”Elämän” vai ”kuoleman tie”?
”Ja sano tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien.” – Jer. 21:8.
1. Mitä kysymyksiä herää sen johdosta, että edessämme on nyt valittavana ”elämän tie ja kuoleman tie”?
ONKO tilanne tosiaan näin vakava? Olemmeko me kaikki tämän vaihtoehdon edessä? Onko koko maailman edessä nyt valittavana ”elämän tie ja kuoleman tie”? Voiko näin tosiaan olla? Eikö kuolema ole normaali asia? Jos on, niin miksi ihmiskunta on nyt erilaisessa tilanteessa kuin aikaisemmin? Menneitten vuosituhansien aikana miehet, naiset, lapset ja pikkuvauvat eivät ole voineet välttää kuolemaa. Heillä ei ole ollut muuta mahdollisuutta. Miksi sitten nykyään pitäisi sanoa, että meidän edessämme on nyt lopulta valittavana ”elämän tie” tai ”kuoleman tie”? Mitä mahdollisuuksia meillä on välttää pitkäaikainen vihollinen KUOLEMA?
2, 3. a) Milloin koko maailman edessä vanhan ajan historian mukaan oli äkkikuolema, kaikilla yhtäaikaa? b) Mikä teki silloin mahdolliseksi valinnan elämän ja kuoleman välillä?
2 Tämä ei ole ensimmäinen kerta, jolloin koko ihmismaailman edessä on kuolema, äkkikuolema kaikilla yhtaikaa. Historiankirjoittajat mainitsevat tällaisen aikaisemman tilanteen. Eräs historioitsija sanoo: ”Oli taivaat vanhoista ajoista saakka ja maa, joka oli kiinteänä olemassa vedestä esillä ja veden keskellä Jumalan sanan vaikutuksesta, ja niillä keinoin sen ajan maailma kärsi tuhon, kun se hukutettiin vedellä.” – 2. Piet. 3:5, 6.
3 Tämä historioitsija, kristitty apostoli Pietari, kirjoitti Nooan ajan maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta. Asetettiinko maailman eteen siihen aikaan elämän tie ja kuoleman tie? Varmasti asetettiin! Ihmisten oli joko epäuskoisina pysyttävä arkin ulkopuolella, jonka Nooa ja hänen perheensä olivat rakentaneet, jolloin he eivät eläneet vedenpaisumuksen läpi, tai heidän oli päästävä arkin sisäpuolelle Nooan ja hänen perheensä kanssa, jolloin he voivat välttää väkivaltaisen kuoleman jumalattoman maailman kanssa.
4, 5. a) Miksi me kaikki olemme nykyään elossa Nooan ajan vedenpaisumuksesta huolimatta? b) Miksi meidän ei pitäisi nykyään jättää huomioon ottamatta Nooan ja hänen perheensä antamaa opetusta?
4 Apostoli Pietari kirjoitti aikaisemmin samassa kirjeessä: ”Eikä [Jumala] pidättynyt rankaisemasta muinaista maailmaa, mutta varjeli Nooan, vanhurskauden saarnaajan, sekä seitsemän muuta tuottaessaan vedenpaisumuksen jumalattomien maailmalle.” – 2. Piet. 2:5.
5 Me olemme täällä nyt yli 4 300 vuotta myöhemmin siksi, että Nooa ja hänen perheensä valitsivat elämän tien ennen vedenpaisumuksen puhkeamista. Meidän ei pitäisi nykyään jättää huomioon ottamatta Nooan ja hänen perheensä antamaa opetusta. Miksi ei? Koska Pyhä Raamattu ennustaa samanlaisen lopun kohtaavan sitä jumalatonta ihmismaailmaa, joka on muodostunut ja täyttänyt maapallon tähän mennessä.
6. Miksi meitä kannustetaan nyt valitsemaan ”elämän tie” ja hylkäämään ”kuoleman tie”?
6 Johdonmukaisesti ajatellen meidän edessämme pitäisi olla samanlainen valinta kuin Nooan ja hänen perheensä edessä jolloinkin siihen aikaan, kun ennustettu loppu lähestyy. Sen perusteella, miten Raamatun ennustukset ovat täyttyneet ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, joka ilmaisi vuoden 1914 2 520 vuotta kestäneiden pakanain aikojen päättymisvuodeksi, lahkolaisuudesta vapaat Raamatun tutkijat ovat tienneet meidän elävän ”asiainjärjestelmän päättymisessä”. (Matt. 24:3) Tänä vuonna 1979 huomaamme olevamme pitkällä tämän asiainjärjestelmän päättymiskaudessa. Niinpä meidän on nyt tärkeämpää kuin koskaan ennen valita ”elämän tie” ja hylätä ”kuoleman tie”. Kaikkien hengittävien Elämänantaja on armollisesti asettanut tämän valinnan eteemme.
7, 8. a) Kenen vanhan ajan henkilön aikana annettiin valaiseva esimerkki samanlaisesta historiallisesta tilanteesta? b) Missä määrin Jehova halusi profeetan olevan julkisuuden hahmo?
7 Nooan ajan vedenpaisumuksen lisäksi meillä on ihmiskunnan historiassa toinenkin valaiseva esimerkki valinnasta, joka koski elämän jatkumista tai elämän etujen odottamatonta päättymistä. Tämä koski Israelin kansaa profeetta-pappi Jeremian, Hilkian pojan, päivinä. (Jer. 1:1–5) Jehova Jumala teki hänet ”kansojen profeetaksi”. Siksi se, mitä tämä kansainvälinen profeetta sanoi ja teki, vaikuttaa meihin, vaikkemme kuuluisikaan Jeremian omaan kansaan.
8 Jumala, joka valtuutti Jeremian puhemiehekseen, halusi hänen olevan julkisuuden hahmo, joka herätti kuninkaitten, ruhtinaitten, pappien, yhteisen kansan ja myös maailmanvallan hallitsijan, Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin, huomion. Jeremia herättää maailman huomion myös nykyään muistiinmerkittyjen profetioittensa välityksellä, jotka on säilytetty meidän kaikkien ajankohtaista tarkastelua varten näinä kriittisinä aikoina. – Jer. 1:18, 19; 39:11–14; vrt. Room. 15:4.
9. Miten Jeremian aika vastasi omaa aikaamme vuodesta 1914 lähtien, kun on kysymys poliittisista muutoksista maan päällä?
9 Ikääntyvä sukupolvi, joka on nähnyt omin silmin maailman tapahtumia vuodesta 1914 lähtien, on nähnyt eri maissa tapahtuvan monia hallitsijanvaihdoksia. Myös Jeremia näki poliittisia muutoksia. Sen jälkeen kun hyvä kuningas Joosia kuoli vuonna 628 eaa., Jeremia näki Joosian kolmen pojan ja hänen pojanpoikansa nousevan Juudan valtakunnan valtaistuimelle. Kun Joosian poika Jooahas oli hallinnut vasta kolme kuukautta Jerusalemissa, hänet pantiin pois viralta, ja hänen veljensä Joojakim tuli hänen seuraajakseen. Kun tämä Joosian poika koki ennenaikaisen kuoleman vuonna 618 eaa., hänen nuori poikansa Joojakin hallitsi kolme kuukautta ja antautui sitten Nebukadnessarille, Babylonian kuninkaalle. Nebukadnessar teki sitten Joosian jäljellä olevasta pojasta Sidkiasta uuden kuninkaan Juudeaan. Sidkian huonon hallituskauden yhdentenätoista vuonna Jerusalem kukistui babylonialaisten edessä, ja Sidkia karkotettiin Babyloniin ja Jerusalem ja sen temppeli jäivät raunioiksi. – 2. Aikak. 35:23–36:21.
10. Minkä vuoksi Jehovan Jeremialle antaman sanoman julistaminen ei ollut helppo tehtävä, ja keille hän on nykyään kannustava esimerkki?
10 Jeremia näki jatkuvaa moraalista ja uskonnollista rappeutumista Juudan neljän viimeisen kuninkaan keskuudessa. Olemmeko me nähneet mitään yhtä murheellista tapahtuvan kristillisiksi tunnustautuvien kansojen poliittisten hallitsijoiden keskuudessa? Jeremian tehtävä, joka velvoitti hänet julistamaan hellittämättä Jerusalemin tuomiota ja sen Daavidin valtakunnan kukistumista, ei ollut helppo. Nykyajan Jeremia-luokallakaan ei ole ollut helppo tehtävä, kun se on julistanut Jehovan profetioita, jotka ennustavat onnettoman tuhon kristikunnalle ja kaikille sen kirkkorakennuksille, katedraaleille ja basilikoille, jotka ovat suosittuja turistinähtävyyksiä nykyään. Tämä tekee Jeremia-luokasta niin vastenmielisen erilaisen kuin kristikunnan papisto on. Mutta vanhan ajan Jeremia on ollut kannustava esimerkki nykyiselle vastineelleen.
11. Mitä Jehova käski Jeremian tehdä ja sanoa dramatisoidakseen Jeremian tuomiojulistusta?
11 Dramatisoidakseen Jeremian tuomiojulistusta Jumala sanoi kerran:
”Mene ja osta savenvalajalta ruukku ja ota mukaasi kansan ja pappien vanhimpia [todistajiksi]. Lähde sitten Ben-Hinnomin laaksoon, joka on Sirpaleportin edustalla, ja julista siellä sanat, jotka minä sinulle puhun. Ja sano: Kuulkaa Herran sana, te Juudan kuninkaat ja Jerusalemin asukkaat: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala:
”Katso, minä annan sellaisen onnettomuuden kohdata tätä paikkaa, että jokaisen korvat soivat, joka sen kuulee, sentähden että he ovat hyljänneet minut ja muuttaneet vieraaksi tämän paikan, ovat polttaneet siinä uhreja muille jumalille, joita he eivät tunteneet, eivät he eivätkä heidän isänsä eivätkä Juudan kuninkaat, ja täyttäneet tämän paikan viattomain verellä, ovat rakentaneet uhrikukkuloita Baalille ja polttaneet tulessa lapsiansa polttouhreiksi Baalille, mitä minä en ole käskenyt enkä puhunut ja mikä ei ole minun mieleeni tullut.” – Jer. 19:1–5.
12. Mitä Jeremia sanoi Hinnominlaaksossa olevasta Toofetista särjettyään ruukun palasiksi?
12 Mikä olisi ”onnettomuus”, josta kuuleminen saisi korvat soimaan? ”Paikka”, joka oli pyhitetty väärille jumalille, oli määrä saastuttaa siellä tapahtuvalla epäjumalanpalvojien ’murhaamisella’. (Jer. 19:6) Kun Jeremia oli julistanut tämän, hän löi ruukun maahan palasiksi maallikko- ja pappisvanhimpien katsellessa ja sanoi:
”Näin sanoo Herra Sebaot: Niin minä särjen tämän kansan ja tämän kaupungin, kuin särjetään savenvalajan astia, ettei sitä enää eheäksi saa. Ja Toofetiin haudataan, kun ei ole muualla tilaa, minne haudata.” – Jer. 19:10, 11.
13. Mitä Jeremia sen jälkeen julisti Jerusalemin temppelin esipihassa?
13 Kun tämä dramaattinen teko oli tehty vanhinten edessä, oli sopivaa julistaa sama sanoma Jerusalemin asukkaille. Niinpä Jeremia jätti särkyneen ruukun palaset lähelle Sirpaleporttia ja meni kaupungin halki pohjoiseen temppelin esipihalle. Sitten hän sanoi kaikkien kuullen:
”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä tuotan tämän kaupungin ylitse ja kaikkien sen alaisten [esi-]kaupunkien ylitse kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen sitä uhannut, koska ne ovat olleet niskureita eivätkä ole kuulleet minun sanojani.” – Jer. 19:14, 15.
USKONNOLLINEN VAINO JA SEN VASTAISKU
14. Miten Pashur kohteli Jeremiaa ja miksi?
14 Vanhimmat, jotka olivat nähneet Jeremian rikkovan ruukun Hinnominlaaksossa ja jotka olivat kuulleet hänen tuomiosanansa, eivät katsoneet olevansa valtuutettuja tekemään hänelle mitään. Mutta temppelin ylivalvoja, nimittäin Pashur, pappi Immerin poika, tunsi olevansa valtuutettu toimimaan. Jeremia ei vahvistanut hänen profetoimaansa väärää tietoa. Suuttuneena Pashur löi häntä kasvoihin ja pani hänet julkisesti jalkapuuhun temppelin pohjoismuurissa olevaan Benjaminin porttiin. Mitä isänmaallisuutta! ovat monet tarkkailijat saattaneet ajatella, sillä Pashur oli egyptiläisystävällinen ja uskoi Egyptin sotilaallisen avun estävän Jeremian kautta esitettyä Jehovan sanaa tuottamasta tuhoa Juudan valtakunnalle babylonialaisten välityksellä. Mutta Pashurin isänmaallisuus ei ansainnut kiitosta Jehovalta. Hän taisteli Jumalaa vastaan!
15. Mihin muotoon Jehova muutti Pashurin nimen, ja mikä profeetallinen merkitys sillä oli?
15 Seuraavana päivänä, kun Pashur vapautti Jeremian, Jehovalla oli sanoma Pashurille. Hänen nimensä on kahden heprealaisen sanan Paš ja Hur yhdistelmä. Näiden sanojen ymmärretään yhdessä merkitsevän ’sitä mikä jää jäljelle yltympäri’. Niinpä Jehova Pashur-nimen merkityksen huomioon ottaen henkeytti Jeremian muuttamaan nimen:
”Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib [kauhu yltympäri]. Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla. Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut.” – Jer. 20:3–6.
16. Millä tavalla Pashur johti toisia, ja mikä vastaa sitä nykyään?
16 Näistä Jehovan sanoista käy ilmi, että Pashur oli valinnut itselleen ”kuoleman tien”. Väärän profetoimisensa välityksellä hän oli johtanut myös uskonnolliset ystävänsä samalle tielle. Vastaavasti kristikunnassa nykyään johdetaan sadat miljoonat kirkossakävijät tuolle ”kuoleman tielle”. Mutta se ei ole Jeremia-luokan syy.
17. Miten Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa vuonna 1919 esitetty julkinen ilmaus ylitti sen, että Jeremia murskasi ruukun Hinnominlaaksossa?
17 Jeremia valaisi dramaattisesti Jehovan ennustusta murskaamalla saviruukun Hinnominlaaksossa. Jeremia-luokka on paljon sitä suuremmilla julkisilla ilmauksilla ilmoittanut kristikunnalle sen lähestyvästä tuomiosta. Ajatelkaamme esimerkiksi Cedar Pointissa Ohiossa Yhdysvalloissa syyskuussa vuonna 1919 pidettyä konventtia. Kymmenentuhannen hengen kuulijakunnan edessä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseuran presidentti piti siellä puheen, jossa hän osoitti, että papiston ehdotetulle Kansainliitolle silloin antama siunaus osoittautuisi hedelmättömäksi. Tämä maailman rauhan ja turvallisuuden kansainvälinen järjestö ei menestyisi. Se totisesti osoittautui pettymykseksi kristikunnalle vuonna 1939, kun Saksan diktaattori Adolf Hitler syöksi kristikunnan toiseen maailmansotaan.
18. Minkä toisen ilmauksen Jeremia-luokka antoi vuonna 1933?
18 Tarkastelkaamme toisena esimerkkinä vuotta 1933. Tämä vuosi julistettiin pyhäksi vuodeksi, koska silloin tuli kuluneeksi 1 900 vuotta Jeesuksen Kristuksen uhrikuolemasta. Kun paavi ilmoitti pyhän vuoden vietosta, luvattiin siunauksia varsinkin kristikunnan ja myös koko maailman rauhalle ja menestymiselle huolimatta siitä, että Hitleristä tuli Saksan tasavallan diktaattori. Mutta Jeremia-luokka asettui rohkeasti vastustamaan sellaisia paavin lupauksia. Sunnuntaina 23. huhtikuuta Vartiotorni-seuran presidentti piti tunnin esitelmän aiheesta ”Pyhän vuoden vaikutus rauhaan ja menestykseen”, ja se lähetettiin radioasemien ketjun välityksellä New Yorkin kaupungissa sijainneen WBBR-radioaseman lähettäessä ohjelman. Tämä sanoma, joka pani korvat soimaan, tehtiin maailmanlaajuisesti tunnetuksi, kun se julkaistiin joka toinen viikko ilmestyvän lehden Kultainen Aika toukokuun 10. päivän numerossa 1933 (suomeksi lyhennettynä Kultaisen Ajan joulukuun numerossa 1933). Kristikunnan papisto kohotti heti äänekkäitä vastalauseita ja turvautui poliittiseen painostukseen ja vainosi Jeremia-luokkaa. Mutta se ei turvannut maailman rauhaa ja menestystä sen enempää kuin seuraavatkaan pyhät vuodet vuosina 1950 ja 1975. Kristikunnan edessä on edelleen tuho tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”.
19. Miten Pashurin nimen muutos ja siihen liittyvä tuomioennustus saavat vastineensa kristikunnan papistossa nykyään?
19 Näin ollen sillä, että temppelin ylivalvoja Pashur löi Jeremiaa kasvoihin, on ollut nykyinen vastineensa tällä 20. vuosisadalla. Tämän vanhan ajan isänmaallisen uskonnollisen johtajan tavoin kristikunnan papisto on julkisesti häväissyt Jeremia-luokkaa. Miksi? Saattaakseen siihen kuuluvat julkisesti häpeään ja estääkseen Jehovan tarkoituksen julistamisen ulkokultaista nimikristillisyyttä vastaan ja kaikkea väärää uskontoa ja sen poliittisia suosijoita ja kannattajia vastaan. Tällaisesta käyttäytymisestä ei ollut hyvää lopputulosta Pashurille entisaikana eikä kristikunnan papistollekaan. Jehova muutti Pashurin nimen Maagor-Missabibiksi, joka merkitsee ’kauhu yltympäri’. Sellainen ”kauhu” liittyi hirvittävään tuhoon vuonna 607 eaa. Myös Pashur tuomittiin kuolemaan vankina Babylonissa. Pashurin nykyisinä jäljittelijöinä tämä pappisluokka paljastettiin ja tuomittiin ikuiseen tuhoon.
20. Miten kristikunnan papisto vuonna 1951 paljastettiin tuomituksi luokaksi?
20 Kristittyjä on askarruttanut aina ensimmäiseltä vuosisadalta saakka, mikä on apostoli Paavalin mainitsema ”kadotuksen lapsi” eli ”tuhon poika”. Mutta Jehovan määräaikana tämä ”laittomuuden salaisuus” oli paljastuva. (2. Tess. 2:3, 7, Kirkkoraamattu, UM) Niinpä Jeremia-luokka julkaisi vuonna 1951 (suomeksi 1953) kirjan Mitä uskonto on tehnyt ihmiskunnalle? Kirja julkaistiin tuona vuonna Jehovan todistajain kansainvälisessä konventissa Lontoossa. Sen 25. luku käsitteli aihetta ”Punainen uskonto ja ’laittomuuden ihminen’”. Sivuilla 320 ja 321 sanotaan ’pois lankeamisesta’ eli ”luopumuksesta”:
Kristittyjen johtajien lankeaminen pois tosi kristillisyydestä ja ”laittomuuden ihmisellä” kuvatun luokan muodostaminen alkoi siis kohta kahdentoista apostolin kuoltua. Kun apostolit olivat siten pois tieltä, niin tuo monista koostunut laiton ihminen tuli näkyville ja noudatti itseään korottavaa, laitonta menettelytapaa. Se asettui luopiopapistona valvomaan kristityiksi tunnustautuvien uskonnollisia etuja. Pappien sana oli voimallisempi kuin kirjoitettu Jumalan Sana. Papit asettivat ihmisten perimätiedot ja käskyt Jumalan lakien yläpuolelle ja tekivät nämä mitättömiksi. Omaksuen sellaisia arvonimiä kuin ”rovasti”, ”piispa”, ”arkkipiispa”, ”jumalallinen”, jopa ”Jumalan sijainen” – paavilla – he korottivat itsensä temppeleissään, katedraaleissaan ja kirkkorakennuksissaan kunnioituksen kohteiksi anastaen Jehova Jumalalle ja hänen Pojalleen Jeesukselle Kristukselle kuuluvan kunnioituksen ja pelon. He väittivät olevansa Jumalan lapsia, mutta tekivät itsestään jumalia eli hengellisesti mahtavia seurakuntalaisilleen ja laumoilleen.
21. Kun kristikunnan ”tuhon poika” häviää, niin mikä häviää sen mukana ja missä nimikristittyjä kohtaavassa tilanteessa?
21 Kirja, josta edellä lainattiin, osoitti rohkeasti, että luopioksi tullut ”laittomuuden ihmisen” luokka kokee ennustetun tuhon lähestyvässä ”suuressa ahdistuksessa” kaikkien muiden babylonilaisten väärien uskontojen kanssa. Kun kristikunnan ”laittomuuden ihminen”, ”tuhon poika”, häviää, tulee myös kristikunta itse häviämään. Kun uskonnollinen herkkätunteisuus silloin kokee järkytyksen, on nimikristittyjen samoin kuin kaikkien muidenkin epäraamatullisiin uskontoihin kuuluvien keskuudessa ”kauhua yltympäri”. – 2. Tess. 2:8–12; ks. myös kirjasta ”Suuri Babylon on kukistunut!” – Jumalan valtakunta hallitsee! (julk. engl. 1963, suom. 1972) lukua 6, joka selittää Ilmestyskirjan 17. lukua.
PAKENEMINEN JUMALAN TELOITUSVOIMIEN PUOLELLE
22. Miten me voimme välttyä tuholta kristikunnan ”tuhon pojan” mukana, kuten valaistiin Jeremian aikana?
22 Kristikunnan tie on ”kuoleman tie”. Älkäämme kulkeko sitä pitemmälle. Aika sallii vielä yksilöiden välttyä teloitetuksi tulemiselta sen ”tuhon pojan” kanssa. Tarkastelkaamme Jeremiaa valaisevana esimerkkinä. Vaikka hän oli kuningas Sidkian vartioston pihassa vankina, kun nälkä, rutto ja sota vaati veronsa hänen ympärillään, niin hän säilyi elossa Jerusalemin tuhossa eikä joutunut Babyloniin pakkosiirtolaisuuteen. Ne, jotka pelkäsivät Jehovaa ja olivat Jeremian ystäviä, säilyivät elossa hänen kanssaan. Nykyään myös meillä on tilaisuus säilyä elossa.
23. Miksi siis silloin ei ollut mitään perustaa kuningas Sidkian saada suotuisaa sanomaa Jehovalta Jeremian välityksellä?
23 Vuonna 609 eaa. babylonialaiset hyökkääjät lähestyivät Jerusalemia. (Jer. 21:13) Tietoisena siitä, mitä oli tulossa, kuningas Sidkia lähetti Jeremian luo pari tiedustelijaa saadakseen mahdollisesti jonkin suotuisan sanoman Jehovalta. Mutta mitä syytä kuningas Sidkialla oli odottaa mitään suotuisaa sanaa Jeremian kautta? Jerusalemissa ja kautta Juudan valtakunnan vallitsi tilanne, johon Jehova kiinnitti huomion: Hänen Israelin kanssa tekemäänsä liittoa rikottiin, palvottiin muita jumalia, annettiin epäoikeudenmukaisia tuomioita, petturit ryöstivät avuttomilta ihmisiltä, leskiä ja orpoja käytettiin hyväksi, työntekijöiltä riistettiin heille kuuluva palkka, vuodatettiin viatonta verta ja esiintyi valheellista profetoimista. (Jer. 21:12; 22:3, 13–16; 23:14, 16) Jeremian oli välttämätöntä rohkaistua ja julistaa pelkäämättä Jehovan muuttumatonta sanomaa onnettomuudesta Jumalan liiton rikkojille. – Jer. 21:1–7; 1:7, 8, 17.
24. Miten meillä on Jeremiassa hyvä esimerkki Jehovan sanoman julistamisesta kristikunnalle nykyään?
24 Kuinka hyvän esimerkin Jeremia antoikaan nykyisille Jehovan todistajille! Kautta kristikunnan tilanne on nykyään huono uskonnollisesti, moraalisesti, yhteiskunnallisesti ja oikeudenkäytön suhteen eikä tilanteen paranemisesta ole mitään toivoa. Jehova ei ole nykyään kaunistellut sanojaan lausuessaan tuomiopäätöksensä kristikuntaa vastaan, niin kuin ei tapahtunut Jeremiankaan aikana. Hän on antanut Jeremia-luokalleen tehtäväksi julistaa vastaavanlaista suorasukaista sanomaa onnettomuudesta muinaisen Jerusalemin ja Juudan nykyiselle vastineelle. Säälimättä ja horjumatta Jeremia-luokkaan kuuluvien täytyy pitää kiinni kaikesta, mitä Hän käskee heidän tehdä sanassaan.
25. Mihin kaikki maailman kansat ovat nyt marssilla, ja miten kirja Vapautus! vuodelta 1926 selitti, mitä siellä tapahtuu?
25 Kaikki kansat, kristikuntaan kuuluvat mukaan luettuina, ovat marssilla Har-Magedoniin. Tämä nimi ei tarkoita pelkästään työn ja pääoman välistä valtataistelua, joka johtaisi täydelliseen anarkiaan kautta maailman. Se ei ole ihmisten välinen sota, vaan jotakin paljon vakavampaa ja tuhoisampaa. Vuonna 1926 tätä seikkaa alettiin tehdä selväksi. Kirjassa Vapautus!, joka päästettiin julkisuuteen englanninkielisenä Kansainvälisen Raamatuntutkijain Seuran yleiskonventissa Lontoossa toukokuussa vuonna 1926, sanottiin:
Pyhät eivät sekaannu itse taisteluun. Tämä on Jumalan Kaikkivaltiaan taistelu; ja taistelua johtaa hänen rakas Poikansa, se Pappi, josta Melkisedek oli esikuva. Kauan sitten Jehovan profeetta kertoi tästä hetkestä: ”Herra sinun oikealla kädelläsi on musertava kuninkaita vihansa päivänä. Hän on tuomitseva pakanain keskellä; täynnä on maa kaatuneiden ruumiita. Hän haavoittaa monien maiden pään.” (Psalmi 110:5, 6) Hän taistelee myöskin ihmisten pelastukseksi, jotta heidät vapautettaisiin sortajasta; ja hän taistelee Jumalan voideltujen puolesta, jotta he saisivat puolustusta todistaessaan uskollisesti Jehovan nimestä. . . .
Siten on Saatanan valtakunta lakaistu pois maan päältä unholaan. Jehova Jumalan nimi on tehty kunnioitetuksi. Mutta kaikki ihmissanat tämän suuren ja kauhean Herran päivän kuvaamisen yrittämiseksi ovat köyhiä. – S. 281, 282.
Älköön kukaan pettäkö itseään ajattelemalla, että Harmagedonin taistelu olisi pelkästään taistelu ihmisten välillä, tai että se olisi vain kuvaus. Raamattu tekee sen selväksi, että se on todellinen. Se on Jumalan Kaikkivaltiaan taistelu, jossa hän puhdistaa maan siitä pahasta järjestelmästä, jota Saatana on käyttänyt sokaistakseen ihmisiä näinä vuosisatoina. – S. 283, 284; ks. myös sivulta 263 2. kappaletta.
26. Mitä Jeremia-luokka ei nykyään tee vain miellyttääkseen maailmallisia hallitsijoita, niin kuin ei Jeremiakaan tehnyt?
26 Tämä ”Harmagedonin taistelu” saattaa päätökseen ”suuren ahdistuksen”, jossa väärän uskonnon maailmanmahti, johon kristikunta kuuluu, pyyhkäistään pois olemassaolosta. (Ilm. 16:13–16; 17:1–18, KR) Jeremia-luokka ei voi vähätellä tätä tosiasiaa vain miellyttääkseen Sidkian kaltaisia kristikunnan poliittisia hallitusmiehiä tai edes koko maailman hallitusmiehiä. Sen täytyy mennä äärimmäiselle rajalle niin kuin Jeremiakin kuningas Sidkian suhteen totellessaan Jehovalta saamaansa käskyä.
27. Mitkä teloitusvoimat ihmiset kohtaavat Har-Magedonissa käytävässä sodassa?
27 Har-Magedonin ”suuren päivän sodassa” tämän asiainjärjestelmän hallitsijoitten täytyy tehdä tili Kaikkivaltiaan Jumalan kanssa eikä vain toisten ihmisten kanssa. Ihmisten, jotka isänmaallisesti kannattavat tämän asiainjärjestelmän poliittisia johtajia, täytyy kohdata Jehovan käskyvallassa olevat teloitusvoimat. Jeremian aikana teloitusvoimat muodostuivat kuningas Nebukadnessarin johdossa olevista Babylonian sotajoukoista. Tulevassa Har-Magedonin sodassa ne ovat Jehovan pyhiä enkeleitä, joita hänen Poikansa Jeesus Kristus johtaa. – Ilm. 16:12; 19:11–21.
28, 29. Mikä valinta meidän tavallisten ihmisten pitäisi tehdä ottamalla vaarin Jeremian 21:8–10:ssä olevista Jehovan sanoista?
28 Kristikunnan hallitusmiehet ovat jäljitelleet Jerusalemin kuningasta Sidkiaa ja ovat kieltäytyneet tekemästä parannusta ja etsimästä sovitusta Jumalan kanssa. Mitä meidän tavallisten ihmisten sitten pitäisi tehdä maailman tuhon lähestyessä? (Jer. 21:11, 12; 22:3–5) Meidän pitäisi yksilöinä ryhtyä toimintaan. Meidän pitäisi henkilökohtaisesti valita ”elämän lie”. Meidän jokaisen on otettava vaari Jeremian kautta lausutuista Jumalan sanoista:
29 ”Ja sano tälle kansalle: Näin sanoo Herra: Katso, minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien. Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka lähtee ulos ja menee kaldealaisten puolelle, jotka teitä piirittävät, se saa elää ja pitää henkensä saaliinansa. Sillä minä olen kääntänyt kasvoni tätä kaupunkia vastaan, sen onnettomuudeksi eikä onneksi, sanoo Herra; Baabelin kuninkaan käsiin se annetaan, ja hän polttaa sen tulella.” – Jer. 21:8–10.
30. Miksi juutalaisen ’meneminen kaldealaisten puolelle’ silloin ei ollut epäisänmaallista eikä petturuutta?
30 Juutalaisen ’meneminen kaldealaisten puolelle’, jotka piirittivät Juudan valtakuntaa, ei ollut epäisänmaallista eikä petturuutta. Se oli tottelevaisuutta Jehova Jumalaa, Israelin näkymätöntä taivaallista kuningasta, kohtaan. Tämä oli ”elämän tie”, kun taas ”kuoleman tie” oli isänmaallisten juutalaisten valitsema tottelematon menettely.
31. Keiden ensimmäisellä vuosisadalla eläneitten tilanteen kaltainen tilanne silloin oli?
31 Tilanne oli samanlainen kuin kristillisyyteen kääntyneitten juutalaisten kohdalla ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Jeesus Kristus ennusti jälleenrakennetun Jerusalemin kaupungin kokevan tuhon Rooman sotajoukkojen käsissä, joita hän sanoi ”autioittavaksi iljetykseksi”. – Matt. 24:15.
32. Mitä neuvoja Jeesus siksi antoi antautuneille seuraajilleen?
32 Niinpä Jeesus opetti antautuneita seuraajiaan: ”Sitten tulee loppu. Sen tähden kun näette autioittavan iljetyksen, josta on puhuttu profeetta Danielin välityksellä, seisovan pyhässä paikassa (lukija käyttäköön havaintokykyään), silloin ruvetkoot Juudeassa olevat pakenemaan vuorille. Älköön katolla oleva mies tulko alas ottamaan tavaroita talostaan, älköönkä pellolla oleva mies palatko taloon noutamaan päällysvaippaansa . . . sillä silloin tulee olemaan suuri ahdistus, jollaista ei ole sattunut maailman alusta tähän asti, ei, eikä enää satu. Ellei näet noita päiviä lyhennettäisi, ei mikään liha pelastuisi, mutta valittujen vuoksi nuo päivät lyhennetään.” – Matt. 24:14–22.
33. Mikä oli seurauksena Jeesuksen neuvon noudattamisesta ja sen hylkäämisestä vuosien 66 ja 70 välisenä aikana?
33 Uskovat kristityiksi tulleet juutalaiset noudattivat tätä Herraltaan saamaansa neuvoa. Kun Rooman legioonat perääntyivät epäonnistuttuaan hyökkäyksessään Jerusalemia ja sen temppeliä vastaan vuonna 66, vaaraan joutuneet kristityt hylkäsivät koko Juudean provinssin. He eivät olleet juutalaisten asian pettäjiä. He olivat tottelevaisia Johtajalleen Jeesukselle Kristukselle, ja siksi heidän valitsemansa menettely oli ”elämän tie”. Isänmaalliset juutalaiset valitsivat ”kuoleman tien”, ja 1 100 000 heistä tuhoutui, kun Rooman legioonat kenraali Tituksen johdolla tuhosivat Jerusalemin vuonna 70.
34. Mihin ne, jotka rakastavat elämää uudessa järjestyksessä, pakenevat viivyttelemättä?
34 Mitä me aiomme tehdä nyt, kun edessämme ovat tällaiset historialliset esimerkit? Me elämme aikaa, jota Kristuksen opetuslapset kutsuivat ”asiainjärjestelmän päättymiseksi”. ”Tämän sukupolven” edessä on nyt maailmaa kohtaava vertaansa vailla oleva ”suuri ahdistus”, joka esikuvattiin Jerusalemin tuholla. Nyt on valittava ”elämän tie” tai ”kuoleman tie”. Jeremia-luokka on valinnut ”elämän tien”. Tämä luokka osoittaa, että muut voivat menetellä samoin. Enempää viivyttelemättä kaikki, jotka rakastavat ikuista elämää vanhurskaassa uudessa järjestyksessä, käyttävät hyväkseen Jumalan antamaa tilaisuutta valita ”elämän tie”. He pakenevat Jehovan teloitusvoimien puolelle. – Matt. 24:3, 34.
[Kuva s. 20]
WBBR, Staten Island, N.Y.