Karta julkeutta, jos haluat välttää häpeän

 1. Miksi julkea ihminen on suuressa vaarassa?

JULKEA ihminen on vakavassa vaarassa. Hän omaksuu käsityksiä oman mielensä mukaan ja pukeutuu sitten muita katsantokantoja vastustavan asenteen eli hengen panssariin. Siitä hän syöksyy julkeaan elämäntapaan, mikä johtaa arvostelukyvyttömään menettelyyn ja lopulta häpeään. Eikä hänen auttamisekseen voida paljoakaan tehdä, kun hän kerran pääsee alkuun, koska hänen julkeutensa tekee hänestä pöyhkeän, röyhkeän ja mielettömän.

 2. Mainitse esimerkki julkeudesta Jumalaa kohtaan.

² On esimerkiksi sellaisia, jotka sanovat, ettei Jumalaa ole. Ei johtuisi heidän mieleensäkään sanoa, ettei kukaan ole rakentanut taloa, mutta kun kiinnität heidän huomionsa paljon mutkikkaampaan ja monisyisempään ”luontoon”, niin heidän käytännöllinen ajattelukykynsä lakkaa, ja he vakuuttavat, ettei Luojaa ole, että koko luomakunta, he itsekin siinä elävinä älyllisinä yksilöinä, ovat syntyneet sokeitten voimien vaikutuksesta älyttömästä, elottomasta aineesta.

 3. Ketkä maan asukkaista ovat julkeimpia?

³ Vielä julkeampia ovat papit, jotka ottavat komeilta kalskahtavia arvonimiä, vieläpä vaativat kunnioitusta toisilta ja väittävät olevansa uskonnollisia oppaita ja auktoriteetteja kirkkokuntiensa laumoille ja samalla rohkenevat asettaa sanansa ja perimätietonsa Jumalan sanan Raamatun yläpuolelle. – 2. Tess. 2:3, 4.

 4. a) Miksi julkeat ihmiset ovat todellisesti orjuudessa? b) Miten Perkele ilmaisi julkeutta, ja mihin se johti hänet?

⁴ Nämä ihmiset kauhistuisivat, jos heille sanottaisiin, että he ovat orjuudessa, jonkun jumalan, vieläpä väärän jumalan orjuudessa. Kuitenkin he ovat, sillä Raamatun sääntö on, että ihminen on sen palvelija, jota hän palvelee. (Room. 6:16) He alistuvat, joskin tietämättään, Saatana Perkeleen valvontaan, jota Raamattu sanoo ”tämän maailman jumalaksi”. (2. Kor. 4:4) Raamattu kertoo, miten Perkele menetteli julkeasti Jehova Jumalaa kohtaan Uusin maalla asuvan Jobin päivinä kiistäen Jehovalta oikeuden yksinvaltiuteen ja yksinomaisen antaumuksen saamiseen. Hän väitti korskeasti, ettei kukaan palvellut Jehovaa kokosydämisesti, ei edes syvästi uskonnollinen Job. Kun Jehova saattoi riitakysymyksen ratkaisuun, niin Perkele ei voinut esittää yhtään todellista todistetta Jobia vastaan, mutta tukeakseen röyhkeää väitettään hän keksi sellaisen herjauksen, että Jobin oikea menettely perustui eräänlaiseen Jumalan käyttämään lahjontaan ja ettei Jobin sydän ollut oikeassa tilassa. Tukeakseen tätä julkeaa herjausta hän ryhtyi tuhoisaan menettelyyn, epäonnistui lopulta perusteellisesti sekä joutui itse häpeään ilkeämielisenä valehtelijana. – Job 1:8–22.

BABYLON ON JULKEA JUMALAA VASTAAN

 5. Miten tiedämme Babylonilla olleen sama henki kuin Perkeleellä?

⁵ Mutta vaikuttavimpia esimerkkejä julkean menettelyn vaaroista on muinainen Babylonin kaupunki, joka oli Saatanan väärän uskonnon keskus Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen. Tämä ei ole pelkkä väite, sillä Raamatun ja maallisen historian sivuilla, joilta jokainen voi etsiä todisteet, kerrotaan sen petollisista ja ylpeämielisistä teoista Jumalaa vastaan sekä niiden nöyryyttävästä lopputuloksesta. (Kiinnostavaa lisävalaistusta tähän saadaan Jobin 1:17:n muistiinmerkinnästä, joka koskee kaldealaisten [babylonialaisten] käyttöä Perkeleen välikappaleina hänen yrittäessään tukea herjaavaa väitettään Jehovaa ja hänen palvelijaansa Jobia vastaan.)

 6. Millä nimillä Jehova osuvasti tekee yhteenvedon Babylonin julkeudesta häntä kohtaan?

⁶ Babylonia vastaan tähdätyn Raamatun kirjan Jeremian 50. luvun ennustuksessa Jehova puhuttelee sitä, ”Merataimin maana” ja sen asukkaita ”Pekodin asukkaina”. ”Merataimin maa” merkitsee ’kaksoiskapinan maata’, ja ”Pekodin asukkaat” merkitsevät ’rangaistusmaan asukkaita’.a Kuinka osuvasti Jehova kuvaileekaan näillä Babylonille antamillaan nimityksillä sen julkeutta ja sitä tuhoisaa loppua, johon se joutui!

 7. Miksi Babylonia voitiin todenmukaisesti sanoa ”kaksoiskapinan maaksi”?

⁷ Miksi Babylon oli ”kaksoiskapinan maa”? Ensiksikin sen oli rakentanut Nimrod, jota kutsuttiin Merodakiksi hänen jumalaksi julistamisensa jälkeen. Eräät ymmärtävät tämän nimen merkitsevän ’suurta kapinoitsijaa’. Nimrod oli kapinoitsija Jehovaa vastaan, ja Babylon oli ollut kaksinverroin sellainen siksi, että se oli tulella ja miekalla kukistanut Jehovan kansan valtakunnan, hävittänyt hänen temppelinsä, surmannut hänen kansaansa ja kuljettanut tuhansittain sen jäseniä Sinearin maahan, mistä heprealainen patriarkka oli tullut pois Jumalan käskystä. Ja miten haltioitunut se olikaan ollut tehdessään sen! Se oli siis enemmän kuin kapinallinen. Se oli kaksinkertainen kapinallinen. Tästä syystä se ansaitsi vitsauksen eli rangaistuksen Jumalalta.

 8. Miten Babylon ilmaisi julkeutta itse Jehovaa kohtaan?

⁸ Babylon piti itseään maailmanvaltiaana. Eiköhän sen jumala Merodak ylläpitäisi sitä tuossa yksinvaltiusasemassa? Näin ollen se julkeni nousta suurta Kaikkeudenvaltiasta Jehovaa vastaan mennen jopa niin pitkälle, että rohkeudessaan ja ajattelemattomuudessaan hyökkäsi Jehovan valtaistuimen, ts. Daavidin suvun kuninkaitten valtaistuimen, kimppuun päätyen siihen äärimmäiseen julkeuteen, että hävitti Jehovan temppelin. Miten se paisuikaan ylpeydestä, joka oli johtava romahdukseen! Jumalan oikeudenmukainen määräys oli:

 9. Miten Babylon oli koko maan vasara, ja mitä Jehova oli määrännyt siitä?

⁹ ”Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, . . . Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske! Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara, joka löi koko maanpiiriä! [Babylon oli hävittänyt monia kansoja.] Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi kansojen seassa! Minä viritin sinulle pyydyksen, ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi. Sinut tavattiin ja otettiin kiinni, sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.” – Jer. 50:21–24.

ÄKILLINEN ROMAHDUS

10. Mihin Babylonin valloitusta voitaisiin verrata, ja miksi se ei kyennyt pakenemaan?

¹⁰ Kyyros II Persialaisen oli käsketty kukistaa Babylon, ja hän teki sen taitavasti. Äkkirynnäkkö yllätti mahtavan, yksinvaltiaan Babylonin ja teki sen varustukset tyhjäksi. Kyyroksen sotajoukot eivät todellisuudessa kohdanneet lainkaan vastustusta, koska ne pääsivät kuin ihmeen kautta Eufrat-virran uomasta lukitsemattomien ja huonosti vartioitujen sisäporttien kautta. Oli aivan kuin Jehova olisi taitavasti heittänyt ansan eli pyydyksen sen päälle ja napannut sen, ennen kuin se edes tajusi mitä tapahtui! Babylon oli ällistynyt. Miksi se ei ollut voinut pelastua? Olihan tuntunut mahdottomalta, että tuollaista voisi tapahtua. Mutta sepä ei johtunutkaan Kyyroksen armeijoiden voimasta. Ei, julkea Babylon, sinä et olisi voinut tehdä asiassa mitään, sillä ”Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun”. Siksi sinun kukistumisesi piti herättää huomiota. Jehova ilmaisee itse ohjanneensa sinun hämmästyttävän sortumisesi:

11. Selitä Jehovan kuvaus Babylonin huomiota herättävästä kukistumisesta.

¹¹ ”Herra avasi asehuoneensa ja toi ulos vihansa aseet [sota-aseensa, erityisesti meedialaiset ja persialaiset]. Sillä Herra, Herra Sebaot, on tekevä työnsä kaldealaisten maassa. Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä [niinkin kaukaa kuin Armeniasta ja Araratin vuorelta], avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on, läjään niinkuin lyhteet [kasatkaa sen rikkaudet ulkopuolelle ryöstäjien saaliiksi]. Vihkikää se tuhon omaksi [sellaisena, mikä on ’vihitty’ Jumalalle eikä enää ihmisen käytössä]. Älköön siitä tähdettä [mitään seuraajia] jääkö. Hävittäkää kaikki sen härät [sen kuninkaalliset johtajat], astukoot ne teurastettaviksi. Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut, heidän rangaistuksensa aika.” – Jer. 50:25–27.

12. Milloin pakenevien voitiin kuulla tulevan ja keitä he olivat?

¹² Mutta entä nuo vangit, jotka olivat kärsineet julkeuden tähden? Jumala sanoo: ”Kuule! Pakenevia pakolaisia tulee Baabelin maasta Siioniin ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa, kostoa Hänen temppelinsä puolesta.” (Jer. 50:28) Tämä ääni kuului erityisesti, kun Kyyros Suuri antoi hallituksensa ensimmäisenä vuonna julistuksen (v. 537 eaa.), että kaikki halukkaat juutalaiset saavat palata Siioniin jälleenrakentamaan sinne Jumalansa temppeliä. (Esra 1:1–4) He lähtivät silloin järjestyksellisellä tavalla ja hyväksytyssä tarkoituksessa, mutta he olivat niin kiihkeitä, innokkaita ja onnellisia, että lähtivät kuin paeten vankilasta, missä olivat olleet orjuudessa ja kykenemättömiä palvelemaan Jumalaansa täydellisellä ja tyydyttävällä tavalla.

13. Miksi ’pakenevat’ israelilaiset olivat niin riemuissaan, ja miten Merodak nöyryytettiin?

¹³ Vaikka Babylon siis oli häpeissään, niin Jumalan palvelijat riemuitsivat. Kyyros salli heidän viedä takaisin ne pyhät kalut, jotka babylonialaiset olivat varastaneet Jehovan temppelistä, ja kuninkaan määräyksen turvin he voivat jälleen rakentaa uuden temppelin Salomon entisen temppelin paikalle Siioniin. Ollessaan taas siellä he saattoivat paljastaa Babylonin julkeuden ja kertoa kostosta, minkä Jehova tuotti sille, koska se oli häväissyt temppelin ja sen palvontaesineet. Merodakin hämmästykseksi hänen oman temppelinsä piti nyt luovuttaa Jehovan temppelin varastetut välineet. Jehova jatkaa sanoen:

14. Miten Jehova kuvailee Jer. 50:29, 30:ssä julkeuden palkan?

¹⁴ ”Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan, . . . Leiriytykää sen ympärille, älköön pääskö pakoon ainoakaan. Maksakaa sille sen tekojen mukaan; kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin. Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää. Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat sen kaduilla, ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä.” – Jer. 50:29, 30.

KOSTO

15. Millä tavalla Jehovan voitto Babylonista oli tarkka kosto?

¹⁵ Profeetta Jeremia sepitti seuraavan valituksen Siionista, kun Babylon hävitti Jerusalemin v. 607 eaa.: ”Pitäisikö vaimojen syödä oma hedelmänsä, vaalimansa pienet lapset; pitäisikö Herran pyhäkössä tapettaman papit ja profeetat? Maassa, kaduilla, makaa nuorta ja vanhaa; minun neitsyeni ja nuorukaiseni ovat kaatuneet miekkaan. Sinä olet surmannut vihasi päivänä, olet teurastanut säälimättä.” (Valit. 2:20, 21) Meedialaiset ja persialaiset jousimiehet ampuivat kostaessaan kaikki babylonilaiset, jotka yrittivät paeta. He tunkeutuivat kaupunkiin ja todella tappoivat heidän nuoret miehensä sen kaduilla ja hävittivät armotta siellä olleet sotilaat.

16. Missä määrin Babylon oli julkea Jehovan silmissä, ja mitä sen oli opittava?

¹⁶ Babylon oli ollut julkeuden personoituma. Jehova sanoo: ”Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä, . . . sillä sinun päiväsi on tullut, sinun rangaistuksesi aika. Ylpeä kompastuu ja kaatuu, eikä ole hänen nostajaansa. Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen, ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.” (Jer. 50:31, 32) Babylon ei ollut ottanut oppia kokemuksesta, jonka sen mahtavin kuningas Nebukadnessar joutui kärsimään Jehova Jumalan käsissä: hän sairasti seitsemän vuotta mielitautia, josta toivuttuaan ja jälleen valtaistuimelleen noustuaan tunnusti taivaitten Kuninkaan ja sanoi: ”Hän voi nöyryyttää ne, jotka ylpeydessä vaeltavat.” (Dan. 3:31–4:34) Ei, sen oli opittava ankaralla tavalla näiden sananlaskujen totuus: ”Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus” ja ”Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä.” (Sananl. 16:5, 18) Niistä tuli ankara todellisuus hänen tyttärenpojalleen kuningas Belsassarille, joka pantiin kompastumaan ja kukistumaan juuri silloin, kun hän korotti itsensä Jehovaa vastaan häpäisemällä temppelin astiat juomingeissa.

17. a) Miten vakava Babylonin kompastuminen oli? b) Mitä nöyryyttävää Babylonin oli koettava, ennen kuin Jumala täysin toteutti oikeudenkäyntinsä sitä vastaan?

¹⁷ Babylonin kompastus oli niin suuri, ettei se voinut enää koskaan saavuttaa maailmanherruutta. Babylonian kuninkaat Nebukadnessar III ja Nebukadnessar IV kapinoivat tosin myöhemmin Persian yliherruutta vastaan, mutta tuloksetta. Miksi? Koska Jumalan viha leimusi jatkuvasti sitä vastaan, kunnes siitä oli tullut kuin ”poltettu vuori”. (Jer. 51:25) Mutta ennen kuin se tyystin poltettaisiin poroksi, Jumalan kostoon kuului, että se pakotettaisiin hellittämään otteensa Jumalan kansaan ja näkemään Siion temppeleineen jälleenrakennettuna: ”Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet, ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni, he eivät tahdo päästää heitä irti. Mutta heidän lunastajansa on väkevä, Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um] on hänen nimensä. Hän ajaa heidän asiansa, tuo rauhan maan päälle [levon maalle, Um], mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.” – Jer. 50:33, 34.

JULKEUS JA EPÄJUMALANPALVELUS JOHTAVAT MIELETTÖMIIN TEKOIHIN

18. Miten Jehova toimi kansansa Lunastajana?

¹⁸ Babylon unohti, että vaikka Jumala oli ”myynyt” kansansa, niin Babylon ei ollut maksanut hänelle mitään. Hän antoi Israelin todellisuudessa orjuuteen sen syntien vuoksi. (Jes. 52:3) Mutta toimien Lunastajan-oikeudellaan, koko luomakunnan Omistajana, hän antoi maksun sen vapauttajakansalle. Jumala antoi Persialle erään toisen kansan oman kansansa sijasta, nimittäin Egyptin, joka joutui Kyyros Suuren pojan Kambyseen valtaan. Babylonin järkytyksen tuskallisuus Jumalan saattaessa oikeuden voimaan suorittamassaan oikeudenkäynnissä on kuvailtu seuraavissa Jehovan sanoissa:

19. Miten Jehova kuvaili Babylonin hänen menettelynsä johdosta tunteman levottomuuden sitä vastaan käytävässä oikeusjutussa?

¹⁹ ”Miekka kaldealaisten kimppuun, . . . ja Baabelin asukasten kimppuun, sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun! Miekka valhettelijain kimppuun, ja he typertyvät! Miekka sen sankarien kimppuun, ja he kauhistuvat! Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä, ja he muuttuvat naisiksi! Miekka sen aarteiden kimppuun, ja ne ryöstetään! Helle sen vetten kimppuun, ja ne kuivuvat! Sillä se on jumalankuvien maa, ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi. Sentähden tulevat sen asukkaiksi erämaan ulvojat ja ulisijat, ja kamelikurjet siellä asustavat. Ei sitä ikinä enää asuta, autioksi jää se polvesta polveen.” – Jer. 50:35–39.

20. Miten Jehova antoi suoran varoituksen Babylonille sen julkeuden seurauksesta?

²⁰ Suoranaisena varoituksena babylonialaisille Jehova sanoi tähän tapaan: ’Niin, te julkeat babylonialaiset, kerskukaa vain Babylonian pysyvyydestä ja jatkuvasta suuruudesta epämääräiseen aikaan asti. Ne ovat tyhjiä sanoja! lietsokaa rohkeuttanne, te sankarit. Minä muutan sen kauhuksi. Hevoset ja sotavaunut – ne tulevat käyttökelvottomiksi. Te palkkasoturit – teistä tulee heikkojen naisten kaltaisia. Aarteet – ne joutuvat ryöstettäviksi. Eufrat on syrjään käännettynä kykenemätön suojaamaan omahyväistä kaupunkia. Teidän kaiverretut kuvanne eivät voi pelastaa teitä, sillä epäjumalanpalvelus ei tee mitään kansaa järkeväksi. Te saatte vain kauhistavia näkyjä, koska nuo kuvat pettävät teidät äkillisessä ahdistuksessanne, kunnes te ajaudutte mielettömyyteen.’

BABYLON OLI LOPULTA OLEVA TÄYSIN AUTIOITETTU

21. Missä määrin rangaistus oli kohtaava Babylonia siksi, että se julkeni taistella Jumalaa vastaan?

²¹ Siksi että Babylon lisäsi epäjumalanpalvelusrikokseensa sen synnin, että julkeni taistella Jehovaa vastaan, sen rangaistus oli jatkuva, kunnes se olisi tuottanut täydellisen ja iankaikkisen hävityksen sen järjestölle: ”Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, . . . niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.” (Jer. 50:40) Jehova maalaa pelottavan kuvan sen valloittajista, kun ennustus jatkuu:

22. Minkä kauhistavan kuvan Jehova maalaa Babylonin valloittajista?

²² ”Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä. He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel.” – Jer. 50:41, 42.

23. Milloin ja miten Jer. 50:43:ssa olevan ennustuksen täysi voima iski Belsassaria, ja mikä vaikutus sillä oli häneen?

²³ Babylonin asukkaat pakotettiin huomioimaan Nabunaidin ja hänen sotajoukkojensa tappio Babylonin ulkopuolella ja Nabunaidin pako kohti Borsippaa. Kaukaisista osista, jopa Babylonin pohjoispuoleltakin, tuli sotajoukkoja ainoana päämääränään sen valloittaminen. Babylonin asukkaat olivat siitä huolimatta yhä niin ylpeitä, että luulivat olevansa turvassa. Mutta kuningas Belsassarin juhliessa palatsissaan hänen huomionsa kiinnitettiin pakosta Babylonin kukistumiseen, kun Daniel selitti seinälle ilmestyneen kirjoituksen sanat. (Dan. 5:25–28) Jer. 50:43:n ennustuksen on täytynyt silloin satuttaa häntä täydellä tehollaan: ”Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen.” Oliko ihme, että Belsassarin polvet alkoivat tutista kun hän havaitsi, että kaupunki oli vallattu äkkirynnäköllä, ja näki väkevien soturiensa tulevan kuin naisiksi ja pakenevan juopuneina sinä yönä. Babylon oli kohdellut Jehovan kansaa julmasti, ja siksi hän vertaa määräämäänsä valloittajaa Kyyrosta Jordanin leijonaan sanoen:

24. Mihin Jehova vertasi babylonialaisia ja heidän valloittajaansa?

²⁴ ”Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni? Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kaunistuu niiden tähden [totisesti heidän tähtensä hän autioituttaa heidän asuinsijansa, Um]. Huuto käy: ’Baabel on valloitettu!’ ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa.” – Jer. 50:44–46.

25. Miten Jer. 50:44–46:ssa oleva ennustus toteutui?

²⁵ Koska Kyyros toimi Jehovan puolesta, niin mikään ei voinut kestää hänen tiellään enempää kuin mikään olisi voinut kestää Jehovan tielläkään. Babylonissa olevat olivatkin sen tähden tyhmiä, kun he luulivat voivansa pysähdyttää Jordanin leijonan, joka oli Jehovan määräämä, ja panna hänet pakenemaan. Heidän olisi pitänyt kuunnella Jehovan neuvoa: ”Totisesti heidän laumansa lampaat hävitetään; totisesti laidun otetaan heiltä pois.” (Jer. 50:45, LXX, Bagsterin käännös) Niin, babylonialaiset olivat kuin lampaita kuvaannollisen Jordanin leijonan edessä ja raastettuja tuhoon. Heidän pääkaupunkinsa, joka näytti niin kestävältä, oli lopulta autioituva. Maa, erityisesti kaldealaisten maa, vapisi Babylonin kukistumisen suunnattomasta jymystä – haavoittuneena parantumattomasti, kuten seuraavat kirjoitukset osoittavat. Babylonin hämmästyksen ja ahdistuksen huuto kuului kaikissa kansoissa, joita se hallitsi kolmantena maailmanvaltana – se oli tuskallinen tulos sen Jumalaa kohtaan osoittamasta julkeudesta.

26. Millaisena varoituksena meille tulisi Babylonin surullisen ja häpeällisen kohtalon olla?

²⁶ Tämän tulisi olla varoituksena kaikille, jotka väittävät olevansa Jumalan palvelijoita, että he varoisivat seuraamasta johtajiaan missään julkeissa menettelyissä ja turvaamasta ihmisten sanoihin ja heidän perimätietoihinsa, jotka ovat vastoin Jumalan sanaa tai esittävät tai ilmaisevat epäuskoa sen suhteen. Sen pitäisi saada myös meidät toteamaan, miten tuhoisaa on turvata ihmisten kerskuntaan – olkootpa he sitten filosofeja, tiedemiehiä tai pappeja –, siihen mitä ihminen pystyy tekemään tämän nykyisen jumalattoman asiainjärjestelmän ylläpitämiseksi, jota hallitsee Suuren Babylonin suuri väärän uskonnon mahti. Me arvostamme, mitä viisas Sananlaskujen kirjoittaja esitti:

27. Mikä Sananlaskujen lausunto painuu tämän ohella syvästi mieleemme?

²⁷ ”Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus.” – Sananl. 11:2.

[Alaviitteet]