Vapautus ja elossa säilyminen kristikunnan kukistumisesta
1, 2. a) Milloin ja kenen profeetan uran aikana olisi tullut pitää juutalaisten viimeinen riemuvuosi? b) Mitä Mooseksen kautta annettu Jehovan laki määräsi juutalaisille riemuvuodesta?
JEREMIAN aikana sapattivuoden olisi pitänyt olla vapautuksen aika juutalaisille orjille. Viimeinen sellainen sapattivuosi päättyi vuonna 609 eaa. tisrin 9. päivänä, juutalaisen sovituspäivän edellisenä päivänä. Jeremian kansaa oli vaadittu viettämään sapattivuosia aina siitä lähtien, kun se astui Kanaanin maahan vuonna 1473 eaa. Joka 50. vuosi siitä lähtien oli määrä viettää riemuvuotta, ja jokainen riemuvuosi alkoi sovituspäivänä. Seitsemästoista riemuvuosi oli osoittautuva viimeiseksi. Se päättyi vuonna 623 eaa. Jeremian profeetallisen toiminnan aikana. Temppelissä toimivana pappina Jeremian olisi pitänyt kuulla trumpetin puhallus, joka olisi ilmoittanut tuon riemuvuoden, erikoisen vapautusvuoden, alkamisen. Profeetta Mooseksen kautta annettu Jehovan laki käski:
2 ”Pyhittäkää viideskymmenes vuosi ja julistakaa vapautus maassa kaikille sen asukkaille. Se olkoon teille riemuvuosi; jokainen teistä saa silloin palata perintömaallensa ja sukunsa luo. Riemuvuosi olkoon teille viideskymmenes vuosi.” – 3. Moos. 25:10, 11.
3. Mitä Jumalan laki sanoi riemuvuosien välillä olevasta joka seitsemännestä vuodesta, ja kuinka kauan heprealaiset ostajat voivat pitää heprealaisia orjia?
3 Viikkosapatin antaman mallin mukaan joka seitsemännen riemuvuosien välisen vuoden piti olla sapattivuosi. (3. Moos. 25:1–9) Jehovan laki sanoi samanlaisesta järjestelystä: ”Jos sinä ostat hebrealaisen orjan, niin hän palvelkoon kuusi vuotta, mutta seitsemäntenä hän pääsköön vapaaksi maksutta.” (2. Moos. 21:2) ”Jos joku veljesi, hebrealainen mies tai nainen, on myynyt itsensä sinulle ja palvellut sinua kuusi vuotta, niin päästä hänet seitsemäntenä vuotena luotasi vapaaksi.” – 5. Moos. 15:12.
4. Mitä heprealaisten orjanomistajien oli siksi sopivaa tehdä sapattivuonna 610–609 eaa., mutta miten he antoivat Jumalalle lisäsyyn heidän rankaisemiseensa?
4 Niinpä Jeremian aikana sapattikuuvuonna 610–609 eaa. oli Jehovan silmissä oikein, että orjia omistavat juutalaiset tekivät hänen edessään Jerusalemin temppelissä liiton heprealaisten orjiensa vapaaksi päästämisestä. Vaikka kansainvälinen tilanne oli niin uhkaava Jerusalemille, Jeremian kansa oli tottelevainen siten menetellessään. Mutta ennen kuin vapautusvuosi ehti kulua loppuun, entiset orjanomistajat rikkoivat juhlallisen liittonsa ja pakottivat entiset palvelijansa ja palvelijattarensa takaisin orjuuteen. Tämä ei miellyttänyt liittonsa pitävää Jehovaa, ja siinä oli hänelle jälleen yksi lisäsyy heidän rankaisemiseensa. – Jer. 34:8–16.
5. a) Ketkä Jerusalemissa silloin olleet muukalaiset eivät osallistuneet liiton halveksimiseen mutta olivat silti vaarassa? b) Miten Jerusalemin nykyinen vastine on samoin vaarassa ja miltä taholta?
5 Onneksi tätä Jumalan edessä juhlallisesti tehtyä liittoa eivät halveksineet silloin Jerusalemissa olleet reekabilaiset, Joonadabin, Reekabin pojan, jälkeläiset. (Jer. 35:6–11) Silti he joutuivat vaaraan sen rangaistuksen tähden, joka ansaitusti oli tulossa Jerusalemin juutalaisille asukkaille. Mutta he olivat sellaisessa asemassa, että heidät voitiin suojella siltä, mitä Jehova Jumala edelleen ennusti juutalaisten itsekkään uskottomuuden vuoksi. Sen, mitä Jehova edelleen sanoi Jeremian ajan Jerusalemista, pitäisi erikoisesti kiinnostaa nykyajan kristikuntaa. Kristikunta on pitkän olemassaolonsa viimeisissä päivissä, niin kuin Jerusalem oli silloin. Raamatun profetiassa ennustettu viimeinen maailmanvalta, kahdeksas maailmanvalta, on nyt keskuudessamme. Se esiintyy Yhdistyneinä Kansakuntina. Sillä on esitettävänä kuolemantuottajan rooli kristikunnan, Jerusalemin nykyisen vastineen, suhteen. Yhdistyneet Kansakunnat ja sen edeltäjä Kansainliitto ovat nyt olleet yhteensä olemassa 60 vuotta. (Ilm. 17:7–11) Se tulee ennen häviämistään toimimaan!
6. Vaikka kristikunta väittää edustavansa vapautta, niin miten se on saattanut kirkonjäsenensä orjuuteen?
6 Koska kristikunta väittää olevansa kristillinen, sen pitäisi edustaa vapautta orjuudesta tälle synnin orjuuttamalle maailmalle. Todellisuudessa se on kuitenkin saattanut kirkonjäsenensä tämän maailman orjuuteen omien etujensa hyväksi. Se johtuu siitä, että se on tehnyt itsestään tämän maailman ystävän mutta Jumalan vihollisen. – Jaak. 4:4.
7. a) Mihin orjuuteen ja keitä vastustamaan kristikunnan kirkossakävijät on johdettu? b) Mitä kristikuntaa kehotetaan seuraavaksi kuuntelemaan Jeremian profetiasta?
7 Kristikunnan hengelliset orjat eivät palvele orjina Kristuksen johdossa olevan Jumalan valtakunnan hyväksi, vaan tuomitun maailman ja sen hallitsijan ja jumalan, Saatana Panettelijan, hyväksi. (1. Joh. 2:15–17; Ef. 2:2) Kristikunta johtaa kirkossakävijät vastustamaan niitä Jehovan kristittyjä todistajia, joita Jeremia esikuvasi. Kuunnelkoon se siksi, mitä hän seuraavaksi sanoo:
”Sentähden näin sanoo Herra: Te ette kuulleet minua ettekä julistaneetkaan vapautusta kukin veljellensä ja lähimmäisellensä; katso, minä julistan teille vapautuksen, sanoo Herra: menon miekkaan, ruttoon ja nälkään. Ja minä teen teidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä. Ja minä annan ne miehet, jotka ovat rikkoneet minun liittoni, jotka eivät ole pitäneet sen liiton sanoja, jonka he tekivät minun edessäni halkaisten kahtia uhrivasikan ja käyden sen puolikkaiden välitse, nämä miehet – Juudan ruhtinaat ja Jerusalemin ruhtinaat, hoviherrat ja papit sekä kaiken maan kansan, jotka kävivät vasikan puolikkaiden välitse – ne minä annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä; ja heidän ruumiinsa joutuvat taivaan lintujen ja maan eläinten ruuaksi. Ja Sidkian, Juudan kuninkaan, ja hänen ruhtinaansa minä annan heidän vihollistensa käsiin, niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä, Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, joka on lähtenyt pois teidän kimpustanne.
”Katso, minä käsken heitä, sanoo Herra, ja palautan heidät tämän kaupungin kimppuun, ja he sotivat sitä vastaan, valloittavat sen ja polttavat sen tulella; ja Juudan kaupungit minä teen autioiksi, asujattomiksi.” – Jer. 34:17–22; vrt. 1. Moos. 15:10–18.
8. Mitä nykyajan kristikunnalle on ennustettu Jeremian profetian valossa?
8 Ennustaako tämä profetia kristikunnan kukistumisen maailmallisten voimien edessä, joiden Jehova sallii piirittää sen? Mitä muuta se voisi ennustaa sen valossa, mitä tapahtui Jerusalemille? Jeremia oli kuuliaisesti ennustanut kuningas Sidkialle hänen vangitsemisensa ja karkottamisensa Babyloniin ja kuolemisensa siellä. (Jer. 34:1–7) Tämän raamatullisten aikojen profeetallisen tapahtuman suuremmassa täyttymyksessä ei totisesti siksi ole odotettavissa mitään hyvää kristikunnan hallitusmiehille!
9. Milloin Jerusalemin piiritys sapattivuoden jälkeen alkoi, kuinka kauan se kesti ja kuinka kaupungista tuli kohde, jota piti kauhistua, ettei joutuisi kärsimään samanlaista loppua?
9 Vuonna 609 eaa. sapattivuosi päättyi 7. kuukuukauden (tisrin) 9. päivänä, sovituspäivää edeltävänä päivänä. Sen jälkeen saman vuoden 10. kuukuukauden (teebetin) 10. päivänä kuningas Nebukadnessar ja hänen babylonialaiset sotajoukkonsa ryhtyivät piirittämään Jerusalemia. (2. Kun. 25:1, 2) Kului puolitoista vuotta, ennen kuin Jerusalem kukistui, joten se tapahtui 4. kuukuukauden (tammuksen) 9. päivänä vuonna 607 eaa. Yrittäessään paeta ja tehdä siten tyhjäksi Jehovan profetian kuningas Sidkia pääsi vain Jerikon kaupunkiin saakka, ennen kuin babylonialaiset takaa-ajajat saivat hänet kiinni. Sitten he veivät hänet tapaamaan Nebukadnessaria kasvoista kasvoihin ja jättivät hänet epätoivoiseen pakkosiirtolaisuuteen epäjumalia palvovaan Babyloniin. (Jer. 34:2, 3) Seuraavassa kuussa aabin 7. päivänä 607 eaa. Jerusalem ryöstettiin ja poltettiin. Sen häväisty Jehovan temppeli ei pelastanut sitä. (2. Kun. 25:3–17) Jerusalemin kauhean tuhon olisi totisesti pitänyt saada muut kansat kauhistumaan pelätessään samanlaisen kohtelun saamista osakseen Babylonin käsissä.
10. Saako tuo muinainen tapahtuma kristikunnan kauhistumaan, ja mistä sen oma tuho alkaa?
10 Mutta satoja vuosia myöhemmin Jerusalemin hätkähdyttävä raunioituminen ei enää herätä kauhua kristikunnassa. Se ei kauhistu pelosta. Se ei näe tuossa muinaisessa näytelmässä mitään profeetallista esimerkkiä, jonka pitäisi varoittaa sitä sen omasta nopeasti lähestyvästä tuhosta maailmanlaajuisessa mitassa. Siitä alkaa kaiken väärän uskonnon tuho suurimmassa ahdistuksessa, mikä on koskaan kohdannut tätä Jehovaa vastustavaa maailmaa. Se tulee olemaan sellainen kuin on ennustettu Matteuksen 24:15–22:ssa.
11. Milloin Jerusalemin maa jäi autioksi, niin ettei siellä ollut ihmisiä eikä kotieläimiä, ja olivatko Jeremia ja Baaruk ainoat, jotka säilyivät elossa Jehovan suosiossa?
11 Kuinka sitten kukaan ihminen voi säilyä elossa sellaisessa ahdistuksessa? Samalla tavalla kuin Jeremia ja hänen sihteerinsä Baaruk säilyivät elossa miekan, nälän, ruton ja tulipalon aiheuttamassa Jerusalemin tulikokeessa! Myöhemmin, tuon tuhovuoden 7. kuussa, nuo pakokauhun vallassa olevat miehet, jotka olivat kapinoineet Babylonian herruutta vastaan, veivät Jeremian Egyptiin. Siten koko Juudan valtakunnan alue jäi autioksi, niin ettei siellä ollut ihmisiä eikä kotieläimiä. (2. Kun. 25:22–26) Siten maa sai nauttia 70 vuotta kestävästä keskeytymättömästä sapatista. (2. Aikak. 36:20, 21) Mutta Jeremian ja hänen sihteerinsä Baarukin lisäksi muutkin Jehovan suosion saaneet säilyivät elossa Jerusalemin tuhossa ja Juudan maan autioituksessa. He olivat saaneet siitä vakuutuksen Jeremian kautta. Meidän pitäisi nykyään olla kiinnostuneita noiden eloon jääneitten tapauksesta, jos haluamme säilyä elossa tulevassa ahdistuksessa.
KRISTIKUNNAN KUKISTUMISESSA ELOON JÄÄVÄT ESIKUVATTU
12. Mikä vierasmaalainen paimentolaiskansa esikuvasi tulevassa ahdistuksessa elossa säilyviä, ja miksi Jeremia tapasi siihen kuuluvia Jerusalemissa?
12 Keihin ihmiselämän Suuri Suojelija kiinnittää katseensa lähestyvän ahdistuksen aikana, jossa tämä tuomittu asiainjärjestelmä tuhoutuu? Niihin antautuneisiin, kastettuihin kristittyihin, joita esikuvaamaan hän käytti Jerusalemissa olevaa vierasmaalaisten pakolaisten joukkoa. Nämä juutalaisten ystävät tunsivat olevansa velvollisia luopumaan paimentolaiselämästään ja elämään väliaikaisesti Jerusalemissa, koska he eivät halunneet liittyä vihollisen leiriin, kun vihollinen oli ryhtymässä Jerusalemin piiritykseen Babylonian kuninkaan, Nebukadnessarin, johdolla. Heidän esi-isänsä oli Joonadab, Reekabin poika. Heitä ei kuitenkaan kutsuttu joonadabeiksi, sillä kuningas Daavidilla oli Joonadab-niminen veljenpoika. Mutta heitä kutsuttiin reekabilaisiksi, sillä tämä nimi ilmaisi heidän olevan ei-israelilaisia. Jeremia tunsi heidät hyvin.
13. Millaista israelilaisten liiton pitäminen oli verrattuna reekabilaisten lupauksen pitämiseen, ja mitä Jeremian käskettiin tehdä reekabilaisille?
13 Yli 250 vuotta he olivat olleet uskollisia lupaukselle, jonka heidän tunnettu esi-isänsä Joonadab oli asettanut heidän noudatettavakseen. Israelilaisilla ei ollut sellaista mainetta uskollisuudesta lakiliittoa kohtaan, johon heidän esi-isänsä olivat astuneet Mooseksen toimiessa välittäjänä heidän ja Jumalan välillä vuonna 1513 eaa. Niinpä nyt se Jumala, jonka liiton he olivat rikkoneet, aikoi osoittaa, millainen ero vallitsi näiden israelilaisten ja lupauksensa pitävien reekabilaisten välillä. Sitä varten reekabilaiset aiottiin nyt panna koetukselle Jehovalle pyhässä paikassa, hänen temppelissään Jerusalemissa. Siksi hän sanoi Jeremialle: ”Mene reekabilaisten tykö ja puhuttele heitä ja vie heidät Herran temppeliin, yhteen sen kammioista, ja anna heille viiniä juoda.” (Jer. 35:1, 2) Näin siitä huolimatta, että reekabilaisten tiedettiin olevan ehdottoman raittiita.
14. Minkä reekabilaiset selittivät syyksi siihen, että he kieltäytyivät juomasta viiniä Jeremian kädestä ja että he olivat kaupungissa?
14 Jeremia teki niin kuin käskettiin. (Jer. 35:3–5) Mutta reekabilaiset eivät juoneet edes profeetan kädestä. He selittivät:
”Me emme juo viiniä; sillä meidän isämme Joonadab, Reekabin poika, on antanut meille tämän käskyn: Älkää, te ja teidän lapsenne, ikinä viiniä juoko; älkää rakentako taloja älkääkä kylväkö siementä; älkää istuttako viinitarhoja, älköönkä niitä teillä olko, vaan asukaa teltoissa kaikkina elämänne päivinä, että kauan eläisitte siinä maassa, jossa te olette muukalaisina.
”Ja me olemme kuuliaiset isällemme Joonadabille, Reekabin pojalle, kaikessa, mitä hän on käskenyt meidän tehdä, niin että emme koskaan juo viiniä elämämme päivinä, emme me eivätkä vaimomme, eivät poikamme eivätkä tyttäremme, emmekä rakenna taloja asuaksemme, eikä meillä ole viinitarhoja, ei peltoa eikä kylvöä. Vaan me asumme teltoissa ja olemme kuuliaiset ja teemme kaiken, mitä isämme Joonadab on käskenyt meidän tehdä. Mutta kun Nebukadressar, Baabelin kuningas, hyökkäsi maahan, niin me sanoimme: ’Tulkaa, menkäämme Jerusalemiin kaldealaisten sotajoukkoa ja aramilaisten sotajoukkoa pakoon’, ja me asetuimme Jerusalemiin.” – Jer. 35:6–11.
15. Millä tavalla reekabilaisten pidettäväksi asetettu lupaus oli suoja, ja miten heidät otettiin huomioon Mooseksen välittämässä lakiliitossa?
15 Lupaus, joka reekabilaisten oli määrä pitää, oli heille suoja. Sen johdosta he viettivät yksinkertaista elämää muukalaisina maassa ja erossa kaupunkien turmeluksesta. Koska he eivät olleet Mooseksen välittämän lakiliiton alaisuudessa olevia israelilaisia, he olivat kuin muukalaisia israelilaisten porteissa eivätkä aiheuttaneet mitään vaikeuksia israelilaisisännilleen. He eivät estäneet israelilaisia noudattamasta Jehovan kanssa tekemäänsä liittoa, vaan sen sijaan pitivät itsekin lakiliiton niin pitkälti kuin se soveltui heihin. Mutta kun tuli kysymys alkoholijuomien nauttimisesta, he olivat israelilaisten nasiirien kaltaisia. Raittiina he pysyivät järkevinä. Kuningas Nebukadnessarin sotajoukkojen tunkeutuminen Juudan maahan olisi vaikeuttanut heidän yksinkertaista paimentolaiselämäänsä. Oli luonnollista, että reekabilaiset maahan tunkeutuvien kaldealaisten edetessä pakenivat Jerusalemiin.
16. Miten lupauksensa pitävät reekabilaiset antoivat Jehovalle esimerkin käytettäväksi liiton rikkovia israelilaisia vastaan, ja mitä hän havaitsi tarpeelliseksi tuottaa heille?
16 Se, että he pitivät lujasti kiinni lupauksestaan eivätkä taipuneet juomaan viiniä silloinkaan, kun profeetta-pappi Jeremia kehotti heitä siihen, antoi Jehovalle esimerkin käytettäväksi liiton rikkovia israelilaisia vastaan. Reekabilaiset pitivät lupauksensa, vaikka pelkkä ihminen, heidän esi-isänsä, oli asettanut sen heille. Israelilaiset rikkoivat lakiliittonsa, vaikkei sen asettaja ollut pelkkä ihminen, vaan Korkein Jumala. Sopivasti Jehova nyt sanoi Jeremialle:
”Mene ja sano Juudan miehille ja Jerusalemin asukkaille: Ettekö ota kuritusta varteen ja kuule minun sanojani? sanoo Herra. Joonadabin, Reekabin pojan, sanat, joilla hän kielsi poikaansa juomasta viiniä, pidetään voimassa, ja niin he eivät ole juoneet tähän päivään asti, sillä he ovat kuuliaiset isänsä käskylle. Mutta minä olen puhunut teille varhaisesta alkaen, ja te ette ole kuulleet minua. Ja minä olen lähettänyt teidän tykönne kaikki palvelijani, profeetat, varhaisesta alkaen, sanoen: Kääntykää kukin pahalta tieltänne ja parantakaa tekonne, älkää seuratko muita jumalia älkääkä niitä palvelko, niin te saatte asua siinä maassa, jonka minä olen antanut teille ja teidän isillenne; mutta te ette ole kallistaneet korvaanne, ette ole kuulleet minua. Joonadabin, Reekabin pojan, jälkeläiset ovat siis pitäneet voimassa isänsä käskyn, jonka hän heille antoi, mutta tämä kansa ei ole kuullut minua.
”Sen tähden, näin sanoo Herra, Jumala Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä annan tulla Juudalle ja kaikille Jerusalemin asukkaille kaiken sen onnettomuuden, jolla minä olen heitä uhannut, koska he eivät kuulleet, kun minä heille puhuin, eivät vastanneet, kun minä heitä kutsuin.” – Jer. 35:13–17.
17. Miksi israelilaisten luopumus täytyy luokitella tahalliseksi, ja mikä oli siksi väistämätöntä heille?
17 Tästä reekabilaisten vertaamisesta israelilaisiin käy selvästi ilmi, että suuresti suositut israelilaiset kykenivät Jumalan profeettojen avulla pitämään Jehovan, Jumalansa, kanssa tekemänsä liiton. Hän oli antanut temppelinsä ja papistonsa, joka uhrasi uhreja heidän tahattomien syntiensä peittämiseksi, joita he tekivät lihansa heikkouksien vuoksi. Tästä huolimatta he valitsivat lisää jumalia, varsinkin Baalin, ja liittivät palvontaansa kaikenlaista pahuutta, jonka Mooseksen kautta annettu Jehovan laki kielsi. Siksi heidän luopumuksensa puhdasta palvontaa vaativasta Jumalan antamasta lakiliitosta oli tahallista. Se osoitti, etteivät he kunnioittaneet ainoaa elävää tosi Jumalaa eivätkä hänelle tekemiään vakavia lupauksia. Se tiesi vain onnettomuutta sellaisille luopioille. Samanlaisista syistä uhkaa väistämätön onnettomuus koko kristikuntaa!
PAKENE KAIKKEA VÄÄRÄÄ USKONTOA KOHTAAVAA TUHOA
18. Mistä Jeremian reekabilaisille lausumista sanoista ”suuri joukko” saa luottamusta sen suhteen, että se säilyy elossa kristikunnan ja sen ystävän, maailman, tuhossa?
18 Kuka nykyään haluaa välttyä tuhoutumasta kristikunnan ja sen hyvän ystävän, Jumalaa häpäisevän asiainjärjestelmän, mukana? ”Me haluamme!” sanovat ne, jotka kuuluvat Ilmestyksen 7:9–17:ssä ennustettuun ”suureen joukkoon”. He saivat lujaa luottamusta Jehovan lupauksesta, jonka hän antoi lupauksensa pitäville reekabilaisille, niin kuin esitetään Jeremian 35:18, 19:ssä, mistä luemme: ”Ja reekabilaisille sanoi Jeremia: ’Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Koska te olette olleet kuuliaiset isänne Joonadabin käskylle ja noudattaneet kaikkia hänen käskyjänsä ja tehneet kaiken, mitä hän käski heidän tehdä, sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Joonadabin, Reekabin pojan, suvussa on aina oleva mies, joka seisoo minun kasvojeni edessä’.”
19. a) Mikä oli Joonadabin asenne Baalin palvontaa kohtaan? b) Keneen nimissä Joonadab ja Jaasanja kiinnitetään huomio, ja minkä asenteen he omaksuivat viinin suhteen?
19 Vaikkei Joonadab, Reekabin poika, ollutkaan israelilainen, niin hänellä siis olisi aina jälkeläinen, joka seisoo hyväksyttynä Jehovan läsnäolossa täällä maan päällä ikuisesti. Muistakaamme, että tämä Joonadab oli ollut kuningas Jeehun kanssa innokkaasti tuhoamassa Baalin palvontaa Israelin luopiovaltakunnasta. (2. Kun. 10:15–28) Tämän Reekabin pojan Joonadabin nimessä kiinnitetään huomio ainoaan elävään tosi Jumalaan, sillä se merkitsee ’Jehova on antelias’. Se reekabilainen, jolle Jeremia esitti Jumalan lupauksen, oli Jaasanja, ja hänen nimensä merkitsee ’Jah [ts. Jehova] kuulee’. (Jer. 35:3–5) Lupauksensa mukaisesti Jaasanja ja hänen veljensä olivat kieltäytyneet juomasta viiniä Jeremian kädestä Jehovan temppelissä. He ilmaisivat siellä Jehovan läsnäolossa nuhteettomuutensa lupaustaan kohtaan.
20. Vaikka Raamatussa ei olekaan mitään suoraa todistusta siitä, niin mistä voimme olla varmoja reekabilaisten suhteen, kun Jerusalem tuhottiin, ja sen jälkeen?
20 Jehova kunnioitti noiden reekabilaisten uskollisuutta ja lupasi, ettei heitä pyyhittäisi pois Jerusalemin tulevan tuhon aikana vuonna 607 eaa. Voimme olla varmat siitä, ettei reekabilaisia poistettu silloin Jehovan läsnäolossa, sillä hän kunnioitti lupaustaan yhtä paljon kuin reekabilaiset kunnioittivat viinin suhteen tekemäänsä lupausta. Heidän elossa säilymisestään saattaa olla historiallinen todistus Malkian, Reekabin pojan, persoonassa, joka korjasi erästä Jerusalemin porttia maaherra Nehemian aikana. (Neh. 3:14) Jehovan sanassa ei kerrota, säilyikö ketään reekabilaisia elossa Jeesuksen Kristuksen aikaan saakka ja tuliko heistä hänen opetuslapsiaan. Mutta se olisi ollut mitä sopivinta!
21. Mistä kansallisonnettomuudesta reekabilaiset säilyivät elossa, ja mistä elossa säilyminen on siksi sopivaa heidän nykyisille vastineilleen?
21 Nykyään ei ole mahdollista tunnistaa luonnollisia reekabilaisia, mutta heillä on nykyiset vastineensa. He ovat Jeremialla kuvattujen hengellisten israelilaisten läheisiä tovereita. Entisajan reekabilaiset säilyivät elossa luopio-Jerusalemin tuhossa. Koska he esikuvasivat Kristuksen ”muiden lampaitten” ”suurta joukkoa”, on sopivaa, että nämä reekabilaisten vastineet säilyvät elossa maailman ”suuressa ahdistuksessa”, jonka ensimmäisenä piirteenä on kristikunnan, Jerusalemin vastineen, tuho.
22. a) Milloin ensi kerran esitettiin, että Joonadab kuvasi lampaan kaltaisten luokkaa, joka säilyisi elossa ”suuressa ahdistuksessa”? b) Mihin Vartiotornin huhtikuun 15. päivän numero 1935 erikoisesti kutsui ”suureen joukkoon” kuuluvia tulemaan?
22 Kirjan Puolustus 3. osa, joka julkaistiin englanniksi maanantaina 18. heinäkuuta 1932 Brooklynissa (N.Y., USA), esitti ensimmäisenä (sivuilla 77–83), että entisajan Joonadab kuvasi Jumalaa pelkäävien ihmisten luokkaa, jotka Jumalan suojeluksessa säilyisivät elossa ”suuren ahdistuksen” läpi Kristuksen valtakunnan alaiseen uuteen järjestykseen. (Vartiotorni 1. 10. 1932, s. 295–298) Puheen ”Miljoonat, jotka nyt elävät, eivät kuole koskaan” kiinnostavan aiheen ajateltiin soveltuvan heihin. Oli siksi johdonmukaista, että Vartiotornissa (engl.) esitettiin 15. huhtikuuta 1935 seuraava ilmoitus:
Vartiotorni muistuttaa jälleen lukijoitaan siitä, että Jehovan todistajien ja joonadabien konventti pidetään Washingtonissa, D.C., toukokuun 30. päivästä kesäkuun 3. päivään 1935. On toivottavaa, että monet jäännökseen ja joonadabeihin kuuluvista voivat havaita sopivaksi olla läsnä tässä konventissa. Tätä ennen ei monilla joonadabeilla ole ollut etua olla läsnä konventissa, ja Washingtonissa pidettävä konventti saattaa olla heille todella lohdullinen ja hyödyllinen. – S. 114.
23. Mitä noille joonadabeille paljastettiin Washingtonin konventissa, ja keitä niiden joukossa, jotka seuraavana päivänä kastettiin vedessä, oli paljon?
23 Sellaiseksi se osoittautuikin, sillä perjantaina 31. toukokuuta siellä paljastettiin heille, että Joonadab-luokka oli sama kuin Ilmestyksen 7:9–17:ssä ennalta nähty ”suuri joukko”. Luultavasti useimmat niistä 840:stä, jotka kastettiin vedessä seuraavana päivänä konventissa, osoittautuivat joonadabeiksi eli vastakuvallisiksi reekabilaisiksi.
24. Keitä myös ne Joonadabin jälkeläiset, jotka säilyivät elossa Jerusalemin tuhossa vuonna 607 eaa., esikuvaavat nykyään?
24 Alkuperäinen Joonadab eli 900-luvulla eaa., eikä hän nähnyt Jerusalemin tuhoa vuonna 607 eaa. Mutta hänen jälkeläisensä, reekabilaiset, jotka Jeremia pani koetukselle lupauksen pitämisen suhteen, kokivat Jerusalemin kukistumisen ja säilyivät siitä elossa epämääräiseksi ajaksi. Koska he polveutuivat Joonadabista, hekin esikuvasivat ”suurta joukkoa”, jonka on määrä säilyä elossa kristikunnan kukistuessa. – Ks. kirjasta Sinä voit säilyä Harmagedonissa Jumalan uuteen maailmaan sivuja 65–68.
25. Kun otetaan huomioon Joonadabin ja reekabilaisten huomattavat ominaisuudet, niin mitä heidän nykyistä vastinettaan kehotetaan tekemään?
25 Niinpä siis te antautuneet, kastetut kristityt, joita nuo muinaiset reekabilaiset esikuvasivat! Teidän, niin kuin heidänkin, täytyy karttaa kohtuutonta alkoholin käyttöä, väärää palvontaa ja sekaantumista tähän maailmaan ja sen tekemistä ystäväksenne. (Jaak. 4:4; 1. Joh. 2:15–17) Jäljitelkää jatkuvasti Joonadabia, Reekabin poikaa, ja osoittakaa intoa Jehovan puolesta ja vastustakaa nykyistä Baalin palvontaa, jotta voisitte nähdä Jehovan Suuremman Jeehun, Jeesuksen Kristuksen, välityksellä tuhoavan kristikunnan ja kaikki muut väärät uskonnot. Toimikaa Suvereenille Herralle Jehovalle antautumisenne mukaisesti ilmaisten reekabilaisten kaltaista uskollisuutta ja osallistukaa hänen Kristuksen johdossa olevan loistoisan valtakuntansa etujen edistämiseen. Se auttaa teitä pysymään tästä tuomitusta maailmasta saamassanne vapautuksessa, kunnes tätä maailmaa ei enää ole. Jos käytät siunattua vapauttasi Jumalan tahdon mukaisesti, sinua ei tempaista pois, kun Jumala kostaa tälle pahalle maailmalle ja kaikille sen ystäville, vaan sinä saat seisoa hyväksyttynä hänen edessään ja saat palkaksesi elämän paratiisimaassa hänen Poikansa valtakunnan alaisuudessa. Suuri on oleva ilo, jota Jeremia-luokan jäännös ylpeänä tuntee sinusta!
(Jeremian ennustusta käsitellään edelleen Vartiotornissa 1. 5. 1980.)
[Kuva s. 25]
Kristikunnan kukistumisesta elossa säilyminen