Vapauden löytäminen Jehovan näkyvän järjestön yhteydestä

”Minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää.” – Jer. 23:4.

 1, 2. Mikä on Jehovan päätös ihmisen suhteen maan päällä?

MITEN paljon lahjaksi saamasi maailmanympärimatka hyödyttäisi sinua, jos olisit vuoteenoma? Miten paljon voisit nauttia viimeistä mallia olevista väritelevisiolaitteista, jos olisit menettänyt näkösi? Miten suuriarvoinen olisi sinulle sitten Jumalalta saamasi iankaikkisen maanpäällisen elämän lahja, jos tämän maailman nykyinen onneton, pelottava tila jatkuisi?

² Jumalan päätös vapauttaa ihminen iankaikkiseen elämään maan päällä on selvästi esitetty Psalmeissa: ”Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.” (Ps. 37:29) Profeetta Jesaja vahvisti tämän lupauksen Jumalalta tulleeksi viittaamalla Jehovaan sanoilla: ”Hän on Jumala – joka on valmistanut maan ja tehnyt sen; hän on sen vahvistanut, ei hän sitä autioksi luonut, asuttavaksi hän sen valmisti.” (Jes. 45:18) Hämmästyttääkö sinua, että Jumala on tarkoittanut ihmisen elämään maan päällä ikuisesti? Sen ei pitäisi, jos tunnet ”Herran rukouksen”, koska sinähän pyydät sitä yhä uudelleen rukoillessasi: ”Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.” – Matt. 6:10.

 3. Miten Jehova tekee elämän siedettävämmäksi?

³ Mutta mitä on sanottava niistä onnettomista, pelottavista maanpäällisistä olosuhteista, jotka tekisivät loputtoman elämän niin ongelmalliseksi? Rukoilethan vapautusta niistäkin sanoessasi: ”Tulkoon sinun valtakuntasi.” Kuinka niin? Koska, kuten profeetta Daniel ennusti, ”niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti ja jonka valtaa ei toiselle kansalle anneta. Se on musertava kaikki ne muut valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti.” (Dan. 2:44) Tämän iankaikkisen valtakunnan suurenmoinen Kuningas paljasti kauan sitten apostolilleen Johannekselle, mitä on tapahtuva sen jälkeen: ”Katso, Jumalan maja ihmisten keskellä! Ja hän on asuva heidän keskellänsä, ja he ovat hänen kansansa, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa; ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” – Ilm. 21:3, 4.

JÄRJESTYS ON SÄÄNTÖNÄ KAIKKEUDESSA

 4. a) Mitä Jer. 23:4 ja Jes. 32:1 paljastavat Jumalan valtakunnasta? b) Milloin vanhurskauden toteuttaminen Jumalan valtakunnan kautta alkaa Jes. 32:2:n mukaan?

⁴ Eivätkö nämä Jumalan lupaukset anna lujaa todellisuuspohjaa hänen valtakunnalleen? Ne merkitsevät sitä, että Jumala tekee Kristuksen alaisen valtakuntansa yhtä todelliseksi hallitustoimiltaan kuin nykyiset ihmisten hallitukset. Jumalan lupaukset merkitsevät myös, että täytyy varautua hallitsemaan tätä valtakuntaa ja huolehtimaan siitä, että sen lait pannaan asianmukaisesti voimaan. Profeetta Jeremia ennusti tämän Jehovan päätöksenä sanoen: ”Minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää.” (Jer. 23:4) Jesaja todisti tämän järjestelyn edut: ”Katso, kuningas on hallitseva vanhurskaudessa, ja valtiaat vallitsevat oikeuden mukaan.” (Jes. 32:1) Mutta tämä Jesajan ennustus paljastaa vielä muutakin, nimittäin sen, että tämä Jumalan vanhurskauden toteuttaminen alkaa jo ennen kuin Jumala poistaa tämän asiainjärjestelmän hallitukset. Ennustus nimittäin jatkaa: ”Silloin on jokainen heistä oleva turvana tuulelta ja suojana rankkasateelta, oleva kuin vesipurot kuivassa maassa, kuin korkean kallion varjo nääntyvässä maassa.” (Jes. 32:2) Kaikki tämä painottaa hyvin suoritettua ihmisten järjestelyä, suunniteltua yhteisponnistusta jonkin aikeen toteuttamiseksi. Se merkitsee järjestöä.

 5. Miksi jotkut ovat järjestöä vastaan, mutta millä tavalla sellainen järkeily on lyhytnäköistä?

⁵ Joidenkuiden mielestä sopeutuminen järjestön sääntöihin eli määräyksiin tukahduttaa yksilöllisyyden. Toiset samoin ajattelevat sanovat, että Jumala toimii heidän kanssaan henkilökohtaisesti ohjaten kutakin ymmärtämään Raamattua. Mutta Jumalan hengelliset lait ovat yhtä välttämättömät hyvinvoinnillemme kuin luonnon laitkin, ja kuka individualisti kieltäytyisi mukautumasta esimerkiksi syömistä ja juomista koskevaan Jumalan lakiin yksilöllisyytensä menetyksen pelosta? Ihmiset voivat ryhtyä nälkälakkoihin vastalauseeksi yhteiskunnallisille tai poliittisille väärinkäytöksille, mutta he eivät pääse ruoan tarpeesta. Sitä paitsi nämä fyysiset tarpeet ja niitä hallitsevat lait ovat yhteisiä kaikille ihmisille. Me emme ole vapaita valitsemaan henkilökohtaisten mielijohteittemme mukaan.

 6. Miksi tarvitaan ihmisten teokraattista järjestöä, ja mikä tähdentää tätä tosiasiaa?

⁶ Onko sitten järkevää uskoa, etteivät hengelliset lait sovellu yhtä yhdenmukaisesti kaikkiin? Todellisuudessa on vielä tärkeämpää, että Jumalan elollisilla, älyllisillä luomuksilla on laki, järjestys ja järjestö, kuin että ne ovat elottomilla, sieluttomilla luontokappaleilla. Kasvit kasvavat ja tähdet kiertävät radallaan vailla valintavapautta. Jumalan luonnonlait hallitsevat niitä, eivätkä ne voi vastustaa. Seuraus on, että tällaisten taivaankappaleitten maailmankaikkeus on kauttaaltaan järjestyksellinen ja sopusointuinen. Mutta ihmisellä on valintavapaus, ja hän voi, jos haluaa, käyttää toimintavapauttaan arvostelukyvyttömällä tavalla. Jos kaikki ihmiset kuitenkin tekisivät siten, niin seurauksena olisi vain sekasortoinen tila. Näin ollen sanonta, että me emme tarvitse järjestöä tai että Jumala ohjaa jokaista yksilöä toisista riippumattomana, merkitsee kaikkeuden sisäisen keskinäisen järjestyksen ja sen yhteisen varauksen kieltämistä, minkä Jehova on tehnyt ruumiillisten tarpeittemme ylläpidoksi. Todellakin sen, että meillä on vapaa tahto, pitäisi tähdentää meille sellaisen järjestön, teokraattisen järjestön, tarvetta, jota Jumala hallitsee ylhäältä alas.

RAAMATTU ON JÄRJESTÖKIRJA

 7. Mikä osoittaa Jehovan toimineen Israelin kansan kanssa pitäen sitä teokraattisena järjestönä?

⁷ Raamattu itse on järjestökirja. Jumalan omalla sormella kirjoitetut ensimmäiset sanat, kymmenet käskyt, olivat tarkoitetut muodostamaan perustan kansallishallituksen teokraattiselle hoitamiselle. Jaakobin eli Israelin jälkeläiset olivat sen alaisuudessa valittuna kansana, ja Mooses oli välimiehenä. (2. Moos. 19:3–8; 31:18) Israelin lapset olivat olleet orjina Egyptissä. Mooses oli jo vapauttanut itsensä Egyptin ikeestä pakenemalla Midianiin, missä hän oli asunut 40 vuotta. Mutta Jehova käski häntä palaamaan Egyptiin edustamaan israelilaisia yhtenä yhtyneenä kansakuntana. Jehova ryhtyi sitten toimiin huolehtiakseen yhteisesti heistä kaikista, ja jokaisen, joka halusi hyötyä tästä huolenpidosta, oli toimittava sen mukaan aivan samalla tavalla. Kaikkien täytyi mukautua erään eläimen, yksivuotiaan uroslampaan tai -vuohen valitsemiseen ja vihmoa sen verta talojensa ovenpieliin. Sitten heidän piti perhekunnittain paahtaa ja syödä sen liha ja lähteä Egyptistä puolen yön tienoissa yhtenä järjestyksellisenä joukkona totellen yhteisiä ohjeita ja saaden yhteisen vapautuksen. (2. Moos. 12:1–13, 21–39) Kun Jehova vei heidät kaikki Siinain vuoren luo erämaahan, hän antoi heille lakinsa järjestäen heidät teokraattiseksi kansaksi.

 8. Miten Heprealaisista kirjoituksista tuli kristittyjen ohjekirja?

⁸ Koko laki eli toora, jonka Jehova henkeytti Mooseksen kirjoittamaan, oli tätä Israelin teokraattista järjestöä varten. Samoin olivat kaikki muutkin kirjat, jotka nyt käsittävät Heprealaiset kirjoitukset eli ”Vanhan testamentin”, kuten jotkut kutsuvat niitä. Mutta yli 1 500 vuotta myöhemmin Paavali, joka itse oli israelilainen ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, kirjoitti näistä kirjoista, jotka muodostavat 3/4 Raamatustamme: ”Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.” (Room. 15:4) Paavali tarkoitti tällä sitä, että Raamatusta, joka oli ollut Israelin teokraattisen järjestön ohjekirja, oli nyt tullut kristillisen seurakunnan järjestön ohjekirja.

 9. Miten voidaan sanoa, että Raamattu on järjestökirja kristilliselle seurakunnalle?

⁹ Kun Jumalan sanan kirjojen kaanon laajeni ja Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset lisättiin täydentämään Raamattu, niin jokainen kirja kirjoitettiin suoraan kristilliselle seurakunnalle tai kristillisen seurakunnan jollekulle jäsenelle sen hyväksi. Raamattu on näin ollen järjestökirja ja kuuluu kristilliselle seurakunnalle järjestönä eikä yksilöille, miten vilpittömästi he saattanevatkin uskoa voivansa selittää Raamattua. Tästä syystä Raamattua ei voida oikein ymmärtää muistamatta Jehovan näkyvää järjestöä.

KRISTILLINEN SEURAKUNTA JÄRJESTÖNÄ

10. Milloin ja miten kristillinen seurakunta alkoi?

¹⁰ Jeesus ei aloittanut kristillistä seurakuntaa ollessaan vielä maan päällä. Hän valitsi silloin kumminkin kaksitoista apostolia, joskin Juudas, joka petti hänet, korvattiin toisella seuraajalla Jeesuksen kohottua Isänsä luo taivaaseen. Nämä ”Karitsan apostolit” alkoivat palvella seurakunnan peruskivinä ja pylväinä, kun se järjestettiin. (Ilm. 21:14) Tämä tapahtui helluntaipäivänä vuonna 33, jolloin ensimmäinen kristillinen seurakunta järjestettiin Jerusalemissa. 120 Jeesuksen opetuslasta oli kokoontunut yhteen yksimielisinä ja yhdessä tarkoituksessa, kun Jehovan henki vuodatettiin heihin, eikä kristillinen seurakunta kadottanut koskaan tätä ajatuksen ykseyttä niin kauan kuin apostolit olivat elossa. – Apt. 1:12–15; 2:1–4.

11, 12. a) Mikä väärä käsitys joillakuilla on kristillisestä seurakunnasta? b) Miten Paavali ja Pietari osoittavat, että seurakunnan täytyy olla yksi joukko?

¹¹ Vaikka kristillisen seurakunnan muodostavat ovatkin erillisiä persoonina ja ryhminä, jotka kokoontuvat kristillisinä seurakuntina, niin he ovat silti yhtä yhteenliittynyttä joukkoa niin kuin Israelkin oli yksi esikuvallinen teokraattinen kansa. Paavali sanoi: ”Yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef. 4:3–6; Gal. 6:16: ks. myös 1. Piet. 2:5.) On kuitenkin mahdotonta saada tätä kuvausta sopusointuun sen kuvan kanssa, minkä jotkut esittävät, että Kristuksen kirkko koostuisi yksityisistä jäsenistä, jotka ovat hajaantuneina kaikkiin kristikunnan ristiriitaisiin lahkoihin, kaikkien selittäessä Raamattua oman ajattelutapansa mukaan. Miten he tuollaisessa toisistaan riippumattomassa tilassa voisivat toteuttaa minkäänlaista tarkoitusta ’pyhänä papistona’?

¹² Miten edelleen nämä seurakunnan jäsenet voisivat edellä lainatun Jes. 32:1, 2:n ennustuksen mukaisesti olla ”turvana tuulelta” ja suojella niitä, joita he opettavat, väärän opin tuulilta, jolleivät he ole yhteen liittyneitä Jumalan totuudessa? Paavali oli tällaista toisistaan riippumatonta, erillistä järjestystä vastaan, koska hän neuvoi Korinton seurakuntaa: ”Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus. Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne. Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: ’Minä olen Paavalin puolta’, toinen: ’Minä Apolloksen’, joku taas: ’Minä Keefaan’, joku vielä: ’Minä Kristuksen’. Onko Kristus jaettu?” – 1. Kor. 1:10–13.

13. Millainen on kristikunnan tila, ja keitä Jehova pitää vastuullisina?

¹³ Mutta millainen on tilanne nykyään? Kristillinen seurakunta on kokenut yhdeksänätoista vuosisatana ensimmäisen vuosisadan näkyvän teokraattisen järjestön jälkeen vakavia muutoksia ja pirstoutumia. Jumalan lauma on hajaantunut, ja nyt on kaikkialla kristikunnassa olemassa satoja samankaltaisia lahkoja, joista Paavali varoitti Korinton seurakuntaa. Onko tämä edistänyt kristillisen seurakunnan teokraattista järjestystä ja veljeyttä? Päinvastoin, kristikunnan uskonnollinen hajaannustila on johtanut väkivaltaisiin uskonsotiin ja vainoon. Esimerkiksi ja profeetalliseksi näytteeksi näistä kristikunnan moitittavista johtajista Jeremia puhui Israelin luopiopapeille Jehovan ohjauksesta: ”Voi paimenia, jotka hukuttavat ja hajottavat minun laitumeni lampaat, sanoo Herra. Sentähden näin sanoo Herra, Israelin Jumala, paimenista, jotka kaitsevat minun kansaani: Te olette hajottaneet minun lampaani ja karkoittaneet ne pois ettekä ole pitäneet niistä huolta.” (Jer. 23:1, 2, 11, 12) Jehova ei anna sellaisten väärien paimenten jäädä rankaisematta.

TEOKRAATTINEN JÄRJESTYS ENNALLISTETTU

14, 15. a) Miten teokraattinen järjestys on ennallistettu kristilliseen seurakuntaan? b) Mihin tämä ennallistus on johtanut? c) Mitä kysymystä kaikkien kristityiksi tunnustautuvien tulisi vakavasti harkita?

¹⁴ Mutta miten on hajaantuneitten lampaitten laita? Jos teokraattinen järjestys on ennallistettava kristilliseen seurakuntaan, niin täytyy palata apostoliseen opetukseen. On toteutettava, mitä Jeremian ennustus edelleen sanoo: ”Ja minä kokoan lampaitteni tähteet kaikista maista, joihin olen ne karkoittanut, ja tuon ne takaisin laitumelleen, ja ne ovat hedelmälliset ja lisääntyvät. Ja minä herätän heille paimenia, ja ne kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu, sanoo Herra.” (Jer. 23:3, 4) Kiitos Jehovan ja hänen päätöksensä, tämä on tapahtunut, mutta ei roomalaiskatolisen ekumeenisen kirkolliskokouksen eikä sekauskonnon uskonnollisen ohjelman avulla, vaan puhkaisemalla ihmisten perimätiedot ja vetämällä ihmiset kokonaan pois lahkolaisuuden turmelevasta vaikutuksesta. Se on merkinnyt ihmisten vetämistä yhteen seuraten apostolien menetelmiä ja opetusta.

¹⁵ Nyt on Jehovan näkyvä teokraattinen järjestö ennallistettu. ”Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä herätän Daavidille vanhurskaan vesan; hän on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa. Hänen päivinänsä pelastetaan Juuda ja Israel asuu turvassa”. (Jer. 23:5, 6) Kristuksen Jeesuksen, Jehovan valtaistuimelle korottaman taivaallisen Kuninkaan, alaisuudessa on maan päällä olevasta kristillisestä seurakunnasta jälleen tullut apostolinen järjestelyiltään ja toimintatavoiltaan, meidän aikamme tarpeisiin soveltuva. Se on edistänyt ykseyttä, sopusointua, rauhaa ja työtehoa tosi kristittyjen riveissä. Noudattaako se järjestö, jolta sinä odotat hengellistä opastusta, tätä teokraattista mallia? Harkitse vakavasti näitä kysymyksiä.

16, 17. Mistä apostolisen seurakunnan menettelyistä voidaan Jehovan näkyvä järjestö nyt tuntea?

¹⁶ Hyväksyvätkö ne, jotka johtavat järjestössäsi, Raamatun Jumalan sanana, joka on hänen henkeyttämänsä hänen päätöksensä ilmaisijaksi ja ohjekirja meidän ohjaamiseksemme oikealla tiellä? Jeesus hyväksyi ja opetti opetuslapsiaan tekemään samoin. (Joh. 8:31, 32; 17:17; Ps. 119:105) Varaako se järjestö, jonka puoleen sinä käännyt, säännöllisiä kokouksia Jumalan sanan tutkimiseksi? Ensimmäisen vuosisadan kristittyjä autettiin siten. (Hepr. 10:25; Matt. 18:20; Room. 16:5) Vaatiiko se täydellistä yhtenäisyyttä opissa ja ajattelussa seurakunnan keskuudessa? Jeesuksen varhaiset opetuslapset vaativat. (1. Kor. 1:10–13; Jaak. 3:16, 17) Noudatetaanko palvelusasemiin määräämisessä teokraattista menettelytapaa? Sitä noudatettiin varhaisseurakunnassa. (Apt. 6:1–6; 14:23; 20:28) Panevatko kaikki järjestösi yhteydessä olevat Valtakunnan edut ensi sijalle elämässään? Jeesus opetti opetuslapsiaan tekemään niin. (Matt. 6:33) Ymmärtävätkö he etunsa ja vastuunsa talosta-taloon-saarnaamisessa? Varhaiseen apostoliseen seurakuntaan kuuluvat ymmärsivät. (Matt. 28:19, 20; Apt. 5:42; 20:20; 1. Kor. 9:16) Saarnaavatko he Valtakunnan hyvää uutista? Jeesus sanoi heidän saarnaavan. (Matt. 24:14) Kun he kohtaavat vastustusta, kieltäytyvätkö he sovittelemasta Valtakunnan sanomassa? Varhaisseurakunta kieltäytyi. (Apt. 4:19, 20; 5:29–32) Saavatko ja hyväksyvätkö kaikki hallitsevan elimen kautta tulevat neuvot? Se on vakaannuttava vastuuvelvollisuus, jonka ensimmäiset kristityt tunnustivat. (Apt. 2:42; 16:4, 5; Hepr. 13:17) Työskentelevätkö ne, joille on annettu vastuu järjestön toiminnasta, ahkerasti sen säilyttämiseksi puhtaassa tilassa? Jeesuksen apostolit eivät koskaan vitkastelleet tässä suhteessa. (1. Kor. 5:1–5, 13; 1. Tim. 5:19–21) Ilmeneekö seurakuntalaistesi keskuudessa aito rakkaus? Jeesus sanoi sen olevan tosi seurakunnan tunnus. – Joh. 13:35.

¹⁷ Kun katselet nyt järjestöä eri näkökulmasta, niin tekeekö sinun kannattamasi järjestö eron ”papiston” ja ”maallikkojen” välillä? Sellaisista eroista ei kuultu varhaiskristittyjen keskuudessa. (Matt. 23:8–12; 20:25–28; 1. Piet. 5:2, 3) Tuetaanko järjestöäsi taloudellisesti ehdottoman vapaaehtoisella pohjalla? Varhaisseurakunta ei koskaan pyytänyt varoja. (Apt. 11:29, 30; 2. Kor. 9:5–7) Onko sinun järjestösi toimelias maailman asioissa? Jeesus ja hänen apostolinsa kieltäytyivät tulemasta osaksi tästä maailmasta. (Joh. 17:16, 17; Jaak. 4:4) Pyrkivätkö järjestösi yhteydessä olevat poliittisiin asemiin tai uudistuksiin? Varhaisseurakuntalaisilla oli pysyvämpi Jumalan valtakuntaan keskittyvä toivo. (2. Piet. 3:13, 14) Onko sinun järjestössäsi kansallisia tai rodullisia väliaitoja? Sellaisia ei ollut ensimmäisen vuosisadan seurakunnissa. (Gal. 3:28; Ilm. 7:9) Harjoitetaanko syrjintää? Varhaiskristityt pysyivät siinä periaatteessa, että ”Jumala ei katso henkilöön” [”Jumalassa ei ole mitään puolueellisuutta”, Um], vaan hän ”tahtoo, että kaikki [kaikenlaiset, Um] ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden”. – Room. 2:11; 1. Tim. 2:4; Jaak. 2:1–4.

TEOKRAATTISEN JÄRJESTÖN TUNNISTAMINEN

18. Minkä näkyvän tosi järjestön merkin Jeesus ilmaisi, ja minkä palkan hän sanoi antavansa?

¹⁸ Apostolisessa järjestössä olevat eivät täyttäneet näitä kristilliselle seurakunnalle asetettuja vaatimuksia ainoastaan mallina. He pitivät asemaansa Jehovan valitsemassa näkyvässä kanavassa pyhänä eivätkä sallineet minkään vaarantaa suhdettaan Jumalaan. He eivät pelänneet tätä maailmaa. (Matt. 10:26–28) He olivat yksinomaan huolissaan Jumalan lauman turvallisuuden ja hyvinvoinnin huoltamisesta. Jeesus viittasi tähän näkyvän tosi järjestön merkkiin yksityiskohtaisen ennustuksen yhteydessä, joka koskee tätä lopun aikaa. Hän sanoi: ”Kuka siis on se uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, jonka hänen herransa on asettanut pitämään huolta palvelusväestään, antamaan heille ruokaa ajallansa? Autuas se palvelija, jonka hänen herransa tullessaan havaitsee näin tekevän! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” – Matt. 24:45–47.

19. Mikä niiden täytyy hyväksyä, jotka tunnustavat Jehovan näkyvän järjestön?

¹⁹ Todistukset osoittavat nyt sitovasti, että Jeesus Kristus korotettiin taivaan valtaistuimelle vuonna 1914 ja että hän seurasi Jehovaa hänen temppeliinsä vuonna 1918, jolloin tuomio alkoi Jumalan huoneesta.a (1. Piet. 4:17) Puhdistettuaan tähän huoneeseen kuuluvat, jotka olivat elossa maan päällä, Jehova vuodatti henkensä heihin ja antoi heille vastuun palvella hänen yksinomaisena kanavanaan, jonka kautta yksin hengellinen opetus oli tuleva. Niiden, jotka tunnustavat Jehovan näkyvän teokraattisen järjestön, täytyy sen tähden tunnustaa ja hyväksyä tämä ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” määrääminen ja olla sille alamainen.

20, 21. Keille on nykyään uskottu vastuu Jehovan Kuninkaan edustamisesta, ja mikä asiakirja esittää heidän suosituksensa?

²⁰ Näitä, joille on annettu tämä suurenmoinen etu ja vastuu, kutsutaan nyt Jehovan todistajiksi; ja he ovat olleet sellaisia vuodesta 1931 lähtien. Ryhmänä he ovat eronneet yhä enemmän kristikunnan lahkolaisuudesta 1870-luvulta eteenpäin. Tämä ryhmäkunta on käyttänyt vuodesta 1879 lähtien Vartiotorni-lehteä hengellisen ravinnon jakelemiseksi säännöllisesti tälle tosi kristittyjen ’pienelle laumalle’. (Luuk. 12:32) Vuonna 1884 he muodostivat Yhdysvalloissa laillisen välikappaleen eli yhdistyksen nimeltä Siionin Vartiotornin Traktaattiseura, joka tunnetaan nyt Pennsylvaniassa rekisteröitynä Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseurana (Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania). Vuonna 1919, kestettyään ensimmäisen maailmansodan tuliset koettelemukset, tämä ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija” -luokka ei ollut aloittelijajärjestö. Apostolit eivät olleet tosin enää sen keskellä, mutta he olivat jättäneet jälkeensä kirjoittamiaan ohjeita, jotka kuuluivat Jehovan suureen Asiakirjaan. Lisäksi tämän 1 900 vuotta vanhan kristillisen seurakunnan nykyiset jäsenet olivat saaneet apostolien päivistä pitäen runsaan perinnön, johon kuului kristillinen uskollisuus ja nuhteettomuus, vainon pitkä ja kärsivällinen kestäminen, pysyvä usko Jehovan kalliisiin lupauksiin, luottamus sen näkymättömän Herran ja Kuninkaan Jeesuksen Kristuksen johtoon sekä tottelevaisuus sen vuosisatoja vanhalle tehtävälle olla todistajina kaikessa maassa. – Apt. 1:6–8.

²¹ Tässä hengellisesti kypsässä tilassa he ovat hyvin päteviä sellaisiksi, jotka ”kaitsevat heitä; eivät he enää pelkää eivätkä säiky, eikä heistä yhtäkään puutu”, koska ”hän [Jeesus Kristus] on hallitseva kuninkaana ja menestyvä, ja hän on tekevä oikeuden ja vanhurskauden maassa”. Etsi vapaus ja turvallisuus heidän keskeltään. Lue seuraavalta sivulta alkava kirjoitus saadaksesi tietää miten.

[Alaviitteet]