Järjestäytyneen uskonnon tuhon jälkeen – mihin suuntaan?
Lukijan on hyvä lukea Jeremian kirjasta luvut 40–49, ennen kuin hän tutkii tämän ja seuraavan kirjoituksen.
”Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee, kirottu olkoon se, joka pidättää miekkansa verestä.” – Jer. 48:10.
1. Minkä ongelman järjestäytyneen uskonnon tuho tuottaa elossa säilyville?
”MAAILMAN järjestäytynyt uskonto on kukistunut!” Voimme odottaa, että kaiken suositun uskonnon vihaajat esittävät riemuiten tällaisen huudahduksen, kun nykyajan järjestäytynyt uskonto kokee väkivaltaisen tuhon. Mihin suuntaan tästä melkein uskomattomasta tapahtumasta selviytyvät lähtevät? Minkä puoleen he voivat silloin kääntyä? Esitämme nämä kysymykset täysin vakavissamme.
2. Mikä kysymys heräsi Jeremian profetoimisen johdosta, ja missä hän totesi olevansa profetoituaan lähes 40 vuotta?
2 Epäuskoisina jotkut, jotka ovat kannattaneet jotakin suosittua uskontoa tähän saakka, saattavat kysyä: ’Salliiko taivaan ja maan Luoja sellaista?’ Tämä kysymys on samankaltainen kuin se, joka herätettiin noin 2 625 vuotta sitten papillista sukuhaaraa olevan juutalaisen, nuoren profeetan Jeremian, takia, joka oli kotoisin Anatotin kaupungista Lähi-idästä. Vaikutti siltä, että hän profetoi oman kansansa siihen aikaan harjoittamaa uskontoa vastaan. Jeremian mukaan sen temppeli, ainoa jonka uskonnollinen laki salli, oli joutuva tulen tuhoamaksi. Heidän temppelikaupunkinsa Jerusalem oli muuttuva rauniokasaksi. Suositun uskontomuodon harjoittajat oli määrä viedä pakkosiirtolaisuuteen valloittajiensa maahan seitsemäksikymmeneksi vuodeksi. Kun Jeremia ennusti tällaisia onnettomuuksia, häntä alettiin vastustaa voimakkaasti. Kun Jeremia oli esittänyt tällaisia ennustuksia lähes 40 vuotta, hän totesi olevansa vangittuna Jerusalemissa viimeisen Daavidin kuninkaalliseen sukuun kuuluvan kuninkaan Sidkian istuessa valtaistuimella.
3. Tuhosiko Jehova oman palvontansa sallimalla sellaisen uskonnollisen onnettomuuden tapahtua, vai mistä oli kysymys?
3 Jumala, jonka nimi oli liitetty Jerusalemin temppeliin, salli sellaisen uskonnollisen onnettomuuden tapahtumisen. Todellisuudessa Jerusalem sai sanoman sellaisesta tuomiosta suoraan tältä Jumalalta, Jehovalta, itseltään. Mitä? Aikoiko hän tuhota oman uskontonsa, sen että häntä palvottiin tosi Jumalana? Ei lainkaan! Hänen tarkoituksensa oli vain tuhota palvontansa saastunut, vääristynyt muoto, jota silloin harjoitettiin hänen nimeään kantavassa temppelissä tämän pyhän nimen häpeäksi. Jeremian suun kautta puhuttu Jehovan sana sai voiton! Ne, jotka itsepäisesti vastustivat sitä, joutuivat häviölle. Kesällä aabkuussa, heidän kalenterivuotensa viidennessä kuussa, kuukauden 7. ja 10. päivän välisenä aikana temppeli hajotettiin maan tasalle ja lyöty, nälän ahdistama Jerusalemin kaupunki tuhottiin tyystin. Ennen tätä kuningas Sidkia vangittiin, kun hän oli pakenemassa, ja tuhannet riutuneet eloon jääneet juutalaiset kuljetettiin vankeina masentavaan pakkosiirtolaisuuteen Babyloniin, joka silloin oli maailman valtiatar.
4. Onko kaikki tällainen vanhan ajan historia tärkeää ja merkityksellistä meille nykyään?
4 Onko sitten kaikella tällaisella vanhalla historialla todellista merkitystä meille nykyään? On! Mistä syystä? Siitä syystä, että se oli profeetallista ja tarvitsi siksi merkitä muistiin ja säilyttää Pyhän Raamatun sivuilla monilla elävillä kielillä tähän päivään saakka. Eräs tämän vanhan ajan historian syvällinen tutkija, eräs juutalainen, jonka kansalla oli suoranainen yhteys tähän murheelliseen historiaan, tähdensi sellaisen vanhan historian tärkeää merkitystä kirjoittaessaan ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla seuraavat sanat: ”Mutta nämä kohtasivat heitä toistuvasti esimerkkeinä, ja ne kirjoitettiin varoitukseksi meille, joille asiainjärjestelmien loput ovat saapuneet.” – 1. Kor. 10:11.
5. Mitä uskonnollista onnettomuutta ennen Paavali kirjoitti 1. Korinttolaiskirjeen 10:11:n, ja miksi sellainen tapahtuma ei toistu?
5 Nämä vaikuttavat sanat kirjoitti kristitty apostoli Paavali noin viisitoista vuotta ennen kuin Jerusalemin jälleenrakennettu kaupunki ja sen temppeli tuhottiin vuonna 70, tällä kertaa Rooman legioonien toimesta. Sellaista ei voi tapahtua kolmatta kertaa, sillä nykyajan Jerusalemin huomattavimpana kaunistuksena ei ole juutalainen temppeli. Nyt kolme suurta uskontoa vaatii osuuttaan tässä historiallisessa kaupungissa, nimittäin kristikunta, islam ja juutalaisuus.
6. Mikä järjestäytyneen uskonnon osa tuhotaan ensiksi, ja mitä järjestäytyneen uskonnon muihin osiin siirtyminen merkitsisi?
6 On olemassa vanhempiakin uskontoja kuin kristikunnan uskonto. Silti sen perusteella, mitä ensimmäisestä Jerusalemista oleva Jeremia ilmaisi, kristikunta on oleva ensimmäinen osa tuhottavaksi joutuvasta järjestäytyneestä uskonnosta. Tosiaan, Jerusalem kuvasi profeetallisesti kristikuntaa, sillä sehän väittää harjoittavansa uskontoa, joka sai alkunsa toisessa Jerusalemissa vuonna 33. Kun tämä Jeremian ajan tuomitun Jerusalemin nykyinen vastine on tuhottu, niin mihin suuntaan sen mahdollisesti eloon jäävät kannattajat lähtevät? Kääntyvätkö he kenties joidenkin jäljelle jäävien ei-kristillisten uskontojen puoleen? Sen tekeminen merkitsisi turvautumista ikuiseen tuhoon määrätyn järjestäytyneen uskonnon muihin osiin.
7. Missä babylonialaiset sallivat Jeremian ja hänen sihteerinsä asua Jerusalemin kukistumisen jälkeen, ja mikä juhla oli silloin lähestymässä?
7 Pankaamme merkille, kuinka tämä kuvattiin sen jälkeen kun ensimmäinen Jerusalem oli tuhottu vuonna 607 eaa. Jeremian aikana. Joidenkin maan köyhien juutalaisten sallittiin jäädä valloitettuun Juudan maahan Gedaljan alaisuuteen, jonka voittoisa kuningas Nebukadnessar oli nimittänyt maan käskynhaltijaksi. Se tapahtui vuoden 607 eaa. viidennessä kuussa (aabissa). Jeremia ja hänen sihteerinsä Baaruk olivat säilyneet elossa, ja Babylonian armeijan päällikkö suostui Jeremian valintaan jäädä maan köyhien kanssa käskynhaltija Gedaljan alaisuuteen. Entä nyt? Syksyn elonkorjuukausi seitsemännessä kuussa (eetanimissa eli tisrissä) oli lähestymässä. Niinpä oli lähellä määräaika viettää korjuu- eli lehtimajanjuhlaa seitsemän päivää (15.–21. tisrikuuta). Mutta Jerusalemissa ei ollut temppeliä, jossa juhlaa olisi voitu iloiten viettää. – 5. Moos. 16:13–16.
8. Palasivatko juutalaispakolaiset Juudaan viettääkseen korjuujuhlaa?
8 Miehitysjoukkojen erillisosastoa lukuun ottamatta Babylonian armeija oli lähtenyt maasta ja vienyt mukanaan monia elossa säilyneitä juutalaisia vangeiksi. Niinpä juutalaisia pakolaisia alkoi tulla vähitellen takaisin Juudan maahan ympärillä olevista naapurimaista. Palasivatko he kotimaahansa totellakseen Lainantajaansa Jehovaa viettämällä lehtimajan- eli korjuujuhlaa vaikka ilman Jerusalemia ja sen temppeliä? Tosiasiat osoittivat, ettei se ollut heidän saapumisensa syy.
9. Miksi heräsi kysymys siitä, mihin suuntaan maahan palanneet ja Juudan maan köyhät lähtisivät?
9 Mihin suuntaan palanneet ja maan köyhät lähtivät? Heitä ei pakotettu lähtemään maasta. Mutta Jeremia oli ennustanut maata kohtaavan 70-vuotisen täydellisen autioituksen, niin ettei siihen jäisi ihmistä eikä kotieläintä. Silti Jeremia käski maassa olevien jäädä siihen rauhassa pelkäämättä poismenneitä babylonialaisia. Heidän käskynhaltijansa Gedalja oli juutalainen niin kuin hekin, nyt vain Babylonian kuninkaan Nebukadnessarin alamainen. Näin ollen heidän Jumalansa Jehova ei pakottanut heitä lähtemään pois Jumalan heille antamasta maasta, vaikka hän oli henkeyttänyt Jeremian ennustamaan Juudan maan 70-vuotisen täydellisen autioituksen.
SALAMURHAAJA ISKEE
10. Miksi ”maan köyhien” kohtaama uskonnollinen tila Juudan maassa oli surkuteltava?
10 Mikä surkuteltava uskonnollinen tila olikaan niiden ”maan köyhien” edessä, jotka jäivät Juudan alueelle! (Jer. 40:7) Jerusalemissa ei ollut temppeliä, jota kohti he olisivat voineet kääntyä rukoillakseen Jehovaa! Jeremiaa lukuun ottamatta ei ollut yhtään pappia eikä yhtään leeviläistä! Ei alttaria, jolla he olisivat voineet esittää uhrinsa! Ei kultaista ”liiton arkkia”, jonka päällä oli kaksi enkelin kuvaa, jota kohti ylimmäinen pappi olisi voinut pirskottaa sovituspäivän uhrien verta tisrin 10. päivänä. Se oli hävinnyt paikkaan, jota kukaan ihminen ei ole saanut tietää tähän päivään mennessä! – Hoos. 3:4.
11. Miksi ammonilainen kuningas Baalis katsoi Ismaelin, Netanjan pojan, olevan hyvä välikappale juutalaisen käskynhaltijan Gedaljan raivaamiseksi pois tieltä?
11 Nyt astuu toimintanäyttämölle roisto! Hän ilmaantui Ismaelin, Netanjan pojan, persoonassa. Todennäköisesti ammonilaisten kuningas Baalis, jonka luo Ismael oli paennut babylonialaisia, ajatteli, että oli sopivaa palkata Ismael salamurhaamaan Gedalja, jonka kuningas Nebukadnessar nimitti Juudan maakunnan käskynhaltijaksi. Kuinka niin? Koska Ismael oli ”kuninkaallista sukua”. Ismael oli isoisänsä Elisaman kautta kuninkaallista sukua ja oli siten yksi ”kuninkaan ylimmäisistä”. (Jer. 41:1) Niinpä tämä valtaistuimelta syöstyn kuninkaan Sidkian virkamiehiin kuuluva saattoi olla pahoillaan siitä, että Gedaljasta oli tehty käskynhaltija, vaikkei hän ollut ”kuninkaallista sukua”. Siksi ammonilainen kuningas Baalis, joka oli riemuinnut Jerusalemin tuhosta, käytti Ismaelia välikappaleenaan Gedaljan raivaamiseksi pois tieltä. – Ps. 83:8, 9; Jer. 40:14.
12. Miten Ismael suoritti katalan tehtävänsä, ja miksi hänen kuitenkin oli lopulta pakko paeta?
12 Joohananin, Kaareahin pojan, varoituksesta huolimatta Gedalja tarjosi Ismaelille ja hänen kymmenelle apulaiselleen aterian uudessa hallituskaupungissa Mispassa, joka sijaitsi muutaman kilometrin päässä pohjoiseen Jerusalemin raunioilta. Vaikka joitakuita babylonialaisia sotilaita oli läsnä, Ismael ja hänen joukkonsa kävivät yllättäen kaikkien aterialla ja lähistöllä olevien kimppuun ja katalasti murhasivat heidät kaikki. (Jer. 41:2, 3) Vielä muitakin joutui Ismaelin ja hänen petollisen joukkonsa uhreiksi. Tämä tapahtui seitsemännessä kuussa tisrissä, jolle yleensä oli ominaista seitsenpäiväisen lehtimajanjuhlan viettäminen. Mispan väestö taipui nyt seuraamaan tätä vallananastajaa hänen vankeinaan. Mutta kun Joohanan, Kaareahin poika, saapui ja vastusti Ismaelia, niin Ismael ja hänen kahdeksan miestään pakenivat Ammonin maahan, jota Babylonin kuningas Nebukadnessar ei ollut vielä kukistanut. – Jer. 41:10–15; 49:1–5.
13. Minkä sanoman Jehova henkeytti Jeremian esittämään Joohananille ja hänen seuraajilleen heidän pyynnöstään? Millaisen vastavaikutuksen se herätti?
13 Sen perusteella, mitä oli tapahtunut babylonialaisten asettamalle maakuntahallitukselle, Joohanan ja kansa ajattelivat, että heillä oli syytä pelätä uutta maailmanvaltaa, Babylonian valtakuntaa, jota Jehova Jumala käytti teloittajanaan Lähi-idässä. Mihin suuntaan heidän oli nyt määrä kulkea? Muodollisesti Joohanan ja hänen päällikkönsä lähestyivät Jeremiaa, joka oli niin täsmällisesti ennustanut Jerusalemin tuhon. He lupasivat, että olipa Jehovan Jeremian kautta antama sanoma sellainen, mistä he pitivät, tai ei, niin he noudattaisivat sitä. Kymmenen päivää sen jälkeen kun he olivat pyytäneet neuvoa Jeremialta, tuli hänen kauttaan Jehovan sana. Heidän ei pitänyt antaa periksi pelolle, vaan jäädä maahan Babylonian alamaisuuteen. Mutta jos he menettelisivät uskottomasti ja siirtyisivät etelään Egyptiin, niin Babylonian kuninkaan voittoisa miekka, nälkä ja rutto saavuttaisivat heidät. Pientä jäännöstä lukuun ottamatta he tuhoutuisivat tuomitussa Egyptin maassa. He eivät palaisi rauhassa Juudan maakuntaan Babylonian valtakunnan kukistuttua. Toimivatko Joohanan ja hänen seuraajansa tämän Jumalalta tulleen sanoman mukaan? Eivät tosiaankaan! He leimasivat sen valheeksi. He sanoivat Jeremiaa valehtelijaksi. – Jer. 42:1–43:3.
14. Ketkä eivät pitäneet sanaansa, ja miksi korjuujuhlaa ei vietetty vuonna 607 eaa.?
14 Mutta kuka oli valehtelija, ellei jokainen heistä, sillä hehän olivat luvanneet noudattaa Jeremian heille ilmoittamaa sanomaa, vaikkei se olisikaan miellyttänyt heitä? He olivat jo matkalla kohti etelää Egyptiin, ja nyt he olivat päättäneet jatkaa eteenpäin, kunnes saapuisivat Niilin maahan. He eivät halunneet alistua kolmannen maailmanvallan, Babylonian, herruuteen. Aikaisemmin Egypti oli ollut heidän liittolaisensa Babylonian maailmanvallan laajenemista vastaan. Kun nyt Juudan maa oli joutunut Babylonian herruuden alaisuuteen, heidän päätöksensä oli, ettei kenenkään pitäisi jäädä maahan ilmaisuksi alistumisesta Babylonian valtaan. Babylonian valtaan alistumista kannattavienkaan, nimittäin Jeremian ja hänen sihteerinsä Baarukin, ei pitänyt jäädä sinne. Niinpä he raahasivat nämä Jehovan palvelijat mukanaan. Vaikkei heillä ollutkaan mitään tarkoitusta lähtönsä ajoittamisen suhteen, niin juuri niihin aikoihin, kun Juudan maan olisi pitänyt viettää riemuiten korjuu- eli lehtimajanjuhlaa 15.–21. tisrikuuta vuonna 607 eaa., nämä Jehovan tahtoa vastaan kapinoivat lähtivät maasta, aivan niin kuin hän oli ennustanut, ja jättivät sen vaille ihmisasukkaita ja kotieläimiä. – Jer. 43:4–7.
15. Miten nämä Jeremian aikaiset tapahtumat liittyivät meidän aikamme asiaintilaan ja osoittautuivat meitä kiinnostaviksi?
15 Kaikkivaltiaan Jumalan tahtoa ei voida koskaan menestyksellisesti vastustaa. Hänen profeetallinen sanansa ei voi koskaan osoittautua vääräksi. Kun tottelemattomat juutalaiset poistuivat Juudan maasta, ennustetut 70 vuotta, joiden aikana maa olisi ilman israelilaisasukasta ja kotieläintä, alkoivat. Silloin myös ne vertauskuvalliset ”seitsemän aikaa”, joista Jehova pani kuningas Nebukadnessarin näkemään unen ja profeetta Danielin esittämään selityksen, alkoivat kestääkseen 2 520 vuotta. (Dan. 4:10–24; Luuk. 21:24) Ei ollut siis sattuma, että ensimmäinen maailmansota puhkesi rauhallisessa maailmassa merkiksi noiden ”seitsemän ajan” päättymisestä tisrikuussa vuonna 1914. Jeremian ajan tapahtumilla oli siis tosiaankin yhteys meidän aikaamme. Noiden tapahtumien merkitys kiinnostaa syvästi meitä nykyään!
16. Miksi epäuskoisten juutalaisten pakeneminen Egyptiin ei osoittautunut oikeaksi suunnaksi, ja minkä odottamiseen juutalaisten menettely antaa meille aihetta?
16 Kun Lakia uhmaavien juutalaisten järjestämä uskonto Jerusalemissa oli kukistunut vuonna 607 eaa., niin välttivätkö ne juutalaiset, jotka pakenivat Egyptiin, sen mitä he inhosivat? Valitsivatko he parhaan suunnan, oikean suunnan? Tuskinpa, jos he joutuivat kohtaamaan sen kauheuden, mikä tulee niiden uskonnollismielisten ihmisten osaksi, jotka kieltäytyvät tottelemasta Jehovan sanaa. Vaikka Jeremia pakotettiin asumaan Egyptissä, hän ei lopettanut profetoimistaan sielläkään. Jehovan henki pani Jeremian edelleen profetoimaan epäuskoisille juutalaispakolaisille ja heidän valitsemaansa asuinmaata vastaan. Hänen henkeytetyt kirjoituksensa ovat säilyneet tähän kriittiseen aikaan saakka. Ne ovat varoituksena noiden Jeremian ajan kapinallisten juutalaisten nykyisille vastineille. Mitä me tämän huomioon ottaen voimme odottaa aivan lähiaikoina?
17. Millä tavalla emme voi odottaa kristikunnan tuhossa elossa säilyvien silminnäkijöiden toimivan ja miksi emme?
17 Meillä on aihetta odottaa järjestäytyneen uskonnon vaikutusvaltaisimman osan, kristikunnan, ja kaikkien sen uskonlahkojen ja uskonsuuntien sekasotkun tuhoa. Se tulee tapahtumaan Jehovan määräämänä aikana, jota ei voida muuttaa. Sen tähden on aiheellista kysyä: kun tämä tapahtuu, niin minkä suunnan kaikki tämän hämmästyttävän tapahtuman todistajat omaksuvat? Sen esikuvan mukaan, jonka Ismael ja Joohanan ja heidän seuraajansa, jotka kieltäytyivät noudattamasta Jehovan neuvoa, antoivat vuonna 607 eaa., me emme voi odottaa silminnäkijöitten lukemattoman suuren joukon kääntyvän tosi kristillisyyteen, jota nykyinen Jeremia luokka ja sen uskolliset toverit harjoittavat. Tosi kristillisyys pitää tärkeänä Jeremian Jumalan, Jehovan, Jeesuksen Kristuksen taivaallisen Isän, palvontaa. Hän puhui Jehovan palvonnasta, kun hän sanoi kaivolla olevalle naiselle Samariassa: ”Tulee hetki, ja se on nyt, jolloin tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa, sillä Isähän etsii senkaltaisia palvomaan häntä. Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” – Joh. 4:23, 24.
18. Kenen todistaja Jeesus Kristus oli maan päällä ollessaan, ja keiden täytyy nykyään olla, hänen kaltaisiaan todistajia?
18 Yksikään kristitty ei voi sivuuttaa kevyesti Jehovan palvomista Jumalana. Ilmestyksen 1:5:ssä Jumalan Poika sanoi itseään ”Jeesukseksi Kristukseksi, ’Uskolliseksi Todistajaksi’”. Kun hän oli ihmisenä maan päällä, hän oli juutalainen, israelilainen, jonka kansalle kirjoitettiin Jesajan 43:10:n sanat: ”’Te olette minun todistajiani’, sanoo Jehova, ’minun palvelijani, jonka minä olen valinnut.’” (UM) Jeesus todisti olevansa Jehova Jumalan uskollinen ja totuudellinen todistaja. Hänen nykyisten aitojen opetuslastensa täytyy olla samanlaisia todistajia, Jehovan todistajia.
19. Siirtyvätkö kristikunnan kukistuessa eloon jäävät silminnäkijät sankoin joukoin Jehovan todistajien riveihin, ja mitä toivoa muilla uskonnollisilla järjestelmillä on tarjottavana, elossa säilyville?
19 Ei ole olemassa yhtään profeetallista Raamatun kirjoitusta, johon voisimme viitata sen osoittamiseksi, että lukemattomat entiset kristikunnan kannattajat kääntyisivät ja asettuisivat Jehovan todistajina tunnettujen vainottujen kristittyjen rinnalle sen jälkeen, kun muinaisen Jerusalemin nykyinen vastine tuhoutuu tulevassa ”suuressa ahdistuksessa”. Monet ihmiset saattaisivat surra sitä, mitä etuja he ovat menettäneet materialistisen kristikunnan tulisen tuhon vuoksi, niin kuin ne kauppiaat, joiden Ilmestyksen 18. luku kuvailee surevan Suuren Babylonin polttamista poroksi. He olivat menettäneet tuottavat liikesuhteensa sen kanssa. Mahdollisesti jotkut uskonnollismieliset ihmiset saattaisivat sankoin joukoin liittyä mihin tahansa ei-kristillisiin uskontoihin, jotka säilyvät jonkin aikaa kauemmin kuin kristikunta. Sellaiset siirtyvät vain toiseen tuomittuun uskonnolliseen järjestelmään, sillä ne kaikki kuuluvat Suureen Babyloniin, väärän uskonnon maailmanmahtiin. Sen kaikki osat on määrätty tuhottaviksi!
20. Mistä voimme tietää, mihin suuntaan Suuren Babylonin tuhossa elossa säilyvät lähtevät?
20 Mihin tai mihin suuntaan Suuren Babylonin tuhossa elossa säilyvät sitten lähtevät? Mitä henkeytetyt profeetalliset kirjoitukset osoittavat? Lähtevätkö he, voivatko he lähteä, Jeremian ja hänen sihteerinsä Baarukin kuvaamien puolelle? Ne profeetalliset tapahtumat, jotka sattuivat noiden Jehovan palvojien elämän viimeisinä päivinä, antavat vastauksen.
[Kuva s. 17]
Älkäämme olko Jeremian aikaisten lakia uhmaavien juutalaisten kaltaisia