Palvele ”kansojen kuningasta” ja säily elossa

 1. Muuttavatko maailman nykyiset hallitusmiehet menettelynsä sen johdosta, mitä Jeremia-luokka sanoo, kuningas Joojakimin ja hänen seuraajansa, hänen veljensä Sidkian, antaman mallin perusteella?

ENTÄ jos maailman, varsinkin kristikunnan, hallitusmiehet havaitsisivat nykyajan Jeremia-luokan olemassaolon? Entä jos he kutsuisivat sen luokseen saadakseen selville, mitä Jehovan profeetallinen sana sanoo heidän kohtalostaan? Merkitsisikö se, että he aikoisivat muuttaa menettelynsä ja ryhtyä vaeltamaan tavalla, joka johtaisi heidän elossa säilymiseensä tätä maailmaa kohtaavassa ennustetussa ”suuressa ahdistuksessa”? EI! Ei, jos otamme esimerkiksi Jerusalemin viimeisen juudealaisen kuninkaan, nimittäin kuningas Joojakimin veljen Sidkian. Kuningas Joojakim oli ajanut Jeremian ja hänen sihteerinsä Baarukin maan alle – sitä, kuinka pitkäksi aikaa, ei ole merkitty muistiin. Mutta kuningas Joojakimin veli Sidkia kohteli huonommin Jehovan uskollista todistajaa Jeremiaa. Samoin nykyajankaan maailmalliset hallitusmiehet eivät tule muuttamaan piittaamatonta menettelyään. Poliittiset edut merkitsevät heille liian paljon. Se ei tiedä hyvää kansoille, joita he hallitsevat. – Jer. 37:2.

 2. Missä tilanteessa Sidkia pyysi Jeremiaa rukoilemaan israelilaisten puolesta, mutta mitä Jeremia ilmoitti hänelle?

² Ajankohta oli Sidkian hallituskauden yhdeksäs vuosi. Babylonialaiset piirittivät parhaillaan Jerusalemia kolmannen ja viimeisen kerran! Egyptistä oli tulossa sotajoukko saarretun kaupungin avuksi. Tämän uhan vuoksi babylonialaiset piirittäjät perääntyivät. Vaikutti siltä, että oli aika rukoilla Jehovaa siunaamaan egyptiläiset apujoukot. Niinpä kuningas Sidkia pyysi Jeremiaa rukoilemaan ”meidän puolestamme Herraa, meidän Jumalaamme”. Mutta Jehova oli kieltänyt Jeremiaa rukoilemasta tämän asian johdosta. Jehova ei olisi kuullut sellaista rukousta. (Jer. 37:3; 11:14; 14:11, 12) Niinpä Jeremia ilmoitti babylonialaisten saavan voiton egyptiläisistä lisäjoukoista sanomalla kuningas Sidkialle, että babylonialaiset tulisivat takaisin ja polttaisivat Jerusalemin. – Jer. 37:4–10.

 3. Miksi Jerusalemin kaupungin ruhtinaat heitättivät Jeremian ”vankeuteen”?

³ Sinä aikana kun babylonialaiset perääntyivät Jeremia tunsi olevansa vapaa lähtemään Jerusalemista ja menemään pappien kaupunkiin Anatotiin, joka sijaitsi Benjaminin sukukunnan alueella. Kun hänet pidätettiin Jerusalemin pohjoisella portilla, Benjaminin portilla, hän sanoi, ettei hän ollut karkaamassa babylonialaisten vihollisten puolelle. Kaupungin ruhtinaat kohtelivat häntä, ikään kuin hän olisi ollut kumouksellinen petturi, ja panettivat hänet ”vankeuteen”, jossa häntä pidettiin ”kauan aikaa”. (Jer. 37:11–16) Miten samalla tavalla kohdellaankaan Jeremia-luokkaa nykyään!

 4. Miten Jeremia neuvoi kuningas Sidkiaa tekemään oman osansa helpommaksi ja miksi Jeremia siirrettiin vartioston pihaan?

⁴ Perääntyikö Jeremia kovasta sanomastaan, kun hän joutui kasvotusten itsensä kuningas Sidkian kanssa? Kun kuningas Sidkia lähetti hakemaan hänet vankilasta kätköpaikkaan salaista kuulustelua varten, hän sanoi rohkeasti kuninkaalle, että tämä joutuisi babylonialaisten vangiksi, joita Jehova käytti välikappaleinaan. Riippumatta siitä, antautuisiko kuningas vapaaehtoisesti heille vai otettaisiinko hänet kiinni ja vietäisiin vankeuteen vastoin hänen tahtoaan, lopputulos olisi sama. Jeremia suositteli, että kuningas toimisi tavalla, joka olisi helpompi hänelle itselleen. Jeremia ei esittänyt kuninkaalle mitään valheellisia vakuutteluja. Jeremia oli rehellinen eikä tehnyt mitään väärää omalle kansalleen eikä sen kuninkaalle, joten miksi häntä pidettäisiin vankeudessa, joka merkitsisi hänelle nopeasti kuolemaa? Jeremian pyynnöstä kuningas Sidkia antoi siirtää hänet vartioston pihaan, mikä merkitsi eräänlaista sotavankeutta Jeremialle. Hän sai ravinnokseen vettä ja leipää. – Jer. 37:17–21.

VIISAS MENETTELY, EI KUMOUKSELLINEN

 5. Mitä kuningas Sidkian oli oikein ja sopivaa tehdä Babylonian valtakunnan suhteen, ja miksi kansan asiaksi jäi ryhtyä henkilökohtaiseen toimintaan Jerusalemin suhteen?

⁵ Kuningas Nebukadnessar oli tehnyt Sidkiasta Jerusalemin kuninkaan. Mutta oltuaan Nebukadnessarin vasallikuninkaana kahdeksan vuotta Sidkia oli ryhtynyt kapinaan häntä vastaan. Oikea ja sopiva menettely olisi ollut kapinasta luopuminen ja rauhaisa alistuminen sen valtakunnan alaisuuteen, jonka Jehova oli antanut tulla Raamatun historian kolmanneksi maailmanvallaksi. Jos hän kuninkaana kieltäytyi tekemästä sillä tavalla, kansan olisi kuitenkin oman etunsa vuoksi pitänyt menetellä siten. Niin, kansan olisi pitänyt ottaa varteen se, mitä Jeremia oli julistanut sille Jerusalemissa:

”Näin sanoo Herra: Joka jää tähän kaupunkiin, se kuolee miekkaan, nälkään ja ruttoon; mutta joka menee kaldealaisten luo, se saa elää, pitää henkensä saaliinansa ja jää eloon. Näin sanoo Herra: Tämä kaupunki annetaan Baabelin kuninkaan sotajoukon käsiin, ja hän valloittaa sen.” (Jer. 38:2, 3)

Kuningas Sidkian olisi pitänyt ottaa johto tämän henkeytetyn neuvon noudattamisessa. Mutta koska hän ei tehnyt siten, oli hänen alamaistensa asia yksilöinä ryhtyä toimimaan uskoen Jehovan määräyksiin.

 6. Miksi päämiehet heitättivät Jeremian kuninkaan pojan pihassa olevaan kaivoon?

⁶ Jerusalemin päämiehet vaativat Jeremian kuolemaa, sillä he väittivät, että hän herpaisi kaupunkia puolustavan sotajoukon kädet, että hän heikensi kansan taistelutahtoa. Niinpä he ilman kuninkaan suostumusta heitättivät Jeremian vartioston pihassa olevaan kaivoon, ja tämä paikka oli Sidkian ”pojan” Malkian kodissa. Kaivon pohjalla Jeremia vajosi liejuun. Nyt hän ei voinut itse noudattaa toisille antamaansa neuvoa.

 7. Kuka tuli nyt Jeremian avuksi ja millä perusteella?

⁷ Kun nyt tilanne näytti Jeremiasta synkimmältä, kaivoon laskettiin köydet, joissa oli vaateriekaleita pehmikkeiksi hänen kainaloittensa alle, jotta hänet voitiin nostaa ylös liejusta. Kuninkaan palveluksessa oleva Ebed-Melek-niminen etiopialainen eunukki oli kuullut profeetan surkeasta tilasta. Koska hän pelkäsi Jeremian kuolevan liejuisessa kaivossa, hän rohkeni puhua asiasta kuninkaalle. Hän sai kuninkaalta käskyn ottaa mukaansa 30 miestä ja nostaa Jeremia pois kaivosta. – Jer. 38:10–12.

8, 9. a) Miten kuningas Sidkia salaisessa haastattelussa vapautti Jeremian siitä, että häntä painostettaisiin olemaan väärä profeetta kuninkaalle? b) Minkä muuttumattoman neuvon Jeremia antoi Sidkialle, ja mitkä vaihtoehdot hän asetti hänen eteensä?

⁸ Kuningas Sidkia, jonka käskystä Jeremia oli pelastettu, vaati häntä uudelleen salaa haastateltavaksi temppelin sisäänkäytävässä. Sidkia vannoi elämän antavan Jehovan kautta, ettei hän surmauttaisi profeettaa siksi, että tämä kertoisi hänelle Jumalan totuuden, mutta hän ei luvannut noudattaa sitä. Vapautettuna kuoleman uhasta, joka olisi voinut saada Jeremian muuttumaan vääräksi profeetaksi, hän piti kiinni samasta sanomasta, joka oli aikaisemmin saattanut hänet kuoleman vaaraan:

⁹ ’Kuningas Sidkia, joko sinä itse kuninkaana, annat Jerusalemin kaldealaisille tai muutoin Jehova itse antaa sen kaldealaisten poltettavaksi. Älä pelkää, että juutalaiset, jotka jo ovat noudattaneet minun neuvoani ja paenneet piirittäjien puolelle, kohtelisivat sinua huonosti. Mutta jos et antaudu, niin miten sitten käy? Silloin eloon jäävät naiset johdatetaan ilmoittamaan, kuinka ystäväsi johtivat sinut harhaan ja pettivät sinut ja salakavalasti jättivät sinut vajoamaan liejuun, kun taas he itse lähtivät pakoon. Myös sinun omat vaimosi ja lapsesi viedään vangeiksi. Sinä itse et pääse pakoon Babylonian kuninkaan kynsistä. Sinä joudut vastuuseen kaupungin polttamisesta!’ – Jer. 38:17–23.

10. Miten Jeremia teki tilanteen kuningas Sidkialle helpommaksi sillä, mitä hän sanoi tiedusteleville päämiehille, ja mihin tapahtumaan saakka hän oli uudessa vankilassaan?

¹⁰ Jerusalemin päämiehet toimivat kuningas Sidkian ’ystävinä’. Koska kuningas pelkäsi heitä, hän kielsi Jeremiaa kuoleman uhalla kertomasta tosiasioita heille, jos he kysyisivät niitä. Hänen oli määrä vain syrjäyttää heidän tiedustelunsa sanomalla, että hänen oli suotu puhua kuninkaan kanssa, koska hän ei halunnut palata vankeuteen Joonatanin, sihteerin, taloon kuollakseen siellä. Hän tekisi tilanteen helpommaksi kuninkaalle, kun hän ei kertoisi kyselijöille kaikkea salaisesta keskustelusta. Sopusoinnussa sen kanssa, mitä Jeremia sanoi epäileville päämiehille, häntä pidettiin vankina toisessa paikassa, vartioston pihassa. Hän kesti vankeutta siellä vuoden 607 eaa. neljännen kuukauden (tammuksen) yhdeksänteen päivään saakka, jolloin babylonialaiset murtautuivat Jerusalemiin, valloittivat sen ja saivat kuningas Sidkian joukkoineen pakenemaan. – 2. Kun. 25:2–5.

11. Miten kaupunkiin jääneitten juutalaisten pako Keskiportin kautta ehkäistiin sinä päivänä, kun Jerusalem kukistui?

¹¹ Kuten Jeremia oli varoittanut, Jehova, jonka maallisella valtaistuimella Jerusalemissa kuningas Sidkia oli istunut, oli siis nyt velvollinen luovuttamaan kaupungin sen piirittäjille. Niinpä sen sijaan että tänä kesäpäivänä, tammuksen 9. päivänä vuonna 607 eaa., juutalaiset tuomarit olisivat istuneet Jerusalemin Keskiportissa käsittelemässä lakiasioita, viisi nimeltä mainittua babylonialaista ruhtinasta istui nyt kaupungin portissa. Siten he estivät kaupunkiin suljettuja juutalaisia pakenemasta tämän portin kautta. (Jer. 39:1–3; 1. Aikak. 29:23) Miten valitettavaa!

12. Miten kuningas Sidkia epäonnistui Jeremian häntä koskevan ennustuksen tyhjäksi tekemisessä, ja mitä näytelmää hänet velvoitettiin omin silmin katselemaan kuningas Nebukadnessarin edessä?

¹² Kun kuningas Sidkia joukkoineen pakeni valloitetusta kaupungista yön turvin, hän on saattanut onnitella itseään sen johdosta, että hän oli tehnyt tyhjäksi Jeremian hänestä lausuman kauhean ennustuksen. Mutta hän ei onnistunut pääsemään liittolaisensa Egyptin faaraon Hofran luo. (Jer. 44:30) Babylonialaiset takaa-ajajat saivat hänet kiinni Jerikon aroilla, Aromaassa eli Hautavajoamassa joitakin kilometrejä Jerusalemista koilliseen. Hänet pantiin kuparikahleisiin ja vietiin pohjoiseen Riblan kaupunkiin Hamatin maahan, jossa hän oli kohtaava kuningas Nebukadnessarin. Ennen kuin Sidkia sokaistiin Nebukadnessarin käskystä, hänet pakotettiin katselemaan hirvittävää näytelmää, kun hänen omat poikansa tapettiin. Monet hänen hovi- ja sotilasvirkailijoistaan surmattiin myös. Ylimmäinen pappi Seraja ja hänen apulaisensa Sefanja, jotka eivät olleet tukeneet pappistoveriaan Jeremiaa, surmattiin temppelin kolmen ovenvartijan kanssa. – 2. Kun. 25:6, 7, 18–21.

13. a) Miten kaikki tämä vanhan ajan historia liittyy vuoteen 1914? b) Miksi on johdonmukaista kysyä, esikuvasiko Ebed-Melek jotakin luokkaa nykyaikana, ja mikä on vastaus?

¹³ Onko tällä vanhan ajan historialla mitään yhteyttä meidän vuosisataamme? On! Noin kaksi kuukuukautta sen jälkeen, kun onnettomuus kohtasi kuningas Sidkiaa, hänen valta-alueensa, Juudan maa, autioitui täysin. Silloin alkoivat kansojen ”seitsemän aikaa”, ”pakanain ajat”, jotka kestivät 2 520 vuotta ja päättyivät vuonna 1914. (Dan., 4. luku; Luuk. 21:24, Kirkkoraamattu) Nykyään se, mitä kuningas Sidkian ajan Jerusalem esikuvasi, lähestyy tuhoaan Jehovan, ”kansojen kuninkaan”, tuomiopäätöksen mukaan. (Jer. 10:7) Kuinka sopivaa siis onkaan, että maan päällä olisi tänä kriittisenä aikana sellainen Jehova Jumalan palvojien muodostama luokka, jota profeetta-pappi Jeremia esikuvasi! Tämän valossa voimme aiheellisesti kysyä: onko maan päällä myös luokka, jota Jeremiaa auttanut etiopialainen eunukki Ebed-Melek, kuningas Sidkian palvelija, esikuvasi? Nykyiset tosiasiat osoittavat niin olevan.

14. a) Millainen Ebed-Melek oli ihonväriltään? b) Miksi hän ei yrittänyt paeta Jerusalemista kuninkaallisen herransa kanssa?

¹⁴ Ebed-Melek ei yrittänyt paeta Jerusalemista kuninkaallisen herransa Sidkian kanssa. Hän oli etiopialainen, sellainen mies josta Jeremia esitti kysymyksen: ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa?” (Jer. 13:23) Ebed-Melek oli mustaihoinen,a ja Byingtonin raamatunkäännöksessä hänestä käytetään nimeä ”neekeri Ebed-Melek”. (Jer. 38:7, 12; 39:16; The Bible in Living English) Hänen ei tarvinnut paeta Jerusalemista, kun hän yritti löytää turvapaikan. Jeremian Jumala oli antanut hänelle hänen varjeltumistaan koskevan lupauksen. Siksi sen jälkeen, kun meille on kerrottu siitä, mitä Nebukadnessar teki muutamien köyhien juutalaisten ja Jeremian suhteen, hänen kertomuksensa liittyy Jeremian 38:28:aan. Itse asiassa Moffattin raamatunkäännös (A New Translation of the Bible) siirtää Jeremian 39:15–18:n heti Jeremian 38:28:n jälkeen luettavaksi katkeamattomana kertomuksena.

15. a) Milloin Ebed-Melekiä koskeva Jehovan sana tuli Jeremialle? b) Mitä tämä sana sanoi kyseisestä etiopialaisesta?

¹⁵ Niinpä seuraavaksi lainattujen jakeitten täytyy ymmärtää soveltuvan ennen kuin Jerusalem kukistui piirittävien babylonialaisten edessä tammuksen 9. päivänä vuonna 607 eaa., kuningas Sidkian hallituskauden yhdentenätoista vuonna:

”Jeremialle oli tullut tämä Herran sana hänen ollessaan suljettuna vankilan pihaan [ja ennen kuin juutalaiset sotilaat pakenivat sieltä Jerusalemin kukistuessa]: ’Mene ja sano etiopialaiselle Ebed-Melekille näin: Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä toteutan sanani tälle kaupungille onnettomuudeksi eikä onneksi; ja tämä tapahtuu sinun edessäsi sinä päivänä. Mutta sinut minä pelastan sinä päivänä, sanoo Herra, etkä sinä ole joutuva niiden miesten käsiin, joita sinä pelkäät. Sillä minä pelastan sinut, niin ettet kaadu [babylonialaisten] miekkaan, vaan saat pitää henkesi saaliinasi, koska sinä turvasit minuun, sanoo Herra.”’ – Jer. 39:15–18.

16. Mistä Ebed-Melekin oli määrä iloita niin kuin ne, jotka iloitsevat saaliin saamisesta, ja mikä on jäänyt olemaan, vaikkei historia kerrokaan hänestä enempää?

¹⁶ Niin tämä Jehovan profeetan ystävä jättäytyi Jerusalemin kukistuessa Jeremian Jumalan käytettäväksi. Raamattu ei sano, karkotettiinko hänet Babyloniin ja kuoliko hän siellä luonnollisen kuoleman vai jäikö hän Juudan maahan maaherra Gedaljan alaisuuteen yhtenä maan köyhistä. Missään tapauksessa hänen sielunsa eli elämänsä ei joutunut babylonialaisten sotilaitten saaliiksi, vaan hänen sallittiin pitää ihmissielunsa niin kuin sen, joka riemuitsee saaliin saatuaan. Siten hän voi jatkaa elämäänsä ja palvoa Jumalaa, johon hän oli pannut luottamuksensa, Jumalaan jonka profeetan hän oli pelastanut kuolemasta liejuiseen kaivoon piiritetyssä Jerusalemissa. Tähän mennessä hän oli epäilemättä saanut osakseen päämiesten vihan, jotka olivat panneet Jeremian vankilaan kuolemaan. Mutta Ebed-Melekiä ei ollut määrä luovuttaa heidän käsiinsä kostoa varten. Jehovan lupaamassa suojeluksen tilassa hänellä ei ollut syytä pelätä, mitä nuo päämiehet saattaisivat haluta tehdä hänelle kostoksi. Tässä vaiheessa hän katoaa Raamatun historiasta, mutta niin ei käy hänen nimelleen eikä Jumalan hänelle antamalle lupaukselle.

EBED-MELEKIN NYKYINEN VASTINE

17. Mitä etiopialaisen nimi Ebed-Melek merkitsee, ja missä merkityksessä tämä nimi piti paikkansa hänestä?

¹⁷ Onko nykyään tosiaankin olemassa Ebed-Melekin vastine nykyisen Jeremia-luokan yhteydessä? On! Ketkä sitten muodostavat Ebed-Melekin nykyisen vastineen? Emme tiedä, miten hän sai tämän nimen. Nimi Ebed-Melek merkitsee ’kuninkaan palvelijaa’. Eunukkina hän on ehkä ollut kastroitub eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta saada omaa perhettä. Mutta nimensä mukaisesti hän oli palveluksessa Juudan kuninkaan hovissa. Ja koska hän pani luottamuksensa Jehovaan, hän ei ollut pelkästään maallisen kuninkaan palveluksessa. Sidkia istui kuninkaallisella valtaistuimella Jerusalemissa, ja sitä sanottiin ”Jehovan valtaistuimeksi”. (1. Aikak. 29:23, UM) Niin ollen Ebed-Melek osoitti siis olevansa itse asiassa ”kansojen kuninkaan”, Jehovan, palveluksessa. Koska hän oli Jehovan Juudan maassa sijainneen esikuvallisen valtakunnan palveluksessa, hän sai siitä runsaan palkan, kun hänet varjeltiin uskottoman Jerusalemin kokiessa tuhon.

18. Kuka Jeremian aikalainen esikuvasi ”suurta joukkoa” Ilmestyksen 7:14, 15:n kuvauksen mukaan?

¹⁸ Kun on kysymys varjeltumisesta kristikunnan ”suuren ahdistuksen” läpi, Ilmestyksen 7:14, 15 sanoo siinä kuvaillusta ”suuresta joukosta”: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta, ja he ovat pesseet pitkät viittansa ja valkaisseet ne Karitsan veressä. Sen vuoksi he ovat Jumalan valtaistuimen edessä, ja he suorittavat hänelle pyhää palvelusta päivät ja yöt hänen temppelissään.” Luokkana ne, jotka muodostavat ahdistuksessa varjeltuvien ”suuren joukon”, esikuvattiin Ebed-Melekillä, joka huomattavalla tavalla säilyi elossa Jerusalemin tuhossa.

19. Kenen palveluksessa oleminen on Ebed-Melek-luokan hartain halu, ja mitä tähän luokkaan kuuluvat ovat valmiita kestämään Jeremia-luokan puolesta?

¹⁹ Tämä luokka oppii todella pelkäämään Jehovaa ja luottamaan häneen. Heidän hartain halunsa on olla kaikkeuden Suvereenin, ”kansojen kuninkaan”, palveluksessa ennemmin kuin ihmishallitusten poliittisten hallitusmiesten ja kuninkaitten palveluksessa. He näkevät, kuinka vallanhimoiset hallitusmiehet, kuten Adolf Hitler, joka sai vallan Saksassa vuonna 1933, ovat yrittäneet ja edelleen yrittävät tuhota Jehovan voidellun jäännöksen, jota hänen profeettansa Jeremia esikuvasi. Niinpä Ebed-Melek-luokka kohottaa vastalauseen ja yrittää rohkeasti auttaa Jeremia-luokkaa, vaikka se merkitseekin sitä, että se saa osakseen Jeremia-luokan uskonnollisten ja poliittisten vihollisten vihan ja vainon.

20, 21. a) Erityisesti mistä vuodesta lähtien Ebed-Melek-luokka tuli näkyviin? b) Miten tämä luokka yrittää jäljitellä Jeremian ajan Ebed-Melekiä, ja mihin toimintaan siihen kuuluvat kannustavat kaikkia ihmisiä ryhtymään väärän uskonnon maailmanmahdin suhteen?

²⁰ Nämä Jehovan voideltujen todistajien jäännöksen tukijat tulivat näkyviin erityisesti vuonna 1935, kun ”ahdistuksessa” säilyvien ”suuri joukko” tunnistettiin.

²¹ Riippumatta siitä, onko Ebed-Melek-luokalla mitään vaikutusta kristikunnan hallituksiin tai ei, se ei ole koskaan suosinut uskonnollis-poliittisia pyrkimyksiä, joiden tarkoituksena on ollut Jeremia-luokan saattaminen kuolemaan tai sen tekeminen tehottomaksi Jehovan julkisessa palveluksessa, ikään kuin laskemalla se vartioston pihassa olleeseen liejuiseen kaivoon. Vaikka Ebed-Melek-luokka onkin kohdannut poliittis-uskonnollisten vallanpitäjien pelkoaherättävän epäsuosion, se on tehnyt voitavansa Jeremia-luokan nostamiseksi pois liejuisesta toimettomuuden ”kaivosta”. Ebed-Melek-luokkaan kuuluvat ovat toimineet rohkeasti aina tähän päivään saakka Jeremia-luokan rinnalla kautta maailman ja julistaneet kristikunnan ja väärän uskonnon maailmanmahdin, Suuren Babylonin, tuomiota. He kannustavat kaikenlaisia ihmisiä hylkäämään tämän tuomitun asiainjärjestelmän ja asennoitumaan lujasti Jehovan teloitusvoimien puolelle Nebukadnessaria suuremman kenraalin, nimittäin Jeesuksen Kristuksen, käskyvallan alaisuuteen. Siten he ilmaisevat, että he ovat panneet täyden luottamuksensa Jehovaan, ”kansojen kuninkaaseen”.

22. Mihin vertauskuvalliseen ”miekkaan” tämä luokka ei kaadu?

²² Jehova rakastaa tätä Ebed-Melek-yhteisöä, koska se ilmaisee tällaista horjumatonta antaumusta häntä ja hänen nykyistä Jeremia-luokkaansa kohtaan. Hän lupaa, ettei tämä luokka kaadu lähestyvän ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan” ”miekkaan” Har-Magedonissa. – Ilm. 16:13–16.

23. Mikä on saalis, jonka he ottavat omakseen, ja miten he ovat toimineet kuin Matteuksen 25:31–34:ssä esitetyn Jeesuksen vertauksen ”lampaat”?

²³ Jehovalta tulevaksi palkaksi tähän luokkaan kuuluvien maallinen elämä, heidän sielunsa, varjellaan heille kuin sotasaaliiksi, siitä tulee ansaitusti kuin säilyneen elämän muodostama omaisuus. ”Lampaita” ja ”vuohia” käsittelevän Jeesuksen vertauksen lampaitten kaltaisina he ovat tehneet hyvää Kristuksen hengellisten veljien jäännökselle. Kun nämä ovat olleet ”vankilassa”, liejuisessa ”kaivossa” tai kuolemansellissä, he ovat käyneet katsomassa heitä joko maan alla tai avoimesti ja ovat auttaneet heitä pääsemään vapaaksi, jotta he voisivat jatkaa edelleen toimintaansa Jehovan todistajien työn suuressa loppuvaiheessa keskellä tuomittua maailmallista asiainjärjestelmää. – Matt. 25:31–36, 46.

24. Minkä luokan palveluksista nykyajan Jeremia-luokka kiittää Jumalaa, ja mitä yhteistä toimintaa näihin luokkiin kuuluvat harjoittavat ”suuressa ahdistuksessa” varjeltumisen jälkeen?

²⁴ Tiedettäköön kaikkialla, että Jeremia-luokka kiittää Jehovaa ”muiden lampaitten” ”suuren joukon” herättämisestä. Tätä ”suurta joukkoa” esikuvasi etiopialainen eunukki Ebed-Melek uskottoman Jerusalemin, Juudan valtakunnan pääkaupungin, viimeisinä päivinä. Jeremia-luokka tulee tuntemaan sanoin kuvaamatonta iloa säilyessään elossa ”suuressa ahdistuksessa” Ebed-Melek-luokka rinnallaan. Olka olkaa vasten näihin luokkiin kuuluvat alkavat työskennellä yhdessä uudessa järjestyksessä, johon heidät saatetaan Kristuksen tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa. Pääsy loistoisaan uuteen järjestykseen on oleva heidän palkkansa siitä, että he ovat nyt palvelleet kaikkeuden Suvereenia, Jehovaa, ”kansojen kuningasta”.

Jeremian profetiaa käsitellään edelleen Vartiotornissa 1. kesäkuuta 1980

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

Ebed-Melek pelastaa Jeremian 30 miehen avulla