Nimi jossa kaikki kansat haluavat vaeltaa
”Kaikki kansat puolestaan vaeltavat jumalansa nimessä kukin, mutta me puolestamme vaellamme Jehovan, meidän Jumalamme, nimessä määräämättömään aikaan asti, jopa ikuisesti.” – Miika 4:5, Um.
1. Mitä yhdistävää jumalaa jonkin kansan ihmiset epäjumaloivat ja palvovat, vaikka ovatkin jakautuneet uskonnollisesti?
YHDISTYNEISSÄ KANSAKUNNISSA, maailman rauhan ja turvallisuuden järjestössä, on tätä nykyä 132 jäsenmaata. Toisia kansoja on ulkopuolella. Jokaisella poliittisella kansalla on ihanne, joka pitää väestön koossa yhden hallituksen alaisuudessa. Niin se vaeltaa eli tunnetaan sen ihanteen nimessä; ts. se tunnetaan sen yhteisen ihanteen kannattajana eli seuraajana. Ennen pitkää ihmiset alkavat epäjumaloida sitä ihannetta. Siitä tulee heille jumala, jota he palvovat ja pitävät kaikkien yksityisten, henkilökohtaisten etujen yläpuolella olevana. Näin ihmiset voivat olla jakaantuneita uskonnollisesti ja silti palvoa kansallisihannetta yhdistävänä jumalana.
2. Miten miljoonat ihmiset, jotka väittävät olevansa ilman jumalaa, puhuvat todellisuudessa ristiin?
2 Miljoonat ihmiset väittävät olevansa vailla jumalaa, ateisteja, jotka eivät ole uskoutuneet millekään jumalalle. Mutta he puhuvat ristiin, koska he palvovat kansallisjumalaa. Olemme Yhdysvaltain vallankumouksesta (1775–1783) lähtien kuulleet paljon ”vapauden jumalattaresta”. Tai jumala tai jumalatar voi olla se, mitä kutsutaan demokratiaksi, kansanvallaksi. Tai se saattaa olla demokratian katkera vihollinen, nimittäin kansainvälinen kommunismi. Ihmiset pitävät kiinni näistä poliittisista periaatteista niin sitkeästi, että se merkitsee kiihkouskonnollista antaumusta. Jokainen kansa vartioi sitä paitsi mustasukkaisen kiivaasti sitä, mitä se pitää ”kansallisena suvereenisuutenaan”, ikään kuin se olisi jumala, jota ei saa loukata tai menettää. Monet ihmiset epäjumaloivat eräissä kansakunnissa voimakasta sotalaitosta, joka antaa kansalle vahvan aseman, mistä voi olla tekemisissä toisten kansojen kanssa. Nykyisestä ”Pohjan kuninkaasta” ennustettiin kauan sitten: ”Hän kunnioittaa linnoitusten jumalaa.” – Dan. 11:38.
3. Miten Miika 4:5 arvioi oikein heidän menettelynsä, ja miten Ps. 96:5 esittää sopivasti tällaisten suosittujen jumalien arvon?
3 Entisaikain henkeytetty kirjailija arvioi oikein nykyajan kansojen menettelyn sanoessaan: ”Kaikki kansat puolestaan vaeltavat jumalansa nimessä kukin.” (Miika 4:5, Um) Jokainen näistä jumalista on hyvin suosittu omalla seudullaan. Niinpä jos joku tietää todella, mistä oikein on kysymys ja kieltäytyy menemästä joukon mukana, niin häneen närkästytään kovasti. Suuttumusta tunnetaan melkein siinä määrin, että ryhdytään väkivaltaiseen toimintaan loukkaajaa vastaan. Mutta kysymys on: Minkä arvoisia nuo epäjumaliset ”jumalat” ovat? Mihin ne johtavat kansojen ihmisiä? Näihin kysymyksiin pitäisi nykyisen maailmantilanteen antaa mitä vakuuttavin vastaus, kun otetaan erityisesti huomioon maailman asioitten ja olosuhteitten muuttumaton meno. Meidän on myönnettävä, että muinainen kirjailija arvioi oikein suositut jumalat sanoessaan: ”Kaikki kansojen jumalat ovat epäjumalia [arvottomia jumalia, Um].” – Ps. 96:5.
4. Minkä menettelyjen välillä yksilöiden on nyt tehtävä valintansa, ja ketkä tekevät nykyään sellaisen valinnan, joka tuo turvallisuuden?
4 Kansojen on jo aika herätä näkemään suosikkijumaliensa arvo. ”Jumalat”, jotka ovat saattaneet ne nykyiseen sekasotkuun, ovat kykenemättömiä viemään niitä pois siitä, eikä niiden voida luottaa saavankaan niitä siitä pois. Jolleivät ”kansat” herää, niin ainakin yksilöiden pitäisi herätä ennen kuin nopeasti sattuvien maailman tapahtumien kurimus vetää, imaisee ne tuhoon. Me voimme pelastua tästä tuhoisasta pyörteestä turvaan ainoastaan valitsemalla oikean Jumalan ja vaeltamalla tämän Jumalan nimessä. Joko me menemme edelleen jonkun suositun jumalan nimessä tai sitten valitsemme toisen suunnan ja vaellamme sen Jumalan nimessä, joka on parempi kuin kaikki ihmisten suosikkijumalat. Jälkimmäisen menettelyn, oikean menettelyn, valitseminen on vielä mahdollinen niille, jotka rakastavat elämää ja onnea. Sadattuhannet ovat viime vuosina ympäri maailman heränneet näkemään maailman tapahtumien merkityksen ja ovat tehneet onnellisen valinnan. Muidenkaan ei ole vielä liian myöhäistä tehdä samoin.
5. Vilpittömyyskö yksistään sai heidät valitsemaan tämän rohkean menettelytavan, ja miksi se on oikea menettelytapa?
5 Onko tällainen menettely rohkea? Totisesti se on! Tällaisen rohkean menettelyn valitsemisen täytyy varmasti vaatia vilpittömyyttä. Heidän vilpittömyydestään tällaisen menettelyn valinnassa ei ole epäilystä hetkeäkään, mutta tekeekö siitä oikean menettelyn pelkästään se vilpittömyys, mikä ilmenee siitä, että he valitsevat sen? Ei! Tätä rohkeaa menettelyä ei siis omaksuta yksistään vilpittömyydessä vaan luotettavan tiedon, oikean asiantuntemuksen, perusteella ja luotettavan ohjauksen alaisuudessa, paremman ohjauksen kuin ”arvottomien jumalien” antaman. Menettelytavan oikeuden todistaa se seikka, että se ennustettiin profetiassa, joka on osoittautunut todeksi eikä valheeksi. Tämän ennustuksen kaikki piirteet ovat tosia, koska se tulee Jumalalta, jonka kukaan ei voi syyttää puhuneen valhetta, sillä hän ei valehtele. Hänestä voitiin yhä kirjoittaa sen jälkeen, kun hän oli toiminut ihmiskunnan kanssa yli 4 000 vuotta: ”Jumala ei ole voinut valhetella.” (Hepr. 6:18; Tiit. 1:2) Tämä on se Jumala, jonka nimessä yhä useammat ihmiset haluavat vaeltaa nykyään.
6. Millaisesta paikasta tämä ennustus tulee, ja milloin profeetta lausui sen?
6 Ennustus, joka edeltäkertoi tämän meidän aikamme huomiota herättävän tapahtuman oikein, ei ole lähtöisin mistään tarunomaisesta paikasta. Tämä paikka on historiallinen – maa, joka on tunnettu nykyään maailmanlaajuisesti, sillä se esiintyy paljon uutisissa – Israel. Jumalan henkeyttämä ennustuksen lausuja oli Miika-niminen mies, joka sanoi olevansa Juudan sukukunnan alueella sijaitsevasta Mooresetin kaupungista, noin 35 kilometrin päästä Jerusalemista lounaaseen. Hän eli kolmen kuninkaan, ”Jootamin, Aahaan ja Hiskian, Juudan kuningasten”, hallitessa. (Miika 1:1) Tämä sijoittaa Miikan kahdeksannelle vuosisadalle ennen ajanlaskumme alkua, joten hänen ennustamisensa on täytynyt päättyä ennen vuotta 716 eaa.
7. Mikä seikka Miikasta vahvistaa luottamustamme hänen ennustukseensa, ja kuka myöhempi profeetta viittaa tähän?
7 Mutta luottamustamme siihen, että Miika oli todellisen elävän Jumalan tosi profeetta, ei vahvista ainoastaan hänen historiallisuutensa, vaan myös hänen rohkeutensa puhua sanomansa, vaikka hän vaaransi henkensä siten tehdessään. Hänen aikanaan kuninkailla oli käytännöllisesti katsoen rajaton valta, heidän alamaistensa elämä ja kuolema oli heidän vallassaan. (Sananl. 16:14) Huomiomme kohdistetaan tähän profeetta Miikan luonteenlaatuun eräässä myöhemmässä tilaisuudessa, missä juutalaiset johtohenkilöt uhkasivat Jerusalemissa profeetta Jeremiaa kuolemalla esittäessään vastalauseen puheelle, joka näytti heistä epäisänmaalliselta ja kumoukselliselta. Lukekaamme Jeremian oma kertomus tästä:
8. Miten Jer. 26:16–19 esittää tämän viittauksen Miikan rohkeaan ennustukseen?
8 ”Silloin päämiehet ja kaikki kansa sanoivat papeille ja profeetoille: ’Ei kuoleman tuomiota tälle miehelle! Sillä hän on puhunut meille Herran [Jehovan, Um], meidän Jumalamme, nimessä.’ Ja muutamat maan vanhimmista nousivat ja sanoivat kaikelle kansan joukolle näin: ’Miika, mooresetilainen, ennusti Hiskian, Juudan kuninkaan, päivinä ja sanoi kaikelle Juudan kansalle näin: Näin sanoo Herra Sebaot: ”Siion kynnetään pelloksi, ja Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi”. Surmasivatko hänet silloin Hiskia, Juudan kuningas, ja koko Juuda? Eikö hän peljännyt Herraa ja lepyttänyt häntä, niin että Herra katui sitä onnettomuutta, jolla hän oli heitä uhannut? Mutta mekö tuottaisimme suuren onnettomuuden itsellemme?’” – Jer. 26:16–19.
9. a) Miten Miika täytti tosi profeetan kolme perusvaatimusta? b) Mitä nimi Miika merkitsee, ja minkä Jes. 26:4 sanoo olevan oikea tapa suhtautua tähän haastavaan kysymykseen?
9 Miika osoittautui epäilemättä ainoan todellisen Jumalan tosi profeetaksi ja täytti kolme perusvaatimusta, ts. seuraavat: 1) Hän puhui tosi Jumalan nimessä. 2) Hänen ennustuksensa toteutuivat. 3) Hänen ennustuksensa olivat omiaan aikaansaamaan rehellisten ihmisten kääntymisen ainoan tosi Jumalan puoleen. (5. Moos. 13:1–5; 18:20–22) Aivan epäilemättä Miika vaelsi Jumalansa nimessä. Jo hänen nimensä haastaa meidät kaikki vertaamaan hänen Jumalaansa kaikkiin ”arvottomiin jumaliin”, joita kansat palvovat, sillä hänen hepreankielinen nimensä Miika merkitsee ’Kuka on Jahin kaltainen?’ Profeetta Jesaja, joka oli Miikan aikalainen, neuvoi meille oikean tavan suhtautua tähän haastavaan kysymykseen, kun hän kirjoitti: ”Turvatkaa Herraan [Jehovaan, Um] ainiaan, sillä Herra, Herra [Jah Jehova, Um] on iankaikkinen kallio.” – Jes. 26:4; 12:2.
KÄÄNNEKOHTA HISTORIASSA
10. a) Minkä täytyy tosiasiallisesti olla vastauksemme Miikan nimen herättämään kysymykseen? b) Mikä kysymys herää meidän vastatessamme tällä tavalla, ja mihin historian käännekohtaan Miika viittasi ohjeeksemme tässä asiassa?
10 Jos me haluamme vastata Miikan nimessä esitettyyn haastavaan kysymykseen, niin tosiasiat velvoittaisivat meidät vastaamaan: ”Ei ole ketään Jah Jehovan kaltaista!” Näin ollen edessämme on nyt kysymys: mitä me aiomme tehdä tämän johdosta? Jos teemme sen johdosta niin kuin on oikein, merkitsisi se käännekohtaa elämässämme, jopa niiden monien ihmisten elämässä, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Tämä muutos olisi sopusoinnussa sen kanssa, mitä profeetta Miika ennusti. Hän viittasi ennustuksissaan eteenpäin ihmiskunnan historian käännekohtaan. Me emme tarkoita tässä Miikan ennustusta luvatun Messiaan eli Kristuksen syntymisestä ihmiseksi pienessä Beetlehemin kaupungissa Juudan maassa. (Miika 5:1) Tämän ennustuksen täyttymisaikaa käytetään sen alkuna, mitä kristikunta kutsuu ”kristilliseksi aikakaudeksi”, vaikkei se olekaan aivan varma Kristuksen syntymän päivämäärästä. (Matt. 2:1–6; Luuk. 2:4–17) Se ei ollut aivan tasan kaksituhatta vuotta sitten. Mutta se koko ihmiskunnan historian käännekohta, johon me viittaamme, on se, johon saavuttiin meidän oman sukupolvemme aikana. Profeetta Miika viittasi eteenpäin siihen!
11. Mihin viittaamalla Miika johdatti tähän loistavaan ennustukseen, ja miksi meidän tulisi katsoa nähdäksemme sen täyttymyksen omassa sukupolvessamme?
11 Miika ennusti, mitä oli tapahtuva tässä tapahtumain käännekohdassa. Näemmekö me nyt sen tapahtuvan? Meidän pitäisi nähdä se, koska olemme oikeassa historian aikakaudessa. Kuvaillessaan profeetallisesti sen, minkä me voimme nyt nähdä tapahtuvan, Miika aloitti ennustamalla sellaista, mikä osoittautui käännekohdaksi hänen oman kansakuntansa historiassa. Tämä ennustus täyttyi Miikan jälkeisellä vuosisadalla, joten hän ei elänyt nähdäkseen sen toteutuvan, mitä hän ennusti. Siten hän pelastui kansallisonnettomuudesta. Mutta tällä hänen omaa kansaansa kohdanneella onnettomuudella on ollut rinnakkaisuutensa nykyisen sukupolvemme aikana, mistä syystä meidän kannattaa tarkastella sitä. Lukekaamme näin ollen, mitä Miika kirjoitti, ja katsokaamme, miten hyvin se johdattelee loistavaan ennustukseen, joka täyttyy juuri tällä 20. vuosisadalla:
12. Minkä huonon uskonnollisen tilan Miika 3:9–4:1 kuvailee, ja mitä muutoksia profeetta ennusti ”Jehovan temppelin vuoren” suhteen?
12 ”Kuulkaa tämä, Jaakobin heimon päämiehet ja Israelin heimon ruhtinaat, te, jotka halveksitte oikeutta ja vääristätte kaiken suoran, rakennatte Siionia veritöillä ja Jerusalemia vääryydellä. Sen päämiehet jakavat oikeutta lahjuksia vastaan, sen papit opettavat maksusta, ja sen profeetat ennustelevat rahasta. Mutta Herraan he turvautuvat, sanoen: ’Eikö Herra ole meidän keskellämme? Ei tule meille onnettomuutta.’ Siitä syystä, teidän tähtenne, Siion kynnetään pelloksi, Jerusalem tulee kiviraunioksi ja temppelivuori metsäkukkulaksi. Aikojen lopussa on Herran [Jehovan, Um) temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.” – Miika 3:9–4:1.
13. Milloin tämä tapahtumain käänne sattui ennen muinoin?
13 Kuulostaako tämä lainaus Miikan kirjasta jyrkältä käänteeltä jonkin kansakunnan tapahtumissa? Ei voi olla epäilystäkään siitä, että tämän ennustuksen suurenmoisen loppuosan täytyy toteutua, sillä siihen johtavan ennustuksen sanat toteutuivat täysin varmasti. Muistiin merkitty historia osoittaa sen. Vuonna 607 eaa. lähellä sen kuukauden alkua, joka vastaisi meidän lokakuutamme, oli lähi-idässä oleva kaupunki, jota runollisesti kutsuttiin ”Siioniksi”, kuin kynnetty pelto. Kansakunnan pääkaupunki Jerusalem oli todella jäänyt pelkiksi rauniokasoiksi.
14. a) Miltä ”Jehovan temppelin vuori” alkoi silloin näyttää? b) Minkä oikeudenkäyttöä koskevien ja uskonnollisten tapojen takia Jehova oli tahtonut näin käyvän?
14 Entä miten oli sen 750 metriä korkean vuoren laita, jolla kuningas Salomon rakentama Jehovan palvontahuone tavallisesti seisoi kunnioittavaa pelkoa herättävän kauniina? Se pyhä vuori alkoi näyttää ”metsäkukkulalta”. Se oli asujaimeton kuin metsäinen mäenlaki. Oliko se häpeäksi Jehova Jumalalle? Ilmeisesti oli. Ja kuitenkin hän oli halunnut niin, sillä hän henkeytti profeettansa Miikan ensimmäisenä ennustamaan tuon uskonnollisen onnettomuuden. Hänellä oli täysi syy tehdä siten varsinkin, koska Jerusalem täyttyi epävanhurskaudesta ja saastui aiheettomista verenvuodatusteoista. Mitä muuta kaupunki saattoi odottaa, kun sen päämiehet lahjuksia ottamalla sallivat sokaista silmänsä oikeudelta, kun temppelin papit opettivat uskontoa määrätystä hinnasta ja kun valeprofeetat harjoittivat demonista ennustelua ansaitakseen rahaa herkkäuskoiselta kansalta? Ja kuitenkin nuo uskonnolliset ulkokultailijat tunsivat vaeltavansa Jehovan nimessä tai Jehovan olevan jatkuvasti heidän keskellään temppelissään suojelemassa heitä onnettomuudelta! Ei ihme, että Miikan ennustus, niin kauhistava kuin se olikin, toteutui.
15. a) Mitä keinoa Jehova käytti ennustetun kansallisonnettomuuden aikaansaamiseksi ja milloin? b) Mitä tapahtui Jerusalemin hallinnollisille ja uskonnollisille asioille, ja mitä tapahtui Jehovan pitämiselle Jumalana?
15 Uskonto ei ole ulkokultailijain puolustus. Nuo uskonnolliset ulkokultailijat pettyivät siinä, mitä he väärin odottivat Jehovalta, siitä huolimatta, mitä Miikaa käytettiin ennustamaan. Millä tavalla Jehova tuotti sitten kansallisonnettomuuden heille vuonna 607 eaa.? Hän tuotti sen babylonialaisten välityksellä kuningas Nebukadnessarin johdolla. Piiritettyään Jerusalemia noin 18 kuukautta Babylonian sotajoukot murtautuivat kaupunkiin, ryöstivät sen ja sen temppelin, veivät kurjat elossa säilyneet vankeuteen ja polttivat poroksi pyhän kaupungin. Kuninkaallinen valtaistuin, ”Jehovan valtaistuin” (Um), niin kuin sitä kutsuttiin, istuin, jolla Daavidin suvun kuninkaat istuivat, hävisi samoin kuin Jehovan ”liiton arkki”, joka oli sijainnut sisimmässä osastossa, temppelin ”kaikkeinpyhimmässä”. Näin silloin 463 vuotta vanha Daavidin valtakunta Jerusalemissa luhistui. Täysimittainen Jehovan palvonta hänen temppelissään keskeytyi myös. Jehovan pitäminen jumalana väheni jyrkästi pakanakansoissa. Hänen palvomisensa painui syvälle aallonpohjaan maailman kansojen mielestä. Hänen pyhä nimensä näytti häväistyltä.
16. Mitä huomioivat pakanakansat johtuivat uskomaan Jehovan palvonnan nousemisesta uudelleen Jerusalemissa ja miksi?
16 Kohoaisiko Jehovan palvonta enää koskaan? Tämä kysymys oli epäilemättä monien kiinnostuneiden pakanoiden mielessä. Jos he olisivat tunteneet ja uskoneet Miikan ja Jesajan ja Jeremian sekä muiden Jehovan profeettojen ennustukset, niin he olisivat tienneet vastauksen olevan myönteinen. Mutta epäuskoiset pakanat ja ne, jotka halveksivat Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan palvontaa, eivät ajatelleet niin. Vuosi vuoden jälkeen kului aina 70. vuoteen asti, eikä Jehovan palvontaa ennallistettu pyhään kaupunkiin. Jerusalem oli yhä raunioläjänä; Siion oli jatkuvasti kuin pelto, joka oli myllerretty kuin kyntämällä. Temppelivuori oli kuin hylätty kumpu metsässä. Temppelin soitinmusiikin ja laulun asemesta sieltä kohosi lintujen ja villieläinten räikeitä, epäsointuisia huutoja. Ympärillä olevilla huomioivilla pakanoilla näytti olevan syytä uskoa, että Jehovan palvonta sammuisi hänen kansansa ollessa suureksi osaksi pakkosiirtolaisuudessa Babyloniassa.
17. Mikä tapahtumain muutos sattui Babyloniaan nähden, ja miten toinen ihmissuvun haara anasti maailmanvallan?
17 Älköön kuitenkaan kukaan milloinkaan luulko, että tosi Jumalan palvonta voidaan pyyhkäistä pois! Ne, jotka saivat tyydytystä Jehovan palvonnan onnettomasta rappeutumisesta, tuskin ymmärsivät, että tapahtumain käänne oli käsillä. Se tuli yllättävällä tavalla. Raamatun historian mahtava kolmas maailmanvalta kukistui Jerusalemin autiona olon 69. vuoden lopulla, kun se oli vailla ihmisiä ja kotieläimiä. Kuten koskaan valehtelemattoman Jumalan Jehovan profeetat olivat ennustaneet, Babylonian valtakunta kukistui. Babylonia oli kauheine sotajoukkoineen tuhonnut Jehovan temppelin Jerusalemissa hänen luvallaan, mutta se ei päässyt rankaisematta tehtyään tuon julkean teon, joka oli loukkaus ainoaa elävää tosi Jumalaa kohtaan. Seemiläishallitsijain maailmanvalta lakkasi. Arjalaisten eli Jaafetista polveutuvien hallitsijain maailmanvalta alkoi tapahtumain muuttuessa, ja se on jatkunut meidän päiviimme asti. Persialainen valloittaja Kyyros Suuri tuli Babylonian ja Raamatun historian neljännen maailmanvallan kuninkaaksi. Babylonian uskonto luhistui nyt. Sen pääjumala Merodak eli Marduk joutui epäsuosioon.
18. a) Minkä Babylonian jumalaa ja sen maata koskevan Jeremian ennustuksen oli silloin aika alkaa täyttyä? b) Millainen on Babylonin autioitus ollut verrattuna siihen, jonka se aiheutti Jerusalemille?
18 Profeetta Jeremian sanojen toteutumisen aika tuli: ”Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa, nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko. Sanokaa: Baabel on valloitettu. Beel [Herra] on joutunut häpeään, kauhistunut on Merodak; . . . Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta ja tekee sen maan autioksi, niin ettei siellä asukasta ole: niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.” (Jer. 50:2, 3) Tällä ennustuksella on merkitystä meille nykyään. Me voimme kysyä: missä nykyisessä Irakin maassa on Eufratin varrella oleva Babylon? Se on pelkkänä autiona rauniona kärsimässä samanlaista kohtaloa, jonka se oli aiheuttanut muinaiselle Jerusalemille, vaikka sen autioitus on jatkunut vuosisatoja kauemmin kuin tuhat vuotta, jota vastoin Jerusalemin autioitus kesti vain 70 vuotta.
JEHOVA NOUSEE JUMALANA
19. Mikä jumala nousi Persian valloitettua Babylonian, ja ketä tämä jumala käytti temppelinsä uudelleen rakentamiseksi?
19 Mikä jumala nousi kansainvälisesti merkittäväksi Babylonian kukistuttua yllättäen vuonna 539 eaa.? Voittoisan Persian kansallisjumalako vai Babylonian pakkosiirtolaisten Jumala Jehova? Profeetta Miikan ennustus yhdessä toisten Jumalan henkeyttämien miesten ennustusten kanssa ilmaisi Jehovan nousseen. Hän teki niin todistukseksi siitä, että hänen ennustuksensa ovat erehtymättömiä. Miika sanoi henkeytettynä: ”Aikojen lopussa on Herran [Jehovan, Um] temppelin vuori seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista, ja se on oleva korkein kukkuloista, ja sinne virtaavat kansat.” (Miika 4:1) Toteuttaakseen tämän vaativan ennustuksen alkuperäisen eli esikuvallisen täyttymyksen Jehova Jumala käytti välikappaleenaan kuningas Kyyros Suurta, voittoisan Persian pääjumalan palvojaa. Jehova pani ylimmyydessään väärän jumalan palvojan toimimaan Hänen puolestaan Jerusalemin temppelin uudelleen rakentamiseksi.
20. Minkä Persian valloittajaa koskevan ennustuksen täyttyessä tämä tapahtui ja milloin ja miten?
20 Millä lailla? Jehova puhui itsestään: ”Minä olen se, . . . joka sanon Koorekselle: ’Minun paimeneni!’ Hän täyttää kaiken minun tahtoni, hän sanoo Jerusalemille: ’Sinut rakennettakoon!’ ja temppelille: ’Sinut perustettakoon!’” (Jes. 44:27, 28) Kuningas Koores eli Kyyros toteutti täysin sen, mikä miellytti Jehovaa, vaikka se olikin vastoin sitä, mitä Persian kansallisjumala olisi halunnut tehtävän. Vuonna 537 eaa., Jerusalemin ja sen temppelin autioituksen 70. vuonna, Jehova herätti Kyyroksen hengen käskemään, että temppeli on rakennettava uudelleen Jerusalemiin. Sitä varten Kyyros määräsi, että ne Babyloniassa olevat pakkosiirtolaiset, jotka tarjoutuisivat vapaaehtoisina tähän temppelityöhön, tuli vapauttaa Babyloniasta ja heidän tuli palata ”Jehovan temppelin vuorelle”. (2. Aikak. 36:20–23; Esra 1:1–4) Tuon Jerusalemin autioituksen 70. vuoden lopussa oli uskollinen jäännös vapaaehtoisia temppelityöntekijöitä jälleen Juudan maassa, mikä lopetti sen autioituksen. Seuraavan vuoden (536 eaa.) keväällä laskettiin Jerusalemin toisen temppelin perustus. – Esra 3:8–12.
21. Mistä huolimatta Jehovan toinen temppeli tuli valmiiksi ja milloin?
21 Tämä ei ollut Jehovan palvonnan pakanallisten vastustajien mieleen. Mutta heidän vastustuksensa ei voinut saada voittoa Kaikkivaltiaasta Jumalasta. Ja niin Jehovan uskollinen jäännös sai valmiiksi Hänen toisen temppelinsä Jerusalemissa talvisaikaan adar-kuukauden kolmantena päivänä vuonna 515 eaa., noiden uhmaavien pakanoiden vuosia kestäneen toimeliaan vastustuksen jälkeen. – Esra 6:15.
22. Miten ”Jehovan temppelin vuori” seisoi ”vahvana, ylimmäisenä vuorista” sekä ennallistettuun jäännökseen että pakanakansoihin ja -kansakuntiin nähden?
22 Jotta ennallistettua jäännöstä olisi voitu käyttää tämän tekemisessä, sen piti kohottaa Jehovan palvonta elämässään kaiken muun yläpuolelle ja lopettaa niiden väärien jumalien palvonta, jotka sen esi-isät olivat uskottomasti omaksuneet. Jehovan palvonta, jota ”Jehovan temppelin vuori” edusti, kohosi sen korkean aseman yläpuolelle, minkä pakanakansat antoivat demonijumalilleen, joita palvottiin monissa tapauksissa luonnollisilla korkeilla paikoilla, kuten kukkulain ja vuorten huipuilla. Jehovan palvontahuoneen vuori oli kuvaannollisesti ”seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista” ja korotettuna ”korkeimmaksi kukkuloista”. Kunnioitus Jehovan palvontaa kohtaan valtasi ylimmän aseman, ei ainoastaan hänen valitun kansansa keskuudessa, vaan myös monissa pakanakansojen ja -kansakuntien ihmisissä. Epäilemättä useat tällaiset henkilöt tulivat Jerusalemiin palvomaan tosi Jumalaa, samoin kuin uskonnolliset käännynnäiset kristittyjen apostolien päivinä ja samoin kuin se Etiopian hovissa palveleva eunukki, joka evankelista Filippus lähetettiin käännyttämään kristillisyyteen. – Apt. 2:5–10; 8:26–39; Joh. 12:20, 21.
23. a) Kenen nimessä nuo kansakuntien ja kansojen ihmiset alkoivat vaeltaa? b) Millainen ennustuksen täyttymys se oli, ja mikä kysymys herää Messiaan tulon jälkeen tässä nimessä vaeltamisen suhteen?
23 Sen sijaan että nuo ihmiset kaikista eri kansakunnista ja kansoista olisivat vaeltaneet entisten jumaliensa nimessä, he vaelsivat sen Jumalan nimessä, jonka palvonta oli korotettu korkeimmalle, nimittäin Jehovan. Se merkitsi totisesti Miikan ennustuksen täyttymistä. Mutta vain osittaista, pienois- eli esikuvallista täyttymistä. Täydellinen kokonaistäyttymys ei tapahtunut silloin, ennen kuin Jehova Jumala lähetti Messiaansa maan päälle. Miikan loistavan ennustuksen lopullinen huipputäyttymys oli ajoitettu tulemaan meidän 20. vuosisadallamme. Miten se tapahtuu? Tapahtuuko se siksi, että me elämme sillä vuosisadalla, jolloin kristikunta on kasvanut suurimpaan laajuuteensa eli arvioituun 900 miljoonaan ja useampaankin jäseneen kansoissa ympäri maapallon? Ja eikö tämä ole aiheuttanut muutosta? Eikö ole oikein, että me Messiaan eli Kristuksen tulon jälkeen vaellamme Messiaan Jeesuksen emmekä Jehovan nimessä? Ovatko kristikunnan kirkot Miikan ennustuksen täyttymys? Tätä kannattaa tutkia tässä yhteydessä.