Onko Jumala unohtanut ihmisen?
Osoittavatko elämän ongelmat Jumalan unohtaneen meidät? Minkä ratkaisun Raamattu tarjoaa?
VAKAVAKASVOINEN rautatieläinen ja hänen vaimonsa keskustelivat vaatimattoman kotinsa yksinäisyydessä elämän ongelmista heidän luokseen tulleen evankeliuminpalvelijan kanssa. He olivat kokeneet osaltaan sairautta, murhetta ja taistelua elatuksen hankkimisessa, mutta eivät valittaneet. Talon isännällä oli kuitenkin kysymys, mikä oli usein vaivannut häntä: ”Miksi ihmisellä, joka yrittää elää oikein, on niin vaikeaa, kun taas pahoille ihmisille näyttää käyvän hyvin?” Tämä tilanne pani hänet ajattelemaan, oliko Jumala unohtanut ihmisen. Miten sinä selittäisit sen?
Evankeliuminpalvelijalta oli kysytty samaa aikaisemminkin. Ihmiset kyselivät oikeastaan aivan samaa profeetta Malakiankin päivinä. Profeetta sanoi näin maanmiehilleen: ”Te sanotte: ’Herran palveleminen on turha; ja mitä hyötyä siitä on ollut, että me olemme hänelle suorittaneet säädetyt tehtävät ja että olemme vaeltaneet murheellisina Herran Sebaotin kasvojen edessä. Nyt me kiitämme julkeitten onnea. Ne, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ne tulevat raketuiksi. He kiusaavat Jumalaa, mutta pelastuvat.’” (Mal. 3:14, 15) Sellaisetkin ihmiset, jotka rakastivat Jumalaa ja palvelivat häntä uskollisesti, kysyivät toisinaan: ”Onko Jumala unhottanut olla armollinen, onko hän vihassaan lukinnut laupeutensa?” – Ps. 77:10.
Lainrikkojat toistavat nykyään yhä niiden jumalattomien miesten röyhkeyttä, jotka kerskuivat: ”Jumala sen unhottaa, hän on peittänyt kasvonsa, hän ei sitä ikinä näe.” (Ps. 10:11) Niin, tuo rautatieläinen teki tavallisen kysymyksen. Sekä hyvät että pahat ihmiset ovat kuvitelleet, että Jumala on unohtanut ihmisen. Meidän aikanamme tulevat jotkut tähän johtopäätökseen yleisen maailmantilanteen eivätkä ainoastaan henkilökohtaisten ongelmien takia.
He ajattelevat esimerkiksi sitä, että meidän vuosisatamme on nähnyt kaksi maailmansotaa monista rukouksista huolimatta. He kuulevat ateistisen Venäjän käännyttämiseksi järjestetyistä joukkorukouksista, mutta vaarallinen kylmä sota vain yhä jatkuu. Uhkaan liittyy aina tarjolla oleva atomisodan vaara. Tälläkin ongelmalla saattaa olla ankara kilpailija muutamassa vuodessa tri Firuz Kazemzadehin, Yhdysvaltain Yalen yliopiston historian professorin, mukaan, joka sanoo, että liikakansoitus ”on viidessätoista vuodessa yhtä vakava ongelma kuin atomipommit”.
Edelleen ihmisen pelkoa ja epäilyksiä kiihottavat vakavien rikosten kasvava määrä, nuorisorikollisuuden nopea lisääntyminen ja hellittämätön laajalle levinnyt nälkä. Nämä ovat suuria huolia, mitkä vaivaavat ihmisiä kristikunnassa, missä maisemiin on siroteltu kirkkoja – mutta missä seurakuntalaiset usein ihmettelevät: onko Jumala unohtanut?
KUKA ON UNOHTANUT KENET?
Me kysymme aivan vilpittömästi: kuka on unohtanut? Onko Jumalan syy, että maailma on nykyisessä tilassaan? Eikö ole niin, että Jumala varasi alussa auringon lämmön ja valon mukavuudeksemme, hyödyksemme ja elämäksemme? Eikö hän luonut ihmeellistä veden kiertokulkua, mikä tuo sateen viljoillemme sekä juomavedeksemme? Entä itse ilmakehä, missä hengitämme? Me saamme yhä iloita kaikesta tästä yltäkylläisyydestä. (Matt. 5:45) Jumala istutti myös monenlaisia ihastuttavia kasveja ja loi eläimiä palvelemaan meitä ja antamaan ravintoa. Jumalan lakien ohjatessa ihmistä ensimmäinen ihminen aloitti ihmeellisen vaelluksen maan ylivalvojana. Mutta joku unohti sitten. Jumalako?
Pyhä kertomus osoittaa, ettei Jumala unohtanut. Jumala ei tuonut syntiä, kärsimystä ja kuolemaa maailmaan. Jehova oli sanonut ensimmäiselle ihmisparille, miten he voivat pysyä onnellisina ja elossa, mutta heillä ei ollut kylliksi rakkautta häneen totellakseen. Mies ja nainen jättivät tahallaan Jumalan lait huomioon ottamatta, ja se merkitsi Jumalan hylkäämistä. Jumalan lain rikkominen toi säädetyn rangaistuksen: kuoleman. Jumala ei unohtanut sittenkään ihmistä. Hän muisti, että Aadamin vielä syntymättömät lapset tarvitsisivat toivoa syntisessä, kuolevassa tilassaan. Hän päätti puhdistaa oman nimensä siitä häpeästä, minkä sille oli tuottanut kapinallinen henkipoika, Saatana Perkele, joka käytti alhaista käärmettä pettääkseen Eevan. (Ilm. 20:2) Jehova Jumala astui väliin luvaten lähettää pelastajan ja vapauttaa ihmiskunnan kuolonansasta.
Kun seuraavat sukupolvet syntyivät, niin Jumala vahvisti vapautuslupauksensa antamalla ohjeita ja rohkaisua sellaisille vanhurskaille miehille kuin Nooalle, Aabrahamille, Iisakille ja Jaakobille. Uskollisena sanalleen Jumala teki suuren kansan heidän jälkeläisistään. Mooseksen kautta hän antoi Israelin kansalle monia ihmeellisiä lakeja sen opastamiseksi suoraan Jeesuksen Kristuksen, luvatun Messiaan luo. Lain piti opettaa heitä samoin kuin kasvattaja opettaa oppilastaan. (Gal. 3:24) Lain ohella Jumala antoi monta henkeytettyä ennustusta vahvistaakseen ihmisten uskoa tulevaan Messiaaseen, Jeesukseen. Jumala ennusti esimerkiksi hänen syntymänsä Betlehemissä, hänen palveluksensa Galileassa, hänen kuolintapansa ja ihmeellisen ylösnousemuksensa. (Miika 5:1; Jes. 8:23; 9:1; 53:1–12; Sak. 11:12; Ps. 22:2, 19; 16:10) Tämä kaikki todisti, ettei Jumala ollut unohtanut ihmistä, mutta voivatko ihmiset puhua samoin omasta muistamisestaan?
Yksinpä valittu kansakin, Israel, unohti onnettomuudeksi usein Jumalan. Jeremian 3:21:nnessä oleva Raamatun kertomus sanoo: ”He ovat vaeltaneet väärää tietä, ovat unhottaneet Herran, Jumalansa.” Hänen ohjeensa eivät näyttäneet hyviltä heistä enempää kuin ne näyttivät Aadamista ja Eevastakaan. Jehova käytti profeettaansa Hooseaa kertomaan heille täsmälleen, miksi he menettäisivät hänen suosionsa: ”Minun kansani joutuu häviöön, sillä se on taitoa [tietoa, Um] vailla. Koska sinä olet hyljännyt taidon [tiedon, Um], hylkään minä sinut, niin ettet saa olla minun pappinani. Koska olet unhottanut Jumalasi lain, unhotan myös minä sinun lapsesi.” (Hoos. 4:6) Kun Jehova lopulta otti pois suojeluksensa, niin Israelin pohjoinen valtakunta kukistui vuonna 740 eKr., ja vuonna 607 eKr. menivät Juudan asukkaat seitsenkymmenvuotiseen vankeuteen Babyloniaan. Ennalleen asettaminen seurasi, mutta ei sellaisessa loistossa ja menestyksessä, mistä oli ennen iloittu kuningas Salomon hallitessa. Yksi toivo oli vielä jäljellä: Messiaan saapuminen, jonka ilmestyminen oli ennustettu Eedenissä. Danielin 9:25:nnen ennustus ilmaisi, että Messias oli ilmestyvä vuonna 29 jKr. Muistaisiko Jumala?
JUMALAN RAKKAUS IHMISKUNTAA KOHTAAN
Määräaikana Jeesus tuli maailmaan ja aloitti tärkeän palveluksensa kolmenkymmenen ikäisenä. Hänen sanansa ja ihmetyönsä olivat sähköistäviä. Kolmen ja puolen vuoden kuluttua hän kuoli – ja sitten hänet herätettiin kuolleista. Hän oli vakuuttava todistus Jumalan rakkaudesta ihmismaailmaa kohtaan. (Joh. 3:16) Mutta se oli lähes 2 000 vuotta sitten. Mitä on sanottava kaikista ankarista ahdistuksista, mitkä ovat kohdanneet maata ensimmäisen maailmansodan alusta lähtien? Onko Jumala unohtanut vastata Jeesuksen rukoukseen, jossa anotaan, että Jumalan valtakunta tulisi ja hänen tahtonsa tapahtuisi maan päällä niin kuin taivaassakin?
Kuten apostoli Pietari ennusti, monet kuvittelevat niin. Hän kirjoitti: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” (2. Piet. 3:3, 4) Niin nuo pilkkaajat sanovat, mutta ovatko he oikeassa?
Päinvastoin! Aikamme pelottavat tapahtumat ja pilkkaajat ovat Raamatun ennustusten huomattavia täyttymyksiä, mitkä ilmaisevat Jumalan valtakunnan perustamisen taivaassa hallitsevan kuninkaan Kristuksen alaisuudessa. Se on ennennäkemättömien maailmansotien, suurten maanjäristysten, kulkutautien, nälänhädän, lisääntyneen laittomuuden ja kansojen ahdistuksen ynnä niiden tulevaisuudenpelon tosi merkitys. (Matt. 24:3–12; Luuk. 21:11, 25, 26) Jeesus selitti tämän sanoessaan: ”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” ”Ja hän puhui heille vertauksen: ’Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä on jo lähellä. Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu.’” – Luuk. 21:28–32.
Tätä sukupolvea vitsaavat ahdistukset eivät todista, että Jumala olisi unohtanut ihmisen. Ne ovat päinvastoin tae siitä, että Jumala on muistanut luvanneensa palauttaa paratiisin maan päälle valtakuntansa välityksellä. (Jes. 65:17; Dan. 2:44) Kansan nousu kansaa vastaan ensimmäisessä maailmansodassa ei ollut ainoa silloin syttynyt taistelu. Ilmestyskirjan 12. luku ilmaisee, että Miikael, joka on taivaassa oleva Kristus, tuli silloin Jumalan valtakunnan taivaalliselle valtaistuimelle ja soti suurta Käärmettä, Saatana Perkelettä, vastaan sekä karkotti hänet pois taivaasta. Tämän jumalattoman sinkoaminen maan seuduille on merkinnyt lisäahdistusta maalle, ”sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa”. (Ilm. 12:5–12) Ihmisyksilöt ja kansat sortavat Saatanan yllyttäminä lähimmäisiään, aiheuttavat verisiä sotia, kauheata nälänhätää sekä paljon kurjuutta ihmiskunnalle. Nämä ovat niitä synnytystuskia, mitkä ovat vaivanneet meidän sukupolveamme siitä lähtien, kun Jumalan valtakunta syntyi taivaassa. Entä sitten? Onko Jumalan Kuningas unohtanut toimia vapauttajana?
Ei suinkaan! Jumalan rakkaus on pitänyt huolen siitä, että nykyään elävillä ihmisillä on tilaisuus saada tieto Valtakunnan perustamisesta. Jehova on herättänyt kansainvälisen ryhmän kristittyjä, jotka todistavat ponnekkaasti Valtakunnan perustamisesta. He kehottavat kaikkia palvomaan Jehovaa, tosi Jumalaa, siinä toivossa, että he varjeltuvat Harmagedonin sodassa Jumalan uuteen maailmaan. (Matt. 24:14; Ilm. 16:14, 16) Jumala on lähettänyt näitä todistajia aivan ihmisten oville asti tuomaan vakuutusta, että hän ei ole unohtanut. Heidän sanomansa selittää, että Kristus murskaa pian käärmeen, Saatanan, ja ’tekee tyhjäksi perkeleen teot’. (Hepr. 2:14; 1. Joh. 3:8) Tuon voittoisan Harmagedonin taistelun jälkeen kuningasten Kuningas kukistaa kaikki viholliset, Aadamista johtuvan kuolemankin, ja tuo rauhan ja onnen paratiisin maan ääriin asti. (1. Kor. 15:25, 26; Ps. 46:10; 72:7) Saavatpa Jumalan muistissa olevat kuolleetkin luvatun ylösnousemuksen. Perkele ja hänen henkeyttämänsä ihmiset eivät enää sorra nöyriä, sillä ”nöyrät perivät maan”. (Joh. 5:28, 29; Ps. 37:11) ”Katso”, sanoo Jehova, ”uudeksi minä teen kaikki.” – Ilm. 21:5.
KUKA MUISTAA JUMALAA?
Koska Jehovan päätös on selvä ja koska hänen kärsivällisyytensä on meidän eduksemme, niin ei ole syytä ajatella, että hän on unohtanut ihmisen. Kysymys on: kuka muistaa Jumalaa ja varjeltuu Harmagedonissa? Jehova sanoo: ”Jumalattomat peräytyvät tuonelaan, kaikki pakanat, jotka unhottavat Jumalan.” (Ps. 9:18) On sen tähden tärkeätä muistaa profeetta Malakian sanat ja harkita omaa asemaamme Jumalan edessä. Malakia kirjoitti: ”Silloin myös Herraa pelkääväiset puhuvat toinen toisensa kanssa, ja Herra tarkkaa ja kuulee; ja muistokirja kirjoitetaan hänen edessänsä niiden hyväksi, jotka Herraa pelkäävät ja hänen nimensä kunniassa pitävät. Ja he ovat, sanoo Herra Sebaot, sinä päivänä, jonka minä teen, minun omaisuuteni. Ja minä olen heille laupias, niinkuin mies on laupias pojallensa, joka häntä palvelee. Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.” (Mal. 3:16–18) Kohta, ei kukaan enää tee tuon rautatieläisen kysymystä: ”Miksi . . . pahoille ihmisille näyttää käyvän hyvin?”
Kun Harmagedonin raivo puhkeaa tämän sukupolven aikana, niin Jumala muistaa ne, jotka ovat palvelleet häntä, samoin kuin hän muisti pelastaa vanhurskaan Nooan ja hänen perheensäkin vedenpaisumuksen aikaan. Meille on kerrottu hänen omassa Sanassaan tämä vakuutus: ”Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan.” (Hepr. 6:10) Meillä on täysi syy luottaa tähän lausuntoon. Todisteet osoittavat, että Jehova on ryhtynyt toimenpiteisiin ihmisen vapauttamiseksi, että hän antoi uskoville ihmisille lakinsa ohjaamaan heitä ja asetti tosi toivon ihmiskunnan eteen. Raamattu osoittaa edelleen, että vaikka useimmat ihmiset ovat unohtaneet Jumalan, niin hän hävittää pian sortajan, ennallistaa täydellisen elämän tottelevaisille ihmisille ja herättää kuolleet. Nämä ovat muutamia niistä siunauksista, mitkä on varattu niille, jotka muistavat Jehova Jumalaa nyt ja kunnioittavat hänen nimeään.
Teetkö sinä näin?