”, häntä olisi voitu pitää yhtä kallisarvoisena kuin sinettisormusta Jehovan oikeassa kädessä. Mutta pahuutensa takia hän ei ansainnut muuta kuin valtaistuimelta poistamisen ja pakkosiirtolaisuuteen karkottamisen Babylonian maahan. Kun hän oli hallinnut vain kolme kuukautta ja kymmenen päivää, hän katsoi, että hänen oli pakko antautua Babylonian kuninkaalle, joka silloin piiritti Jerusalemia. Joojakin ja yli 10 000 israelilaista vietiin pakkosiirtolaisuuteen Babyloniaan, missä he kuolivat. Hän ei jättänyt jälkeensä poikaa, joka olisi istunut valtaistuimelle, vaan hänen setänsä Sidkia, Joosian poika, tehtiin kuninkaaksi kuningas Nebukadnessarin vasallina. (2. Kun. 24:5–17; Jer. 22:24–30) Sidkia rikkoi valansa, joka oli tehty Jehovan nimessä. Niinpä kun hän joutui kohtaamaan kapinallisen menettelynsä seuraukset ja tiedusteli asiaa profeetta Jeremialta, hän sai vain tuomiosanoman.

 6. Mitä se, mikä antoi aihetta sanoa ”voi” noista ”paimenista”, aiheutti heidän alamaisilleen, ja missä merkityksessä Jehova oli vastuussa hajaantumisesta?

⁶ Se, mikä kohtasi näitä neljää kuninkaallista Juudan valtakunnan ”paimenta” ja alipaimenina toimivia ruhtinaita, oli todella. ”voi”. Tämä merkitsi myös heidän lampaan kaltaisten alamaistensa hajottamista, kun he joutuivat pakkosiirtolaisuuteen Egyptiin ja Babyloniaan. Näin Juudan maa jäi autioksi. Pahuutensa vuoksi ”paimenet” olivat syyllisiä tähän ”lampaitten” hajaantumiseen. Israelin Jumalan Jehovan voidaan sanoa suorittaneen tämän hajottamisen vain siten, että hän herätti kurinpidolliset teloitusjoukkonsa tuottamaan rangaistuksen tottelemattomalle kansalleen. – Jer. 23:1, 2; 2. Aikak. 36:9–21.

HÄN JOSTA KÄYTETÄÄN NIMITYSTÄ ”JEHOVA ON MEIDÄN VANHURSKAUTEMME”

7, 8. a) Kuka ainoastaan voi antaa Jerusalemin neljää viimeistä kuningasta, paremman ”paimenen” ja miksi? b) Mitä Jehova sanoi Jeremian 23:3–6:ssa luvatessaan sellaisen paremman paimenen?

⁷ Me toteamme Raamatun Jumalan Jehovan ihanteelliseksi paimeneksi. Hän voi tuottaa paremman hallitsevan paimenen kuin olivat Jerusalemin neljä viimeistä kuningasta, joiden pahuus johti heidän lampaan kaltaisten alamaistensa hajaantumiseen. Vaikka epätäydelliset ihmishallitsijat tuottavat alamaisilleen pettymyksen, taivaallinen Paimen Jehova on luvannut antaa sellaisen ensiluokkaisen hallitsevan paimenen. Sanottuaan ”voi” Juudan valtakunnan pettymystä aiheuttavista ”paimenista” hän henkeytti profeettansa Jeremian sanomaan:

⁸ ”Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Ja minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu, sanoo Herra. Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan [Daavidin epävanhurskaitten kuninkaallisten jälkeläisten vastakohdaksi]; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa. Ja tämä on hänen nimensä, jolla häntä kutsutaan: ’Herra [Jehova, UM] on meidän vanhurskautemme’.” – Jer. 23:3–6.

 9. Miksi se, että luvatun ”paimenen” nimi oli oleva ”Jehova on meidän vanhurskautemme”, ei merkitse, että hän on Jehova itse?

⁹ ”Häntä kutsutaan nimellä: ’Herra on meidän Puolustajamme.’” Näin kääntää Amerikan juutalaisen julkaisuseuran toimittaman raamatunkäännöksen (JPS) vuoden 1978 painos Jeremian 23:6:n, kun taas Moffattin käännös käyttää sanaa ”esitaistelijamme”. Kukaan ihminen maan päällä ei ole kantanut tätä nimeä kirjaimellisesti. Mutta profetia täyttyy Jeesuksessa Kristuksessa. Tämän arvonimen antaminen hänelle ei merkitse, että Jeesus on Jehova Jumala itse. Jehosadak-niminen israelilainen, jonka nimi merkitsee ’Jehova julistettu vanhurskaaksi’ tai ’Jehova on vanhurskas’, ei ollut Jehova itse. (1. Aikak. 6:14, 15) Jeremian 33:16 (UM) kertoo, että Jerusalemistakin käytettäisiin nimeä ”Jehova on meidän vanhurskautemme”, mutta merkitseekö tämä, että Jerusalem oli Jehova itse? Ei! Jerusalemin viimeisen hallitsevan kuninkaan nimi oli Sidkia, ja tämä nimi merkitsee ’Jahin vanhurskaus’. Kuningas, josta käytettäisiin nimeä ”Jehova on meidän vanhurskautemme”, nimittäin Jeesus Kristus, on jyrkkä vastakohta kuningas Sidkialle.

10, 11. a) Missä kansassa Jeremian 23:5, 6:n lupaus täyttyi? b) Keneen nimi ”Jehova on meidän vanhurskautemme” sopivasti liitettiin ja kuinka niin?

¹⁰ Jeremian 23:5, 6:n profetia ei täyttynyt Jeesuksen päivinä kirjaimellisessa Juudassa ja Israelissa ja Jerusalemissa. Nämä juutalaisalueet hylkäsivät Jeesuksen Messiaana. Roomalaiset tuhosivat ja hajottivat ne vuonna 70. Todellisuudessa profetia täyttyy hengellisissä israelilaisissa, Kristuksen voidelluissa opetuslapsissa.

¹¹ Vuosina 1914–1918 käydyn ensimmäisen maailmansodan aikana silloin sotaan osallistuva papisto ja kristikunnan kansat hajottivat hengellisten israelilaisten jäännöksen. Mutta vuodesta 1919 lähtien Jehova käytti kirkastettua Jeesusta Kristusta kokoamaan hajotetun jäännöksen yhteen hengelliseen ykseyteen kautta maailman. Tämän hengellisten israelilaisten katuvan, ennallistetun jäännöksen jäsenet puhdistettiin ja tehtiin siten soveliaiksi julistamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista” kansainvälisesti ”koko asutussa maassa”. (Matt. 24:9–14) Tällä tavalla heidät Kristuksen välityksellä osoitetusta Jehovan ansaitsemattomasta hyvyydestä julistettiin vanhurskaiksi eli heitä puolustettiin. Jehova osoittautui heidän Tukijakseen, heidän ’esitaistelijakseen’, ja heistä tuli hänen kristittyjä todistajiaan. (Jes. 43:10) Koska hänen suosionsa oli tuleva silloin valtaistuimelle nousseen kuninkaallisen Paimenen Jeesuksen Kristuksen välityksellä, oli paikallaan yhdistää häneen nimi ”Jehova on meidän vanhurskautemme”.

12. Mille tärkeälle syntymälle jäännöksen vapauttaminen Babylonista ja sen asettaminen takaisin Juudan maahan valmisti tietä?

¹² Tämän esikuvaamiseksi Jehova toi israelilaisten katuvan jäännöksen ”pohjoisesta maasta” ja palautti sen kotimaahansa vuonna 537 eaa. (Jer. 23:7, 8) Näiden israelilaisten tuominen pois Babyloniasta ja heidän asettamisensa uudelleen kauan autiona olleeseen Juudan maahan valmisti tietä Juudan Betlehemissä tapahtuvalle suurimmalle syntymälle maan päällä. Kysymyksessä oli Jeesuksen Kristuksen syntymä kuningas Daavidin jälkeläisenä. – Luuk. 2:1–38; 3:23–31.

13. a) Mistä Daavidin hallitsijasukua koskevasta seikasta huolimatta Jehova herätti ”vanhurskaan vesan” Daavidille? b) Miten Jehova kohteli jäännöstä sopusoinnussa vesan nimen ”Jehova on meidän vanhurskautemme” kanssa?

¹³ Näin Jehova herätti Daavidille ”vanhurskaan vesan” siitä huolimatta, että Hän esitti synkän ennustuksen kuningas Konjaa (eli Jekonjaa tai Joojakimia vastaan).b (Jer. 22:24–23:2; Matt. 1:11–16; 2. Kun. 25:27–30) Tämä ”vanhurskas vesa”, Jeesus Kristus, antoi täydellisen ihmiselämänsä uhriksi tulevien ihmisalamaistensa puolesta. Tällä menettelyllä hän laski perustan 144 000 antautuneen seuraajansa ’vanhurskaaksi julistamiselle’, jotta heistä tulisi hänen perijätovereitaan hänen taivaalliseen valtakuntaansa. (Room. 8:14–17; 1. Kor. 1:30, 31) Vuodesta 1919 lähtien Jehova on palauttanut tämän jäännöksen suosioonsa ja palvelukseensa niistä syytöksistä huolimatta, joita kristikunnan papisto on esittänyt näiden 144 000:n Valtakunnan perillisen jäännöstä vastaan. Siten Jehova on taistellut heidän puolestaan, puolustanut heitä eli ’julistanut heidät vanhurskaiksi’ Kristuksen kautta. – Room. 8:31–33; Jer. 23:6, Moffatt; JPS; UM.

14. Mitä palvelijoita Jehova on herättänyt tämän voidellun jäännöksen keskuudesta vuonna 1914 tapahtuneesta Valtakunnan syntymästä lähtien?

¹⁴ Tämän hengellisten israelilaisten ennallistetun jäännöksen keskuudesta Jehova on herättänyt uskollisia vanhimpia eli valvojia. Koska messiaaninen Valtakunta syntyi taivaissa lähellä pakanain aikojen loppua vuonna 1914, nämä valvojat palvelevat ruhtinaallisina paimenina maan päällä siihen saakka, kun koko jäännös päättää maallisen vaelluksensa ja liittyy Kuninkaalliseen ”Paimeneen” hänen taivaallisessa valtakunnassaan. – Jer. 23:3, 4; Jes. 32:1, 2.

MITEN KRISTIKUNNAN PAPISTO ON OSOITTAUTUNUT PETOLLISEKSI

15. Millainen on kristikunnan tila nyt voidellun jäännöksen tilaan verrattuna?

¹⁵ Nimen ”Jehova on meidän vanhurskautemme” omaavan taivaallisen Kuninkaan alamaisina hengellisten israelilaisten ennallistettu jäännös on hengellisessä paratiisissa. (Jer. 23:3–6) Mitään tällaista hengellisen rauhan ja turvallisuuden paratiisia ei ole nykyään olemassa kristikunnassa. Se on saastunut aviorikoksesta ja on hengellisen nälän vaivaama. Sen tila on sydäntä särkevä ja on esimakua lopputuloksesta, joka on oleva vielä sydäntä särkevämpi. Se saa ihmisen hoippumaan kuin alkoholin juovuttama. – Jer. 23:9, 10; Matt. 24:21, 22.

16, 17. Ketkä ovat vastuussa kristikunnan nykyisestä tilasta sopusoinnussa Jeremian 23:11–14:n kanssa?

¹⁶ Tästä ovat vastuussa kristikunnan papit. He ovat pettäneet kirkkojensa jäsenet. Heihin soveltuu se, mitä Jehova sanoi vääristä profeetoista ja temppelipapeista Jeremian aikana:

¹⁷ ”Sillä he ovat jumalattomia, niin profeetta kuin pappikin; omasta huoneestanikin [temppelistä] minä olen tavannut heidän pahuutensa, sanoo Herra. Sentähden heidän tiensä on oleva heille kuin liukas polku pimeässä, he suistuvat sillä ja kaatuvat; . . . Jerusalemin profeetoissa minä olen nähnyt kauhistuksia: aviorikosta ja valheessa vaeltamista; he vahvistavat pahantekijäin käsiä, niin ettei kukaan käänny pois pahuudestansa. He ovat minun edessäni kaikki kuin Sodoma, ja kaupungin [Jerusalemin] asukkaat kuin Gomorra.” – Jer. 23:11–14.

18. Mistä lähtien ja millä tavalla kristikunnan papit ovat syyllistyneet hengelliseen aviorikokseen?

¹⁸ Aina siitä lähtien kun kristikunta perustettiin Konstantinus Suuren, Rooman valtakunnan pontifex maximuksen, päivinä, katolinen papisto ja myöhemmin protestanttinen papisto ovat syyllistyneet hengelliseen aviorikokseen. Kuinka niin? Olemalla maailman ystäviä ja osallistumalla sen politiikkaan ja sotilaallisiin hankkeisiin. – Jaak. 4:4.

19. Miten pappeja ja heidän kirkkojensa jäseniä tahraa kirjaimellinen moraalittomuus?

¹⁹ Papisto on antanut kirjaimellisten avionrikkojien ja homoseksualistien pysyä omissa riveissään ja kirkkonsa viroissa. Ei ole siksi ihme, että papisto sallii tällaisten moraalittomien ihmisten olla jatkuvasti kirkkojensa jäsenluetteloissa. Nykyään kristikunnan moraaliton tila on surullisen kuuluisa, ’kauhistava’, laajamittaisempana kuin Sodomassa ja Gomorrassa. Ansaitusti kristikunta kärsii noiden muinaisten moraalittomien kaupunkien kohtalon.

20. Miksi papisto juo kuolettavan annoksen?

²⁰ Syyllisimpinä kristikunnan keskuudessa papit ja uskonnolliset johtajat tulevat juomaan kuolettavan annoksen: ”Sillä [kristikuntaa esikuvaavan] Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus [luopumus, UM] levinnyt koko maahan.” – Jer. 23:15.

21. Miten Jeremia-luokka vuonna 1925 kiinnitti maailman huomion papiston luopumukseen?

²¹ Nykyinen Jeremia-luokka kiinnitti ripeästi ja pelottomasti maailman huomion papiston luopumukseen. Vuosi 1925 oli huomionarvoinen tässä suhteessa. Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran yleiskonventissa, joka pidettiin Indianapolisissa Indianassa Yhdysvalloissa 24. –31. elokuuta, pääpiirteenä oli ”Toivon sanoma” -nimisen päätöksen hyväksyminen. Seuran presidentti esitteli päätöksen pidettyään puheen nimeltä ”Kutsu toimintaan” ja luki sen. Siinä sanottiin muun muassa:

. . . Uskonnonharjoittajat, niin katoliset kuin protestanttisetkin, ovat tunnettuja pöyhkeydestään, itserakkaudestaan, epähurskaudestaan ja jumalattomuudestaan. On sen tähden ilmeistä, että kaikki edellä mainittujen ainesten tarjoamat parannuskeinot ovat turhia, tehottomia ja voimattomia tyydyttämään ihmisen toivetta.

Katolilaisuus vaatii ja omaksuu sitä, mikä kuuluu oikeudenmukaisesti yksinomaan Jumalalle. Modernistit kieltävät Jumalan, Hänen sanansa ja Hänen lunastussuunnitelmansa ja tarjoavat sokean voimanc parannuskeinoksi ihmisen avuttomaan tilaan. Vaikka fundamentalistit väittävät uskovansa Raamattuun, he menettelytavallaan kieltävät sen. He opettavat vääriä ja Jumalaa halveksivia oppeja ja yhdessä katolilaisten ja modernistien kanssa ovat liittoutuneet maailman poliittisten ja kaupallisten mahtien kanssa ja väittävät Jumalaa pilkaten kykenevänsä perustamaan Jumalan valtakunnan maan päälle. Kaikki nämä ovat yliherransa Saatanan alaisuudessa yhdistyneet työntämään Jumalan nurkkaan ja tuottamaan häpeää hänen nimelleen. . . .

. . . Tietäen tämän ja aikansa lyhyyden Perkele yrittää hukuttaa ihmiset väärien ja petollisten oppien tulvalla ja vieroittaa heidän mielensä kokonaan pois Jehovasta. Jumalan on tullut aika tehdä itselleen nimi maan päällä ja antaa kansojen tietää totuus jumalallisesta suunnitelmasta, joka on ainoa pelastuskeino maailmalle. – Kappaleet 5, 6, 9. The Watch Tower 15.10.1925, s. 310, 311. Huom. myös Ilm. 8:12; 16:8, 9.

22. a) Ketkä palvelevat sen Jumalan tarkoituksen hyväksi, että hän tekee nimen itselleen? b) Miten papit ovat osoittaneet halveksivansa Jumalan nimeä sillä, miten he profetoivat?

²² Puheessa ”Kutsu toimintaan”, jonka yhteydessä edellä mainittu päätös esitettiin, sanottiin kappaleessa 28: ”Jehovan on tullut aika tehdä itselleen nimi maan päällä. Kirkolla on osansa siinä Herran todistajina.” (The Watch Tower 1.11.1925, s. 326) Niinpä vuoden (1926) alusta lähtien sen jälkeen, kun päätöstä oli levitetty kautta maailman traktaattina, Jeremia-luokka ponnisteli merkittävällä tavalla asettaakseen Jehovan nimen koko ihmiskunnan eteen. Mutta kristikunnan papisto ei kunnioittanut Jumalan nimeä. Papit ovat siirtäneet Jumalan nimen pois hänen esittämästään tarkoituksesta aiheuttaa onnettomuuksien myrsky kristikunnalle ja ovat sanoneet ”minun [Jumalan] halveksijoilleni: ’Herra on sen sanonut: Teillä on oleva rauha!’ Ja kaikille, jotka vaeltavat sydämensä paatumuksessa, he sanovat: ’Ei teitä kohtaa onnettomuus’.” – Jer. 23:17–20.d

23. a) Lähettikö Jehova nuo pappismiehet, vai kuka heidät lähetti? b) Jos papit olisivat seisoneet Jehovan neuvottelussa, niin mitä olisi tapahtunut Jeremian 23:21, 22:n mukaan?

²³ Mutta kuka lähetti nuo papit rauhanlupauksineen? He eivät olleet ’seisoneet Jehovan neuvottelussa’ oppiakseen tarkoin tuntemaan hänen sanomansa. Jehova ei ollut lähettänyt heitä nimessään. Hän ei ollut puhunut heille, niin että he olisivat voineet profetoida ”Herran [Jehovan, UM] suusta”. Kristikunnan uskonlahkot lähettivät heidät teologisista seminaareistaan ja tiedekunnistaan. Mitä olisi tapahtunut, jos papit olisivat seisoneet Jehovan ”neuvottelussa” ja olisivat pitäneet kiinni hänen sanoistaan? Jehova sanoo: ”Jos he olisivat seisoneet minun neuvottelussani, niin he julistaisivat minun sanani kansalleni ja kääntäisivät heidät pois heidän pahalta tieltään ja pahoista teoistansa.” – Jer. 23:21, 22.

24. Jos papit olisivat seisoneet Jehovan neuvottelussa, niin mikä ei olisi pitänyt paikkaansa kristikunnan kirkon jäsenistä ja heidän toimistaan?

²⁴ Siinä tapauksessa ei nykyään kirkossakävijöitten keskuudessa olisi vallalla kauhistuttavaa tietämättömyyttä Raamatun suhteen. Jos papit olisivat ottaneet johdon ja olisivat pitäneet kiinni Jumalan ilmoitetusta sanasta ja olisivat opettaneet miljoonat kirkonjäsenensä tekemään samoin, niin ei olisi käyty kahta maailmansotaa, jotka saivat alkunsa kristikunnassa! Vastuullinen papisto ei ole kätkössä Jehovalta. Hän ei ole ollut ”Jumala vain lyhyeltä matkalta”, niin ettei hän näkisi tapahtumia kaukaa. – Jer. 23:23, 24.

25. Kun on kysymys kuuntelevasta yleisöstä, niin mitä Jeremian 23:25–28:n mukaan jokaisen, jolla on jotakin esitettävää, pitäisi nyt tehdä?

²⁵ Ihmisten on tullut aika ratkaista, kuuntelevatko he edelleen kristikunnan papiston ”unia” vai Jeremia-luokan julistamaa Jehovan sanaa. On tullut myös aika niiden, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita, toimia sen mukaan kuin esitetään Jeremian 23:25–28:ssa: ”Se profeetta, jolla on uni, kertokoon unensa; mutta se, jolla on minun sanani, puhukoon minun sanani uskollisesti.”

26. Mitä Jeremia-luokka ja ”suuri joukko” ovat päättäneet tehdä, koska unien ja Jumalan sanan välillä täytyy olla selvä ero?

²⁶ Mitä tekemistä Jehovan sanalla on perusteettomien ”unien”, pelkkien ihmissydämen haaveitten, kanssa? Ei mitään! Näiden kahden välillä täytyy olla selvä ero, niin kuin on jyvien ja olkien välillä. Jeremia-luokka, jolla on Jumalan sana, on päättänyt puhua sitä uskollisesti kaikkina aikoina. Kunnioituksesta Jehovaa kohtaan kuulijoitten ”suuri joukko” on päättänyt tehdä samoin.

27. Milloin ja miten Jumalan sana on kuin tuli ja vasara?

²⁷ Jeremia-luokka on nyt puhunut lähes 60 vuotta uskollisesti Jehovan sanaa. Tämä sana ei itsessään ole polttanut poroksi kristikunnan tulenarkoja järjestöjä eikä ole murskannut palasiksi vuorenkaltaista asiainjärjestelmää. Mutta Jeremia-luokan julistama Jumalan sana ei tule osoittautumaan pettymykseksi. Kun Jehova omana määräaikanaan ”suuressa ahdistuksessa” panee täytäntöön puhutun sanansa, niin hänen itsensä tekemä kysymys saa myönteisen vastauksen: ”Eikö minun sanani ole niinkuin tuli, sanoo Herra, ja niinkuin vasara, joka kallion murtaa?” (Jer. 23:29) Säilyttäkäämme siis usko tähän Sanaan.

28. Miten papit ’varastavat Jumalan sanan toinen toiseltansa’, ja kuka on siksi heitä vastaan?

²⁸ Jeremia-luokkaan kuuluvat Jehova on lähettänyt puhumaan nimessään, vaikkei hän olekaan lähettänyt pappisluokkaa. Kuitenkin myös pappisprofeetat väittävät puhuvansa hänen nimessään ja siten esittävänsä Raamatun totuutta. Tällä tavalla kristikunnan uskonnolliset johtajat todellisuudessa ”varastavat” Jeremia-luokan julistamalta onnettomuutta ennustavalta sanomalta voiman ja vaikutuksen. Tosin Jeremia-luokka lainaa sanomansa tueksi sanat: ”Herra [Jehova, UM] sanoo näin.” Mutta papit yrittävät lisätä saarnansa painavuutta ja totuuden kaikua lisäämällä sanat: ”Se on Herran sana.” Vaikuttaa siltä, kuin heidän puheensa tulisi Jumalalta. Niinpä he saattavat käyttää jotakin raamatunkohtaa silmänlumeena, jonka perusteella he saarnaavat politiikkaa tai jopa sotapropagandaa. Mutta Jehova vastustaa sellaisia pappisprofeettoja, joita hän ei ole lähettänyt neuvottelustaan ja jotka ”varastavat” sanoja hänen Raamatustaan soveltaakseen ne väärin. – Jer. 23:30, 31.

29. Miten Jehova osoittaa, että sellaiset pappisprofeetat ovat petkuttajia?

²⁹ Miten Jehova osoittaa, että sellaiset pappisprofeetat ovat petkuttajia? Siten, ettei hän täytä sitä, minkä he sanovat olevan ”Herran sana” tai mitä he julkenevat puhua hänen nimessään. Hän ei ole heidän valheittensa takana. ”Minä käyn niiden kimppuun, jotka ennustavat valheunia, sanoo Herra, ja kertovat niitä ja eksyttävät minun kansaani valheillansa ja kerskumisellansa, vaikka minä en ole heitä lähettänyt enkä käskenyt ja vaikka heistä ei ole mitään hyötyä tälle kansalle, sanoo Herra.” (Jer. 23:32) Kansa sai todella kärsiä!

30. Kumpaa me pidämme aiheellisesti tärkeänä – pappien vakuutteluja vai Jehovan sanaa?

³⁰ Älkäämme tänä aikana, jolloin kristikunta ei ole rauhassa Jumalan kanssa, vaipuko hengelliseen uneliaisuuteen tai uneen papiston valheellisen rauhan vakuuttelun vaikutuksesta. Suhtautukaamme vakavasti Jumalan sanasta tulevaan ”kuormaan” eli painavaan sanomaan. – Jer. 23:33.

”HERRAN KUORMA”

31. Kun kristikuntaan kuuluvat pyytävät meitä kertomaan suoraan heille, mikä on painava sanoma nykyaikaa varten, niin mitä olemme velvoitettuja kertomaan heille?

³¹ Meidän aikanamme Jehovan sanoma nykyiselle poliittiselle, uskonnolliselle ja kaupalliselle asiainjärjestelmälle on raskas, koska se sisältää tuhoisaa onnettomuutta ennustavan tuomion. Meillä on sen mukaisesti raskas vastuu julistaa Jehovan sanomaa tätä ”lopun aikaa” varten. Kun siis vastaamme ihmisten kysymyksiin tämän asiainjärjestelmän kohtalosta, niin muistakaamme kertoa se, mikä on todella Jehovan ”kuorma”. Kun kristikunnan maallikkoluokka tai profeetat tai papit pyytävät meitä kertomaan heille suoraan, mitä kohtia Jehovan sana painokkaasti tähdentää, meidän velvollisuutemme on kertoa heille, että kristikuntaan kuuluvat itse ovat hänelle ”kuorma”, tosiaan ”mikä kuorma”! Siksi hän tulee vapauttamaan itsensä tästä ”kuormasta” antamalla onnettomuuden kohdata kristikuntaa.

32. Miten kristikuntaan kuuluvat väittävät sitä vastaan, minkä Jeremia-luokka julistaa olevan ”Herran kuormaa”, ja mitä he siksi vääntelevät?

³² Ihmiset, jotka eivät kunnioita Jehovaa, eivät halua hyväksyä sitä, minkä Jeremia-luokka julistaa olevan ”Herran kuorma”. Siksi he eivät halua pitää sitä mielessään jonakin todella vakavana. He seuraavat profeettojaan ja pappejaan ja esittävät vastaväitteeksi sen, minkä he itsepintaisesti väittävät olevan Jumalan sanan todellinen ”kuorma”. Mutta heidän vastaväitteensä ei perustu Pyhään Raamattuun. Se on yksityistä tulkintaa, ja siksi siitä on ”tuleva jokaiselle hänen oma sanansa”. Sellaisille omahyväisille uskonnonharjoittajille Jeremia-luokka sanoo: ”Te vääntelette elävän Jumalan, Herran Sebaotin, teidän Jumalanne sanoja.” (Jer. 23:33–36) Mutta voivatko he muuttaa onnettomuuden, josta ”Herran kuorma” varoittaa meitä? Eivät!

33, 34. Kenen läsnä olemiseen Jeremia-luokan täytyy kiinnittää niiden uskonnonharjoittajien huomio, jotka nimittävät sanomaansa ”Herran kuormaksi”?

³³ Sen vastakohtana, mitä Jeremia-luokkaan kuuluvat ovat julistaneet sodanjälkeisestä vuodesta 1919 lähtien, kristikunnan puhetorvet esittävät valheellista, eksyttävää sanomaansa. Jotta se kuulostaisi toisista painokkaalta, he kutsuvat sitä, mitä heillä on sanottavana, ”Herran kuormaksi”. Jehova on lähettänyt toistuvasti Jeremia-luokan sanomaan näille uskonnonharjoittajille, etteivät he nimittäisi saarnojaan ja profetioitaan ”Herran kuormaksi”. Mikä vastaus Jeremia-luokan täytyy siksi esittää tällaisille uskonnonharjoittajille? Tämä:

³⁴ ”Koska te sanotte tämän sanan: ’Herran kuorma’, vaikka minä olen lähettänyt teidän tykönne [Jeremia-luokan] sanomaan: Älkää sanoko: ’Herran kuorma’, sentähden katso [tässä minä olen, UM].” – Jer. 23:38, 39.

35, 36. Mitä Jehovan tekemää päätöstä Jeremia-luokan täytyy Jeremian 23:39, 40:n mukaan julistaa niille, jotka esittävät väärennettyä ”kuormaa” tai kuuntelevat sitä?

³⁵ Aivan niin! Jehova on tässä kristikunnan profeettojen Tuomarina. Minkä ratkaisun hän tekee niiden ”profeettojen” suhteen, jotka luokittelevat sanomansa ”Herran kuormaksi”, ja niiden ihmisten suhteen, jotka kiinnittävät huomion väärennettyyn ”kuormaan”? Tuomari sanoo:

³⁶ ”Minä kokonaan unhotan teidät ja heitän pois kasvojeni edestä teidät ja tämän kaupungin, jonka minä annoin teille ja teidän isillenne. Ja minä panen teidän päällenne iankaikkisen häpeän ja iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.” – Jer. 23:39, 40.

37. a) Miten Jehova pani täytäntöön tuomiopäätöksensä Jeremian aikana, ja mitkä seuraukset siitä olivat? b) Millainen oli silloin tilanne Jeremian kohdalla, ja miten tämä tulee pitämään paikkansa Jeremia-luokasta?

³⁷ Näillä sanoilla ilmaistu Tuomari Jehovan päätös pantiin täytäntöön Jeremian päivinä, kun babylonialaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen häväistyn temppelin vuonna 607 eaa. Noiden uppiniskaisten, uskottomien israelilaisten häpeällinen, nöyryyttävä kokemus todisti, että Jehova, jota he olivat halveksineet, oli nyt lopullisesti unhottanut heidät. Hän oli jättänyt heidät kokemaan pahuutensa seuraukset. Se vaiensi julkeitten väärien profeettojen suut. Mutta Jeremian suu jatkoi profetoimista. Jehova ei ollut hylännyt häntä. Tämän esikuvan mukaan Jehova ei hylkää Jeremia-luokkaakaan, kun hän pian panee täytäntöön painavan päätöksensä kristikunnan papistoa ja seurakuntia vastaan. – Jer. 39:11–40:4; Valit. 1:1–22.

”PETETTY” – HYÖDYLLISELLÄ TAVALLA

38. Millä tavalla Jehova oli pettänyt Jeremian, ja mikä vaikutus sillä oli?

³⁸ Näin Jeremia neljänkymmenen vuoden aikana kertoi kaiken, mitä Jehova oli käskenyt hänen kertoa. Hän totesi, että Jehova oli häntä voimakkaampi. Jehova oli osoittautunut väkevämmäksi kuin hän. Hänen sanansa voima taivutteli Jeremiaa. (Kirkkoraamattu) Tämän vuoksi Jeremia oli kestänyt Jumalan palveluksessa sen päätökseen saattamiseen asti. Tässä suhteessa Jehova oli ”pettänyt” häntä. Jehova oli osoittautunut Jeremian heikkoutta voimakkaammaksi. Siksi Jeremialle ei koitunut vahinkoa siitä, että hänet petettiin.

39, 40. Mitkä Jeremian sanat, jotka hän lausui Pashurin vapautettua hänet jalkapuusta, tämä palauttaa mieleemme?

³⁹ Tässä yhteydessä tulevat mieleen Jeremian sanat, jotka hän lausui sen jälkeen, kun Pashur, temppelin ylivalvoja, oli vapauttanut hänet jalkapuusta:

⁴⁰ ”Sinä olet taivutellut [pettänyt, UM] minua, Herra, ja minä olen taipunut; sinä olet tarttunut minuun [käyttänyt voimaasi minua vastaan, UM; ts. taipumustani vastaan] ja voittanut. Minä olen ollut nauruna pitkin päivää, kaikki pilkkaavat minua. Sillä niin usein kuin minä puhun, täytyy minun parkua, huutaa väkivaltaa ja sortoa; sillä Herran sana on tullut minulle häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää. Mutta kun minä sanoin: ’En tahdo ajatella häntä enkä enää puhua hänen nimessään’, niin sydämessäni oli kuin polttava tuli, suljettuna minun luihini. Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää, mutta en voinut. Sillä monen minä kuulin parjaavan. Kauhistus yltympäri! . . . Mutta Herra on minun kanssani niinkuin väkevä sankari; sentähden minun vainoojani kompastuvat eivätkä mitään mahda. He saavat suuren häpeän, sillä he ovat olleet ymmärtämättömät, iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.” – Jer. 20:7–11.

41. Miten me siis voimme jatkaa puhumista Kuninkaallisesta Paimenesta, jonka nimi on ”Jehova on meidän vanhurskautemme”?

⁴¹ Kuin ”väkevä sankari” Jehova vahvistaa meitä heikkoudessamme. Hänen voimassaan me jatkamme puhumista hänen Kuninkaallisesta Paimenestaan, josta käytetään nimeä ”Jehova on meidän vanhurskautemme”.

[Alaviitteet]

The Galveston Daily News 26.9.1977, s. 3-A otsikon ”Paavi Paavali odottaa kuolemansa lähestymistä” alla.